keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Taste of Helsinki 2018


Varmastikin kymmenet ruokabloggaajat ovat kirjoittaneet oman versionsa, omat arvostelunsa viime viikon ja viikonlopun Taste of Helsinki -tapahtumasta. Tässä tulee minun raporttini!

Taste of Helsinki järjestettiin nyt seitsemättä kertaa ja minä olin mukana kuudetta kertaa. Viidestä niistä olen kirjoittanut blogijutun ja löydät ne blogini Ravintolat -välilehdeltä, kohdasta Helsinki. Viimeisin, vuodelta 2016, löytyy täältä, klik.

Näihin tapahtumiin yritän yleensä valmistautua huolella, tutkia, mitä ravintoloita on mukana ja millaiset menut heillä on tarjolla. Muutamat bloggarit pääsevät jo etukäteen maistelemaan osaa annoksista ja niinpä printtasin "työpapereikseni" Beach House Kitchenin Taste of Helsinki 2018 ABC:n. Sitä hartaudella tutkin ja lisäilin sekä sosiaalisen median vinkkejä, että kuulopuheita ja rakentelin jo etukäteen oman 2+2+2 -menun (2 alkuruokaa, 2 pääruokaa, 2 jälkiruokaa). Enkä tietenkään noudattanut sitä!

Gourmetsiskoystävän kanssa lähdimme nauttimaan ensimmäisen tapahtumaillan illalliskattauksesta. Osa jutun annoksista on minun, osa ystäväni valintoja.

Tapahtumassa oli luovuttu sinänsä hauskoista, mutta kuitenkin ihan turhista muovimarkoista ja tilalle oli tullut oma Taste -payment card. Olimme jo etukäteen hankkineet 42,50 euron lippupaketin, joka sisälsi pääsymaksun ja lasipantin lisäksi 25 euron edestä maistelurahaa. No, eipä se juuri alkua pidemmälle riittänyt, mutta lisärahan lataaminen oli alueella näppärää. Ehkä vähän liiankin näppärää.....



Ensimmäiseksi astelimme Laurent-Perrierin pisteelle, sillä etukäteisvalmisteluista riippumatta, tuumaussamppanja on aina tarpeen! Laurent-Perrier La Cuvée Champagne Brut (48,98 €) on erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, aprikoosinen, mineraalinen, kermainen, hennon paahteinen, ryhdikäs. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier. Oikein oivallinen aloitus makumatkalle! Viini -lehti antaa kylläkin kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.

Mukana yhdeksän huippuravintolaa ja tarjolla 36 erilaista ruoka-annosta. Aivan jokaisesta ravintolasta emme herkkuja hakeneet, mutta mennään ravintola kerrallaan sen mukaan, mistä on kuvamateriaalia.



Fabrikin Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (5 €) oli etukäteen rengastettu meidän molempien maistelulistalle. Tämä oli liikuttavan yksimielisesti ensimmäinen annoksemme! Risottopallo, arancini, nousikin yleisön suosikiksi ja siten koko tapahtuman eniten myydyksi annokseksi. Pallero oli erittäin juustoinen, siis erittäin, että oliko jo jopa liikaa? Se oli hyvää, mutta missä oli tryffeli? Tuntui, että juusto peitti kaiken muun maun alleen. Mutta kyllähän juustonrakastaja tämän söi ja vieläpä hyvällä ruokahalulla!


Tuumailusamppanjamme riitti myös ensimmäiselle ruoka-annokselle, mutta toiselle hain täsmäviinin. Domdechant Werner Hochheim Riesling Classic 2015 (Alkon tilausvalikoima 17,39 €) Saksan Rheingaun alueelta. Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, kukkainen, aromikas.


Rieslingille ruuaksi Nollan rapea sienivohveli Mouhijärven tryffelijuustolla ja sipulirelissillä (6 €). Mikä pettymys! Ja olin juuri tästä nimenomaisesta annoksesta lukenut kehuja. Siis jo etukäteen. Pohja eli vohveli oli aivan liian kova, eikä tryffeli maistunut tässäkään. Annoksessa parasta oli viini. Jotta näin. Aina ei voi voittaa, mutta edelleen olen ihmeissäni, kun olen lukenut muiden bloggaajien ylitsevuotavia kehuja. Sattuiko minulle vaan huono annos? Enkö tajua mitään ruuasta? Eivätkö muut tajua? Hämmentävää.

