sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Laiturin nosto + karitsapiiras = marraskuu


Marraskuu on yksi synkeimmistä kuukausista. Paitsi nuorimman sisareni ja nuorimman tyttäreni, marraskuussa syntyneiden, mielestä. Näille kahdelle halloween-fanille kyseessä on ilon ja valon kuukausi :) Minä saan tähän harmauteen piristykseni kynttilöiden ja kukkien avulla. Kukat jälleen kerran kukkakauppa Hortensiasta, josta niin usein löydän vähän erikoisempiakin kukkia kotini koristukseksi.



Marraskuuhun kuuluu olennaisesti laiturin nosto ja mökin hyvästely talveksi. Mökiltä lähtiessä ajatukset olivat yhtä harmaat, mitä tämä kuva. Seuraavaan kesään on kovin pitkä aika.......

Laiturin nosto olikin ainoa tälle viikonlopulle lukkoon lyöty ohjelma. Muun ajan päätin käyttää tiiviiseen kotoiluun, kokkailuun ja loppumattomaan raivaukseen. Toistaiseksi olen vain kokkaillut! Seuraavan reseptin sain työkaveriltani. Työkaverit olivat tätä yhdessä tehneet ja voi sitä hehkutuksen määrää, kehuivat maasta taivaisiin! Pakkohan minunkin oli kokeilla.......




Mausteinen lammas-tomaattipiiras
Glorian Ruoka&Viini 2/2013

Pohja
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl bulgarianjogurtia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl sokeria

Täyte
400 g lampaan lihaa tai jauhelihaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 tl voita
½ tl kardemummaa
1 tl ras el hanout -mausteseosta
3 rkl tomaattipyreetä
1 dl punaviiniä
400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
100 g salaattijuustoa tai fetaa
rosmariinia
kananmuna voiteluun

Viikolla olin käynyt Hyvinkään Farmarinmarkkinat/REKO- jaossa, joten sieltä hankituista aineksista käytin tähän Pihlajasaaren Lammastilan karitsan jauhelihaa, Pappilanpuiston kananmunia ja Goatshit Farmin rosmariinilla maustettua vuohenjuustoa. Pohjan jauhot vaihdoin täysjyvävehnäjauhoihin.


Marokkolaista ras el hanout -mausteseosta löydät nykyään jo ihan markettien maustehyllystä, mutta voit sekoittaa sen myös itse. Ohje, jota toden totta aion myös itse kokeilla, löytyy täältä, klik.


Sekoita jogurtti voihin ja lisää kuiva-aineet joukkoon. Peitä taikina ja nosta kylmään puoleksi tunniksi.

Mikäli käytät kokolihaa, pilko se suupaloiksi. Kuori ja hienonna sipulit, kuullota ne voissa kuumalla pannulla. Lisää liha, mausteet ja tomaattipyree, anna hautua viitisen minuuttia.


Lisää viini ja säilyketomaatit, anna seoksen kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes suurin osa nesteeestä on haihtunut.


Ota taikinasta neljännes erilleen. Voitele piirakkavuoka (28 cm) tai vuoraa se leivinpaperilla. Kauli isompi taikinapala jauhotetulla alustalla reilusti vuokaa isommaksi ympyräksi. Nosta taikina kaulimen avulla vuokaan ja painele reunoille. Reunoja ei tarvitse siistiä. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Ota piirakkapohja uunista. Murustele juusto täytteen sekaan, sekoita ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle rosmariinin lehtiä. Käyttämäni vuohenjuusto oli jo valmiiksi maustettu rosmariinilla, joten en enää sitä tässä vaiheessa lisännyt.

Kauli loppu taikina levyksi ja nosta se kanneksi piirakalle tai leikkaa siitä suikaleita koristeeksi. Voitele pinta munalla ja paista vielä noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.




