Grilliruuan kaveriksi

Kesäisen grilliruuan vierellä raikas salaatti on varsin toimiva lisuke. Grillasin itselleni karitsan parikyljyksiä, jotka eivät jostain syystä oikein olleet makuuni, mutta tämä salaatti oli. Siispä vain ja ainoastaan salaattiohje ansaitsee tulla julkaistuksi. Karitsaa sitten toisen kerran paremmalla onnella. Aina ei voi onnistua.

Meloni-fetasalaatti

Elle mat&vin / Maj 2022

2 annosta

500 g vesimelonia

1 punasipuli

tuoretta minttua (näve=kourallinen)

2 rkl sitruunaoliiviöljyä

sormisuolaa

150 g fetaa tai salaattijuustoa

1 tl rosépippuria

Kuori ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kulhoon jääveteen odottamaan (en laittanut). Kuori meloni ja tee pieniä lohkoja. Huuhtele ja kuivaa minttu, hienonna pieneksi. Leikkaa juusto kuutioiksi. Laita kulhoon sipuli (valutettuna), meloni ja juusto. Lisää sitruunaoliiviöljy. Murskaa rosèpippureita vähän morttelissa ja lisää pippuri sekä suola salaatin joukkoon. Sekoita. Koristele mintulla ja tarjoile.

Siis niin hyvää! Kannattaa kokeilla.

Sokerilohi

Viehätyn erityisesti resepteistä, joissa on jotakin yllättävää. Kuten nyt vaikkapa tässä sinapin ja fariinisokerin liitto. Ystäväni tarjosi tätä yhteisille ystävillemme illanvietossa ja vastaanotto oli ollut ihastunutta, joten pyhäpäivän ratoksi otin reseptin itsekin kokeiluun.

Sokerilohi

Hanna G.

800 g tuoretta lohta

2-3 rkl Dijon -sinappia

3 rkl fariinisokeria

1 dl pankojauhoja

1 rku persiljaa

30 g voita

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

1 sitruuna

Poista kalasta nahka (tai pyydä, että se tehdään jo kalatiskillä) ja leikkaa ruodoton lohi reilunkokoisiksi kuutioiksi. Kalatiskiltä kannattaa pyytää mahdollisimman tasakokoinen pala (kalan keskiosasta), jolloin kuutiot kypsyvät samaan aikaan.

Sekoita lohipaloihin sinappi ja asettele ne leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Sekoita fariinisokeri ja reilusti mustapippuria ja kunnon ripaus suolaa keskenään. Ripottele sokeriseos sinappisten kalapalojen päälle ja taputtele vaikka sormin, jos sokeri ei muuten leviä tasaisesti. 

Sekoita kulhossa sulatettu voi, hienonnettu persilja ja pankojauho, mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta mukaan tilkka oliiviöljyä, jos seos vaikuttaa liian kuivalta. Taputtele yrttikuorrute mahdollisimman tasaisesti kalojen päälle, myös reunoille. Tosin kuvasta näkyy, että en itse ollut kovinkaan huolellinen....

Paista 175-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. Lohi saa jäädä sisältä meheväksi, joten älä paista liikaa.

Nosta pelti uunista ja raasta kuumien kalapalojen päälle sitruunankuorta ja purista puolikkaan sitruunan mehu.

Korianterilla ja limellä maustettu riisi

Hanna G.

3 dl basmatiriisiä

1 rku korianteria

2 limeä

oliiviöljyä ja/tai nokare voita

Keitä riisiä 10 minuuttia ja kaada ylimääräinen vesi pois. Sekoita kuuman riisin joukkoon hienonnettu korianteri, kahden limen raastettu kuori ja yhden limen mehu, mausta suolalla ja lorauksella oliiviöljyä. Minä unohdin ostaa korianterin, mutta korvasin sen kalaohjeesta ylijääneellä persiljalla. Ei tietenkään sama, mutta toimi.

Raikas kurkkusalaatti

Hanna G.

1-2 tuorekurkkua

1 tuore jalapeno tai 1 tl chilihiutaleita

2 rkl riisiviinietikkaa

1 lime (mehu ja kuoriraaste)

loraus hunajaa

oliiviöljyä

suolaa

Pese tuorekurkku ja halkaise se pitkittäin. Koverra lusikalla siemenet pois ja leikkaa kurkku noin sentin paksuisiksi paloiksi. Leikkaa jalapeno mahdollisimman ohuiksi siivuiksi.

Sekoita kulhossa riisiviinietikka, hunaja, limemehu ja kuoriraaste. Lisää joukkoon kurkut ja jalapenot. Sekoita ja lorauta sekaan vielä oliiviöljyä, mausta suolalla.

Kokonaisuudesta tuli erittäin herkullista. Sinapin ystävänä sanoisin, että sitä olisi voinut olla reilumminkin. Ja ehdottomasti kannattaa kokeilla tuota kurkkusalaattia! Mikä rapeus, ei uskoisi, miten paljon sisuksien poisto vaikuttaakaa kurkun koostumukseen. 

