Lauantailounaalla: 2Puuta Bistro & Bar, Hyvinkää

Pandemian aiheuttamista poikkeustilosta ja ravintolasuluista johtuen, miten olenkaan kaivannut lauantailounaita! Kiireettömiä, hitaita, pitkiä lounaita hyvän ruuan parissa. Ravintoloiden aukiolorajoitukset eivät vielä päästä meitä nauttimaan päivällisiä tai illallisia, mutta lounastaa saa, turvallisesti ja vastuullisesti. Siispä toukokuisen lauantain kunniaksi lähdimme siskon ja siskon miehen kanssa kohti Hyvinkäätä. 

2Puuta Bar & Bistro on lahja Hyvinkään ja lähiseudun hyvän ruuan ja juoman ystäville. Muutaman kerran olen siellä vieraillut ja yhden visiitin taltioinut blogiinkin, klik.

Ilahduttavaa oli, että ravintola oli täynnä. Tai siis niin täynnä, mitä voimassaolevat rajoitukset antoivat myöden. Onnistuimme saamaan ehkä iltapäivän viimeisen vapaan pöydän, joten suosittelen aina tekemään pöytävarauksen, oli sitten normaali- tai poikkeusajat.

Jorinat sikseen, tätä me söimme ja tätä me joimme. 

Valitsin alkuruuakseni lämpimien tapaksien listalta mustekalaa sitrusmajoneesilla. Tämä oli nyt kolmas kerta ja tämän saman valinnan tulen tekemään tästä ikuisuuteen eli niin kauan, mitä annos tulee ravintolan listoilla keikkumaan. Että tiedoksenne vaan! Tämä on jotain niin käsittämättömän hyvää, että sitä ei maistamatta voi ymmärtää. Ymmärtämisestä puheen ollen, ymmärrän kyllä myös sen, että mustekala ulkonäöllisesti ei kaikkia hyvänkään ruuan ystäviä viehätä, mutta kannustan silti kokeilemaan! Ravintolan tapaslista on muutoinkin maistelun arvoinen. Voit ottaa annoksen tai kaksi alkuruuaksi tai koota koko aterian pelkistä tapaksista. 

Viinien suhteen pyysin osaavalta henkilökunnalta suositukset. Mustekalan kaverina portugalilainen Soalheiro MAR , rypäleinä Alvarinho ja Loureiro, joista jälkimmäinen oli minulle entuudestaan tuntematon. Puolikuiva, eloisan hapokas, hedelmäinen. Merellinenkin (MAR=meri), joten siinäkin mielessä sopi hyvin mustekalojen kanssa.

Listan ulkopuoliset päivän suositukset löytyvät seinätaululta (ensimmäinen kuva), enkä kyennyt vastustamaan karitsan kutsua. Mitkä maut! Varsinainen makupommi! Sisareni kanssa päätimme painaa mieleen perunoita maustaneet chorizosuikaleet. Ehkä se näin kirjoitettuna pysyy mielessä paremmin....

Ihana liha tarvitsee rotevan ja voimakkaan viinin. Espanjalainen Dit Celler Cabirol 2020 löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (14,99 € eli varsin edullinen). Rypäleinä tutut Garnacha ja Tempranillo. Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, mausteinen, yrttinen.

Jälkiruoka meni överiksi. Siis meillä överiksi. Hyvää oli, mutta vähempikin olisi riittänyt! Onnellisina ja enemmän kuin kylläisinä vyöryimme ravintolasta ulos. Laskuni loppusumma oli 76,80 euroa sisältäen kolme ruokalajia, joista pääruuan osuus 32 euroa ja kolme lasillista viiniä. Olihan siinä lounaalle hintaa, mutta hei, LAUANTAI! Täydellinen lauantai!

**********

2Puuta Bistrosta voit hakea kotiin myös herkullisia take away -lounaita. Tässä esimerkkinä risotto, jonka hintaan kuului myös keitto ja salaatti. Suosittelen!

