sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pitihän sitä sitten minunkin......


Pitihän sitä sitten minunkin kokeilla viime viikkojen somehitiksi Jenni Häyrisen Liemessä -blogista noussutta uunifetapastaa. Se nimenomainen feta, jota Liemessä -blogisti käytti, oli jo aika ajoin myyty loppuun. Aikoinaan vastaavanlaisen hypetyksen aikaan saaneen avokadopastan myötä kaupat olivat helisemässä avokadomyynnin kanssa. Ja mikä sitten milloinkin nousee sosiaalisen median aallonharjalle? Varmasti paljolti sattumien summaa, mutta näitä molempia pastoja yhdistää ainakin se, että ne ovat äärettömän helppoja valmistaa, raaka-aineita on vain muutama ja lopputulos herkullista. Siispä kokeilemaan!


Uunifetapasta
Liemessä -blogi
2 annosta (nälkäisille)

250 g hyvää pastaa
200 g fetajuustoa
1 dl oliiviöljyä
½ punainen chili
1 rasia kirsikkatomaatteja
pippuria
ripaus suolaa

Tarjoiluun
tuoretta basilikaa

Minä vaihdoin chilin kahteen pilkottuun valkosipulinkynteen ja lisäsin mukaan myös reilusti pinjansiemeniä. Ohjetta on helppo varioida mielensä mukaisesti. Luin melkoisen määrän reseptiin liittyviä kommentteja ja olipa muutama lisännyt mukaan myös broileria. Kukin mieltymystensä mukaan siis.


Lorauta uunivuoan pohjalle öljyä ja laita fetaköntti vuokaan kokonaisena. Pilko chili (tai valkosipuli) fetan päälle ja lorauta jälleen vähän öljyä fetan päälle. Lisää tomaatit vuokaan, vähän pippuria ja ripaus suolaa. Ja öljyä. Pyöritä tomaatit öljyssä. Itse lisäsin vielä mukaan pinjansiemeniä.


Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia. Tämän jälkeen nosta lämpötila 225 asteeseen, käännä grillivastukset päälle ja nosta vuoka ylätasolle. Jatka paistamista 10 minuuttia. Tarkkaile paahtumista, sillä uunit ovat yksilöllisiä! Huumaavat tuoksut täyttivät keittiöni.......


Tällä välin keitä pasta ohjeen mukaan. 



Riko uunifetan rakennetta hieman ja kaada koko vuoan sisältö pastan joukkoon. Sekoita. Koristele annokset tuoreella basilikasilpulla. Nauti.



Nam! Pidin tästä kovasti. Helppo ja maukas arkiruoka. Ehkä valkosipulia laittaisin seuraavalla kerralla vähän enemmän. Ja yllätyksekseni olen myös sitä mieltä, että kirsikkatomaatteja voi olla enemmän, ehkä 1½ rasiallista. Yllätys siinä mielessä, että lämmin tomaatti ei ole ihan TOP kolmosessa listallani. Näin sitä voi yllättää itse itsensä!



tiistai 5. maaliskuuta 2019

Viini edellä Nudeen

Ravintola Nude on uudehko Olo Group -ravintolaperheen jäsen ja tässä aivan samassa liiketilassa ovat aiemmin toimineet sisarravintolat Olo ja Emo. Ravintola Olo perustettiin vuonna 2006 ja vuodesta 2011 se on pitänyt hallussaan Michelin tähteä. Ravintola Emo avattiin puolestaan vuonna 2013. Nyttemmin Olo löytyy Pohjoisesplanadilta ja Emo Kluuvikadulta. Olon naapurista Helenankadulta löytyy vielä bistro Garden by Olo ja siellä olenkin nauttinut elämyksellisen tilinpäätösillallisen työkavereideni kanssa vuosi sitten, klik. Mutta nyt palatkaamme kaikkien näiden ravintoloiden menestyksen alkujuurille, osoitteeseen, josta tänä päivänä löytyy Nude.


