sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Siskosten uusi vuosi

Vietin joulua kahdestaan nuorimman siskoni kanssa. Ja kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin otettiin yhdessä vastaan myös uusi vuosi 2108. Joulu Riihimäellä, uusi vuosi Helsingissä. Vuoroin vieraissa..... vai vieraisilla? Miten se nyt oikein sanotaankaan...


Illallispöytä aattoillaksi oli varattu Shelteristä. Olin sinne jo pitkään mielinyt, koska olin kuullut vain ja ainoastaan hyvää palautetta. Eipä siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sisko tätä ehdotti.




Shelter löytyy Katajanokan Kanavarannassa sijaitsevasta makasiinirakennuksesta. Kuten myös moni muukin ravintola! Kuvassa sama ikkuna sekä sisä-, että ulkopuolelta. Enpä olisi arvannut ulkopuolelta tunnelmallista ikkunaa kuvatessani, että pöytämme olisi juuri sen äärellä!


Ravintolan tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa, eikä aattoiltana klo 18 paikka ollut vielä läheskään täynnä, mutta illan kattaukset oli kuitenkin myyty loppuun. Alakerran salissa huomio kiinnittyy väistämättä suureen Shelter -valokylttiin. Ja vaikuttaa, että kaikki, jotka ovat ravintolasta kirjoittaneet, ovat tämän saman kyltin kuvanneet. Niin myös minä! Ravintolan hämyisästä valaistuksesta johtuen myös kuvat ovat hämyisiä. En pidä salaman käytöstä, mutta toivottavasti tunnelma silti välittyy.


Illallisfiilistely, uudenvuodenjuhlinta ja menun tutkiminen aloitettiin kuplajuomalla. Yllättäen bulgarialaisella, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetulla kuohuvalla.  Edoardo Miroglio Blanc de Blancs Brut. 100% Chardonnay. Mitään illan aikana tarjotuista viineistä ei voi ostaa Alkosta, ei siis tätäkään.


Tässä kohdin on sitten kerrottava illan ainoasta pettymyksestä. Pöytää varatessamme olimme tarkistaneet, että tarjolla ei ole mitään poikkeusta valikoimissa ja olimme suunnitelleet nauttivamme viiden ruokalajien menun viinipaketilla. Ehkä noin kahta päivää aikaisemmin huomasimme ravintolan nettisivuilla maininnan, että tänä kyseisenä iltana on tarjolla vain 4 tai 6 ruokalajia sisältävät menut. FB-sivuilla ei sanottu sitäkään vähää. Harmillista tässä oli se, että normimenulla viisi ruokalajia maksaa 55 euroa, kun nyt pulitimme neljästä 56 euroa. Ohuelti ärsytti moinen juhlapäivärahastus. Nyt, kun asia on marmatettu ulos, voidaan jatkaa.......


Leivät ansaitsevat myös oman huomionsa, niin juureen leivottu vehnäleipä, kuin varsinkin makea mallasleipä. Mallasleipä ruskistetulla voilla voideltuna hupeni sellaista vauhtia, että tarjoilija toi sitä meille uuden annoksen..... Soppa 365:n sivuilta osui muutama päivä sitten silmiini myös tämän nimenomaisen leivän ohje. Pitäisikö testata? Ja ruskistettu voi, se oli taivaasta!


Ensimmäisen alkuruuan viini oli kalifornialainen Chardonnay, Wente Morning Fog 2016. Viini siis tuli kuvattua, mutta innoissani se unohtui ensimmäisen alkuruuan osalta.....Maa-artisokkaa kolmella tavalla, kauniissa keraamisessa kulhossa tarjottuna. Pyrettä pohjalla, sitten suloisia pienen pieniä, pehmeitä, kuorimattomia "mukuloita" ja päällä rapeita lastuja, siinä ne kolme tapaa. Annoksessa oli vielä ohuen ohuita, läpikuultavia siivuja mustaretikasta. Vaikka nimestä voisi muuta päätellä, retikka ei ole musta kuin pinnaltaan. Annos oli aivan mahtava! Ja mietiskelen, että tämä olisi kyllä helposti toteuttavissa myös kotona. Vaikka kuvaa ei olekaan, on annoksesta selkeä muistijälki tuolla aivojeni perukoilla.