Viiniklubin ranskalainen illallinen

Hyvinkään Viiniklubi oli tällä kertaa kutsunut vieraakseen keittiömestari Jani Pesolan, joka on nuoreksi mieheksi ennättänyt luoda jo merkittävän uran niin huippuravintoloissa, kuin erilaisten ruokaprojektien parissa. Jani on työskennellyt Ranskassa myös Suomen Pariisin suurlähetystön keittiömestarina. Siksi teemana ranskalainen keittiö ja sen klassikot Janin omina versioina. Plus huippuviinit, tietenkin!

Viiniklubin illalliset ovat kaukana turhantärkeästä pönöttämisestä. Iloinen joukkio yhteisen harrastuksen äärellä, välissä tarinoidaan laveasti viineistä ja niiden taustoista, kokki käy kertomassa valmistamistaan ruuista, sana on vapaa, kysymyksiä heitellään, yhdessä ihmetellään ja pohdiskellaan. Seuraan on helppo liittyä myös yksin, sillä et ole yksin! Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, maistanut huippuviinejä ja syönyt herkullisia ruokia. Edellisestä illallisesta voit lukea täältä, klik.

Alkuun lasilliset samppanjaa. Tietenkin. Champagne Clément Perseval Blanc de Noirs Brut. Upea kuulaan raikas juoma, väri hivenen punertava, kuin ruusukultaa. Väri selittyy sillä, minkä jo nimikin kertoo, että valmistuksessa on käytetty vain punaisia rypäleitä. Pinot Noir ja Pinot Meunier. Clément Persevalin samppanjatalolla on bionynaamisesti viljeltyjä tarhoja vain noin 3 hehtaarin verran. Viljelyssä ei myöskään käytetä lainkaan koneita, vaan vuodesta 2014 alkaen tarhat on kynnetty Hermann-hevosen voimin. Tärkeä detalji!

Ensimmäisenä ruokana meille tarjoiltiin klassinen ranskalainen kala/äyriäiskeitto Bouillabasse rouille. Sahramia, tähtianista, valkosipuli-sahramimajoneesia. Keitto oli aivan huippu! Tähän hetkeen saakka omalla Bouillabasse -listallani on ykköspaikkaa pitänyt Tampereen kauppahallissa toimiva ravintola 4 Vuodenaikaa, mutta nyt se saattoi kohdata voittajansa.

Keiton viininä Jeff Carrel'n Morillon Blanc 2016, Ranskan Languedoc-Roussillon -alueelta. 100% Chardonnay. Viinin valmistuksessa on käytetty paljon jalohomeisia rypäleitä ja se sekä 8 kuukauden tammikypsytys tuovat viiniin runsasta, kypsää hedelmäisyyttä, hunajaa, briossia ja mausteisuutta. Unohtamatta jännällä tavalla jälkiruokaviinimäistä vivahdetta. Maku on moniulotteinen, tuhti, pyöreä, tamminen ja pitkä. Erinomainen makupari keiton sahramin kanssa.

Jeff Carrel kuuluu viinintekijöiden uuteen sukupolveen, joka kiertää ympäri maailmaa valmistamassa viinejä, mutta joka ei omista omia viinitarhoja, eikä omaa viinitaloa. Carrel on ostanut pieniä palstoja viininviljelijöiltä ja vuokraa viininvalmistukseen tarvitsemansa tilat. Hän tuottaa tällä hetkellä noin 40 viiniä, pääosin Etelä-Ranskassa, alueella, josta illan viinimmekin oli peräisin.

