perjantai 15. syyskuuta 2017

Perjantain pakkomielle

Nyt vaan oli PAKKO saada bataattiranskalaisia. Näitä pakkomielteitä tulee aina välillä milloin mihinkin. Bataattiranuja olen syönyt ravintolassa, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Kerran tein itse ja ne puolestaan olivat enemmän kuin epäonnistuneet. Sittemmin olen luovuttanut. Kunnes sitten eilen aateekoon syövereistä eteeni tupsahti pyytämättä ja yllättäen seuraava ohje.

Ja aivan kuten Frutti di Mutsi, en minäkään halunnut näistä yltiörasvaisia, rasvakeittimellä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja, vaan homman piti hoitua uunissa. Ja näin kävi!


Bataattiranskalaiset
Fruttidimutsi -blogi
4 annosta

4 bataattia
1 dl korppujauhoja
3/4 dl parmesanjuustoraastetta, 
mitä hienompaa, sitä parempi
1 tl valkosipulijauhetta
1½ tl suolaa
1 tl mustapippuria
3-4 rkl öljyä

Tein puolikkaan annoksen, tulihan tästä iltapala ainoastaan vain minulle. Valkosipulijauhetta ei löytynyt, vaikka purin koko maustekaapin sisällön näkyville. Vaihdoin sen sitten valkosipulirouheeseen. Öljynä rypsiöljyä.


Kuori bataatit ja leikkaa ne suunnilleen yhtä paksuiksi ranskalaisiksi.


Huuhtele huolella veden alla ja kuivaa liinalla. En tiennyt, miksi näin tehdään, mutta tein, kuten sanottiin. Myöhemmin sitten kuulin, että tällä tempulla ranskalaisista ei tule paistettaessa lötköjä ja niitä voisi jopa hetken liottaa vedessä ja vasta sitten huuhdella ja kuivata. Pitääpä kokeilla.

Sekoita kulhossa korppujauhot, juustoraaste ja mausteet. Ohjeen mukaan laitoin ranskalaiset muovipussiin, kaadoin öljyn mukaan ja pyörittelin. Sen jälkeen lisäsin korppujauhoseoksen ja jatkoin pyörittelyä. Lopulta kaadoin kaiken leivinpaperoidulle uunipellille ja pyörittelin käsin, kunnes korppujauho-juustoseos oli tasaisesti tarttunut bataatteihin. Toimi, kuten parhaalta tuntuu.


Laita bataatit pellille vieri viereen ja paista 250 asteessa puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut väriä ja muuttunut rapeaksi. Kuulin myös, että kiertoilmauunin käyttö edistäisi hyvin rapeutumista, nyt menin kuitenkin alkuperäisohjeistuksen mukaan.


Puolen tunnin jälkeen bataattiranskalaiset näyttivät hyviltä, hieman päistä mustuneilta, joten otin ne uunista pois. Hieman vielä ripottelin Maldon -suolaa päälle ja sitten vetelin koko annoksen Vain Elämää -ohjelmaa katsellen. Ihan törkeän hyviä olivat! Rapeutta olisi voinut olla hivenen lisää, mutta seuraavalla kerralla kokeilen korppujauhojen sijaan pankojauhoja. Samoin kokeilen vedessä liottamisen ja kiertoilmauunin vaikutusta. Ehkä näillä pääsen vieläkin lähemmäs täydellisyyttä!

Dippailuun voit tarjota lisäksi jogurttia valkosipulimurskalla maustettuna, majoneesia tai ihan mitä nyt vaan mieleen tulee. Minulla oli vielä edellisestä viikonlopusta jäljellä fetavaahtoa, sekin toimi oikein hyvin.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kiitosten aika


Minulle ruuanlaitto on sekä terapiaa, että myös tapa kiittää ja osoittaa läheisille, miten tärkeitä he minulle ovat. Nyt halusin tarkoin mietityn illallisen avulla kertoa sen neljälle henkilölle, kahdelle pariskunnalle, joiden puoleen olen tämän suuren remonttivuoden aikana joutunut kääntymään useammin kuin kerran tai kaksi. Oli kiitosten aika.