Toista alkuruokaa varten saimme laseihimme ranskalaista Bistrologie Blancia. Rypäleinä Sauvignon Blanc, Chenin Blanc ja Colombar. Viinituottaja Jeff Carrell'n mukaan "Valkoviini, joka herättää aamulla". Hmmm, ehkä sopii myös aamuun, mutta kyllä tämä pirteä, hedelmäisen raikas viini sopii moneen muuhunkin!


Kuten vaikkapa kalalle. Toisena alkuruokana sokerisuolattua siikaa, jonka pintaa oli keyvesti paahdettu. Lisukkeina varsiselleriä, pikkelöityä kyssäkaalia ja piparjuurimajoneesia. Oiva setti!


Pääruuan viini jo kertoi, että lihaa tulisi olemaan vuorossa. Morel Luberon Rouge 2016, Ranskan Rhônesta. Rypäleinä Grenache ja Syrah. Keskitäyteläinen, tumman marjaisa ja mausteinen. Lisää tuottajasta voit lukea maahantuojan sivuilta, klik.


Karitsan lapaa, punakaalia ja ryvässipulia. Sekä aivan taivaallista lämmintä perunasalaattia. Pitkään kypsytetty lapa suli suuhun, eikä veitsellä juurikaan ollut virkaa. Punakaalista en erityisemmin piittaa, mutta en antanut sen häiritä. Nam!


Jälkiruoka ja jälkiruokaviini päättivät maukkaan illallisen. JR Rotgipfler Auslese Itävallasta. Herkkujen herkku, 30 vuotisista köynnöksistä valikoiden kerätyistä Rotgipfler -rypäleistä valmistettu mieto (7%) makea valkoviini. Sokeria 150 g. Eksoottista hedelmää, ryhdikkään raikas pitkä ja tasapainoinen maku.



Tummaa suklaata, maitosuklaata, maitojäätelöä, karpaloita. Mukava, maukas, vaikkakaan ei mikään erityinen jälkiruoka. Oikeastaan jopa melko tavanomainen, mutta toisaalta yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Ei aina tarvitse kikkailla erikoisuuksilla!


Ja naistenhuoneen kautta seuraavaan kohteeseen. Illan lasku oli melko suuri (113,80 €), vaikkakaan ei mikään mahdoton laatuun verrattuna. Uudenvuodenlisäähän siinä kuitenkin vielä vähän oli. Ruoka oli kuitenkin maukasta, valitut viinit oivia. Palvelu oli ensiluokkaista ja paikka viihtyisä. Kiitos, tulen toisenkin kerran!


Vielä hetken pysyimme Katajanokalla ja suunnistimme toiveestani samppanja-ajelulle SkyWheel Helsinkiin.



Mitkä mahtavat näkymät! Olen täällä käynyt pyörimässä aikaisemmin (ilman samppanjaa), se oli kesää ja siitä voit lukea täältä, klik. Maisemat ovat näkemisen arvoiset, on sitten vuodenaika mikä tahansa.


Vuosi vaihtui tuhansien helsinkiläisten parissa Töölönlahden rannalla. Kansalaistorin ilotulitusta oli moni rannalla ikuistamassa kameroin.


Kohti Vallilaa kävellessämme pysähdyimme hetkeksi Alppiharjussa sijaitsevan patsaan äärelle. Kuvanveistäjä Panu Patomäen Työläisäiti -teoksen hahmot on kaupunkilaisten toimesta nimetty Lyyliksi (äiti) ja Liisaksi. Kauniisti valaistu teos kukkineen ja kynttilöineen lumettomassa talviyössä oli ajatuksia herättävä.