Viini valikoitui periaatteella "Mitä kaapista löytyy" ja nyt löytyi tätä. Punaviinin ystävän valkoviinivarannot ovat sangen pienet ja kun olen päättänyt, että Alkossa ei nyt jatkuvaan juosta, vaan käytetään sitä, mitä kotoa löytyy, niin näin kävi. 

La Soufrandise Pouilly-Fuissé Vieilles Vignes on 100% Chardonnay Ranskan Bourgognesta. Viinilehti on antanut nauttimalleni vuosikerralle 2011 neljä tähteä (harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu löydöksi. Tällä hetkellä Alkon valikoimista löytyy vuosikerta 2020  (25,09 €). Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, keltaomenainen, kevyen aprikoosinen, hennon hunajameloninen. Viinilehden tuorein arvostelu löytyy vuosikerrasta 2018, joka edelleenkin saa samat neljä tähteä, mutta muut kehut ovat pudonneet pois.  Viiniä suositellaan äyriäisille ja rasvaisille kaloille, joten kyllähän nämä yhdessä maistuivat. 

Voi kun aina vois olla lauantai!

Korona-aika ja eristäytyminen sosiaalisista tilanteista on kova paikka monelle. Ainakin minulle. Kaipaan niin kovasti läheisteni ja ystävieni seuraa. Ja nimenomaan isosti. Isosti, että on paljon porukkaa koolla, tungosta, hyvää ruokaa ja puheensorinaa. Kaipaan myös ulkona syömistä ja kiireetöntä lipumista virran viemänä, paikasta toiseen. Olen onnekas, sillä tammikuussa reilun viikon sisällä nämä molemmat toiveet tavallaan täyttyivät! Toinen suunnitellusti, toinen vähän vahingossa. Molemmat kuitenkin erittäin turvallisesti, ensin ystävien kanssa pienellä porukalla (ei siis tungosta, mutta muut kriteerit täyttyivät) ja sitten yhden ystävän kanssa kuppilahyppely käytännöllisesti katsoen tyhjissä kuppiloissa. Mutta silti, mikä vapauden ja vaaran tuntu!

Ensimmäinen lauantai

Ensimmäisenä lauantaina juhlistimme pienellä porukalla ystävämme syntymäpäivää. Viinitasting, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea seuraa. Minulla oli ilo päästä myös mukaan juhlan järjestelyyn ja ruokien valmisteluun. Mikäpä sen mieluisampaa kaltaiselleni ruokaintoilijalle. Tarkkoja reseptejä ei ole, oikeastaan vaan ainesosaluetteloita, mutta yritin silmät tarkkana ja korvat höröllään seurata menun suunnittelijan toimia. Ja vielä siinä samalla auttaa kokkailussa ja siemailla viiniä. Varsinaista multitaskaamista! 

Vieraat toivotettiin tervetulleiksi samppanjalasillisella. Tietenkin! Mutta siitä siirryimme kotoisasti keittiön pöydän äärelle maistelemaan pieniä herkullisia makupaloja. Luonnollisestikin niille sovitettujen viinien kera. Ensimmäisenä ruokahalun herättäjänä nautimme porotäytteiset krustadit. Näin ne valmistettiin:

Porokrustadit

kylmäsavuporoa

sipulia

ranskankermaa

juustoraastetta

kananmuna

ketsuppia ja sinappia

krustadikuoria

Eli ei mitään tarkkoja määriä, mene fiiliksen mukaan. Sipulit kuullotettiin, poro pilkottiin ja sitten kaikki ainekset sekoitettiin tasaiseksi massaksi. Yksi kananmuna riitti, mutta juustoraastetta laitettiin todella rutkasti. Mikäli seos tuntuu liian kostealta, niin lisäämällä juustoraastetta tilanteen saa korjattua. Laita krustadikuoriin täytettä reilusti. Ja sitten uuniin! 

Oppi numero 1: krustadeja todellakin voi paistaa, en ollut ikinä sitä tehnyt. Lämpöä voi olla ihan reippaasti 225-250 ja paistoaika sellainen, että kuorien väri on selkeästi muuttunut. 

Porokrustadeille viininä suomalaisomisteisen Château Carsinin L'Etiquette Grise 2018. Muutamia Carsinin viinejä löytyy myös Alkon valikoimista, vaan ei tätä. Kaikkia Carsinin viinejä voit kuitenkin tilata tilan verkkokaupasta.

Skagenkrustadit

katkarapuskagenia

tilliä

sitruunamehua

Dijon Maille -sinappia

krustadikuoria

Voit valmistaa skagenin itse tai käyttää valmista. Mausta skagen makusi mukaan tillisilpulla, sitruunamehulla ja sinapilla. Täytä krustadit seoksella ja voit vielä vaikka laittaa tilliä koristeeksi. Meillä koristelu sitten näemmä jäi tekemättä.....

Oppi numero 2: krustadeja voi ostaa Ikeasta. Oikeasti! Todellakin nämä lisätään seuraavalle Ikea -ostoslistalle.

