tiistai 21. huhtikuuta 2020

Viimeinen viikonloppu

Viimeisenä viikonloppuna ennen kuin korona laittoi elämämme sekaisin, tulivat ystäväni luokseni kylään. Vaikka pahaenteiset uutiset jo leijuivat ilmassa, olimme autuaan tietämättömiä, mitä seuraava viikko toisi tullessaan. Sen verran olimme kuitenkin jo varuillamme, että emme halailleet ja käsidesiä lotrattiin menemään!

Ensin kierrettiin Riihimäen museoita, tosin Taidemuseo oli harmiksemme jo sulkenut ovensa koronan vuoksi ja sitten tietenkin kokkailin herkkuja pöytään. Mennään tässä kuitenkin ruoka edellä ja museoiden kuvakooste tulee vasta lopuksi.


Aavistuksen verran italialaisteemalle mentiin ja silloin varsin oiva ruokahalun herättäjä on pienet crostinileivät. Päällysteissä oikeastaan vain taivas on rajana. Viipaloi patonki, sivele oliiviöljyllä ja paista hetki uunissa niin, että leivät ovat mukavan rapeita. Minulla oli leipiä kahdella eri täytteellä. Toisella vain Bresaola -kinkkua ja toisella Riihimäen REKOsta hankittua tomaattihilloketta, sen päällä paistetut siivut vuodenjuustoa ja hivenen hunajaa. Hyvin maistuivat!


Ja jos koskaan olet tuskaillut, miten vuohenjuustoviipaleet paistettaessa hallitsemattomasti leviävät pitkin pannua tai juuttuvat pannuun kiinni, eikä niitä saa siististi käännettyä, niin sitä ei tapahdu enää. Kokeilin ystäväni antamaa vinkkiä paistaa viipaleet leivinpaperin avulla. Ja toden totta tämä vinkki toimii!

Uunifetapastaahan ovat varmaan jo lähes kaikki valmistaneet, myös minä, klik. Mutta kun näin Vaimomatskuu -blogin viinirypäleversion tästä, kuulosti se juuri sopivan erilaiselta ja ehkä jopa yllättävältäkin tarjottavalta, joten sitä sitten tekemään.

Uunifetapasta paahdetuista viinirypäleistä
2 annosta

500 g siemenettömiä viinirypäleitä
3 laakerinlehteä
muutama oksa rosmariinia
1 valkosipuli
200 g fetaa 
3-4 rkl oliiviöljyä
(1 rkl  tai oman mukaan) chilihiutaleita 
vastarouhittua mustapippuria
n. 200 g spagettia

Viimeistelyyn
tuoretta rosmariinia
chilihiutaleita oman maun mukaan
½ dl mantelilastuja


Irrota viinirypäleet tertuista ja laita ne uunivuokaan/-pellille. Kaada päälle oliiviöljyä ja pyörittele rypäleet kauttaaltaan öljyyn. Nosta feta kokonaisena rypäleiden keskelle. Puolita valkosipuli ja laita puolikkaat vuokaan leikkuupinta alaspäin, niin silloin valkosipuli maustaa hyvin vuoan pohjalle kertyvän nesteen. Valele vielä lisää oliiviöljyä fetalle ja valkosipuleille. Mausta rosmariininoksilla, laakerinlehdillä, chilihiutaleilla ja mustapippurirouheella.


Paahda vuokaa 200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes viinirypäleet ovat lysähtäneet kasaan ja valkosipuli pehmentynyt. Ota vuoka uunista ja käännä valkosipulit varovasti toisin päin, laita takaisin uuniin ja paahda vielä hetki, kunnes valkosipulit ovat saaneet vähän väriä pintaan.

Tässä välissä paahda kuivalla pannulla mantelilastuihin mukava väri ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaisesti. Säästä tilkkanen pastan keitinvettä.

