Juustoleipä Georgiasta

Kesälomalla tein retken siskon luo Helsinkiin ja silloin vierailimme keväällä avatussa, Suomen ainoassa georgialaisessa ravintolassa, Georgian Housessa. Kovasti tykästyimme siellä tarjolla olleeseen Hatsapuri -leipään ja jo silloin päätin, että kokeilen sen valmistusta vielä itse. Jutun tästä kyseisestä ravintolavierailusta voit lukea täältä, klik.

Parissa kuukaudessa Suomen georgialaisravintolat ovat tuplaantuneet, sillä näyttelijä Ville Haapasalon nimissä on juuri avattu ravintola Purpur. Ravintola sijaitsee Rikhardinkadulla juuri siinä, missä aiemmin toimi Michelin -tähditetty Chez Dominique. Nähtäväksi jää, onko tällä paikalla Michelin-taikaa.....

Juustotäytteinen Hatsapuri

Ville Haapasalo / Soppa 365

4 leipää

Taikina

250 g kermaviiliä

3 kananmunaa

8-10 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

200 g fetaa

200 g mozzarellaa

2-3 kananmunaa

Lisäksi

kananmuna voiteluun

voita tarjoiluun

Sekoita taikinan ainekset ja vaivaa käsin kimmoisaksi. Anna seistä jääkaapissa vähintään 3 tuntia tai yön yli.

Luomukananmunat ovat välillä hauskasti erikokoisia!

Tee täyte pilkkomalla juustot pieniksi palasiksi ja puristele käsin yhdessä kananmunien kanssa tasaiseksi massaksi.

Jaa taikina neljään osaan ja muotoile niistä paksuhkot pyöreät pohjat (halkaisijaltaan noin 20 cm).

Levitä täyte pohjille jättäen reunoille pari senttiä tyhjää. Sulje leivät vetämällä taikina täytteen päälle nyytiksi. Nipistele taikinan reunat tiiviisti yhteen ja taputtele leipä littanaksi. Käännä leivät ylösalaisin leivinpaperoidulle pellille.

Voitele munalla ja paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes leipä on ruskistunut pinnalta ja taikina kypsynyt. Minun uunivanhukseni paisteli näitä tupla-ajan......ainakin.

Mukava iltapalahan tästä saatiin aikaan! Taikinan rakenteeseen en aivan ollut tyytyväinen, kokeilen ehkä seuraavalla kerralla toisenlaisia jauhoja, nyt oli hienoakin hienompaa vehnäjauhoa.

Ja tulipa seuraavana päivänä kokeiltua tämmöinenkin jo vuosia sitten hankittu ja laatikon uumeniin unohtunut paahtopussi. En edes tiedä, onko moinen tuote enää markkinoilla, mutta kaiken epäilyn jälkeen se osoittautui hyvinkin toimivaksi. Tiedättehän, miten pizzapalat tms. muuttuvat mikrossa lämmittäessä epämiellyttävän lötköiksi, niin tässä pussissa niiden lämmittäminen leivänpaahtimessa sujuu kuin tanssi. Pakko on kyllä myöntää, että vähän hirvitti pudottaa leipä muovipussissa paahtimeen, mutta kyllä se toimi. Pussi ei ole kertakäyttöinen ja sen voi pestä astianpesukoneessa. Kokeilin senkin, mutta siitä sanoisin, että kätevämpi se on ihan vaan käsin huuhtaista. Kaikkea pitää kokeilla!

Ja kätevän emännän viikon vinkkinä vielä lopuksi leivinpaperin taltutus. Eli tiedät varmasti tilanteen, kun leivinpaperiarkki ärsyttävästi rullautuu, eikä tahdo pysyä auki levitettynä. Niksi on helppo, ruttaa paperi palloksi ja levitä uudelleen. Eipähän enää rullaudu omia aikojaan!