Kalenterini välissä poltteli lahjakortti, lasilliset viiniä kahdelle. Ja ettei nyt vaan jäisi kortti tyystin käyttämättä ja ilmaiset viinit maistamatta, niin otin mukaani siskoistani nuorimman.



Keskellä viikkoa, keskiviikkona, heti avaamisen  jälkeen ravintola oli kovin tyhjä. Emme olleet tehneet pöytävarausta, eikä sille ollut tarvettakaan, koska lisäksemme siellä viettämämme parin tunnin aikana asiakkaita oli vain ehkä kolmessa tai neljässä muussa pöydässä. Harmillisen hiljaista.

Nuden viinivalikoima perustuu Bottlescouts -verkkokaupan valikoiman ympärille. Mielestäni tämä on nerokas konsepti, voit käydä Nudessa maistelemassa viinejä ja niihin sovitettuja ruoka-annoksia ja sitten tilata mieluisat viinit kotiovelle. Bottlescoutsista olen muutaman kerran viinejä tilannut ja en voi kuin kehua niin valikoimaa, kuin toimituksen nopeuttakin.


Menun viini/ruokaparit löytyvät pöydistä ja ystävällinen henkilökunta auttaa asiantuntevasti valinnoissa.


Itse menin valinnoissa melkolailla viini edellä. Punainen viini edellä. Le Petit Coudoulis Côtes du Rhône 2017 (verkkokaupan hinta Suomeen toimitettuna 14,10 €) on täyteläinen, mausteinen ja mehevä punaviini Ranskan Etelä-Rhônesta. Viini minun makuuni.


Tälle viinille oli paritettu ruoka-annos Kaalia ja sieniä. En pidä kaalista, ohjauduin tähän valintaan tyystin viinin viemänä, vaikka tokihan sienet houkuttivat. Annos oli visuaalisesti ehkä vähän ankea ankeahko, mutta puuromaisesta koostumuksestaan huolimatta sangen maukas. Vaikka sientä en sieltä löytänytkään.



Sisareni ruokavalinta nostatti minussa valtaisan annoskateuden. Kampasimpukkaa ja maa-artisokkaa, kumpikin suosikkiraaka-aineitani. Hylkäsin tämän kauniin annoksen itse vain ja ainoastaan viinin vuoksi. Mutta kateus helpotti, kun sisko antoi arvosanaksi laimeahkon ookoon.


Kampasimpukalle viininä Spätburgunder Jülg 2016 (verkkokaupan hinta Suomeen toimitettuna 16,50 €) Saksasta, Pfalzin alueelta. Ja siis spätburgunderhan on yhtä kuin pinot noir, siksi minä en sitä valinnut. Toisaalta sitten, kun tilkan siskon lasista maistoin, niin ei se nyt ihan mahdoton viini ehkä ollutkaan. Silkkinen, notkea, kevyt ja marjaisessa maussa kypsää vadelmaa ja hentoa savuisuutta.


Minä innostuin sitten kokeilemaan vielä toisenkin ruoka-viiniparin. Viini edellä edelleen. Damana 5 Ribera del Duero 2016 (verkkokaupan hinta Suomeen toimitettuna 14,30 €) Espanjasta on viini, jota olen muutaman pullon Bottlescoutsilta tilannut. Vanha tuttu siis. 100% Tempranillo, jonka nimessä oleva numero 5 viittaa viisi kuukautta kestävään kypsytykseen ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Ja ruokaparina ankka.  Ankkaa kahdella tapaa ja kurpitsaa. Ankkaa yleensä vähän, jos en nyt suorastaan karttele, niin hivenen vierastan. Tämä oli täydellistä! Söin kaiken. Söin nahat ja rasvat, kaiken. Mikä makujen tykitys! Aivan ehdottomasti illan paras setti. Iso NAM!



Mukava paikka, jonne ehdottomasti haluan uudelleen. Helppo pistäytyä näin lyhyen, vieläkin lyhyemmän tai jopa pidemmän kaavan mukaan.


