tiistai 30. syyskuuta 2014

Mökkikausi pakettiin


Pahasti näyttää siltä, että mökkikausi päättyi syyskuun viimeiseen viikonloppuun. Viikkoja sitten olimme ystäväni kanssa lyöneet lukkoon tämän ajankohdan ja päättäneet, että mökille mennään, oli keli sitten ihan mitä vaan. No kelihän oli mitä mainioin, kaunis ja aurinkoinen, tosin lauantaina myös erittäin tuulinen.

Lauantain ohjelmaan kuului sienestystä, saunomista ja kokkailua. Ja leppoisaa yhdessäoloa :) (Tämä on ns. sisäpiirin vitsi, jonka ymmärtää vain tämä ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo 30 vuotta.) Pitkä ystävyys tuo tullessaan sen, että voi olla jotenkin levollinen, ei tarvitse säätää, eikä vääntää, voi vaan olla. Ja todella levollisia olimmekin, nukahtaessamme iltakymmeneltä, toinen sohvalle ja toinen nojatuoliin...... Siunattu keski-ikä.......

Mökkimaastot eivät ole olleet sienestyksen kannalta mitenkään erityisen satoisia. Mustatorvisienipaikkakin on tänä vuonna ollut tyystin tyhjä. Nyt löysimme metsästä jännittävän rakennelman lisäksi myös lupaavan pohjoisrinteen pullollaan pieniä suppisvauvoja. Pienimmät jätettiin kasvamaan, mutta saimme silti ihan mukavan pikku saaliin.





Ylettömän karkinsyönnin lisäksi söimme yllättäen ihan ruokaakin. Lounas oli hivenen eksoottinen, sillä tämmöisistä nakeista en ollut koskaan kuullutkaan! Olimme varautuneet kaikkiin mahdollisiin reaktioihin, mutta kengurunakit yllättivät meidän molemmat maukkaudellaan. Mikäli näihin törmäät kaupassa, niin kannattaa ehdottomasti ennakkoluulottomasti kokeilla. Annos on vähän ankea, koska unohdimme ostaa salaattiainekset......



Kengurunjämät pääsivät mukaan aamiaismunakkaaseen
Varsinainen iltakokkailu oli sitten erikseen. Ohjeet siihen olin löytänyt Anna-lehden numerosta 25.9.14. Kala ja punaviinikastike kuulostivat yhdistelmältä, joka vaan oli pakko kokeilla.

Paistettua lohta ja punaviini-sipulikastiketta
Neljälle

600-700 g nahallista lohifileetä
öljyä
voita
merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike
4-6  salottisipulia
1 rkl timjaminlehtiä (hmmm, laiton reilusti, varmaan kolmanneksen ruukullisesta)
1 rkl öljyä
ripaus sokeria ja suolaa
2 dl punaviiniä
2 dl vettä
½ kana- tai kalaliemikuutiota
ripaus sokeria
½ rkl tummaa kastikesuurusta
50 g kylmää sitruunavoita

Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota ne pehmeiksi yhdessä timjaminlehtien kanssa. Lisää puolessa välissä kuullotusta vähän sokeria ja suolaa.



Mittaa viini ja vesi kattilaan kastiketta varten. Murenna sekaan liemikuutio ja mausta ripauksella sokeria. Keitä hiljalleen viitisen minuuttia ja suurusta. Keitä kastiketta vielä minuutti, lisää kuutioitu voi ja paistetut sipulit.

Leikkaa lohifilee neljäksi palaksi. Mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla. Kuumenna voi-öljyseos paistinpannulla. Paista kalaa ensin nahkapuolelta kohtalaisella lämmöllä noin 5 minuuttia. Käännä kalapalat ja kypsennä sen verran, että lihapuoli värittyy kauniisti.


Tässä kohdin aloitin sooloilun. Paistoin fileen kokonaisena uunissa ja ripotin vielä päälle reilusti paahdettuja tummia seesaminsiemeniä.