Ah, mikä herkku uunista tulikaan ulos! Eipä työkaverit tätä todellakaan turhaan kehuneet! Sopivasti makua, mehevyyttä ja mausteisuutta. Nyt vaan mietityttää, että riittääkö tästä toimistoevääksi lainkaan vai tuleeko syödyksi kokonaan jo viikonlopun aikana?


Viini, jota laitoin ruokaan, jota hörpin kokatessa ja jota nautin ruuan kera oli Valdubón Roble 2014 (13,80 €). Tämä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä viini tulee yhdeltä suosikkialueeltani, Espanjan Ribera del Duerosta. Täyteläinen, tanniininen, marjainen, mokkainen, mausteinen. Viini tuli tutuksi viikko sitten viinimessujen jälkimainingeissa, kun tulimme kotikaupungin Asema X -ravintolaan syömään ja sieltä tämän bongasimme. Jo heti sunnuntaina laitoin verkkokaupan kautta tilauksen ja keskiviikkona hain ostokseni. Näppärää ja nopeaa.

torstai 2. marraskuuta 2017

Pietarin muistelot


Keväällä, toukokuussa, teimme ystävien kesken upean junamatkan Pietariin. Ehkä jossain vaiheessa saan siitäkin kirjoitettua blogijutun, mutta yli 300 valokuvan läpikäyminen on melkoisen hidasta :) Matkalla jo lupasin reissukavereilleni, että kun syksy koittaa ja keittiöni on remontin jälkeen viimeistä piirtoa myöten valmis, kutsun kaikki muistelemaan reissua ja kokkaan muistelua siivittämään Venäjä -teemaisen menun. Nyt se aika sitten koitti.


Menun suunnittelu ei ollut tällä kertaa helpoimmasta päästä. Olin yllättynyt, että sivupersoonani, Happyhamster, ei ollut sen vertaa ollut tehtäviensä tasalla, että kirjahyllyssä olisi ollut teemaan sopiva keittokirja. Ruoka- ja viiniaiheisia kirjoja on hyllyssä kolmisensataa, mutta lähimmäksi Pietarin herkkuja päästiin vain Mannerheimin pöydässä -kirjassa. Onneksi työkaverini näki ahdinkoni, tunsi tuskani ja auttoi pälkähästä lahjoittamalla kokoelmiini Keisarillinen Pietarin keittiö -kirjan. Huh helpotus! Näiden kirjojen avulla sukelsin keisarillisen keittiön hyvinkin ranskalaissävytteisiin tunnelmiin inspiroitumaan ja ideoimaan.

Alkuruuan suunnittelu lähti siitä, että piirtelin junassa vihkoon kattaussuunnitelmaa. Vaikka en todellakaan ole mikään piirtäjä, niin näin tehdystä hahmottelusta on aikaisemminkin ollut apua. Ainoa asia, minkä olin jo keväällä tarjottavien suhteen päättänyt, oli tattijulienne, mutta mitä lisäksi ja miten, sitä piti piirtää. Ja jotta sain alkupalat toivomallani tavalla esille, pyörähdin hankkimassa Chez Mariuksesta jo pitkään haaveilemani kivialustat. Tai siis Happyhamster pyörähti......


Kuten usein olen sanonut, olen onnellisimmillani, kun voin käyttää runsaasti aikaa ja vaivaa niin suunnitteluun, kuin varsinaiseen kokkaamiseenkin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kirjoitan listoja, piirrän kattauskuvia, katan pöydän jopa pari päivää aikaisemmin, valmistelen tarjottavia ruokia jo edellisenä päivänä mahdollisimman pitkälle, joten sitten varsinaisella H-hetkellä kaikki on valmista tai ainakaan ruuan valmistukseen ei enää kulu tarpeettomasti aikaa. Väitän onnistuneeni tässä kaikessa tällä kertaa. Aina ei suinkaan niin ole käynyt.....


Näitä vanhoja hopeisia ja uushopeisia servettirenkaita olen kerännyt jo vuosia. Hauskinta niissä on nimikaiverrukset. Hjalmar, Ernst, Lena, Christel, Siviä ja niin edelleen. Käytän myös kankaisia lautasliinoja. Myös arjessa ja mökillä. Eikä se ole mitenkään vaivalloista, sillä arkiservetit ovat pellavaa, niitä ei tarvitse edes silittää.