Skagenin kaveriksi laseihimme kaadettiin Saksan Rheingaun alueelta Weingut Prinz von Hessenin Winkeler Hasensprung Riesling. Parhaat rieslingit mielestäni tulevat Saksasta ja juurikin täältä Rheingausta, eikä tämä viini sitä muuksi muuttanut. Ja ei, etiketissä ei ole Suomen lippua, vaikka me niin kovasti olisimme halunneet niin ymmärtää. Olihan kuitenkin viinitaloa johtavan Donatus Landgraf von Hessenin isoisänisästä vähällä tulla Suomen kuningas reilut sata vuotta sitten. Kannattaa muuten vilkaista viinitilan sivuilta, miten komea kuningas meillä nyt olisi, mikäli tapahtumat olisivat menneet toisin! Tätä kyseistä viiniä ei löydy Alkon valikoimista, mutta Hessenin prinssin tuotannosta Prinz von Hessen Riesling Feinherb (15,90 €) on sangen suositeltava sekin. Viinilehti antaa tälle juuri nyt myynnissä olevalle 2018 vuosikerralle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii liian kalliiksi laatuun nähden. 

Ankanmaksaleivät

paahtoleipää (ei tarvitse olla sitä vaaleimmasta vaaleinta)

päärynähilloa

ankanmaksaa

Paahtoleivästä leikataan reunat pois ja leivät paahdetaan uunissa rapeiksi. Yksi leipä leikataan kolmeen osaan ja näin saaduille leipäsille sipaistaan päärynähilloa ja laitetaan ronski nokare ankanmaksaa. Ja myös sitä herkullista ankanrasvaa. Nam!

Oppi numero 3: Ranskassa makea viini tarjotaan usein alkupalojen yhteydessä, ei siis jälkiruuan kanssa, kuten yleensä meillä. Maistui!

Kuten maistui myös Carsinin makea Cadillac -viini, joka löytyy Alkon valikoimistakin (20,13 € 0,5 litran pullo). Makea, hapokas, aprikoosinen, hunajainen, mausteinen. Rypäleenä Sémillon. Täydellinen yhdistelmä ankanmaksan parina.

Kolme ruokahalua herättävää alkupalaa ja viiniä ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä ja kolme perille mennyttä oppia. Ei huono!

Vuohenjuustoa kahdella tavalla -salaatti

paahtoleipää

vuohenjuustokiekkoja

pehmeää vuodenjuustoa

vuonankaalia

kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja

balsamicoa

suolaa

sokeria

paahdettuja pinjansiemeniä

suolakeksejä

Aloita paahtamalla puolitetut tomaatit. Ripottele päälle suolaa, sokeria ja balsamicokastiketta. Paahda uunissa ainakin tunti. Ja mitäköhän asteita olisi ollut? Ehkä parisataa. Jätä kuitenkin muutamia tomaatteja paahtamatta, ne tulevat salaattilautaselle koristeeksi.

Leikkaa vuohenjuustopötköstä kiekkoja ja tee paahtoleivästä samankokoisia pyörylöitä. Paahda leipäpyörylöitä hetki uunissa, jotta rapeutuvat ja sitten hetki ennen tarjoilua, lisää vuohenjuustokiekot leipien päälle ja paahda vielä vähän lisää uunissa. 

Pilko paahdetut tomaatit pieneksi ja sekoita pehmeän vuohenjuuston joukkoon. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

Kokoa annokset lautasille. Alle vuonankaalia, päälle pari vuohenjuustoleipästä sekä suolakeksi, jonka päällä on pehmeää, tomaatilla maustettua vuohenjuustoa. Koristele koko komeus tomaatinpuolikkailla, balsamicolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä.

Ja kuten kuva paljastaa, oli meillä alkupalojen ja illallisen välissä myös vielä huikea punaviinitasting. Sen osalta keskityin vain tastingiin sekä tarinoihin viinien taustoista ja tietoisesti jätin kynän ja muistivihon pois. Joskus on vaan ihanaa pelkästään keskittyä olennaiseen ja nyt oli se hetki.

Pääruuaksi saimme muhkeita lindströmin pihvejä. Salaisella ohjeella valmistetun kastikkeen kera. Lisukkeena perunamuusia ja herneitä. Ah, miten hyvää! Ja ei, ei mitään ohjeita. Näiden valmistusta en oikein ehtinyt edes seuraamaan. Kastikkeessa oli kuitenkin valkoviiniä, kermaa, sinappia ja ketsuppia. Siitä sitten vaan keittelemään näillä eväin! Mutta sen kyllä päätin, että otan lähes elämäntehtäväksi löytää täydellisen lindströmin pihvin ohjeen. Vinkkejä vastaanotetaan!

Pääruuan jälkeen maistuikin sitten roquefortjuusto viikunahillolla sekä pyörryttävän upea Château Doisy-Daene vuodelta 1996. Luoja, mitä hemmottelua! 

Upea illallisemme päättyi makeasti edellisenä iltana leipomaamme suklaakakkuun, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Viininä ainakin itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu ranskalainen  Mas Amiel Vintage 2013. Lisää Mas Amielin tilasta voit lukea täältä, klik, mutta tuotteet ovat saatavilla vain ravintoloista. 