Pääruuan viini herätti pienoista ihmetystä. Tiesimme, että tulossa on lihaa ja hämmästyimme, kun lasiin kaadettiin erittäin viileää Pinot Noiria. Mitä ihmettä! Beaune 1er Cru Les Avaux 2012 Ranskan Bourgognesta, Ranskan suurimmalta viinialueelta. Rypäleinä Cabernet Sauvignon ja Merlot. Ranskalaiseen tapaan rypäleiden tarkka suhde jää salaisuudeksi.  Omasta mielestäni viini oli liian viileää, mutta se kyllä parani lämmetessään ja toimi ruuan kanssa. Viinivalinta perusteltiin sillä, että mikäli lautasella on jo mausteisuutta, nyt mustapippurikastikkeen muodossa, niin silloin viinin ei ole tarpeen olla tanniininen. Osa tosin piti viiniä kuitenkin ruualle liian kevyenä ja vaikka tästä tavallaan (kuten nyt pinot noirista ylipäätänsä kykenen) pidinkin, niin olisin myös valinnut tuhdimman vaihtoehdon.

Tournedos, perunaconfit, juureksia ja Janin pippurikastike. Ehkä parasta lihaa, mitä lautasellani on aikoihin, vuosiin, näkynyt. Kotimaisen naudan sisäfilee oli kypsennetty kokonaisena ja esikypsytys tehty höyryssä. Sous vide -menetelmää soveltaen. Meistä useampikin oli mielessään harmitellut, että kun ei ole lihaveitsiä, mutta huolemme oli tyystin aiheeton. Pekoniin kiedottu liha oli niin mureaa ja suussasulavaa, että hyvä kun veitsellä tai ylipäätänsä hampailla oli mitään käyttöä. Aivan täydellistä. Huokailimme vaan ihastuksesta. Lisukkeena paahdettuja juureksia ja öljyssä confattua eli kypsennettyä perunaa. Ja se pippurikastike! Pöydässämme esitettiin jos jonkinlaisia arvailuja, mitä kaikkia eri pippureita kastike mahdollisesti sisältää. Löysimme valkopippuria ja viherpippuria, ainakin. Jep jep, pieleen meni, sillä ainoa pippuri, mitä kastikkeessa oli käytetty, oli mustapippuri. En tiedä, paljastiko Jani meille koko salaisuutta, mutta vinkkasi kuitenkin paahtavansa kokonaisia mustapippureita 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia ja sitten hienontavansa ne aivan hienoksi, ei siis rouheeksi, vaan aivan hienon hienoksi. Tätähän on kokeiltava!

Kolmanteen lasiin kaadettu Chateau Marojallia 2012, on Bordeaux -viiniksi melko nuori, juotavissa, mutta kehittyy edelleen. Vuosi 2012 oli alueella kohtalainen vuosi, ei hyvä, mutta ei huonokaan. Hivenen sulkeutunut viini olisi vaatinut dekantoinnin. Alueen klassiset elementit kyllä löytyivät. Nahkaa, tallia, lyijykynää. Viini -lehden arvostelun harmonisesta ja laadultaan erinomaisesta viinistä voit lukea täältä, klik.

Viinin seurana saimme (liian pienet) palat Comté -juustoa. Juuston oli annettu temperoitua 8 tuntia. Tämä on hyvä muistaa, mikäli temperoit viinin, voit yhtälailla temperoida myös juuston! Comté on Juran vuoristoalueelta peräisin oleva pastöroimattomasta lehmänmaidosta valmistettu puolikova juusto. Ja mitä vanhempi, sitä parempi. Tämä 36 kuukautta kypsytetty on taivaallista. Myös vanha, ikääntynyt, suolakiteinen Gouda olisi toiminut viinin parina loistavasti, mutta eihän nyt hollantilainen juusto sovi ranskalaiselle illalliselle! Yksi pöytäseuralaisistamme tiivisti asian loistavasti, että mikäli hän joutuisi autiolle saarelle, hänelle riittäisi tämä juusto ja tämä viini. Muuta ei tarvita. Autiolla saarella olisi aikaa myös dekantointiin.....

