sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikonlopun puuhia ja äyriäisrisottoa

Viikko sitten viikonloppu kiireisen työviikon jälkeen oli enemmän kuin odotettu ja kaivattu. Työpäivät venyivät, lähdin aamulla seitsemän junalla liikenteeseen ja palasin kotiin iltakahdeksalta. Viikko hurahti tällä meiningillä ihan hetkessä!


Hah hah, tämän kuvan tekstinä voisi hyvin olla, että "Näkyykö kello?", mutta oikeasti tarkoituksena on kertoa siitä, että viikonloppu ei ole viikonloppu ilman tuoreita kukkia!



Perjantaina pyörähdimme Hämeenlinnan Verkatehtaalla kuuntelemassa Tuure Kilpeläistä ja Kaihon Karavaania. Työviikon jälkeen normaalistikin perjantai on vähän sellainen, että ei oikein jaksaisi muuta, kuin vääntäytyä kotisohvalle punaviinilasin äärelle. Tiukkaa teki myös meidän porukalle tämä Hämeenlinnaan meno, hiljaiset naiset haukottelivat junassa kilpaa, mutta onneksi Kaihon Karavaanin energinen esiintyminen palautti myös meidät kuuntelijat elävien kirjoihin!


Mikään yllätyshän ei kenellekään tietenkään ole se, että konsertin jälkeen piipahdimme Nooran Viinibaarilla nauttimassa aivan täydellistä amaronea ennen kuin kiiruhdimme viimeiselle junalle. Yrittäjä-Nooran puolesta voi olla vain iloinen, ravintola oli ääriään myöten täynnä! On hienoa, miten hämeenlinnalaiset (meidän riihimäkeläisten lisäksi) ovat ottaneet omakseen tämän viehättävän viinibaarin. 



Yllätys sen sijaan oli se, missä poikkesimme ennen konserttia! Tämä oli ensimmäinen vierailuni Vinkalossa, jonka kulttimaineesta olin kyllä kuullut, mutta käymään en ollut päässyt. Paikkaa ei oikein voi sanoin kuvata, se vaan pitää kokea! 


Lauantai sujuikin sitten kodinhoidollisissa toimissa. Kesken oleva remontti ei vaan millään tunnu jatkuvan, pitäisi ja pitäisi, mutta en saa itseäni käynnistymään. Aamupäivällä löytyi sen verran puhtia, että sain kuitenkin kylpyhuoneen viimeisteltyä. Kylpyhuoneessani on ikkunat koko seinän leveydeltä ja nyt, kun jo joutuu aamuin illoin pitämään valoja, tunsin olevani aamutoimissani kuin akvaariossa. Verhoja en missään nimessä halunnut, joten ratkaisu löytyi ikkunakalvosta. Tykkään kovasti! Kylppäri on siis valmis, ainoastaan kattovalaisimen vaihdan vielä kerran. Se onkin sitten jo kolmas valaisin..... Vaan nyt on löytynyt täydellinen, saan sen kattoon viikon kuluttua!

Lauantain kokkailussa päädyin risottoon. Vähän erilaiseen risottoon, koska juusto ei ollut parmesaania ja alkuperäisessä ohjeessakin oli risottoriisin sijaan mustaa riisiä. Puhutaan nyt kuitenkin risotosta :)


Äyriäisrisotto mustasta riisistä ja Västerbottenost -juustoa

300 g äyriäisiä (esim. simpukoita, mustekalaa, katkarapuja)
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
noin 1 dl oliiviöljyä
3 dl mustaa riisiä
2 dl valkoviiniä
1 litra kuumaa kanalientä
2 dl Västerbottenost -juustoraastetta
suolaa
pippuria

Mustaa riisiä en löytänyt mistään. En kotikaupungin marketeista, enkä Stockmannin Herkusta, joten päädyin risottoriisiin.  Jos käytät tuoreita äyriäisiä, niin kurkkaa reseptilinkistä niiden käsittelyohje. Tuoreiden sijaan minä valitsin kuvassa näkyvän, pakastealtaasta löytyvän lajitelman. Toimi hyvin! 

