tiistai 29. lokakuuta 2013

Säilö yrtit öljyyn

Kätevä emäntä -sarjan seuraava osa. Viikonlopusta jäi taas tuoreyrttijämiä, jotka varsinkin näin talviaikaan on lähes mahdotonta pitää hengissä. Tyttäreni kyllä onnistuu siinä, hän on varsinainen yrttiviherpeukalo, mutta äitinsä ei.

Timjamia, basilikaa, lehtipersiljaa
Luin jostakin, että yrtit voi pakastaa öljyssä. Siispä tuumasta toimeen! Eikun silpuksi vaan ja sitten sotkotetaan vähän oliiviöljyä sekaan niin, että tulee semmoista tönkköä tahnaa. Siitä sitten nokareet jääpalarasiaan ja pakkaseen. Omat yrttikuutiot sinne omien lihaliemikuutioiden viereen SIIVOTTUUN pakastimeen. Sädekehä loistaa kaupunkimme itäisellä taivaanrannalla......



Muutenkin oli meneillään vähän tämmöinen jämäilta. Kynttelikössä voi aivan hyvin poltella erilaisia parittomia kynttilöitä.....

maanantai 28. lokakuuta 2013

Siskojen sunnuntai


On harvinaista, että me kolme siskosta viettäisimme aikaa ihan vaan kolmistaan. Oman haasteensa tähän tuo se, että yksi meistä ei edes asu Suomessa, joten yleensä silloin, kun ulkomaalaisvahvistus on paikalla, niin on myös koko muu perhe. Kaikki kolme sukupolvea ja kaverit lisäksi. Vaan nytpä vietimme sunnuntai-iltaa aivan kolmistaan luonani. Siskot olivat jopa yötä!

Harvinaisen tilaisuuden vuoksi halusin valmistaa jotain TODELLA hyvää ja päädyin tatti-brierisottoon, jonka ohjeen löydät täältä. Siskojen suureksi kauhuksi lorautin kuullotettujen riisien sekaan samppanjaa...... Mutta siis tämähän oli juhla!

Alkunaposteluja varten tein katkaraputahnaa parmesanjuustolla. Idean sain viikonlopun Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä -messuilta (joista on tulossa erillinen postaus). Tätä oli tarjolla Tabascon osastolla ja maistui niin hyvältä, että aivan pakko oli heti päästä testaamaan.


Tahnan ainekset:

200 g kuorittuja katkarapuja (pilkottuna)
½ dl majoneesia
½ dl ranskankermaa
3/4 tl sitruunamehua
2 tl  (Maille) dijon-sinappia
½ dl purjosipulia pilkottuna
1 dl raastetttua parmesania
muutama pisara Original Tabasco Brand Pepper Sauce -kastiketta
suolaa
pippuria

Ja valmistusohje on tässä: Sekoita aineet keskenään. Piste.

Kuvan leikkuri on erittäin näppärä vekotin myös yrttien hienontamiseen.
Jättikatkaravunpyrstöjä, ei mitään minikatkarapuja, eikä varsinkaan pakastettuja.

Sitten muutamaksi tunniksi jääkaappiin odottamaan makujen tasaantumista.
Tabascon kanssa olin turhankin varovainen, muutaman pisaran voin mainiosti tuplata ensi kerralla, mutta parempi aloittaa varovasti..... Mutta hyvin maistui sekä TUC-kekseillä että ruislastuilla! Tätä tehdään aivan varmasti myös uudelleen.


Tabascon reseptilehtiset menevät kyllä talteen, sillä vaikkapa Chipotle kahvikastike kuulostaa varsin mielenkiintoiselta.......

Siskojen illassa myös juomat olivat kohdillaan. Ja meillä oli niin mukavaa! Kiitos pikkuiset siskot, saatte tulla yökylään toisenkin kerran :)


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

WineSisters in Estonia

The WineSisters eli kotoisammin Viinisiskot laajensivat reviiriään ja matkustivat ihan ulkomaille saakka. Pääsääntöisestihän kokoonnumme toistemme kodeissa eri teemojen merkeissä, mutta vaihtelu virkistää. Edellinen reissu oli Kirkkonummelle, Bistro O Mat -ravintolaan, josta voit lukea tarkemman matkakertomuksen täältä. Nyt lähdimme sitten oikein merimatkalle, viikonlopun kestävälle retkelle Tallinnaan.