Sekoita varovasti uunivuoassa sekaisin vastakeitetty pasta, viinirypäleet, feta ja kuoristaan puristetut valkosipulinkynnet. Tarvittaessa voit notkistaa seosta pastan keitinvedellä.



Annostele lautasille ja koristele mantelilastuilla, tuoreella rosmariinilla ja chilihiutaleilla. Ja tosiaan minulla ei ollut mantelilastuja, joten käytin mantelirouhetta. Manteli kuin manteli! Maukas pasta tästä tuli, viinirypäleet sopivat yllättävän hyvin yhteen fetan kanssa.

Ricotta-päärynämousse
Glorian Ruoka&Viini 2/2020
4 annosta

4 keskikokoista päärynää
2 rkl + 3/4 dl sokeria
2½ rkl sitruunamehua
1 prk (250 g) ricottaa
1 rkl juoksevaa hunajaa

Lisäksi
½ dl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta


Kuori ja leikkaa päärynät ohuiksi viipaleiksi ja laita ne pannulle. Lisää 2 rkl sokeria ja sitruunamehu, kuumenna muutama minuutti. Siirrä pannu liedeltä ja anna päärynöiden jäähtyä.

Paahda pähkinä- tai mantelirouhetta kuivalla pannulla pari minuuttia. Vaahdota ricotta sähkövatkaimella ja lisää vaahdottamisen loppuvaiheessa 3/4 dl sokeria ja hunaja. Sekoita, kunnes ricotta on pehmeää ja tasaista.


Jaa päärynät tarjoiluastioihin ja lisää ricottavaahto päälle. Koristele annokset rouheella. Helppo ja herkullinen jälkiruoka. Suosittelen! Ricottavaahto sopii varmasti hyvin myös vaikkapa grillatuille hedelmille, kuten aprikoosille tai ananakselle. Saatan mökkimuurikalla testata tulevana kesänä.

Sitten museokierrokselle. Riihimäellä on monta mielenkiintoista museota ja harmiksemme todellakin jouduimme jättämään Taidemuseon tältä erää väliin. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.

Vierailimme Suomen Metsästysmuseossa, olimme ainoat asiakkaat ja on kyllä myönnettävä, että yllätyimme museon annista sangen positiivisesti! Tänne haluan kyllä tuoda lastenlapset eläimiä ihmettelemään!

Suurriistametsästäjä Jaakko Ojanperän trofeekokoelma loksautti kyllä meikälikkojen leuat lattiaan!





Myös muut museon perusnäyttelyt ovat huolella rakennettuja ja mielenkiintoisia. Yllätyimme, että metsästysmuseo on muutakin kuin aseiden esittelyä, toki niitäkin, mutta paljon myös muuta. Suosittelen!



Emmepä olleet ennen kuulleet vaikkapa sorsastustynnyristä, jossa metsästäjä kaislikon suojissa odottelee ylitseen lentäviä vesilintuja. Tämä nimenomainen tynnyri on ollut käytössä Kauvatsan Puurijärvellä 1930 ja 1940 luvuilla ja se on varustettu punaisella nahalla päällystetyllä pyöreällä istuimella sekä pienellä hyllyllä, jossa on kolot laseja ja eväspulloa varten. TIETENKIN! Opimme siis paljon uutta....

Aivan Suomen Metsästysmuseon vieressä sijaitsee suosikkimuseoni, Suomen Lasimuseo. Sinne siis seuraavaksi. Olin itse jo aikaisemmin käynyt katsomassa tämän kansainvälisestikin kuuluisan suomalaisen graffititaiteija EGSn näyttelyn. Itse asiassa se, kun näyttelyä sosiaalisessa mediassa hehkutin, innostikin ystäväni tälle retkelle. Ja mikä olisi ollutkaan mahtavampi päätös museokierroksellemme kuin se, että osuimme museolle sattumoisin juuri sillä hetkellä, kun taiteilijatapaaminen alkoi!


