Hitaat aamut

Onpas ollut tahmeaa tämä kirjoittaminen! Tätäkin juttua olen rakennellut jo alkuvuodesta saakka. Hidasta on, otsikon mukaisesti! Rakastan viikonlopun hitaita aamuja. En nuku mitenkään älyttömän pitkään, mutta vetkuttelen peiton alla varsinkin talvisin erittäin kauan, jolloin aamiainen siirtyy ja siirtyy...... Mutta kun ei ole kiire mihinkään! Näin keväällä olen hivenen reippaampi. Mutta vain hivenen.....

Alkuvuoden viikonloppuaamuihin on kuulunut tuorepuristettu veriappelsiinimehu. Kolmesta saa riittävästi isoon lasilliseen. Kuvissa näkyvä hedelmäkori on kirppislöytö, kuten myös lasikin. Hedelmäkorin muistan jo lapsuudestani, se oli jotenkin kiehtova, kun sitä pystyi vääntelemään ja kääntelemään moneen eri muotoon. Voin kertoa, että kiehtovuus ei ollut kadonnut yhtään mihinkään....

Viime aikojen aamupala (ja iltapala) suosikiksi on noussut Iman & Leena safkaa instragramista bongattu vihreä kananmunapannu. Eikä sen aina niin vihreäkään tarvitse olla, avokadon puuttuessa olen lisännyt pannulle vaikkapa fetaa. Tässä kuitenkin perusohje:

Avokado-kananmunapannu

Imanjaleensafkaa -instragram

2-3 annosta

1 rkl oliiviöljyä

pari kourallista (11 kpl) kirsikkatomaatteja halkaistuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

3 kananmunaa

sormisuolaa ja mustapippuria

½-1 ruukku lehtipersiljaa (tai korianteria) hienonnettuna

1 kypsä avokado paloiteltuna

1 jalapeno tai vihreä chili renkaiksi leikattuna

muutama turaus (Poppamies) aged jalapeno -kastiketta

Jätin pois tuoreen jalapenon sekä kastikkeen, mutta lisäsin rakastamaani Pirkka Parhaat rapeaa valkosipulia chili-seesamiöljyssä, sillä sitä voi lisätä lähes mihin tahansa ruokaan!

Kuullota tomaatteja ja valkosipuleita oliiviöljyssä matalalla keskilämmöllä viitisen minuuttia tai kunnes tomaatit ovat selkeästi pehmenneet (kannattaa paistella leikkuupinta alaspäin). Painele tomaattien rakenne lastalla rikki, ripottele päälle vähän sormisuolaa ja anna porista kasaan vielä muutaman minuutin ajan. Lisää 2/3 hienonnetusta lehtipersiljasta pannulle ja tee paistinlastalla tomaattien joukkoon kolot, joihin rikot kananmunat. Mausta kananmunat suolalla ja mustapippurilla. Kun kananmunat alkavat olla kypsiä, mutta keltuainen on edelleen selkeästi löysä, ripottele päälle loput mausteet ja avokadopalat sekä loput yrtit. Tarjoile lämpimänä leivän kanssa tai ihan sellaisenaan. Toimii!

Ja toimii vähän suuremmallekin joukolle, tässä siskon luona aamiaispöydän ääressä viidelle hengelle.

Tässä vielä versio, jossa on lisätty pinnalle yrttejä ja juustoa. Mahdollisuuksia on monia, itse pidän pohjalla aina tomaatit, valkosipulin ja kananmunan, mutta sitten niiden päälle voi laittaa tyyliin "mitä kaapista löytyy". Oikein jo odotan mökkikauden käynnistymistä, sillä tämä sopii loistavasti aamiaiseksi myös muurikkaolosuhteisiin!

Sunnuntairuuaksi punkkupastaa

Sunnuntai, mikä ihana päivä viettää rakkaiden harrastusten parissa. Kutomisen ja kokkailun. Noh, lumityöt oli pakko käydä tekemässä; raskaan, vetisen lumen lapiointisession jälkeen olikin hyvä syy laittaa tulet takkaan ja kaataa lasiin punaviiniä. Ja kokata!

