torstai 30. heinäkuuta 2015

Salaatinvihaajan Glowing Green Smoothie

Lähiruokahuumassani ostin tämän viikon REKO-torilta salaattia. Siis minä menin ja ostin salaattia. He, jotka minut tuntevat, tietävät, että salaatti ei kuulu suoranaisiin suosikkeihini, olen yrittänyt sen syömistä kyllä opetella, mutta turhaan. Parhaat salaattiannokset kun ovat mielestäni niitä, joista ei juurikaan varsinaista salaattia löydy..... Vaan nyt minulla oli sitten hillitön, siis hillittömän kokoinen, romaine-salaatti, jota pyörittelin käsissäni ja mietin, että mitä hittoa?

Päätin sitten tehdä smoothien. Sillä jos salaatti ei mene sujuvasti alas pureskelemalla, niin juomalla menee mitä vaan :) Ja eikun ihmekone Googleen hakusanoiksi romaine ja smoothie, niin sieltähän se tuli. Kaunistava ja vaikka mitä hyvää tekevä Glowing Green Smoothie. Ja vielä terveyslähettiläs Kimberly Snyderin ideoima. Kimberlyn, josta en ollut ikinä mitään kuullut, mutta niin monta hakutulosta johdatti tämän GGS-juoman äärelle, että sehän nyt sitten piti tehdä. Ja kun sattumoisin jääkaapin vihanneslokerossa pyöri vielä vajaa pussillinen varsiselleriäkin, niin ainekset olivat lähestulkoon koossa.


Glowing Green Smoothie
Kimberly Snyder

100 g pinaattia
3 varsisellerin vartta
omena
banaani
päärynä
½ sitruuna
romaine -salaattia
vettä ja/tai kookosvettä

Huuhdo pinaatti. Kuori ja paloittele hedelmät. Sitten vaan kaikki monitoimikoneen kulhoon tai blenderiin ja kone käyntiin.



Ja kyllä, tämä oli ihan oikeasti hyvää! Tietysti sillä edellytyksellä, että pitää varsisellerin mausta. Kaikkihan eivät pidä ja monet ovat sille myös allergisia. Valmista juomaa tuli vähän reilu litra ja olisi tullut enemmänkin, sillä olisin vallan mainiosti voinut lisätä nestettä vähän reilumminkin. Nesteenä käytin vain kookosvettä.


Ja arvaatka mitä? Lasillisen join ja loput PAKASTIN. Tästä juomasta kertovissa linkeissä oli erityisesti mainittu pakastettavuus ja miten voi edellisenä iltana ottaa juoman sulamaan, niin se on aamulla sopivaa nautittavaksi.


Jotenkin hämmentävän kunnollinen ja tervehenkinen olo oli edellisen illan kahvakuulatreeneistä kipeytyneillä käsivarsilla kohotella tätä detox-maljaa.....

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Markkinahumua Fiskarsissa


Voi sanoa, että joka kesä käyn kerran Fiskarsissa. Niin kävin viime kesänäkin, mutta visiitistä Antiikkipäivillä oli päässyt vierähtämään jo kaksi vuotta. Siitä käynnistä voit lukea täältä, klik.

Olimme matkassa tutulla kaveriporukalla ja tekemisemme Fiskarsissa noudattivat jo perinteeksi muodostunutta kaavaa. Matkaan on syytä lähteä aikaisin, sillä Antiikkipäivät on todella suosittu tapahtuma ja muutenkin perillä aikaa kuluu kuljeskeluun ja ihmettelyyn. Sekä syömiseen. Syöminen vei meidän kuuden tunnin visiitistä peräti kaksi tuntia!


Kahvilla kävimme Museon kahvilassa. Olivat ottaneet opikseen parin vuoden takaisesta kahvikuppi-episodista ja kertakäyttökupit oli vaihdettu takaisin Arabian vanhoihin kuppeihin.


Pisteet siitä. Henkilökunta oli niin nuorta ja kokematonta, että heille ei pystynyt edes närkästymään. He olivat niiiin nuoria, ihan teinejä. Hinnosta ei oikein ollut tietoa, eikä siitä, milloin korvapuustit mahtavat olla kypsiä. Kahvista he sanoivat, että eivät oikein tiedä millaista siitä tulee, sitä pitää ensin maistaa. Saimme kuitenkin kahvimme ja viinerimme/jäätelömme. Loppu hyvin, kaikki hyvin.




