tiistai 12. joulukuuta 2017

Suklaata ja salmiakkia


Lahjattomat treenaa. Näinhän sitä sanotaan. Omista kokkauslahjoistani en aina välttämättä ole täysin vakuuttunut, mutta silti pääsääntöisesti jätän treenit väliin.  Lähden vaan tekemään. Ja sitten käy miten käy, yleensä kuitenkin käy ihan hyvin. Nyt on kuitenkin tulossa kolmisenkymmentä vierasta Hotel Maman remontin jälkeisiin avajaiskemuihin, joten päätinkin tehdä suklaakeksejä koe-erän. Katsotaan, miten käy.


Pehmeät salmiakki-suklaakeksit
Ilta-Sanomat 3.11.2017

150 g huoneenlämpöistä voita
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1½ dl kaakaojauhetta
½ tl soodaa
1/4 tl suolaa
2 dl fariinisokeria
½ dl sokeria
1 kananmuna
1 rkl turkinpippurikarkkirakeita

Jos vain pystyt, aloita leipominen tarjoilua edeltävänä päivänä. Tai ainakin hyvissä ajoin.


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sähkövatkaimella voidemaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja vatkaa se seoksen joukkoon.



Sekoita kaikki muut ainekset erillisellä kulhossa sekaisin ja lisää seos pikkuhiljaa vatkaten taikinaan. Alkuperäisessä ohjeessa turkinpippurirakeet kehotettiin lisäämään erikseen aivan viimeisenä, mutta siinä vaiheessa niitä oli todella vaikea saada tasaisesti sekoittumaan taikinaan. Laita taikina 5-10 minuutiksi jääkaappiin jähmettymään.



Muodosta taikinasta noin 20 palloa ja aseta ne leivinpaperille jääkaappiin mahtuvaan astiaan. Ja kun vähän keskittyy, saa palleroista tasakokoisia. Toisin kuin kuvassa..... Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia, mieluiten yön yli.


Kuumenna uuni 200 asteeseen, aseta taikinapalloja noin kuusi kerrallaan leivinpaperoidulle uunipellille. Keksit tarvitsevat tilaa ympärilleen, sillä ne leviävät uunissa.  Tässä on nyt kuusi palleroa, mutta ihan hyvin olisi mahtunut pari lisää. Anna paistua 7-9 minuuttia, keksit ovat vielä todella pehmeitä, kun ne tulevat uunista. Kun keksit ovat hetken jähmettyneet, nosta ne lastalla ritilän päälle jäähtymään. Minä siirsin ne ritilälle leivinpaperin kanssa. Aseta seuraavat taikinapallot kylmälle pellille.

Tuomio. Seuraavalla kerralla lisään aavistuksen verran enemmän turkinpippuria. En paljon, mutta hieman. Ajattelin myös tehdä hivenen pienempiä palloja, ehkä 30 kappaletta tuosta taikinamäärästä ja paistaa vain 7 minuuttia.


Keksit ovat IHANIA, mutakakkumaisen pehmeitä sisältä. Kyllä näitä kelpaa avajaisissa tarjolle laittaa!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Tokyo Street

Pitkästä aikaa meillä oli tyttären kanssa lounastreffit. Hietalahden kauppahalliin on avattu useampikin uusi ravintola lähiaikoina ja hetken aikaa mietimme, että onko valintamme portugalilainen, filippiiniläinen vaiko japanilainen lounas. Päädyimme japanilaiseen Tokyo Street -nuudeliravintolaan. Nettisivut kannattaa kurkata, enpä ole aikoihin nähnyt niin kauniita annoskuvia!


Kaikki raaka-aineet ovat korkeatasoisia, luomua, lähellä tuotettua. Nuudelit tehdään joka aamu itse. On siis taatusti tuoretta tavaraa tarjolla! Lounaalla nuudeliannoksia oli valittavana kolme erilaista. Lohi, tofu ja kana. Tytär valitsi lohen, minä kanan. Kunhan ensin neuvottelimme kana-annokseen kuuluvan chilikastikkeen tarjottavaksi erillään, johtuen tulisuisuuskammoisuudestani.



Annokset näyttivät ja tuoksuivat herkullisilta. Tuoreita vehnänuudeleita, vihanneksia, lohta, mustia seesaminsiemeniä, japanilaista majoneesia ja merilevää.



Kana-annoksessani oli herkullinen liemi, jota varten katettiin myös posliininen lusikka. Paistetut tuoreet vehnänuudelit, kasviksia, chilikastiketta (pyynnöstä erillään), broilerin jauhelihaa, mustia seesaminsiemeniä, japanilaista majoneesia ja merilevää. Chilikastikekin tuli sitten hiljalleen lisäiltyä annokseen kokonaan, eikä se sitten niin tulista ollutkaan. Tulisuuden kanssa nyt vaan on niin, että helppo lisätä, mutta mahdoton poistaa.