Peruna-tillikroketit

800 g puikulaperunoita
2 rkl voita
1 tl suolaa
2 keltuaista
3 rkl silputtua tilliä
1 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1-2 kananmunaa + tilkka vettä
2 dl panko- tai korppujauhoja
noin 5 dl rypsiöljyä

Kuori perunat ja keitä kypsiksi. Survo perunat kuumina, lisää suola, voi, tillisilppu ja keltuaiset. Pyörittele massa palloiksi. Kierittele pallot ensin suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten vesitilkalla ohennetussa rikkivatkatussa munassa ja lopuksi panko- tai korppujauhoissa. Paista kroketit 3-4 erässä pienehkössä kattilassa kuumassa öljyssä juuri ennen tarjoilua.

Tässä vaiheessa vaan kävi niin, että meikäläisellä oli nälkä ihan huippulukemissa ja kärsivällisyys nollatasolla. Siispä ei tullut kroketteja, vaan tuli tillillä ja sitruunavoilla maustettu perunamuussi. Eivätkä perunatkaan olleet puikulaa, vaan mökkijääkaapin vihanneslokeroon unohtuneita varhaisperunoita......


Kaikesta oikomisesta ja sooloilusta huolimatta ruoka oli hyvää. Ainoastaan kastikkeen rakenteeseen olin pettynyt, se oli ihan lirua. Aina ei voi voittaa.


Sienien, kengurun ja lohen lisäksi meillä oli myös jänistä...... Juotavassa muodossa ja täysin etiketin vuoksi ostettu pullo, joka osoittautui varsin kelvolliseksi hankinnaksi. Chileläinen Jänis Cabernet Sauvignon Gran Reserva 2013 (9,39 €) on täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, tumman luumuinen, boysenmarjainen, mausteinen ja kevyen tamminen (12 kk tammitynnyreissä). Eli aivan kuin luotu syksyyn ja minulle! Harmi vaan, että mistään ei selvinnyt tuon hauskan nimen tarina.... Viini -lehti on kanssani samoilla linjoilla antaen kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty. Sekä edullinen. Täsmäreseptinä siellä on yrteillä kuorrutettu lampaanfilee ja yhtäkkiä toivon, että olisi pääsiäinen......

Ruokaa riitti vielä maanantaina töihin evääksikin ja loput sotkotin iloisesti sekaisin, lisäsin kananmunan ja paistoin letuiksi. Olisi kyllä pitänyt lisätä 2 kananmunaa, koska lettujen rakenne ei oikein pysynyt koossa. Mutta taivaallisen hyviä ne olivat! Kun olin lapsi, niin ihan parasta herkkua oli, kun mummu paistoi perunamuusin jämistä lettuja......




Hah, hehkeämpiäkin annoskuvia on tullut otetuksi.....
Tähän vielä loppuun muutama kuva mökiltä. Sunnuntaina laitettiin sitä vähän talviteloille, laskettiin vedet pois saunalta ja tuotiin kaikki jäätymisvaarassa oleva kotiin. Lämpöjä kun siellä ei pidetä. Nyt on vielä jätetty mahdollisuus, jos lokakuussa vielä kerran pääsisi...... Ellei, niin sitten on edessä enää laiturin nosto ja kalusteiden sisälle vienti. Sitten on kesä tältä erää paketissa ja seuraavaan tuntuu olevan aivan liian pitkä aika......



Karkkipurkkia ilman ei vaan pärjää mökkiolosuhteissa

maanantai 29. syyskuuta 2014

Rakkaat valurautapannut

Valurautapannut ja -padat ovat tärkeä osa keittiössäni. Ja niin on myös Muurikka-pannu mökillä, sitä ilman ei mökkikokkailusta tule enää mitään!

Yhtäkään valurauta-astiaa en ole ostanut uutena, vaan olen tehnyt naurettavan edulliset löytöni kirpputoreilta. Naurettavat siksi, että nykypäivän ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia (=laiskoja), että pistävät nämä aarteet kiertoon, jos ne ovat päässeet vaikkapa ruostumaan tai näyttävät muuten epäilyttäviltä. Harvalle rasvapoltto on tuttu asia! Toisin kuin rasvanpoltto.......


Rasvapoltto tehdään perinteisesti siansilavalla. Ällö ajatus, myönnän. Mutta ihan hyviin tuloksiin pääsee perinteisellä voilla (mieluiten suolaton sellainen), ruokaöljyllä tai sitten Muurikan loistavalla keksinnöllä, tuubiin pakatulla silavalla.


