sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Talvilomaviikon ensimmäinen retki: Lahti

Huhtikuun viimeisellä viikolla minulla oli talviloma. Koska vihaan en erityisemmin pidä talvesta, on loman ajankohta vakiintunut loppukeväälle. Samalla tulee sitten laitettua mökkikin jo kesäkuntoon eli sen hoidin pääsiäisenä, klik.

Lomaviikkoon kuuluu oikeastaan aina päivä äidin kanssa, niin myös tälläkin kertaa. Retkikohteemme oli tuttuakin tutumpi Lahti. Lapsuuden ja nuoruuden vietin Lahden, siis Lahen, tuntumassa ja äiti asuu edelleen kotitalossamme ja käy Lahdessa vähintään kerran viikossa, joten voiko sieltä löytää mitään, mitä emme olisi jo ennen nähneet. Vastaus on, että kyllä voi!


Krookuskuva on lapsuuden kotini pihalta. Kun olin ihan pienen pieni, niin tuolla paikalla oli vesiallas, joka sitten turvallisuussyistä oli peitetty verkolla. Sittemmin allas muuttui kukkapenkiksi ja vanhasta käyttötarkoituksesta muistuttaa enää kivetyt reunat. Mutta lähdetäänpä matkaan, kohti Lahtea.

Minun listallani oli kaksi käyntikohdetta. Kirpputori Kisälli sekä Mastola eli radio- ja tv-historian museo. Näiden lisäksi kuplivaa ja lounasta, niin siinähän se päivän ohjelma olikin kasassa.


Kirpputori Kisällissä vierailin ensimmäistä kertaa, mutta tuskin viimeistä. En kai koskaan ole nähnyt näin siistiä kirppistä!


Kauniisti esillä olevia, mielenkiintoisia tavaroita oli vaikka kuinka, mutta yllätyksekseni sisälläni asustava Happyhamster ei riehaantunut, vaan hankki ainoastaan yhden vanhan astiapyyhkeen. Hyvä näin. Kuvassa myös valeampiaispesiä, jotka kävin noutamassa niitä valmistaneelta naiselta, matkan varrelta Nostavalta. Kesän tullen selviää, onko näistä apua pörriäisten torjunnassa mökkiterassilla! On ne ainakin hauskan näköisiä. Toimii tai ei.

Lounaspaikkaa olimme miettineet huolella. Lahden ehdottomia huippupaikkoja ovat Roux, Popot ja eikä mielestäni myöskään Trattoria Seurahuonekaan ole lainkaan hullumpi. Roux ei ole auki lounasaikaan, joten se putosi valinnoista jo senkin vuoksi pois. Satamassa sijaitsevaa Casselia harkitsimme ja italialaiseen Pulcinellaan menimme jo ihan sisälle, mutta käännyimme takaisin, kun ketään ei meidän läsnäolomme kiinnostanutkaan.  Päädyimme Taivaanrantaan ja se oli hyvä valinta.



Kaunis ympäristö, hyvä palvelu, maukas ruoka. Mitä muuta ihminen voi toivoa? Lounas on tarjolla arkisin klo 11-15 ja se sisältää salaattipöydän, pöytään tarjoillun pääruuan sekä vielä kahvin ja jälkiruuankin.





Valitsimme paistettua nieriää, parsaa ja hollandaisekastiketta (22 €). Lounaaksi melko hinnakas, mutta huomioiden, että meillä oli kuitenkin erikoispäivä, niin kyllä tämä oli hintansa arvoista!!


Iltapäiväkuohuvat makean kera nautimme aurinkoisella Wine Cafe Olavin terassilla. Ah, ihana elämä!