Reissumme ei ollut ihan sellainen perinteinen Tallinnan matka, jossa asutaan Viru-hotellissa, shopataan Viru-keskuksessa ja lopuksi heilutaan Virun yökerhossa aamutunneille. Ei, tämä oli nyt ihan jotain muuta!

Majapaikaksi olimme saaneet järjestymään aivan mahtavan TALON Estonia Golf Country Clubin alueelta, joka sijaitsee noin puolen tunnin (tarkalleen 23 km) automatkan päässä Tallinnasta kohti itää. Koko alue oli ainakin näin maallikon silmään kaunis ja hyvin hoidettu. Rakennuskanta uutta ja modernia, kuten "kotitalostammekin" näkee.






Näkymät makuuhuoneen terassilta. Terasseja talossa oli peräti viisi, joten maisemaa kyllä riitti jokaiseen suuntaan. Nämä kuvat kuitenkin kaikki merelle päin, koska en aamutuimaan jaksanut siirtyä toisten terasseille :)



Ensimmäiset innokkaat golffarit saapuivat kentälle siinä aamuseitsemän jälkeen. Tosin minä en siihen aikaan ollut asiaa toteamassa eli tämä kuva on otettu muutamaa tuntia myöhemmin. Kyllä oli niin kiva seurata reippaita ulkoilmaihmisiä omalta terassilta ja mennä sitten yöpuvussa poksauttamaan aamusamppanjapullo. Ah tätä elämää ja sen moninaisuutta :)









LUONNOLLISESTIKIN talossamme oli myös saunaosasto terasseineen sekä laituri, joka johti läheiseen lampeen. Epäilin sen olevan todellisuudessa yksi kentän vesiesteistä......








Ja tässä se meidän torppa on! Modernia muotoilua kolmessa kerroksessa. Kyllähän se melkein kuntoiluksi laskettavaa oli, kun ravasimme portaissa kerroksien väliä. Alimpana saunaosasto, keskikerroksessa keittiö ja olohuone, ylhäällä kolme makuuhuonetta. Ei pöllömpi :)






Olohuone oli sisustettu virkistävästi nojatuoleilla, eikä iänikuisella sohvaryhmällä. Tuli näytti upealta lasiseinällisessä takassa. En ollut ennen moista nähnyt!



Keittiö oli valoisa ja moderni. Ehkä vähän liiankin moderni, sillä kesti aikansa saada esim. uuni toimimaan! Valkopintainen induktioliesi hipaisunäppäimineen oli ennennäkemätöntä ja myös liesituuletin, joka nousi esiin pöytätasosta. Ihmeitä kerrakseen! Onnistuimme kuitenkin saamaan ruokaa aikaiseksi.......








Portaat makuuhuonekerroksesta alas olivat läpinäkyvät (lasia) ja päiväsaikaan mielestäni jopa vähän pelottavat. Ei korkeanpaikan kammoisille!




Näkymä makuuhuonekerroksesta keittiöön.

Että tämmöiset fasiliteetit oli meillä :)

Ensimmäisen illan dinnerin olimme päättäneet valmistaa itse kotioloissa ja niinpä kuljettajamme (niin, meillä oli myös oma kuljettaja koko viikonlopun ajan!) kurvasikin suoraan satamasta paikalliseen Prismaan ja me jalkauduimme jaettujen ostoslistojen kanssa markettiin. Olimme päättäneet, että pääruokana olisi pihvit. Joko naudan sisäfileepihvit tai vaihtoehtoisesti tonnikalapihvit. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Hädin tuskin löytyi lehmää missään muodossa, saati sitten fileenä. Päätimme sitten tulla toimeen niillä kantturakönteillä, mitkä sattuivat valmiiksi pakattuina löytymään. Ruokashoppailu ulkomailla oli vuosia sitten paljon hauskempaa, kun ei oikein koskaan tiennyt, mitä ja millaista tavaraa löytyy. Nythän monikansalliset tuotteet ovat tämänkin lystin tyystin pilanneet! Yritimme kuitenkin mahdollisuuksien mukaan haalia ostoskärryymme myös paikallisia tuotteita.



Valmiit alkupalat, joista emme ennakkoepäilyistä huolimatta saaneet vatsatautia. Vaikka kaikki raaka-aineet eivät olleet ihan tunnistettavissa, niin yllättävän hyviä ne olivat. Olihan osa vähän epäilyttävää.....