Tässä kuvassa on vanha kirpparilta roudattu ruosteinen lettupannu. Tyttäreni sanoi huolivansa tämän, jos sen saa kuntoon. No mikä ettei! Valurautaa ei normaalisti pestä tiskiaineilla (eikä varsinkaan tiskikoneessa), koska tiskiaineet on kehitetty nimenomaan rasvan irroittamiseen. Mutta näin, kun pannu on ollut pitkään käyttämättä, ruostunut ja pyörinyt Happyhamsterin varastoimana autotallissa, on pesuainepesu paikallaan. 


Lämpimällä vedellä, tilkalla pesuainetta ja hankaustyynyllä pesin ruostetta pois niin paljon, mitä sain. Sen jälkeen pannu kuivataan. Voit laittaa sen hetkeksi kuumaan uuniin tai liedelle, se on paras tapa kuivata. Astiapyyhettä ei kannata käyttää, sillä valurauta sotkee sen aina. 


Sitten vaan pursotetaan tuubista silavaa ja levitetään se pannulle. Myös kahvalle ja ulkoreunoille. Sitten pannu 250 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi tekeytymään. Eikä todellakaan kannata uunin luukkua availla, sillä silavan käry ei ole mikään herkullinen! Ja sainpa muuten tänään palohälytyksenkin aikaiseksi tässä puuhassa....


Tämän jälkeen nosta pannu jäähtymään ja ole äärimmäisen varovainen, sillä rauta on todella kuumaa! Jäähtyneestä astiasta pyyhitään ylimääräinen rasva talouspaperilla ja siinä se on, uudenveroinen lettupannu, joka kestää ikuisesti.


Normaalikäytössä rasvapoltto tehdään vain harvakseltaan. Puhdistukseen riittää yleensä vain talouspaperilla pyyhintä, kun pannu on jäähtynyt. Jos ruoka on kärtsännyt kiinni, voit kuumentaa pannulla vettä ja siinä teräslastalla raaputella lian irti. Tämän jälkeen on hyvä tehdä vähän kevyempi rasvapoltto vaikka ruokaöljyllä. Mökillä olevan Muurikka-pannun kanssa toimin aivan samalla tavalla. Kuumennetulle Muurikalle laitan välillä myös merisuolaa, sillä suola imee itseensä makuja. Näin voi pihvinpaiston jälkeen paistaa lettuja, eivätkä letut maistu grillilihalle!

Tässä on juuri paistettu perunalettuja, annetaan pannun jäähtyä rauhassa..........
.......ja pyyhitään talouspaperilla. Aika helppoa sanoisin! Tällä pannulla meillä muuten paistetaan aina kananmunat.
Älä osta kirpparilta (äläkä muutenkaan) mitään uusia pannuja, joissa ei ole selkeää tuotemerkkiä. Ne ovat halpavalmistusta, johon käytetystä raaka-aineesta ei ole täyttä varmuutta ja siitä voi näin ollen irrota haitallisia aineksia ruokaan. Suosi suomalaista, tässäkin asiassa! Kirpputorilla käännä katseesi pannun pohjaan ja jos siellä lukee Wärtsilä, Rosenlew, Upo tai jotain muuta tuttua, niin kaupat kannattaa tehdä. 




Le Creusetin 3 litran valurautapadasta maksoin hyvinkääläisellä kirpputorilla 5,50 €, jättikokoisesta punaisesta Antti Nurmesniemen Lentävä Lautanen -padasta maksoin muistaakseni kympin. Se oli ja on edelleen ulkopuolelta osittain mustunut, ilmeisesti avotulella käytöstä, mutta kun sisäpuolen sain pesulla ja rasvapoltolla kuntoon, niin monet pataleivät olen siinä valmistanut. 




Valurauta on ikuista ja muutenkin nämä hakkaavat teflonsiskonsa mennen tullen! Pelasta käyttöön mummun aarteet tai koe löytämisen riemu kirpparilla. Suosittelen!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Italialainen sieniretki Hirvensalmelle


Jokasyksyinen sieniretki Hirvensalmelle päätettiin tällä kertaa toteuttaa hivenen erilaisella meiningillä, mitä yleensä. Tämän porukan viimesyksyisestä retkestä voit lukea täältä, klik.

