perjantai 29. toukokuuta 2015

Sitruunainen rucolakastike

Uusin Glorian Ruoka&Viini (4/2015) on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä. Mistä aloittaisin? Runsaudenpula! En jaksa enää pitää hengissä ja elvytellä keittiön työpöydällä olevaa basilikaa, joten päätin hurauttaa sen pestoksi. Tai kastikkeeksi, kuten ohjeessa sanotaan. Rucolan kanssa. Aloitetaan sillä.

Kastikkeen alkuperäinen funktio on maustaa varhaisperunoista tehty salaatti. Laitan senkin ohjeen tähän, vaikka en nyt salaattia olekaan tekemässä

Perunasalaatti
Glorian Ruoka&Viini 4/2015
4-6 annosta

1 kg kuorittuja, keitettyjä ja lohkottuja varhaisperunoita
muutama kevätsipuli pilkottuna
rucolakastiketta

Kaikki kulhossa iloisesti sekaisin. Luulen, että tätä on pakko jossain vaiheessa itsekin kokeilla. Nyt siis vain pelkkää kastiketta. Leivän päälle.


Rucolakastike

1 rasia (70 g) rucolaa
1 ruukku basilikaa
½ dl sitruunamehua (1 sitruuna)
1 dl parmesaanijuustoa raasteena
1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa


Huuhtele rucola. Purista sitruunasta mehu. Laita ainekset monitoimikoneen kulhoon ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Sitruunamehulla ja/tai oliiviöljyllä voi säädellä tahnan koostumusta, joten älä niitä kaikkia heti kaada mukaan, vaan lisäile pikkuhiljaa. Ja vaikka tässä toisia neuvon, niin itselleni kävi niin, että tuli ihan liian löysä koostumus, vaikka rucolaa oli 100 g ja öljyä laitoin vain ½ dl. Mutta hyvää tämä oli ja sitruunainen maku sopii varmasti vaikkapa kalan kastikkeeksi.


torstai 14. toukokuuta 2015

Teemana pakastimen tyhjennys, vuorossa lohi


Pakastimen systemaattinen tyhjennys jatkuu. Teeman ydin on siis siinä, että valmistettavan ruuan pääraaka-aine on kaivettava pakastimen syövereistä. Nyt kaivoin sieltä muhkean lohifileen. Kaivoin, koska törmäsin ohjeeseen karamellisoidusta lohesta. Sitä sitten kokeilemaan. Tämä projekti vaatii sen verran ennakkosuunnittelua, että ihan ex-tempore ei mitään tehdä, vaan pitää aina varata aikaa siihen, että raaka-aine saa rauhassa sulaa. Tämmöinen suunnitelmallisuus ja hitaasti eteneminen tekee meikäläiselle kyllä näin silloin tällöin ihan hyvää.


Karamellisoitu lohi

lohifilee
n. 5 rkl raastettua inkivääriä 
5 valkosipulinkynttä pieneksi hakattuna
1 dl kalakastiketta
1 dl soijakastiketta
1 dl Japanin soijaa (ei välttämätön, voit korvata tavallisella)
½ dl kookossokeria (tai ruokosokeria, sitä minä käytin)



Valmista marinadi. 



Paloittele lohi annospaloiksi. Kaada marinadi kalapalojen päälle, kelmuta ja siirrä hetkeksi jääkaappiin. Nostele kalat uunivuokaan (tiskiä säästääksesi voit hoitaa marinoinnin jo uunivuoassa), kaada kastike päälle. Ripottele pinnalle vielä hivenen sokeria. Paistele 175 asteisen uunin keskitasolla puolisen tuntia. Puolessa välissä paistoa valele kalaa kastikkeella. Tarkista kypsyys.


Lisukkeeksi keittelin/höyrytin parsakaalia. Ja kaiken päälle vielä vähän tätä ihanaa kastiketta...... Slurps. Kaunista oli myös tuo auringon valo. Aurinko, jota tänä keväänä ei ole liiemmin nähty, piti ikuistaa kuviin!


Jos pidät soijasta ja inkivääristä, tämä on todellakin sinun juttusi. Soija tekee ruuasta melko suolaisen, joten älä missään tapauksessa lisää kalaan suolaa. Sokeri maistui yllättävän vähän, ehkä soijan ja kalakastikkeen suolaisuus taittoivat sokerin makeutta.