Mikä mahtava ilta! Ilta täynnä makuja ja tarinoita. Naurua ja ystäviä. Miten olinkaan tätä kaikkea kaivannut ja sen sain. Kiitos universumille ja syntymäpäiväsankarille ❤

Toinen lauantai

Sitten tuli seuraava lauantai. Lauantai, jolloin ihan vaan sen suuremmin suunnittelematta lähdin ystäväni kanssa kahdestaan myöhäiselle lounaalle. Eipä arvattu lähtiessämme, että iltapäivästä kehkeytyi 7 tunnin mittainen lounashäppening. Kyllä, seitsemän tunnin!

Riihimäellä Obelix on ehdottomasti tasoltaan paras ravintola. Hyvää ruokaa saa toki muutamasta muustakin ravintolasta, mutta mikäli mielit syödä pitkän kaavan mukaan, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyllä näin on. Piste. 

Ruokavalintoja siivittämään gin&tonic -listalta Metsä gin. Kotimainen Gustav Metsä Gin löytyy  myös Alkon hyllystä. Väritön, kuiva, terävä, katajanmarjainen, sitruksinen, korianterinen, kevyen havuinen, mausteinen, runsas. Ja palkittu! Hopeaa kesällä 2020 arvostetussa Global Spirits Masters -kilpailussa. Varsin kelpo GT siis!

Ruokavalinnoissa päätimme pysyä alkupaloissa. Aloitimme Obelixin blinillä (13,90 €). Talon muhkea tattariblini, kirjolohta confit, kirjolohen mätiä, punasipulia, pikkelöityä retiisiä, graavattua keltuaista, hapankermaa ja sitruunasiirappia. Olimme myös liikuttavan yksimielisiä valinnoissamme, näin säästyimme alati vaanivalta annoskateudelta!

Annos hiveli silmiä ja maistui taivaalliselta. Täytteitä oli runsaasti, olisi jopa riittänyt kahdelle blinille. Pikkelöidyt retiisit olivat mielestäni vähän turhat, mutta ihan vaan siitä syystä, että en itse pidä pikkelöidyistä aineksista. Epämieluisat komponentit voi jättää syömättä tai tehdä kuten minä, syödä pois heti alta kuleksimasta ja hörpätä viiniä päälle 😉

Ruokajuoma läpi koko setin  kuiva, mineraalinen ja hedelmäinen valkoviini Saksasta, Donatushof Saar Riesling Trocken (41 € pullo). 

Toiseksi annokseksi alkuruokalistalta valitsimme raputacot (9,90 €). Kaksi pikkurieskaa, chiliöljyssä tiristettyjä jättiravunpyrstöjä, guacamolea, paahdettua maissia, punasipulia ja mikrovihreitä. Siis mikrovihreitä? Ensimmäistä kertaa näin versoja kutsuttavan tällä nimellä. 

Vaikka vähän jännitin, onko chili minulle liian tulista, niin ei ollut. Maissit taisivat olla suoraan purkista, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin maut olivat tässäkin kohdillaan. Rieskojen syöminen hieman askarrutti, veitselle ne olivat liian kovia leikattavaksi, kuten myös käsin taitettavaksi. Päädyimme kuitenkin syömään ne sormin. Vähän sottaista puuhaa, ei mikään ensitreffiruoka, jolloin pitäisi pystyä sievästi aterioimaan. 

Alkuruokafiestamme huipentui juustolankkuun (14,90 €). Cheddaria, vuohenjuustoa, uunifetaa, siemennäkkäriä, punajuuripestoa, balsamicosiirappia ja parmankinkkua. Annos oli VALTAVA! Jos olisimme tienneet, miten valtava, olisimme jakaneet annoksen. Vaan kun ei ollut mihinkään kiire, niin oli aivan täydellistä vaan istua ja olla, siemailla viiniä ja napsia herkkuja. 

Varsinaista jälkiruokaa emme tilanneet, vaan viimeistelimme reilun kolmen tunnin session Salted Caramel -kahvilla (9 €). Yleensä näissä hetkissä päädyn Irlannin kahviin, mutta voin kertoa, että tämä suolakaramellikahvi on ihan vaan järkyttävän hyvää! 

Koska olo oli kuin olisimme saaneet Vapaudu vankilasta -kortin, emme malttaneet lähteä vieläkään kotiin, vaan päätimme mennä lasilliselle Teatterihotellille. Varovaisesti kuitenkin kurkistelimme matkan varrella yhteen pubiin ja todettuamme reitin selväksi eli ravintolan lähes tyhjäksi (2 asiakasta), poikkesimme sisälle. Teatterihotellin aulabaarissa, jota mielestäni vähän virheellisesti mainostetaan Wine Barina, oli myös varsin turvallista. Siellä kun oli lisäksemme vain yksi asiakas. Ainakin 10 metrin päässä meistä. 

