keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Lounaalla Etelä-Helsingissä: Super Bowl

Lomapäivänä piipahdin pikaisesti Helsingissä asioilla. Vajaa tunti aikaa ennen sovittua tapaamista, minne syömään? Suunnistin kulkuni Hietalahden kauppahalliin ja ajattelin, että tuttuun turvalliseen Correttoon menen, ellen muuta keksi. Ja sitten keksin!

Correttossa käynnistäni voit lukea lisää täältä, klik. Loistava italialainen ruoka ja palvelu. Suosittelen sitäkin!


Super Bowl oli minulle vain lehtijutuista tuttu. Kokki Teresa Välimäen ensimmäinen Super Bowl -ravintola avattiin Hernesaaren rantaan vappuna 2016 ja tämä Hietalahden hallinkin ravintola on ollut avoinna jo viime syksystä. Miten olinkaan tämän aikaisemmin vain ohittanut?

Annokset rakennetaan kulhoihin tarkoin valituista tuoreista ja raikkaista täytteistä, esteettistä ulkonäköä unohtamatta. Herkullisista ja terveellisistä kulhoista on saatavilla kana-, kala-, liha- ja vegeversiot. Hallista saat myös jogurtti- ja puurokulhoja.


Valitsin kanan. Kulhostani löytyi couscousin lisäksi mm. nyhtöbroileria, marinoitua mozzarellaa, marinoitua paprikaa, kurkkua, minttu-korianteri-jogurttikastiketta ja kurpitsansiemeniä (12 €) sekä palat maukasta siemennäkkäriä. Terveellinen herkku, joka aivan varmasti on sen vaivan arvoista, että toimistolle sen voi lounaaksi käydä hakemassa. Siis sitten kun on töissä. Nyt ollaan lomalla vielä yli kaksi viikkoa!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesäretki vol. 2 Fiskars - Lohja


Monen monituista kertaa on heinäkuu ja siinä samalla myös loma aloitettu kaveriporukan retkellä Fiskarsin Antiikkipäiville. Niin myös tänäkin kesänä ja edellisestä, kahden vuoden takaisesta reissusta, voit lukea täältä, klik.

Näille retkille lähdetään aikaisin aamusta ja ne noudattavat hyvinkin vakiintunutta muotoa. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäisenä rynnistämme (vessaan ja) aamukahville, sitten kiertelyä torilla ja messualueella, myöhään iltapäivällä pitkä lounas ja sitten kotiin. Usein ilta on päättynyt Bar Kulauksen eli kotini patiolle..... Kuinkahan kävikään tällä kerralla?



Fiskarsin hyvin tunteva ystävä vinkkasi meille Café Antique'sta, joka sijaitsee pääväylällä löytyvästä Kellotalosta.




Kahvilassa oli tarjolla blinejä eri täytteillä ja siinä niitä ihan ulkosalla paisteltiin. Aivan täydellistä ja juuri niin herkullista, miltä kuvassa näyttää! Myös kahvi oli niin erinomaista, että minun piti vielä erikseen käydä siitä kiittämässä. Joten ystävälle kiitos vinkistä! Kahvila on muuten myös kuuluisa korvapuusteistaan, joten nekin kannattaa pitää mielessä.


Ilma suosi tapahtumaa ja niinpä kiertelimme myös torialueen kaikki myyntipisteet rauhassa läpi. Mitään sieltä ei kuitenkaan tarttunut mukaan.


Vanhalla Veitsitehtaalla oli jälleen kerran paljon kaunista katseltavaa, mutta jotenkin väljän oloista. Mielestämme myyjiä oli edellisvuosia vähemmän ja kulkuväylät näin avarampia. Liekö sillä osansa, että samaan aikaan myös Billnäsissä oli Perinne- ja antiikkipäivät. Onko siinäkään mitään järkeä, että muutaman kilometrin välein on tapahtumat, jotka kiinnostavat samoja myyjiä ja asiakkaita. Mitenkään niissä molemmissa ei ehdi saman päivän aikana vierailemaan. Tai sitten pitäisi jättää kaikki syömiset ja fiilistelyt väliin ja siihen ei meistä taida olla. Kuulimme myös vähän sellaista huhupuhetta, että Fiskars on profiloitunut hieman arvokkaammaksi tapahtumaksi, kun taas Billnäsistä voi helpommin tehdä edullisia löytöjä. No tiedä nyt sitten, mikä on totuus! Ehkä me tsekkaammekin vuoden kuluttua Billnäsin.



