Simpukoita, viiniä ja kaksintaistelu

Ystävänpäivä tai lälläripäivä, kuten tyttäreni tätä romantiikankin täyteistä päivää kutsuu, oli hyvä syy pyytää ystäviä kylään illallispöydän ääreen. Oikeastaan koko juttu lähti liikkeelle tuosta ylläolevasta kuvasta. Keksin, että kävisin keittokirjakirjastoni läpi kirja kirjalta ja kirjoittaisin muistilapulle ylös, mitä erityisesti juuri siitä kirjasta haluaisin kokeilla. Ensimmäisenä käsittelyssä oli tämä Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan, kirja, jossa on erittäin monta kiinnostavaa reseptiä sekä mukavat pikku tarinat niiden taustalta. Julkaisin kuvan facebook -seinälläni ja eipä mennyt kuin hetki, kun ystäväni ilmoittautui vapaaehtoiseksi simpukoiden maistelijaksi. Samaisen ystäväni kanssa tosin olimme pettyneinä poistuneet taannoisella Tampereen reissulla Välimäen simpukoihin erikoistuneesta August von Trappe -ravintolasta, mutta ajattelin nyt unohtaa sen. Hetkeksi.

Ajatuksissani oli tarjota simpukoita kahdella eri tavalla, sillä perinteisellä eli merimiehen tapaan ja sitten Hansin kirjasta kermaisella liemellä. Hauska sattuma oli se, että nettisurffailuni tuloksena toiseksi vaihtoehdoksi päätyi Teresa Välimäen resepti Ruokala.net -sivustolta. Näin entisen avioparin reseptit pääsivät kilpailemaan keskenään tänä rakkauden täyteisenä päivänä :)

Olin hankkinut meitä kolmea varten kaksi laatikkoa simpukoita eli kolme kiloa! Yksi laatikko olisi ollut liian vähän ja kahdesta tuli lievä ähky. Ähky ehkä olisi ollut vältettävissä, ellen olisi tarjonnut alkukeittoa lainkaan. Ostin simpukat Stockmannin Herkusta ja vaikka ne olivat esikäsiteltyjä eli putsattuja ja hiekattomia, niin hinta oli kohtuullinen 11,95 euroa per loota, joten mistään kalliista herkusta ei todellakaan ole kyse. Merkille pantavaa oli myös se, että yhtäkään simpukkaa ei tarvinnut heittää pois. Kaikki olivat siis elossa ennen kattilaan päätymistään.

Sitten tarkemmin ruokien ja reseptien pariin......

Alkuun tarjosin maa-artisokkakeittoa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Ohjeessa on se hyvä puoli, että muhkuraisia maa-artisokkia ei tarvitse lainkaan kuoria. Edellisellä kerralla keiton rakenne oli vähän karkea, joten nyt hurautin sen sileäksi monitoimikoneella, enkä sauvasekoittimella, niin hyvä tuli.

Sinisimpukat merimiehen tapaan ja maalaisperunoita

Teresa Välimäki

Ruokala.net

2 kg tuoreita sinisimpukoita

3 dl valkoviiniä

3 dl kalalientä

(1 dl kermaa, jos haluat. En halunnut)

1 sipuli

4 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä kuullotukseen

4 oksaa tuoretta timjamia

3 oksaa persiljaa
2 tl suolaa

1 dl persiljaa hienonnettuna koristeeksi annosten päälle

Maalaisperunat

1 kg perunoita

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

timjamia

merisuolaa

Tein liemet jo hyvissä ajoin valmiiksi päivällä, koska ne vaativat hivenen erilaista pilkkomista ja kuullotusta, vaikka eihän tässä kuitenkaan mistään monimutkaisista resepteistä ollut kyse.

Pilkotaan sipuli ja valkosipuli, joita kuullotetaan hetki öljyssä. Lisätään kalaliemi ja valkoviini. Sitten timjamin ja persiljan oksat sekä suola.

En ihan ymmärtänyt tätä oksameininkiä, vaan heitin kattilaan yrttejä ihan kunnon tukot. Kalaliemen ostin valmiina, Puljonki -sarjasta löytyy liemiä joka lähtöön, jos ei satu käsillä olemaan kalanroippeita, joista lientä lähtisi pitkän kaavan mukaan keittelemään. Eli tähän asti tein etukäteen valmiiksi.

Töissä olin saanut hirveää huutia siitä, että olin aikeissa oikoa ranskalaisten perunoiden kanssa ja ostaa ne valmiina. Voi sitä vinoilun määrää...... En ollut kovinkaan innostunut rasvakeittämisestä, mutta onneksi tässä Teresan ohjeessa oli mukana myös maalaisperunat. Pelastus.