Kympin hinta annoksesta oli paikallaan. Ravintola on suosittu, kaikki paikat olivat täynnä, mutta annokset saa myös ottaa mukaan tai tilata Foodoralla kotiin/toimistolle. Tosin melko rajatulla alueella!





sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pikkujouluilua Lahes

Lähdin oikein yökylään ystäväni luo Lahteen, koska jo kuukausia sitten olimme päättäneet katsoa, että millainen tapahtuma Sibeliustalon pikkujoulubileet oikein onkaan.

Mutta jotta jaksaa, pitää syödä. Illalliselle olimme varanneet pöydän Lahden Seurahuoneen Trattoria -ravintolasta. Pari kertaa aikaisemminkin olen tässä ravintolassa syönyt ja kokemukset ovat olleet positiiviset.


Ravintola oli ääriään myöten täynnä, mikä näin joulukuun ensimmäisenä lauantaina, kiivaimpaan pikkujouluaikaan olikin odotettavissa. Italialaista ruokaa, italialaisia viinejä. Oma ruokavalintani oli helppo, sillä kallistuin menun etusivulla esitellyn Trattoria Natale 2017 kolmen ruokalajin pikkujoulumenun (49 €) puoleen.

Pikkujouluiltamme alkumaljat kilisteltiin samppanjalla. Erittäin kohtuuhintaisella, asiakasomistajahinnoitellulla Nicolas Feuillatte Brut -lasillisella (6,50 €).  Ja toiset lasilliset alkuruualle.....


Alkuruokana grillattuja jättirapuja, avocadoa, San Marzano -tomaattia ja sitruuna-basilikamajoneesia.


Grillattua naudan sisäfileetä pääruuaksi. Lisukkeina caponataa, Mascarpone-pippurikastiketta ja paahdettuja yrtti-valkosipuliperunoita. Annos näyttää valtavalta ja jätinkin caponatan syömättä. Caponata on italialainen vihannesmuhennos, jossa käsittääkseni pitäisi olla useampaakin vihannesta, mutta tässä oli vain lötköä kesäkurpitsaa. En jäänyt sitä kaipaamaan. Liha oli täydellistä, samoin perunat.


Fileelle viininä Italian Pugliasta punainen Tormaresca Neprica 2015 (7,20 € / 12 cl). Rypäleinä minulle entuudestaan täysin tuntematon Negroamaro, hivenen tutumpi Primitivo ja vanha tuttu Cabernet Sauvignon. Juuri sopivan täyteläinen ja voimainen mediumkypsyiselle naudalle. Tarjolla vain ravintolamyynnissä ja saattaa olla ravintolan omaa (tai S-ryhmän) maahantuontia, koska maahantuojatietoja en onnistunut löytämään.


Mukavan illallisen päätteeksi Trattorian suklaatryffelipiirasta, vadelmia ja marenkia. Seurana lasillinen Luigi Righetti Recioto Della Valpolicella Classico -jälkiruokaviiniä. Nam!

Kokonaislaskuni 79,60 € oli laatuun nähden aivan kohdillaan. Kolme ruokalajia, 4 lasia viiniä. Lötköistä kesäkurpitsoista huolimatta todella laadukkaat annokset. Suosittelen!


Ainoan ravintolan sisustuksesta kertovan kuvan otin naistenhuoneesta. Mustavalkoiset kuvat menneiltä vuosikymmeniltä ilahduttavat !


Sitten suunta kohti Sibeliustalon loppuunmyytyä supertungosta. Tähtiesiintyjinä Anna Puu ja Lauri Tähkä. Kiitos uuden puhelimen (Samsung S8) loistavien kuvausominaisuuksien, sain kelpokuvia järjettömien (esim. toisen kerroksen parvelta) etäisyyksien päästä. Tai kelvollisia ja kelvollisia, ainakin esiintyjät ovat tunnistettavia.



Muuten noin tilaisuutena voisin sanoa, että nyt se on sitten nähty. Ei tarvitse tänne mennä pikkujouluilemaan toista kertaa. Järjetön tungos, älyttömät jonot, kiskurihinnat. Myös äänentoistossa olisi ollut parantamisen varaa, suurimman osan ajasta olimme lavan sivustalla (sinne mahtui tunkematta) ja kun ämyrit oli suunnattu suoraan eteen, niin tietäähän sen, miten siinä silloin käy.

Nurinastani huolimatta meillä oli hauska ilta! Onneksi olemme niin hyvää seuraa toisillemme :)


Yökyläilyn jälkeen piti tietenkin kotimatkalla poiketa Salpakankaan kirppareilla. Monesti hehkuttamaltani Arjen Aarteet -kirppikseltä pääsin hämmästyttävän vähin ostoksin. Yhden Tupperware-purkin lisäksi matkaan tarttui vain kuvan vanhat palikat pienelle tyttärentyttärelleni. Palikat olivat mieleiset ja voi sitä riemua, kun niillä pystyikin kirjoittamaan tyttösen oman nimen!