Kuvassa näkyy myös aarteeni eli erityiset juliennepannut. Vuosia vuosia sitten löysin ne kirpputorilta ja nyt viimein ne pääsisivät arvoiseensa käyttöön!


Ei voi puhua venäläisestä illasta ilman vodkaa! Ja koska matkallamme vierailimme Russian Vodka Roomissa ja samassa yhteydessä toimivassa vodkamuseossa, niin tokihan meillä oli alkuruokien yhteydessä pieni vodkatasting! Vodkat ja snapsilasitkin viilenivät pakastimessa useamman päivän.

Vaan lähdetäänpä liikkeelle reseptien kera! Osa illalla otetuista valokuvista on sisareni ottamia. Kiitos hänelle tästä kuvitusavusta!




Tattijulienne
6 annosta

400 g tuoreita tatteja (noin ½ litraa kuutioituna)
1 rkl voita
1 (100 g) sipuli
2 dl paksumpaa ruokakermaa
1 prk (120 g) smetanaa
2 dl (100 g) juustoraastetta (maukasta ja täyteläistä)
1/4 tl suolaa
1/4 tl jauhettua maustepippuria

Kuorrutus
1 dl (50 g) juustoraastetta
tuoretta persiljaa

Paista kuutioituja tatteja pannulla, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Sulata joukkoon voi, lisää hienonnettu sipuli ja kuullota kevyesti.


Lisää kerma ja smetana, kuumenna samalla sekoittaen ja sulata joukkoon juustoraaste. Hauduta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Maista ja mausta. Sienimuhennoksen valmistin tähän pisteeseen jo edellisenä päivänä.


Siirrä muhennos annosvuokiin, ripota juustoraaste päälle ja kuorruta 200 asteisen uunin yläosassa kymmenisen minuuttia tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut. Koristele tuoreella persiljalla.


Alkuruuaksi paistelimme myös pienet blinit. Ohjeen ehkä parhaaseen blinitaikinaan ikinä, löydät täältä, klik. Tässä kohdin vieraatkin saivat osallistua kokkailuun, kun jokainen asetteli kurkut, smetanat, lohet ja mädit omille blineilleen.


Ja voi hyvänen aika, miten hyvää! Vaikka itse sanonkin...... Tattijulienne oli t-ä-y-d-e-l-l-i-s-t-ä! Ehkä hetken pidempään olisin voinut pannuja pitää uunissa, jotta pinta olisi selkeämmin ruskistunut. Myös kivialustat toimivat tarjoilussa mainiosti. Hyvä sijoitus siis!


Ja hyvin näytti muillekin alkuruoka maistuneen, tarkkaan tyhjentyneet pannut vain jäljellä. Vodkapullojen kanssa oli vähän toisin! Tässä mittavassa kahden vodkan Suomi-Venäjä -ottelussa Venäjä korjasi voiton.


Pääruuaksi mietin kaikkea mahdollista kalasta stroganoffiin ja päädyin Pappilanpuiston luomutilan kyyttönaudan paistin myötä Moskovan pataan. Tämänkin tein jo edellisenä iltana valmiiksi, sillä lihapatahan vain paranee pitkästä kypsyttelystä ja uudelleen lämmittelystä.

Moskovan pata
6 annosta

1 kg naudan paistia
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua
3-5 rkl voita
3 rkl hunajaa
2 tl rouhittua mustapippuria
ripaus cayennenpippuria
3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl voimakasta lihalientä
150 g murennettua aurajuustoa
240 g smetanaa



Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta. Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi kaksi kurkkua, valuta siivilässä ja ota neste talteen. Sulata padassa ruokalusikallinen voita.