Vielä hetki tunnelmointia ja yöpalaa siskon keittiön pöydän äärellä ja sitten nukkumaan. Kevyt lumipeitekin ehti yön aikana maahan laskeutua.


En pitänyt uudenvuodenpäivänä mitään kiirettä kotiinlähdön kanssa, joten kävimme vielä yhdessä lounaallakin Säästöpankinrannan Juttutuvassa. Juttis on yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1884 saakka.



Ravintolan mutkattomuus ja konstailemattomuus näkyvät myös ruokalistalla. Rehtiä ja perinteikästä ruokaa.


Oma valintani on usein tämäntyyppisissä, pitkän perinteen omaavissa ravintoloissa maksa. Näin myös tälläkin kerralla. Paistettua naudanmaksaa, punaviinikastiketta, pekonia, puolukkaa, perunamuhennosta ja vuolukermaa (18,90 €).


Siskon lautaselta löytyi lihapullia. Mummon lihapullat jaloviina-kermakastikkeessa, punajuurta, suolakurkkua ja perunamuhennosta (17,50 €).

Tervetuloa uusi vuosi 2018, ole meille armollinen ja jatkukoon seikkailuni hyvien ruokien, juomien, ravintoloiden ja ystävien kanssa edelleen. Ja ehkä ystäväni Happyhamsterkin voisi pari kertaa olla hereillä alkaneena vuonna......

tiistai 16. tammikuuta 2018

Mikä ihmeen sushirulla?

Syön mielelläni sushia, mutta en ihan missä vaan, olen sen suhteen hivenen tarkka. Tällä hetkellä ehdoton suosikkiravintola työpaikkani läheisyydessä, Punavuoren sydämessä on Sakura Sushi. Kannattaa käydä tutustumassa.


Sushin ystävänä päivittäisellä työmatkallani, aamuin illoin, ihmettelin asematunneliin ilmestynyttä Sushirullenia. Pienen pientä take away -ravintolaa, joka aamuisin oli kiinni ja jonne en koskaan iltaisin ehtinyt pysähtymään. Paitsi tänään. Mitä siis ovat sushirullat?

Sushirullat (hand rolls) on australialaisten kehittämä pikaruoka, joka kursailematta yhdistelee japanilaista keittiötä sekä makuja muista kulttuureista. Rulla on kuin makipötkö, jota ei ole leikattu paloiksi, vaan se on tarkoitus syödä käsin suoraan kääreestä. Soijaa ja wasabia unohtamatta.


Päätin kokeilla. Rullat näyttävät sushilta, mutta täytteet voivat olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Pötkylä tai siis rulla, maksaa 3,50 euroa, joten otin kolme. Sopivasti lounassetelin hintainen setti. Ensimmäisenä paikan suosituin eli Lohi Philadelphia, jossa nimensä mukaisesti lohta, kurkkua ja Philadelphia -juustoa. Juustoa sushissa? Kyllä vain! Toisen täytteenä kanaa teriyakikastikkeessa ja kurkkua sekä kolmantena Yakiniku, josta löytyy ohueksi siivutettua naudanlihaa, yakiniku-kastiketta, kurkkua ja seesaminsiemeniä. Rasia take awayna käsilaukkuun ja kohti kotia!



Rullat olivat tuoreita, näin, kun ne valmistettiin. Tekikö sitten tunnin junamatka tepposensa, mutta norileväkääre oli jotenkin sitkeää tai nahkeaa. Täytteistä sanoisin, että sitä kanaa en ota enää toista kertaa. Lohi, vaikkakin juusto sen kanssa kuulosti oudolta, oli oikein hyvää. Naudanlihaa mietiskelen. Jotenkin lihatäyte tuntui vieraalta. Listalta tofu+avokado tai omeletti+avokado kuulostavat lohivaihtoehtojen lisäksi kokeilun arvoisilta. Nälkä lähti jo kahdella rullalla, kolmas oli vähän liikaa eli ruokaisa ja terveellinen välipala tai vaikkapa lounas tämä on.