Päätimme omistaa viikonlopun kokkailulle, oikein perusteellisesti. Ja teemaksi valikoitui Italia, mikäs sen herkullisempaa! Toki viikonloppu sisälsi tuttuun tapaan runsaasti saunomista, uimista ja maailmanparantamista, ihan entiseen malliin, osa jopa kävi sienimetsässä. Tosin saalis oli laihanlainen.

Pizzaperjantailla aloitettiin. Pizzaahan on syöty lähestulkoon joka retkellä, mutta aina se on tapahtunut Hirvensalmen Nesteellä. Nyt oli totisesti toinen meininki! Emäntämme pyöräytti, ei niin italialaisen valkoisen pizzan, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Ja toisen pizzan täytteet olin yhden ystäväni kanssa ideoinnut mökillä edellisenä viikonloppuna selaamalla eri italialaisravintoloiden ruokalistoja.....

Pizza Bella Italia

Pohja, kuten valkoisessa pizzassa

Täytteet:
Mutti-tomaattikastiketta
herkkutatteja
ilmakuivattua kinkkua
juustoraastetta 
rucolaa

Levitä taikinan päälle ensin tomaattikastike, sitten paistetut (suolatut ja pippuroidut) herkkutatit ja ilmakuivatut kinkut. Ripottele juustoa runsaasti kaiken päälle ja paista. Rucolat valmiin pizzan päälle.



Korkkivikaisen viinin pelastus(yritys)

Näillä kuvilla yritän selventää, miten korkkivikainen punaviini saatettiin juomakelpoiseksi. Älkää vaan kysykö, mitä tässä tapahtuu, sillä kyse on ilmeisesti jonkin sortin kemiallisesta reaktiosta..... Olen kerran ollut Classic Wine Cellarsilla viinitastingissä, jossa tämä temppu tehtiin. Eli vioittunut viini kaadetaan karahviin ja sekaan tungetaan tuorekelmua. Juu-u, tuorekelmua! Toki kelmua voi laittaa lasiinkin, mutta juominen on silloin vähän hankalaa..... Mutta ihme tapahtui tälläkin kerralla ja tunkkainen kellarin/mullanmaku viinistä katosi. Uskokoon, ken tahtoo ja ellei usko, niin kokeilkoon.



Aamiainen

Aamiaiselle tein pataleivän, jonka tällä kertaa maustoin aurinkokuivatulla tomaatilla. Leivän ohjeen löydät täältä, klik. Itse asiassa aamiaismenumme oli molempina aamuina aivan samanlainen tai tietenkään sunnuntaina autonkuljettajat eivät enää saaneet Mimosaa......


Uppomunia olemme tehneet jo vaikka kuinka monella retkellä, joten nyt vaihdoimme ne juustoiseen uunimunakkaaseen sekä sen kanssa tarjottuun rucolasalaattiin, näiden ohjeet löydät täältä, klik.



Ilmakuivatun kinkun, kinkkupastramin ja palvikinkun olimme hakeneet matkan varrelta, Heinolan Heilasta. Ilmakuivattu kinkku on kotimaista ja aivan hiton kallista, euron per siivu....... mutta olihan se hyvää!


BAKKANAALIT ALKAKOON!

Ja sitten varsinaisen ruokailoittelun pariin! Kokkailu aloitettiin iltapäivästä ja etenimme ilman mitään stressiä ruokalajista toiseen. Ennen pääruokaa piipahdimme saunassakin, koska kiirettä ei ollut. Aivan mahtavaa!


Keittiön tervehdyksenä tein ystäville pienet bruschetta-tyyppiset leivät. Aamun pataleivästä paahdoin viipaleet, levitin päälle itsetehtyä pestoa,  hieman paistettuja herkkutatteja sekä nokareet sipulihilloketta. Viimeistely tuoreella basilikalla ja parmesanraasteella. Nam.

Herkkutattiraviolit kermaisella tryffelikastikkeella

Tällä porukalla ei todellakaan menty siitä, mistä aita on matalin, ei todellakaan! Alkuruokaa varten meillä oli oma pastakonekin mukana. Raviolitaikinan teossa tulimme kyllä siihen tulokseen, että vaikka kuinka ohjeessa sanottaisiin, että myös vehnäjauhoja voi käyttää, niin enää emme käytä. Durumia sen olla pitää! Perusvehnäjauhoilla tehty taikina käyttäytyi miten sattui, repeili ja hajoili, kuten kuvasta näkyy:


Taikinan teimme keväällä testatun ohjeen mukaan, mutta siis todellakin tavallisilla vehnäjauhoilla. Ohjeen löydät täältä, klik. Täältä näet myös yksityiskohtaisesti, miten taikinaa työstettiin, täytettiin ja muokattiin ravioleiksi.