EGS ei näytä koskaan kasvojaan ja kertoikin siihen syyksi sen, että ei halua tuottaa ihailijoilleen pettymystä paljastuessaan ihan tavalliseksi keski-ikäiseksi perheenisäksi. Kasvoja emme siis nähneet, mutta kuulimme mielenkiintoisia tarinoita hänen uraltaan ja taustoja teoksille.





Sen pituinen se. Lämmöllä vaalin mielessäni tätä viikonloppua, koska sen koommin (nyt kuuteen viikkoon) en ole ketään nähnyt, enkä missään käynyt. Fuck corona!

torstai 16. huhtikuuta 2020

Etätyömunakas

Nyt jo yli kuukausi etätöissä ja lähes eristyksissä kotona maailmassa jylläävän koronaviruksen vuoksi. Melkein jokaiseksi päiväksi olen kokannut jotain itselleni. Sen olen huomannut, että ruoka on oltava lämmittämistä vaille valmista tai sitten todella nopeasti valmistettavaa, muutoin etätyöpäivän lounas siirtyy aivan liian myöhäiseksi. Tästä uunimunakkaasta riitti kahden päivän aamiaiseksi sekä lounaaksi. Eikä kyllästyttänyt!



Halloumi-pinaattiuunimunakas
Yhteishyvä Sesonki 2/2020
4 annosta

1 pkt (200 g) halloumijuustoa
1 ps (70 g) babypinaattia
1 rs (250 g) minitomaatteja
1 pieni punasipuli
8 kananmunaa
1 dl maitoa
½ tl rouhittua mustapippuria
½ rkl rypsiöljyä

Raasta halloumi. Huuhtele pinaatti. Huuhtele ja puolita tomaatit. Kuori ja halkaise punasipuli, leikkaa ohuiksi viipaleiksi.



Riko munat kulhoon. Vatkaa joukkoon maito ja pippuri. Öljyä uunivuoka (20x26 cm) kevyesti. Ripottele vuokaan ensin pinaatti, sitten halloumi. Kaada päälle munaseos. Lisää pinnalle sipulit ja tomaatit.



Paista 200 asteesssa 25-30 minuuttia tai kunnes munakas on hyytynyt. Paistelin vielä vartin päälle ja annoin rauhassa tekeytyä uunissa vielä katkaistuani lämmöt.



Tätä maukasta uunimunakasta söin lounaaksi rapeakuorisen leivän kanssa ja mietin, että olisipa oiva tarjottava kiireettömälle mökkiaamiaiselle. Perheen tai ystävien kanssa. Sitä ajatusta sydämessä hellien kohti seuraavaa kotiarestikuukautta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Savulohitortillat

Pitkään oli jo tehnyt mieli savustettua lohta ja niinpä sitten Riihimäen REKOsta sitä hankinkin, kalastaja Ronnylta, joka myy myös törkeän hyvää savulohilevitettä. Ostin sitäkin. Sitten teki mieli jotain helppoa, nopeaa ja herkullista ruokaa. Tortillat.

Savulohitortillat

savustettua lohta
tortillalättyjä 
salaatinlehtiä
guacamolea
tomaattisalsaa 
ranskankermaa

Lämmitä lohi, lämmitä lätty. Ja lisää täytteet. Siinä se oli. 


Eipä tässä äly nyrjähtänyt, superhelppoa ja superhyvää. Ja vielä aurinkokin paistoi. Kevät!


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Kaksi asiaa pääsiäisestä


Mitkä kaksi ruokaan liittyvää asiaa sinulle tulee ensimmäisenä mieleen pääsiäisestä? Minulle tulee mieleen karitsa ja mämmi. Ehkä myös sitruuna. Ja kun nämä kaikki osuivat silmiini yhdessä ja samassa reseptissä, niin viikonlopun ruokasuunnitelmat olivat sillä selvät.