Eli toisenlaisilla valinnoilla tulen näitä rullia toisenkin kerran nappaamaan mukaani silloin, kun aika tai voimat eivät riitä kaupassakäyntiin ja/tai kokkailuun. Mutta ei tämä OIKEAA  sushia voita!

Asematunnelin lisäksi Sushirullen löytyy myös sekä Runeberginkadulta Helsingistä, että Lahden Trio -kauppakeskuksesta.


torstai 11. tammikuuta 2018

Leffailta Sveitsissä

Hyvinkään Sveitsi, tuo menneiden vuosikymmenten legendaarinen hotelli, kutsui minua kuukauden sisään jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla FoodLovers -kerhoni vieraili uudistuneen hotelli Sveitsin Alku -ravintolassa illallisella. Siitä tarinan voit lukea täältä, klik.

Tällä kertaa minut sai liikkeelle ruuan lisäksi elokuvat. Tässä elämyskeskuksessa hotellin kanssa kun toimii myös Biorex. Mutta mennäänpä ensin syömään, niin sitten on täydellä vatsalla mukava keskittyä katselemaan elokuvaa.


Tila on hotellin ravintoloista se rennompi ja mutkattomampi, koko perheen kohtaamispaikka, kuten hotelli itse ravintolaa kuvailee. Rentous näkyy listalla, jolta löytyy burgereita, salaatteja, pizzoja jne.




Hotellin silmiä hivelevä sisustus jatkuu myös tämän ravintolan puolella, todella tyylikästä ja viihtyisää. Täällä sisustuksen kantavana teemana on käpy. Käpyjä löytyi niin pöydiltä, kuin tapettina seiniltä.

Alkuruuan jätin tällä kertaa väliin ja tilasin ärsyttävän muka-hauskasti laaditulta menulta karitsahampurilaisen. Mun nimi on BÄÄ! Mikä se sellainen annoksen nimi on? Tai Lankuta baby tai Mummoni mun? Sen sortin tosikko nyt sisälläni asustaa, että vaikka varmasti on ollut hauskaa tätä ruokalistaa laatiessa, niin minä haluaisin annoksen nimestä ymmärtää, että mitä on tulossa. Ehkä nämä ovat lapsiperheiden mielestä kivoja? Vaan ei keski-ikäisten rouvien mielestä. Tai siis ainakaan minun..... Ugh, olen mielipiteeni tuonut julki! Mutta burgereita on kehuttu, sellaisen halusin ja sellaisen sain.



Mun nimi on BÄÄ! (18 €) sisälsi grillatun karitsanjauhelihapihvin, minttu-jogurttia, punasipulia ja kurkkua. Sekä rapsakat ranskalaiset, jotka olisivat mielestäni saaneet olla sellaisia pitkiä, eikä pientä pätkää. Mutta hyvää oli kaikki! Tilasin burgeripihvin mediumina, seuraavalla kerralla ottaisin sen ehkä hivenen kypsempänä, niin grillauksen mukanaan tuomat maut pääsisivät vielä paremmin esille.



Jälkiruokaa teki mieli, joten sitä sitten tilaamaan. Sano tziis (9 €) koostui sinihomejuustosta, omenasta, varsiselleristä ja pistaasimurusta. Annos oli todella suuri! Puolikaskin olisi riittänyt. Maukas ja kauniisti esille laitettu.

Viininä läpi koko aterian oli lasillinen punaista Entrecôtea (11,04 € / 24 cl) Ranskan Languedoc-Rousillon -alueelta. Rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Ihan kelpo viini burgerille.

Kokonaislaskuni 38,04 € oli sangen kohtuullinen. Erityiskiitos on annettava hyvästä palvelusta, nuori miestarjoilija oli ehkä ystävällisin ja kohteliain, keneen olen aikoihin törmännyt. Kiitos!