Tosiaan ikkunassa on Wine Bar -teippaukset, mutta viinilistaa ei talosta löydy (on aivan kohta tulossa), eikä tarjolla ollut kuin yhtä punaviiniä piccolopullossa (koska edellisenä iltana oli ollut tilaisuus yläkerrassa, hmmm). Otettiin sitten varman päälle Hartwallin harmaat. Viinibaarissa. Noh, ravintolan puolustukseksi on sanottava, että vuorossa ollut varsin mukava henkilö sitten yllättäen löysikin jostain muutaman viinipullon ja maistoimmekin yhtä. Jäämme mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan, milloin lupaukset lunastetaan ja viinibaarista tulee viinibaari. 

Että sellainen lounas. Alusta loppuun seitsemän tuntia. Olipa ihanaa, pitkästä aikaa ulkona sillä erotuksella, että ilta päättyi yhdeksän jälkeen kotiin, eikä puolilta öin paikalliseen karaokeravintolaan. Sehän se illan kulku terveessä maailmassa on tavannut olla!

Kolmas lauantai

Tammikuu sisälsi vielä kolmannenkin loistolauantain, silloin ollaan mumun kokkikerhossa ja siitä voit lukea täältä, klik.

Poikkeuksellinen vappumeininki

Vappuja on vuosien varrella ollut hyvinkin erilaisia. Vappulounaita, vappupiknikkejä. Mantan lakitusta. Kotibileitä ystävien ja perheen kanssa. Viime vuosina myös viileät mökkivaput ovat tulleet mukaan kuvioihin. Yhteistä on ollut se, että aina on ollut tarjolla hyvää ruokaa. Ehkä poikkeuksena vappu nuorena aviovaimona, kun kutsuimme "maalaisserkut" vappua viettämään pääkaupungin hulinoihin. Silloin meinaan löimme pöytään noutoruokaa Mc Donaldsista. Kananugetteja, ranskalaisia kaikkine mahdollisine dippeineen. Jep, totta se on! Mäkkäriä (avattiin vasta 1996 ja suljettiin 2015) tai ylipäätänsä mitään hampurilaisravintolaa ei silloin vielä nykyisessä kotikaupungissani Riihimäellä ollut, joten päätettiin näin tehdä vaikutus riihimäkeläisiin ystäviimme. Mitä tästä nyt on aikaa? Yli 30 vuotta. Huh. Tyttäreni ovat nauraneet tätä jo ennen heidän syntymäänsä tapahtunuttta ruokaspektaakkelia moneen kertaan. Eikä ihme.

Ja tätähän ei ole tapahtunut, ellei ole kuvaa todisteeksi. Tässä se on. Vuosi 1986 ja ehtoisa esbolaisrouva on pistänyt pöydän koreeksi vieraille. Silloin en näemmä ymmärtänyt hyvän ruuan lisäksi myöskään kauniin kattauksen päälle. Voi tätä häpeän määrää!

Nyt sitten poikkeusvappu. Koronavappu. Kotivappu. Maailman tylsin vappu. Yksinäinen vappu. Mutta hyvää ruokaa silti! Ei nakkeja, ei perunasalaattia, eikä varsinkaan kananugetteja.....

Japanilaiset broileripullat eli tsukune

Glorian Ruoka&Viini 4/2020

800 g broilerinjauhelihaa

2 kevätsipulia

2 valkosipulinkynttä

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl soijakastiketta

2 rkl miriniä

1 rkl seesamiöljyä

½ tl valkopippuria myllystä

1 iso kananmuna

1 dl panko- tai korppujauhoja

Kastike

1 valkosipulinkynsi

1 dl soijakastiketta

1 dl miriniä

2 rkl fariinisokeria

Lisäksi

hienonnettua kevätsipulia

paahdettuja seesaminsiemeniä

Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuori ja raasta inkivääri. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Pyöritä lihapulliksi ja paista öljyssä pannulla tai 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Taikina oli melko löysää ja vähän vaikeasti muotoiltavaa. Ohjeen mukaan annoksesta tulee 24 pullaa, minä sain aikaan 29. Paistoin pullia uunissa ehkä viitisen minuuttia enemmän, jotta sain vähän väriä niiden pintaan.

Tee kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli. Yhdistä soijan, mirinin ja sokerin kanssa. Tarjoa lämpimät pullat kastikkeen kanssa. Viimeistele annos hienonnetulla kevätsipulilla ja kuivalla pannulla paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Pähkinäinen kukkakaalisalaatti

Glorian Ruoka&Viini 4/2020

4 annosta

125 g cashewpähkinöitä

1 keskikokoinen kukkakaali

1 rkl oliiviöljyä

½ tl hienoa merisuolaa

1 granaattiomena

1 ruukku lehtipersiljaa

Levitä pähkinät leivinpaperoidulle pellille ja paahda 200 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia, kunnes pähkinät ovat paahtuneet kauniin ruskeiksi. Kääntele välillä. Siirrä paahtuneet pähkinät suoraan salaattikulhoon.

Pilko kukkakaali kukinnoiksi. Levitä kukinnot leivinpaperoidulle pellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes kukkakaali saa hieman väriä, mutta jää kuitenkin napakaksi.

