maanantai 29. syyskuuta 2014

Rakkaat valurautapannut

Valurautapannut ja -padat ovat tärkeä osa keittiössäni. Ja niin on myös Muurikka-pannu mökillä, sitä ilman ei mökkikokkailusta tule enää mitään!

Yhtäkään valurauta-astiaa en ole ostanut uutena, vaan olen tehnyt naurettavan edulliset löytöni kirpputoreilta. Naurettavat siksi, että nykypäivän ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia (=laiskoja), että pistävät nämä aarteet kiertoon, jos ne ovat päässeet vaikkapa ruostumaan tai näyttävät muuten epäilyttäviltä. Harvalle rasvapoltto on tuttu asia! Toisin kuin rasvanpoltto.......


Rasvapoltto tehdään perinteisesti siansilavalla. Ällö ajatus, myönnän. Mutta ihan hyviin tuloksiin pääsee perinteisellä voilla (mieluiten suolaton sellainen), ruokaöljyllä tai sitten Muurikan loistavalla keksinnöllä, tuubiin pakatulla silavalla.


Tässä kuvassa on vanha kirpparilta roudattu ruosteinen lettupannu. Tyttäreni sanoi huolivansa tämän, jos sen saa kuntoon. No mikä ettei! Valurautaa ei normaalisti pestä tiskiaineilla (eikä varsinkaan tiskikoneessa), koska tiskiaineet on kehitetty nimenomaan rasvan irroittamiseen. Mutta näin, kun pannu on ollut pitkään käyttämättä, ruostunut ja pyörinyt Happyhamsterin varastoimana autotallissa, on pesuainepesu paikallaan. 


Lämpimällä vedellä, tilkalla pesuainetta ja hankaustyynyllä pesin ruostetta pois niin paljon, mitä sain. Sen jälkeen pannu kuivataan. Voit laittaa sen hetkeksi kuumaan uuniin tai liedelle, se on paras tapa kuivata. Astiapyyhettä ei kannata käyttää, sillä valurauta sotkee sen aina. 


Sitten vaan pursotetaan tuubista silavaa ja levitetään se pannulle. Myös kahvalle ja ulkoreunoille. Sitten pannu 250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi tekeytymään. Eikä todellakaan kannata uunin luukkua availla, sillä silavan käry ei ole mikään herkullinen! Ja sainpa muuten tänään palohälytyksenkin aikaiseksi tässä puuhassa....


Tämän jälkeen nosta pannu jäähtymään ja ole äärimmäisen varovainen, sillä rauta on todella kuumaa! Jäähtyneestä astiasta pyyhitään ylimääräinen rasva talouspaperilla ja siinä se on, uudenveroinen lettupannu, joka kestää ikuisesti.


Normaalikäytössä rasvapoltto tehdään vain harvakseltaan. Puhdistukseen riittää yleensä vain talouspaperilla pyyhintä, kun pannu on jäähtynyt. Jos ruoka on kärtsännyt kiinni, voit kuumentaa pannulla vettä ja siinä teräslastalla raaputella lian irti. Tämän jälkeen on hyvä tehdä vähän kevyempi rasvapoltto vaikka ruokaöljyllä. Mökillä olevan Muurikka-pannun kanssa toimin aivan samalla tavalla. Kuumennetulle Muurikalle laitan välillä myös merisuolaa, sillä suola imee itseensä makuja. Näin voi pihvinpaiston jälkeen paistaa lettuja, eivätkä letut maistu grillilihalle!

Tässä on juuri paistettu perunalettuja, annetaan pannun jäähtyä rauhassa..........
.......ja pyyhitään talouspaperilla. Aika helppoa sanoisin! Tällä pannulla meillä muuten paistetaan aina kananmunat.
Älä osta kirpparilta (äläkä muutenkaan) mitään uusia pannuja, joissa ei ole selkeää tuotemerkkiä. Ne ovat halpavalmistusta, johon käytetystä raaka-aineesta ei ole täyttä varmuutta ja siitä voi näin ollen irrota haitallisia aineksia ruokaan. Suosi suomalaista, tässäkin asiassa! Kirpputorilla käännä katseesi pannun pohjaan ja jos siellä lukee Wärtsilä, Rosenlew, Upo tai jotain muuta tuttua, niin kaupat kannattaa tehdä. 




Le Creusetin 3 litran valurautapadasta maksoin hyvinkääläisellä kirpputorilla 5,50 €, jättikokoisesta punaisesta Antti Nurmesniemen Lentävä Lautanen -padasta maksoin muistaakseni kympin. Se oli ja on edelleen ulkopuolelta osittain mustunut, ilmeisesti avotulella käytöstä, mutta kun sisäpuolen sain pesulla ja rasvapoltolla kuntoon, niin monet pataleivät olen siinä valmistanut. 




Valurauta on ikuista ja muutenkin nämä hakkaavat teflonsiskonsa mennen tullen! Pelasta käyttöön mummun aarteet tai koe löytämisen riemu kirpparilla. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti