maanantai 8. toukokuuta 2017

Lasipalatsin remontti on ohi!


Työporukan kesken on tilinpäätöstä perinteisesti juhlistettu Lasipalatsin bliniviikoilla. Tai no olemmehan me muuallakin olleet, mutta todenneet kuitenkin Lasipalatsin olevan se ainoa ja oikea. Ainakin bliniaikaan. Vuosi sitten nautimme blinimme Salutorgetissa ja edellinen kerta Lasipalatsissa oli pari vuotta sitten. Nyt, kun olimme tilinpäätöksemme kanssa hivenen myöhässä (tai me emme olleet, vaan tilintarkastus oli) ja Lasipalatsi oli juuri sopivasti avannut ovensa uudelleen (20.3.2017), reilun vuoden remontin jälkeen, ei meillä ollut mitään pienintäkään ongelmaa vaihtaa blinejä parsaan. Siispä Lasipalatsin parsaviikkojen menu oli yksimielinen valintamme.


Koska vaalimme mielellämme perinteitä, aloitimme pitkän kaavan mukaisen, kiireettömän, myöhäisen lounaan drinkeillä. Ja silloin oikea kohde on Hotelli Tornin Ateljee Bar. Mikäpä muukaan.



Kapeatakin kapeammat portaat.......



Huikaisevat näkymät......



Mahtavat drinkit..... Oma valintani, Royal Urban Mojito, taipuu myös mökkiversioksi. Kokeiltu on, kurkkaa täältä, klik!


Ja Ateljee Barissa kun vierailee, on ehdottomasti poikettava myös naistenhuoneessa. Oli hätä tai ei!



Sitten asiaan ja kohti Lasipalatsia. Olin tilannut kaiken eli parsamenun juomineen ja alkumaljoineen ennakkoon, tarkoitus kun oli päästä suoraan asiaan. Ohuelti harmitti se, että pöytämme ei ollutkaan valmiina, ei edes katettuna. Henkilökunta syytti kiireistä lounasta, mutta vähän rohkenen epäillä sen olleen tekosyy, koska pöytävarauksemme oli kuitenkin vasta klo 15 ja ravintolasali siinä vaiheessa jo lähes tyhjä. Siinä sitten seisoskeltiin odottelemassa pöydän valmistumista, kun huomasin tarjoilijan laittavan jokaisen paikalle myös menun. Stop tykkänään, kävin sanomassa, kaiken pitäisi olla tilattuna. Huoh. Pieniä asioita, elämä jatkuu, mikään ei mennyt pilalle, mutta kun huolella haluan nämä tilaisuudet järjestää, niin siksi vähän harmitti se säätäminen.


Ja onhan minun nyt sekin pilkku vielä viilattava, että kun meidät viimein ohjattiin pöytään, niin kattauksessa oli vain normaalit alkuruoka-/pääruokakatteet, ei siis aterimia tilattua menua varten. Siinä me sitten kohottelimme samppanjamaljoja samalla, kun katteita vaihdettiin..... Että silleen.


Alkuun olin valinnut minulle entuudestaan tuntemattoman Collet Art Deco -samppanjan (hinta ravintolassa 105 € plo ja Alkon tilausvalikoimassa 44,90 €. Argh!). Erittäin kuiva, hapokas, hedelmäinen, sitruksinen ja paahteinen juoma klassisista samppanjarypäleistä Pinot Noir, Chardonnay ja Pinot Meunier. Oiva juoma, jota TODELLAKIN aion hankkia, koska hinta on kohtuullinen. Siis Alkosta.



Leipien jälkeen voimmekin sitten siirtyä varsinaisen menun pariin. Viisi ruokalajia viineineen.


Parsaa, osterivinegretteä ja marinoituja siitakesieniä. Viininä Steininger Grüner Veltliner Sekt. Annos oli erittäin kaunis ja myös maukas.


Parsaa, landekinkkua ja hollandaisekastiketta. Viininä Steininger Grüner Veltliner Langenlois. Pidin kovasti palvatusta kinkusta sekä tietenkin uppomunasta!


Kolmantena ruokalajina herkullinen parsa-rapurisotto. Auringonsäteet oikein kruunasivat tämän annoksen. Viininä Steininger (yllätys, yllätys) Steinhaus Riesling Reserve.


Kolmen alkuruuan jälkeen oli pääruuan vuoro. Pariloituja kampasimpukoita, parsaa ja granaattiomenaa. Viininä Steininger Reserve Loisiumweingarten Grüner Veltliner, joka löytyy myös Alkon valikoimista (17,99 €). Kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, aprikoosinen, kevyen valkopippurinen ja mineraalinen. Viini -lehti arvioi neljän tähden arvoiseksi (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas viini). Rakastan kampasimpukoita, joten odotukset nimenomaan tämän annoksen osalta olivat korkealla. Tulin alas rytisten. Tyttäreni valmistaa kampasimpukat moninverroin paremmin ja kastike oli ihan löysää lirua. Ja taas valkoista parsaa!



Jälkiruoka oli kaunis ja oikein onnistunut. Sitruunaposset ja mansikkasalaattia. Jälkiruokaviininä Steininger Weissburgunder Trockenbeerenauslese. Herkullinen yhdistelmä, joka todella kruunasi aterian, kuten jälkiruuan kuuluukin.

Mikä sitten ärsytti? No alkusäätämisen jälkeen ärsytti se, miten suuressa osassa valkoinen parsa oli. Annokset tuntuivat vähän toistensa toisinnoilta. Ärsytti myös Steiningerin viinit. Tuli olo, että viinit eivät välttämättä olleet parhaita valintoja näille annoksille, mutta kun oli diili Steiningerin kanssa, niin ne pistettiin sopimaan. Ehkä olen väärässä, mutta tunne oli tämä.

Ja mitä maksoi? Viiden ruokalajin menu oli 60 € ja juomapaketti 40 €. Siitä, oliko hinta kohdallaan, voidaan olla montaa mieltä. Ja jos joku nyt kauhistelee viinien määrää, niin annokset olivat 8-12 cl ja yhteensä sitä viiniä tuli muutaman tunnin aikana litkittyä 48 cl = 2 lasillista.

Meillä oli aivan superihana tarjoilija. Ammattilaisen ottein hän esim. tasasi samppanjapullon seitsemään lasiin niin, että samantein meillä kaikilla oli lasissa juuri yhtä paljon juomaa. Tämä teki meihin suuren vaikutuksen! Sama ammattimaisuus kantoi läpi koko ruokailun, ruuat ja viinit saivat asianmukaisen esittelyn. Hämmästyksemme oli valtaisa, kun hän työvuoronsa päättyessä tuli meitä erikseen kiittämään illasta ja kertoi olevansa opiskelija, jonka ensimmäinen tilausryhmä me olimme. Siinä on kyllä nuori nainen oikealla alalla, onnea ravintolalle, joka hänet tulee valmistumisensa jälkeen riveihinsä saamaan. Sivumennen sanoen palvelu sitten päätyikin tähän vuoronvaihtoon. Sen jälkeen meiltä ei kyselty mitään lisätoiveita, joten aikamme istuskeltuamme päätimme nostaa kytkintä ja lähteä muualle jatkosamppanjalle.

Ja minne menimme? Menimme kadun vastakkaiselle puolelle, Loiste-ravintolan baariin nauttimaan edullista asiakasomistajasamppanjaa. Tilattu pullo ja lasit tuotiin kyllä pöytään, mutta vasta erillisestä pyynnöstä tarjoilija kaatoi juoman laseihimme. Oli siinä meillä pokassa pitelemistä, kun kaatosilmä oli tällä kaverilla sellainen, että pariin viimeiseen lasiin ei riittänyt kuin tipat. Ronskisti hän sitten kaateli lasista toiseen aikansa, kunnes kaikissa oli suurinpiirtein samanverran.......Ja muistutuksena itselle: älä koskaan ikinä missään tilanteessa juo asiakasomistajasamppanjaa minkään ihanuuden jälkeen. Samppanjoilla on eronsa......