Emmekä me olisi me, ellemme olisi kolunneet läpi myös Lahden vanhaa hautausmaata. Mikä niissä niin kiehtookin? Jo lapsuudesta muistan, miten kummitätini kanssa Joensuussa vierailimme ortodoksisella hautausmaalla, se oli jotain niin jännittävää ja vähän eksoottistakin. Kummitätini oli isotätini ja äitini täti, ehkä hän tartutti tämän hautausmaainnon myös äitiini. Niin tai näin, mutta en ole toista perhettä tai sukua tavannut, jossa sukupolvesta toiseen olisi tämä sama kiinnostuksen aihe. Tyttäreni jopa löysi omalle tyttärelleen Hietaniemen hautausmaalta kauniin vanhan nimen Effia. Vanhoilla hautausmailla on myös kauniita, koskettavia veistoksia ja usein sitä pysähtyy upean, vanhan hautakiven ääreen pohtimaan, minkä tarinan se taakseen kätkeekään.



Lahden radio- ja tv-museo, Mastola, sijaitsee aivan vanhan hautausmaan vieressä, Radiomäellä, vuonna 1935 valmistuneessa entisessä suurasemarakennuksessa. Vierellä kohoavat vuonna 1927 rakennetut 150 metriset radiomastot, Lahden kuuluisat maamerkit. Hyppyrimäkien ohella tietenkin.



Museo on upeasti koostettu kokonaisuus alan historiasta. Tekniikkaa, nostalgisia tv-ohjelmia, jokaiselle jotakin. Äidin kanssa kolusimme tarkkaan molemmat kerrokset. Alan kehitystä oli kuvattu havainnollisesti ja vaikkapa nyt oman syntymävuoteni kohdalta pystyin katsomaan, että jaahas, Tamvisio on aloittanut toimintansa Tampereella ja Yleisradion paikallisohjelmat muuttuneet maakuntaohjelmiksi.



Ehkä hauskin tai yksi hauskimmista oli suomalaisten televisio-ohjelmien evoluutiota kuvaava seinä, jonka nappuloita painelemalla oli mahdollisuus katsoa pätkiä vanhoista ja mikä ettei uudemmistakin ohjelmista. Mustavalkoisista Ilkamista tuli niin lapsuus mieleen! Ja mikäli haluat lämpimän nostalgia-aallon tulvahtavan ylitsesi, klikkaa tästä, klik. Ilkamointia 24 minuuttia.




1927 rakennetut radiomastot olivat näin lähietäisyydeltä huikeaa katsottavaa. Huikeutta lisäsi museolla näkemämme, rakennusvaiheista kertova dokumentti. Turvatuotteita ei lähes sata vuotta sitten ollut liiemmin käytössä ja kuulemma osa rakennusmiehistä oli kääntynyt työmaalta takaisin, kun rakennusprojektin luonne oli selvinnyt. Huimapäiden hommaa!


Lähihistoriaa edustivat nämä jo tyystin katukuvasta matkapuhelimien käytön vuoksi kadonneet puhelinkopit! Miten olikin niin sympaattinen rivistö!


Näin sitä voi siis tutustakin ympäristöstä löytää vaikka mitä uutta katsottavaa. Avoimin mielin vaan liikkeelle ja lähiseutumatkailu kunniaan! Ja tavallaan myös kaupungintalon puiston patsaan viesti on sama, kun teksissä kehotetaan kotiasi ja isänmaatasi puolustamaan. Ei aina tarvitse mennä kauas.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Hintatiedottoman kalapullat

Viini -lehden Ihana Italia -teemaisesta numerosta löysin niin herkullisen oloisen aasialaisten kalapullien (pientä ristiriitaa) ohjeen, että Italia unohtui. Tein satsin tuplana ja tästä johtuen entinen hintatiedoton tuli erittäin hintatietoiseksi kuhan hinnoittelun suhteen. Olin hankkinut Riihimäen Rekosta hämeenlinnalaiselta kalastajalta valmista kalamassaa. Kuhasta. Puolikiloa pakastettua kuhafileestä tehtyä massaa maksoi 8 euroa. Tästä lyhyelläkin matikalla on helppo laskea kilohinnaksi 16 euroa. Puuttuvan kuhan päädyin sitten hankkimaan paikallisen ketjumarketin kalatiskiltä. En siinä sen kummemmin hintoja jäänyt ihmettelemään, koska nyt vaan tarvitsin sen kalan ja sillä selvä. SHOKKI, tämän kuhan kilohinta olikin sitten 34,95 euroa. Kyllä näillä katteilla on hyvä rakennella taas uusia market-laajennuksia, eikä paljon lohduta edes ajatus mahdollisesta bonuskertymästä. Sanomattakin selvää, mistä aina mahdollisuuksien mukaan pyrin jatkossa kalani hankkimaan. Suoraan kalastajilta. Piste.