Irrota granaattiomenan siemenet omalla tyylilläsi. Tässähän on lähes niin monta tyyliä, kuin on tekijääkin. Itselläni oli siemeniä valmiiksi irrotettuna pakastimessa. Kyllä, voit siis vallan hyvin pakastaa niitä!

Hienonna vielä lehtipersilja ja yhdistä kaikki ainekset salaattikulhoon. Lisää vielä vähän oliiviöljyä ja suolaa, anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoilua.

Tämä kaikki oli niin hyvää! Kanapullat olivat mehevän mehukkaita ja kastike! Miten herkullista ja yksinkertaista. Dippailin kuumia kanapullia kastikkeeseen jo ennen varsinaista ruokailua.... Kukkakaalisalaatti tuli tähän taloon jäädäkseen. Täydelliset maut.

Juomana Champagne Jacquesson Cuvée 732 Brut. Non-vintage, johon on käytetty 2004 sadon (79%) lisäksi reserviviinejä. Rypäleinä Chardonnay 39%, Pinot Meunier 36% ja Pinot Noir 25%. Erittäin voimakas väri. Kehittynyt, briossinen, voimakas. Kompleksinen. Ikääntynyt. Ensin ajattelin, että tässä on minulle liikaa ihan kaikkea, oliko jopa jo ikääntynyt liikaa, mutta varsinkin ruuan kanssa erittäin hyvä. Jacquessonin tuotteita löytyy myös Alkosta, mutta tämän yksilön olen todennäköisesti tuonut vuosia sitten joltain reissulta.

Ja kun valitsee Riedel Vinum XL -sarjan lasin, niin pullokin näyttää piccololta. Tuli nyt tämäkin sitten paljastettua!

Jälkiruuaksi valmistin viimeaikojen todellisen somehitin, Dalgona -kahvin amarettotujauksella. Onhan Vappu!

Dalgona-kahvi

Helsingin Sanomat

1-2 annosta

2 rkl pikakahvijauhetta

2 rkl hienoa sokeria

2 rkl kiehuvaa vettä

2-4 dl maitoa

(jäitä)

Lisukkeet oman maun mukaan, minulla 2 cl Amaretto -likööriä per lasi sekä lakritsi-kookosströsseliä.

Laita pikakahvijauhe, sokeri ja vesi kapeahkoon kulhoon. Vatkaa ensin sähkövatkaimen pienimmällä teholla ainekset sekaisin, nosta nopeutta ja vatkaa, kunnes on muodostunut kuohkea vaahto. Vaahto syntyi yllättävän nopeasti, nopeutta nostamatta. Vähän vatkaimesta riippuen aikaa menee 1-3 minuuttia.

Kaada kylmä maito (halutessasi lisää jäitä ja/tai mieleistäsi likööriä) kauniiseen lasiin, lusikoi tai pursota kahvivaahto päälle ja koristele. Ihastele hetki ja sekoita sitten vaahto maidon joukkoon ja nauti. Mikäli tekee mieli lämmintä juotavaa, niin lämmitä maito. Olipa hyvää tämäkin! Kiva ja herkullinen tarjottava jälkiruuan sijaan. Kannattaa kokeilla.

Lasi on Timo Sarpanevan  vuonna 1974 Iittalalle suunnittelema Kimara, jota sivupersoonaltani Happyhamsterilta löytyy muutama kappale kolmessa eri koossa. Kaiken kaikkiaan lasia on valmistettu viidessä eri koossa. Sain näitä muutaman äidiltäni ja kun lasiin tykästyin, niin yksittäsiä on kertynyt mm. kirppareilta.

Myös Nuutajärven lasitehdas on valmistanut vuosina 1953-1967 Kimara -nimisiä laseja, jotka tunnetaan paremmin Kaj Franckin suunnittelemina Kartio -laseina. Tämä on hyödyllinen tieto, mikäli laseja etsii vain nimen perusteella.

Näillä eväin sujui siis vappu. Viileän, tyypillisen vappusään vuoksi pysyttelin kotioloissa. Kuten kaikki suomalaiset! Onnekseni mökki on saman sairaanhoitopiirin alueella, onhan turhanpäiväistä vapaa-ajan matkustusta yli piirirajojen edelleenkin vältettävä, niin siirryn sinne, kunhan ilmat hivenen lämpenevät. Koronavappu on nyt vietetty.

Happylobsterin lobsteri ja muut herkut

Olin saanut Tapaninpäiväkutsun tyttäreni perheen luo. Ohjelmassa oli edellisen vuoden malliin vierailu talviseen Korkeasaareen, mutta sain myös tehtäväkseni ideoida ja valmistaa retken jälkeen nautittavan päivällisen. Tai tyttäreni toive oli joku kiva keitto. Päätin sitten valmistaa kuitenkin kolmen ruokalajin setin, kun kaikki tämä tuli eteen kuin tarjottuna joulun alla ilmestyneen lehden sivuilta. Eli en valmistanut jouluruokaa tänä(kään) vuonna! Etukäteisvalmistelut tein mahdollisimman pitkälle kotona jo joulupäivän aikana. Sainpahan mielekästä puuhaa pitkän ja hiljaisen pyhän viettoon. Kynttilöitä palamaan ja poppi soimaan, ei ihan perinteinen joulupäivä, mutta sopii minulle.