Kippis ja kulaus, että semmoinen ilta. Saas nähdä, missä juhlistamme tilinpäätöstä vuoden kuluttua!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Viileä vappu


Vappu alkaa vappukukilla. Tosin aloitan lähes jokaisen viikonloppuni poikkeamalla paikallisessa Hortensia -liikkeessä, niin eipä tämä niin poikkeuksellista ollut. Kukkia pitää olla! Nuorena minulla oli viherkasveja melkoisesti, mutta sen jälkeen, kun 30 vuotta sitten muutimme tähän taloon ja kaikki kasvit kuolivat remontin keskelle, en ole uusia hankkinut. Leikoilla mennään!


Vappu noin ilmastollisesti ei ollut kovinkaan keväinen. Lunta satoi aatonaattona niin, että kesärenkailla ajelu arvelutti ja kotipihan kuva oli lähes identtinen talvikuvan kanssa. Vappupiknikille ei onneksi ollut tarvetta lähteä, eikä sen puoleen muutenkaan ulos. Vietin pari päivää ihan sujuvasti sisätiloissa kokkaillen sekä järjestellen tavaroita keittiön uusiin kaappeihin ja repiessä salin seinistä tapetteja pois. Siinä mielessä ihan täydellinen viikonloppu!

Sitten kokkaamaan!



Ricottalla täytetyt broilerinfileet ja paahdettu parsa
Glorian Ruoka&Viini 3/2017
4 annosta

4 broilerin rintafileetä
½-1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 rkl voita ja 1 rkl öljyä

Ricotta-minttutäyte
1½ dl ricottajuustoa
1 tuuhea ruukku minttua
1 (luomu)sitruuna
1 valkosipulinkynsi
1/4-½ tl kuivattua chiliä

Paahdettu parsa ja pekoni
500 g vihreää parsaa
2 rkl voita
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
8 viipaletta pekonia


Aloita täytteestä. Kaada ricotta kulhoon. Hienonna minttu ja valkosipuli. Raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi. Säästä sitruuna muuten annosten viimeistelyyn. Sekoita kaikki täytteen aineet ricottan joukkoon. Silloin kun ruokaan käytetään sitruunan kuori, niin valitse se luomuna.




Leikkaa broilerin rintafileisiin taskut ja mausta broilerit sekä suolalla että pippurilla. Olin hankkinut ohutleikkeitä, joihin en oikein taskuja saanut aikaiseksi. Levitin täytteen fileiden päälle, käänsin ne kaksinkerroin ja kiinnitin pienillä varrastikuilla.


Poista parsojen tyvestä puumainen osa ja halutessasi voit myös kuoria varret. Minulla oli todella ohuita parsoja, en niitä sitten lähtenyt kuorimaan. Laita parsat uunivuokaan ja lisää voi pieninä nokareina parsojen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä pekoniviipaleet leivinpaperilla vuoratun pellin toiselle puolelle. Paahda parsoja ja pekonia 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia.


Paista tällä välin broilerinfileet molemmin puolin kuumassa pannussa voi-öljyseoksessa niin, että saat pintaan kauniin värin.


Siirrä broilerin fileet uunivuokaan parsojen päälle ja kypsennä uunissa 10-15 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Mikäli käytät paistomittaria, niin kypsän broilerin sisälämpötila on 72 astetta. Pekonit rapeutuvat 15-20 minuutissa ja jos ne alkavat tummua liikaa, ota ne aikaisemmin pois uunista. Ohuiden parsojen kanssa on syytä myös olla tarkkana, että ne eivät kärvähdä. Laita pekonit talouspaperin päälle, niin rasva imeytyy paperiin.

Anna parsojen ja broilerin vetäytyä folion alla viitisen minuuttia. Viimeistele annokset sitruunamehulla ja murustele rapeat pekonit vielä päälle.


