Hidasta elämää Porvoossa

Syyskuu jo aluillaan, mutta kesälomareissuista riittää yhä vaan kerrottavaa. Tämä seuraava reissu suuntautui ystävien kesken autoillen Porvooseen. Porvoo on yksi suosikkiretkikohteeni, sillä kyllä siellä kerran, jopa pari vuodessa tulee yleensä vierailtua. Toisin kuin ystävistäni sen, joka retkeä toivoi, koska ei ollut kaupungissa käynyt sitten lapsuusvuosiensa. Ja niin kovasti toivoi, että tarjoutui olemaan meille konkarikävijöille jopa kuskina. Vaan kuinkas sitten kävikään.....

Auto (ei kuvassa oleva kuitenkaan) parkkeerattiin jokirantaan ja muutaman antiikki- ja sisustuskaupan - niitähän Porvoossa riittää - kautta päämäärä oli selkeä. Kuplajuomaa oli saatava!

Jokirannassa Johans'in terassilla nautimme sitten lasilliset samppanjaa, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Oikein mukavasti kuplat hyväilivät kitalakea siinä samalla, kun aurinko hoiti muun hellimisen. Tarlant Zero Champagne Brut Nature löytyy Alkon tilausvalikoimasta varsin kohtuulliseen 37,60 euron hintaan. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen ja paahteinen juoma oli kyllä makuumme. Toisaalta en ole moneenkaan samppanjaan törmännyt, joka ei olisi maistunut...... Johans on kesäravintola, joka tänä vuonna on avannut ovensa vappuna ja sulkee ne syyskuussa.

Yleensähän näille retkille lähdetään ruoka edellä, mutta emme olleet varanneet pöytää mistään. Emme oikein edes miettineet asiaa, vaan annoimme virran viedä ja olimme avoinna kaikille vaihtoehdoille. Hieman vielä lisää antiikkia ja sisustamista, tarkoin harkittuja ostoksia, kunnes osuimme paikalle, jossa ennen sijaitsi ravintola Timbaali.

Kuinka monet etanat perheeni onkaan Timbaalissa nauttinut! Edellisestä ja samalla myös viimeisestä kerrasta voit lukea täältä, klik. Mutta se on siis ollutta ja mennyttä, nyt samalta paikalta löytyy Meat District. Tämän huhtikuussa 2016 avatun ravintolan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee myös jo maaliskuun puolella avattu Café Postres. Ja kyllä, tämä on Helsingissä vuosina 2006-2014 toimineen, Michelin-tähditetyn ravintola Postresin paluu. Nyt kahvilana!

Päätimme jäädä terassille, kaunis ilma kun meitä edelleen helli, vaikka sisätilatkin näyttivät erittäin viihtyisiltä. Siellä voi piipahtaa sitten vaikka syksymmällä tai vaikkapa talvella.

Sitten asiaa eli ruokaan, mutta eipä taida olla yllätys, että valintoja vauhditettiin lasillisella kuohuvaa. Anna Spinato Biologico Prosecco Brut löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (6 pullon laatikko 90,18 € eli 15,03 € per pullo ja ravintolassa 12 cl 8,20 €)). Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen ja mausteinen.

Menu olikin sitten tämmöisessä vähän kookkaammassa muodossa. Päätöksetkin yritettiin tehdä suht rivakasti, ettei tarjoilijan tarvinnut kovin pitkään plakaattia kannatella. Tarjolla on All in -menu (79 €) suureen nälkään ja Half in -menu (59 €) vähän pienempään ja menut on tarkoitettu pöytäseurueen kesken jaettaviksi. Me lähdimme annoslinjalle.

Oma alkuruokani oli etanoita Iberico-porsaan rasvassa eli Snails, lardo and sour dough bread (11 €). Etanoita laardissa ei ihan suoranaiselta herkulta kuullosta, mutta maistui kyllä. Yritin olla ajattelematta asiaa tarkemmin.....

