tiistai 17. heinäkuuta 2018

Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

Lähdin siis Pohjois-Karjalaan, mutta kaikkien tunteman laulun sanojen mukaisesti en kuitenkaan vaihtanut farkkuja verkkarihousuun, vaan mekkoon. Kohteena Joensuu ja "varttuneemmalle väelle" suunnattu Ilovaarirock.

Lapsena ja nuorena vietin paljon aikaa lomilla Joensuussa, koska kummitätini asui siellä. Perheen kanssa sinne ajeltiin autolla ja sitten isompana minut tuupattiin Lahdesta junaan itsekseni ja kummitäti oli vastassa. Eipä ollut kännyköitä, joilla äiti olisi voinut matkan sujumista seurata, mutta toisaalta, kun ei ollut junanvaihtoja ja pääteasemalle asti mentiin, niin eipähän tuossa ihmeitä olisi voinut tapahtuakaan. Kai.


Tässä kuvassa olen Joensuun asemalla elokuussa 1975. Eikä mitään muistikuvaa siitä, millä sain aikani näillä silloin huomattavasti (ehkä) pidemmillä junamatkoilla kulumaan, ehkä luin, ehkä kirjoittelin kirjeitä tai ihan vaan podin jotain teinimäistä maailmantuskaa.

Junalla matkustin nytkin, enkä todellakaan meinannut saada aikaani kulumaan, vaikka oli ravintolavaunua, lukemista, älypuhelinta ja vähän karkkiakin eväänä. Maailmantuskakin oli vaihtunut arkiseksi keski-iän kipuiluksi.

Hotelli


Green Star -hotelli on siisti, ympäristömyönteinen, mutta melko vaatimaton, hyvän palvelun majapaikka aivan keskustassa. Kaikki huoneet ovat 2+1 eli kahden hengen huoneita yhdellä, nojatuolista avautuvalla lisävuoteella.


Hinta on sama, oli sitten huoneessa majoittujia 1 tai kolme. On myönnettävä, että lähes satasen yöhinta näin yksin matkustavaa vähän kirpaisi, mutta jos ylipäätään jonnekin haluaa mennä, niin kyllähän se lompakossa tuntuu!


Aamiainen ei sisältynyt hotellin hintaan, mutta yhdeksällä eurolla siitä pääsi nauttimaan. Ei ollut pekonia ja munakkaita, mutta olipa törkeän hyviä karjalanpiirakoita ja munavoita. Plus sitten ihan perusleikkeleet ja -vihannekset.

Local Bistro



Joulukuussa 2016 avattu Local Bistro kipusi tänä vuonna Suomen 50 parhaan ravintolan joukkoon hyvinkin Helsinki-Turku- Porvoo -painotteiselle listalle. Karjalaista ruokaa modernilla otteella. Onhan se koettava!


Ruokalistan tutkiminen aloitettiin reipppaasti ja raikkaasti maailman parhaalla gin tonicilla eli Kyrö Distelleryn Napuella.


Etukäteen olin jo päättänyt sen, että täällä maistaisin elämäni ensimmäistä kertaa kotisirkkoja. Päätös piti, Niittykummun tilan friteeratut kotisirkat (5 €) olivat maukkaita ja kaikin puolin mielenkiintoisia. Mukavan rapsakoita. Makuun toki vaikutti ohessa tarjottu tryffelimajoneesi ja sitruunamarinoitu kaali. Askel kohti tulevaisuuden ruokavaliota on nyt siis otettu!


Alkuruuaksi nokkosta, kananmunaa ja kukkakaalia (10,90 €). Nokkoslettu, nokkosta myös friteerattuna, kukkakaalia kolmella tavalla (pyre, grillattu, raaka), kananmunakastike ja hiven raparperia. Kaunis ja herkullinen annos! Viininä sekä sirkoille, että varsinaiselle alkuruualle Netzl Classic Grüner Veltliner, Itävallasta, Carnuntumin alueelta. Kuiva, omenainen, raikkaan hapokas, hennon pippurinen.


Pääruuaksi valitsin kanasnitzelin (23,90 €). Rosmariinipaneroitu kananpojanleike, anjovismajoneesia, sitrusmaustettua varhaiskaalia ja kesäperunoita. Päällä vielä friteerattuja kapriksia. Paneroinneissa on se vaara, että ne maistuvat korppujauholta. Vaan ei tämä! Aivan upea, voimakas rosmariini maustoi kuorrutteen. Viininä tarjoilijamme suosittelema La Gironda La Lippa Barbera d'Asti DOCG , Italian Piemontesta. Kevyehkö punainen sopi ruualle mainiosti. BB Wines tuo tätä viiniä maahan, mutta valitettavasti heidänkään sivuiltaan ei löytynyt tietoja enempää.