Nam! Oli siis todella hyvää. Minttu ja sitruuna maustoivat ruokaa mukavasti, vaikka vähän epäröin minttumäärän kanssa. Että onko liikaa. No ei ollut! Mintturuukusta käytin oikeastaan vain lehdet ja ohuet varret, paksuimmat varret otin pois ennen hienontamista.

Lehden antamat viinivinkit: Pohjoisitalialainen Lo Zoccolaio Dolcetto d'Alba 2015 (13,10 €) Piemontesta on mustikkaisen mausteinen ja raikas napakkatanniininen viini, jonka sanottiin olevan kuin tehty kanalle. Samoin suositeltiin klassista chiantia, Borgo Salcetino Lucarello Riserva 2012 (21,58 €), Toscanasta. Viini -lehti on antanut piemontelaiselle kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty) ja toscanalaiselle peräti neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas). Ehkäpä tuota Toscanan viiniä on maistettava, vaikka en suuri chiantien ystävä olekaan. Voin silti antaa sille mahdollisuuden!


Minä nautin vapun kunniaksi kuplia. Kaappien kätköistä löytyneellä Crémant de Bourgogne Guy Chaumont'lla oli käsillä viimeiset hetket nautintakelpoisena. Korkki oli jo vähän "näivettynyt", väri erittäin voimakas ja aromit sen mukaisia. Juomakelpoinen, hyvä viini kuitenkin. Enkä osaa sanoa, että milloin on hankittu ja mistä ja mikä oli hinta. Nyt sitä ei enää ole.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Uuden keittiön pääsiäinen

Kahden ja puolen kuukauden keittiöttömyyden jälkeen sain käyttööni sekä uunin että liesitason juuri pääsiäiseksi. Itku tuli onnesta. Viis siitä, että kylmäkalusteet olivat yhä salissa, eikä vettä tullut keittiöön eli tiskikonetta ei voinut käyttää.

Nuorin tyttäreni saapui lankalauantaina luokseni puolisonsa kanssa. Olin niin onnellinen keittiön lisäksi siitä, että sain perhettä luokseni. Olen aina sanonut, että pääsiäinen on minulle huomattavasti tärkeämpi juhla mitä nyt vaikkapa joulu. Joulu yleensä vain ahdistaa, mutta pääsiäinen on ilon ja valon juhla.

Tyttäreni, joka on virtuoosimainen ruuanlaittaja, vastasi lounaan valmistamisesta. Tai siis lounaan ja lounaan, kokkailu venyi niin, että päätimmekin lounaan olevan alkuruoka varsinaiselle illalliselle..... Tuttuun tapaan tyttäreni ei käytä mitään ohjeita, vaan pistelee menemään oman päänsä mukaan. Siksi nämä ohjeetkin ovat hivenen viitteellisiä. Eli kampasimpukoita, sahramirisotolla sekä avokado-kevätsipulikreemillä tyttären tapaan.


Aloita sillä, että otat pakastetut kampasimpukat jo tunteja aikaisemmin hiljalleen sulamaan keittiöpyyhkeen päälle. Pyyhkeen avulla on helppo painella simpukoista ylimääräiset nesteet pois.

Avokado-kevätsipulikreemi
Tyttären ohje

½ avokado
2 kevätsipulia varsineen
1 dl kermaa
1 salottisipuli
suolaa
mustapippuria
vähän raastettua limenkuorta
½ limen mehu

Silppua salottisipuli ja valkoiset osat kevätsipulista. Laita kattilaan kerma sekä sipulit ja kiehuttele, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja kerma kiehunut kokoon.  Pilko sitten toisen kevätsipulin vihreät varret ja lisää seokseen. Keitä hetki. Pilko mukaan loput sipulinvarret ja siirrä kattila sivuun jäähtymään ja mausta seos suolalla, pippurilla sekä raastetulla limenkuorella. Kun seos on jäähtynyt, lisää mukaan avokado ja limemehu, pyöräytä tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella.