Nollan toimintaidea kyllä kuitenkin kiinnostaa. Heillä on tavoitteena olla Suomen ensimmäinen todellinen hävikkivapaa ravintola, joka keskittyy parhaaseen paikalliseen luomutuotantoon. Ehkä annan kovan vohvelin anteeksi ja jossain vaiheessa käyn testaamassa heillä kolmen ruokalajin illallisen (45 €). Huomion arvoista on myös se, että viinipaketin vaihtoehtona ei ole vesi, kuplilla tai ilman, vaan todella mietitty alkoholiton juomapaketti, joka sisältää valikoiman tuorepuristettuja mehuja, haudukkeita ja hiilihapollisia juomia. Hyvä!


Pettymykseni kruunasi valtava annoskateus, kun ystäväni pisteli menemään Ragun maa-artisokka-annosta. Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä ja hapanjuurivohveli (6 €). Maistui kuulemma juuri niin hyvältä, miltä näyttikin. Höh.


Oli aika siirtyä punaviiniin. Hewitson Le Secateur 2017, mehevä ja hilloinen Shiraz Etelä-Australian Barossa Valley'n alueelta (17,98 €). Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vadelmainen, hennon vaniljainen. Työkaverinikin on tätä minulle muutamaan otteeseen suositellut, niin oli mukavaa päästä maistamaan. Viini -lehti antaa juomalle neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas viini). Tätä pitänee kotiinkin hankkia!


Punaviiniilasilliseni kanssa suuntasin kohti Sky Ounasvaaraa, jonka koko menu vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Tilasin ravintolan nimikkoannoksen Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä (8 €). Annos oli taivaallinen! Ja aivan liian pieni! Olisin voinut syödä tätä todella enemmänkin. Paljon enemmän.


Jälkiruoka samalta tiskiltä. Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä (5 €). Herkkutatti sumensi ajatukseni niin, että en edes noteerannut inhoamaani puolukkaa! Annos oli kaunis, enkä pysty sanoin kuvaamaan kinuskia, joka oikeasti maistui herkkutatilta. Ja oli oikeasti hyvää!

Ystäväni nautti saman ravintolan annoksista poron lisäksi myös miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua (6 €). Kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta arvostelu oli hurmioitunut "mä kuolen". Meillä jäi vain yksi Sky'n annos kokematta. Pitääkö lähteä Rovaniemelle? Ehkä ei kuitenkaan, sillä sisareni on jo muutamaan kertaan hehkuttanut samaan hotelliketjuun kuuluvan Lapland Hotels Tampereen Kitchen&Bar Dabbalia. Ehkä sinne? Tai sitten syyskuussa 2018 Helsinkiin avautuvaan Lapland Hotels Bulevardiin, jonka yhteyteen tuleva ravintola  Kitchen&Bar Kultá alkoi nyt kovasti kiinnostelemaan.


Seuraavaksi lasistani löytyi Pfaff Pinot Gris 2016 (14,98 €) Ranskan Alsacesta. Puolikuiva, hapokas, makean sitruksinen, päärynäinen, keltaluumuinen, kevyen yrttinen. Viini -lehti antaa tälle hienosti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuupa vielä edulliseksi ostokseksikin. Ehkä mietit, miten päädyin aina tiettyyn viiniin. Se oli helppoa, päätin ensin, minkä ruoka-annoksen haen seuraavaksi ja sen jälkeen suuntasin Viinipaviljonkiin kysymään joltakulta neljästä maahantuojalta, mitä he suosittelisivat. Menin täysin näiden saamieni suositusten mukaan, enkä pettynyt kertaakaan. Ammattilaisiin on hyvä luottaa!