Paista sipuleita viitisen minuuttia, lisää hunaja ja kurkkukuutiot. Paista vielä toiset 5 minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää pippurit ja paista vielä hetki. Lisää suolakurkkuliemi pataan ja siirrä pata sivuun odottelemaan lihoja.


Leikkaa paisti kuutioiksi ja paistele voissa pieni erä kerrallaan kauniin ruskeiksi. Lisää paistetut lihat pataan. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada mukaan pataan.


Ripota vehnäjauhot lihapalojen päälle ja sekoita hyvin. Lisää lihaliemi ja sekoita jälleen. Lisää juusto ja sekoita sitä, kunnes se sulaa ja lopuksi vielä smetana.

Peitä pata kannella ja laita 200 asteiseen uuniin tunniksi. Alenna lämpö 150 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia tai kunnes liha on mureaa. Ota kansi pois ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan. Saatoin kypsentää pataa ainakin kaksi tuntia, ellen jopa enemmän, sillä kastikkeen kokoon keittäminen kesti ja kesti. Mutta kuten sanottu, mitä pidempi kypsytys, sitä mureampi liha. Tähän vaiheeseen tein padan edellisenä päivänä. Juhlapäivänä vain kuumensin ruuan ja kolmas kurkku kuutioitiin valmiiden annosten päälle.


Lisukkeiksi tein ihanista ihanimpia hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja, joiden ohjeen löydät täältä, klik.


Söpöset Hyvinkään Rekosta Luomumaalta hankitut maa-artisokat päätyivät puikuloiden kanssa uuniin.

Maa-artisokka-perunapaistos
Chocochili -blogi
4 lisukeannosta

500 g maa-artisokkaa
500 g (puikula)perunoita
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä
½ dl korppujauhoja
ruohosipuli- tai persiljasilppua

Pese ja kuori maa-artisokat ja perunat. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet (alkuperäisessä ne jätetään kuorimatta, mutta minä kuorin).


Pilko juurekset sopivan kokoisiksi ja laita ne valkosipulinkynsien kanssa uunivuokaan. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle korppujauhot.

Paista 225 asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat pehmeitä. Ripottele yrttisilppu paistoksen päälle ennen tarjoilua.


Visuaalisesti Moskovan pata lisukkeineen ei ollut kovinkaan houkutteleva. Oikeastaan ylikypsä liha ei ole sitä milloinkaan. Ruusukaaleilla yritin vähän "piristää" yleisvaikutelmaa, siinä onnistumatta. Tätä ei koristelusta unohtunut persiljakaan olisi pelastanut..... Maku kuitenkin korvasi kaiken. Eikä ainoastaan korvannut, vaan ylitti.


Jälkiruoka-asiaakin pallottelin mielessäni pitkään. Vaihtoehtoina oli mm. uunijäätelöä ja Romanovin mansikat, mutta omenasharlotka vei lopulta voiton.

Omenakakku Sharlotka

5 kpl Granny Smith tai kotimaisia omenoita
3 kananmunaa
2½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja

Pinnalle
kanelia
tomusokeria

Tarjoiluun
vadelmahilloa
kermavaahtoa


Huvittavintahan tässä lienee se, että jouduin turvautumaan osto-omenoihin. Pihallani on seitsemän omenapuuta, joista on syksyllä oikeastaan vain riesaa. Paitsi nyt, kun omenoita ei tullut. Muutoinhan yritän tunkea niitä milloin mihinkin, metsästäville tuttaville vietäväksi peurojen ruokintapaikoille tms. Ja kun en niitä juurikaan itse käytä, kuin satunnaisesti jotain hilloa olen tehnyt, niin lopulta sitten ne ovat päätyneet vaan roskiin. Ja nyt, menin Prismaan ja ostin kotimaisia omenoita. Että silleen.

Laita leivinpaperi halkaisijaltaan 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Minulla oli silikonireunainen vuoka, jolloin riitti vain pohjan paperointi. Voitele hyvin. Voitelin myös paperoimattomat reunat.