Sateisesta ja viileähköstä ilmasta johtuen mökkiviikonloppu vaihtui kotiin. Toisaalta näin tuli konkreettisestikin juhlistettua myös uutta keittiötä ja remontista uuteen kukoistukseen puhjennutta alakertaa. Taulut yhä puuttuvat seiniltä ja muutama huonekalu ajelehtii väärässä paikassa, mutta muuten on valmista. Kun katselen ympärilleni, tulee rauhallinen ja hyvä olo. Tosin yläkertaan noustessa fiilis hivenen muuttuu....... Ehkä sielläkin pääsen eteenpäin vielä tämän syksyn aikana.




Vieraiden saavuttua nautimme kotoisasti keittiön pöydän äärellä prosecco -lasillisten kanssa paahdettuja patonkiviipaleita kolmella eri päällyksellä.  1) fetavaahtoa ja ilmakuivattua kinkkua, 2) mozzarellaa, sitruunakuoriraastetta, basilikaa ja balsamicoa sekä 3) ankanmaksapateeta ja viipale tuoretta viikunaa. Patonkiviipaleet sivelin oliiviöljyllä ja pidin niitä hetken uunissa. Hyvin maistuivat! Mozzarellaleivät olisin voinut maustaa vähän reippaammin vaikka chilihiutaleilla ja mustapippurirouheella. Fetaleivät veivät makuraadin ykköspaikan!


Vaahdotettu feta
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4 annosta

200 g fetaa palana
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua


Murustele feta tehosekoittimeen ja jauha se pieniksi rakeiksi. Lisää huoneenlämpöinen tuorejuusto, öljy ja sitruunamehu. Jatka sekoittamista muutama minuutti, kunnes seos on muuttunut kermaisen kuohkeaksi vaahdoksi.


Alkukeiton myötä tein aikamatkan vuosikymmenten taa. Työhöni liittyen tuli aikoinaan hyvin tutuksi niin Bon Appétit -ruokaohjelma, kuin ohjelman myötä julkaistut ruokakirjatkin.


Ensimmäisestä kirjasta löytyy kesäkurpitsakeitto -ohje, jota niin minä, kuin muutkin perhepiiristä valmistivat ahkeraan. Itse tein sitä kyllästymiseen saakka, mutta tuskin 2000 -luvulla lainkaan (kirja on ilmestynyt 1992). Nyt keitto oli kuitenkin alkanut kummittelemaan (juu-u, kummitteleva soppa!) mielessäni ja kun Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta olin ostanut Lehtokummun tilan kesäkurpitsoja kilon verran, niin nyt oli vaan se hetki.

Kesäkurpitsa-valkohomejuustokeitto
Bon Appétit -keittokirja

2 rkl voita freesaamiseen
400 g kesäkurpitsaa
200 g sipulia
valkosipulia
persiljaa
1 litra kasvislientä
(1½ rkl fondia = 1 liemikuutio per 5 dl nestettä)
100 g brie-juustoa
2 rkl sitruunamehua
valkopippuria myllystä
maustepippuria myllystä
suolaa


Tein annoksen tuplana ja käytin sipulina myös kotona jo olleita salottisipuleita. Ja kun sanotaan, että 400 g, niin sehän sitten on 400 g, eikä grammaakaan yli tai ali. Harvoin osuu näin hyvin kohdilleen!

Freesaa paloitellut kesäkurpitsat, sipuli ja valkosipuli. Lisää persilja ja kasvisliemi, anna kiehua noin 20 minuuttia. Ja kuten niin usein olen maininnut, ei kannata tässäkään laittaa kaikkea nestettä kerrallaan. Vaikka kuinka olin olevinani tarkkana, niin maizenalla tätäkin sakeuttelin.....Lisää vielä juusto ja soseuta keitto. Mausta ja kiehauta.



Tarjoiluvaiheessa lisäsin annosten pinnalle Goatshit -farmin (Hyvinkään Farmarinmarkkinoilta, mistäpä muualta) vuohenjuustomurua sekä leipäkrutonkeja.