Pihvit olivat tunnistamatonta ruhonosaa, joka olisi vaatinut ehkä pidempää hauduttamista. Me paistoimme pinnat kiinni ja kypsensimme sitten uunissa lähes kypsiksi. Hyvältä kuitenkin maistui tomaatti-mozzarellasalaatin ja paahdettujen pinjansiementen kera Päällä köntti tuorejuustoa kastikkeena.





Jälkiruokana valmista Dajm-kakkua kera Vana Tallinn Coffee -liköörin. Kakun päälle vuoltiin perunankuorimaveitsellä hieman valkoista Tobleronea. Viimeistelty vaikutelma!






KAUPUNGILLA

Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, tosin hivenen tuulisena. Lokakuun puolenvälin tienoilla 14 asteen lämpötilat ovat olleet enemmän, mitä on edes uskaltanut toivoa! Aamiaisen ja aamusaunan jälkeen kuljettajamme noutikin meidät sitten kaupungille. Hän toimii myös paikallisoppaana, joten kuulimme samalla tarinoita sekä Tallinnan kohteista, että amerikkalaisturisteista. Siinä sivussa kävi myös melko terävin sanakääntein ilmi tyytymättömyys sekä Nokian puhelimien että Mercedes Benzin autojen laadun heikentymiseen :)

Näkymiä Toompean mäen näköalatasanteilta:




Päivä oli nautinnollinen. Päämäärätöntä vaeltelua Vanhassa Kaupungissa ilman mitään aikatauluja ja pakollisia ohjelmanumeroita. Menimme fiilispohjalta sinne, minne nenä näytti ja missä näytti olevan jotain mielenkiintoista.


Kohtuotsa-näköalatasanteen kupeessa silmään osui kellariin vievät portaat ja niiden vierellä glögimainos. Siispä sinne, olikin syksyn ensimmäisten glögien aika! Ja olipa se paikka, kuvista ei ikävä kyllä välity paikan fiilis, siellä pitää ihan itse piipahtaa.

Vaatimaton wc-ovi

Glögi maksoi vaivaiset 3,50 euroa ja hetken jo mietimme, että ostimmeko todellakin vahingossa ALKOHOLITTOMAT juomat, koska prosentit eivät tässä maistuneet lainkaan. Noh, punoittavat posket kyllä sitten toimivat alkometrinä...... Mukava paikka, asiakkaita vaan todella vähän.


Ainoa etukäteen päätetty kaupunkivaeltelun kohde oli Chocolaterie Pierre (osoitteessa Vene 6), jossa kävimme vetämässä suklaaöverit. Luulin oikeasti, että en enää koskaan pystyisi syömään suklaata..... Paikka oli aivan täynnä. Ja aivan täynnä KAIKKEA! Ihmisiä, tavaraa, tavaraa, tavaraa... Kuten kuvista näkyy, ihan pihaa myöten.






Päivän mittaan kaupungilla osui eteen muitakin houkutuksia, tässä pikakatsaus niihin.

On tarjouksia, joiden ohi vaan ei pääse........
.....ja sitten on niitä, jotka on helppo ohittaa!

Juustolautanen Vana Viru pubissa. Sopivasti pientä napostelua porukalla jaettavaksi 14 euron hintaan.

ILLALLINEN

Illallisen olin varannut meille ravintolasta Leib Resto ja Aed. Suosituksia oli osunut silmääni mm. Sillä Sipuli -blogista ja Reseptitaivaasta. Jossain oli ollut myös maininta tasokkaasta viinilistasta ja siitä, että kullekin ruualle löytyy oma suositusviini, jota saa myös laseittain. Eli vallan oiva kohde viiniklubilaisille.

Ravintola on erittäin suosittu ja pöytä onkin pakko varata etukäteen. Käytän usein pöytävarauksia tehdessäni Table Online -palvelua. Ei voisi näppärämpää systeemiä olla! Saat heti varauksellesi vahvistuksen sekä vielä edellisenä päivänä muistutusmeilin. Ja mikäli tulee tarve perua varaus, niin vahvistusmeilissä on linkki sitä varten. Suosittelen! Pääosin palvelun piirissä on pääkaupunkiseudun ravintoloita, mutta ilahduttavan paljon myös Turusta ja Tampereelta. Ja nykyään myös siis Tallinnasta.

Mutta takaisin Leipäravintolaan (Leib=leipä). Ravintola löytyy muurien ympäröimästä puistosta, osoitteesta Uus 31. Kesäaikaan ravintola levittäytyy myös puistoon. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja ruoka-annokset saatiin nopeasti. Ruoka oli todella herkullista ja tarjoilijamme suositusten mukaisesti nautimme jokaiselle ruualle sopivan viinin tai muun juoman. Aivan suunnitelmien mukaan!