Tapahtuman ainoa ulkomaalaisravintola oli White Guide Nordic -oppaan vuonna 2017 Pohjoismaiden parhaaksi ravintolaksi rankkaama tukholmalainen Esperanto. Ravintola on tehnyt yhteistyötä turkulaisen Smörin kanssa, mutta nyt oli Helsingissäkin mahdollisuus päästä testailemaan näitä skandinaavisia ja japanilaisia vaikutteita omaavia annoksia. Ensimmäiseksi valitsin ravintolan nimikkoannoksen.  Kananpojan muna, hiillostettu hollandaise, tattari, bbq lehdet (11 €).  Kaunis, herkullinen ja erikoinen annos vei kieleni. Nam.


Nappasin Esperantolta myös toisen annoksen. Sinisimpukka, musta valkosipuli, peruna (6 €). Ilmeisesti nokkosta ja perunaa sisältänyt tortilla oli tarkoitus kietaista simpukkavartaan ympärille, mutta mielestäni tortilla oli kuivakka ja mauton. Simpukat kyllä hyviä. Sitten myöhemmin luinkin jostain, että ensimmäisenä päivänä tortillataikinan rakenne oli mennyt metsään ja sitä paranneltiin. Höh, ei Pohjoismaiden parhaalle saa käydä tuollaista taikinamokaa.


Tässä välissä ystäväni piipahti Garden by Olon tiskillä hakemassa pari annosta. Härkätataki seesamilla ja savustetulla majoneesilla (6€) miellytti häntä kovin.


Ja toisena ehkä kaunein jälkiruoka-annos ikinä! Ryppylimettiä ja kuusta (5 €). Olin parisen viikkoa sitten Garden by Olossa illallisella ja voitkin siitä lukea jutun täältä, klik.


En tiedä, mikä meitä tai meidän makunystyröitämme riivasi, mutta tämä ammattilaisten parhaaksi nimikkoannokseksi valitsema sekä niin ikään sosiaalisessa mediassa etukäteen hehkutettu Chapterin Turskaa & Vihreitä (10 €) ei juurikaan hetkauttanut ystävääni. Itsekin maistoin ihan pienen makupalan, mutta samaa mieltä olin. Makuasioita!


Illan makeaksi viiniksi valikoitui Monte Del Frá Monastero Passito Bianco 2014 (Alkon tilausvalikoimassa 22,26 € 0,375 l) Italian Venetosta. Rypäleinä Garganega, Sauvignon, Chardonnay. Makea, keskihapokas, hedelmäinen, hunajainen, vaniljainen. Siitä, että sopiko tämä nyt juuri jäätelölle, en ole aivan varma. Viini sattui vaan olemaan Tampereen Viinitukun pisteen ainoa jälkiruokaviini. Hyvin viilennettynä jo jälkiruoka ihan itsessään.




Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan pisteelle oli ajoittain melkoinen jono, mutta kaverini oli puhunut ruskistetulla voilla maustetusta jäätelöstä niin ylitsevuotavasti, että pakkohan sitä oli saada. Toisena makuna kestosuosikkini pistaasi. Näihin jäätelöpyöriin voit törmätä Porvoon lisäksi myös Helsingin Esplanadin puistossa. Suosittelen maistamaan! Vanhan Porvoon Jäätelötehdas on Porvoossakin uusi tulokas, vasta  toukokuusssa 2017 katukuvaan kioskina ilmaantunut. Taustalta löytyy jäätelömestari ja Michelin-tähdellä (Postres) palkittu Samuli Wirgentius, joka syksyllä 2017 avasi Vanhan Porvoon Glassikon. FB-sivuilla paikka luokitellaan kahvilaksi, mutta siellä on tarjolla kahvilakulttuurin klassikoiden ja jäätelön lisäksi myös mm. pizzoja ja brunssia. Pitänee käydä itse ottamassa selville, mitä kaikkea löytyykään!


Kierros päätettiin sinne, mistä aloitettiinkin. Laurent-Perrier Cuvée Rosé Champagne Brut (Alkon tilausvalikoimassa 78,98 €) ei ikävä kyllä ollut oikein meidän kummankaan makuun, vaikka ajatuksena oli illan huipennus. Erittäin kuiva, hapokas, ryhdikäs, elegantti, vivahteikas. Näin kertoo Alkon tuoteseloste.