Kyseessä oli Antiikkipäivien avajaispäivä ja varmastikin siitä johtuen oli sekä tavaraa, että ihmisiä todella paljon. Jälkeenpäin luinkin, että tapahtuma rikkoi yleisöennätyksensä.


Omat ostokseni olivat perin vaatimattomat. Neljä hummerihaarukkaa, servettirengas ja kaksi Arabian emalilautasta. Näitä lautasia minulla on jo entuudestaan ja ne ovat kuin luotuja rapukekkereitä varten.


Servettirenkaita olen kerännyt ja pitkään. Olen myös saanut mukana olleen ystäväni innostumaan aiheesta ja hän löysikin hienon yksilön Mauno -kaiverruksella. Minulle taas lähti mukaan Hjalmar. Kotona odottivat entuudestaan mm. Ernst, Christel, Lina ja ehdoton suosikkini, Siviä. Jo edesmenneen kummitätini toinen nimi oli Siviä ja hän inhosi nimeä. Tavallaan kyllä ymmärrän, mutta silti aina juhlissa pidän huolta, että Siviä-rengas osuu minulle :)

Kovia kokeneen näköiset Lumikki (pää poikki) ja 7 kääpiötä
Pitkä lounas nautittiin Wärdshus-ravintolassa. Tuttavallisemmin Wärssy, on alueen tasokkain ja myös hinnakkain ravintola. Antiikkipäivien aikaan normaali á la carte -menu ei ole käytössä, vaan mennään vähän suppeammalla menulla. Ruoka on loistavaa, annokset silmää hiveleviä ja palvelu ensiluokkaista, mutta kyllähän se silti niin on, että 70,53 € on lounaasta melko paljon. Lasillinen kuohuvaa, proseccoa, ei siis edes samppanjaa, kaksi ruokalajia ja kolmannes viinipullosta. Mielipiteeni on, että jos annoksien hinnoista olisi ollut vitonen poissa kummastakin, niin tilanne olisi ollut kestettävämpi.

Alkuruokani oli ankanmaksamoussea, raparperia ja briossia (16,50 €)
Ja pääruokani paistettua kuhaa (29,50 €)
Ystävien valitsema siika-annos alkuruuaksi hiveli silmää
Mutta hintakitinästä huolimatta löydämme itsemme todennäköisesti kyseisestä ravintolasta jälleen vuoden kuluttua :) Toisaalta hivenen kiinnostaa myös uusi japanilainen ravintola Kitamura. Ehkä se olisi kokeilun arvoinen?

Loppuun vielä kuvia paikan päältä sekä ostoksista nyt ja vuosien varrelta......





Joka vuosi ostamme Gardenshop Tahvoselta puutarhavaltikat sekä mahdollisuuksien mukaan jotain valmiiksi ruostunutta. Tänä vuonna se oli oheinen littana lintu. Ja kuten valtikoista näkyy, olimme tällä meiningillä matkassa neljättä kertaa ja ruskeapallollinen valtikka on se uusin.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Mustikkaa ja basilikaa


Uusimman Glorian Ruoka&Viini -lehden kannessa oli mustikkapiirakan kuva. Mustikkapiirakka, joka oli koristeltu basilikanlehdillä. Kiinnostus erikoisen yhdistelmän vuoksi heräsi ja kun edessä oli viikonloppu ystävien kanssa, ystävien luona ja minulla oli jälkiruokavastuu, niin ratkaisu oli juurikin tässä.


Lähiruokahuumassani olin jopa päättänyt itse poimia mustikat mökkitontilta. Mutta kyllä se vaan niin on, että minusta ei ole marjanpoimijaksi. Ei edes rasian pohja ehtinyt peittyä, kun sain hommasta tarpeekseni. Varvikossa kykkimistä, pientä näpräämistä itikoiden syötävänä. Ei kiitos! Ennemmin ja nopeammin keräsin mökkitontilta tuoreita suloisia kantarelleja.


