Pompier Espa etkoineen ja jatkoineen

Yksi parhaista asioista elämässä on se, että on ystäviä, joiden kanssa voit jakaa asioita. Vaikkapa nyt tätä intohimoani ruokaan ja viiniin. Yksin olisi kovinkin ankeaa istuskella uutuusravintoloiden antimia nauttimassa, ainakaan kovin usein.

Tällä kertaa päädyin kahden ystävättäreni kanssa Pompier Espaan, ravintolaan, joka on avattu Michelin -tähditetyn, loppuvuodesta suljetun Postresin paikalle. Ei ollut ihan kuitenkaan itsestään selvää, että illastaisimme juuri tässä ravintolassa, sillä alkuperäisellä listalla oli paljon muitakin, mm. Kruna, Passio, Sinne, Pjazza ja varmaan vielä pari muutakin.... Loppusuoralla oli sitten Passio ja Pompier, joista minä sain valita ja valitsin sitten Pompierin. Tosin taoin päätäni seinään siinä vaiheessa, kun Helsingin Sanomien NYT-liite julkaisi ravintolasta vähemmän mairittelevan arvion. Päätimme olla masentumatta arvostelusta, ajattelimme, että nyt ravintolassa on viikko aikaa korjausliikkeille ja kuitenkin loppupeleissä arvostelu on yhden ihmisen mielipide. Avoimin mielin siis saavuimme paikalle.

Olen käynyt ravintolassa jo Postresin aikaan, eikä sisustus sanottavammin ole siitä muuttunut. Kaunista ja selkeää, miksi sitä menisikään muuttamaan. Palvelu oli erinomaista, ei mitään moitteen sanaa sanottavaa siitä. Niinkuin ei mistään muustakaan. Ja sitten asiaan!

Otimme alkuun lasilliset samppanjaa, Champagne Pannier Sélection Brut (8,50 € / lasi tai 60 € / plo) löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (36,60 €). Erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen ja sitruksinen. Hinnoittelusta on sanottava, että perin on maltilliset kertoimet ravintolalla tämän juoman kohdalla. Nyt en ole aivan varma, että onko tämä ravintola ottanut myös käyttöön kiinteän 20 euron katteen viinipulloissa. Näin on moni helsinkiläisravintola jo ilmoittanut toimivansa.

Itse valitsin valmiin kolmen ruokalajin Plat du Jour -menun (39 €), ratkaisevat sanat olivat Pernod ja crème brûlée. Tosin eivät samassa annoksessa :)

Alkuruokani oli rapukeitto Pernod-kermalla. Keitossa oli aivan ihana paahteinen maku, eikä Pernod´n anisaromi lyönyt mitenkään häiritsevästi läpi, vaan aivan sopivasti. Alkujuomaksi tilattu samppanja riitti ja sopi mainiosti myös keitolle.

Vadilla kahden hengen annos

Pääruokana nautin vanhan kunnon Coeur de Filet´n, nyt madeirakastikkeella ja valkosipulisilla paahtoperunoilla. Tuota aiolia olisi voinut syödä vaikka aivan pelkältään! Ja tuo liha, miten se olikaan maukasta. Oi onnea.

Pääruokien kanssa jaoimme rhonelaisen Perrinin perheen Vinsobres Les Cornuds 2011 punaviinin (36 €), rypäleinä Syrah ja Grenache. Tämä keskitäyteläinen, pehmeähkö, raikkaan tasapainoinen, pitkä ja hienostunut viini löytyy Suomesta vain ravintolamyynnistä.

Kun jälkiruokalistalla lukee crème brûlée, pystyn sen harvoin ohittamaan. Tässä makua antoi appelsiini. Menussa kyllä lukee vielä, että lisänä tuttifruttisorbetti, mutta sitä ei näkynyt...... Maukas annos kuitenkin, siitä ei pääse mihinkään.

