Mumun kokkikerhossa pinaattilettuja

Tammikuussa oli kolme hyvään ruokaan ja seuraan keskittynyttä lauantaita, tämä oli niistä kolmas ja kahdesta ensimmäisestä voit lukea täältä, klik. Se kertomus onkin ollut varsin suosittu ja nosti minut pitkästä aikaa Parhaat ruokablogit -listalla peräti ykkössijalle! 

Tammikuun viimeisenä lauantaina olikin sitten jälleen aika suunnata Helsinkiin pienen tyttärentyttären (4v 10 kk) luo kokkikerhon merkeissä. Edellisestä kokkikerhosta voit lukea täältä, klik. Naperon mieltymys herkkuihin on pitkälti määritellyt aikaisempien kerhojen sisältöä, mutta nyt tyttäreni ohjasi meidät hellän napakasti toisille raiteille ja niinpä ohjelmassa oli pinaattiletut. 

En ole koskaan tehnyt pinaattilettuja! Siis ihan oikeasti, en koskaan. Johtunee varmastikin siitä, että pinaatti ei ole mikään suosikkiraaka-aineeni ja sitten toisaalta olen pitänyt niitä jotenkin työläinä valmistettavina. Mitä ne siis suinkaan eivät ole. Kun omat tyttäret olivat pieniä, niin varsinkin tämä nykyinen naperon äiti piti pinaattiletuista kovasti. No, miten minä äitinä tähän sitten vastasin? Ostamalla eineslettuja. Kyllä hävettää! Vaan niin hävettää moni muukin asia sieltä 80- ja 90 -luvuilta. Ei niistä nyt tällä kertaa sitten enempää..... 

Pinaattiletut

n. 40 kpl

150 g sulatettua pakastepinaattia

½ l maitoa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 munaa

1 rkl öljyä

Voita paistamiseen

Ota pinaatti sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana tai huoneenlämpöön saman päivän aamuna. Naperon mielestä muuten oli älyttömän hauskaa tökkiä sormella noita pinaattipallukoita.

Riko kulhoon kananmunat. Sekoita joukkoon loput ainekset. Ei kannata kerralla humauttaa kaikkea, muuten jauhot jäävät helposti kokkareisiksi. Hiljalleen lisäilet vuorotellen jauhoja ja maitoa, hyvä tulee. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolisen tuntia. Paista kuumalla pannulla rasvassa. 

Vanha valurautainen lettupannu oli tässä puuhassa ihan paras. Olemme koko perhe vannoutuneita valurautapannujen ja -patojen käyttäjiä. Itse en ole ostanut niitä blinipannuja lukuunottamatta uutena, vaan tehnyt löytöni edullisesti kirpputoreilta. Ostaessa kannattaa suosia niitä, joissa lukee Rosenlew, Upo tai muuta tuttua, silloin voit olla varma valuraudan laadusta. Ja mikäli löydät valurautaisen aarteen ruosteisena tai muuten epämääräisessä kunnossa, niin ei hätää. Olen kirjoittanut ohjeet, miten voit antaa niille uuden elämän, klik. Itseasiassa sieltä näet, miten juuri tämä pinaattilettujen paistossa käytetty pannu on kokenut muutoksen ruosteisesta kirpparilöydöstä ikuiseksi ystäväksi. 

Pinaattilettujen kanssa tarjosimme savulohitahnaa ja perunamuusia. Perunamuusiin silputtiin sekaan ruohosipulia.

Savulohitahna

Kotiliesi

200 g lämminsavulohta

1 prk ranskankermaa (iso purkki lähes kokonaan)

1 rkl sitruunamehua

3 rkl hienonnettua tilliä

suolaa ja pippuria maun mukaan

Hienonna lohi kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon ranskankerma, sitruunamehu, tilli sekä suola ja pippuri. Lisää ranskankermaa vähitellen, niin näet minkäverran sitä menee, jotta tahnan koostumus on mieleisesi. Meillä sitä jäi vähän purkin pohjalle, mutta loput nakattiin perunamuusin sekaan, mitään ei mennyt hukkaan. Ole suolan kanssa varovainen, sillä lämminsavulohi on jo valmiiksi suolaista. Maistele matkan varrella.

Tämän linkin, klik, takaa löytyy muitakin herkullisia lisukkeita tarjottavaksi pinaattilettujen kanssa. Kannattaa kurkata!

Naperon sanoja siteeratakseni: Ruoka maistuu parhaiten sille, joka sen on tehnyt! Tyttö pistelikin lettuja melkoisen annoksen ja näkyivät ne maistuvan myös meille muille. Yllättäen pinaattiletut tulivat kerrasta jäädäkseen repertuaariini.