Pääsiäispyörykät ja sitruunapasta
Glorian Ruoka&Viini 3/2020
4-6 annosta

3 salottisipulia
1 dl persiljaa hienonnettuna
2 tl korianterinsiemeniä rouhittuna
600 g karitsanjauhelihaa
1½ dl mämmiä
1½ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rkl öljyä paistamiseen

Persilja vaihtui lehtipersiljaan, sitä kun kotona oli jo valmiina ja jauhelihaa oli noin 100 g vähemmän. Muuten mentiin, kuten ohje ohjeisti. Kuori ja hienonna sipulit. Hienonna persilja ja rouhi korianterinsiemenet.


Sekoita kaikki aineet tasaiseksi pyörykkätaikinaksi ja pyörittele kostutetuin käsin pulliksi. Sain aikaiseksi noin 30 pyörykkää. Itse en lihapullia tehdessä kostuta käsiä vedellä, vaan oliiviöljyllä. Jotenkin olen vain mieltynyt siihen tapaan enemmän.


Paista pyörykät pannussa muutamassa erässä. Ruskista pyöryköihin kuumassa öljyssä paistopinta, säädä sitten lämpöä pienemmälle ja jatka kypsentämistä 5-10 minuuttia eli kunnes pullat ovat mehevän kypsiä. Ihan näin tämä ei minulla sujunut. Pullat jysähtivät pannuun kiinni ja ensimmäinen paistoerä oli esteettisesti epäonnistunut ja hajoili miten sattui. Loput paistoin voissa ja se sujui paremmin. Todennäköisesti vika oli öljyssä. Tai pannussa. Tai minussa.

Sitruunapasta
4 annosta

400 g tagliatellepastaa
1 luomusitruuna
1 dl parmesaania raasteena
50 g voita 
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
1 dl persiljaa hienonnettuna

Ei ollut tagliatellea, mutta oli vuonna 2014 vanhaksi mennyttä spagettia. Joka siis oli aivan täysin käyttökelpoista! Tämähän on asia, josta aina jaksan jauhaa, älkää heittäkö niin sanotusti vanhaksi menneitä ruokatarvikkeita pois tarkistamatta, ovatko ne käyttökelpoisia vaiko eivät. Mihin nyt kuiva pasta voisi pahentua? Keitä tuore tai vanha pasta pakkauksen ohjeen mukaan.


Raasta sitruunan keltainen kuoriosa ja purista mehu. Muistathan aina käyttää luomusitruunaa ainakin silloin, kun käytät sen kuorta. Luomusitruunakin pitää vielä pestä kuumalla vedellä ja harjalla. Raasta parmesaani. Minulla oli valmista raastetta (yllättäin ylimennein päiväyksin, mutta täysin kunnossa sekin), mutta lisäksi raastoin ihan tuoretta.


Sekoita voi kattilassa. Lisää kuoriraaste, mehu, parmesaari, suola ja pippuri.


Kaada kastike valutetun pastan joukkoon. Lisää lihapullat, koristele persiljasilpulla. Ja minä lisäsin päälle vielä hitusen parmesaaniraastettakin.


Annos oli erittäin herkullinen! Mämmi toi lihapulliin makoisaa mehevyyttä ja sitruuna pastaan kevättä. Vai oliko se kevään tuoja kenties aurinko?




Viini lasissa oli sitä, mitä viikonlopusta oli pullon pohjalle jäänyt eli sitä ei mitenkään suunnitellusti oltu sovitettu ruuan kanssa. Aina ei tarvitse. Australialaisen Hewitsonin Le Secateur 2018 (17,99 €), täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vadelmainen, hennon vaniljainen. Shiraz, kuten Syrah tuolla maailman kantilla kirjoitetaan. Ja sopii mm. karitsalle! Minun mielestäni varsin käypänen viini, mutta Viinilehti antaa vain kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty) ja moittii liian kalliiksi. Pöh.