Hotellin sisustuksessa luonto ja metsä ovat hyvin esillä, joten eipä sekään yllättänyt, että naistenhuoneessa tuli vastaan kettu!


Ilta päättyi sitten leffan merkeissä. Woody Allenin Wonder Wheel viihdytti minua, vaikka se ei tunnu olevan ihan arvostelijoiden mieleen. Mutta viis heistä! Minä viihdyin ja sehän se on pääasia. Ainakin omasta mielestäni.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Siskosten joulu



En ole varsinainen jouluihminen, en ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. En ripusta jouluverhoja, en imellytä perunalaatikoita, enkä soitata joululauluja ennen aattoa. Kynttilöitä ja kausivaloja, joita jotkut ymmärtämättömät nimittävät jouluvaloiksi, poltan ympäri vuoden. Mökin terassinkin katossa tähtivalot loistavat kesäöinä. Joululahjoja hankin läheisilleni maltillisesti ja toiveiden sekä tarpeiden mukaan. Tänä jouluna aikuistuneet ja omiin koteihinsa muuttaneet siskon lapset esimerkiksi saivat pienet lahjakortit kodin hankintoihin. Pienelle tyttärentyttärelle hankin Finnish Design Shopista Ferm Livingin Air Balloon -seinävalaisimen, vaikka hivenen epäilin, että taapero nyt tätä olisi nimenomaan toivonut. Oli ehkä enemmän tyttäreni toive :)


Joulua on perheessäni ja lähisuvussani vietetty monin eri tavoin. On ollut suuria, neljän sukupolven juhlia tai sitten ihan oman pienen perheeni kesken vietettyjä. Nyt oli jälleen uuden vuoro. Vietin joulun kahdestaan nuorimman sisareni kanssa. Kerrotaanpa, miten meillä meni!




Siskoni saapui luokseni aatonaattona ja suuntasimme kohti Suomen Lasimuseota. Se on niin upea paikka, en koskaan kyllästy katselemaan museon esineistöä ja jo miljöönäkin paikka on mahtava. Tällä kertaa mahtavuutta lisäsi se, että me olimme kaksin museon ainoat vieraat!


Aatonaaton toinen ohjelmanumero oli se, että opetin siskolleni karjalanpiirakoiden tekoa. Luoja, miten meillä oli hauskaa. Eihän niistä nyt mitään kauniita tullut, mutta herkullisia. Sehän on pääasia. Kuvassa on aamiaislautasella ylempänä kaupan piirakka ja sitten omaa designia. Sanoisin, että persoonallinen ote näkyy.... Hyväksi todetun karjalanpiirakkaohjeen löydät täältä, klik. Se on ystävän äiteen resepti.

Jouluaattona hautausmaakäyntien jälkeen alkoi valmistautuminen jouluillalliseen. Ja koska en ole jouluihminen, en myöskään ole jouluruokaihminen. Se ei yllättäne ketään. Hyvää ruokaa pitää tietenkin olla ja väittäisinpä, että näistäkin ruuista se joulu löytyy. Tyttärieni kanssa olen usein tehnyt jouluna blinejä, mielestäni se sopii jouluun  erityisesti, mutta nyt joulumenu lennähti eteeni Helsingin Sanomien välistä, Viinipostin julkaisun muodossa. Ah, miten helppoa, koko menu siitä!


Lohitartar
Viiniposti
4 hengelle

100 g graavilohta
200 g kylmäsavulohta
½ sitruunan mehu
2 rkl silputtua lehtipersiljaa
2 rkl silputtua rakuunaa
½ prk ranskankermaa (á 200 g)
2 tl kokojyväsinappia (Dijon)
hivenen valkopippuria

Koristeeksi
raastettua piparjuurta
kirjolohen mätiä
versoja
cocktailkurkkuja viipaloituina


Leikkaa lohet pieniksi kuutioiksi, lisää sitruunamehu. Lisää loput aineet ja mausta lohi rouhauksella valkopippuria. Suolaa ei tarvita.