Toki Happyhamster teki muutamia onnistuneita ostoksia. Olin jo autossa kertonut, että etsinnässä on Finelin sininen emalilautanen sekä uusi servettirengas kokoelmiin. Pop up -puusepiltä, matkalla parkkipaikalta torille, ostin saarnesta tehdyn paistinlastan 4 eurolla. Siis NELJäLLä eurolla, nyt jo harmittaa, että en ostannut useampia, vaikka lahjaksi. Hienoa työtä ja hinta murto-osan siitä, mitä alueen liikkeissä vastaavanlaisista pyydettiin. Ja sitten tuo valtikka. Meillä on ollut pakkomielle tapana ostaa jokaisella reissulla Garden Shop Tahvoselta puutarhavaltikka. Äläkä ihmeessä kysy, että miksi......  Olemme ostaneet sieltä myös erilaisia ruostuneita lintuja puutarhoja koristamaan, mutta emme ikinä yhtäkään kasvia. Tyrmistys oli melkoinen, kun ennen retkeä kuulimme, että liike on lopettanut. Onko enää lainkaan syytä edes mennä Fiskarsiin? Mutta lopulta saimme kuin saimmekin viimeiset valtikkamme. Puutarhaliike pitää oviaan auki vielä tänä kesänä tapahtumien aikana, jos vaan myytävää riittää. No, kyllä myytävä oli perin vähissä, mutta kuitenkin kolme onnellista naista lähti sieltä uusien valtikoiden kanssa. Että näin. Kyllä sitä ihmiset oudompiakin juttuja tekevät. Tekeväthän?

Tässä sitten vielä kuvat kokoelmistani. Servettirenkaista, emalilautasista ja niistä kuuluisista valtikoista.





Tässä kohdin yleensä syödään, nyt se oli hivenen haasteellista. Kävelimme Wärdshusin terassille, totesimme, että vapaita pöytiä on, mutta niitä ei ole siivottu. Odottelimme hetken ja jatkoimme matkaa Lukaalin terassille. Sielläkin oli sopivasti vapaa pöytä, mutta kun tilasimme ruokia, meille kerrottiin, että ainakin tunti menee. Kiitos siitä, että kerrottiin, päätimme palata Wärdshusiin. Siellä ne samat vapaat pöydät olivat edelleen siivoamatta. Oikeasti! Siispä seuraavaksi Kuparipajaan, jossa oli jono ulos saakka. Emme jääneet sinnekään. Vähän ihmettelimme tilannetta, edellisillä kerroilla yhtälailla näin iltapäivällä, lähes lounasajan jälkeen, meillä ei ole ollut ongelmaa saada pöytää, eikä ruokaa. Nyt ei näemmä olisi ollut pöydän kanssa edelleenkään ongelmaa, mutta ruuan kanssa kyllä. Päätimme nostaa kytkintä.

Päädyimme Lohjalle. Pari kertaa olen syönyt erittäin hyvin tex-mex -henkisessä pikkuruisessa Caballo Bayossa. Siispä sinne. Ravintola on erittäin suosittu. Ennen klo 17 tilaa olisi ollut vain terassilla ja ruokaa olisi joutunut odottamaan yli tunnin. Että näin. Korkeammat voimat olivat sitä mieltä, että emme tarvitsisi ruokaa. Sattuman varaisesti lähdimme harhailemaan kaupungille.......


Ja osuimme tänne! Cafe Carnevale oli vastaus, jos ei nyt aivan rukouksiin, niin toiveisiin. Eikun sisään!





Miten viehättävä paikka! Aukioloaikaa enää tunti jäljellä, asiakkaita ei lisäksemme ollut kuin parissa pöydässä.



Vitriini houkutti makeine viettelyksineen, mutta ensin oli saatava ruokaa. Pöydässämme syötiin sekä salaattia, että päivän pastaa. Herkullisia, kunnon kokoisia ja järkevän hintaisia annoksia. Sekä tilkka viiniä!




Ja onneksi aika riitti vielä jälkiruokaherkuillekin. Vaikka on myönnettävä, että tuhti suklaakakku tuhdin pastan päälle teki syöjästäänkin tuhdinoloisen......