Rapuliemi pitkän kaavan mukaan

Keväällä, kun vein sisareni Turkuun ja siellä  Mamiin juhlimaan syntymäpäiväänsä, saimme syödäksemme bouillabaissea, josta jo silloin sanoin, että en ehkä koskaan tule sitä unohtamaan. Enkä ole. Paahteinen äyriäisliemi tähtianiksella ja pastiksella maustettuna jätti makumuistiini pysyvän jäljen. Kunpa joskus osaisin tehdä jotain edes vähän sinne päin! Voit lukea koko tarinan Mamin illalliselta täältä, klik.

Viinisiskojen rapuillallisella (josta tarina on tulossa myöhemmin) ymmärsin hetkeni koittaneen. Keräsin ystävieni lautasilta kaikki rapuroippeet, varmuuden vuoksi mitään ei päätynyt roskiin. Säilöin ämpärin yöksi juhlamökin jääkaappiin ja kiikutin kotiin. Kai sitä hullumpiakin asioita on tehty?

Kotisohvasurffailun tuloksena löytyi Kotikokki -sivustolta ohje, jota käytin pohjana. Tässä oma sovellukseni siitä.

Rapuliemi

n. 20 ravun kuoret (saksia, kilpiä, pyrstöjä)

3 jääkaapissa pyörinyttä kesäsipulia

2 valkosipulinkynttä

fenkolia

palsternakkaa

tilliä ja kevätsipulin varsia pakastimesta

yrttikimppu (rosmariinia, salviaa, timjamia)

2 dl valkoviiniä

Pernod -tujaus

1½ l kalalientä

voita

2 laakerinlehteä

15 kokonaista valkopippuria

Kaivelin ämpäristä pyrstöt ja sakset.

Levitin ne uunipelleille ja paahdoin 175 asteissa uunissa 1,5 tuntia. Mieletön tuoksu täytti talon!

Sipulit, fenkolit ja palsternakan lohkoin, valkosipulinkynnet murskasin veitsen lappeella.

Jäiset yrtit olikin jo valmiiksi pilkottu.

Paahtuneet kuoret murskasin vähän pienemmiksi ja heitin kattilaan. 

Sipulit, fenkolit ja palsternakat sekä yrtit lisäsin sekaan. Samoin melkoisen palan voita. Näitä sitten kuullottelin hetken.

Koska rakastan aniksen makua ja Mamin liemen pastis yhdistettynä tähtianikseen oli minut hurmannut, niin oli aivan itsestään selvää, että minä en alkuperäisohjeen mukaan mitään konjakkia keitokseeni lisäillyt!

Pieni pullo rieslingiä, 2 desiä ravuille, loput kokille. Ja vielä 1,5 litraa kalalientä. Se kokonaan ravuille.....

Ystäviltä pari päivää aikaisemmin saatu pieni yrttikimppu kruunasi keitokseni. Sitten vaan hiljaista kiehuttelua.

Ohje sanoi, että 1,5 tuntia, mutta noin tunnin kohdalla neste oli jo niin vähissä, että lisäsin sekaan pippurit ja laakerinlehdet. En osaa sanoa, miksi ne lisätään vasta lopussa, mutta toimin ohjeen mukaan.

Mausteiden lisäämisen jälkeen olisi vielä pitänyt keitellä puoli tuntia, mutta varmaankin vain vartin verran annoin olla. Pelkäsin, että neste haihtuu kokonaan. Eli ohjeen mukainen 1,5 tuntia plus puoli tuntia kutistui minulla tuntiin ja varttiin.

Siivilöinninkin jälkeen olisi pitänyt vielä keitellä lientä kokoon ja lisätä tomaattipyrettä, mutta olin sitä mieltä, että liemi oli täydellistä. Joten älä sokeasti luota ohjeisiin, vaan tarkkaile keitoksiasi.

Lopputuloksena oli kolmen tunnin jälkeen 3 desiä taivaallisen tiivisaromista rapulientä. Maistoin teelusikallisen ja pakasterasiaan lientä säilöessäni mietin, että kuka on se, jolle valmistamaani keittoon raaskin tämän jumalaisuuden käyttää.