Keiton kaverina etelä-afrikkalainen Sauvignon Blanc Waterford Pecan Stream 2016 (12,99 €). Tämä vivahteikas ja ryhdikäs juoma oli todella mieleeni, Sauvignon Blanc tuli esiin tyylikkään hillitysti, ilman mitään herukkaövereitä. Kuiva, hapokas, kypsän viherkarviaismainen, päärynäinen, mineraalinen, kevyen herukanlehtinen. Viini -lehti on antanut vuosikerralle 2015 kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Kuten paremmilla illallisilla on tapana, tarjosin alkuruuan ja pääruuan välissä suuta raikastavan sorbetin. Minut tuntevat eivät varmastikaan ylläty siitä, että se oli lonkerosorbetti. Vaikutti siltä, että tämänkertaiset vieraani pitivät siitä enemmän, mitä tyttäreni muutama vuosi sitten, kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä jouluaterialla (jouluruokakapinallisen kuuluukin tehdä out-of-the-box -temppuja). Ohjeen löydätkin joulujutusta, klik.


Pääruuaksi poroa. Tykkään laittaa ainekset kulhoihin valmiiksi, niin sitten kokkailukin sujuu sukkelampaan. Poron olen hankkinut Hyvinkään Farmarinmarkkinat /  REKOn erillisen Pororeko -tapahtuman kautta. Enkä voi kuin kiitellä lihan laatua, aivan huippua!

Poro-sieniruukku

300 g poronkäristystä
2 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
1½ dl esikäsiteltyjä sieniä
1 porkkana suikaleina
½ rkl mustapippuria rouhittuna
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
1 l vettä

Kansi
valmiita voitaikinalevyjä
1 kananmuna
pellavansiemeniä

Minulla oli poroa puoli kiloa ja muut ainekset tuplasin. Riitti hyvin viiteen annokseen. Sieninä kantarelleja.

Hienonna liha hienommaksi veitsellä. Ruskista voissa, lisää sipuli ja hienonnetut sienet. Paista hetki. Lisää porkkana, mausteet ja kerma. Anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia.


Hassua, vasta tätä kirjoittaessani huomasin, että ainesosalistalla oli vettä. Mutta koska ohjeessa ei veden lisäämisestä mitään sanottu, niin se jäi minulta laittamatta. Enkä kyllä sitä varsinaisesti kaivannutkaan! Ehkä sitä vähän voisi kuitenkin laittaa, mutta ei missään nimessä tuollaista määrää! Voit  pikku hiljaa sitä lisäillä sen mukaan, millaisen rakenteen soosille haluat. Mutta siis ilmankin pärjättiin.


Ensimmäisen kerran sitten kiehuttelin uudella induktioliedelläni kastikkeet komeasti kasarin laitojen yli. Ja niin tämä oli minulle suuri ihme, että piti oikein kuva laittaa! Eli siis se oli ihme, että kermat ei palaneet liesitasoon kiinni, sen kuin vain rätillä pyyhkäisi. On tämä vaan hieno keksintö!


Kauli taikinalevyt pyöreiksi ja voit koristella ne haluamallasi tavalla. Minä painelin kuvioita haarukalla. Enkä seuraavalla kerralla taida käyttää valmistaikinaa, vaan teen sen itse. Kaada hautunut poro-sieniseos vuokiin. Tarjoiluehdotuksessa mainittiin perunamuusi, mutta koska en halunnut useita eri astioita pöytään, ratkaisin asian siskoni ehdotuksesta niin, että pilkoin jokaiseen ruukkuun yhden keitetyn puikulaperunan. Sitten taikinakansi kaiken päälle, voitele vielä munalla ja ripota päälle pellavansiemeniä. Kypsennä 175 asteisessa uunissa, kunnes kansi on saanut väriä. Ellet halua näpertää annosruukkuja, voit tehdä ruuan mainiosti myös yhteen isoon vuokaan. Ehkä silloin perunamuusinkin saat luontevammin vierelle mukaan.

Poron kanssa nautittu punaviini näkyykin ensimmäisessä kuvassa. Italialainen Ca'Marrone Appassimento Organic 2016 (13,98 €) oli kyllä sarvipäille suositeltu, mutta ehkä minun makuuni turhan hilloinen. Rypäleinä Negroamaro, Merlot ja Primitivo. Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkahilloinen, mokkainen ja mausteinen.  Myös tälle Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Minä annan pisteet kauniista pullosta....


Ruukkujen kanssa tarjosin myös lähes täydellisesti onnistunutta pataleipää, jonka ohjeen löydät täältä, klik.