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Maidoton blinipelti kevätauringossa

Mikä ihana viikonloppu, sillä nuorin tyttäreni saapui perheensä kanssa luokseni. Erityisen ihanaksi vierailun teki se, että tämä oli kolmen kuukauden ikäisen tyttärenpoikani ensimmäinen yökylävisiitti. Ja näin ollen myös ensimmäinen vierailu mumulaan. Oi onnea!


Viikonloppua valaisi myös kevätaurinko! Ah, minkä ihanan fiiliksen nämä kaivatut auringonsäteet tuovatkaan kotiin. Tosin ne paljastavat armottomasti myös likaiset ikkunat sekä nurkkien hämähäkin seitit, mutta en jaksa niistä nyt piitata. Keskityin kuvaamaan vain kauniita asioita!

Tyttäreni oli toivonut blinejä. Blinit ovat oikeastaan aina kuuluneet meidän perheen talviajan traditioihin ja erityisesti vielä oman pienen perheeni jouluihin. Pettämättömän bliniohjeen löydät täältä, klik. Haasteelliseksi tämänkertaisen toiveen teki se, että pienen pojan allergiaoireiden vuoksi äidin on noudatettava maidotonta ruokavaliota. Maidottomat blinit, hmmmm, hoidetaan homma!

Blinit (maidoton)
70 kpl pieniä lettupannulla paistettuja blinejä

10-20 g tuoretta hiivaa
3 dl pilsneriä
3 dl kivennäisvettä
3 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
4 kananmunaa

Sekoita tattarijauhot kulhossa pilsneriin (meillä perusKarhua) ja kivennäisveteen. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää suola sekä munankeltuaiset yksitellen. Ripota vehnäjauhot taikinaan ja anna taikinan seistä 15 minuuttia. Meillä taikina odotteli paistamista tuntitolkulla keittiön pöydällä, ei ollut mikään kiire mihinkään.

Ennen paistamista vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita kevyesti nostellen taikinaan. Taikinasta tuli mielettömän kuohkeaa, kuin vaahtoa.


Paista blinit kuumalla pannulla runsaassa rasvassa, esimerkiksi kirkastetussa voissa tai öljyssä. Minä valitsin maidottomuuden vuoksi öljyn ja vähän suhtauduin siihen varauksella, sillä aina, siis AINA, on blinit meillä paistettu runsaassa voissa.




Kaikki huoleni paistamisen suhteen olivat aiheettomia. Öljy toimi puuhassa hyvin ja vanha valurautainen lettupannu oli ehdoton. Valurautaa ei kyllä hakkaa mikään! Yritän parhaani mukaan rohkaista ihmisiä käyttämään valurautaa ja voittamaan ennakkoluulonsa sen muka työläästä puhdistamisesta. Tämän pannun pyyhin paistamisen jälkeen talouspaperilla ja siinä se  sitten oli se valtava vaiva. Vinkkejä valurautapannujen käsittelyyn löydät täältä, klik.


Paistelin blinit hyvissä ajoin etukäteen valmiiksi. Ja tosiaan 70 kappaletta tästä taikinasta niitä sain aikaan. Ruokailijoita oli pöydässä seitsemän ja kevyesti olisin vielä pari henkeä ruokkinut.


Kattauksesta ei nyt muuta kuvaa ole kuin tämä yksi ja ainoa lautasliinoista. Kankaiset lautasliinat ovat minulla päivittäisessä käytössä, niin kotona kuin mökilläkin. Mökillä on se sääntö, että jos vieras jää yöksi, hän saa kankaisen lautasliinan, jota voi käyttää koko vierailun ajan ja vain pikaisesti piipahtaville annetaan paperiservetti. Muita sääntöjä ei mökillä sitten oikein olekaan....


Ihan en pelliltä suoraan (=blinipelti) blinejä laittanut tarjolle, vaan asettelin ne limittäin tarjoiluastiana toimivaan uunivuokaan ja lämmitin uunissa. Sitten roiskimis- ja ripottelutyylillä levitin lisukkeet blinien päälle. Nopea, näyttävä ja näppärä tapa saada isommallekin joukolle syötävää pöytään kerralla.

