Hetken paluu kesämuistoihin

Otsikko (ja yllä oleva kuva) sopii viime viikonlopun tunnelmiin. Tunnelmiin, kun porukalla käytiin nostamassa mökillä laituri kuivan maan puolelle. Valtava haikeus, että tässä se nyt taas oli. Seuraava kesä tuntuu olevan valovuosien päässä. Talvenvihaaja joutuu kuukausitolkulla värjöttelemään pakkasessa ja kahlaamaan lumessa.

Mutta nyt vielä hetkeksi takaisin niihin kesäisiin tunnelmiin...... Heinäkuulle. Kouluvuosilta, lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole kovinkaan montaa ystävää, jotka olisivat matkassani pysyneet. Tai minä heidän matkassaan, kummin päin nyt vaan. Monella meistä oli kiire elämään, pois maaseudulta, kuka minnekin.

Ja silloin muinaisaikana, jolloin yhteydenpitovälineet olivat lankapuhelin (kuvassa, jos joku nuorempi ihminen lukee tätä, eikä tiedä, mistä on kyse) ja postin kuljettama kirje, niin monta yhteyttä katkesi ihan käytännön syistä. Iän mukanaan tuoma nostalgiankaipuu ja ihmeellinen internet ovat yhdessä nyttemmin tehneet mahdolliseksi sen, että olen saanut yhteyden moniin jo mukamas kadonneisiin ihmisiin. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen kuitenkin kahden ystävän kanssa pitänyt yhteyttä, viime vuosina säännöllisemmin. Toinen heistä on oikeasti ensimmäinen ystäväni. Kun olin pienen pieni tyttö, äitimme varmaan olivat sopineet, että kun siellä kulmakunnilla ei ollut kasvamassa kuin kaksi tyttölasta, niin kyllähän heidän piti tutustua. Siitä saakka olemme yhtä pitäneet, nuoruuden seikkailut seikkailtu, iloja ja suruja jaettu. Viime kesänä nämä molemmat saapuivat mökilleni vierailulle ja kun tapaamme, ei siitä puheensorinaa, ei naurua, eikä itkuakaan puutu. Eikä saunaa, eikä hyvää ruokaa, ei mitään.

Alkuun tarjosin tomaattikeittoa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Ja sen kanssa focacciaa, jonka ohje puolestaan on täällä, klik. Focaccia-ohjeella saat leipää pellillisen, kerralla helposti suuremmallekin porukalle.

Pääruuaksi grillasin broileria. En t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n käytä mitään valmiiksi marinoituja tuotteita, etkä muuten käytä sinäkään tämän jälkeen, kun ymmärrät, miten helppoa marinointi on!

Marinoitu ja grillattu broilerinfilee

Yle.fi 

4 broilerin rintafileetä

Marinadi

3 rkl öljyä

1 rkl ketsuppia

1 tl soijakastiketta

valkopippuria

suolaa

currya

hunajaa

sitruunamehua

timjamia

Tämä on niin yksinkertaista. Sekoita marinadin ainekset muovipussissa ja laita fileet mukaan. Sulje pussi huolellisesti, kääntele ja puristele, laita jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Makumaailmaa voit muunnella mieleiseksesi aivan äärettömiin.

Ota lihat huoneenlämpöön vaikkapa 20 minuuttia ennen grillaamista.  Tai paistamista, talvisaikaan voit tietenkin paistaa nämä paistinpannulla sisällä lämpimässä, vaikka kukapa sitä kieltää käyttämästä grilliä ympäri vuoden! Minulla tuo grillaaminen vaan keskittyy mökille ja kesään.

Muurikalla paistuu lisukkeet samalla, tällä kertaa näemmä kesäkurpitsaa, kesäsipuleita ja kantarelleja. Kantarellit saan näppärästi kerättyä mökkipihaltani, siinä ei tarvitse koppaan karhukelloja viritellä.

