lauantai 21. maaliskuuta 2020

Elämyksillä on hintansa


Siskoni lähti Kuubaan ja antoi kotinsa avaimet minulle. Pakkasin matkakassini ja suunnistin Vallilaan, mikä mahdollisuuksien viikko minulle avautuisikaan! No, lysti loppui lyhyeen, sillä koronaviruksen aiheuttamien rajoituksien vuoksi lähes koko viikon ohjelma meni mönkään tai siis uusiksi. Leffaan sentään pääsin. Että edes jotain.



Minulla on tapana kerätä listaa paikoista tai elämyksistä, jotka haluan nähdä ja kokea. Usein ne ovat ravintoloita, mutta myös tapahtumia tai muuten mielenkiintoisen oloisia paikkoja. Riviera, elokuvateatteri ja baari Kalliossa, tänne pääsystä olin haaveillut jo valehtelematta vuosia. Nyt se hetki viimein koitti!



Tarjolla olleista elokuvista valitsin Pikku naiset. Olivathan Jo, Beth, Meg ja Amy tuttuja jo teinivuosiltani. Nostalgiaa, nostalgiaa.



Rivieran juttu on se, että yksin ollessasi voit valita ihanan nojatuolipaikan (keskimmäinen kolmesta nojatuolista oli minun) ja kaverin kanssa voitte jakaa oman sohvan. Kaikkiin paikkoihin kuuluu tarjoiluja varten myös pieni pöytä. Teatterisalin takaosassa on baari, josta voit ennen elokuvan alkua käydä hakemassa evääsi. Eikä hätää, jos vaikka juoma loppuu kesken leffan, baari palvelee koko esityksen ajan.



Ja sitten tarjoiluihin. Varustauduin tapaslautasella (14 €), karkkikipolla (4 €) sekä lasillisella punaviiniä (17 €). Ihan törkeän hintainen viini, mutta en siinä Riviera -huumassani ihan tajunnut hintaa ja hainkin sitten vielä toisen lasillisen. Elämyksellä on hintansa, tässä tapauksessa lipun ja tarjoilujen yhteishinta oli lähemmäs seitsemänkymppiä! Että silleen.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Koronaviikon keksit


Koronakeksit. Vakavilla asioilla ei vitsailla, mutta kun virusta vältelläkseni en lähtenyt kauppaan vain pienen naposteltavan vuoksi, niin päätin leipoa naposteltavani itse ja mielessäni keksit muuttuivat koronakekseiksi. Takana on nyt melkein kokonainen ensimmäinen etätyöviikko ja olo on edelleen hyvin epätodellinen. Salin ruokapöydälle on rakentunut etätoimisto kaikkine laitteineen ja muuttolaatikon verran mappejakin ja muuta sälää on mukana. Tällä varustuksella sitten pääsiäiseen saakka. Ainakin. Olen kauhuissani, olen huolissani, olen ärsyyntynyt, olen pitkästynyt, mutta olen terve ja läheiseni ovat terveitä. Välttelemme ihmisiä, minkä voimme, pesemme hulluna käsiä ja toivomme parasta. Poikkeustila on jotain ennen kokematonta ja toivon mukaan ainutkertaista.

Suolapähkinä-juustokeksit
20 kpl

1½ dl suolapähkinöitä
2½ dl vehnäjauhoja
125 g voita tai margariinia
3 dl voimakkaan makuista juustoraastetta 
(esim. parmesan, cheddar tai murennettu Koskenlaskija)
1 kananmuna

Koristeluun
suolapähkinöitä

Juustona käytin parmesanraastetta ja taikinan pyöräytin vaivattomasti monitoimikoneella. Hienonna ensin suolapähkinät, lisää sitten jauhot ja voi. Pyöräytä koneella (tai nypi käsin) murumaiseksi seokseksi. Lisää juustoraaste ja kananmuna, anna koneen käydä, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

Jaa taikina 20 osaan, pyörittele palloiksi ja paina littanaksi leivinpaperoidulle uunipellille. Paina yksi suolapähkinä koristeeksi jokaisen keksin keskelle. Paista 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä. Ja napostele! Helppoa, kuin mikä.



Keksien väri ei juurikaan uunissa muuttunut, kevyesti vain ruskistuivat ja keksit myös säilyttivät hyvin muotonsa, mitä nyt vähän pullistuivat, mutta eivät levinneet.


Maukkaita, mutta malta odottaa jäähtymistä, ovat lämpiminä kovin murenevaisia. Puhun kokemuksesta...... (ja lakaisen keittiön lattiaa).

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Champagne Charles Heidsieck


Suomen Champagne -seurassa ei tipattoman tammikuun annettu häiritä, vaan kevätkausi käynnistettiin maistelemalla varsinainen värisuorallinen Charles Heidsieckin laadukkaita tuotteita.

Charles Heidsieckin samppanjatalo on perustettu vuonna 1851, mutta Charles kasvoi setänsä samppanjatilalla, jonka juuret ulottuvat 1700-luvun loppupuolelle. Charles kuitenkin halusi kulkea omia polkujaan ja tuottaa oman näköistä samppanjaa ja perusti siksi oman talon. Hänet tunnettiin sähäkkänä ja värikkäänä tyyppinä, jota kutsuttiinkin lempinimellä Champagne-Charlie. Hän oli ensimmäinen tuottaja, joka aloitti maailmanvalloituksen Amerikasta, lastasi laivan täyteen ja saavutti juomillaan suuren suosion New Yorkissa. Vasta tämän jälkeen oli Euroopan vuoro.

Kaikki maistetut tuotteet löytyvät Alkon valikoimista ja tuotekuvat ovat Alkon sivuilta peräisin. Jokaisen viiden viinin perusluokitus "Runsas ja paahteinen" perustuu pitkälti siihen, että talolla on vahva usko kellarikypsytykseen ja kaikkia tuotteita vanhennetaan ja kypsytetään kellareissa kauan. Kellarit on rakennettu 30 metrin syvyyteen vanhoihin kalkkikivikaivoksiin ja näitä toisiinsa yhdistettyjä kellari/kaivoskäytäviä löytyykin peräti 8 km verran.

Ja löytyyhän sitä Suomestakin kalkkikivikaivos, Lohjalta Tytyrin kaivos ja vuonna 2018 onkin aloitettu mielenkiintoinen projekti, jossa 30 pulloa Heidsieckin vakiosamppanjaa laskettiin kaivoksen uumeniin, 175 metrin syvyyteen entiseen asevarastoon. Varaston lämpötila on kuutisen astetta ja kosteusprosentti lähes 100%. Viiden vuoden ajan Tytyriin tuodaan vuosittain 30 pulloa jälkikypsytykseen. Tätä Suomessa kypsytettyä samppanjaa ei kaupoista löydy, eikä ehkä koskaan tule löytymäänkään, mutta Grand Champagne Helsinki -tapahtumassa keväällä 2019 oli mahdollista maistaa rinnakkain Tytyrissä ja Reimsissä kypsytettyjä samanikäisiä viinejä. Tytyrin viini oli kuulemma ollut jo vuoden jälkeen raikkaampi ja mineraalisempi. Mielenkiintoinen testi ja ilmeisesti vuoden 2021 tapahtumassa seuraavan kerran on mahdollista päästä näitä maistelemaan ja vertailemaan.


Ensimmäiseen lasiin kaadettiin  talon vakiosamppanja Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut (55,99 €). Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon viheromenainen, mineraalinen, briossinen, tasapainoinen, runsas. Rypäleinä Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay. Viinilehti antaa täydet viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Ruokasuosituksena tälle luonteikkaalle viinille paistetut kala- ja äyriäisruuat.