Halkaise (osto)omenat, poista siemenkota, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja puolita viipaleet. Jos haluat, voit kuoria omenat. Levitä omenaviipaleet vuokaan.


Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja vehnäjauhot varovasti käännellen. Kaada paksu seos vuokaan omenaviipaleiden päälle. Paista omenakakkua 175 asteisen uunin alatasolla 20 minuuttia ja lopuksi keskitasolla 25-30 minuuttia. Jäähdytä. Kumoa kakku tarjoiluvadille, koristele kanelilla ja tomusokerilla. No, minulle kävi niin, että vasta tätä kirjoittaessa huomasin tuon kumoamisen eli en kumonnut, vaan siirsin kakun leivinpaperin avulla tarjoilulautaselle. Toimi se niinkin!


Ja sitten tarjolle vadelmahillon ja kermavaahdon kera. Jälleen kerran jälkiruoka kruunasi aterian!


Viinit

Ihan ei sentään vodkan varaan tätä iltaa jätetty, mutta kun venäläisiä viinejä ei ollut saatavilla, niin lähemmäs tunnelmaa päästiin georgialaisilla. Valinta oli siinä mielessä helppo, että näitä löytyy Alkosta yksi kuohuva, yksi valkoinen ja peräti kaksi punaista. Että silleen ei ollut valinnan vaikeutta!


Bagrationi Classic Brut (12,99 €) on Alkon tilausvalikoimasta löytyvä erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja aromikas kuohuviini, joka näkyy löytyvän lähes jokaisen Helsingin venäläisravintolan viinilistalta. Ei suuria tuntemuksia, mihinkään suuntaan. Nautimme sen, mutta ei sitä toista kertaa tarvitse hankkia.


Tbilvino Rkatsiteli 2015 (10,98 €) on Rkatsiteli -rypäleestä valmistettu kuiva, hapokas, sitruksinen, omenainen, kevyen mausteinen ja yrttinen valkoviini. Meillä tämä alkuruokaviini herätti, jos ei nyt suoranaista innostusta, niin kevyttä hyväksyntää. Ei siis hullumpi lainkaan, vaan ihan kokeilun arvoinen. Viini -lehden arvioinnissa juoma on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Tbilvino Mukuzani 2014 (14,99 €) on Saperavi -rypäleestä valmistettu punaviini. Keskitäyteläinen, tanniininen, punaherukkainen, kypsän karpaloinen, tumman luumuinen, yrttinen ja mausteinen. Viiniä suositellaan erityisesti lihaisille pataruuille, joten valinta osui siinäkin mielessä kohdilleen. Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Jälkiruokaviinin osalta luotin suosikkiini, italialaiseen, La Caliera Moscato d'Asti 2016 (8,29 € 0,375 l), makeaan ihanuuteen. Makea, pirskahteleva, päärynäinen, kypsän sitruksinen, kukkainen, raikas. Todellinen jälkiruokaviinien moniottelija, joka sopii hedelmien, marjojen, makeiden leivonnaisten ja jopa juustojen kanssa. Tai ihan sitten vaan sellaisenaan, hyvin viilennettynä. Viini -lehti kehuu tuotetta löydöksi ja antaa sille peräti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen).


Viineille löytyi myös hauskasti teemaan sopiva peltitarjotin. Miten ihmeessä niitäkin on tähän talouteen päässyt kerääntymään.......? Kaikelle löytyy joskus juuri oikea käyttötarkoituksensa!

Kukat sun muut koristukset


Teemaan sopivan kukka-asetelman hankin Kukkakauppa Hortensiasta. Varmuuden vuoksi tilasin punaiset neilikat etukäteen, jotta sain mahdollisimman hyvän Venäjä -fiiliksen. Happyhamsterin kätköistä löytyi yllättäen myös melko mittava maatuskakokoelma. Kokoelma, josta pienelle tyttärentyttärelleni riitti roimasti iloa vielä viikon kuluttua, klik.