Ystäväni valinta Tartar Bosgård (7,20 €) näytti ja kuulemma myös maistui niin hyvältä, että olin annoksesta ehkä hivenen kateellinen. Lihansyöjälle tartar on loistovalinta, kunhan vaan liha on laadukasta. Ja mikä että ei olisi ollut, sillä kuten annoksen nimikin jo kertoo, se oli peräisin porvoolaiselta Bosgårdin luomutilalta. Todellista lähiruokaa siis! Borgårdin tilalta löytyy perjantaisin ja lauantaisin avoinna oleva tilakauppa, mutta ilokseni myös Hyvinkään Farmarin markkinat / Reko -torilta heidän tuotteitaan on aina välillä saatavilla.

Pääruuaksi valitsin etanoiden jälkeen nautaa. Naudan poskia savustettuna eli Smoked beef cheek (27 €). Ihan törkeän hyvää, en muuta pysty sanomaan. Simppeliä ja niin maukasta. Ja nuo maalaisranskalaiset! Täydellisiä olivat myös ne. Ja huomatkaa astiat, Raka Rå -astiasto on keramiikkataiteilija Leena Kouhian valmistama.

Vieressä nautittiin Iberico possua vähintäänkin yhtä hyvällä ruokahalulla. Pluma d Iberico (28 €) ei sekään jättänyt moitteen sijaa.

Viininä meillä lihansyöjillä oli Pinot Noir (60 € pullo), joka yllätyksellisesti oli peräisin Unkarista. Se kuulosti niin oudolta erikoiselta, että pakko oli maistaa. Ja miltäkö se maistui? No, jos minulta kysytään, niin se maistui Pinot Noirilta, ei hyvältä, eikä pahalta. Koska kyse on rypäleestä, joka on minulle ollut ja ilmeisesti aina tulee olemaan vaikea, ei tämän kummoisempaan arviota vaan irtoa. Ei sitten millään.

Jälkiruuaksi vetäisimme jäätelöt (4,50 €). Tosin en muista, mikä maku itselläni oli, koska himoitsin niin kovasti vieruskaverini annosta, joka oli maustettu karamellisoidulla voilla. Omani oli ehkä pistaasia, ehkä. Kyllä se vaan olisi hyvä, että kaikki valitsisivat samoja ruokia, niin ei tulisi tämmöistä annoskateutta! Jo toisen kerran saman aterian aikana...... Kokonaislaskuni oli 81,70 euroa, sisältäen kolme ruokalajia, prosecco-lasillisen sekä puolikkaan viinipullosta. Kaikki oli sen arvoista. Tänne haluan myös uudelleen, ruokalista uusiutuukin nyt syyskuussa, joten suosittelen lämpimästi.

Siinäpä oli meidän Porvoo-retkemme. Täynnä hyvää mieltä, ruokaa, juomaa, aurinkoa. Tosin ystäväni, jolle lähdimme Porvoota esittelemään, ei kaupunkia nähnyt siellä viettämämme kuuden (6) tunnin aikana kuin 650 metrin verran. Se oli etäisyys parkkipaikalta Meat District -ravintolaan. No, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän :)

Talvinen Porvoo

Porvoo on yksi perheeni kaikkien aikojen suosituimmista retkikohteista. Yleensä siellä käydään kesällä, mutta päätimme ystäväni kanssa piristää retkellä marraskuista lauantaita. Tietämättä, että kaupungissa oli samaan aikaan Tule Joulu Porvooseen -kampanjan avajaiset. Mitään tungosta ei kuitenkaan vanhan kaupungin kujilla ollut, näin kun ollaan turistisesongin ulkopuolella, niin mukavasti kaikki mahtuivat.

Sopivasti olin juuri retkeä edeltävänä päivänä törmännyt toimistolla käyneeseen työkaveriini, joka asuu Porvoossa ja jolta olen aikaisemminkin saanut hyviä vinkkejä. Niin myös nyt, hänen vinkkiensä mukaan valitsimme ruoka- ja juomapaikat.