Kokoa annokset muotin kanssa tartareiksi lautasille, koristele versoilla, raastetulla piparjuurella, cocktailkurkuilla sekä mädillä. Tarjoa lisäksi saaristolaisleipää. Me teimme niin, että teimme muotilla leivästä ympyröitä ja kokosimme annoksen leivän päälle. Koristeina käytimme piparjuuriraastetta ja auringonkukanversoja.




Tarjolle Arabian vanhoilla lautasilla, juomana samppanjaa, ei hullumpaa lainkaan. Ja jouluista, sillä kalat ja saaristolaisleipä kuuluvat moneen joulupöytään.


Poron ulkofilee, sieniä, mustajuurta ja kirsikkakastike
Viiniposti
4 hengelle

400 g poron, peuran tai hirven ulkofileetä
suolaa
mustapippuria myllystä
paistamiseen voita

Kastike
1 pkt keittojuureksia (pala lanttua, pari porkkanaa, oksa persiljaa, 
pätkä juuriselleriä, pala purjoa)
4 salotttisipulia
oliiviöljyä
3 dl marjaisaa punaviiniä (tai ihan mitä nyt sattuu saatavilla olemaan)
3 dl kirsikoita (pakastekirsikat käyvät)
3 laakerinlehteä
4-5 katajanmarjaa
1 rkl riistafondia
4-5 maustepippuria
2 oksaa tuoretta rakuunaa
2 rkl hunajaa
25 g voita

Sienilisuke
25 g kuivattuja mustatorvisieniä
2 rkl voita
½ tl sormisuolaa
½ tl mustapippuria myllystä
3 oksaa salviaa

Vaniljaiset mustajuuret
500 g mustajuurta
1 sitruuna
1 vaniljatanko
25 g voita
2-3 rkl vettä
1/4 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Alkuperäinen ohje oli peuralle tai hirvelle, minä käytin poroa. Poroa olin hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat / REKOn kautta. Erillisestä pororeko -tapahtumasta, joka muuten on taas tammi-helmikuussa tulossa!


Kirsikat osoittautuivat todelliseksi haasteeksi tämän reseptin kohdalla. Tuoreita ei tietenkään ollut missään, mutta enpä löytänyt pakastettujakaan. En mistään. Kiivaasti yritin miettiä, että millä ne voisi korvata. Ei sitten millään. Vitsillä jo ehdotin, että ostetaan Mon Chéri -konvehteja ja kaivetaan kirsikat sieltä. No, ei kaivettu. Delegoin tämän epätoivoisen tehtävän sisarelleni..... Hän sitten löysi Hakaniemen Kauppahallin DeliDeli -liikkeestä ilmeisesti viimeisen kirsikkapurkin. Kirsikoita, jotka osoittautuivat täydellisiksi!



Aloita kastikkeesta. Pilko keittojuurekset ja salottisipulit reiluiksi lohkoiksi. Freesaa vihanneksia oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää viini, kirsikat ja mausteet, anna kiehua hiljalleen, kunnes nesteen määrä on puolittunut.

Siivilöi, painele mehut kirsikoista siivilän läpi ja kaada kastike takaisin kattilaan. Anna kiehua, kunnes kastike on sopivan sakeaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen voi. Sopivan sakea? Siinä olikin miettimistä! Toisaalta kastike näytti ihan litkulta, mutta samalla tuntui, että sitä on hetki hetkeltä aina vaan vähemmän ja vähemmän. Kovin paljon kastiketta ei lopulta tullut, mutta se riitti kuitenkin oikein mainiosti, koska annokseen ei paljon tarvittu.



Sitten sienilisukkeen pariin. Murenna isoimmat sienet ja liota ne pehmeiksi kuumassa vedessä. Valuta ja paista rapeiksi voissa. Mausta suolalla ja pippurilla, aivan lopuksi silppua sekaan tuoretta salviaa.