Aasialaiset kalapullat
Viini -lehti 2/2019
4 annosta

400 g vaaleaa kalaa nahattomana
½-1 punainen chili
2 tl inkivääriä raastettuna
1 limetin kuori ja mehu
1 muna
3/4 dl yhteensä korianteria, minttua ja thaibasilikaa hienonnettuna
1 rkl kalakastiketta tai soijaa
½ tl suolaa
1/4 tl pippuria

Lisäksi
6-7 dl kalalientä kuutioista tai fondista
kaffirlimen lehtiä
seesamiöljyä
nuudeleita


Jauha kala karkeasti monitoimikoneen terällä. Siirrä kulhoon. Silppua chili, raasta inkivääri ja limetin kuori, purista limetistä mehu. Yhdistä kaikki ainekset keskenään. Pyörittele pulliksi.


Hauduta kalalientä kaffirlimen lehtien kanssa 5 minuuttia. Kypsennä 4 kalapullaa kerrallaan hiljalleen poreilevassa liemessä 3-4 minuuttia.


Pullat ovat kypsentämisen jälkeen kovin värittömiä, joten ruskista ne pannulla seesamiöljyssä ennen tarjoamista. Tarjoile keitettyjen nuudelien kanssa.


Oih, miten maukkaita! Kalaliemessä kypsentäminen teki pullista todella maukkaita ja meheviä. Seesamiöljy viimeisteli makunautinnon. Nuudeleita minulla ei ollut, vaan keitin lisukkeeksi basmatiriisiä. Sopivat yhteen mainiosti. Näitä pullia pyöräytän toisenkin kerran, kunhan olen ensin käynyt vähän reko-ostoksilla.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Helppo lihapullapelti

Olen viettänyt viikonlopun siivoten lehti- ja reseptiröykkiöitäni. Kirjoittanut varastoon muutamia tulevaisuudessa julkaistavia blogijuttuja ja kokannut. Tietenkin. Samalla olen myös katsellut pakastinta sillä silmällä ja haastanut itseäni sillä, että en ole käynyt kaupassa. Tässä talossa on niin paljon ruokaa varastoituna, että mitään hätää ei ole varmaan viikkoihin..... Tämä resepti auttoi näiden varastojen käytössä, ehkä vähän soveltaen, mutta silti.


Marokkolainen lihapullapelti
Me Naiset -lehti
4 annosta

½ dl korppujauhoja
1 dl turkkilaista jogurttia
4 tl Ras El Hanout -mausteseosta
1 tl kuminansiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
3/4 tl suolaa
1 tl raastettua sitruunankuorta
400 g karitsan jauhelihaa
1 kananmuna

Lisäksi 
400 g kasviksia (varhaisparsakaalia, kukkakaalia, parsaa)
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 rkl korppujauhoja
2 rkl raastettua parmesaania

Srirachajogurtti
2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
2 rkl makeaa thai-chilikastiketta
2 tl srirachaa

Kuminansiemenet olivat mökillä, vaihdoin sen wasabi-seesaminsiemenseokseen, ei erityisen marokkolaista, mutta toimi. Sitruunankuoren vaihdoin pakastettuun sitruunamehuun. Kasviksina puntti parsaa ja  5 pientä pakastettua raitajuurta. Kuorrutteen korppujauhon vaihdon pankomuruun, koska pidän erityisesti sen rapeudesta. Ja mitähän vielä.... Ei ollut chilikastiketta, eikä srirachaa, mutta oli avattu purkillinen punaista currytahnaa. Menin sillä. Eli kuten näet, soveltaa voi juuri sen mukaan, mitä itseltä kaapista löytyy!