Vinkkinä kuulimme, että tutustuessa samppanjatalojen tuotteisiin, on hyvä ensin maistaa talon vuosikerraton vakiosamppanja. Se kertoo talon tyylin ja se on vaikein valmistaa, koska sen oltava joka vuosi samanlaista.Vakiosamppanja valmistetaan kauden sadosta ja siihen lisätään reserve -viinejä kellarimestarin määrittelemässä suhteessa. Reserve -viinit ovat parhaina vuosina varastoituja laadukkaita viinejä, joiden avulla vakiosamppanjan laatu pidetään tasaisena satokausien vaihteluista huolimatta. Heidsieckillä blendiin käytetään 60% kauden satoa ja 40% 8-10 vuotta vanhoja reserve -viinejä. Tämän jälkeenkin samppanja kypsyy vielä kellarissa kolme vuotta.




Toisena Charles Heidsieck Rosé Réserve Brut (69,99 €). Erittäin kuiva, keskihapokas, mansikkainen, vadelmainen, vivahteikas. Pinot Noir, Pinot Meunier, Chardonnay. Non-vintage vakiorosé, josta löytyy ryhtiä ja selkärankaa. Pidin myös tästä, vaikka roséviinejä yleensä karttelenkin, niin samppanja onkin sitten ihan eri juttu! Väri tulee punaviiniksi käytetystä Pinot Noir'sta, jota blendiin lisätään 5-6%. Kellarimestarin mukaan väri on sitä, mitä on, sitä ei haeta. Väri oli kaunis, mielestäni ruusukulta, vaikka maahantuojan mukaan kyse onkin vaaleanpunaisesta puuterista. Ruokasuosituksina lohi, parmankinkku, Comté -juusto, Tarte Tatin. Tai sitten vaan nautiskellaan, ilman mitään syötävää. Viinilehdeltä viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) ja kehut edullisuudesta.




Seuraavana Charles Heidsieck Vintage Champagne Brut 2006 (87,49 €). Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, omenainen, aprikoosinen, mineraalinen, briossinen, rodukas, pitkä. Tuoksussa karamellia ja paahdettua pähkinää. Chardonnay, Pinot Noir. Viinilehdeltä täydet viisi tähteä (tyylikäs huippuviini), joka laatuunsa nähden on edullinen hinnaltaan. Luonteikkaan viinin seuraksi suositellaan selkeämakuisia kala- ja äyriäisruokia. Sekä ostereita, hanhen maksaa, pata negra -kinkkua, katkarapuja ja kypsiä juustoja. Tai ei yhtään mitään, sillä tämä lämpimän vuoden hieno, 8 vuotta kalkkikellarissa kypsytetty vuosikerta ihastutti herkkyydellään ja moniulotteisuudellaan. Siis aivan huikea viini, joka voittikin äänestyksessämme ykköstilan.




Yllättäin omaksi suosikikseni (ehkä) nousi runsas ja paahteinen Charles Heidsieck Vintage Rosé Champagne Brut 2006 (linkin takaa vuosikerta 2005 hintaan 99 €). Erittäinen kuiva, hapokas, marjainen, sitruksinen, aromikas. Mainittiin myös karamellisoidut hedelmät, kaneli, kardemumma, viikuna ja lakritsi. Upea lohenpunainen väri! Ja upea kokonaisuus, josta pidin erittäin paljon. Tästäkin! Ruokasuosituksena erityismainintana poronfilee. Viinilehden antamat viisi tähteä (tyylikäs huippuviini) eivät enää tule yllätyksenä!


Charles Heidsieck Blanc des Millenaires Champagne Brut 2004 (179 €). Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, paahteinen, moniulotteinen. 100% Chardonnay. Tämä vuonna 2017 esitelty vuosikerta on viides Blanc des Millenaires -sarja samppanja, joka yllättävää kyllä oli melko nuorehkon oloinen ja kaipaisi vielä lisäkypsymistä. Tuoksussa kuivattuja hedelmiä, pähkinää, mantelia, mehiläisvahaa (enpä ollut ennen kuullutkaan) ja nougatia. Suositellaan nautittavaksi joko sellaisenaan tai sitten carpaccion ja tryffelin, gorgonzolan tai seesamiöljyisten kampasimpukoiden kera. Nam!