Café Cabriole

Torin laidalla, jyhkeässä kivitalossa (ilmeisesti entinen pankki, koska toilettitilojen vieressä alakerrassa oli kassaholvi) sijaitseva Café Cabriole on erityisen kuuluisa kakkuvalikoimastaan. Me päädyimme kuitenkin suolaisen piirakan puoleen, sillä kevyen aamiaisen jälkeen nälkä ilmoitteli olemassaolostaan. Aurajuustopiiras oli erittäin herkullinen. Jälkiruuaksi kupillinen capuccinoa.

Eloisa Wine/Deli

Edit: toiminta päättynyt 10/2017

Ja kun siellä torin kulmilla pyörimme, niin samalla kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää syksyllä avattu Eloisa Wine/Deli. Ei itku sentään, miksi tämmöistä ei löydy kotikaupungistamme tai edes naapurikaupungeista? Elämä on niin epäreilua! Viiniä, tastingejä, tapaksia, brunsseja, iltapäiväteet englantilaiseen tyyliin. En siis kestä! Onneksi sain sentään nyt glögin (6 €) nauttia tässä ihanassa ympäristössä, paikassa, jonne tulen taatusti käymään jokaisella Porvoon vierailullani tästä eteenpäin ja jonne tulen raahaamaan mukanani niin perheen kuin kaveritkin. Ettäs tiedätte!

Lattiakin oli näin ihana!

Ja jälleen, ties monennenko kerran tein sen vakaan päätöksen, että Porvoon on kokonaisen viikonlopun kestävän vierailun arvoinen. Ja vaikka kesä on aina kesä, niin tekemistä ja näkemistä riittää ympäri vuoden. Helpostihan sinne autolla pääsee näin päiväretkenkin merkeissä, mutta niin kovasti olisin halunnut nauttia myös hyvästä ruuasta hyvien viinien kera. Ja niin hyvin tunnen ystäväpiirini, että kuskista on turha haaveilla! Kaikki me rakastamme hyvää ruokaa ja juomaa. Näin ollen ainoa mahdollisuus on yöpyä. Niitä vaihtoehtoja aion nyt ihan tosissani tutkia.

Ostosmielessä minulla oli kaksi paikkaa, minne halusin. Toinen oli Kierti ja toinen Porvoon Wanha Rautakauppa. Kierti oli kiinni ja teen sitten tiskirättiostokseni netissä, joten suurta murhetta ei lukituista ovista tullut.

Porvoon Wanha Rautakauppa

Jos haluat nähdä käsittämättömät määrät erilaisia ruosteisia esineitä, niin tämä on oikea osoite. Toisaalta isäni varastot synnyinkotini piharakennuksissa olivat aikoinaan hyvinkin samansisältöiset, vähän huonommassa järjestyksessä vaan :) En oikein tiedä, että mitä odotin, mutta jollain tasolla olin hivenen pettynyt. Uuniluukkuja, -peltejä, vesisäiliöitä, kettinkejä, puuhelloja, vaikka mitä. Ostokset jäivät kuitenkin tekemättä.

Wanhan Aseman Makasiinipuoti

Aivan Rautakaupan välittömässä läheisyydessä sijatsee Wanhan Aseman Makasiinipuoti. Olen siellä kerran aikaisemminkin käynyt, mutta enää ei ole mitään syytä mennä. Lahjatavara on sekava sekoitus krääsää ja osittain ihan laadukastakin tavaraa, joka on melko hinnakasta. Seassa myös vähän vanhoja tavaroita. Makasiinin takaosasta löytyy nurkkaus vanhoja kirjoja, kahvila sekä pienoisrautatie. Ja parvelta ulkoiluvaatteiden outlet. Jonkinverran on tarjolla myös elintarvikkeita ja kuulemma Porvoon parhaita munia. Otin niistä kuvan :) Mutta täältäkään ei mitään tarttunut mukaan.