Tässä kohtaa voisin mainita sen, että vaikka meillä oli superystävällinen ja asiansaosaava tarjoilija, niin jäin kaipaamaan viinien tarkempia esittelyjä. Suositukset tulivat epäröimättä ja ammattitaidolla, mutta sitten viinilasillinen vain ilmeistyi valmiiksi kaadettuna pöytään. Viinipullon ja viinin esittely kuuluvat mielestäni olennaisena osana ja vähän niinkuin ohjelmanumerona tämän tason ravintolaillalliseen.



Ja kun hyvin syödään, niin silloin syödään myös jälkiruoka. Mansikkaa, kermaa ja kamomillaa (9,90 €). Kermavanukkaan päällä mansikkalientä ja raperperinjuuriöljyä. Mansikoiden alla valkosuklaa-mansikkahiekkaa ja kamomilla puolestaan löytyy tuosta vaahdosta. Kaunista ja herkullista! Viininä kestosuosikkini  La Caliera Moscato d'Asti Italian Piemontesta (Alkosta 8,49 € 0,375 l). Makea, pirskahteleva, päärynäinen, karviaishilloinen, kypsän aprikoosinen,  kukkainen.

Kokonaislaskuni oli piirun alle satasen eli 99,50 €. Alkudrinkki, neljä ruokalajia, kolme lasillista viiniä. Täysin hintansa arvoinen illallinen, mikään ei jäänyt harmittamaan. Ihan jo tämän elämyksen vuoksi reissuun kannatti lähteä. Tulevia matkoja silmällä pitäen on hyvä muistaa Joensuusta toinenkin ravintola. Kielo on kuulemma kaupungin paras.

Botania


Launtaina teimme retken tapahtumapuutarha Botaniaan, joka on avattu kesäkuun alussa uudistuneena sekä puutarhan, että kahvilapalveluiden osalta. Tapahtumapuutarhan tästä puutarhasta tekee se, että tarjolla tai chi -ohjausta, rokkibrunssia, vilttikirppistä ja vaikka mitä happeningiä.


Sisäpuutarhasta löytyy omat alueet tropiikille, subtropiikille ja aavikolle. Tämä olisi loistava paikka vierailla (käydä lämmittelemässä) talvipakkasilla, lämpö oli käsittämätöntä!



Enemmän kuin kasveista, viehätyin perhosista! Oli mahtavaa nähdä upeita ja valtavan kokoisia perhosia aivan lähietäisyydeltä.


Olimme saaneet vinkkiä, että Botaniassa kannattaa myös syödä! Joten ajoitimme retkemme lounasaikaan.



Oma valintani, kanasalaatti, oli kerrassaan maistuva. Valkosipuli-kananpoikaa, paahdettua porkkanaa chilillä höystettynä, kurkkua, ananasta, korianteria, minttua, maapähkinää, inkivääri-limekastiketta (16,90 €). Siis niin hyvää ja niin kaunis annos!

Ilovaari


Varsinainen matkan tarkoitus (ystävien tapaamisen lisäksi) oli Ilovaarirock. Noh, pakko sanoa, että ei minusta mitään vakiovierasta tähän happeningiin tule. Dave Lindholm oli hyvä, Paula Koivuniemi paras, Lapinlahden Linnut lähinnä nolottivat. Ikäni puolesta olin jotakuinkin kohderyhmää (näin paikalla myös iäkkäämpiäkin henkilöitä), mutta en musiikkimakuni osalta! Yleisöä oli paljon, neljä ja puolituhatta. Jonottamista riitti. Ja mikä meitä myös hämmästytti, niin aikuisten ihmisten tapahtuma ja älyttömän siivotonta. Tuntui oikeasti vähän hassulta viedä omaa (lonkero)tölkkiä roskiin, kun maasto oli kuorrutettu tyhjillä pulloilla ja tölkeillä. Hei haloo, aikuiset ihmiset!

Kaupungilla

Nyt seuraa lähinnä kuvakavalkaadi. En tosiaan ollut vuosikausiin Joensuussa vieraillut, niin olipa ihanaa, miten ystäväni minua kaupunkiin uudelleen tutustuttivat. Montaa tuttua paikkaa ei silmiini osunut. Sepänkadulta kuitenkin bongasin kerrostalon, jossa kummitätini asui, mutta esimerkiksi meijerin baaria, jossa oli aina PAKKO saada peikkopojanleike, en enää löytänyt.....