Kuumenna kanaliemi kattilassa. Kuullota sipulisilppu pehmeäksi toisessa kattilassa oliiviöljyssä, lisää sitten riisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja keitä kunnes viini on imeytynyt riisiin. Sitten lisätään kanalientä kauhallinen kerrallaan, annetaan imeytyä ja taas uusi kauhallinen, kunnes riisi on kypsää. Lisätään käännellen pakasteäyriäiset mukaan, vähennetään lämpöä. Juuri ennen tarjoilua lisätään juustoraaste, tarkistetaan maku ja maustetaan.



Olipa herkkua! Tuo äyriäissekoitus sopi tähän loistavasti. Se on kuitenkin sanottava, että risotto on parhaimmillaan juuri valmistettuna, eikä se lämmittämällä parane. Tämän muistin taas, kun vielä maanantaina toimistolla lämmittelin jämiä mikrolla lounaaksi. Eli syö heti!



Viikonloppu päättyi sateiseen sunnuntaihin. Ystäväni kanssa kävimme pikaisesti mökillä laittamassa paikkaa talviteloille ja piipahdimmepa vielä sienessäkin. Metsässä sade ei edes haitannut ja saimmekin ihan kelpo saaliin sekä raitista ilmaa roppakaupalla. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kukkakaalitalkoot

Osallistuin sitten minäkin omalta osaltani tämän satokauden kukkakaalitalkoisiin! Ehkä huomasitkin uutisoinnin siitä, miten kylmä alkukesä sotki kukkakaalien kypsymisrytmin johtaen siihen, että kaksi satoa valmistui samaan aikaan. Tarjontaa oli liikaa ja tuottajahinnat romahtivat kääntäen sadonkorjuun tappiolliseksi. Sosiaalisessa mediassa sitten käynnistyi #kukkakaalitalkoot -kampanja, jonka myötävaikutuksella tämän sesonkiherkun menekki lopulta tuplaantui. Omat kukkikseni olin hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat / REKO:n kautta Lopen Pappilanpuiston luomutilalta.


Mutta ensin kukkakauppaan! Viikonloppuhan ei oikein tunnu viikonlopulta, ellei kotona ole tuoreita kukkia. Jälleen kerran suunnistin Hortensiaan ja sieltä löytyi tämä erikoinen, isokokoinen kukka, jonka nimeä en tietenkään enää muista! Olen tosi huono kukkien nimissä. Ruusu, tulppaani, neilikka..... Mutta haittaako tuo? Pääasia, että on kukkia!


Vaniljainen kukkakaalikeitto
Aamuposti 18.9.2017

1 l vettä
4 rkl kasvisfondia
2 keskikokoista kukkakaalia
1 purjon valkoinen osa
hyppysellinen muskottipähkinää
2 dl kermaa
50 g voita
2 rkl suolaa
1 tl valkopippuria
1 vaniljatanko

Koristeeksi
170 g (1 pkt) rapeaksi paistettua pekonia
ruohosipulia
saksanpähkinöitä

Minulla oli kukkakaalia kilon verran, 4 pienehköä pilkottuna ja pakastettuna. Suolamäärä vaikutti todella suurelta, laitoin yhden ruokalusikallisen. Suolaahan saa aina lisättyä vaikka annoskohtaisesti, mutta poistaminen onkin sitten vaikeampi juttu. Samaten ole varovainen valkopippurin kanssa! Ohjeessa sitäkin on melkoinen määrä.

Keitä vesi ja mausta se kasvisfondilla. Pilko kukkakaalit ja purjon vaalea osa, laita ne kiehuvaan veteen ja lisää mausteet. Laske lämpötilaa ja anna keiton hautua kannen alla kunnes kukkakaali on kypsää. Poista vaniljatanko, soseuta kuuma keitto ja lisää joukkoon voi sekä kerma.


Koristele annokset rapealla pekonisilpulla, rouhitulla pähkinällä ja silputulla ruohosipulilla. Sitten tuomio. En ollut tyytyväinen keiton rakenteeseen, en siivilöinyt sitä, joten tietty rakeisuus silloin kuuluukin olla, mutta..... Mietin, että ehkä rakenne kärsi siitä syystä, että olin pakastanut kukkakaalin. Näin se oli heti alunperinkin vähän vetistä. Toisaalta, olen pakastanut ennenkin, enkä ole huomannut moista. Valkopippuri jyräsi melkoisesti keiton hienostuneempia makuja, sillä vanilja ja muskottipähkinä olivat tyystin kadonneet valmiin keiton makupaletista. Ehdottomasti kuitenkin kehityskelpoinen resepti! Pippuria vähemmän, muskottipähkinää hieman enemmän. Laittaisin myös kuivattuja yrttejä, vaikkapa karhunlaukkaa. Ja kun tarkemmin luin ohjetta, niin viimeisenä onkin vinkki lisämaun saamiseksi! Suositellaan heti alkuun kuullottamaan yksi pilkottu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä ennen veden lisäämistä. Joten siinähän se oli se puuttuva palanen. Valkosipuli!