Tummasuklaa Ganache, kauracrumble ja karamellisoitu luumu päättivät illallisen. Jälkiruokaviininä minulle entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu Mas Amiel Maury Vintage 2014. Grenache Noir -rypäleestä tawny portviinimäisesti valmistettu makea viini sopii mainiosti niin suklaisille jälkiruuille kuin sinihomejuustollekin. Sekä minulle! Maku on täyteläinen, makea, kypsän marjainen ja pitkä.

Mas Amielin tilan historiaan liittyy hauska yksityiskohta. Raymond Amiel voitti sen korttipelissä vuonna 1816 Perpignanin piispalta! Myöhemmistä omistajanvaihdoksista huolimatta tila on säilyttänyt alkuperäisen nimensä ja on tällä hetkellä alueen johtava yksityinen viinitalo.

Siinäpä se herkullinen iltamme sitten oli. Kuin yksissä tuumin totesimme, että kokki saa jatkaa! Itse asiassa ideoimme jo tulevalle vuodelle useammankin illallistapahtuman, joissa Jani voisi meille kokata. Ihan vakuuttunut en kuitenkaan ole siitä, kuinka tosissaan ehdotuksemme otettiin vastaan. Pitänee ottaa puheeksi seuraavassa tapaamisessa!

Hyvä illallinen ja hyvä tunnelma vaativat jatkonsa. Niillä piipahdettiin erittäin viihtyisässä Crafters Barissa. Crafters on erikoistunut pienpanimo-oluisiin ja juomasekoituksiin, mutta viininystäväkin löysi mieluista juotavaa. Erityiskiitos mahtavalle palvelulle ja upealle lasistolle. Kippis! Tänne tulen toisenkin kerran.

Kaksi puuta Hyvinkäällä

Mitä tätä lausuntoa pihtaamaan ensimmäistä lausetta pidemmälle. Onneksi olkoon Hyvinkää, uusi 2 Puuta Bistro & Bar on varsin onnistunut lisä kaupungin ruokaravintolatarjontaan. Käydäänpä maistelemassa!

Ravintola sijaitsee vastapäätä kauppakeskus Willaa, "lasikuutiossa", jossa useampikin ravintola on vuosien varrella toiminut. Sijainnista ei ainakaan ole edeltäjien menestyksettömyys ollut kiinni. Ravintolan nimi tulee edustalla olevista kahdesta puusta, joiden oksien alle kesäaikaan levittäytyy terassi.

Minulla on oikeastaan aina tapana varata pöytä etukäteen. Näin lauantai-iltapäivänä se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä, mutta suosittelen sen tekemään ainakin silloin, kun suunnittelee ruokailua ilta-aikaan. Pöytävaraus rauhoittaa mieltä, mutta se on toki muistettava perua, mikäli suunnitelmat muuttuvat!

Ravintolan sisustus on selkeää ja vähäeleistä. Koko seinän kokoiset ikkunat tuovat sisustukselle omat haasteensa, mutta mitenkään kalseaa tunnelmaa täällä ei kuitenkaan ollut. Viihdyin!

Listalla on mielenkiintoinen valikoima sekä kylmiä, että lämpimiä tapaksia. Jaettavaksi tai ihan vaan yksin nautittavaksi. Ystäväni ratkaisu valita pelkkiä tapaksia oli onnistunut, ehkä toimin itsekin niin seuraavalla kerralla.

Tässä ystäväni kylmät tapakset. Yllä paahdettua keltajuurta ja chorizoa (5,60 €) sekä alla jokirapuskagen (6 €). Itse söin alkuruuaksi myös tuon jokirapuskagenin ja on sanottava, että nyt ei oltu ravuissa pihistelty! Runsas ja maukas annos, oikein sopiva alkuruoka.