Pari vuotta sitten sain siskoltani joululahjaksi tämän upean, nyt 21-vuotiaan vintage portviinin. En ole sitä raaskinut avata, vaan olen odottanut sitä oikeaa hetkeä. Ja nimenomaan myös hetkeä, jolloin sisareni pääsee siitä myös itse nauttimaan.


Ja se hetki oli nyt! Ja korkista päätellen kyseessä oli todellakin viimeiset hetket, olisi kyllä itku tullut, jos viini olisi päässyt menemään yli. Nyt tuli vain onnenkyynel, kun maistoin viinin kelvollisuuden juhlaa edeltävänä iltana.

Tuorein Glorian Ruoka&Viini -lehti sitten sivuillaan tarjoili minulle juuri tälle herkkujuomalle täydellisesti sopivan jälkiruokaohjeen.......

Portviinimarjat ja italialainen marenki
Glorian Ruoka&Viini 6/2017
4-6 annosta

3 dl portviiniä
3 rkl fariinisokeria
1 tl sitruunamehua
400 g marjoja

Italialainen marenki
3 kananmunanvalkuaista
1 dl vettä
2½ dl sokeria

Yhdistä viini, sokeri ja sitruunamehu. Sekoita joukkoon marjat ja anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia. Siirrä seos ennen tarjoilua puoleksi tunniksi viileään.


Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi. Mittaa vesi kattilaan. lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Kuumenna seos (tarvitset siis lämpömittarin!) 120 asteiseksi ja kaada kuuma sokeriliemi (tässä tarvitset myös mielellään apukädet!) ohuena, tasaisena nauhana valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes seos on hyvin paksua, sitten pudota tehoja, mutta jatka vatkaamista, kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.



Jaa marjat annoskulhoihin, lusikoi tai pursota marenki päälle. Halutessasi voit kaasupolttimella vähän ruskistaa marenkia. Juomana lasilliset portviiniä. Oih, mikä herkku!

Portviinimarinointiin sopivat etenkin karhunvatukat, pensasmustikat ja vadelmat. Voit myös korvata osan marjoista kirsikoilla tai luumuviipaleilla. Italialaista marenkia valmistin ensimmäistä kertaa. Yllätys oli se, että marengin voi pakastaa ja se silti pysyy notkeana ja pursotuskuntoisena. Arvatkaapa vaan, että testattavahan se on. Loput siis pakkaseen ja tulosta voi ihmetellä sopivalla hetkellä, makeanhimon yllättäessä.

Se oli sitten siinä. Uuden keittiön ensimmäinen täysmittainen illallinen ja hyvin toimi. Siis keittiö ja ehkä myös minä!




torstai 31. elokuuta 2017

Mustikoita ja valkosuklaata


Edessä viikonloppuretki ystävien mökille ja olin ottanut vastuun jälkiruokapuolesta. Helppo oli ottaa, kun suunnitelmat olivat hyvinkin selkeät.


Herkullinen resepti ja pakastin pullollaan mustikoita, kylläkin taaperolle (tyttärentytär) talvea varten säilöttyjä, mutta tuskin hän pahastuu, että Mumu lainasi otti sieltä käyttöön puoli litraa......


Valkosuklaa-marjapiirakka
puolikas uunipellillinen

Pohja
150 g voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
5 dl marjoja
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaata
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 tl luonnonvaniljaa

Minä käytin mustikoita, mutta mietin, että vaikkapa vadelmat sopisivat loistavasti valkosuklaan pariksi. Pakastemarjat on syytä valuttaa, mehua irtosi yllättävän paljon! Siitä sain sitten kivan mustikkashotin :) (Ja muistathan tarkistaa, mitä sanotaan ulkomaisten pakastemarjojen käsittelystä, nämä olivat ehtaa kotimaista, suoraan poimijalta ostettuja.)


Bourbon vaniljajauheen olen hankkinut Kotigastronomien kautta, mutta ainakin Ruohonjuuren valikoimista löytyy vastaavanlainen tuote.


Tavallinen sokeri loppui kesken, mutta korvasin osan ruokosokerilla. 


Sekoita pohjaa varten huoneenlämpöinen voi ja sokeri, vaahdota. Lisää muna ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina taputtelemalla (tarvitset vähän jauhoja avuksi, taikina tarrautuu käsiin) leivinpaperin päälle laakeaan vuokaan tai uunipellin puolikkaalle. Paista 15 minuuttia 200 asteessa. Ota pois uunista.