Syksy ja pimeys, kynttiläkulutus on kääntynyt selkeään nousuun :) Ja jämät poltetaan vielä erikseen, mitään ei mene hukkaan.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Rullalasagne

Pakastimessani oli suomalaista ylämaankarjaa jauhelihan muodossa Mantereen tilalta. Olin miettinyt, että pyöritän siitä lihapullia, mutta loppujen lopuksi idea lähti tästä videosta, joka linkin takaa löytyy.


Rullalasagne

500 g jauhelihaa
2 sipulia
4-5 valkosipulinkynttä
basilikasilppua
suolaa
mustapippuria
Worcester -kastiketta
juustoraastetta
tuorelasagnelevyjä



Paista jauheliha ja sipulit, mausta mieleiseksesi. Levitä lasagnelevylle juustoraastetta ja jauhelihaseosta. Pyöritä rullaksi ja leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi.


Asettele palat vuokaan, jonka pohjalle olet jo laittanut kauhallisen valkokastiketta. Tein kastikkeen ohjeella, joka löytyy täältä, klik. Lisäsin kastikkeeseen melko reippaasti juustoraastetta ja maustoin mieleisekseni mm. paprikarouheella.



Lasagnevuoka näytti hivenen bostonkakulta..... Kun vuoka on täynnä rullia, kaadetaan päälle valkokastike. Vähempikin kastike olisi riittänyt, sillä sinnehän se hauska rakenne hukkui kastikkeen alle!


Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta on mukavasti ruskistunutta. Tuorepasta kypsyy nopeammin, mitä tavallinen.


Herkkua tuli! Makuunhan pastan rullaaminen ei vaikuttanut mitenkään, lasagne maistui lasagnelta, mutta tulipa nyt tehtyä tälläkin tekniikalla. Ensi kerralla sitten kastiketta puolet vähemmän, niin jää rullat näkyviin.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Elokuisia mökkifiiliksiä


Elokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin sienestyksen ja hyvän ruuan merkeissä ystävien mökille Etelä-Savoon.


Ilma oli tälle kesälle hyvinkin tyypillinen eli epävakaa. Aurinkoa, sadetta, tuulta, kaikkea mahdollista. Tärkeiden sienestysvarusteiden lisäksi matkassa oli vaatetusta kaikkiin mahdollisiin odotettavissa oleviin keleihin.


Ensimmäisenä iltana saunomisen ja uimisen jälkeen vetäydyimme sisälle raclettegrillin äärelle. Taas sitä tuli oikein ääneen ihmeteltyä, että miksi se oma grilli tuppaa unohtumaan kaappiin, vaikka mikä onkaan hauskempaa yhteistä puuhastelua, kuin sulatella juustoja ja nauttia niitä itsensä ähkyksiin. Herkkuhetkestä jäi muistoksi jälkipolville vain juustoiset raclettepannut :) Happylobsterin edellisestä raclettesyöpöttelystä voit lukea täältä, klik.


Viikonlopun jälkiruokavastuu oli minulla ja niinpä racletten jälkeen (onneksi meillä on se erillinen jälkiruokavatsa!) nautiskelimme valkosuklaa-mustikkapiirakkaa, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Ystäväni on loistava kokki ja jo aamusta saimme nauttia ihanista herkuista. Uppomunat Benedictinen tapaan Mimosan kera oli loistava startti suureen sienestyspäivään!



Sateesta huolimatta sienionni suosi meitä. Rouskuja, kantarelleja, mustatorvisieniä, tatteja ja taisipa korista löytyä muutama pikkuruinen suppilovahverokin!


Onnistunutta saalista juhlimme samppanjalla, tietenkin! Ja olihan jo päivä puolessa, sitäkin piti juhlistaa.