Ja jos illan mittaan olisi tullut olo, että joku ei ole ihan kartalla, niin se olisi ollut helppo välittömästi tarkistaa valaistusta karttapallosta. Karttapallosta, jollainen meilläkin lapsena oli ja jonka Happyhamster, pitkään sitä himoittuaan, löysi netistä 15 euron sopuhinnalla. Aivan loisto-ostos, 1970-1980 -lukujen taitteesta, kun maailman kartta näytti hivenen erilaiselta, mitä tänä päivänä.


Hyvillä mielin tämä emäntä nosti illallisen jälkeen jalat rahille :)

maanantai 23. lokakuuta 2017

Taapero kylässä

Minulla oli ilo ja onni saada taapero (ja vanhempansa) kylään peräti kolmeksi yöksi! Pienen ihmisen kanssa elämä on kovin säännöllistä ja aikataulutettua, mikä on hyvä, niin mumukin jo tietää, mitä tapahtuu milloinkin! Ei siinä ulkoilujen ja päiväunien jälkeen paljon sitä niin sanottua luppoaikaa jää, sillä vaikka taapero kellahtaa yöunille jo varhain, niin Mumu seurasi esimerkkiä jo parin tunnin kuluttua. Hurmaava nahkavekkarimme kun hihkui täynnä energiaa jo siinä kuuden pintaan aamusella. Missä vaiheessa lapset muuten alkavat ymmärtää kiireettömän sängyssä köllöttelyn ihanuuden päälle?


Kotini sisustus sai uutta ilmettä, kun tyttäreni kaivoi tyttärensä suureksi riemuksi esiin omat ja pikkusiskonsa My Little Ponyt reilun 25 vuoden takaa. Vauvaponi osoittautui taaperon mieleiseksi ja se matkustikin yhdessä sateenkaariponin kanssa kotiin Helsinkiin.

Mumun tehtävä oli kokata. Ja mikäs sitä on kokkaillessa, kun minulle on suotu ruokittavaksi kaikkiruokainen lapsenlapsi! Edellisellä kerralla kokattiin misolohta, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Lohella aloitettiin tämäkin vierailu. Uunilohi on helppoa ja nopeaa, kun ruokaa pitää saada pöytään suht äkkiä. Pestolohta, ohjeen löydät täältä, klik, parsakaalin kukintoja, raejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Ei kuvaa.

Pieni tyttärentyttäreni rakastaa lihapullia. Hänen pienen elämänsä supersuoritus onkin ollut se, kun päiväkodin ruokapöydässä 15 lihapullaa päätyi pieneen masuun! Siis viisitoista!!! Tosin lihapullien koosta ei ole tarkempaa tietoa, ilmeisesti kuitenkin melko pieniä. Tätä taustaa vasten siis olin päättänyt, että lapsen pitää saada Mumun lihapullia.



Siitake-lihapullat
Suuri lihapullakirja

15 g voita
1 iso sipuli hienonnettuna
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl omenaviinietikkaa
300 g hienonnettuja siitakesieniä
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
2 isoa vapaan kanan munaa
1 kg naudan jauhelihaa
150 g ricottajuustoa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
1 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
125 g korppujauhoja
4 rkl maitoa
merisuolaa
mustapippuria

Valkosipulimäärän tuplasin, tietysti. Muutoin kunnioitin reseptiä. Jauheliha oli Lopen   Pappilanpuiston Luomutilan kyyttönautaa.

Kuullota sipulisilppu voissa, lisää mustapippuri ja suola. Kuullottele viitisen minuuttia ja lisää seuraavaksi hunaja ja omenaviinietikka. Jatka hauduttelua kymmenisen minuuttia tai kunnes sipulit ovat muuttuneet pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää pannulle sienet ja valkosipuli, pyörittele ja paista 10 minuuttia, kunnes sienet alkavat ruskistua ja nesteet ovat höyrystyneet pois. Nosta pannu sivuun jäähtymään.


Kun sieni-sipuliseos on jäähtynyt, yhdistä kaikki ainekset isossa kulhossa lihapullataikinaksi. Paista testilihapulla tarkistaaksesi maut.