Kaaos oli välillä melkoinen, olihan meitä kaksi kokkia hääräämässä! Kynttilät, viinit ja muu tärkeä kokkausvälineistö sulassa sovussa.


Seuraavaksi mustajuuret. Pese mustajuuret huolelliseti, kuori ja leikkaa ne reiluksi paloiksi. Tässä vaiheessa on hyvä käyttää suojakäsineitä, sillä muuten on kädet ikävässä mustassa tahmassa.


Siirrä kuoritut palat sitruunalla maustettuun veteen, jotta ne eivät tummu. Esikeitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Ja kypsennä ne sitten voissa pannulla vesitilkan ja vaniljatangon kanssa, kunnes ne ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pannulla kypsentyminen sujui melko hitaasti ja vettä lisäilin useaan otteeseen.


Nosta liha huoneenlämpöön noin reilu tunti ennen valmistamista. Kuivaa lihan pinta ja poista mahdolliset kalvot. Paista liha pannulla kauniin ruskeaksi kauttaaltaan, noin minuutti per puoli. Mausta suolalla ja pippurilla. Ja voi tuota roiskeiden määrää!


Kääri filee folioon ja anna levätä noin 10 minuuttia ennen viipalointia. Tuolla minuutti per puoli paistolla liha jäi todella mediumiksi, ehkä vähän liikaakin. Hiven lisää paistoaikaa tai mittari käyttöön, niin saat juuri makuusi sopivaa.


Viininä Viinipostin suosituksen mukaisesti Coto de Imaz Gran Reserva 2010 (24,91 €). Vivahteikas ja kehittynyt, 100% Tempranillo Espanjan Riojasta. Täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, hapankirsikkainen, viikunainen, tummasuklainen, hennon vaniljainen, tamminen. Makumaailma todella jouluun sopiva viikunoineen ja suklaineen. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä  (=tyylikäs huippuviini ja hinnaltaan edullinen) ja antaa ruokavinkiksi filotaikinaan käärityn possunfileen, jonka olenkin jo aikaisemmin kokeillut, klik.


Annos kaikkine lisukkeineen oli todella herkullinen. Vaniljainen häivähdys mustajuurissa oli juuri sopiva ja rapeat sienet hauska lisä.



Jälkiruokana juustoja, jotka nautittiin viinilasillisen kerran rennosti kirjaston sohvilla löhöillen.


Viikunacrostinit
Viiniposti
4 hengelle

½ maalaispatonki
2 rkl oliiviöljyä
4-5 tuoretta viikunaa
250 g vuohenjuustoa
1 rasia vadelmia
1 rasia mustikoita
tummaa balsamicosiirappia

Näitä leipäsiä tarjosin joulupäivän iltana, kun siskoistani toinen miehensä kanssa saapui luoksemme iltaa istumaan. Hyvin maistui! Nämä sopivat hyvin myös vaikkapa alkupaloiksi tai sitten ihan tervetulomaljan seuraksi.


Viipaloi patonki, voitele pinnat öljyllä ja paahda leivät rapeiksi uunissa tai parilapannulla. Laita viipale  tai murenna vuohenjuustoa jokaiselle patonkiviipaleelle. Asettele patonkiviipaleiden päälle vielä lohkotut viikunat ja koristele tuoreilla marjoilla. Valuta päälle balsamicosiirappia ja halutessasi voit vielä viimeistellä leivät rucolanversoilla.


Ihan törkeän hyvää ja huomaathan, miten kaunis annos! Olin itse oikein tyytyväinen jouluruokaani, vaikka kinkkua ja laatikoita ei tänäkään vuonna tarjolla ollut. Oli kuitenkin kalaa ja poroa, viikunatkin jouluisia sekä juustot. Aion jatkaa valitsemallani linjalla!

Yksi Lasimuseon joulukuusista