Aivan hotellimme vieressä sijaitsi Taitokortteli, jossa oli tarjolla vaikka sun mitä,  käsityömyymälöistä ravintolaterasseihin. Hienoja vanhoja rakennuksia huolella kunnostettuina. Tykkäsin!





Tämä entisen takomon tiloissa sijaitseva sisustusliike oli ehkä suosikkini. Sarustiikka. Miten kauniisti kaikki olikaan esillä! Siksi piti näin monta kuvaakin ottaa......


Vanhoissa piha-aitoissa oli Taiga Colorsin näyttely "Ruman kaunis kaupunki", jossa suosikkiteokseni on kuvassa. Kannattaa kurkata nettisivut tai poiketa Helsingin Unioninkadulla sijaitsevassa myymälässä.



Wanhan Kulman Puodista löytyi myös viehättävä kukkakauppa Astrantia. Junamatka jarrutti ostohalujani.......

Kahviloissa


Taitokorttelin Kauppaneuvoksen kahvilassa nautimme herkulliset pizzapalat ja ostinpa yhden mukaan matkaevääksikin.



Varsinaiset lähtökahvit kakkupalan keran puolestaan siemailtiin aseman vieressä sijaitsevassa Kulttuurikahvila Laiturissa.  Vai Laiturilla?



Rennon meiningin kahvila, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin, viehätti minua rosoisuudellaan. Ilman "paikallisoppaitani" en tänne kyllä olisi osunut.

Yli kuusi tuntia kestäneen kotimatkan jälkeen arvostin entistä enemmän ystäviäni, jotka melko usein kuitenkin vierailevat täällä "etelässä". Kyllä tuohon matkaan autollakin yli viisi tuntia uppoaa!

Siinä se kuitenkin oli, kesän ensimmäinen, vaan ei viimeinen retki! Varsinainen lomakin on juuri alkanut, joten lyhyempää ja pidempää retkeä on tiedossa!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Casserole

Erittäin, erittäin harvoin käyn työpäivän aikana oikein ravintolassa lounaalla. Enkä ikinä tee sitä töiden vuoksi kuunvaihteen tienoilla, enkä varsinkaan kvartaalikatkossa. Paitsi nyt! Eikä riittänyt se, että olisin piipahtanut pikaisesti vain lähimmässä kuppilassa, vaan oikein lähdin hömpöttämään pidemmälle, piipahdin Fredan putiikeissa ja päädyin Iso-Roballe syömään. Jo on aikoihin eletty!


Jäin seisomaan Casserolen eteen ja lukemaan oveen kiinnitettyä menua. En ollut huomannut ravintolaa aikaisemmin. Ystävällinen henkilökuntaan kuulunut nainen tuli juttelemaan ja kertoi, miten juuri tänään on mahdollista maistaa heidän lounastaan puoleen hintaan. Tartuin tarjoukseen, enkä toden totta katunut.


Marokkolainen Casserole tarjoaa pitkään kypsytettyjä, maukkaita ruokia kasviksista, kalasta, kanasta, lihasta. Ruokalajit ovat kauniisti esillä kupariastioissa ja pääset kurkistamaan niitä, sekä pökertymään huumaavista tuoksuista valintaa tehdessäsi.



Erityismaininta on annettava ravintolan salaattipöydälle. Mitä makuja! Erityisesti nuo kastikkeet ja punajuuret, aivan loistavaa ja näistä erikseen vielä lähtiessäni kiitinkin.


Listalta valitsin viinimarinoitua paahtopaistia ja lisukkeeksi mejadran eli mausteista riisiä linssien kera. Liha oli aivan täydellistä, suorastaan suli suuhun ja maut mahtavia. Ruoka oli mausteista, mutta ei suinkaan tulista. Ja tämä kaikki tällä kerralla tarjoushintaan 6,25 €. Ja vaikka ei olisi tarjoustakaan tarjolla, niin suosittelen kokeilemaan.




torstai 5. heinäkuuta 2018

Vanhenin huipulla

Vietin eilen syntymäpäivää ja täytin piip -vuotta. Keskellä kiireistä työviikkoa ja edellisen päivän yhteysongelmiin turhautuneena tunsin itseni aamulla hyvin vanhaksi ja väsyneeksi. Loman tarpeessa olevaksi. Loman, joka koittaa nyt neljän työpäivän jälkeen! Kävi kuitenkin niin, että aivan kuin jokin maaginen voima olisi astunut toimistollemme, työ sujui kuin tanssi, excelit eivät kaatuilleet, eikä yhteydet katkeilleet. Ja kun työkavereiden kesken poksautimme päivän päätteeksi ja juhlan kunniaksi kuohuviinin, alkoi meikäläinenkin jo hymyilemään! Korkeasta iästä huolimatta. Tai juuri siitä johtuen.....