Pohjan paistuessa, valmista täyte. Sekoita tuorejuusto, rouhittu valkosuklaa, munat ja sokeri. Mausta seos luonnonvaniljalla.


Levitä marjat esikypsennetyn pohjan päälle. Levitä täyte marjojen päälle. Parhaiten se onnistui niin, että pudottelin täytenokareita marjojen päälle säännöllisin välein ja sitten niitä kekoja levittelin. Tyyli on vapaa!


Pane vuoka takaisin uuniin ja kypsennä kunnes täyte on hyytynyt eli noin 15 minuuttia. Minulla täytteen hyytyminen kesti yllättävän pitkään ja paistoaika piteni sen myötä ainakin 10 minuuttia. Uunit ovat yksilöitä, tarkkaile omaasi!


Tarjoa piirakka sellaisenaan, halutetessasi voit rouhia valkosuklaata päälle koristeeksi. Melkoinen herkku! Jäätelökin saattaisi sopia tarjoiluun, vaikka pieni pallo vaniljajäätelöä. NAM!

tiistai 29. elokuuta 2017

3 x kesäteatteri

Viisaus Bistro Popotin seinällä
Kesään kuuluu kesäteatteri. Tosin vaihtoehdot ovat vähissä, mikäli farssit eivät innosta. Minuun ne eivät uppoa, en näe mitään hauskaa juoksemisessa, kiljumisessa, muka vahingossa oviin törmäilyissä tai naisiksi pukeutuneissa miehissä. Ei vaan naurata, ei. Ja vielä vähemmän naurattaa, jos asialla on porukka, joka nyt ei vaikkapa osaa laulaa, vaikka esittävät musikaalia. Se, jos mikä, on varsinainen kärsimysnäytelmä katsojalle.

Tänä kesänä vierailin peräti kolmessa kesäteatterissa tai sen suuntaisessa tapahtumassa, joista kahdesta löytyi kyllä se naiseksi pukeutunut mies, mutta löytyi myös ammattilaismeininkiä laulupuolelta. Kahteen retkeen liittyi myös ruoka. Se ei liene yllätys! Ensimmäinen retki suuntautui Lahteen ystävien kanssa, toinen Hämeenlinnaan äidin kanssa ja viimeinen myös Hämeenlinnaan, nyt ystävän kanssa. Mennään ensin Lahteen.....

LAHTI


Lahteen mennessä on aina PAKKO pysähtyä Salpakankaalle Arjen Aarteet kirpputorille, josta Happyhamster teki tällä(kin) kertaa aivan loistavat löydöt! Ihastuttavat vanhat Arabian lastenlautaset vain 5 € kappaleelta. Koska Fiskarsin Antiikkimarkkinoilla kaikki näkemäni vastaavanlaiset maksoivat yli 40 €, niin ostaa täräytin kolme parhaimmassa kunnossa olevaa.


Toinen kirppiskohde olikin sitten Lahdessa. Lanttilassa en voinut vastustaa kovia kokenutta keinuhevosta. Tämä 3 euron investointi päätyi tyttärentytärtäni varten siivottuun leikkimökkiin pihallani.

Ja sitten syömään! Päädyimme Bistro Popotiin, jossa ystäväni ei ollut aikaisemmin käynyt. Popot ei pettänyt tälläkään kertaa! Itselleni käynti oli jo kolmas, edellisistä visiiteistä voit lukea täältä, klik ja täältä, klik.


Alkuruuaksi valitsin naudan tatakin wasabimajoneesilla ja raikkaalla kasvissalaatilla (13 €). Täydellinen kokonaisuus, ei mitään lisättävää.


Pääruokana voissa kypsennettyä kuhaa, fenkolia, jokirapua, ruohosipuli-crème fraiche sekä persilja-voikastiketta (26 €).


Viininä sekä alku- että pääruokien kanssa tarjoilijan suosittelema Farmers Choice Chardonnay, hedelmäinen ja raikkaan hapokas valkoviini Etelä-Afrikasta (0,40 € / 1 cl). Ravintola on hinnoitellut viininsä todellakin senteittäin. Siinä kannattaa tilausta tehdessä pitää kertotaulu mielessä, ettei käy, kuten minulle kävi tässä ravintolassa ensimmäisellä kerralla, kun tilata tärskäytin 24 cl lasillisen 0,94 € per sentti maksanutta punaviiniä. Tosin jumalaista sellaista!