Punaviinipasta

Jotain maukasta -blogi

4 annosta

5-6 dl hedelmäistä punaviiniä (mieluiten Merlot)

5 dl vettä

1 tl sokeria

1 tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

250 g spelttispagettia

1 dl punaviiniä

1 pkt ruskeita herkkusieniä

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

2 valkosipulinkynttä

kourallinen herneenpalkoja

100 g vuohenjuustogoudaa

Etsin Alkosta halvimman mahdollisen italialaisen Merlot-viinin (Pasqua Merlot 2015, hinta 6,99 €, jolle Viini-lehti antaa 2 tähteä, edullinen ja sopusuhtainen kokonaisuus), speltti vaihtui täysjyvään, valkosipulimäärä tuplaantui ja otin vielä mukaan 300 g karitsan jauhelihaa. Sillä lähdettiin liikkeelle.

Mittaa kattilaan viini, vesi, oliiviöljy, suola ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan ja ota lopuksi talteen desi keitinlientä.

Paista viipaloidut sienet valkosipulimurskan kanssa oliiviöljyssä kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää pitkittäin suikaloidut herneenpalot ja anna niiden kevyesti kuumentua. Tässä vaiheessa lisäsin sekaan paistetun ja suolalla sekä pippurilla maustetun karitsan jauhelihan. Paistoin jauhelihan oikein tummaksi ja rapeaksi. Nam.

Kuumenna kattilassa tai pannulla desi punaviiniä ja desi pastan keitinlientä. Keitä kasaan niin, että noin puolet jää jäljelle. Valuta pasta, yhdistä kaikki ja jaa lautasille. Raasta juustoa päälle. Niin hyvää oli......

Mitä ihmettä jälkiruuaksi? Olin ostanut jo yli viikko sitten läjäpäin sekä appelsiineja, että veriappelsiineja, nyt oli korkea aika tehdä niille jotain. Hotel Maman edellisen viikonlopun vieraille kun tyystin unohdin tarjota suunnitelmien mukaisesti tuorepuristettua appelsiinimehua aamiaisella. Nyt puristin mehuksi kaikki. Osan mehusta pakastin ja loputkin tavallaan päätin pakastaa, kun jälkiruuaksi valikoitui sorbetti.

Appelsiinisorbetti

Kotiliesi

2 dl vettä

1 dl sokeria

2½ dl appelsiinimehua

tilkka sitruunamehua tai sitruslikööriä

1 kananmunanvalkuainen

Vesi ja sokeri kiehautetaan. Jäähdytetään. Lisätään mehu sekä likööri tai mehu. Sitten kulho pakastimeen, kunnes seos kohmettuu. Aina välillä voi vähän sekoitella. Valkuainen vatkataan vaahdoksi, lisätään kohmeiseen seokseen ja laitetaan vielä hetkeksi pakkaseen.

Siinä se sitten oli, lähestulkoon täydellinen viikonlopun päätös. Sitruslikööreineen kaikkineen.

Talviruokaa veriappelsiineista ja karitsasta

Minulle valkeni vasta ihan tässä hiljattain, että veriappelsiini on sesonkituote, jonka paras aika on NYT, vain tammikuun lopulta maaliskuun alkuun. Ja kun tähän huomioon olin havahtunut, niin todentotta, veriappelsiinia oli näkyvillä kaikkialla! Ruokablogeissa, ruokalehdissä ja maistiaisina Stockmannin Herkussa.

Tämä hedelmien parsaksi mainittu herkku on lähtöisin Sisiliasta, Etnan ylärinteiltä, mutta se menestyy myös Espanjan viileillä alueilla. Veriappelsiinit tarvitsevat muista appelsiineista poiketen kylmät yöt ja viileät talvet, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy kuoreen, hedelmälihaan ja mehuun. Erityisesti kypsymisen loppuvaiheessa keskitalvella suuret lämpötilavaihtelut edistävät tumman väripigmentin syntymistä.

