sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Teetä tyylillä


Työporukan kesken juhlistimme yhden tiimiläisemme kesäistä syntymäpäivää Kämp Brasserien Afternoon Tean merkeissä. Perinteistä iltapäiväteetä on tarjolla nykyisin jo useammassakin helsinkiläisessä ravintolassa, mutta kovin viikonloppupainotteisesti. Näin keskellä viikkoa pääset nautiskelemaan teehetkestä Kämpin lisäksi myös Salutorgetissa. Siellä olenkin kerran käynyt ja tarina löytyy täältä, klik.


Helsingissä Pohjoisesplanadin varrella sijaitseva hotelli Kämp huokuu historiaa. Hotelli perustettiin vuonna 1887 ja vuosisadan vaihteessa se oli kaupungin huvielämän keskus ja yksi Suomen tunnetuimmista hotelleista. Erityisesti kaupungin vaikutusvaltaisen taideväen, etunenässä Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Eino Leino ja Juhani Aho, on kerrottu Kämpissä viihtyneen. Yksi tunnetuimmista hotelleista se kieltämättä on edelleenkin, mutta historiaan sisältyy myös rakennuksen purkaminen 1960-luvulla ja Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorina toimiminen. Hotellitoiminnot käynnistettiin uudelleen 1999 ja kaikista näistä mielenkiintoisista vaiheista voit lukea lisää mm. Kansallisbiografiasta, klik.


Mutta nyt teelle! Kämp Brasserie edustaa modernia ranskalaista keittiötä ja on auki vuoden jokaisena päivänä. Ravintolan tunnelma on sofistikoitunut ja kansainvälinen, niin asiakaskunnan kuin henkilöstönkin osalta. Pohjoisesplandille ja Esplanadin puistoon avautuvat ikkunat luovat omaa tunnelmaansa, ikkuna- tai terassipöydästä on hauska seurata kaupungin vilinää. Lasitettu terassi on avoinna ympäri vuoden. Kaltaiseni vanhaa arvostava iloitsee ravintolan kattauksista, joista ei ravintolahopean loistetta puutu!


Olin valinnut meille Classic Afternoon Tea -menun "R" de Ruinart Champagnen kera. Luonnollisestikin!



Menu sisältää klassisen kattauksen voileipiä, pikkusuolaisia, skonsseja ja makeita herkkuja. Teevalikoimasta löytyy yli 15 vaihtoehtoa ja jokaiselle tee tarjotaan omasta pienestä teekannusta. Oih.


Ravintolan samppanjavalikoima on myös sangen kattava. Hieman tuli (leikkimielistä) nurinaa, että miten en ollut tilannut pöytään päivänsankarin syntymävuoden samppanjaa! Dom Pérignon vuodelta 1969 olisi irronnut piirun alle neljän tonnin......




Ja koska mitkään sanat eivät oikeasti riitä kuvailemaan teehetkemme tunnelmaa, niin kuvat puhukoot puolestaan. Teehetki nostaa hetkeksi arjen suorastaan luksustasolle ja onkin vallan mainio myös lahjaideaksi. Täydellistä hemmottelua!










sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Maa-artisokkaa ja tryffeliä

Perjantai-ilta ja äitejä sekä tyttäriä pöydän ääressä neljässä sukupolvessa. Minä, äitini, tyttäreni ja tyttärentyttäreni. Jopa 3,5 vuotias papupatamme huomasi, että tässähän on paikalla kolme äitiä! Ymmärrettävästi halusin saada pöytään jotain vähän herkumpaa ja resepti siihen löytyi viimeisimmästä Viini -lehdestä. Kuka voi vastustaa maa-artisokkaa tai varsinkaan tryffeliä? Ei meistä ainakaan kukaan!

Maa-artisokka - tryffelipasta
Viini -lehti 6/2019
4 annosta

500 g maa-artisokkia
5 valkosipulinkynttä
1 ruukku salviaa
200 g gnocchi-pastaa
vettä
1 tl suolaa
50 g voita
1 rkl tryffeliöljyä
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl parmesaania raasteena
mustapippuria


Pese maa-artisokat huolellisesti ja viipaloi kuorineen ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.


Revi salviasta lehdet ja hienonna varret. Tässä välissä voit laittaa pastan kiehumaan kevyesti suolattuun veteen pakkauksen ohjeen mukaiseksi ajaksi.

Sulata voi paistokasarissa, lisää maa-artisokat ja valkosipuli. Paista keskilämmöllä, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä ja kauniin ruskeita. Mausta tryffeliöljyllä ja suolalla. Lisää salvianlehdet ja -varret sekä pekaanipähkinät  (voit vähän niitä sormin murentaa). Paista vielä pari minuuttia. Sekoita joukkoon keitetty ja valutettu pasta. Raasta päälle parmesaanijuustoa ja rouhaise vielä myllystä mustapippuria.


Kiireessä sekoitin parmesaanin pastan sekaan jo valmistusvaiheessa, enkä miettinyt lainkaan visuaalista puolta, sillä kyllähän vastaraastettu juusto näyttäisi herkulta tuossa annoksen päällä! Mutta niin tai näin, maku ratkaisee ja se oli juuri sellainen, mitä odotinkin eli loistava.


Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaankin, että nautimme pastan kanssa samppanjaa. Meillä oli juhlan aihetta, joten siinä syytä kerrakseen. Champagne Henri IV, kavereiden kesken Henkka vaan, on ystäväpiirimme luottosamppanja, jota olemme porukalla tilanneet suoraan tuottajalta. Tätä oli tarjolla myös tyttäreni ja hänen puolisonsa viiden vuoden takaisessa hääjuhlassa.


torstai 5. syyskuuta 2019

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Haru+

Työurani aikana on toimistomme sijainnut yli 30 vuotta Punavuoressa. Kahdessa osoitteessa, Pursimiehenkadun alku- ja loppupäässä. Näinä vuosikymmeninä on eteläisen Helsingin ruokaravintolatarjonta varsinkin lounasaikaan tullut tutuksi. Tunnisteella "Lounaalla Etelä-Helsingissä" olen kirjoittanut tätä ennen jo 26 blogijulkaisua, vaan kohta puhaltaa muutoksen tuulet! Vuodenvaihteessa eli jo neljän kuukauden kuluttua uusi osoitteemme löytyy Arabian alueelta, joten sitten hypätään tuntemattomaan ja otetaan haltuun ihan uusia lounaspaikkoja, joista ei ole vielä harmainta aavistustakaan. Nyt siis loppukiri tältä alueelta.

Tyttäreni kotitoimistopäivä mahdollisti pitkästä aikaa yhteisen lounashetken. Hän halusi ehdottomasti mennä Iso Roban Daddy Greens pizzabaariin, mutta se ei olekaan auki lounasaikaan muutoin kuin perjantaisin. Pettymys, olihan torstai!


Hetken pohdinnan  jälkeen päädyimme Iso Robalta nurkan taakse Annankadulle ja siellä japanilaiseen Haru+ sushiravintolaan herkkuja notkuvan buffetpöydän ääreen.


Ravintola oli todella täynnä väkeä, mutta silti vaivatta löysimme paikat ikkunan ääreltä. Tila on valoisa ja avara sekä siisti, koska pöytiä siistittiin koko ajan.

Lounasbuffet maksaa 12,90 euroa ja se on T-O-D-E-L-L-A runsas. Sushien ja kesärullien lisäksi saatavana on salaatteja sekä aasialaisia lämpimiä ruokia. Myös juomat sisältyvät hintaan, sekä JääTELö! Sanomattakin selvää, että vedin lounasöverit. Kaikki maut olivat tuoreita ja raikkaita, ei moitteen sijaa. Buffet on tarjolla viikon jokaisena päivänä ja iltaisin tarjolla on LAAJEMPI sushivalikoima. En kestä, menkää kaikki tänne syömään! Harun toinen ravintola löytyy Fredrikinkadulta, mutta se on hivenen pienempi. Loppuun kuvatykitys herkuista.







maanantai 2. syyskuuta 2019

Ihan vegenä


Olen lihansyöjä. Mitä sitä salaamaan. En liiemmin innostu tofusta, linsseistä, härkiksistä sun muista. En edes ymmärrä, mistä tulevat ja mitä ovat seitan tai oumpf. Mutta kun uusi Vege -lehti ilmestyi lehtipisteisiin, vaikutti se niin houkuttelevalta, että päätin ottaa uuden lähestymisen kasvisruokiin.


Nopea pinaattidal
4 annosta

1 tlk (230 g) kypsiä punaisia linssejä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 tl garam masalaa
140 g lehtipinaattia
2 dl kasvislientä
400 g kookosmaitoa
2 tomaattia
1 tl suolaa

Lisäksi
1 ruukku korianteria
2 dl turkkilaista jogurttia tai kaurafraichea


Valuta ja huuhtaise linssit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Kuumenna öljy kattilassa tai kasarissa. Kuullota sipuleita ja mausteita pari minuuttia. 



Lisää pinaatti ja kuullota pari minuuttia lisää. Lisää linssit, kasvisliemi ja kookosmaito. Anna porista keskilämmöllä 10 minuuttia välillä sekoitellen. 



Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi. Lisää ne kattilaan ja hauduta vielä 5 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta suolalla. 



Hienonna korianteri ja tarjoa dal korianterin ja jogurtin tai kaurafraichen kanssa.


Halusin ruuasta ruokaisamman ja täyttävämmän. Olin hankkinut uteliaisuuttani ja tyttäreni suosituksesta rasiallisen Boltsi -kaura-siemenpyöryköitä. Nakkasin ne mukaan ja väittäisin, että se kannatti. Ylipäätänsäkin yllätyin näiden pyöryköiden mausta ja rakenteesta. Ne maistuivat jopa ihan kylmiltään! Original -maun lisäksi tarjolla on myös chilinen vaihtoehto tulisempien makujen ystävälle. 



Täydensin ateriaa vielä herkulliseksi osoittautuneella Polarbrödin Lantkaka unikko -leivällä. Nam! Hyvät eväät jälleen uuteen työviikkoon. Ja kasvisruokakokeilut lehden innoittamana tulevat jatkumaan. Miltähän maistuisi maapähkinävoipuuro (lähtökohtaisesti en pidä puuroista) tai halloumi-jyväsalaatti tilli-tahinikastikkeella? Haasteena tässä sekä jyvät, että tilli. Hmmm.....