Täällä tai oikeastaan missään muuallakaan en pysty vastustamaan jälkiruokaa. Vadelma créme brulee (9 €) cappuccinokupillisen kanssa täydensi makuelämyksen.

Annokset ovat niin kauniita ja niin herkullisia. Jokaisella kerralla olen erityisesti ihastellut myös astioita. Kaikki odotukset täytettiin, ehkä jopa ylitettiin. Täällä tulemme aivan varmasti jatkossakin vierailemaan.


Sitten kulttuuriin pariin. Kesäteatteri Katu-klubilla poikkesi perinteisistä kesäteattereista ensinnäkin siinä, että kyseessa oli sisätila, joten emme olleet säiden armoilla. Katu-klubi on syksyllä 2016 avattu livemusiikkiklubi, jonka monipuoliseen keikka- ja teatteritarjontaan pääset tutustumaan täältä, klik.


Laukesin (Lahden Uusi Kesäteatteri) Hyvä Siskot -musikaalikomediaa mainostettiin suven soivimpana ja sitä se varmasti olikin. Hyvät Siskot kertoi naisten äänioikeustaistelusta Suomessa musikaalikomedian keinoin. Ja yllättävän puhuttelevasti tähän 1900-luvun alkuun sijoittuvaan tarinaan sopivat tämän päivän naisartistien (mm. Kaija Koo, Mariska, Anna Puu), unohtamatta menneiden vuosienkaan tähtien (Metro-tytöt, Annikki Tähti) tunnetuksi tekemät kappaleet. Tarina poikkesi ilahduttavasti kesäteattereiden valtavirrasta ja laulutaitoa tällä porukalla todentotta riitti. Eikä se naiseksi pukeutunut mieskään ollut vaivaannuttava, vaan siihenkin sisältyi syvempi, jopa tähän päivään sopiva ajatus.


Arvostin myös sitä, että väliaikatarjoiluja ei tarvinnut vetäistä jonotuksen (ensin vessajonotuksen, sitten baarijonotuksen) jälkeen huikalla huiviin, vaan katsomoon oli aivan SALLITTUA mennä lasin kanssa. Aavistuksen vaan oli kuitenkin luvaton olo, sääntö-Suomessa näinkin pitkään elänyt ihminen ei ihan heti ota uskoakseen moista......

HÄMEENLINNA, ensimmäinen kerta


Hämeenlinnaan vein kesäretkelle äitini. Ensimmäiseksi suuntasimme kahvittelemaan. Sokerileipuri Suomisen kahvila Villa Marenki sijaitsee viehättävässä puutalossa aivan keskustassa.




Vitriini täynnä herkkuja ja meidän silmiämme viehättänyt hivenen rosoinen sisustus. Suosittelujen arvoinen paikka!


Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri sijaitsi Kaupunginpuistossa, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Noin 18 hehtaarin kokoinen puisto on osa Kansallista kaupunkipuistoa, joka onkin sitten peräti 740 hehtaarin kokoinen. Kaupunginpuisto on perustettu jo 1840-luvulla kivikkoiselle Pyövelinmäelle ja lisää sen historiasta voi lukea täältä, klik. Tänne on aivan pakko tehdä joskus retki ja tutkia tarkemmin rauniot, syreenimajat, laivalaiturit jne.


Puistossa olimme perinteisen ulkoilmakesäteatterin parissa, sateen ja ukkosen uhka leijui ilmassa, kassiin oli pakattu istuinalustojen lisäksi sadevaatteet. Sattumalta paikkamme olivat kuitenkin ensimmäisellä katetulla rivillä, huoh!


Näytelmä oli kesäteatterimaisen kepeä musiikki-iloittelu Suklaasydän. Musiikkimatka iki-ihanalle 60-luvulle, sanottiin esitteessä ja sitähän se todella oli. Erittäin taitavat naislaulajat Anna Hanski, Annika Eklund ja Sani pitivät huolen siitä, että laulu sujui ammattimaisesti. Miehistä en ollut niinkään vakuuttunut. Ja todellakin esitykseen kuului myös naiseksi pukeutunut mies, joka näytti yleisöä kovastikin naurattavan..... Vaan ei meitä. Olemme sillä tavoin rajoittuneita :) Väliajalla nautimme ylihintaiset tarjoilut, aivan kuten kesäteatteriesitysten väliajoilla on tapana.