Sitten kokkaamaan. Laita korppujauhot jogurttiin turpoamaan. Jauha morttelissa kokonaisina olevat mausteet. Yhdistä lihapullataikinan ainekset ja pyöritä pulliksi.


Levitä kasvikset uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta sekä suolalla, että pippurilla. Lisää lihapullat kasvisten päälle. Ripottele pullien päälle korppujauhot (tai pankomurut) sekä parmesaaniraste. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia. Sekoita jogurttikastikkeen ainekset keskenään.


Tarjoa pullat ja kasvikset jogurttikastikkeen kanssa ja voit vielä viimeistellä valmiit annokset vastaraastetulla parmesaanilla.



Hyvää tuli ja helposti! Eikä tarvinnut kaupassa käydä tänä viikonloppuna lainkaan. Sekin on hyvä.

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pruuvi: Riistaruokien juomasuositukset

Olen harrastanut viinejä nyt 20 vuotta, sillä vuonna 1999 olen osallistunut ensimmäistä kertaa Alkon, silloisen Etiketti-klubin, järjestämään pruuviin "Viininmaistelu tutuksi". Vietän siis nyt juhlavuotta!


Nykyään Etiketti -lehden nimissä järjestettävät, kaikille avoimet pruuvit tulevat varattavaksi neljä kertaa vuodessa ja aina yhtä innokkaasti käyn tarjonnan läpi. Joulun- ja kesäajan viinit ovat klassikkoja, niihin osallistun joka vuosi, koska tuotteet kuitenkin aina vaihtuvat uusiin. Olen tutustunut viinin ja ruuan yhdistämiseen, eri maiden tai rypäleiden ominaispiirteisiin. Välillä on ollut hivenen vaikeutta löytää uutta, joten kun Riistaruokien juomasuositukset -pruuvi tuli tarjolle Porvoossa, olin yhteydessä Alkon asiakaspalveluun ja sain kuin sainkin inuttua pruuvin ulottuvilleni Helsinkiin. Oli meitä muitakin riistaruuista kiinnostunutta paikalla!


Ensimmäinen viini oli minulle haasteellinen samea ja suodattamaton oranssi alkuviini. Nämä alkuviinithän ovat tällä hetkellä viinimaailman se juttu, ehkä vähän muotijuttu, mutta toistaiseksi en ole törmännyt yhteenkään, joka olisi minun makuuni. Mutta maistetaanpa!


Trapl Karpantenschiefer 2017 (24,99 €) tulee Itävallan parhaalta punaviinituottajalta, vain 25 hehtaarin tilalta. Tilalla alkuviinit tehdään juuri niin kuin ne on ammoisina aikoina tehty. Tämä viini on valmistettu saviastioissa, jotka on tuotu Georgiasta hevoskaravaanilla! Oikeasti!! Georgiasta Itävaltaan on jonkinverran matkaa..... Kuiva, hapokas, kaneliomenainen, kypsän greippinen, kevyen hunajameloninen, yrttinen, samea. Omenaa, yrttejä, anista, pihlajanmarjaa, siiderimäisyyttä. Kaikkea tätä löysimme. Omaan nenääni viini tuoksui omenamehulta ja suussani se maistui pahalta. Kaikki muut kyllä pitivät, mutta minä en. Sopii kalapöydän viiniksi, sienikeitolle, fasaanille tai muulle vaalealihaiselle riistalle, kuten vaikkapa kanille. Minä pystyn juuri ja juuri kuvittelemaan tätä lasillisen verran sienikeiton kaverina. 100% Grüner Veltliner. Viini -lehti on arvioinut viinin yhden tähden arvoiseksi (=helppo arkiviini) ja moittii hintaa ryöstöksi. Että silleen.