Sahramirisotto
Tyttären ohje

risottoriisiä
voita
2 salottisipulia
1 dl valkoviiniä
kana-kasvislientä
sahramia
suolaa
mustapippuria
parmesaaniraastetta


Kuullota sipulisilppu voissa ja lisää mukaan riisit. Pyörittele, kunnes riisi on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää kuumaa kana-kasvislientä kauhallinen kerrallaan, kunnes risotto on lähes kypsää. Lisää valkoviini ja anna risoton vielä hetki kypsyä. Ota kattila/kasari liedeltä, lisää sahrami, parmesaaniraaste ja mustapippuri. Tarkista maku ja lisää vielä suolaa tarvittaessa.


Puolita kampasimpukat ja poista simpukoissa oleva vähän irrallinen "lötkö" osa. Master Chef Australiassa on näin opetettu :)



Kokkausjuoma pitää olla! Meillä on tyttären kanssa hivenen erilaiset juomat :) Paista simpukoihin kaunis pinta voissa.


Kokoa annokset. Sahramirisoton päälle pursotetaan kreemiä ja sitten nostellaan kampasimpukat päälle. Annos viimeisteltiin yrteillä.


Tyttäreni tekee annoksia, joita kelpaisi tarjota missä vaan ravintolassa. Voiko kauniinpaa ollakaan?


Kampasimpukoiden kanssa nautimme Carsinin tilan L'Etiquette Grise 2014 viiniä. Sauvignon Gris ja Sauvignon Blanc rypäleistä.


Pääruokaan olin valmistautunut hankkimalla ainekset Hyvinkään Farmarin markkinat/REKO -ryhmän kautta. Lähes kolmen kuukauden keittiöttömyyden jälkeen on myönnettävä, että lähes tulkoon sekosin tilauksia tehdessäni. Nyt on pakastin pullollaan Herrankunnan Lampaan karitsan lihoja sekä Ferin makkaroita. Plus sitten vaikka mitä muuta!

Stoutissa haudutetut karitsanpotkat
4 hengelle

4 karitsanpotkaa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
voita ja öljyä paistamiseen
2 porkkanaa
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl tomaattipyreetä
5 dl tummaa stout-olutta
1 dl vettä
2 rkl fariinisokeria
2 laakerinlehteä
1 tl rosmariinia
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria

Viimeistelyyn
2 kevätsipulin vartta
lehtipersiljaa

Ota karitsanpotkat huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Kuivaa niiden pinta talouspaperilla.


Kuori ja halkaise sipuli, leikkaa ohuiksi puolirenkaiksi. Kuori ja pilko valkosipulit. Mikä ihana keväinen aurinko paistoi suoraan leikkuulaudalle!



Kuumenna voita ja öljyä suuressa paistinpannussa. Paista kovalla lämmöllä karitsanpotkiin kauttaaltaan hyvä pintaväri. Siirrä ne suureen kannelliseen pataan. Pyyhi paistinpannu puhtaaksi, lisää öljyä ja paista sipuleita kovalla lämmöllä, kunnes ne saavat väriä. Alenna lämpöä ja hauduta sipulit pehmeiksi. Lisää valkosipuli vasta loppuvaiheessa. Laita sipulit pataan potkien kanssa.

Kuori ja pilko porkkanat. Lisää pataan porkkanat, vehnäjauhot ja tomaattipyree. Sekoita, kunnes jauhot ovat tarttuneet tasaisesti kaikkiin aineksiin. Kaada päälle olut ja vesi, lisää kaikki mausteet. Peitä pata kannella ja laita 175 asteiseen uuniin 3 tunniksi.


Tarkista maku, viimeistele hienonnetulla kevätsipulilla ja lehtipersiljalla. Tarjoa lisäkkeenä colcannon-perunamuusia.