Sitten syömään. Minulla oli parikin ravintolavaihtoehtoa tarjolla, joista äiti sitten valitsi Original Sokos Hotel Vaakuna Hämeenlinnan yhteydessä toimivan ranskalaisen Le Blason -ravintolan. Pala Ranskaa Vanajaveden rannalla, näin sanottiin.


Valitettavasti hämärähköstä valaistuksesta johtuen kuvat ovat luokattoman huonoja ja illan edetessä muuttuivat yhä laaduttomammiksi. Pahoittelut siitä. Ravintola oli VALTAVAN suuri, olin siitä ehkä hivenen pettynyt, koska odotin intiimiä ranskalaista tunnelmaa, enkä mitään ruotsinlaivakuppilaa. Tai ehkä se hämäryys oli sitten sitä tunnelmaa.


Ruokavalinnoissa yritin pitää Ranskan mielessä, vaikka menu ei mielestäni mikään erityisen ranskalainen ollutkaan. Alkuun Roquefort-valkosipulietanoita ja paahdettua Blasonin leipää (9€). Annos oli juuri niin rasvainen, juustoinen ja herkullinen, mitä kuvakin antaa ymmärtää!


Pääruuaksi valitsin lihaa. Tournedos Rossini Le Blason eli naudan sisäfileepihvi, ankanmaksavoita, madeirakastiketta, papua ja pekonia, tryffelivoissa paistettua leipää sekä maalaislohkoperunoita (32 €) taltuttaa kyllä lihanhimon ja nälän tehokkaasti.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka hyvää, viinivalintojen kanssa minulla oli vähän ongelmaa, koska kaikkia viinejä ei saanutkaan laseittain. Nyt, kun tätä kirjoitan ja katson viinilistaa, niin jokaisella juomalla onkin lasihinta. Hmmm, onkohan tämä todellakin nyt muuttunut? Toisaalta onhan käynnistämme jo kohta kaksi kuukautta!


Ja vaikka sitä olisi vatsa jo kuinka täynnä, niin tokihan ähky on viimeisteltävä jälkiruualla. Hetken mietin juustoja, mutta kuten usein käy, en nytkään pystynyt ohittamaan Crème Brûléeta (9 €). Mustikkaa, paahdettua valkosuklaata ja vadelmia. NAM!


Vielä vein äidin illan viimeiselle rastille, joka oli tietenkin Nooran Viinibaari. Siskoni kanssa olemme jo saaneet äidinkin ihastumaan tähän kodikkaaseen ja mutkattomaan ravintolaan. Yömyssyjen jälkeen junalla kotiin ja semmoinen oli se retki!

HÄMEENLINNA, toinen kerta

Vielä lomani päätteeksi päädyin toisenkin kerran Hämeenlinnaan kesäteatterin merkeissä. Ystäväni kanssa olimme menossa ulkoilmaolosuhteisiin ja kun ilma oli järkyttävän sateinen, niin jo mietimme, että millaisessa sukelluspuvussa oikein lähdemme matkaan. Onneksi vielä kerran ennen lähtöä tarkistimme kohteen...... Kyseessä olikin Aulangon Kylpylähotellin SISäTILOISSA tapahtuva Musiikkiteatterin esitys. Olisipa se ollut näky, kun olisimme lampsineet sinne kumisaappaissa ja sadetakeissa!



Paikka oli surkea. Salista tuli mieleen lähinnä osallistuminen veropäiville tai koulun kevätjuhlaan. Myöskin esitys, ABBA The Dancing Queen, oli jotain niin huonoa, että lähdimme väliajalla pois. Suomen eturivin artistit olivat ex-tangokuningas Marko Lämsää lukuunottamatta aivan vieraita. Akustiikka surkea, dialogit vaivaannuttavia, puvustus ja hassut peruukit kuin vappunaamiaisista. Huoh.

Että semmoinen kesäteatterikesä 2017!