Porvoon vanha kaupunki on pullollaan sisustusliikkeitä. Ja antiikkia. Mutta koska meillä oli rajallisesti aikaa ja siitäkin merkittävä osa käytettiin syömiseen ja juomiseen, niin piipahdimme vain muutamasssa sisustus-/lahjatavaraliikkeessä.

Tässä kuva niistä yhdestä, Sisustus Ometasta, joka oli todella viehättävä pieni liike. Muuten on vähän sellainen olo, että kun on nähnyt yhden putiikin, niin on nähnyt ne kaikki. Valikoimat ovat yllättävän samanlaisia, tavallaan sellainen todella persoonallinen ote puuttuu. No, enemmänhän minä olen vanhojen tavaroiden kannalla ja todella harvoin hankin mitään uutta sisustustavaraa, joten en ehkä vaan ymmärrä......

Porvoo on kuitenkin ihana paikka, kesät ja talvet. Ja en voi lakata ihmettelemästä sitä ravintolatarjontaa...... Listallani on ainakin Sinne, El Alba, Sicapelle......

Loppuun fiiliskuvia kaupungilta:

Porvoon mitalla, jo toisen kerran tänä kesänä

Jo toinen retki Porvooseen tänä kesänä. Tällä kertaa veimme siskon kanssa äidin retkeilemään syntymäpäivänsä kunniaksi. Ja koska oli juhlapäivä, se aloitettiin asianmukaisin menoin Porvoon Paahtimolla.

Päivä oli helteinen ja kaupunki täynnä ihmisiä. Kiertelimme kauppoja ja jotain hauskaa tarttui mukaankin. Kuten vaikkapa servettejä Kynttiläkamarista (Jokikatu 8) seuraavaan viiniklubilaisten tapaamiseen. (Kappas vaan, ostin myös edellisellä retkellä vain servettejä......)

Erityisen viehättävä oli Mormors herkkukauppa (Jokikatu 4), joka on erikoistunut luomuun ja lähiruokaan. Siitä tässä pari kuvaakin.

Ja koska meidän perheessä on tapana aina mennä paikkaan kuin paikkaan ruoka edellä, niin tokihan lounaspaikkaa pohdittiin pitkään. Tyttäreni oli kehunut maasta taivaisiin Bistro Sinnen, joka sijaitsee Taidetehtaalla, Porvoon länsirannalla. Paikka on erityisen kehuttu (esim. Helsingin Sanomien NYT-liitekin kuulemma antoi täydet pinnat arvostelussaan, en vaan löytänyt sitä mistään.....) ja sehän tietysti aiheuttaa sen, että on pienoinen riski yrittää päästä sinne ilman pöytävarausta. Eli se jäi väliin, mutta pysyy kokeilulistalla.

Toinen paikka, jonka halusin ainakin nähdä ennen lounaspäätöstä oli Kirkkotorilla sijaitseva SicaPelle Wining & Dining. Hauska nimi tulee porvoolaisen, sittemmin pariisilaistuneen kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Sikapelle-nimisen lemmikkipossun mukaan :)

Lopulta päädyimme etanaravintola Timbaaliin, jossa olemme käyneet ehkä noin miljoona kertaa. Oikein yritimme miettiä, että milloin olemme ensimmäisen kerran siellä tai ylipäätänsä missään syöneet etanoita, mutta eipä tullut mieleen. Yhteen aikaan tämä(kin) kuului kesän vakiokohteisiin tytärten kanssa reissatessa. Etanapannua on käytetty myös joskus testatessa toisen tyttären poikaystäväkandidaattien perhekelpoisuutta :) Meidän perheeseen kun ei oikein ole asiaa, jos ei etanat ja sienet mene kurkusta alas!