Kävimme keskustelua metsästyksestä yleensä ja pohdimme millainen on hyvä riistaruuan juoma. Juoman valinnassa on otettava huomioon niin valmistustapa, kuin raaka-aineen voimakkuuskin. Klassikkopareista mainittiin pinot noir + riistalinnut ja barolo tai rhônelaiset viinit isolle riistalle. Oluita unohtamattakaan.


Ensimmäisessä pruuvissa lähdimme etsimään kumppaneita pienriistalle, kuten riistalinnuille ja jäniksille.


Aloitimme varsin erinomaisella valkoviinillä. Pieropan La Rocca 2015 (29,98 €) on Italiasta Veneton alueelta, 100% Garganega. Kuiva, hapokas, kypsän keltaluumuinen, verigreippinen, hennon kermainen, mineraalinen, tamminen, tasapainoinen. Alkon luokituksen mukaisesti runsas ja paahteinen. Upea väri! 15 kuukauden tammikypsytys toi tasapainoisen tammen toffeen ja ananaksen aromien joukkoon. Hieno viini, joka kestää myös muutaman vuoden kypsytyksen. Suositellaan pienriistalle, kuten sorsalle, fasaanille, kanille ja jänikselle. Erityisesti mainittiin sienet ja se, miten viiniä oli kouluttajallemme tarjottu Pieropanin tilalla kermaisen kantarellipastan kera. Kuulemma erinomainen yhdistelmä! Viini sopii myös joulupöytään. Pidin tästä erittäin paljon ja vaikka ruokapöydässäni ei juurikaan riistalintuja tai pupuja näy, niin sieniä kyllä löytyy, joten hankinta on perusteltua. Viini -lehti antaa upeat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen), mutta moittii kalliiksi.


En tiedä, mikä minua riivasi, mutta marjaisa ja raikas Creation Pinot Noir 2017 (29,98 €) käänsi yllättäen suupieleni hymyyn. Siis Pinot Noir, johon minulla on ikuinen viha-rakkaussuhde. Outoja asioita tapahtuu..... Tämä etelä-afrikkalainen 100% Pinot Noir on keskitäyteläinen, keskitanniininen, karpaloinen, mausteinen ja kukkainen. Hyvästä tuoksusta löytyi karpaloa, metsää, mustikanlehteä. Eli hullumpi siis lainkaan. Monikäyttöinen viini on kuitenkin niin hapokas, että se suorastaan huutaa ruokaa eli ei ole kyse mistään ns. lipittelyviinistä, vaan ruoka pitää olla. Käy kaikelle pienriistalle jäniksestä lähtien. Erityisesti kouluttajamme mainitsi, että jos valmistaa sorsaa niin, että sen maksa on mukana, niin silloin tämä viini ehdottomasti. Viini sopii hyvin myös punajuurelle, esim. punajuuri-vuohenjuustolisuke vaikkapa juuri sille sorsalle. Myös vadelma-/karhunvatukkahilloke lisukkeena mainittiin.


Kolmas tämän pruuvin juoma löikin sitten minut ja sisareni ällikällä. Mehän emme olutta juo! Liefmans Goudenband 2016 (4,36 €) on siis belgialainen olut. Ja se on myös olut, josta totesimme, että onpas hyvää! Ruskea, samea (suodattamaton), täyteläinen, miedosti humaloitu, luumuinen, hapankirsikkainen, banaaninen, vadelmainen, kevyen suklainen, hennon yrttinen. Varsinainen makupommi siis! Mielenkiintoinen erikoisuus, jota on kypsytetty tammessa 4-12 kuukautta ja joka kestää hyvin myös aikaa. Hämmentävän marjainen, mämminen, karamellinen. Alkon ruokasuosituksissa mainittiin konvehdit! Mikäli haluaa aterian kanssa viiniä, mutta punaviini ei syystä tai toisesta sovi, niin tämä toimii. Riistalinnuille tai ihan nautiskeluun. Yksi kurssilaisista vihjaisi maalaisleivän, palvatun hirven ja pihlajanmarjahillokkeen yhdistelmästä.