Iloisissa merkeissä jatkoin juhlintaa (hyvin maltillisesti) siskojen kanssa Clarion Hotel Helsingin 16. kerroksen näköalabaarissa.


Onnistuin saamaan hotellista omasta mielestäni varsin onnistuneet kuvat ilman mitään käsittelyjä. Sininen taivas heijastui upeasti hotellin seinän kautta mereen. Tosin sitä sinistä taivasta ei kuvassa näy, vaan se jää kuvan ulkopuolelle.


Mielestäni hotelli on melko huikea ja hieno maamerkki, mutta kyllähän tästäkin porua on kuulunut. Mistäpä ei. Hotellin yksi erikoisuus on uima-allas, joka pikkuisen pullahtaa seinästä ulos tyhjän päälle. Ylimmässä kuvassa se näkyy ylhäällä vasemmalla suorakaiteen muotoisena. Varmastikin huikea elämys uida korkealla, meren päällä. Itse en välttämättä halua sitä kokea, vaikka mitään korkeanpaikan kammoa ei olekaan.



Jotta voi mennä ylös, pitää ensin mennä alas. Ensimmäisen kuohuvan nautimme alakerran Living Room & Barissa. Ja sepä olikin omalla tavallaan lystikäs kokemus. Kysyimme tarjoilijalta, mitä kuohuvaa on myynnissä laseittain. Hän näytti meille cavapulloa, jossa oli ehkä vajaa kolmannes pullonpohjia jäljellä. Kysyimme, onko samppanjaa laseittain. Hän ei tiennyt, vaan lähti selvittämään asiaa. Ei ollut. Mutta cavan lisäksi löytyikin yllättäen ranskalaista kuohuviiniä. Sitten minä onneton menin kysymään, että onko se mahdollisesti cremantia. Tarjoilija ilmeisesti kuuli tämän ranskalaisen kuohuviinityypin ensimmäistä kertaa, koska hän vastasi, että ei ole, vaan tämä on brut. Siinä vaiheessa viimeistään tajusimme, että nyt ollaan viinitietämyksen kanssa tyystin pihalla! Kun sitkeästi jatkoimme kysyen, että millaista se on, niin hän kertoi, että halpaa :) Ei suoranainen myyntipuhe!


Lopulta hän maistatti meillä sekä cavan, että halvan ranskalaisen kuohuviinin. Päädyimme cavaan, kun hän lupasi avata uuden pullon. Jotta näin. Kilistämään pääsimme vihdoin ja viimein!



Ja sitten komean hissiaulan kautta yläilmoihin! Näin kesäaikaan näköalabaari aukeaa klo 17. Aukioloajat kannattaa kuitenkin etukäteen tarkistaa, sillä kuunneltuani helsinkiläisiä ystäviäni, ne tuntuvat  hivenen vaihtelevan. Tai ainakin niistä oli montaa eri käsitystä. Me emme olleet paikalla ihan viideltä, vaan ehkä puoli kuudelta. Se taas tarkoitti sitä, että vain yksi ikkunapöytä oli vapaana. Selkeästi ihmiset olivat tulleet sinne heti ovien auettua, nauttivat yhdet tai kahdet juomat ja jatkoivat matkaa. Puoli seitsemän aikaan oli jälleen monta pöytää vapaana.



Sky Roomin näköalat ovat kyllä henkeäsalpaavat! Kuinka hauskaa on katsella Helsinkiä tästä perspektiivistä, tunnistaa rakennuksia, ihmetellä välimatkoja.


Ja kun huipulla ollaan, nautitaan elämästä, iloitaan sisaruksista ja siemaillaan samppanjaa. Tietenkin!


Erilaisia hauskoja kuvakulmia olisi löytynyt enemmänkin kuvattavaksi. Tässä yksi. Kevyttä tirkistelyä hotellihuoneisiin.


Ja tässä lahja, jonka annoin itse itselleni. Olin aamulla bongannut tämän Shine On -liikkeen ikkunasta Fredrikinkadulla ja piipahdin ruokatauolla sijoittamassa 11 euroa itseeni! Kesäkassi. Peace!