Aterian kruunaa muurinpohjaletut. Ne niin kuuluvat kesään, lettuohje löytyy täältä, klik. Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan. Kesä 2017, olet niin kovin kaukana.

Grillikausi on alkanut!

Talviloma ja mittarissa hellelukemat. Ei, en ole kaukomailla, vaan ihan omalla mökillä ihmettelemässä, että voiko tämä olla tottakaan. Aivan kuin kesä. Keskikesä! Ja siitähän saadaan yhtälöksi: Kesä+mökki=grilliruokaa. Illalla grilliin päätyi possun sisäfileepihvejä, jotka olivat aamupäivästä saakka olleet marinoitumassa uudessa herkkuliemessä.

Inkivääri-hunajamarinadi

www.keittotaito.com

1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

1 dl rypsiöljyä

½ dl soijakastiketta

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl sinappia

(1 tl suolaa)

Rypsiöljyn vaihdoin oliiviöljyyn ja inkivääriä laitoin selkeästi ohjetta enemmän. En myöskään raastanut sitä, vaan pilkoin pienen pieneksi. Kaikki ainekset sitten vaan kulhossa sekaisin.

Fileestä otetaan kalvot sun muut epämääräiset roippeet pois, viipaloidaan pihveiksi ja painellaan vähän lyttyyn. Sitten lihat muovipussiin, marinadi päälle, vähän pyöristystä ja puristelua, sitten jääkaappiin maustumaan ja iltaa odottamaan. Lihat kannattaa ottaa huoneen lämpöön noin tuntia ennen grillausta. Suositeltava marinoitumisaika on tunti tai pari, mutta sanoisin, että nämä olivat parhaimmillaan vasta seuraavana iltana. Eli ihan reilusti kannattaa varata aikaa maustumiselle.

Toinen uusi juttu, jota halusin kokeilla, oli grillattu feta. Joitakin viikkoja sitten silmiini osui herkulliselta vaikuttava ohje, mutta sitten hukkasin sen, enkä löytänyt sitä samaa netin syövereistäkään, vaikka kuinka hain ja hain. Sitten ajattelin, että mihinkä oikein mitään ohjetta tarvitsen, sävellän sen itse. Tässä tulee sävellystyön tulos!

Grillattu feta

kahdelle, maksimissaan kolmelle

200 g fetaa kokonaisena palana

oliiviöljyä

chilihiutaleita

mustapippuria

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

1 valkosipulinkynsi viipaloituna

Feta foliopedille ja mausteet päälle. Käytän vahvaa foliota ja sitäkin laittelin useamman kerroksen tehdessäni juustolle napakan paketin.

Sitten paketti ensimmäisenä muurikan reunalle paistumaan ja siinä se saikin olla, kunnes kaikki muutkin aterian ainekset oli grillailtu.

Fetan mausteita voit vaihdella makusi ja yrttien saatavuuden mukaan. Tämä oli niin hyvää, että jatkossa mökin jääkaapin vakiovalikoimaan tulee kuulumaan Patros-paketti. Ehkä jopa kaksi.

Loppuun vielä kuva kotipihan omenanpuukukkaloistosta. Tämä onkin oikeastaan ainoa aika vuodesta, kun niistä puista aidosti iloitsen..... Kaunista!

Sienetön sieniretki

Jo vuosikausia olemme yhdellä kaveriporukalla tehneet syksyisen sieniretken. Monen monta kertaa retki on suuntautunut Hirvensalmelle ja vuoden takaisesta viikonlopusta voitkin lukea täältä, klik. Tänä vuonna meininki muuttui ja suunnaksi otettiin Kuhmoinen ja Pukarajärvi.

Sienestys on näillä retkillä vaihtunut tyystin hyvän ruuan kokkailuun. Itse olin ainoa, jolla edes oli metsäkamppeet mukana, mutta ihan turhaan. Kaksi pientä känsätuhkeloa näin, mutta en edes viitsinyt kumartua niitä poimimaan. Seuraavalla kerralla jätän minäkin koppani kotiin, jolloin retken nimen muuttaminen tulee viimein ajankohtaiseksi.