Herkkutattitäytteen ja kastikkeen ohjeet olin löytänyt Avaruusasema -blogista. Blogista löytyy paljon muutakin sisältöä, ei pelkkää ruokaa siis ja jo pelkästään valokuvat ovat niin upeita, että kannattaa kurkata. Mutta nyt siis takaisin ruokaan!

Herkkutattitäyte 
6 annosta

60 g kuivattuja herkkutatteja
2 isoa salottisipulia hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
oliiviöljyä
3/4 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
hienonnettua persiljaa
mustapippuria
suolaa
1 dl ricottajuustoa


Meillä oli tuoreita herkkutatteja, joista paistettiin kosteus pois. Jos käytät kuivattuja, liota niitä kylmässä vedessä tunnin ajan ja sen jälkeen siivilöi ja hienonna sienet.



















Hienonna salottisipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pannulla kunnes pehmenevät hieman, lisää joukkoon sienet ja kypsennä. Kaada sekaan viini, anna höyrystyä hetki ja lisää kerma. Keitä kasaan.


Lisää persilja, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä pannu pois levyltä, anna jäähtyä hetki ja lisää ricotta. Sekoita hyvin ja jäähdytä.

Kermainen tryffeliöljykastike
2 annosta

1 hienonnettu valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
2 dl kermaa
½ tl tryffeliöljyä
hienonnettua persiljaa
hienonnettua basilikaa
mustapippuria
suolaa

Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi, kuullota oliiviöljyssä. Kaada valkoviini joukkoon, anna alkoholin höyrystyä ja lisää kerma. Keitä kunnes alkaa sakeutua. Lisää sitten tryffeliöljy ja mausta lopuksi hienoksi hienonnetulla persiljalla ja basilikalla sekä mustapippurilla ja suolalla. Sakeutumisen kanssa meillä oli iso ongelma, koska sitä vaan ei tapahtunut, vaikka kuinka keiteltiin ja keiteltiin. Lopulta, kun meni hermo, turvauduttiin perinteiseen jauhosuurustukseen. Johan sakeni!


Annoksesta tuli aivan järkyttävän herkullinen!!!! Herkkutattitäyte, joka ei mahtunut ravioleihin tarjottiin lisukkeena. Vihreät ovat rucolaa ja basilikaa.


Raviolien viininä meillä oli Mastroberardino Fiano di Avellino (14,88 €), kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, päärynäinen, yrttinen, mineraalinen ja aromikas valkoviini Italiasta, kuinkas muutenkaan. Rypäleenä 100% Fiona. Viini-lehti antaa tälle juomalle kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty.

Osaltaan retken italiateemaan vaikutti se, että minulla oli pakkomielle nimeltä Saltimbocca alla Romana. Kesällä olin syönyt Turussa Tårget -ravintolassa saltimboccaa, josta olin sitä mieltä, että vaikka koskaan en ollut sitä itse tehnyt, niin varmasti tekisin parempaa. Ja näin oli! Kun on käytössä ensiluokkaiset raaka-aineet, niin niitä on vaikea sössiä. Otin tästä oikein pienimuotoisen elämäntehtävän ja tilasin vasikan ulkofileepihvit valmiiksi Stockmannin Herkkuun. Toki voit käyttää tähän muutakin lihaa, mutta vasikasta tulee se aito ja oikea!


Stockmannilla syksyn mittaan käynnissä olleen Street Gastro -teemaviikkojen mukaisesti myös lihat on pakattu hauskoihin sanomalehtikääreisiin. Tämä voisi kyllä jäädä pysyväksi, näyttää niin kivalta.