Sunnuntaipuuhat ja marttavinkki

Yli kahdeksan tunnin levollisten yöunien jälkeen heräsin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun hyvissä ajoin, ilman kellon soittoa. Tämä johti siihen, että jo ennen keskipäivää olin saanut aikaan vaikka jos mitä.

Tärkein tehtävä oli käydä mökillä tsekkaamassa, että kaikki on talven jäljiltä kunnossa. Vaikka viimeiselle mökkitiepätkälle en autolla päässytkään, niin piha oli täysin lumeton. Jäät elivät keväisessä auringonpaisteessa omaa elämäänsä. Kuului kuminaa, ritinää ja pauketta.

Tästä huolimatta näin yhden pilkkijän (isä aina sanoi, että niin ohutta jäätä ei olekaan, ettei se pilkkimiestä kanna....) ja luistelijan. Luistelijan meininki oli kyllä niin hurjan näköistä, että totesin hermojani säästäväksi vaihtoehdoksi sen, että lähdin kotiin. Mietin, että mitä tekisin, jos hän vajoaisi jäihin?

Kotona iltapäivä menikin melko tarkkaan valokuvien siirtelyssä, kuvankäsittelyohjelman opettelussa ja blogia kirjoittaessa. Lounas unohtui tai paremminkin niin, että lounas valmistui vasta kuuden jälkeen illalla.....

Pastaa, hernepestoa ja paahdettua pekonia

Glorian Ruoka&Viini 2/2015

4 annosta

400 g pastaa

170 g pekonia

Hernepesto

200 g pakasteherneitä

½ ruukkua basilikaa

½ dl raastettua parmesaania

1 rkl öljyä

2 rkl sitruunamehua

½ tl suolaa

mustapippuria myllystä

1 valkosipulinkynsi

½ dl pastan keitinvettä

Sitruunaöljy

½ dl öljyä

2 rkl sitruunamehua

1 sitruunan kuori suikaleina

½ tl sokeria

ripaus suolaa

Lisäksi parmesaania raasteena tai lastuina

Jääkaapissa oli pyörinyt pari juustonjämää jo viikkokausia. Toinen on parmesaania, toista en edes muista. Jotain samantyyppistä kovaa juustoa kuitenkin.... Päätin vetäistä ne nyt molemmat raasteeksi. Osan käytin tähän ruokaan, loput pakastin myöhempää käyttöä varten.

Aloitetaan pestosta. Soseuta sulaneet herneet, basilikanlehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet monitoimikoneella. Ohenna hernepestoa tarpeen mukaan pastan keitinvedellä. Itse sain sen reseptissä mainitun puoli desiä käytettyä tähän hyvin.

Pekonit paahdetaan pannulla matalalla lämmöllä rapeiksi. Pekonin rasvat saat näppärästi imeytettyä talouspaperiin.

Itse en tehnyt sitruunaöljyä varsinaisesti, kun ei mukamas ollut aikaa suikaloida sitruunan kuorta. Tein niin, että valmiin pastan sekaan sekoitin sitruunamehua ja öljyä. Se oli sitten siinä. Pastaa vaan lautaselle, sitten päälle hernepestoa, pekonimurua ja lopuksi vielä juustoraastetta. Nam, oli kyllä hyvää!

Glorian Ruoka&Viini suosittelee viiniksi saksalaista Blitz Rieslingiä (8,99 €). Minulla ei ollut mitään viiniä. Siis toistan varmuuden vuoksi, minulla ei ollut mitään viiniä :)

Loput annoksesta pakkasin jo valmiiksi annosrasioihin ja eväskassiin maanantaita varten. Usein saan tällä tavoin alkuviikosta toimistolle mukaan kotitekoisen lounaan.

Marttavinkki

Edellisen viikonlopun marokkohenkisiin lastenjuhliin olin hankkinut ehkä hivenen liikaa sitruunoita, enkä nytkään saanut niitä kaikkia käytettyä. Keksinkin sitten, että puristan jäljellä olevista mehut ja pakastan mehun jääpalapussissa. Näin on sitten valmiina tuorepuristettua sitruunamehua aina tarvittaessa. Jeee, hyvä minä, hyvä martta :)

Rakkaat valurautapannut

Valurautapannut ja -padat ovat tärkeä osa keittiössäni. Ja niin on myös Muurikka-pannu mökillä, sitä ilman ei mökkikokkailusta tule enää mitään!