Seuraavaksi ystäväni lämpimät tapakset. Grillattua karitsankaretta rosmariiniaiolilla (6,60 €) ja grillattua mustekalaa aiolilla (6,50 €). Kareessa maut olivat kohdillaan, mutta liha oli grillattu ehkä turhan kypsäksi. Mustekalat räjäyttivät ystäväni vuolaisiin kehuihin. Hän ei ole koskaan ikinä missään syönyt näin täydellisiä mustekaloja! Onnekseni sain maistiaisen ja kehuihin on helppo yhtyä. Hetken jopa harkitsin tilaavani näitä "jälkiruuaksi". No, seuraavalla kerralla sitten.

Minä ja seuralaisistani toinen valitsimme pääruuaksi päivän kalan. Ahvenfileitä sahramirisotolla (26 €). Ja oi, miten kaunis annos! Ruiskukilla vielä viimeistelty.

Viehättävä tarjoilijamme antoi osuvia viinisuosituksia, joista oli helppo valita. Finca Fabian Chardonnay, La Mancha, Espanja (13 € 24 cl) on melko täyteläinen, mutta aromikas maku silti raikas. Tuoksussa eksoottisia hedelmiä. Luomutuote.

Jälkiruuan nautimme nestemäisenä. Talon oma Puucoffee (8,50 €) sisältää Licor 43 Cuarenta y Tres -likööriä Jamesonin viskiä sekä kahvia. Mielikuvissani olin valmistautunut siemailemaan Irish Coffee -tyyppistä kuumaa juomaa, mutta tämäpä olikin yllättäen kylmä cocktail!

Laskuni oli kohtuulliset 59,60 €. Ehkä melko paljon lounaaksi, mutta sopivasti näin pitkän kaavan lauantailounaaksi. Alkuprosecco, yksi tapas, pääruoka, lasillinen viiniä, jälkiruokadrinkki. Hinta ja laatu kohdillaan.

Eli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut vierailu! Ehkä hivenen musiikki oli kovalla ja ehkä hivenen liikaa ruuankäry leijaili ravintolasalissa, mutta palvelu oli hyvää, ruoka maukasta ja viinisuositukset osuvia! Taatusti tulen toisenkin kerran. Ja kolmannen.......

Harkittuja ostoksia ennen sushiövereitä

Sopivaa sairaspäivän puuhaa on saattaa loppuun keskeneräisiä tarinoita muutaman viikon takaa. Huhtikuun viimeisellä viikolla vietin talvilomaa. Perinteisesti. Inhoan talvea, enkä lomaile silloin ja oikeastaan myös työ vähän määrittelee sitä, että en oikein aikaisemmin ehdi. Tällä kevään lomaviikolla yleensä keskityn mökkiin ja kesäkauden valmisteluihin siellä. Nyt se jäi vähemmälle, sillä mökillä valmistaudutaan remonttiin ja varsinainen kesäkuntoon saattaminen jää vähän myöhäisempään vaiheeseen.

Yhden lomapäivän vietin naapurikaupungissa, Hyvinkäällä. Oikeasti syynä oli hankkia tyttärentyttärelle lääkäritarvikkeet, mutta samaan reissuun yhdistin vähän kirpparikierrosta sekä sushilounaan. Sushiöverit tarkemmin sanottuna.

Mikäli milloinkaan tarvitset kehittäviä ja laadukkaita leluja, niin lämpimästi suosittelen Lelutaloa Hyvinkäällä. Myymälän lisäksi heillä on myös verkkokauppa, mutta aivan parasta on päästä paikanpäälle katselemaan. Toivon kesällä tekeväni retken tänne tyttärentyttäreni kanssa. Olisin voinut hankkia vaikka mitä aina pienoiskeittiöstä tutkimusmatkailijan salkkuun, mutta nyt siis vain toivotut lääkärintarvikkeet. Ja erityishuomio, nämä eivät ole muovia, vaan PUUTA!

Kirppiskohteita oli parikin. Aikaisemmin keskustassa sijainnut Tingi&Tongi on nyt muuttanut vähän syrjemmälle, suunta ensin siis sinne. Sivupersoonani Happyhamster on tunnetusti kerännyt myös peltirasioita, joten kun nämä ihanuudet minua/häntä yhdessä pöydässä odottivat, niin näin vain oli tarkoitettu. Kympin kappale, mikä hyväkuntoisista purkeista oli varsin kohtuullinen hinta.