Ensimmäisen päivän aurinkoinen illalliskattaus täyttyi nopeasti ja suosituimpien ravintoloiden, kuten Ragu ja Latva, edessä oli pitkät jonot. Olimme itse paikalla heti, kun portit avautuivat, joten alkuun pääsimme etenemään melko väljissä tunnelmissa. Itseltäni jäi ehkä jonojen vuoksi pari annosta vähän kaivelemaan..... Esimerkiksi Ragun paahdettu viiriäisenkoipi oli listallani ja Latvan jälkiruoka, hiillostettu tuohi-kerma-parfait, kiinnosteli kovasti myös. Mutta toisaalta olin jo saanut upotettua maisteluihin euroja ihan riittämiin.....

Loistotapahtuma jälleen kerran ja suosittelen tätä lämpimästi kaikille ruuasta ja/tai viineistä kiinnostuneille ystävilleni. Joukolla vaan mukaan vuoden kuluttua. Minä ainakin olen paikalla!


Jälkipuheet: Pitihän se sitten käydä Bulevardilla toteamassa, että Lapland Hotels on oikeasti aivan Helsingin ytimeen avaamassa. Monet kerrat olen tätä poro-aiheista seinäkettä katsellut, ymmärtämättä...... Sinne sitten tutustumaan syksyn tullen.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Sue Ellenin viemänä


Me 80-luvulla saippuasarjoihin koukuttuneet muistamme hyvin surumielisen ja kupittelevan Sue Ellenin hahmon Dallas -sarjan juonittelevassa Ewingin perheessä.  Sarjaa näytettiin Yhdysvalloissa vuosina 1978-1991 ja Suomessakin kymmenen vuoden ajan 1981-1991. Aivan muina pameloina, nämä muistikuvat mielessämme, päätimme ystäväni kanssa suunnata Helsingin Etelärantaan, Sue Ellenin nimeä kantavaan ravintolaan illalliselle. Ravintolan nettisivujen mukaan tarjolla olisi autenttisia etelävaltioiden herkkuja.  Niitä sitten maistelemaan!


Ovi kutsuvasti auki, joten eikun vaan sisälle!


Ravintolan sisustus oli niin kaunista. Merkittävin ero paikalla aikaisemmin sijainneeseen Sundmans Krogiin nähden oli se, että nyt keittiö oli tuotu osaksi ravintolasalia. Kannattaa myös kiinnittää huomiota upeisiin kattomaalauksiin.

Ensivisiitillä halusin saada kaiken irti, joten päädyin neljän ruokalajin menuun (55 €) ja sille suunniteltuun viinipakettiin (42 €).

CAROLINA CRABCAKE & OKRA SALAD
With romesco paste and lemon curd
SPICY MANGO
Baby gem, fried shallot and pimento
SLIGHTLY SMOKED BRISKET
Brisket ” Au jus”, roasted cauliflower purée and broccoli
SWEET OF THE DAY

Alkuun kuitenkin lasilliset samppanjaa. TIETENKIN!  Vuoden 2018 samppanjaksi valittu Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut (53,90 € Alkon vakiovalikoimassa ja ravintolassa 89 € pullo tai 14,80 € lasillinen). Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon viheromenainen, mineraalinen, briossinen, tasapainoinen, runsas. Ja toki Viini -lehti antaa valitsemalleen voittajalle täydet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini) ja kehuu edulliseksi ostokseksi laatuunsa nähden.


Sitten menun pariin ja ensimmäiseen viiniin. Pinot Noir piinaa minua ja ehkä kohta oikeasti alan siitä pitämään, koska en näemmä pysty välttelemäänkään. Kaliforniasta tuli tämä Robert Mondavi Private Selection Pinot Noir 2015 (Alkon tilausvalikoimassa 17,98 €). Keskitäyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen. Jos punaviini luokitellaan marjaisaksi ja raikkaaksi, kuten tämä, en edes pysähdy, vaan kävelen ohi. Nyt ruuan kanssa nämä elementit olivat perusteltuja. Ja ehkä, siis huom. EHKä, voisin antaa tälle viinille mahdollisuuden ja hankkia sen myös kotiin maisteltavaksi. Ehkä.