Blinien lisukkeita:

kirjolohen mätiä
jokiravun pyrstöjä pilkottuna
kylmäsavustettua poronpaistia kuutioituna
punasipulia kuutioituna
venäläisiä suolakurkkuja kuutioituna
tuoretta tilliä
smetanaa/Oatlyn kaurafraichea maidottomalle
ja oli myös kylmäsavulohisuikaleita, 
mutta ne unohtuivat jääkaappiin :)


Oli kyllä superhyvää! Ja parasta kaikessa oli perhe, peräti neljän sukupolven voimin, yhteisen ruokapöydän ääressä. Tähän olisi kyllä syytä löytyä aikaa useammin. Katson peiliin.....

lauantai 23. helmikuuta 2019

Lihapullasunnuntai


Tykkään tehdä lihapullia. Siinä on jotain meditatiivista, ensin käsin sekoittaa taikina ja sitten pyöritellä se pulliksi. Erityisesti pidän karitsan jauhelihasta, mutta myös nauta käy. Kaiken lihan olen jo muutaman vuoden ajan hankkinut REKO-piirien kautta. Hyvinkäältä ensin ja nyt viimein viime vuoden lopulta lähtien täältä Riihimäeltä. Hyvinkäällä toimintaa on ollut pidempään ja asiakasmäärä suurempi, joten valikoimakin on laajempi, mutta ilokseni nämä keittiöni perustarvikkeet löytyvät nyt kotikaupungistakin.


Kookoscurrylihapullat
4 hengelle
Liemessä -blogi

Lihapullat
1 punainen chili
4 valkosipulinkynttä
1 kevätsipulin varsi
½ ruukku tuoretta korianteria
1 rkl garam masala mausteseosta
400 g (luomu) naudanjauhelihaa
1 kananmuna
suolaa
pippuria
voita paistamiseen

Kookoscurry
4 dl kasvislientä
1 prk Valion kermainen kookos -ruokakermaa
2 tl punaista currytahnaa
1 rkl currymaustetta
1 sitruunaruohon varsi
5 kpl kaffirlimetin lehtiä
suolaa
pippuria

Tarjoiluun
½ ruukku tuoretta korianteria



Hienonna valkosipulit, chilit, kevätsipuli ja korianteri. Sekoita kaikki ainekset käsin lihapullataikinaksi ja pyöritä pieniksi pulliksi. Minä sain niitä 39 kappaletta.


Paista lihapullat voissa pannulla ja siirrä sivuun odottamaan kookoscurryn valmistumista.


Valmista kookoscurry samaan pannuun, niin saat kaikki lihapullien nesteet mukaan maustamaan kastiketta. Taittele sitruunaruohon varsi ja hakkaa sitä vielä vähän rikki, jotta maut mukavasti irtoavat. Laita kaikki ainekset pannuun ja kuumenna. Lisää lihapullat ja hauduttele 10 minuuttia.


Lisukkeeksi keitin basmatiriisiä ja koristelin annokset tuoreella korianterisilpulla. Ihanat tuoksut valtasivat keittiöni! Rakenteeltaan curry jäi jotenkin vähän vetiseksi, ehkä seuraavalla kerralla laitan kasvislientä vaikkapa desin vähemmän. Yllättävän tulista (siis minun makuuni, tuskin kenenkään muun) sain tästä myös aikaan, vaikka valitsinkin pikkuriikkisen chilin ja currytahna oli keskivahvaa. Noh, pieni hiki syödessä ei sinänsä haittaa! Ja liekö ollut mausteisuuden vika/ansio, että kookos ei juurikaan keitoksessani maistunut. Maitotuotteita välttävä voi hyvin vaihtaa tämän maustetun ruokakerman "oikeaaan" kookosmaitoon tai -kermaan. Ehkä kokeilen reseptiä myös sillä vaihtoehdolla, mutta tulipa nyt kokeiltua tämä tuote, jonka olemassaolosta olin ollut autuaan tietämätön.