Yhtäkään valurauta-astiaa en ole ostanut uutena, vaan olen tehnyt naurettavan edulliset löytöni kirpputoreilta. Naurettavat siksi, että nykypäivän ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia (=laiskoja), että pistävät nämä aarteet kiertoon, jos ne ovat päässeet vaikkapa ruostumaan tai näyttävät muuten epäilyttäviltä. Harvalle rasvapoltto on tuttu asia! Toisin kuin rasvanpoltto.......

Rasvapoltto tehdään perinteisesti siansilavalla. Ällö ajatus, myönnän. Mutta ihan hyviin tuloksiin pääsee perinteisellä voilla (mieluiten suolaton sellainen), ruokaöljyllä tai sitten Muurikan loistavalla keksinnöllä, tuubiin pakatulla silavalla.

Tässä kuvassa on vanha kirpparilta roudattu ruosteinen lettupannu. Tyttäreni sanoi huolivansa tämän, jos sen saa kuntoon. No mikä ettei! Valurautaa ei normaalisti pestä tiskiaineilla (eikä varsinkaan tiskikoneessa), koska tiskiaineet on kehitetty nimenomaan rasvan irroittamiseen. Mutta näin, kun pannu on ollut pitkään käyttämättä, ruostunut ja pyörinyt Happyhamsterin varastoimana autotallissa, on pesuainepesu paikallaan. 

Lämpimällä vedellä, tilkalla pesuainetta ja hankaustyynyllä pesin ruostetta pois niin paljon, mitä sain. Sen jälkeen pannu kuivataan. Voit laittaa sen hetkeksi kuumaan uuniin tai liedelle, se on paras tapa kuivata. Astiapyyhettä ei kannata käyttää, sillä valurauta sotkee sen aina. 

Sitten vaan pursotetaan tuubista silavaa ja levitetään se pannulle. Myös kahvalle ja ulkoreunoille. Sitten pannu 250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi tekeytymään. Eikä todellakaan kannata uunin luukkua availla, sillä silavan käry ei ole mikään herkullinen! Ja sainpa muuten tänään palohälytyksenkin aikaiseksi tässä puuhassa....

Tämän jälkeen nosta pannu jäähtymään ja ole äärimmäisen varovainen, sillä rauta on todella kuumaa! Jäähtyneestä astiasta pyyhitään ylimääräinen rasva talouspaperilla ja siinä se on, uudenveroinen lettupannu, joka kestää ikuisesti.

Normaalikäytössä rasvapoltto tehdään vain harvakseltaan. Puhdistukseen riittää yleensä vain talouspaperilla pyyhintä, kun pannu on jäähtynyt. Jos ruoka on kärtsännyt kiinni, voit kuumentaa pannulla vettä ja siinä teräslastalla raaputella lian irti. Tämän jälkeen on hyvä tehdä vähän kevyempi rasvapoltto vaikka ruokaöljyllä. Mökillä olevan Muurikka-pannun kanssa toimin aivan samalla tavalla. Kuumennetulle Muurikalle laitan välillä myös merisuolaa, sillä suola imee itseensä makuja. Näin voi pihvinpaiston jälkeen paistaa lettuja, eivätkä letut maistu grillilihalle!

Tässä on juuri paistettu perunalettuja, annetaan pannun jäähtyä rauhassa..........

.......ja pyyhitään talouspaperilla. Aika helppoa sanoisin! Tällä pannulla meillä muuten paistetaan aina kananmunat.