Ensimmäinen alkuruoka-annos oli ravintolan suosituin annos. Emmekä lainkaan ihmettele, että miksi. Rapukakku oli jotain niin hyvää! Ystäväni sanoi, että paras hänen koskaan maistamansa, enkä väittänyt vastaan, vaikka tämä taisi olla ensimmäiseni. Ehdottomasti haluan kokeilla rapukakun valmistamista myös itse ja olenkin jo vähän googlaillut reseptejä! Tarvitsen vain lumirapuja ja käsinkuorittuja jäämeren katkarapuja. Emme kumpikaan olleet kuulleet aikaisemmin lumiravuista, mutta nyt nekin tulivat tutuiksi. Täydellinen herkkuannos! Ja kauniskin vielä.


Salaatille kaadettiin viini, jonka etiketti taatusti jää mieleen. Most Wanted Riesling 2017 Saksasta, Pfalzin alueelta (Alkon tilausvalikoimassa 12,90 €). Puolikuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, limettinen, hedelmäinen. Sokeria 12 g litrassa.


Viinin pieni makeus olikin tarpeen hivenen tulisen mangosalaatin parina. En ole erityisesti tulisten ruokien ystävä ja ehdin jo vähän huolestua, miten salaatin kanssa käy, mutta suoriuduin siitä mainiosti. Joko vain olin reipas tai sitten viinin makeus todellakin taittoi ruuan tulisuuden suuhuni sopivaksi. Salaatti oli tyylikkäästi aseteltu lautasen toisen laidalle. Näytti oikein hyvältä.


Charles Smith Boom Boom Syrah ei valitettavasti löydy Alkon hyllystä, mutta nimi ja etiketti jäävät kyllä mieleen ja tilaisuuden tullen suosittelen maistamaan/ostamaan. Charles Smithin Alkon valikoimissa olevat tuotteet on helppo tunnistaa samanhenkisistä etiketeistä.


Pääruokana liha, joka nosti kyyneleet silmiini. Aikaisemminkin on tullut todetuksi, että suhtaudun melko tunteenomaisesti ruokaan. Ja varsinkin huolella valmistettuun sellaiseen. Kun eteeni tuotiin annos kevyesti savustettua naudanrintaa (brisket), jonka valmistamiseen oli käytetty kaiken kaikkiaan aikaa 48 tuntia kaikkine keittämisineen ja savustamisineen, niin mitä muuta voi kuin liikuttua? Kukkakaalipyrettä, broccolinia, rapeaa lehtikaalta. Liha oli täydellistä, niin mureaa, että vaikka tällä mummulla ei olisi enää ollut hampaita, millä pureskella, niin eipä olisi haitannut. Onneksi nyt kuitenkin vielä on ne hampaat tallessa.....


Jälkiruokaviini oli kerrassaan mainio. Bigarò Elio Perrone tulee Italian Piemontesta ja on ainoa laatuaan, jossa on käytetty sekä Moscatoa, että Brachettoa. Aromikas, makea, marjaisa, kuohuva. Kauniin punainen. Jäännössokeria 125 g litrassa. Jälkiruoka ihan jo itsessään. Alkosta ei löydy, mutta Bottlescoutsin verkkokaupasta kohtuulliseen 17,90 €:n hintaan. Bottlescoutsista voin antaa henkilökohtaisen suosituksen, olen pari kertaa tilannut sieltä viinejä. Hyvin toimii ja vikkelään.


Päivän jälkiruokana oli kolmen suklaan kakku. Ja vaahtokarkkeja. Nam. En löydä moitteen sanaa nauttimastani kokonaisuudesta. En myöskään löydä moitteen sanaa ravintolasta ja palvelusta ylipäätänsäkään.