Toinen vakiokohteeni on Willan Kirppis. Sieltä harjaantuneet silmäni bongasivat vanhat Arabian posliiniset munakupit. Naurettavaan 1,50 euron yhteishintaan koko kuuden kappaleen setti! Pakko ostaa. Kassalla paljastui vielä iloinen yllätys, että kyseisen pöydän tuotteet olivat alessa -50%. Hyvä löytö parani entisestään!

Ja sitten syömään. Eipä tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, jolloin niin meillä, kuin naapurikaupungissakin vain haaveiltiin sushista. Eipä tarvitse enää! Sushi Housesta olin kuullut kehuja, joten päätin testata tarjonnan. Willan kauppakeskuksesta löytyy.

Lounasbuffee on tarjolla arkisin klo 11-15 kymmenen euron hinnalla. Ravintola on siisti ja viihtyisä, palvelu....noh.....vähäsanaista. Mutta syömäänhän tänne tullaan, eikä henkilökunnan kanssa jutustelemaan!

Tarjolla oli 28, siis KAKSIKYMMENTäKAHDEKSAN erilaista sushia. Ja minä hullu vedin ne kaikki! Näin jälkeen päin ajatellen siinä ei ollut juurikaan järkeä, mutta onpahan maistettu! Eikä moitteen sanaa, kaikki oli raikasta ja tuoretta. Vateja täydennettiin jatkuvasti.

Olihan tarjolla myös lämmintä ruokaa, mutta käsistä karanneesta sushittelusta johtuen lautaselle ei tältä osastolta juurikaan mitään päätynyt. Myös lämpimien osalta kaikki maistamani oli erinomaista. Siis KYMPILLÄ! Varsin tyytyväisenä päivän antiin vyöryin autolleni ja kotia kohti.......

Mielenkiinnolla jään odottamaan toukokuun aikana Hyvinkäälle avattavaa uutta ravintolaa. Remontti näkyy olevan hyvässä vauhdissa ja avajaiset lähestyvät. Tästä tarinaa myöhemmin, koska kyllähän vierailu on tehtävä!

Nomasta Hyvinkään kautta Punavuoreen

Hyvinkään Viiniklubi kutsui vieraakseen kööpenhaminalaisessa Noma -ravintolassa vuosina 2012-2016 työskennelleen Kim Mikkosen. Noma on kahdella Michelin tähdellä tähditetty ravintola, joka on viimeksi vuonna 2014 valittu  brittiläisen Restaurant -lehden äänestyksellä maailman parhaaksi ravintolaksi. Noman lisäksi Kim on työskennellyt Suomessa mm. Carmassa (vuonna 2010 toimintansa lopettanut helsinkiläinen Michelin-ravintola) ja viimeisimpänä Noma -vuosiensa jälkeen vuosi sitten lopettaneessa helsinkiläisessä Chef&Sommelierissa keittiömestarina. Michelin -tähti löytyi myös tältä ravintolalta. Nyt Kim rakentelee lähiaikoina avautuvaa omaa ravintolaansa Punavuoreen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Vaikuttava meriittilista kolmekymppisellä kaverilla, ei voi muuta sanoa. Siispä odotukset olivat melkoisen korkealla illallisen suhteen!

EDIT: Kim Mikkosen ravintola Inari on noussut kesän jälkeen ravintolamaailmassa heittämällä kehutuimpien joukkoon, ellei jopa kehutuimmaksi! Helsingin Sanomien mairittelevan arvostelun voit lukea täältä, klik (mikäli sinulla on Hesarin tunnukset) ja aivan mahtava ja kattava arvostelu löytyy myös Ravintolatarinoita-sivustolta, klik. Tänne on päästävä!