Käytin Rosamunda -perunoita, jotka pestään hyvin ja leikataan pieniksi lohkoiksi.

Sekoitetaan kulhossa oliiviöljy ja mausteet, lisätään perunat, pyöritellään ja levitetään pellille.

Paistetaan 200 asteessa noin 20 min tai sen verran, että näyttävät ja tuntuvat sopivilta.

Ja sittenhän päätin tehdä myös aiolin itse. Virhe. Tai en osaa oikein sanoa, että missä oli virhe. Mutta tässä kuitenkin työvaiheet. Ja ohje on yhä edelleen Teresa Välimäen.

Aioli

2 valkosipulinkynttä

suolaa

1 peperonchino, jota minulla ei ollut

2 keltuaista

2-3 dl rypsiöljyä (tai oliiviöljyä)

½ sitruunan mehu

Mittaa tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kapeaan kulhoon sitruunamehu, keltuaiset, valkosipulit, (peperonchino) sekä suola ja sekoita tasaiseksi. On tärkeää, että kaikki ainekset ovat samanlämpöisiä.

Kaada joukkoon öljy ohuena nauhana koko ajan kastiketta sekoittaen. Lorauta sekaan vielä tilkka vettä saadaksesi kastikkeeseen kauniin kiillon. Tarvittaessa voit ohentaa majoneesia vedellä. Rakenne oli ihan jees, mutta aioli maistui ihan hiton pahalta, eikä sitä voinut käyttää. Epäilen, että syynä oli tuo käyttämäni rypsiöljy.......

Ilmeisesti olin alitajunnassa jo valmistautunut epäonnistumiseen, sillä varmuuden vuoksi olin heittänyt kauppakoriin valmiin aiolin...... Pelastus!

Myös toisen liemen valmistin kermaa vaille valmiiksi etukäteen.

Simpukoita curry-kermakastikkeessa

Moules au Curry

Hans Välimäki 

Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan

1½ kg sinisimpukoita

1 purjo

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

1-2 tl curryjauhetta

2 dl kuivaa valkoviiniä

5 dl kuohukermaa

1 laakerinlehti

tuoretta timjamia

lehtipersiljaa silputtuna

suolaa

mustapippuria

Halkaise, huuhdo ja hienonna purjo. Hienonna myös sipuli ja valkosipulinkynnet.

Kuumenna öljy ja voi kattilassa, lisää silputut sipulit. Lisää minuutin jälkeen purjo, kuullota taas hetki. Lisää curry ja siitä noin minuutin kuluttua viini, kerma, laakerinlehti ja silputut yrtit. Mausta suolalla ja pippurilla. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, lisäsin kerman vasta sitten, kun kuumensin liemen uudelleen simpukoiden keittämistä varten.

Alkuperäisen ohjeen mukaan simpukoiden keittämisen jälkeen liemestä poistetaan sekä laakerinlehti, että simpukat ja liemi soseutetaan sauvasekoittimella, sekä keitetään hieman kokoon, että se sakenee. Minä otin vain laakerinlehden pois, liemi toimi erinomaisesti ihan sinällään.

Simpukoiden keittäminen

Mikäli ostat simpukoita kaupan kalatiskistä verkkopusseihin pakattuna, vaativat ne vähän esikäsittelyä. Pese ja raaputa simpukat huolellisesti ja poista ne, joiden kuoret eivät sulkeudu, sillä ne eivät ole enää elossa. Tarkoitus kun on heittää kattilaan vain eläviä simpukoita. Nämä hankkimani simpukat olivat keittovalmiita eli valmiiksi esikäsiteltyjä. Niitä ei tarvinnut rapsutella eikä koputella, kaikki vaan kerralla kattilaan, humps.

Vähän virheellisesti puhutaan keittämisestä, sillä itse asiassa se on kuuma höyry, joka saa simpukat avautumaan ja kypsymään. Liemi ei siis lainkaan peitä simpukoita, joten ei kannata olla siitä huolissaan.

Lisää simpukat kiehuvaan liemeen, pistä kansi päälle ja anna kypsyä viitisen minuuttia tai kunnes simpukat näyttävät avautuneen. Ravistele kattilaa muutaman kerran. Ainoastaan avautuneet simpukat käytetään, muut laitetaan roskiin.