Timbaalissa on toki tarjolla muutakin kuin etanoita, mutta muusta me emme olleet kiinnostuneita. Etanamenu sisältää kuusi erilaista ruokaa ja itse päädyin ottamaan 6 kpl melko perinteisiä Roquefort-gratinoituja etanoita (12 €) sekä kokeilun halusta annoksen, joka sisälsi kuuden etanan lisäksi myös chorizoa ja pinjansiemeniä (10,80 €). Ja ihan vain siksi, että se kuulosti hivenen oudolta yhdistelmältä :)

Etanat päätimme huuhtoa kurkusta alas alsacelaisella Wolfbergerin Rieslingillä (45 €), mikä ei ollut sinänsä mikään ihme, koska mukana oli riesling-hurahtanut sisareni.....

Roquefort-gratinoidut etanat

Etanoita, chorizoa ja pinjansiemeniä

 Tarjoiluastioihin olisi kyllä syytä panostaa, sillä yhtäaikaa nautittavat annokset olivat tarjolla hiukan hankalasti erillisillä lautasilla. Pitkulainen, soikea tarjotin/vati/lautanen, johon pannut olisivat sopineet vierekkäin, olisi ajanut paremmin asian. Mutta kaikki tuli toki syötyä, kuten kuvasta näkyy!

Ruoka sinällään oli hyvää, ei valittamista. Suosittelen kyllä sitä, että valitsee lautaselleen kahta erilaista makua, sillä 12 kpl vaikkapa valkosipulivoissa lilluvaa nilviäistä on kyllä liikaa kenen vaan makunystyröille.

Ja koska söimme ikään kuin vain alkuruokaa, niin tilaa löytyi vielä jälkkärille. Suklaabrownie, vaniljajäätelöä, muistaakseni mantelivaahtoa sekä kinuskia (12 €). Jos etanat olivat superrasvaista, niin tämä puolestaan oli supermakeaa, mutta oikein hyvää!

Miinuksia ropiseekin sitten paikan yleisilmeestä, jota nyt en kuitenkaan alkanut kuvaamaan! Istuimme terassilla, joka suinkaan ei ollut täynnä asiakkaista, koska varsinainen lounasaika oli jo ohi. Huomiota herätti se, että koko sinä aikana, mikä kului saapumisestamme ruokien saamiseen (tarkalleen ottaen 35 min), ei naapuripöytiä siivottu lainkaan. Oli pulloja, laseja, lautasia, servettejä, ruuantähteitä pöytätolkulla. Osa ruuantähteistä vieläpä lattialla, joka varsinkin houkutteli lintuja lounastamaan kanssamme. Naistenhuoneen lattia lainehti vedestä, osasta koppeja paperi loppu, saippuapullo tyhjänä jne. Tunsin itseni oikein todelliseksi hienohelmanyrpistelijäksi :)

Lasku saapui hauskasti vanhan kirjan kansien välissä, mutta herne meni sitten nenään, kun viinipullosta oli laskutettu 4 euroa enemmän, mitä hinnastossa oli. Tarkkana pitää olla! Tarjoilijalle tämä ei näyttänyt olevan mikään yllätys, hän tuntui hyvin tietävän kassajärjestelmän ja menun epäsynkasta. Mietin vaan, että kuinkahan monta ylimääräistä neljäeurosta siellä rahastetaan päivittäin......

On sanottava, että negatiiviset seikat jyräsivät nyt positiiviset puolet siihen malliin, että seuraavaan Timbaali-vierailuun kuluu aikaa. Näkyyhän tuolla Porvoossa olevan tarjontaa, joten sitä vaan kokeilemaan seuraavalla kerralla!

Loppuun vielä vähän tunnelmakuvia kaupungilta.

Näkymä Tuomiokirkolta



Vesielementtiä syksyllä 2009 avatusta Augus Eklöfin puistosta. Puistossa oli myös Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlien kunniaksi pystytetty taideteos. Ja mielettömät istutukset!