Colcannon - irlantilainen perunamuusi
4 hengelle

1 kg jauhoisia perunoita
1 pieni purjo
3 suurta lehtikaalin lehteä
2 rkl (rypsi)öljyä
2½ dl kermaa tai kermamaitoa
30 g voita
1½ tl suolaa

Kuori ja pilko perunat. Valitsin perunaksi Lapin puikulan, joka ei ole Irlantia nähnytkään. Laita perunat kattilaan ja vettä sen verran, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsiksi, noin 15-20 minuuttia.


Leikkaa purjon vaalea ja vaaleanvihreä osa ohuiksi viipaleiksi. Poista lehtikaalista lehtiruoti ja revi lehdet pieniksi paloiksi. Kuumenna öljy pannussa ja paista purjoviipaleita noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää lehtikaali ja paista vielä 2-3 minuuttia.


Kaada perunoiden keitinvesi pois ja muhenna perunat survimella. Lisää kerma tai kermamaito. Ohje kehoitti vatkaamaan muusin tasaiseksi ja kuohkeaksi sähkövatkaimella, mutta minä tykkään vähän rouheammasta meiningistä ja käytin vain survinta. Lopuksi sekoita joukkoon purjo-lehtikaaliseos sekä pieneksi paloiteltu voi. Mausta suolalla maun mukaan.


Tarjosin myös ruuan kanssa stout-olutta. Rohkaistuin jopa itse maistamaan sitä suullisen, vaikka en todellakaan ole mikään oluen ystävä.


Hyvää tuli, liha oli äärettömän mureaa ja ylikypsää, ei juuri veistä tarvinnut käytellä. Myös muusi oli maukasta, vaikka en tiedäkään, mikä siinä oli erityisesti irlantilaista. Mutta onko se nyt niin tarkkaa?

Jälkiruoka valikoitui ihan sillä, että uusia keittiökaappeja järjestellessäni käteen osui kaksi mangosäilykepurkkia, joiden parasta ennen -päiväykset olivat juuri menossa tai ehkä jo menneetkin umpeen. Siispä googleen hakusanaksi mango ja sillä sitten mentiin. Ja mentiinkin vähän metsään.....

Mango-pannacotta
4 annosta

5 dl kuohukermaa
1 dl hyytelösokeri Multia
1 dl mangososetta
1 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori

Pinnalle
2 dl mangososetta
4 limeviipaletta

Mittaa kaikki ainekset kattilaan, kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen ja anna kiehua puoli minuuttia.


Kaada annoslaseihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Tai hyytymään ja hyytymään, minulla ei hyytynyt mikään! Opin tässä sellaisen asian, että hyytelösokeria ei voi korvata hillosokerilla. Oppi meni sitten kerrasta perille, mutta tulipa herkullinen kiisseli!


Hyytymättömyydestä johtuen ei myöskään mangososetta pystynyt kauniisti levittämään pinnalle. Hyvä, että se ylipäätänsä pysyi pinnalla, eikä uponnut pohjalle. Limeviipaleet unohtuivat tyystin ärsyyntymisen myötä. Mutta siis maku oli hyvä, ehkä sillä voi lohduttautua.

Pääsiäispäivän aamiainen



Hyvinkään Farmarin markkinat / REKO:sta olin hankkinut meille myös pääsiäiseen sopivan aamupalan. Karitsalihikset. Lämmitettin uunissa, lisättiin väliin paistettu kananmuna, juustoviipale, yrttejä sekä edelliseltä lounaalta jäänyttä avokado-kevätsipulikreemiä. Herkkua! Näitä hankin kyllä uudelleen. Mamma ja Isäntä näitä siellä myyvät.


Vielä loppuun kattilakuva. Uuden induktiolieden myötä pari luottokattilaa päätyi kiertoon, mutta mikä ilahduttavaa, vanhat kattilat toimivat liedellä täydellisesti! Eipä tarvitse hankkia uusia. Ja sitä paitsi nämä näyttävät todella hauskoilta ja värikkäiltä keittiössäni.

Ai niin, miten selviydyimme tiskeistä? Keräämällä kaiken pariin suureen koriin ja roudaamalla ne seuraavana päivänä siskon luo. Kiitos pikkuiselle siskolle tiskikoneajasta!