Saltimbocca alla Romana

vasikkaa, nautaa, porsasta tai broileria ohuena leikkeenä
ilmakuivattua kinkkua muutama siivu per liha
tuoreita salvian lehtiä
vehnäjauhoja leivittämiseen
2 dl valkoviiniä
voita paistamiseen
pippuria (musta- tai valkopippuria)
suolaa



Lihat nuijitaan erittäin ohuiksi fileiksi ja annetaan olla huoneenlämmössä ennen paistamista. Paras tulos saadaan, kun liha on huoneenlämpöistä. Mausta liha molemmin puolin suolalla ja pippurilla.



Laita ilmakuivattua kinkkua siivu tai kaksi lihan päälle, lisää salvianlehti/-ä. Kääri tiukalle rullalle (voit sitoa rullan pellavalangalla tai tikuttaa kiinni, mutta hyvin nämä pysyivät paistaessa kasassa ilman apuvälineitäkin) ja leivitä ohuelti vehnäjauhoissa. Halutessasi voit myös hivenen maustaa vehnäjauhojakin.



Laita pannulle kohtalaisesti voita ja ruskista lihakääröt molemmin puolin. Lisää sitten valkoviini ja anna lihojen hautua pienellä lämmöllä noin 20 minuuttia. Kääntele aina aika ajoin, niin että liha pysyy valkoviinissä. Paistaessa käytimme Valion uutuutta, valkosipulivoita. Ihan loistotuote!


Lisukkeeksi suositellaan risottoa, pastaa tai riisiä, mutta me teimme salaatin, Italian väreissä. Rucolaa, tomaattia, mozzarellaa, basilikaa, paahdettuja pinjansiemeniä.



Ruoka oli niin hyvää, että en oikeastaan pysty edes sanoin sitä kuvailemaan. Liha oli ihanaa, valkoviininen paistoliemi kastikkeena täydellistä. Vasikkaa on harvoin saatavana, jopa Stockmannilta se on syytä tilata etukäteen. Hintaa on yli 50 euroa kilolta, joten ehkäpä seuraavalla kerralla testaan tämän ystäväni suosituksen mukaisesti broilerilla. Mutta kyllähän se on niin, että aito asia on aito asia!


Saltimboccan kanssa viininä oli ihana Armigero Valpolicella Ripasso (12,99 €), keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kypsän karpaloinen, nahkainen, mausteinen viini Italian Venetosta. Ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsytetty herkku. Tässä hintaluokassa harvoin löytää näin huippuhyvää italialaista punaviiniä. Viini -lehti pitää myös ja antaa viinille neljä tähteä, harmoninen ja laadultaan erinomainen. Sekä edullinen! He suosittelevat tähän kohtaa hirvipaistia.


Jälkiruokana meillä oli mustikoilla kuorrutettu valkosuklaapannacotta. Sain ohjeen ystävältäni, tarkempaa alkuperää en valitettavasti tiedä.

Valkosuklaapannacotta
6 annosta

2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
3 liivatelehteä
3 rkl sokeria
200 g valkosuklaata
3 dl turkkilaista jogurttia

Liota liivatteet kylmässä vedessä. Kiehauta kerma, maito ja sokeri. Purista liivatelehdistä vesi ja lisää ne sekä valkosuklaa kuumaan nesteeseen. Anna jäähtyä vähän aikaa ja lisää jogurtti. Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia. Lisää mustikat annoksiin juuri ennen tarjoilua.


Jälkkäriviininä ihana (hmmm, kaikki tuntui olevan ihanaa.....) La Caliera Mostato d'Asti (7,66 €/0,375 l), makea, pirskahteleva, hapokas, aprikoosinen, kypsän sitruksinen, kukkainen ja runsas juoma Italian Piemontesta. Viini -lehden arvostelijat ovat antaneet tälle kolme tähteä, laadukas ja hyvin tehty. Hinta-laatusuhteen osalta tämä viini on luokiteltu löydöksi! Mikäli et jaksa/viitsi/ole tehnyt jälkiruokaa, niin tämä viini käy jo yksinään jälkiruuasta. Joten jos et ole maistanut, niin käyhän ostoksilla, viilennä hyvin ja nauti! Oih!

Jatkossa Hirvensalmen reissuihin tulee suurempi muutos, mitä alussa kerroin. Katkaisemme lähes kymmenen vuoden sieniretkiperinteen ja ensi vuonna on vuorossa aivan uudet kohteet! Niitä odotellessa vielä muutamat fiilistelykuvat retkeltämme.