Viininä minulla oli italialainen Triade della Campania 2013 (9,99 €), joka ei sopinut tälle ruualle ei sitten lainkaan! Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, viheromenainen, päärynäinen, kevyen mineraalinen ja mausteinen viini on kyllä suositusten mukaan sopiva rasvaiselle kalalle (=lohi), mutta ilmeisesti mausteet tekivät nyt makuyhdistelmälle tepposensa. Ehkä tässä kohdin valkoviini, jossa on pientä makeutta tai vaikkapa chardonnay-pohjainen kuohuviini olisivat sopineet paremmin. Noh, mitään vahinkoa ei tapahtunut, viinin voi vallan mainiosti nautiskella myös ilman ruokaa. Vähän niinkuin jälkkärinä!

Että tämmöinen helatorstai tänä vuonna :)

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Parsapesto

Parsaviikot vaan jatkuvat ja jatkuvat..... Jääkaapissa odotti jo parhaat hetkensä ohittanut vajaa parsapuntti, joten tämä ohje osui silmiin juuri sopivasti.


Parsapesto

1 puntti (500 g) vihreää parsaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
½-1 dl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria

Poista parsoista puiseva kanta ja keitä niitä suolassa maustetussa vedessä viitisen minuuttia. Viilennä parsat kylmässä vedessä. Sitten vaan kaikki ainekset monitoimikoneeseen, muutamat surautukset ja ihanan makuinen tahna on valmista. Nam.



maanantai 11. toukokuuta 2015

Salviavoissa uitettu kuha

Tämmöisessä yhden hengen huushollissa, jossa ruuanlaitto erittäin usein lähtee vähän käsistä, eikä syöjiä aina ole rykmentin verran paikalla, on myös melkoinen hävikin vaara. Kaverini tietävät, että olen mestaripakastaja. Pakastan oikeastaan ihan mitä vaan maidosta punaviiniin ja yrttisilpusta sitrusviipaleisiin. Mutta joskushan ne pakasteetkin on käytettävä! Seuraava pakastimesta ravinnoksi siirtyvä pääruoka-aine oli nyt kuha. Oulujärven järjettömän kokoisia kuhafileitä hankin pääsiäistä varten, kun valmistin kuhaa gremolata. Niistä fileistä yksi jäi odottamaan aikaa parempaa eli tätä päivää.


Jääkaapissa pyöri myös parsanippu ja keittiön ikkunalla sekalainen kokoelma yrttejä, mm. salviaa, jota rakastan yli kaiken. Siispä hakusanat ihmeelliseen googleen ja niin löytyi salvialla maustettu kuha ja parsa-perunapaistos. Vihanneslokeron perunat lykkäsivät jo ituja siihen malliin, että siirsin ne suosiolla roskiin ja päätin keskittyä parsaan. Mikäli alkuperäinen ohje kiinnostaa, niin se löytyy Ruokala.net -sivustolta, klik. Tämä oma versioni on kalan osalta ohjeen mukainen, mutta muuten reippaasti sovellettu.

Salvialla maustettu kuha
kuhafilee
suolaa
valkopippuria
voita
tuoretta salviaa silputtuna
sitruunamehua


Laita kuhafilee leivinpaperin päälle pellille, mausta suolalla ja valkopippurilla. 


Ruskista voi paistinpannulla, lisää sitruunamehu ja silputtu tuore salvia. 


Valele salviavoi kalan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Valmis!

Parsalisuke
parsaa
voita
kevätsipulia silputtuna
suolaa
mustapippuria
ranskankermaa


Kuori parsat, pilko muutaman sentin mittaisiksi ja keitä noin  5 minuuttia. 



Valuta ja pyörittele paistinpannulla voissa. Itse käytin pannua, jossa oli valmiina salviavoin jämät ja siihen lisäsin vähän uutta voita. Lisää kevätsipulisilppu ja mausta.


Nosta kalapala ja parsalisuke lautaselle. Valele salviavoita päälle. Nokare ranskankermaa vielä mukaan. Todella hyvää ja helppoa!


Ja jättifileestä jäi vielä huomisellekin illalle syötävää. Mitähän seuraavaksi kaivaisin pakastimesta? Lohta, jauhelihaa vaiko karitsan paahtopaisteja?

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Lauantaisamppanjat

Matkustan jokaisena arkipäivänä työni vuoksi Helsinkiin. Ja vaikka olen siellä lähellä kaikkea, mitä vaan kulttuuria, ruokaa ja tapahtumia rakastava ihminen voikaan kuvitella, niin silti melko harvoin työpäivän jälkeen jään sinne kylille pyörimään. Eikä usein viikonloppuisinkaan tule enää erikseen lähdettyä, kun sitä ainakin kesäaikaan mieluiten suuntaa kulkunsa mökkimaisemiin. Kannattaisi kuitenkin ehkä useammin tehdä poikkeus totuttuun. Varsinkin tämän juttuni superlauantain jälkeen!