Hyvinkään Viiniklubin tapahtumat on viime aikoina järjestetty kahvila Donnerin tiloissa. Kahvilan, joka sijaitsee periaatteessa Hyvinkään kaupungintalon aulassa. Tai ei siis mitenkään periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Toisin, mitä voisi kuvitella, paikka ei kuitenkaan ole millään tavoin kolkko tai ankea. Tätä iltaa varten Bistro Donneriksi muuttunut kahvila oli saatu kattauksin ja sisustuksella hyvinkin ravintolamaiseksi. Pisteet siitä! Aivan uudelle tasolle tunnelman nosti myös muusikko Linda Aaltosen soitanta. Viimeisen päälle mietittyä siis.

Taustalla näkyy osa aikoinaan (2011) kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen hyvinkin kiistellystä, pääosin lasten vaatteista kootusta tilataideteoksesta. Mielestäni teos sopii kaupungintalon aulaan täydellisesti, mutta ymmärrän kyllä, että 40.000 euron hintalappu on kaupunkilaisia pöyristyttänyt. Hieno teos kuitenkin!

Ilta aloitettiin kuohuvien maljojen kilistelyllä. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin italialainen Franciacorta Le Marchesine. Perinteisin menetelmin eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Bianco ja Pinot Nero. Maahantuojan luonnehdinnan mukaan tuoksusta löytyy sitruksia, omenaa, valkeita kukkia sekä ripaus paahtoleipää. Mausta puolestaan vihreitä hedelmiä, ripaus marenkia ja timoteitä. Jaahas, ensimmäinen kerta kun kuulen viinin aromimaailmaa arvioitaessa marengin ja timotein.... Itselläni on kompleksinen suhde franciacortaan ylipäätänsä, joten en erityisemmin tästäkään pitänyt. Hauskaa ja mielenkiintoista oli huomata, miten nelihenkisessä pöytäseurueessamme oikeastaan jokainen maistoi viinistä erilaisia asioita. Viini on poistunut Alkon valikoimista, mutta Viini -lehden arvostelu löytyy silti vielä. Neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä huikealta vaikuttava täsmäresepti kampasimpukoista!

Alkujuomalla jatkettiin myös ensimmäisen ruoka-annoksen kanssa. Ruusukaalta ja mätiä. Päältä löytyi rapeaa lehtikaalta ja alta parsakaalipyree sekä mausteina mm. inkivääriä. Pöydässämme meistä jokainen maistoi jossain vaiheessa piparjuuren tai wasabin, mutta ehkä se oli sitten se inkivääri. Annos oli oikein hyvä.

Uusiseelantilaisen Sora Rieslingin takaa löytyy suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta. Outista ja Three Barrel Projectista voit lukea lisää täältä, klik. Viinistä en toistaiseksi ole onnistunut löytämään enempää tietoa.

Punajuurta, bottargaa ja suolattua silavaa. Kaukaa annokset näyttivät marjakiisseliltä. Annoksen esillepano juuri tässä jälkiruokamaljassa ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta meidän on pidettävä mielessämme, että emme kuitenkaan olleet niin sanotusti "oikeassa" fine dining -ravintolassa, joten annoimme anteeksi tälle kipolle. Lasisto kuitenkin oli kohdillaan (Riedel) ja se oli viiniklubilaisille tietenkin se tärkein pointti! Bottarga piti oikein googlata ja selvittää, että sillä tarkoitetaan kuivattua mätiä. Tässä tapauksessa graavattu punamullon mäti. Se on tuo rusehtava muru annoksen pinnalla. Läskisiivut. Sitähän silava on, läskiä. Maistoin, koska äiti on opettanut, että kaikkea pitää maistaa, mutta syömättä jäi. Ohuen ohut niljakas levy, jota ei edes veitsellä pystynyt pilkkomaan, siirtyi syrjään myös pöytäseurueen muillakin lautasilla. Punajuuri on hyvää, siitä pidän kovasti, mutta maininta seesamiöljystä jätti mietteliääksi. En maistanut sitä lainkaan, mikä on ihmeellistä, koska seesamiöljyä ei tarvitse paljonkaan olla, kun maku tulee kaiken yli. Annoksen paras osuus oli riesling.