Mökkiemäntämme oli suunnitellut tarjottavat ja minun tehtäväkseni jäi vain tuorepastan hankinta perjantain iltaruualle. Toki  tuorepastaa on lähestulkoon kaupan kuin kaupan valikoimissa, mutta olin niin ajatellut vähän hifistellä ja hakea sen Vaelsan puodista, joka aikaisemmin sijaitsi työpaikkani lähellä Punavuoressa, mutta ilmoitti sitten muuttavansa Torikortteleihin Vaelsa Ristorante e Tavernan yhteyteen. Kesällä sulkivat puodin, elokuun alussa ilmoittivat, että syksyllä avataan ja sen koommin ei facebook-sivut sitten olekaan päivittyneet. Nettisivutkaan eivät ole ajantasalla, miten ärsyttävää. Lähetin heille myös viestin kysyäkseni, mistä heidän tuotteitaan saa ostaa, niin ilmeisesti niin hyvin käy kauppa (jossain), että kukaan ei edes vastannut. Pelastus löytyi Bulevardilta, Casa Italiasta, joka on ihastuttava pieni herkkukaupan ja ravintolan yhdistelmä. Tosin Italian pojille oli suoranainen järkytys, kun kuulivat, että aiomme tehdä sitruunapastaa broilerilla. He eivät voi käsittää, miten suomalaiset haluavat laittaa pastaan broileria! Sain pitkän esitelmän siitä, miten ei tarvita kuin laadukasta parmesaania, hyvää oliiviöljyä, yrttejä ja muita tarkoin valikoituja lisukkeita, mutta ei ikinä ikinä milloinkaan broileria. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin häpeissäni nyökytellä ja sanoa toimivani annettujen neuvojen mukaan. Eli siis valehtelin, mutta basilikatuorepastat sain. Huh.

Sitruunapasta (Pollo Limonello)

Pastanjauhantaa -blogi

neljälle

3 broilerin rintafileetä

50 g voita

1 pieni sipuli pilkottuna

ripaus cayennepippuria

2 dl kuohukermaa

1 rkl kanafondia

½ rkl kurkumaa

3-4 murskattua valkosipulinkynttä

1-2 tl raastettua inkivääriä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl hunajaa

2 dl maustamatonta jogurttia, mieluiten turkkilaista

suolaa

pastaa

parmesania tai pecorinoa

tuoreita yrttejä

Suikaloi broilerinfileet ja ruskista. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Kypsyttele kastiketta hetki. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Jatka kypsennystä matalalla lämmöllä. Aivan lopuksi lisätään jogurtti ja suolaa maun mukaan.

Tuorepastaa keittäessä on tärkeää, että vesi on tarpeeksi suolaista. Sen pitää siis maistua suolaiselta. Pastamme oli niin tuoretta, että kahden minuutin keittoaika oli riittävä. Yhdistä pasta ja kastike keskenään, annostele lautasille ja ripottele päälle raastettua juustoa sekä yrttejä.

Lisukkeena Italia-teeman mukaisesti tomaatti-mozzarellasalaattia, mihin ei sen kummempaa ohjetta tarvinne. Simppeliä ja herkullista, kuten italialainen ruoka yleensäkin on. Broilerilla tai ilman.

Aamuyön usvat

Olin ystäväni mökillä vierailulla nyt ensimmäistä kertaa ja kovasti viehätyin siitä, että heillä oli puuhella aktiivikäytössä. Aamuissa oli erityinen tunnelma, kun hellaa ensin lämmitettiin ja sitten paisteltiin pekonit ja aamiaismunakkaat.

Lauantai-illan ruoka valmistui ulkona grillaten. Vaikka syyskuu oli jo puolessa, ilmat hellivät meitä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö oli kuin kesällä konsanaan.