Oma menukokonaisuuteni sisälsi alkudrinkin, kolme ruokalajia ja kullekin oman juoman. Hinnaksi tuli 44 euroa, mutta huumaantuneena kaikesta ystävällisyydestä, asiantuntevuudesta, kauneudesta, herkullisuudesta, hyvästä seurasta, onnellisuudesta ja vaikka mistä löimme jokainen tiskiin 50 euroa. Helsingissä tai yleensäkin Suomessa olisi vastaavan tasoinen kokonaisuus maksanut lähemmäs satasen. Tarjoilijamme sai siis vallan oivat tipit, mutta todella ansaitusti.

Kuvat jatkakoon tarinaa.......



What?





Pöytäseurueen hurmannut prosecco, jota suositeltiin myös sienikeitolle.
Itse luotin vanhaan kunnon campariin ruokahalun herättäjänä.

Ystävältä lainattu kuva sienikeitosta, joka yllättäen olikin tehty kirkkaaseen liemeen.
Alkuun söin Kalamatsi-meijerin pehmeää juustoa ja sen kanssa marinoituja porkkanoita.

Alkuruokaviinilläni oli hauska tarina. Espanjalainen Torresin viini kun oli hivenen yllättäin rieslingiä, rypälehän ennemminkin yhdistetään Saksaan tai Itävaltaan, eikä nimikään ollut kovin espanjalainen. Viinintekijällä oli kuitenkin Waltraud -niminen saksalaissyntyinen vaimo, joka oli kovin mieltynyt rieslingiin. Ja kyllä minä kutsuisin tätä tosi rakkaudeksi, kun mies sitten vaimoaan ilahduttaakseen valmisti hänelle nimikkoviinin lempparirypäleestä! Oikein kelpo juoman vielä kaiken lisäksi. Nam!

Viinistä viiniin -palvelusta löytyy arvostelu viime vuodelta, jolloin viini on saanut kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta sitä on pidetty laatuun nähden kuitenkin liian kalliina (16,23 €). Enää viiniä ei löytynyt Alkon valikoimista. (Jälkeenpäin huomasin, että 11-12/2013 Tallink Siljan tarjouksesta viini löytyi edulliseen 8,20 euron hintaa eli puolet halvempaa, mitä Alkossa.....)

Pöytäseurue päätyi kuhaan. Herkulliseen sellaiseen.
Kuhan viini
Päääruokani eli talon possumakkarat maistuivat huomattavasti paremmilta, miltä näyttivät. Annos oli valtava, en jaksanut edes kaikkea syödä. Paitsi makkarat tietenkin :)
Makkaroiden viini. Moi vaan, että oli herkkua!

Ravintolan erikoisuus oli itsevalmistetut jälkiruokasnapsit. Makuina löytyi pihlajanmarjaa, raparperia sekä mustaviinimarjaa. Viinana, joka ei vaarallisesti maistunut lainkaan, oli vodka. Juttu on kyllä niin, että meikäläinen ei ensi keväänä tee ainakaan raparperipiirakkaa!

Vieruskaverin Baked Apple

Itse valitsin jälkiruuaksi raparperisnapsin lisäksi lajitelman ravintolan omia jäätelöitä. Mansikkasorbetti, leipä- ja vadelmajäätelöt. Siis luit aivan oikein, LEIPäJääTELö. Se oli erittäin hyvää, vaikka aivojen oli vaikea tajuta, miten jäinen makeus maistuukin vaalealta leivältä......


Rakastuin tähän paikkaan ja menen uudelleen aivan varmasti. Viimeistään kesällä nauttimaan puiston kauneudesta hyvän ruuan lisäksi. Muutenkin mieltäni jäi askarruttamaan se, että haluaisin viettää Tallinnassa pidemmän ajan. Niin paljon jäi taas näkemättä. En ehkä viikkoa olisi, mutta vaikkapa neljä päivää. Haluaisin kierrellä kaupunkia laajemmaltikin, kuin vain pyöriä Vanhassa kaupungissa. Samaten mielenkiintoisia ravintoloitakin olisi vaikka kuinka! Tällä hetkellä kiinnostaa ehkä eniten Kalamajan alueella sijaitseva trendikäs F-Hoone. Siitä olen kuullut ja lukenut niin paljon positiivista, että aivan pakko päästä testaamaan! Taidankin aloittaa kesälomamatkan suunnittelun......