keskiviikko 16. elokuuta 2017

Rapeaa granolaa

Granolaa oli tehnyt mieli jo jonkin aikaa. Ja nimenomaan itse tehtynä, jolloin tarkkaan tietää, mitä seos sisältää. Granolahan on kuin mysliä, mutta paahdettuna. Mietin, että lisääntyisikö minulla rahkan ja jogurtin käyttö, jos olisi lisukkeet kohdillaan. Sehän selviää kokeilemalla! Työkaveri minulle tämän reseptin vinkkasi ja oli myös hyväksi todennut.


Taivaallinen granola

6 dl kaurahiutaleita
3 rkl kookoshiutaleita
3 dl pähkinöitä (esim. pekaani ja para)
½ dl rypsiöljyä
½ dl vaahterasiirappia
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl rouhittua tummaa suklaata tai nibsejä

Keräsin kaapista kaikki pähkinäpussien  jämät, vaihdoin karpalot kuivattuihin mustikoihin ja suklaaksi valitsin 90%:sta tummaa suklaata. Voit jättää kookoshiutaleet pois tai laittaa niitä enemmän ja kuivattujen marjojenkin sijaan voit käyttää kuivattuja hedelmäpaloja. Vaihtelunvaraa siis on!


Tykkään käyttää vanhoja mittalaseja ja -kannuja. Mittaan ainekset etukäteen valmiiksi, niin sitten ei tarvitse kesken kokkailujen sitä tehdä.


Mittaa hiutaleet, pähkinät, öljy ja siirappi kulhoon. Sekoita hyvin. Pähkinöitä voit vähän murskata, kokonaisina ovat ehkä vähän liian suuria.


Levitä seos leivinpaperoidulle pellille ja paahda 150 asteisessa uunissa 25-40 minuuttia. Kääntele seosta välillä. Taivaallinen tuoksu leviää keittiöön......



Lisää jäähtyneeseen seokseen marjat ja suklaa. Vanhassa Riihimäen Lasin keittiötölkissä granola pääsee herkullisesti edukseen.


Ja jogurtin seuralaisena maistui vallan mainiolta! Granolaa tuli tällä ohjeella noin litran verran, joten tästä riitti osa viemisiksi tyttärenkin perheeseen!




tiistai 8. elokuuta 2017

Kesäkurpitsaa, halloumia ja limeä


Jostain uutisvirrasta oli silmiini osunut houkuttelevan herkullinen kuva kesäkurpitsapihveistä, mutta siinä vaiheessa, kun olin kurpitsat hankkinut, ei ohjetta löytynyt mistään. Niin tyypillistä! Maailman on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä ja sitten sitä jää haikailemaan yhden perään. Hah, vähän samoin on muuten myös miesten kanssa......

Muutamana päivänä etsin ja googlailin, siis niitä reseptejä. Sitten juuri se oikea napsahti eteeni yllättäen Pinterestistä. Nyt olin vahingosta viisastunut ja nappasin ohjeen heti talteen. Sekä kokkaukseen.


Kesäkurpitsa-halloumipihvit ja lime-jogurttikastike
8 pihviä

1 kesäkurpitsa
150 g halloumia
1 kananmuna
mustapippuria


Raasta kesäkurpitsa ja halloumi karkeaksi raasteeksi. Jos kesäkurpitsaraaste vaikuttaa kovin kostealta, valuta sitä hetki. Sekoita ainekset keskenään ja lisää kananmuna sekä mausta pippurilla. Tein tupla-annoksen, kesäkurpitsani painoivat noin 350 g kappale. Luomukananmunat tuntuivat kovin pieniltä, joten lisäsin seokseen yhden ylimääräisen.


Kuumenna öljy pannussa ja paista pieniä pihvejä molemmin puolin kohtuullisessa lämmössä. Ensin tuntuu haasteelliselta saada pihvit pysymään kasassa, mutta niitä on helppo muotoilla uudelleen, mikäli ne kääntäessä rikkoutuvat.

Lime-jogurttikastike

1 dl turkkilaista jogurttia
½ limen raastettu kuori ja mehu
mustapippuria
suolaa
sokeria

Sekoita kastikeainekset ja anna tekeytyä kylmässä hyvän aikaa ennen tarjoilua. Minä en malttanut ja kastike oli todella hyvää välittömästi sekoittamisen jälkeenkin. Mitähän se onkaan hetken kuluttua?