Ulkokokkailua ja vihannesten pilkontaa siivitti Monistrol Winemakers Select Cava Brut 2010 (9,99 €).  Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen hedelmäinen, hennon paahteinen ja mineraalinen. Tälle edulliselle ja varsin kelvolliseksi todetulle cavalle Viini -lehtikin antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Peurapaistia vartaassa

Delicard

Neljälle

800 g peuranpaistia

Marinadi

2 dl cocacolaa

½ dl teriyaki-kastiketta

½ chili hienonnettuna

mustapippuria

½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Alkuperäisohjeen ulkopuolelta lisäsimme marinadiin sekä inkivääriä että kasvimaalta löytyneitä yrttejä.

Sekoita marinadi, pilko liha ja yhdistä ainekset. Anna maustua kylmässä vähintään 4 tuntia.

Pujota marinoidut lihat vartaisiin, valuta ylimääräinen marinadi pois. 

Kypsennä grillissä tai uunissa, valele paiston aikana ylimääräisellä marinadilla.

Lisukkeeksi valmistettiin brie-kasvisnyyttejä, jotka myös kypsennettiin grillissä. Nyyteissä vain mielikuvitus on rajana. Omistamme löytyi porkkanaa, fenkolia, paprikaa, tuorejuustoa, tuhdit briesiivut, hunajaa, mausteita. Nyytit kannattaa pyöräyttää kaksinkertaiseen folioon, niin ei satu mitään ikäviä ratkeamisyllätyksiä.

Chilimajoneesi

Delicard

1 dl majoneesia

½ dl ruuanvalmistusjogurttia

2 tl sitruunamehua

2 tl hienoksi hakattua chiliä

1 murskattu valkosipulinkynsi

2 rkl ketsuppia

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua viileässä.

Grillilautaselta löytyi myös ribsejä. Herkut huuhdottiin alas ehkä ensimmäisellä kelvollisella hanapunkulla, mihin olen koskaan törmännyt. Tätä saattaisin jopa hankkia itsekin. Ja se on jo paljon sanottu se. Australialainen Grand Barossa Shiraz 2013 (25,90 € / 2 l). Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, hennon suklainen, tamminen. Ja vaikka viinin nimessä mainitaan ainoastaan Shiraz, niin mukana on myös Cabernet Sauvignon - ja Cabernet Franc -rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 18 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä. Hyvää oli. Viini -lehti antaa arvioita myös hanapakkauksista ja tämä on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Edulliseksikin kehutaan.

Ilta-/yöpalaa

Matkalla

Menomatkalla perjantaina töiden jälkeen osalla meistä oli jo niin kiljuva nälkä, että kahden tunnin ajomatkasta ei olisi selvitty ilman välitankkausta. Päätimme vältellä suuria, ABC-tyyppisiä taukopaikkoja ja niinpä kurvasimme Hauholla (Tuulos-Hämeenlinna välisellä tiellä nr 10) sijaitsevan lounaskahvila Mandarinin pihaan.

Aivan äärettömän siisti ja tyhjä paikka. Palvelu hyvää, siiderivalikoima samaten. Ja hyvin myös makkaraperunat tekivät kauppansa. Varsinaiset kulinaristit tien päällä :)

Paluumatkalla sunnuntaina poikkesimme sitten ostokset mielessä Suvimarja Lifestyle -puotiin Keinuhongan tilalle. Hyvin hoidetun tilan navetan alakerrasta löytyy muotiin ja sisustukseen panostava silmiähivelevän kaunis lifestyle -puoti ja yläkerrasta Navettamarket, joka myy tilan omien lihatuotteiden lisäksi lähialueen tuottajien lähiruoka- ja luomutuotteita. Minä ostin sieltä mukaani vitosella jauhopussin.

Tarina päättyy tähän, mutta loppuun vielä kuvia rakkaudella hoivatusta mökkitontista vanhoine rakennuksineen ja aarteineen sekä ihanista maisemista.

Suuren vaikutuksen minuun teki vanha "museoriihi", jonne on kerätty vanhoja työkaluja. Aivan mieletön kokoelma. Arvostan!