Joten päädyin hakemaan mustikat torimyynnistä, lähiruokaahan sekin on. Näin annoin siunauksen laiskuudelleni :)


Basilika-mustikkapiirakka
12 annosta
Glorian Ruoka&Viini 5/2015

Taikina
125 g huoneenlämpöistä voita
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
400 g mustikoita
(1 rkl perunajauhoja, jos käytät pakastemustikoita)

Basilikasokeri
1 3/4 dl sokeria
½ ruukku basilikaa

Muruseos
50 g huoneenlämpöistä voita
1 dl vehnäjauhoja
10 basilikanlehteä

Lisäksi voita piirakkavuoan voiteluun


Aloita basilikasokerista. Laita sokeri ja basilikanlehdet kulhoon ja jauha sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Seos vähän paakkuuntui sekoittimen teriin ja sitä joutui kaivelemaan irti, joten voi olla, että monitoimikone olisi toiminut tässä paremmin.


Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja 1 dl basilikasokeria keskenään. Itse survoin nämä sekaisin tavallisella haarukalla. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi.


Haarukalla sujui tämäkin ihanan vihreän taikinan sekoittelu.


Voitele piirakkavuoka (halk. 26 cm) ja painele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.


Levitä mustikat tasaisesti taikinapohjalle. Jos käytät pakastemustikoita, niin sekoita niihin ruokalusikallinen perunajauhoja ennen vuokaan levittämistä.


Tee muruseos nyppimällä pehmeä voi, loppu basilikasokeri ja jauhot keskenään.


Pilko basilikanlehdet ja lisää muruseokseen.


Ripottele seos vuokaan mustikoiden päälle. Paista piirakka 200 asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia.


Koristele valmis piirakka basilikanlehdillä. Tätä piirakkaa kannattaa ehdottomasti kokeilla. Basilika ei maistunut voimakkaasti yli, vaikka sitä melko runsaasti käytinkin. Taisimme koko porukalla tästä tykätä :)


Basilikasokeri maistui aivan ihanalta. Ja jos pidät siitä, niin voit tehdä sokeria runsaamminkin ja ripotella vielä valmiin piirakan päälle. Seuraavalla kerralla taidan tehdä niin.


Vaniljasokerina käytän Kotigastronomien aitoa vaniljasokeria.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Street Food Carnival, osa I /2015


Viime kesän jälkeen päätin, että kun Street Food Carnival jälleen starttaa Kasarmitorin kesäkeskiviikkoina, niin olen siellä joka kerta paikalla. Noh, ihan suunnitelmien mukaan homma ei mennyt, mutta ehdin kuitenkin pari visiittiä tekemään ennen kesälomakauden alkua. Tässä niistä raportti. Kaikista kolmesta kerrasta. Tai ehkä paremminkin kahdesta ja puolesta..... Viime kesän tarjonnasta voit lukaista täältä, klik.

Ensimmäinen

Viime vuodesta olin viisastunut sen verran, että ymmärsin yhden annoksen riittävän. Olin myös tehnyt sen "henkisen" päätöksen, että yritän joka kerta, jos vaan mahdollista, tutustua uuden kojun tarjontaan. Näin kesän ensimmäisellä kerralla valinta olikin helppo.


Levant on alkuvuodesta Bulevardille avattu pienen pieni lähi-idän ruokaa tarjoava ravintola. Kävelen paikan ohi kaksi kertaa päivässä töihin mennessä ja tullessa, mutta koskaan ei ole ollut muka aikaa poiketa. Nyt se mahdollisuus tuli tämän tapahtuman myötä.


Tarjolla olleista kahdesta vaihtoehdosta päädyin Falafel Roll -annokseen. Voin kertoa, että söin elämäni parhaan falafel-annoksen. Yleensä olen onnistunut tämän ruokalajin kohdalla törmäämään kuiviin, kitalakeen tarttuviin mauttomiin möykkyihin, mutta tämä oli jotain aivan muuta! Ja aivan varmasti poikkean heidän kojulleen uudelleen loppukesästä. Ja ehkä jopa sinne Bulevardillekin!


Toinen 

Toinen kerta oli säätilaltaan hyvin tyypillinen tämän kesän kesäkuulle. Jos ei juuri silloin satanut kaatamalla, niin ainakin puuskittainen kova tuuli teki ulkoilmaelämästä haasteellista.


Street Gastron rekasta nappasin vitosella hodarin ja lisäksi vielä kolmella eurolla friteetattua kukkakaalia ja piparjuurimajoneesia. Ja jos hodarista tulee mieleen kalvakka nakki kumimaisen pullasämpylän välissä, niin tämä oli sitä toista äärilaitaa! Upeita makuja, kuten kuvastakin arvata saattaa!



Ja tuo kukkakaali! Se oli jotain aivan käsittämättömän hyvää piparjuuren kanssa. Ja taas päätin itsekin panostaa majoneesin tekemiseen ja maustamiseen itse....


Kolmas

Kolmas pyörähdykseni Kasarmitorilla on ankeuden huipentuma. Tuulta, sadetta, kylmyyttä. Keli, joka oli karkoittanut niin asiakkaat kuin myyjätkin. Minäkin kiiruhdin lähes tulkoon vauhtia hiljentämättä lämpöiseen junaan. Lomien jälkeen taas uudelleen.


Keskiviikkotapahtumat jatkuvat aina(kin) elokuun loppuun saakka klo 12-20. Ajantasaisen tiedon löydät Street Food Carnivalin facebook-sivuilta, klik.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Lähiruokahuumassa

Naapurikaupungissamme Hyvinkäällä on kesän aikana käynnistynyt lähiruokarengas. Ihmeellisen internetin aikaan rengas toimii facebookissa, jonne tuottajat viikottain avaavat omat ilmoituksensa ja sitten renkaan jäsenet tekevät siellä tilauksensa. Kuudessa viikossa ryhmään on liittynyt nyt yli 1300 jäsentä. Aivan mahtavaa! Jonkin aikaa olen sivusta seuraillut, miten homma toimii ja mitkä tuotteet nousevat esiin. Kaikki on kuitenkin puhdasta ja tuoretta, usein myös luomua, lähiseuduilla tuotettua. Tällä viikolla tein ensimmäisen tilaukseni.


Ja tältä se sitten näytti. Kennollinen (30 kpl/7 €)) Vaahteramäen tilan Friida-ulkokananmunia Somerolta. Lehtikaalinippuja (á 2,50) ja valkosipulin kukkavarsia (3 €/nippu) Lehtokummun luomutilalta Hyvinkäältä. Luomukirsikkatomaatteja (4 €/500 g) Luomulandiasta Somerolta. Ja vielä Lopen Pappilanpuiston kyyttösäilykettä (8,80 €).

Kaikenkaikkiaan tuotteiden puoli tuntia kestänyt jakotapahtuma moottoritien varressa olevalla parkkipaikalla kävi yllättävän sujuvasti. Oli jotenkin sellainen hauska menneen ajan torimeininki, kun saavuimme paikalle tyhjine koreinemme, jonotimme eri tuottajien pisteillä ja sitten tyyväisenä palasimme autoille korit kukkuroillaan. Hyvä meininki!

Jotainhan oli pakko päästä tekemään heti! Ehkä puolet tomaateista on jo syöty, oi miksi ostin näin vähän? Lehtikaalinipuista toinen päätyy huomenna grilliin (juu, juu, ihan totta, siitä sitten myöhemmin) mökkivieraiden ruokapöytään. Päätin sitten tehdä pestoa valkosipulin kukkavarsista. 


Valkosipulin kukkavarsipesto

6-7 kukkavartta
½ dl cashewpähkinöitä, pinjansiemeniä tai kurpitsansiemeniä
½ dl oliiviöljyä
1/4 dl parmesaaniraastetta
½ tl suolaa
½ tl mustapippurirouhetta
½ sitruunan mehu (ei pakollinen)
tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, tilliä, persiljaa (ei pakollinen)

Käytin pinjansiemeniä, samoin sitruunamehua. Ja vähän tuoretta rucolaa. Pilkoin varret saksilla suoraan monitoimikoneen kulhoon. Laitoin sekaan kaikki muutkin ainekset ja sitten kone pyörimään. Öljy kannattaa kuitenkin lisätä vasta koneen käydessä, niin paremmin näkee peston rakenteesta öljyn määrän tarpeen. 




Valmista pestoa vetelin melko reilusti (Ikean!) näkkileivälle. Vähempikin olisi riittänyt, sillä kyllähän tämä melko tämäkkää on :) Mutta niin hyvää. Onneksi tein heti tuplasatsin.