Luin Essi Avellanin Champagne -kirjaa ja seuraava siteeraus on sieltä:

"Kaikki, mitä Charles Heidsieck tuottaa, on laadultaan loistavaa ja tyyliltään vaikuttavan runsasta ja paahteista, hyvin gastronomista samppanjaa. Talon samppanjoita on hyvin vaikea laittaa preferenssijärjestykseen, mutta sen roseeviinit ansaitsevat erikoismaininnan. Intensiivinen, voimakkaan paahteinen tyyli sopii niihin täydellisesti. Näitä roseita kannattaa kokeilla, vaikka normaalisti katsoisikin vaaleanpunaisia samppanjoita nenänvartta pitkin. Charles Heidsieckit ovat erinomaisen hintaisia, ja erityisesti vuosikertaviinit tarjoavat huikean vastineen rahalle."


perjantai 13. maaliskuuta 2020

Paras makaronilaatikko ikinä

Takaraivoon oli hiipinyt kolkuttelemaan perusruoka, makaronilaatikko, jota en ole kai sitten tyttärien lapsuusvuosien tehnyt. Miten sen jotenkin mieltää lasten ruuaksi? Lihamakaronilaatikon. Nuorin tyttäreni oli aikoinaan perhepäivähoidossa ja juurikin makaronilaatikko oli hänen lempiruokaansa. Muistan sitä sitten hänen toiveestaan valmistaneeni ja epäonnistuin. Makaroni oli kuulemma tyystin väärää, niissä kun oli aivan liian suuret reiät, eikä sitä sen vuoksi voinut syödä. Hmmmm. Oikein sitten tarkistin tyttäreni hoitotädiltä, että mitä erikoismakaroneja hän mahtaa laatikkoon käyttää. Noh, ihan niitä tavallisia sarvimakaroneja, mitä kai kaikki muutkin. Myös minä. Oli vaan myönnettävä, että Ulla-hoitaja voitti tämän kisan! Nyt sitten uusi yritys....


Pellinkiläinen makaronilaatikko
Kari Aihinen: Kape 24 h -kirja
4-6 annosta

vettä 
suolaa
5 dl makaronia
400 g jauhelihaa
rypsiöljyä paistamiseen
1 pkt pekonia
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
1 punainen paprika
1 sipuli
mustapippuria myllystä
5 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
voita vuoan voiteluun

Keitä makaronit pussin ohjeen mukaan suolatussa vedessä, valuta. Ruskista jauheliha. Pilko pekoni ja paista silppu rapeaksi toisella pannulla. Pilko sipuli, paprika ja aurinkokuivatut tomaatit. Paista pannulla, kunnes sipuli on kuullottunut.


Yhdistä kaikki ainekset ja lisää suolaa sekä pippuria tarpeen mukaan. Sekoita kerma ja munat kulhossa, lisää kaiken joukkoon. Sekoita. Maista ja mausta vielä, jos siltä tuntuu.


Kaada kaikki voilla (käytin oliiviöljyä) voideltuun vuokaan. Peitä tuorekelmulla ja siirrä jääkaappiin tekeytymään mieluiten yön yli.



Paista 200 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Sain tästä kuusi annosta eli söin tätä koko viikon töissä lounaana, enkä kyllästynyt. Tosin olin varautunut kyllästymiseen pakastamalla pari rasiaa, mutta niin vaan nekin tuli käytetyiksi.


Oli todella maukasta, taika piili varmasikin ainesten lisäksi myös yön yli odottelussa. Ja koska ainekset oli hankittuna tuplasatsiin, on seuraava laatikko työn alla. Suosittelen. Ja uskoisin, että myös tyttäreni, äiti jo itsekin, saattaisi tästä pitää, oli sitten makaroneissa oikeat tai väärät reiät!