Sitten vaan nauttimaan! Ohessa syötiin pataleipää (kuivatulla karhunlaukalla ja mustilla seesaminsiemenillä maustettuna) ja dippailtiin maalaisperunoita (valmis)aioliin. Aloitimme simpukoilla merimiehen tapaan ja sitten pidettiin hetki taukoa, jolloin kypsensin curry-kermakastikkeen simpukat. Ihania makuja! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, minun tekee jo mieli tehdä näitä uudelleen, vaikka ei viikkoakaan ole kulunut......

Ja mikäkö oli tulos tässä Välimäen (ex-)pariskunnan reseptien kaksintaistelussa? Vaikka molemmat olivat erittäin herkullisia, niin curry-kerma kyllä hurmasi! Liemi oli niin ihanaa, että sitä lusikoi suuhunsa ihan pelkiltään...... Hyvä kisa!

Viinit

No alkuunhan avattiin tietenkin samppanja. Laivalta olin hankkinut tämän maatuskaan pakatun Tsarine Cuvée Premium Brut´n, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (37,90 €). Tosin ilman maatuskakuorta. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, paahteinen ja pitkä eli vallan kelpo juoma.

Simpukoiden kanssa sopii kuivat ja raikkaat valkoviinit, kuten vaikkapa Loiren tai uuden maailman sauvignon blancit, muscadet, Alsacen riesling tai Italian pinot grigio. Kermaisten simpukkaruokien kanssa taas sitten käy kevyt, raikas ja tammeton Italian tai Uuden Seelannin chardonnay. Toinen ystävistäni oli hoitanut viinivalinnat ja näin oli mahdollista maistella juomia, joita ei ehkä itse olisi tullut hankkineeksi.

Wolfberger Riesling 2013 (11,50 €) Alsacesta, Ranskasta on kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen mineraalinen ja hennon yrttinen. Viini -lehden Viinistä viiniin -palvelu antaa tälle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty). Hinta vastaa laatua.

Myös toinen ensimmäisille simpukoille tarkoitettu viini oli Wolfbergerin, Riesling-Pinot Gris 2013 (13,46 €). Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, persikkainen, hennon kukkainen ja kevyen mineraalinen. Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä.

Alsacen viinit ja Wolfbergerin kaikki tuotteet ovat olleet mieleeni, myös siis nämä. Raikkaat viinit sopivat simpukoille erinomaisesti.

Kermapohjaisessa liemessä oleville simpukoille oli valittu Uudesta Seelannista Old Coach Road Unoaked Chardonnay 2014 (12,88 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruunainen, limettinen, keltaluumuinen, kevyen yrttinen ja mineraalinen viini oli meille kaikille uusi tuttavuus. Ja aivan täydellinen uusi tuttavuus! Myös Viini -lehti on pitänyt tästä runsaan hedelmäisestä herkusta neljän tähden (harmoninen, laadultaan erinomainen) verran ja kehuu viiniä vielä jopa edulliseksi ostokseksi. Täsmäreseptiksi Antti Vahtera antaa ohjeen paahdetusta siiasta katkarapujen ja kukkakaali-perunamuhennoksen kera. Kuulostaa erittäin herkulliselta!

Toinen kermaiselle ruualle valittu viini oli Petit Chablis Le Donjon des Eschoffiers 2012 (16,50 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen greippinen, mineraalinen ja hennon voinen 100% Chardonnay Ranskasta. Me emme tätä viiniä ehtineet maistamaan, se jää toiseen kertaan, mutta Viini -lehti on antanut vähemmän mairittelevasti vain kaksi tähteä (sopusuhtainen kokonaisuus) ja pitää hintaa kalliina. Pitänee palata tähän oman mielipiteen kera sitten, kun maistelun aika koittaa.

Jälkiruuaksi nautimme toisen ystäväni tuoman valikoiman erilaisia juustoja ja niiden kanssa tajunnan räjäyttävän Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2010:n (39,90 €). Erittäin täyteläinen, tanniininen, viikunahilloinen, luumuinen, tummakirsikkainen, mausteinen, kaakaoinen, lämmin ja pitkä. Aivan täydellinen meditaatioviini! Viini -lehden arvioinneista löytyy edellinen vuosikerta eli vuosi 2009 ja se on saanut täydet viisi tähteä (tyylikäs huippuviini, jonka hinta vastaa laatua). Makunystyräni olivat täysin samaa mieltä tämänkin vuosikerran kohdalla.

Ihan huippuilta. Jälleen kerran! Ihanaa, kun on ystäviä, joiden kanssa voi nauttia ja jakaa näitä elämän kulinaristisia iloja.

Loppuun taas vähän kuvia kattauksista ja dagen efter -näkymä......