Tarina ei etene aivan kronologisesti, ensin kokataan, sitten syödään ja viimeiseksi piipahdetaan Korkeasaaressa, vaikka oikeasti sinne suunnattiin jo heti aamusta. Mutta nyt reseptien pariin.

Jokiravunpyrstösalaatti

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 prk (370 g) jokiravunpyrstöjä

Marinadi

1 rkl sitruunamehua

2 rkl tillisilppua

1 rkl öljyä

½ tl mustapippuria

Salaattiin

1 pitaija

1 avokado

1 rasia vuonankaalia

Kastike

1 dl majoneesia

1 dl ranskankermaa

2 rkl sitruunamehua

1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna

ripaus chiliä

½ tl suolaa

Pitaijan löysin Stockmannilta. Kauniin vaaleapunaisen, hivnen nahistuneen oloisen. Punnitsin yhden ja se maksoi reilusti yli 8 euroa. Vein takaisin hyllyyn ja päätin, että persimon sopii tähän oikein hyvin. Hei huh, mikä hinta! Eli siis persimonilla mentiin.

Valuta ravut suolaliemestä. Sekoita marinadin ainekset ja kääntele se ravunpyrstöihin. Anna maustua ½ tuntia. Kuori ja kuutio hedelmät. Jaa vuonankaali, hedelmäkuutiot ja ravunpyrstöt lautasille.

Majoneesista. Siis nyt tulee tunnustus. Minä en osaa tehdä majoneesia. Siis EN OSAA. Ja niinpä tyttäreni, joka on vieläpä hivenen myöhäisherännäinen ruuanlaittaja, opetti sen nyt minulle. Siis olenhan periaatteessa tiennyt, miten homma menee, mutta olen tehnyt perustavaa laatua olevan virheen ja siksi epäonnistunut. Tämän jälkeen varmasti osaan!

Eli ylläolevan ohjeen mukaan, mutta nyt ilman rosepippureita. Kaikki ainekset huoneenlämpöisinä sauvasekoittimen kulhoon.

Sekoitin painetaan pohjaan, käynnistetään ja nostetaan hitaasti ylös. Tässä minä olen sen virheen tehnyt, kun olen liikuttanut sekoitinta ylös-alas. Suunta on vain ylöspäin.

Ja nyt, kun majoneesi oli saatu haltuun, niin kaikki kastikkeen ainekset vaan sekoitettiin yhteen ja viimeisteltiin annokset.

Tämä oli huippuhyvää, me kaikki pidimme. Naperon annos oli hivenen meidän muiden annoksia pienempi ja kastikkeen laitoin hänelle selkeästi erikseen muista aineksista, mutta kovasti hän tykkäsi dippailla siihen ravunpyrstöjä. Me aikuiset kaadoimme salaatin seuraksi laseihimme Pol Rogerin samppanjaa. Oi, onnea!

Hummerikeitto oli menun työläin osuus ja valmistinkin sen kotona jo edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Autolla kun olin liikkeellä, niin soppakattila kulki mukana vaivattomasti.

Hummerikeitto

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 keitetty pakastehummeri (500 g)

2 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana

50 g selleriä

1 rkl rypsiöljyä tai voita

2 rkl tomaattipyreetä

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl konjakkia

6 dl vettä

1 kalaliemikuutio

1 rkl hummerifondia

4 timjaminoksaa

2 dl kuohukermaa

2 rkl vaaleaa kastikesuurusta

suolaa

valkopippuria

loraus kuohuviiniä tai samppanjaa

Alkuun jo pari kommenttia. Tein keiton tuplana eli periaatteessa siis kahdeksan hengen annoksena. Se riitti oikein hyvin meille neljälle, joista yksi oli alle 3 vuotias, eikä santsannut. Toisekseen mielestäni äyriäiskeittoon kuuluu Pernod, joten viis veisasin konjakkisuosituksesta. Alkoholi haihtuu taivaan tuuliin keittoa keitellessä ja vain aromit jäävät, joten kyseessä ei ole mikään K18-ruoka. Kolmannekseen en ymmärrä yrttien suhteen lainkaan tuota, että neljä timjaminoksaa. Silppusin mukaan lähes puoli ruukullista. Että näin. Jatketaan!

Sulata hummeri pakkauksen ohjeen mukaan, yön yli jääkaapissa. Jos hummeri vielä on jäinen, niin voit edesauttaa sulamista juoksevalla jääkylmällä vedellä.

Halkaise tarpeeksi järeällä veitsellä hummeri pitkittäin. Ronskisti vaan rusautat ja otat lihat talteen pyrstöstä ja  myös saksista. Muista poistaa suoli! Puhtaalla pyyhkeellä painelin hummeria, koska melkoisesti tässä vaiheessa siitä valui sulamisvettä.