Herkullinen annos, jonka kastike todella kruunasi. Helppo ja nopea valmistaa varsinkin, jos kone hoitaa raastamisen. Lisukkeeksi voit laittaa lautaselle vaikkapa pienen salaatin, minulle menivät iltapalaksi ihan vain kastikkeen kera.


Pihvejä tuli ehkä kolmannes enemmän, mitä ohje sanoo, mutta sehän on täysin kiinni siitä, minkäkokoisia paistelet. Minä paistoin melko pieniä, sillä 12 pihviä päätyy perheen taaperolle. Siitä hänelle riittääkin purtavaa monelle aterialle! Loput pakkasin itselleni töihin evääksi. Samat eväät siis taaperolla ja mumulla. Hauskaa!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Napolilainen lomapäivä Helsingissä

Kesälomaani sisältyi myös pari mummoilupäivää Helsingissä. Toista niistä vietettiin osittain peräti neljän sukupolven voimin, kun kokoonnuimme yhteiselle lounaalle yhdessä äitini, tyttäreni, tyttärentyttäreni ja sisareni kanssa. Tyttäreni ehdotti lounaspaikaksi Sofiankadulla sijaitsevaa Pizzeria Via Tribunalia ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä vierailu tänne oli jo jonkin aikaa ollut suunnitelmissa.


Kauppatorin ja Senaatintorin välissä kulkeva Sofiankatu on varmasti yksi Helsingin vilkkaimmista turistikaduista. Turistiryhmiä vaelsi jatkuvana virtana ja eikä ihme, onhan tuo näkymä varsin upea!


Ravintolan oven takana olimme jo ennen avaamista klo 11, sillä paikka on erittäin suosittu, eikä pöytävarauksia oteta. Jonottelu taaperon kanssa ei houkuttanut, joten päätimme olla jonossa ensimmäisinä.



Uutuuttaan hohtava Via Tribunali tarjoaa perinteistä napolilaista pizzaa, joka eroaa roomalaisesta sillä, että siinä on paksumpi ja kuohkeampi pohja sekä yksinkertaisemmat, mutta silti laadukkaat raaka-aineet. Pizzat paistetaan 450 asteisessa avotuliuunissa ja paistoaika on vain noin minuutti!


Napolilaisen pizzan perinteitä on suojellut ja valvonut vuodesta 1984 lähtien Associazione Vera Pizza Napoletana ja jo nyt on Via Tribunalille myönnetty Suomen ensimmäinen ja Pohjoismaiden neljäs AVPN-sertifikaatti todisteeksi siitä, että ravintola täyttää vaaditut kriteerit. Mainiota! Ravintolalla oli tavoitteena saada sertifikaatti ensimmäisen toimintavuoden aikana ja nyt se tulla napsahti jo muutaman kuukauden jälkeen. Hyvää työtä siis on tehty!



Pöydässämme pisteltiin menemään hyvällä ruokahalulla Gorgonzola, Bellini, Tonnarella ja Siciliana. Taaperomme naposteli tasapuolisesti maistiaisia jokaisesta pizzasta, kaprikset aiheuttivat pientä irvistelyä, vaikka tulivatkin syödyksi, mutta Tonnarella vaikutti olevan hänelle eniten mieleen. Nautimme myös lasilliset proseccoa ja taaperolla oli oma pullo mukana :)


Pidin kovasti ravintolan sisustuksesta. Selkeä, mutta ei kolkko. Erityismaininta riemastuttavalle apinatapetille !


Lounaan jälkeen mummut (minä ja äitini) lähdimme taaperon kanssa päiväunikävelylle pitkin Helsingin rantoja. Kovin harmaa ja epävakainen sää, onneksi emme kuitenkaan saaneet vettä niskaamme.


Paljon on kirjoiteltu julkisuudessa siitä, että Helsingissä ei ole osattu ottaa rantojen käytöstä kaikkea irti. Suuntaus on hiljalleen muuttumassa, sillä Löyly ja Hernesaaren Ranta ovat saaneet kilpailijan aivan keskustaan, Kauppatorin kupeeseen.  Merikylpylä Allas Sea Pool ei juuri keskeisemmällä paikalla voi sijaita! Uhmasimme säätä ja niinpä me mummut kahvittelimme terassilla, miettien samalla, että mikäpä täällä olisi hengailla kesäisen lämpimänä päivänä...... Ehkä ensi kesänä!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Terapeuttinen kesäilta

Meitä on kolme naista. Toisen kanssa olen ollut ystävä alle kouluikäisestä saakka ja toiseen tutustunut paremmin lukiovuosina. Ja niistäkin on jo tovi vierähtänyt! Tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yritämme pitää kiinni jokakesäisistä mökki-illoista. Vaihtoehtona oli tehdä viikonloppuretki kaupunkiympäristöön, mutta valitsimme mökin, koska taas vuoden mittaan oli sen verran puhuttavaa/analysoitavaa/terapoitavaa kertynyt. Ihan jokaiselle.