Kolmas viinimme oli Morgon Côte du Py, Beaujolais'n alueelta Ranskasta. 100 % Gamay -rypäleestä. Aromaattinen, kiwihedelmäinen, kirsikkainen, yrttinen, marjainen, mausteinen. Ruokasuosituksina leikkeleet, mausteiset liharuuat, riistalinnut, grillattu liha ja juustot. Ruokavalinta tälle viinille olikin sitten tähän nähden suoranainen yllätys!

Suolakuoressa kypsennettyä selleriä ja merilevä-voita. Lisukkeena pyrettä sekä erilaisia leviä. Ja myös sellaista vähän puumaista tikkua, josta ei ihan selvinnyt, mitä oli. Kaiken kuitenkin söimme. Aivan loistava annos! Herkkua ja me kaikki varmaan päätimme, että selleriä on kokeiltava omassakin keittiössä. Illan ehdoton ykkösannos.

Chassagne-Montrachet 1 er Cru Morgeot blanc oli viini minun makuuni. 100% Chardonnay Ranskan Bourgognesta. Hedelmää, voita, pihkaa, tammea, vaniljaa. Melkoinen paukku! Suosituksena rasvaiset kalaruuat, kermaiset kastikkeet.

Meillä löytyi lautaselta kalaa, kastiketta ja perunaa. Kuhaa, puikulaperunoista tehty muusi ja beurre blanc -kastike, johon oli käytetty tätä samaista viiniä Lisukkeina broccolinia sekä herkullinen pallukka kukkakaalimurusta, rucolasta ja sinapinsiemenistä. Kaunis, keväinen, mutta ehkä kuitenkin vähän liian tavanomainen annos. Hippunen sormisuolahiutaleita olisi tehnyt terää!

Kaikki loppuu aikanaan ja oli jälkiruuan sekä erityisesti jälkiruokaviinin aika. Asti Spumante La Selvatica Italian Piemontesta on käsittämättömän hyvää, jälkiruoka jo ihan itsessään. Aromaattinen, voimakkaan hedelmäinen, täyteläinen, pyöreä, samettinen. Sanalla sanoen täydellinen.

Jälkiruokana sitruuna-marenkitorttu, vadelmamoussella ja vadelmilla. Hennon vihreä "pöly" annoksen päällä oli vihreää teetä. Makeaa, todella makeaa. Niin makeaa, että viini jäi tyystin tortun jalkoihin. Päätinkin nauttia viinin jälkiruuan jälkiruuaksi.

Ilta oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Viihdyimme hyvin, seura oli mitä mainiointa ja läskiä lukuunottamatta söimme ja joimme kaiken tarjotun. Valitettavasti vaan ruuan suhteen se viimeinen WOW-efekti jäi puuttumaan. Annokset oli koottu Kimin uran varrelta, mutta minulle jäi epäselväksi, että missä vaikkapa se Noma oli? Mielestäni heikoin lenkki oli annoksista toinen eli juuri se punajuuri-silava-annos. Ja ehdoton huippu ja elämys löytyi selleristä. Mietin, että oliko 90 € tästä koko setistä liikaa, mutta päätin, että se oli juuri sopivasti. Arvostan sitä, miten Hyvinkään Viiniklubi näitä tilaisuuksiaan järjestää ja haluan todellakin olla myös jatkossa niissä mukana. Intohimosta, yrittelijäisyydestä ja innosta täysi kymppi!

JUHLAJULKAISU

Tämä olikin Happylobsterin bloggaajauran 500. julkaisu. Oikein juhlajulkaisu! Kiitos, kun olet mukana.