Champagne loves food
Minä ja siskoni rakastamme samppanjaa. Ellei ole aikaisemmin tullut selväksi..... Joten kun Helsingissä, Vanhalla ylioppilastalolla, järjestettiin ensimmäistä kertaa uusi Grand Champagne -tilaisuus, niin TIETENKIN olimme paikalla. Ja olimme paikalla lauantaina heti klo 12, kun ovet avautuivat. Se olikin viisas päätös, sillä kaksi ensimmäistä tuntia saimme vaellella pisteeltä pisteelle rauhassa, ilman tungosta.



Sisäänpääsyssä oli monta hintaa. Liput maksoivat ovelta 17 €, ennakkoon 15 € ja Gloria Ruoka&Viini -lehden tilaajat (eli me) saivat hieman alennusta ja maksoimme sisäänpääsystä 12 €. Pääsymaksuun sisältyi maistelussa käytetty Lehmann Glassin Opale 21 -samppanjalasi, jonka sai sujauttaa käsilaukkuun ihan luvan kanssa tilaisuudesta poistuttaessa.


Maistelulipukkeet maksoivat 2 € ja maisteluannoksien hinnat vaihtelivat yhdestä kuuteen lipukkeeseen. Aloitimme 15 lipukkeella, muka maltillisesti, mutta täydensimme 10 lipukkeella, koska myös ruoka-annokset maksettiin niillä (heh, ontuva selitys, sillä ruokaan meni tasan kolme lipuketta!). Maisteluannos on 4 cl, mutta lipukkeilla saadut kaadot saattoivat vaihdella esittelijän mukaan. Esimerkiksi Dom Pérignonia kaatanut mieshenkilö sanoi edellä olevillemme, että näin kalliin tuotteen kohdalla kaato on vain noin 2 cl. Noh, me saimme samalla pisteellä olleelta naiselta suunnilleen tupla-annoksen. Olimme tyytyväisiä.


Ihana tapahtuma!  Mitä sitten maistoimme? Varovasti aloitimme G.H. Mumm Cordon Rouge NV:llä (42,90 € / 2 lipuketta). Tuttu ja turvallinen, sinänsä yllätyksetön, mutta hyvä. Ja jollakin vaan nyt oli aloitettava, sillä sen ensimmäisen viinin valinta on aina se vaikein valinta!


Tarjolla olleesta yli 150 samppanjan valikoimasta ei ollut ihan yksinkertaista tehdä näitä valintoja! Osa tuotteista löytyy Alkosta, joko perus- tai tilausvalikoimasta. Tarjolla oli myös vain ravintolamyynnistä tai Viking Linen taxfreestä löytyviä juomia.

Meillä maisteluun päätyi Mumm´n lisäksi kuusi muuta samppanjaa:
- Larmandier-Bernier Terre de Vertus Blanc de Blancs NV (2 lipuketta)
- Billecart-Salmon Burt Rosé NV (73,90 € / 3 lipuketta)
- Henriot Blanc des Blancs NV (54,90 € / 3 lipuketta), tätä olemme edellisen kerran maistelleet Essi     Avellanin samppanjakoulussa ja siitä voit lukea täältä, klik.
- Ayala Blanc de Blancs 2005 (57,90 € / 3 lipuketta)
- Perrier-Jouët Grand Brut NV (3 lipuketta)

Vähän enemmän voin kertoa kalleimmasta maistamastamme samppanjasta eli legendaarisesta Dom Pérignon Brut 2005:stä. Kuusi lipuketta löimme tiskiin tästä Alkossa 156 euroa maksavasta kuplaherkusta. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, mineraalinen, briossinen, hennon pähkinäinen, moniulotteinen, rodukas ja pitkä, näin juoman määrittelee Alko. Juoma oli erittäin hyvää, sitä ei ole kieltäminen, mutta se on myönnettävä, että mielestäni huomattavasti pienemmälläkin panostuksella saa hienoja ja laadukkaita samppanjoita. Legendalla on hintansa.


Ruokalipukkeet (3) sijoitimme Kaartin Hodari &Hummerin Grand Champagne dogiin. Nam.