Pienriistaa tutumpaa minulle on suurriista, kasvoinhan hirvi- ja peurametsällä viihtyvän isän kanssa, joten sitä kohti seuraavassa pruuvissa.

Hirven liha on tummaa ja voimakasta, joten sitä kannattaa myös kunnioittaa viinivalinnalla. Hirven fileepihveille sopiva viini löytyy rotevien ja voimakkaiden punaviinien joukosta, esim. barolot. Hirvipadan kanssa taas löydät sopivan viinin vivahteikkaiden ja kehittyneiden joukosta. Mikäli marinoit lihan, siihen sopii tummat oluet tai samankaltainen viini, mitä tarjotaan valmiin ruuan kanssa.

Poroa käytän myös melko usein ja sen fileelle sopii täyteläiset ja voimakkaat viinit, kun taas padoille ja käristyksille mehevät ja hilloiset punaviinit. Erikseen mainittiin poronkäristykselle sopivana chileäinen Carmenere tai sekä espanjalaiset, että portugalilaiset punaviinit. Valmistusvinkki yhdeltä kurssilaiselta oli tarjota poroa punajuuripyreen ja rosmariini-kermakastikkeen kera. Nam.

Karhua ei pöydässäni ole näkynyt, mutta koska karhun liha on riistalihoista voimakkain ja aromaattisin, niin myös sen kanssa tarjottavat viinit pitää olla "isoja". Argentiinasta, Australiasta tai Pohjois-Rhônesta baroloita tai Shirazeja. Rotevia ja voimakkaita. Yllätyksekseni myös viilennetty portviini mainittiin.


Viña Tondonia Reserva Tinto 2005 (33,39 €) Espanjan Riojasta oli tastingissä oma suosikkini. Ehdoton ykkönen. Tila on perustettu 1800 luvulla ja vuosituotanto on 250 tuhatta pulloa. Keskitäyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, viikunainen, kypsän karpaloinen, kuivatun yrttinen, tamminen, vivahteikas. Toffeista tammea, pähkinäisyyttä, tallin taustaa, ikääntynytttä balsamicoa, syksyä, lakritsaa, lääkeyrttiä, mustetta. Tätä kaikkea viinistä löysimme. Kypsytetty 6 vuotta tammitynnyreissä (joista suurin osa amerikkalaista tammea) ja vielä toiset 6 vuotta pullossa. Ikäänsä nähden viinissä oli yllättävän tuore väri. Ruoka herättää tämän viinin loistoonsa, mutta menee myös ihan "omissa lihoissa" eli nautiskellen sellaisenaan. Suurriistaviini, joka sopii poron paistin ja fileen (sieniä mukaan ateriaan) lisäksi myös hevosen lihan kanssa. Suositeltiin nauttimaan iäkkään manchegon (ja/tai ikäkkään kaverin) kanssa. Ja minä onnekas olen saanut tätä pullollisen lahjaksi, vaan milloin sen nauttisin? Tarvitsen iäkkään kaverin siis seurakseni!


Guerrieri Rizzardi 3 Cru Amarone della Valpolicella Classico 2012 (35,12 €, saatavilla nyt vuosikerta 2013) Italian Venetosta oli vuorossa seuraavana. Tilan historia alkaa jo 1600-luvulta. Erittäin täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, mausteinen, mokkainen. Viini oli melko piukka, mutta pehmeni lasissa ja sanottiinkin, että tämä on parhaimmillaan nautittavaksi 6-8 vuotiaana. Kannattaa ehdottomasti dekantoida. Kypsytetty vähintään 3 vuotta tammessa. Nokea, lääkeyrttejä, salmiakkia, lakritsia, anista, fenkolia, yrttejä. Runsasta hedelmäisyyttä, lämpöä. Pidin tästäkin, mutta edellistä vähemmän. Yleisesti ottaen sopii kaikille sarvipäille. Roteva viini hirvelle ja peuralle, ikääntyessään kauriille. Ikääntyessä tanniinit rauhoittuvat ja sopii sitten myös jopa riistalinnuille. Vielä tässä vaiheessa sitä oli vaikea kuvitella. Viini -lehti on antanut neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii kalliiksi. Arvioinnin kohteena on ollut saman vuosikerran 0,375 l pikkupullo, jonka hinta on 19,05 €.