Kotiin viemisiksi ostin lajitelman jättikokoisia macaronleivoksia sekä pullollisen oliiviöljyä. Jatkoimme matkaa kotiin täysinäisin vatsoin ja tyytyväisin mielin.



Ja kuten arvata saattaa, Bar Kulauksen terassilta löysimme itsemme sampanjaa siemailemassa. Ja macaronsitkin jaettiin kristillisesti kolmeen osaan. Täydellisen päivän täydellinen päätös.


Sampanja oli uusi tuttavuus, muuta juuri tätä tuotetta ei valitettavasti Suomesta ole saatavilla. Alkosta löytyy kuitenkin saman tuottajan Guy Charlemagne Mesnillèsime Champagne Brut 2005 (64,93 €).


Ja ikää taisi olla kyllä nauttimallammekin juomalla, sillä korkki (oikealla) oli kutistunut jo melkoisesti.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäruokakassi

Viimeinen työviikko ennen kesälomaa oli töissä hektistäkin hektisempi. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt miettimään ruokaa tai edes käymään kaupassa. Lähdin liikkeelle aamuisin seitsemän junalla ja iltaseitsemältä lähdin Helsingistä kotia kohti. Tavallaan helppoa, piti vain muistaa olla seitsemältä jollakin asemalla :)


Ruokapuolen pelasti jälleen pienen tauon jälkeen Anton&Antonin ruokakassi, jonka sain näppärästi kotimatkalla noudettua Ullanlinnan myymälästä.


Lasagne kylmäsavulohella ja parsakaalilla
2 annosta

½ purjosipuli ohuina suikaleina
½ parsakaali
150 g kylmäsavustettua kirjolohta suikaloituna
250 g tuoreita lasagnelevyjä
30 g voita
½ dl vehnäjauhoja
4½ dl maitoa
80 g parmesaaniraastetta
suolaa
valkopippuria

Lohi oli kotimaista Aimo -kirjolohta ja lasagnelevyt Vaelsasta. Tämä on näissä ruokakasseissa aivan parasta, laadukkaita lähituotteita.

Paloittele parsakaali ja keitä sitä muutama minuutti suolatussa vedessä. Valuta. Kuullota purjosipulisuikaleita voissa tai öljyssä pehmeäksi. Älä kuitenkaan ruskista.

Tee valkokastike. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja sekoita. Kaada maito pikkuhiljaa joukkoon, koko ajan sekoittaen ja anna kastikkeen kiehua 5 minuuttia. Lisää puolet juustoraasteesta ja mausta suolalla sekä pippurilla.


Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain lasagnelevyt, lohi, purjo, parsakaali ja valkokastike. Aloita ja lopeta kastikekerroksella.


Ripottele loput juustoraasteesta pinnalle. Paista 220 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.


Ja näin käy, kun on tottunut vanhaan uuniin, jonka kanssa paistoaikoja aina joutui pidentämään, niin nyt uuden uunin tehot yllättivät! Pieni kärähtäminen ei nyt kuitenkaan onneksi haitannut.



Söin tästä neljä kertaa. Aivan mahtavat maut, tätä aivan varmasti tullaan tekemään uudelleen.


Kvinoaa paahdetuilla porkkanoilla, vuohenjuustolla ja avokadolla
2 annosta

4-5 porkkanaa
1 punasipuli
2 dl kvinoaa
1 avokado viipaloituna
100 g vuohenjuustoa

Salaattikastike
½ dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sinappia
½ rkl hunajaa tai siirappia
suolaa
mustapippuria


Kuori porkkanat ja leikkaa ne pitkiksi suikaleiksi (ei liian ohuiksi). Kuori ja viipaloi punasipuli. Levitä porkkanat ja sipulit voideltuun uunivuokaan ja sivele niille öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Parhaan tuloksen saat pyörittelemällä kasviksia ihan käsin. Paahda kasvikset uunissa 225 asteessa kypsiksi ja kauniin värisiksi. Nyt ymmärsin vahtia uuniani (kts. edellinen resepti, miten kävi).


Kastike tehdään yksinkertaisesti vain sekoittamalla kulhossa kaikki ainekset yhteen.


Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaisesti. Yhdistä kvinoa ja paahdetut kasvikset. Tarjoa salaatti haaleana. Voit joko tarjota yhden suuren kulhollisen kerralla, mutta minä tein niin, että otin aina kattilasta annoksen verran kvinoa-kasvisseosta ja vasta sen koristelin avokadoviipaleilla ja murennetulla vuohenjuustolla. Plus lisäsin kastiketta.


Tähän ruokaan suhtauduin erittäin ennakkoluuloisesti. Pakko tunnustaa. Voiko olla edes mikään ruoka, kun on vain kvinoaa ja porkkanaa. Varsinkin, kun porkkana ei ole mikään suosikkini. Yllätyin positiivisesti! Ruoka oli maukasta ihan sinällään, mutta sopisi varmasti vallan mainiosti vaikkapa grilliruuan lisukkeeksi.


Viimeinen kassin kolmesta ruuasta valmistuikin sitten mökkiolosuhteissa. Ehkä vähän liian monivaiheinen mökille, siellä kun suosin yleensä aterioita, joiden kaikki osat valmistuvat muurikalla. Mutta nyt mentiin tällä.

Mantelikananpoikaa fenkoli-pilahviriisillä
2 annosta

4 kpl ohuita kanafileitä
40 g mantelijauhetta
2 rkl parmesaanijuustoraastetta
sitruunan raastettu kuori
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 kananmuna
2 rkl maitoa
valkosipulinkynsi
oliiviöljyä paistamiseen

Pilahviriisi
2 dl basmatiriisiä
2 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli
½ fenkoli
2 mm suolaa
4½ dl vihanneslientä


Aloita pilahviriisistä. Silppua sipuli ja fenkoli. Fenkoli oli melko pieni ja koska pidän sen mausta, niin käytin kokonaan. Jos fenkolin sisävarsi on kova, niin poista se. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä muutama minuutti. Lisää kattilaan riisi ja suola. Kuullota jälleen muutama minuutti. Lisää sitten vihannesliemi, sekoita ja anna kiehua kannen alla 15-20 minuuttia.


Seuraaksi sitten kanan pariin. Puolita fileet. Sekoita kulhossa mantelijauhot, juustoraaste, raastettu sitruunankuori ja persilja. Vatkaa toisessa kulhossa kevyesti kananmuna ja maito sekaisin, purista sekaan valkosipulinkynsi. Mausta suolalla ja pippurilla.



Kasta kanapalat ensin munaseoksessa ja kääntele ne sen jälkeen mantelijauhoissa. Paista fileet öljyssä tai voissa, pannulla tai muurikassa siten, että saavat väriä ja ovat kypsiä.


Superhyvää! Ensin olimme ystävänäni kanssa sitä mieltä, että hui miten suuri annos vain kahdelle, ei mitenkään jakseta, mutta niin oli hyvää, että kaikki meni! Suosittelen :)

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Karkkivodkaa


Tämä on ehdottomasti tämän kesän vaarallisin drinkki. Karkinmakuinen vodka on juuri niitä asioita, joihin sääntö-Suomen lainsäätäjien pitäisi välittömästi puuttua! Ja varsinkin kun tämä tuote tulee Venäjältä. Selkeä Putinin salajuoma.....siis salajuoni! Tosin osa Stolichnayan tuotteista tehdään Venäjällä, osa Latviassa ja tämä nimenomaan Latviassa, mutta salajuoni joka tapauksessa.


Ensi kosketukseni juomaan oli Medicin Manin pop up -ravintolassa, jossa se tarjottiin Stolin nimikkomukista. Pop up -visiitistä muuten voit lukea täältä, klik. Jäin kerrasta koukkuun ja oma pullo oli pakko saada. Stolichnaya Salted Karamel (23,94 €) löytyy siis Alkon tilausvalikoimasta, että myös paikallisen myymälän valikoimista (ihme).


Salty caramel mule

4 cl Stolichnaya Salted Karamel -vodkaa
limemehua
ginger alea
jäitä 
minttua
limelohko


Siinä se on. Ja jäitä sekaan. Nauti, mutta älä liikaa.  Ravintolan drinkkilistalla mainittiin ginger alen sijaan ginger beer. Testasin drinkkiä kotioloissa myös Teerenpelin Ginger Beerillä, mutta se ei ollut hyvä. Ginger alea sen olla pitää! Viikonloppuna yllätän mökkivieraani tällä....Saas nähdä, mitä tykkäävät!