Kaksi ja puoli tuntia kestäneen samppanjan litkimisen jälkeen tapasin vielä tyttäreni ja vietimme ihanan äiti-tytärhetken näin äitienpäivän aattona Salutorgetin Afternoon Tean merkeissä.


Ja koska baarin puolella oli runsaasti tilaa, valitsimme sieltä ikkunapöydän ravintolasalin sijaan. Baarin sisustus on kovasti mieleeni ja kun vielä ikkunasta sai ihailla aurinkoista kaupunkia, niin olihan meillä ihan täydellistä.

Ja mitä saimme? Nyt on parasta vain näyttää se kaikki kuvin.



Suppilovahveroquiche, toast skagen sekä leivät kurkku-tuorejuusto ja häränrinta-piparjuurimajoneesi -täytteillä
Skonssit, pienet sitruunamuffinit, pikkuleivät
Omena-calvadoshilloa, mansikkahilloa mustapippurilla terästettynä, vaniljakermaa
Makeina puolukkapiirakkaa, suklaapiirakkaa, marmeladia, vaahtokarkkia, macaron-leivos
Tee valittiin listalta ja itse päädyin savuiseen Lapsang Souchong -teehen. Ihan huippusetti, kuten kuvistakin voit vain kuvitella. Hintaa tällä lystillä on mielestäni maltilliset 22,70 euroa ja kun lisäksi otimme lasilliset Taittingerin samppanjaa, niin hinta kohosi sillä 34,20 euroon per henkilö. Ja niin paljon tässä oli syötävää, että eipä illallakaan enää tarvinnut mitään kokkailla.

Että tämmöinen Helsinki-päivä! Ei huono lainkaan. Loppuun vielä muutamat kuvat iltapäivän teehetkestä ja aurinkoisesta pääkaupungistamme.









keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Pullia ja vähän vielä lisää pullia

Kuopukseni oli kyläilemässä ja sehän tietää kahta asiaa: 1) ei tarvitse itse kokata ja 2) saa ihan huippuhyvää ruokaa. Tyttäreni rakastaa ruuanlaittoa, esimerkkinä siitä voit kurkata jutun meidän perheen viime joulusta täältä, klik. Hyvillä asioilla tuppaa aina olemaan se kääntöpuolikin...... Tyttäreni nautti täysin siemauksin siitä, että käytössä on tiskikone, eikä astioiden kanssa tarvitse säästellä ja sitten tietenkin siitä, että minun tehtäväni oli siivota keittiö. Siivottavaa riitti, mutta en valita, sen verran hyvää sapuskaa pöytään ilmestyi! 


Mausteiset oliivilihapullat

700 g naudan jauhelihaa
1 pss sipulikeittoainesta
1 punainen chili pieneksi pilkottuna
7-10 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
1 dl oliiveja silputtuna (suositellaan vihreitä)
1½ solo-valkosipulia murskattuna (tai maun mukaan)
3 kananmunaa
1½ rkl teriyaki-kastiketta
2 tl paprikarouhetta
tuoretta ruohosipulia silputtuna maun mukaan
3/4 dl korppujauhoja





Sekoita ainekset keskenään ja pyörittele palloiksi. Paista 175 asteisessa uunissa kypsäksi.

Perunakroketit

n kilo perunoita
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
60 g parmesaani- tai pecorinoraastetta
ripaus valkopippuria
1 kananmuna

Leivitykseen
korppujauhoja maustettuna valkopippurilla, 
mustapippurilla ja suolalla
vehnäjauhoja
kananmuna

Friteeraukseen
rypsiöljyä


Kuori, lohko ja keitä perunat suolalla maustetussa vedessä. 


Survo perunat soseeksi ja lisää loput ainekset sekaan. 


Pyörittele palloiksi. Ota kolme lautasta ja laita niille vehnäjauhot, kananmuna ja korppujauhot.


Pyörittele perunapallot näissä tässä järjestyksessä. 



Friteeraa rypsiöljyssä. Valuta talouspaperin päällä.


Suositellaan tarjottavaksi aiolin kanssa. Meillä oli tällä kertaa kuitenkin chilimajoneesia, koska aioli ei kuulunut lähi-Siwan valikoimiin. Pullien mausteinen maku oli aivan loistava! Ylimääräisen krokettitaikinan paistelin seuraavana päivänä perunaletuiksi ja otin ne lihapullien kera töihin evääksi. Muhevat pullat herättivät ansaittua kateutta  huomiota työkavereissa.

Lopuksi kuva omasta työmaastani...... :)