Älä osta kirpparilta (äläkä muutenkaan) mitään uusia pannuja, joissa ei ole selkeää tuotemerkkiä. Ne ovat halpavalmistusta, johon käytetystä raaka-aineesta ei ole täyttä varmuutta ja siitä voi näin ollen irrota haitallisia aineksia ruokaan. Suosi suomalaista, tässäkin asiassa! Kirpputorilla käännä katseesi pannun pohjaan ja jos siellä lukee Wärtsilä, Rosenlew, Upo tai jotain muuta tuttua, niin kaupat kannattaa tehdä. 

Le Creusetin 3 litran valurautapadasta maksoin hyvinkääläisellä kirpputorilla 5,50 €, jättikokoisesta punaisesta Antti Nurmesniemen Lentävä Lautanen -padasta maksoin muistaakseni kympin. Se oli ja on edelleen ulkopuolelta osittain mustunut, ilmeisesti avotulella käytöstä, mutta kun sisäpuolen sain pesulla ja rasvapoltolla kuntoon, niin monet pataleivät olen siinä valmistanut. 

Valurauta on ikuista ja muutenkin nämä hakkaavat teflonsiskonsa mennen tullen! Pelasta käyttöön mummun aarteet tai koe löytämisen riemu kirpparilla. Suosittelen!

LISÄYS SYYSKUUSSA 2018

Tämä valurautapostaus on neljän vuoden aikana ollut yksi blogini luetuimpia. Ja kun tänä kesänä jälleen ihmettelin sitä, miten näppärä muurikkapannun putsausmenetelmä ei ole yleisesti tiedossa, niin kohta on!

Muurikka on ollut mökilläni nyt ehkä jo 5-6 vuotta, muutaman kerran keväällä se on talven jäljiltä ollut kauttaaltaan ruosteessa, mutta koska valurauta on ikuista, niin ei tarvita kuin vähän viitseliäisyyttä eli teräsharja ja uusi rasvapoltto, niin muurikka pelittää kuin uusi.

Olen naureskellen kertonut, että hoidan muurikkaani paremmin, mitä lapsiani milloinkaan. Sorry vaan tytöt! Helpointa muurikka on puhdistaa heti käytön jälkeen. Eikä siihen paljon mene aikaa.

Tässä on paistettu broileria, vihanneksia, pekonia ja vaikka sun mitä. Tuttu näky, eikö vaan? Ensin pyyhkäiset pois kaiken irtonaisen.

Sitten virrat päälle (minulla on sähköinen Muurikka-kesäkeittiö) ja reippaasti merisuolaa kauttaaltaan pannun pinnalle. Merisuolassa on se niksi, että se imee itseensä kaiken lian ja ylimääräiset maut. Voit siis paistaa/kärtsätä marinoitua lihaa, putsata pannun näin ja paistaa seuraavaksi lettuja. Eivätkä letut maistu hunajamarinadilta!

Pyörittele suolaa lastalla pitkin poikin pannua ja raaputtele samalla lika irti. Kun suola on muuttunut ruskeaksi (liasta), niin ota se pois. Pyyhkäise vaikka talouspaperilla loput pois pannulta.

Nyt pannu on puhdas ja vain rasvapolttoa vailla valmis! Rasvapolttoon voit käyttää Muurikan näppärää tuubisilavaa (haisee kylläkin aivan kuolemalta eli hirveältä), mutta aivan loistotuotteeksi on tämän kesän aikana muodostunut vuokaspray. Ostin tuotteen ensin kotikäyttöön, mutta eihän tämmöistä voi sisällä suihkutella! Siirtyi siis kesäkeittiöön ja parempaa ei voisi olla. Suosittelen.

Suolapuhdistusta olen käyttänyt myös sisäkeittiöolosuhteissa valurautapannuille, toimii myös niille.

Sitten pari varoituksen sanaa. Älä toimi, kuten minä. Ensinnäkään älä heitä käytettyä suolaa kaiteen yli varvikkoon. Seuraus: mustikanvarvut kuolivat, eivätkä ole nyt kahdessa vuodessa vielä toenneet. Ja toisekseen, älä kippaa suolaa suoraan pannulta roskikseen. Seuraus: rei'ille palanut roskapussi. Nämä kun muistat, niin pärjäät!