La Chouette de Champillon Champagne Brut (29,95 €) on erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen paahtoleipäinen ja hennon yrttinen. Viini -lehti antaa tälle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen). Loisto-ostos siis, hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!

Tällä kertaa tarinassa on, harvinaista kyllä, vain kaksi reseptiä, tässä niistä ensimmäinen, jolla valmistui herkullinen lounas.

Lämmin vuohenjuustosalaatti
4 annosta

1 punainen paprika
1 punasipuli
1 rasia (200 g) kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä paistamiseen
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria 
4 dl rucolaa

Grillatut vuohenjuustoleivät
200 g vuohenjuustoa
4 viipaletta vaaleaa leipää 
2 rkl voita
2 rkl hunajaa
balsamicosiirappia

Halkaise paprika, poista siemenet ja viipaloi paprika paksuiksi viipaleiksi. Kuori ja leikkaa sipuli lohkoiksi. Halkaise tomaatit (ihan pienet voit jättää kokonaisiksi). Viipaloi vuohenjuusto paksuiksi viipaleiksi.

Voitele leipäviipaleet voilla ja asettele vuohenjuustoviipaleet leiville. Valuta päälle hunajaa. Grillaa leipiä 225 asteisessa uunissa, grillivastusten alla, noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä ja sulanut.


Kuumenna paistinpannulla öljy ja kuullota paprikoita ja sipuleita viitisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit ja anna kuullottua vielä pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.


Asettele lautasille rucola ja lisää päälle lämmin vihannessalaatti. Nosta lopuksi grillattu vuohenjuustoleipä päällimmäiseksi ja valuta balsamicosiirappia sekä salaatin, että leipien päälle. Ihan huippumaukas lounas!


Illallisen alkuruuaksi pyöräytimme sienicappuccinon hyödyntäen tuoretta saalistamme. Ohjeita googlailimme oikein urakalla ja sovelsimme useaa reseptiä, mutta varsin kelvollisen ohjeen löydät myös blogistani, klik.


Pääruuaksi meillä oli broileri-saltimboccaa eli broileriversio alkuperäisestä Saltimbocca alla Romana -annoksesta, joka valmistetaan vasikasta. Vasikkaversion löydät täältä, klik, mutta aivan loistava ruoka tästä tulee myös broilerin rintafileitä käyttäen. Ja sitä paitsi vasikkaa on todella vaikeaa edes saada normikaupoista! Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös naudanlihaa tai possua eli lihasta ei ole kiinni tämä herkkuruoka!

Broileri-saltimbocca

broilerin rintafileitä (1-2 per ruokailija)
tuoretta salviaa
ilmakuivattua kinkkua
suolaa
mustapippuria
öljyä
valkoviiniä


Suolaa ja pippuroi rintafileiden pinta kevyesti ja asettele päälle tuoretta salviaa sekä ilmakuivattua kinkkua.


Paista kauniit pinnat pannulla oliiviöljyssä ja lisää sitten pannulle sekä valkoviini, että lisää salviaa ja hauduttele kypsäksi.


Vaihtoehtoisesti voit hauduttaa ruuan myös uunissa, matalassa 80-100 asteen lämpötilassa, jottei liha kuivahda.


Tarjoa herkku sitruunarisoton kera. Tästä ei ruoka voi juurikaan italiaisemmaksi eikä herkullisemmaksi muuttua!


Toisen illan jälkiruuaksi valmistin banaanitartarin. Ties monettako kertaa tänä kesänä! Ohjeen siihen löydät täältä, klik. Vaan aina unohtuu jotain! Edellisellä kerralla unohtui kaasupoltin, nyt muottirengas, mutta sillä ei sentään ollut vaikutusta makuun, ainoastaan esillepanoon.


Molempien iltojen jälkiruuille olin tuonut saman viinin. Tuttu ja turvallinen La Caliera Moscato d'Asti 2016 (8,29 € 0,375 l) on makea, pirskahteleva, päärynäinen, kypsän sitruksinen, kukkainen ja raikas juoma Italian Piemontesta. Viini -lehti arvioi neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen) arvoiseksi ja kehuu vielä löydöksi. Joten jos jälkiruokaviinien upea maailma ei ole sinulle vielä avautunut, niin tästä on hyvä aloittaa!

Loppuun vielä lämmin kiitos ystäville ja muutama aurinkoinen kuva mökkirannasta!