Uusi kirppistuttavuus löytyi ystäväni vinkkaamana aivan Arjen Aarteiden lähistöltä. Sisustus & Kirppis Cierrätys (voih tätä nimeä!) viehätti jo hauskalla sisääntulosomistuksellaan.



Täällä tykkäsin erityisesti siitä, että myytävistä esineistä oli rakennettu sisustuksellisia kokonaisuuksia. Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut myytävänä, kuten hauska valosarja vanhoista pienistä lampunvarjostimista, jonka olisi mielelläni nähnyt kotonani.....


Myös myyntipöydät eroavat perinteisistä kirppispöydistä. Vaaleaa, raikasta, siistiä. Tänne tulen toisenkin kerran! Että semmoinen reissu tällä kertaa.

torstai 7. joulukuuta 2017

Parempaa italianpataa

Italianpata on sana, josta tulee välittömästi mieleen 80-luku. Vuodet nuorena parikymppisenä aikuisena ja pikkurouvana, joka ei juurikaan kokkailusta ollut kiinnostunut. Miksipä olisi ollutkaan, kun maailma oli täynnä niin valtavan näppäriä puolivalmisteita tai eineksiä. Kuten italianpataa. Vuodet kuluivat ja reilut kolmekymppisenä elämääni astellut suuri rakkaus sai minut innostumaan kokkailusta, avasi minulle aivan uuden maailman, haastoi oppimaan ja tekemään. Sittemmin rakkaus meni menojaan, mutta kokkailu jäi. Kiitos hänelle siitä!

Siispä italianpataa. Nyt tosin aivan eri sfääreissä olevaa pataa. Luomukaritsaa, tuoreita yrttejä. Pastaa en kuitenkaan tehnyt itse...... Vaikka eihän sekään mahdoton ajatus olisi!


Parempi italianpata
Glorian Ruoka & Viini 8/2017
4 annosta

400 g jauhelihaa
2 sipulia silputtuna
150 g lehtikaalta suikaloituna
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 dl punaviiniä
5 dl lihalientä fondista (5 dl vettä +1½ rkl fondia)
2 dl orzo-pastaa tai muuta minipastaa
1½ dl mustia oliiveja
1 rosmariininoksa tai 1 tl kuivattua rosmariinia

Lisäksi
1 prk (250 g) ricottajuustoa


Ruskista jauheliha. Lisää sipulisilppu, suikaloitu lehtikaali ja tomaattipyree jauhelihan joukkoon ja paista muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.


Lisää punaviini ja kiehauta seos. Lisää lihaliemi, pasta ja oliivit. Nypi joukkoon rosmariinin lehdet ja kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes pasta on kypsää.


Tarjoa pata ricottajuuston kera.


Minulla oli karitsan jauhelihaa Pihlajasaaren Lammastilalta, Hyvinkään REKOn kautta hankittua. Alkuperäinen ohje suositteli tähän naudanlihaa. Lehtokummun tilan lehtikaali oli REKOsta myös. Lehtikaalin voit pakastaa, revit vaan lehdet valmiiksi, niin silloin on helppoa ottaa pussista kourallinen jäistä kaalisilppua vaikka munakasta varten. Silppu pannulle hetkeksi ja sitten munakasseos päälle. Helppoa ja herkullista.

Oliiveja ei muistikuvasta huolimatta kotona ollutkaan, mutta ajattelin, että voin aivan hyvin lisätä ne pataan myöhemminkin. Ellen nyt syö tätä pataa ennen sitä! Maku on mitä herkullisin, ehkä lehtikaalta vähempikin määrä riittäisi...... Tai ehkä sitä voisi silputa hieman pienemmäksi. Helppo, nopea arkiruoka, suosittelen kokeilemaan.


En tietenkään olisi viiniä näin keskellä viikkoa avannut, mutta resepti niin vaati..... Ruokaan olisi kyllä välttänyt vähän vaatimattomampikin viini, mutta nyt sitten sinne päätyi australialaisen Hewitsonin Baby Bush 2014 (14,99 €), mehevä ja hilloinen 100% Mourvèdre Barossa Valley'n alueelta. Täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, karpalohilloinen. vaniljainen ja lakritsinen. Viini -lehti antaa komeasti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu myös laatuunsa nähden edulliseksi hankinnaksi. Eli pata ei nyt ollut ihan oikea paikka tälle, joten aivan siitä syystä sitä löytyi myös kokin lasista. Onhan huomenna kuitenkin perjantai.......