Ja kun laskukin vielä tuotiin näin kivassa peltirasiassa (ravintola Pastiksesta kierrätettyjä kaviaaripurkkeja muuten), niin 111, 80 euron maksaminenkin tuntui juuri oikealta. Ilta oli jokaisen lantin arvoinen. Vähintäänkin.



maanantai 4. kesäkuuta 2018

Täydellisyyttä hipova Garden by Olo

Vuosi oli jälleen vierähtänyt ja oli aika juhlistaa mennyttä vuotta tilinpäätösillallisen merkeissä. Vuosi sitten nautimme Lasipalatsin parsamenun, klik, nyt piti keksiä jotain ihan muuta. Ennenkokematonta. Idea napsahti sähköpostiini uutiskirjeen muodossa, Garden by Olo. Mitä ihmettä? Pekka Terävän luotsaaman ja Michelin tähditetyn ravintola Olon tiedän sekä sisarravintolansa Emon, mutta mikä Garden? Ravintola Olon sisäpiha on aikaisemmin toiminut tilausravintolana, mutta on nyt avautunut asiakkaille Garden by Olona. Siispä sinne tutustumaan!


Olo sijaitsee Pohjoisesplanadilla, mutta viehättävä sisäänkäynti sisäpihan ravintolaan on aivan nurkan takana, Helenankadun puolella.




Sisäpihan tila viehätti silmääni, huikea korkeus, pelkistetty sisustus. Garden -nimi viittaa puutarhamaisuuteen, joka välittyi sinne tänne sijoitetuilla viherkasveilla.

Olin valinnut meille neljän ruokalajin menun viineineen. Tervetuloa mukaan kanssamme makumatkalle! Tällä kertaa ehkä enemmän kuvia, vähemmän tekstiä.


Illallinen ja varsinkin juhlaillallinen kuuluu aloittaa kuohuvalla, niin myös tälläkin kerralla. Domino de la Vega Authentique Reserva 2016 Espanjansta, Valencian länsipuolelta. Hedelmäinen, kuiva, hienostunut ja raikas huippucava. (Bottlescouts, Suomeen toimitettuna hinta 14,90 €.)


Ensimmäinen keittiöntervehdys tuli limonadin muodossa. Ei lasissa, vaan pienen pienessä kipossa. Sitruunaverbenalla maustettua limonadia, öljyä sekä kuivattuja verbenan lehtiä. Ja muistikirja, se ei ole minun! Vaan muistikirjan lehtien välistä poimittiin kuivatut sitruunaverbenan lehdet ja itse murennettin ne limonadin joukkoon.


Seuraava keittiöntervehdys tuli kekseinä. Huomaa hauska esillepano jyväpedillä! Kanannahkakeksi, fermentoitu ruiskeksi, sekä parmesaanikeksi. Rosmaariinilla maustettu dippi sekä kuivattua ja jauhettua fenkolipölyä. Kanannahasta en olisi koskaan uskonut sanovani, miten hyvää se on, mutta nyt sanoin. Rapea, maukas ja ellen olisi tiennyt, mikään siinä ei tuonut mieleen kanaa. Tai nahkaa. Jännä kokemus.


Pöydästämme oli suora näköyhteys keittiöön. Meitä se ei häirinnyt, toivottavasti ei henkilökuntaakaan!


Ensimmäinen viini, ensimmäiselle varsinaiselle alkuruualle oli Damana Verdejo 2017. Ja kuten jo nimikin kertoo, viini oli erittäin vihreä aromimaailmaltaan. Verde = vihreä. Espanjasta Ruedan alueelta. Hvyin sauvignonblancmainen, herukkainen. Nämä nuoret vihreät viinit eivät ole lainkaan makuuni, mielenkiinnolla jäinkin odottelemaan tälle juomalla valittua ruokaparia. (Bottlescouts, hinta Suomeen toimitettuna 11,90 €.)


Yllättäen saimme valkoviinin seuraksi lihaa! Härän sisäfileetartar, luuydinöljyä. savustettua jogurttia. Täydellisyyttä hipova, ellei jopa täydellinen annos. Miten voikaan raaka liha maistua hyvältä, kun raaka-aineet ovat ensiluokkaiset.