Tämän olen ennenkin todennut, mutta miten ihana on viettää aikaa ystävien kanssa, jotka on tuntenut käytännöllisesti katsoen aina! Voi olla juuri se oma itsensä, ei tarvitse jännitää, ei pingottaa, ainoastaan nauttia. Malja ystävyydelle! Ja kuten tästä ystäväni ottamasta kuvasta näkee, pääsimme nauttimaan yhdestä kesän harvoista lähes helteisistä päivistä.



Laiturikilistelyjen jälkeen tarjosin vierailleni kesän hittidrinkin (siis hitti varmaan vain minun drinkkilistallani) eli Salty Caramel Mulen, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä siis mökkiversiona Ikean juomalaseista tarjottuna.



Terassilla tarjottaviksi alkupaloiksi olin valmistanut helppoja ja herkullisia kesäkurpitsaleipäsiä, joiden ohjeen löydät täältä, klik.


Uusi tuotekin tuli tutuksi, kun yhdelle meistä eivät maitotuotteet sovi, niin korvasin reseptin juustoraasteen tällä vegaanin pizzamurulla. Toimi oikein hyvin eli kannattaa ehdottomasti kokeilla.




Ja kun mökillä ollaan, niin silloin grillataan! Huomaan, että tämän kesän trendi minulla on ollut lisukkeiden suhteen kovinkin vihreä. Broccolinia, pieniä vihreitä paprikoita, kesäkurpitsaa, sipuleita. Öljyä, sormisuolaa ja mustapippuria, oikeastaan muuta ei tarvita. Ehkä vähän balsamicoa valmiin annoksen kruunuksi.


Pääruokana jo aikaisemmin testattua ja hyväksi todettua mantelikananpoikaa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä reseptissä maito vaihtui kaikkien kohdalla soijamaitoon, juustoraaste yhden osalta edellä mainittuun vegaanin pizzamuruun ja vielä mantelijauhokin tavalliseen korppujauhoon. Haluan nämä vaihdokset kertoa vinkiksi ihan siitä syystä, että tänä päivänä kauppojen valikoimat ovat todella kattavat, eikä allergioiden vuoksi kannata lannistua, vaan kokeilla rohkeasti.


Illan hämärtyessä siirryimme jälkiruuan pariin. Tosin jo jälkkärin valmistusvaiheessa oli niin hämärää, että kuvista ei ole mihinkään, eikä kärsivällisyyttä lisävalaisuun riittänyt. Eli nyt vain resepti ja lupaus, että tästä herkusta joskus vielä asialliset kuvat tänne lisätään!


Banaanitartar
Iltalehti 6.7.2017
4 annosta

4 banaania
3 dl kookosmaitoa
2 rkl tummaa rommia
1-2 rkl kookossiirappia
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
päälle 2-3 rkl ruokosokeria

Kuori ja kuutioi banaanit. Mausta kookosmaito rommilla, kookossiirapilla ja vaniljalla. Tee banaanikuutioista muotin avulla tartarpihvimäiset keot syville lautasille. Painele banaanit tiiviisti muotin sisään ja tasoita pinta.

Poista muotti ja ripota päälle ruokosokeria. Polta polttimella (tai ole polttamatta, jos laillani olet unohtanut polttimen matkasta) sokeri ruskeaksi. Jaa kookosmaito kulhoihin banaanitartarin ympärille ja tarjoa herkku heti.

Rakastan kookosta ja tummaa rommia, joten rakastin tietenkin varauksetta tätä jälkiruokaa, jota aivan varmasti tulen tekemään uudelleen. Ja se kastike! Sitä olisin voinut lusikoida aivan pelkältään. Kastike sopisi mielestäni hyvin myös korvaamaan vaniljakastikkeen vaikkapa raparperipiirakan kaverina.

Loppuun vielä fiilistelykuvia mökiltä. Muurikalla paistettujen aurinkoisten aamiaismunien lisäksi saimme nauttia vielä taivaalta paistavasta auringosta seuraavanakin päivänä. Me onnekkaat!



Grillimakkaralounas
Tähän maisemaan en kyllästy koskaan. Oli vuorokauden aika sitten ihan mikä tahansa!