Founders KBS (9,13 €) oli jälleen hämmentävä oluttuttavuus. Stout Amerikasta. Ruskeanmusta, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahtomaltainen, kuivahedelmäinen, taatelinen, kaakaoinen, mokkainen, hennon vaniljainen, runsas, pitkä. Makeutettu suklaalla ja kahvipavuilla. Ei mikään perusölppönen! Tuote on kypsytetty bourbontynnyreissä (sieltä siis vaniljaisuus), eikä 3-5 vuoden lisäkypsytys olisi pahitteeksi. En ole ikinä aikaisemmin kuullut, että oluitakin voidaan kypsyttää! Oluet muuten kypsytetään aina pystyasennossa ja tämän tuotteen valmistusvuosi löytyy etiketistä. Olut sopii hirvenfileepihveille ja tumma-aromisille pataruuille (myös nauta, karitsa). Ikääntyssään olut makeutuu ja sopii myös voimakkaille juustoille, esim. sinihomejuustot. Myös suklaakonvehdit mainitaan makuparina. Ja jos mietit, mitä KBS tarkoittaa, niin se tulee sanoista Kentucky Breakfast Stout. Alkoholia on runsaasti, peräti 11,9%, joten ihan mistään tavanomaisesta saunaoluesta ei myöskään ole kyse. Kylmä kahvi kaunistaa, totesimme lopuksi ja se kuvaa hyvin tätä hämmentävää juomaa. Ai niin, stout ja osterit on kuulemma myös klassinen yhdistelmä. Mainittakoon se nyt tässä, vaikka ei olekaan kyse riistasta......


Illan aikana ennakkoluuloni joutuivat melkoiselle koetukselle (pinot noir, oluet), eikä viimeinen tuote tuonut tähän helpotusta. Ainoa Silkki 2016 (21,48 €) kun on kotimainen marjaviini. Jälkiruokaviini, mutta siinä mielessä erikoinen, että siinä on sokeria vain gramma litraa kohden. Kuiva, keskihapokas, mustikkainen, hennon metsämarjainen, mausteinen, paahteinen. Viiniä valmistaa amerikkalainen pariskunta, joka aiemmin toimi Lepaalla, mutta nykyisin Ainoa Winery sijaitsee Päijät-Hämeessä, Hollolassa. He ovat tuoneet punaviinimenetelmän marjaviinien valmistukseen eli kun muut marjaviinivalmistajat Suomessa käyttävät viiniin vain mehun, niin nämä tuottajat käyttävät kokonaiset marjat kuorineen. Ja totta, viini ei ollut niin mehumaista, mitä yleensä tämäntyyppiset ovat, mutta valitettavasti se ei ollut ihan minun suuni mukaista. Ruokasuosituksena piiraat, erityisesti sienipiiraat. Alkon tuotetiedoissa suositellaan myös riistalintuja ja riistaa ylipäätänsä.



Ilta oli erittäin mielenkiintoinen, se on kyllä myönnettävä. Ennakkoluuloja murtui ja uusia mielenkiintoisia tuotteita löytyi. Tämä oikeasti on Etiketti -lehden pruuvien parasta antia, tutustua tuotteisiin, jotka muuten todennäköisesti myymälässä vain ohittaisi. Aina saa uusia ideoita!


Ja kun koko ilta oli puhuttu ruuasta, saamatta patonkia kummempaa purtavaksi, niin junaa odotellessa nälkä yltyi. Ratkaisu on silloin Aseman Wurstin makkaraperunat ja tuttu, turvallinen Hartwallin harmaa. Amen.