Toisen alkuruuan viininä Weingut Winter Dittelsheim Weissburgunder 2016. Stefan Winterin suvun jo 1600-luvulla perustama viinitila sijaitsee Saksassa, Dittelsheimin kylässä Rheinhessenissä ja se on yksi alueen arvostetuimmista viinitaloista. Tilan tuotannosta suurin osa on Rieslingiä ja sitä löytyykin Alkon tilausvalikoimasta.  Mutta siis tämä tarjolla ollut viini oli Weissburgunderia, voimakasta tammen ja voin aromia, mineraalisuutta. Pidin kovasti.



Ja viiniä enemmän pidin sen kanssa tarjostusta parsakeitosta! Vihreää ja valkoista parsaa, chimichurria, yrttejä, savustettua kananmunanvalkuaista. Taivas, mikä keitto! Ja kuten kokki meille kertoi, parsan puisevista osista keitetään keitto (mehän heitämme ne tuhlaavasti roskiin) ja sitten vain parhaat osat kootaan kauniiksi keoksi. Ja mikä huomion arvoista, parsa ei ollut mitään ylikypsää lötköä, vaan suutuntumaltaan rapeaa. Me taidamme kotikeittiöissämme keitellä parsoja vähän turhan pitkään.......


Viinimakuni oli illan aikana hivenen koetuksella. Ennakkoluuloja piti taas ihan urakalla murtaa. Ensin vihreä verde ja seuraavaksi Pinot Noir, rypäle, johon minulla on moniselitteinen viha-rakkaussuhde. Kalifornialainen Birichino Saint Georges Pinot Noir 2016, hinta Bottlescoutsin kautta Suomeen tilattuna 32,50 €. Yhdeksän kuukauden tammikypsytys tuntuu hentoisena savuisuutena ja liekö tässä syy, miksi ehkä mahdollisesti saatoin tästä jonkinverran ainakin pitää..... Tai sinnepäin :)



Pinot Noirille sitten lohta misolla maustetulla voi-valkoviinikastikkeella. Ihanat lisukkeet, ihanat leivät. Olimme onnellisia.



Olimme NIIN onnellisia, että emme mitenkään voineet kieltäytyä viehättävän tarjoilijamme ehdotuksesta nauttia ennen jälkiruokaa vielä juustolajitelma viineineen. Nyökyttelimme vain tyytyväisinä näille Lentävä Lehmä -juustokaupan herkuille. Sinihomejuustoa, valkohomejuustoa sekä kotimaista Vilhoa. Juustojen rakastajat hyrisivät tyytyväisyydestä. Lisukkeena karviais-chiahilloa sekä chia-kurpitsansiemen näkkäriä. Ja palan painikkeena upea portviini, Porto Quevedo LBV 2012.


Kohti viimeistä rastia eli jälkiruokaa lähdettiin "Maurin" kanssa. Maury Vin Doux Naturel 2013, saatavilla Bottlescoutsin kautta Suomeen toimitettuna hintaan 23,20 €. Grenache Noir -rypäleestä valmistettu makea, hedelmäinen ja mausteinen viini Etelä-Ranskasta Mauryn viinialueelta.


Jälkiruokana suloisen herkullinen crème brûlée mustikkaliemellä ja vierellä pikkuruinen mantelikakku. Täydellinen päätös! Olimme erittäin tyytyväisiä makumatkaamme ja minä olin erityisen tyytyväinen, kun olin onnistunut porukallemme tämän paikan löytämään!


Illan kuittaaminenkin tuntui mukavalta, kun lasku saapui pöytään hauskassa, värikkäässä pikku kukkarossa.

Bottlescouts on nyt mainittu muutamaankin kertaan. Kyseessä on Olon ja Emon kanssa samaan yritysryppääseen kuuluva viinien verkkokauppa, josta minäkin olen muutaman kerran tuotteita tilannut. Mielenkiintoisia viinejä, kohtuullisia hintoja ja erittäin nopea toimitus kotiovelle. Suosittelen.


Kaikki hauska loppuu aikanaan, varsinkin pitkämatkalaiselta, jonka piti pinkoa viimeiseen IC-junaan.