Pöydässämme syötiin myös seuraavat annokset á la carte -listalta:

Gorgonzolagratinoituja etanoita (12,50 €), jotka tarjottiin hauskasti lisukeleipään upotettuna. Tuon tarjoiluvinkin voisi vaikka ottaa omaankin käyttöön. Salaattipeti olisi ehkä voinut olla vähän erilainen..... Nyt tuo näyttää tylsältä. Annos oli kuuleman mukaan maukas.

Iberico-porsasta, salottikastiketta ja juurespyreetä (25 €). Onnistunut annos tämäkin, ylikypsä liha oli juuri sellaista kuin pitääkin.

Oma laskuni, joka sisälsi kolme ruokalajia, lasillisen sampanjaa sekä kolmanneksen viinipullosta oli todella kohtuulliset 59,50 euroa. (Eli vain 6 euroa enemmän, mitä ryöstöhintainen sunnuntailounas Tampereella paria viikkoa aikaisemmin.......) Suosittelen Pompieria lämpimästi! Ja jos myös kiinnostuit, niin huomaa, että Helsingistä löytyy myös Pompier Albertinkatu, ettet mene väärään kuppilaan. Albertinkadun ravintola on enemmän lounaspaikka, iltaisin auki vain tilauksesta.

Etkot ja jatkot

Ennen illallista sovimme tapaavamme Preston proseccoloungessa. Tai kuvittelimme tapaavamme, sillä se ei ollut auki. Ja miksi ei ollut, se ei oikein selvinnyt. Nettisivuilla ravintola kuitenkin mainostaa proseccoloungea kiehtovan eläväisenä after work viihtymiskeitaana...... Jos on kyse vain tilausravintolameiningillä toimivasta tilasta, niin se on kyllä harvinaisen epäselvästi kerrottu. Pienestä närkästyneisyydestä huolimatta jäimme kuitenkin alakertaan lasilliselle. Perlage Quorum, Prosecco Extra Dry DOC (7,70 € lasi) ei nimestään huolimatta vaikuttanut kuivalta, mutta kaipa se sitten sitä oli, kun niin sanottiin. Palvelusta sen verran, että tarjoilija vettä laseihin kaataessaan hulautti sitä vähän yli laitojen pöydälle ja kuittasi sen sanomalla napakalla suomalaistyylillä "oho". Ei puhettakaan anteeksipyynnöstä tai pöydän pyyhkimisestä. Pyyhimme sen itse.

Illallisen jälkeen suuntasimme kulkumme hotelli Kämpin baariin. Baari on tyylikäs, perinteikäs, hienostunut ja hinnakas. Toinen ystävistäni on hurahtanut gin toniciin. Eikä siis mihinkään peruskamaan, sillä en ollut aikaisemmin edes tiennyt, millaista hifistelyä sinänsä tavalliselta kuulostavaan GT:hen voikaan liittyä. Hänen innoittamaan annoimme hänen tilata meille kaikille kyseiset juomat. Ja jos tähän asti olen pitänyt GT:tä happaman kirpeänä, hieman irvistyttävänä juomana, niin enpä pidä enää! Pikkusormi on annettu......

GT tuntuu nyt olevan SE juttu. Maailmalta löytyy jo pelkästään sille omistautuneita baareja ja kun jututimme Kämpin tarjoilijatarta, niin buumi näkyy jo Suomessakin. Tähän asti olen elänyt siinä luulossa, että on olemassa vaikkapa vain yksi tonic ja se on Schweppes, mutta nyt silmäni on avattu. Kämpissä tosin kyllä joutuu avaamaan lompakkoakin, sillä tämä Tanqueray No. Ten -ginistä ja Fever Tree -tonicista sekoitettu drinkki maksoi 16,70 euroa. Mutta ei hitto, olihan se hyvää :)

Ja nyt ystävättäreni hyrisee tyytyväisyydestä, sillä kun seuraavan kerran piipahdin lähi-Alkossa, tarttui matkaani alla olevan kuvan pullot. Ehkäpä kokeilen, miltä vanha tuttu Bombay Sapphire maistuu tämän jälkeen......