Lihojen kaiveluun ja saksien rikkomiseen minulta löytyi jos jonkinmoista välinettä. Jos et omista hummerihaarukoita, niin tavallisella rapuveitsellä kaivelu sujuu myös. Ja saksien koviin kuoriin pääset käsiksi myös työkalupakista löytyvillä pihdeillä. Vähän joutuu töitä tekemään, että kaiken syötävän saa talteen.

Kuoret levitin pellille ja kuivasin 125 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Vasta sen jälkeen irrotin kuorista kaiken irtoavan, pehmeän "epämääräisyyden".

Kuori ja paloittele sillä välin sipulit ja juurekset. Kuumenna öljy tai voi kattilan pohjalla, lisää hummerinkuoret, kasvikset ja sipulit. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia, lisää pyree, kuumenna hetki.

Kaada kattilaan viini, konjakki/Pernod ja vesi. Murenna päälle liemikuutio ja lisää fondi sekä timjamit. Keitä lientä noin 30 minuuttia ja siivilöi liemi toiseen kattilaan.

Lisää kerma, paloiteltu hummerinliha ja suuruste liemeen, anna kiehua pari minuuttia. Suurustamista jatkoin vielä Helsingissäkin, kunnes sain keitosta riittävän sakean. Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että keitot tuntuvat jäävän liian vetisen oloisiksi. Suurustetta vaan lisää, sillä se hoituu!  Lopuksi mausta keitto ja viimeistele juuri ennen tarjoilua lorauksella kuohuviiniä tai samppanjaa.

Lisäsin keittoon samppanjan (en lapselle) lisäksi vielä nokareen alkusalaatin maustettua majoneesia. Maku oli huippu. Ihan kertakaikkisen huippu. Mahtavat maut paahtuneista kuorista ja Pernod'sta. Upean tiivistynyt maku ja hummerilihaa runsaasti. En ole koskaan tehnyt näin hyvää keittoa.

Hedelmäsalaatti ja passiohedelmäkastike

Anna -lehti nr 51-52 20.12.2018

4 annosta

1 mango

8-12 ananaskirsikkaa

200 g karhunvatukoita tai pensasmustikoita

Kastike

5 passiohedelmää

2 keltuaista

1 dl tomusokeria

1 dl kuohukermaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

Ostamani mango oli raaka, se ei ollut toiveistani huolimatta kotioloissa kypsynyt. Vaihdettiin sitten sekin persimoniin. Persimonin satokausi on juuri nyt parhaimmillaan ja vaikka sitä nyt sitten oli ollut jo alkusalaatissakin, niin hyvin meni samalla aterialla toisenkin kerran. Kuori ja kuutioi mango tai mikä hedelmä sinulla nyt sattuu olemaankaan. Jaa hedelmät ja marjat annosmaljoihin ja laita jääkaappiin. Pienelle ihmiselle tarjottavat ananaskirsikat on syytä halkaista valmiiksi.

Halkaise passiohedelmät ja koverra hedelmäliha siivilään. Painele mehu hyvin talteen.

Laita mehu, keltuaiset ja tomusokeri kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastikepohja sakenee. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele jäähtyneeseen kastikepohjaan. Mausta kastike sitruunamehulla ja vaniljalla.

Nyt kyllä vähän toistan itseäni, kun kehun tätäkin loistavaksi. Mutta minkäs teet, kun onnistuu, niin onnistuu!

Jälkiruuan jälkiruuaksi tuli napsittua kiitettävät määrät suklaakonvehteja. Joulunahan vähän niin kuin kuuluu vedellä ruokaövereitä. Katumaan kyllä ehtii. Jos sille nyt mitään tarvetta edes onkaan.

KORKEASAARI

Aurinkoinen päivä ulkoillen, viitisen tuntia taisimme saarella viettää ja tähän sisältyi myös lounas sekä päiväunet. Naperon päiväunet. Ruuasta en viitsi mitään sanoa, koska siitä nyt ei ihmeempää kerrottavaa ole. Burgerit syötiin, vegenä ja juustona sekä naperolla lihapullat. Ei kuvia niistä. Katsellaan mieluummin maisemia ja eläimiä.

Auringon noustessa mentiin ja auringon laskiessa lähdettin pois. Viitisen tuntia siis oli tämä väli.

On se pienellä ihmisellä (2v 9 kk) rankkaa, kun välttämättä piti joululahjarepussa kantaa herra Tossavaista, Peppi Pitkätossua, uutta vesipulloa ja joulun ehdotonta suosikkilahjaa, balettimekkoa. Ties mitä muuta vielä matkassa olikaan.....

Pikkuneidin suosikkeja olivat kamelit, akvaariot ja pienet apinat. Erityisesti akvaarioita hän tuijotti lumoutuneena.

Näkymät Isoisän sillalta auringon laskiessa. Hieno päivä!

Ja ihan viimeiseksi vielä kuva piparkakkutalosta, jota en suinkaan tehnyt itse, vaan olin ostanut naperolle sen Riihimäen Rekosta. Pikkuneiti ilmoitti joulun jälkeen syövänsä ainakin possun.