Pyörittele taikina pulliksi (tuli vähän yli 70 pullaa) ja paista haluamallasi tavalla, joko pannulla tai uunissa. Minä paistoin 220 asteisessa uunissa reilun vartin.

Pullat laitettiin tarjolle kukkakaalimuusin kanssa. Ohjeen siihen löydät täältä, klik. Ja kyllä Mumun sydäntä lämmitti, kun lihapullat maistuivat!


Vaikka nyt ei ihan viittätoista mennytkään, niin loput pakattiin sekä kotiinviemisiksi, että Mumun toimistoeväiksi.

Sitten risoton pariin. Tein risotosta edellisenä iltana koe-erän äidilleni ja tyttärelleni, joka oli vakuuttunut, että myös hänen tyttärensä siitä pitäisi. Siispä risottoa lisää!

Maa-artisokka-suppilovahverorisotto
Glorian Ruoka&Viini 7/2017
4 annosta

300 g maa-artisokkaa
1 salottisipuli
1 l suppilovahveroita
2 rkl öljyä
2½ dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
8 dl kasvislientä
50 g parmesaania raastettuna
50 g voita
½ tl roseepippuria
1 ruukku lehtipersiljaa

Eri nettisivuilta ongittujen tiedon murusten avulla päädyin seuraavanlaiseen kaavaan: 1 litra tuoreita suppilovahveroita painaisi 300 grammaa ja ne kuivattuna 30 grammaa. Tiedä häntä, oliko oikea kaava, mutta toimi kyllä tässä vallan mainiosti. Eli homma aloitettiin laitttamalla kuivatut suppilovahverot veteen likoamaan.


Pese ja kuori maa-artisokat, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja kuutioi sipuli. Jos käytät tuoreita sieniä, puhdista ja pilko ne. Liotetuista kuivatuista purista enimmät nesteet pois ja pilko ne.

Paista maa-artisokkaa, sipulia ja sieniä 5 minuuttia öljyssä. Lisää riisit ja kuullota hetki. Kaada viini kattilaan ja kiehauta hetki. Viinin alkoholi haihtuu keitettäessä ja vain aromi jää jäljelle, joten et syyllisty mihinkään laittomuuksiin tarjoessasi tätä lapsille eli risotto ei ole viinistä huolimatta mitään K18-sapuskaa. Sekoita riisiin kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä ennen seuraavaa kauhallista. Kypsennä risottoa noin 20 minuuttia, kunnes koko nestemäärä on käytetty ja riisi kypsynyt. Itse jouduin hieman nestemäärää vielä lisäämään, jotta sain riisin (ja maa-artisokan) tarpeeksi kypsiksi. Pieni suutuntuma ei haittaa, joten älä kuitenkaan keittele tätä ihan muhjuksi. Sekoita voi ja juusto risottoon. Mausta rosepippurilla ja hienonnetulla lehtipersiljalla. Nauti!





On myönnettävä, että hieman jännitin, miten taapero nämä monelle aikuisellekin melko erikoiset maut ottaa vastaan, mutta huoleni oli aiheeton. Minä itse -lusikointikin sujui jo vallan mainiosti!


Viikonloppu oli täynnä pienen ihmisen leikkejä ja uusien sanojen opettelua. Sanavarasto kasvoi mm. palvikinkulla! Ihmettelyä herätti myös Mumun pihalla loikkinut iso pupu (=rusakko) sekä edelliseltä viikonlopulta esille jääneet Venäjä-illan pöytää koristaneet maatuskat. Uusi sana muuten myös se! Ja kun tyttären perhe sunnuntaina oli lähtenyt, ei tämä Mumu raaskinut vielä korjata maatuskoja pois kananmunakennosta, jonne ne oli huolella aseteltu. Ja syöttötuolikin on vielä paikoillaan pöydän päässä....... Pieni kullannuppu, tule pian uudelleen!