Ja kun pitkästä aikaa matkaani tarttui kioskilta uusin Lantliv mat&vin -lehti, kannessaan mitäpä muuta kuin veriappelsiinia, niin olihan sitä lähdettävä kokeilemaan.

Mieluisan vieraan saapuessa lauantai-iltana luokseni syömään päätin tarjota myös teemaan sopivan drinkin. Aloitetaan siitä, vaikka todellisuudessa se nautittiinkin vasta aterian päätteeksi.

Veriappelsiinidrinkki mintulla ja rommilla

Blodapelsindrink med mynta och rom

Lantliv mat&vin 1/2016

4 lasillista

4 veriappelsiinia

1 ruukku minttua

1-2 rkl ruokokidesokeria

1-2 dl rommia

jäämurskaa

Halkaise hedelmät ja purista mehu. 

Jauha morttelissa mintun lehdet ja sokeri. 

Sekoita minttu-sokeriseos mehuun, lisää rommi ja jäät. 

Siivilöi laseihin, lisää jäitä. Koristele mintulla. Hyvältä maistui, vaikka ehkäpä vaalea rommi olisi ollut tummaa parempi vaihtoehto. Sillä kuitenkin mentiin, mitä kaapista löytyi!

Veriappelsiinisalaatti friteeratulla sipulilla ja kapriksilla

Sallad med friterad lök, kapris och blodapelsin

Lantliv mat&vin 1/2016

4 annosta

1 dl vehnäjauhoja

1 kananmunan keltuainen

3/4 dl vettä

ripaus suolaa

2 punasipulia renkaina

½ dl (suolattuja) kapriksia

150 g salaattisekoitusta (mukana mielellään rucolaa, mangoldia)

2 veriappelsiinia

litra (auringonkukka)öljyä

suolaa

pippuria

Sekoita vehnäjauhot, keltuainen, vesi ja suola friteeraustaikinaksi. Taikinasta tulee melko tämäkkää ja paksua, sitä on jopa vähän vaikeaa saada tarttumaan sipuliin ja kapriksiin. Mutta älä anna sen häiritä! Ja tosiaan juu, tätä kirjoittaessani vasta huomaan, että olisi pitänyt käyttää punasipulia. Minä käytin keltasipulia ja hyvin pärjättiin.....

Friteeraa taikinassa pyöritellyt sipulirenkaat ja kaprikset kuumassa öljyssä. 

Anna ruskistua ja nosta sitten talouspaperin päälle valumaan. Asettele salaatti lautasille ja päälle appelsiiniviipaleita, friteerattuja sipulirenkaita ja kapriksia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tämä oli ehkä yksi kauneimmista salaateista, mitä olen aikoihin tarjonnut. Ja vielä maistuikin hyvältä! Lämmin suositus, satokauttahan on vielä jäljellä :)

Sitten pääruokaan, jonka lähtökohtana oli REKOsta hankittu Haaviston lammastilan karitsanjauheliha. Se sitten päätyi pataan yhdessä mausteisten lammasmakkaroiden kera.

Lammaspataa taikinakuoren alla

Glorian Ruoka&Viini / Soppa365

4 annosta

400 g karitsanjauhelihaa

200 g mausteista lammasmakkaraa tai chorizoa (raakamakkaraa)

1 sipuli

1 punasipuli

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä

1 rkl vehnäjauhoja

4 dl kanalientä

1 dl mustia, kivettömiä oliiveja

3 laakerinlehteä

½ rkl raastettua sitruunankuorta (= yksi luomusitruuna)

1 tl kuivattua timjamia

½ tl chilijauhetta (käytin chilihiutaleita)

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria myllystä

Lisäksi

4 lehtitaikinalevyä

1 kananmuna

Kuumenna öljy pannussa/kattilassa/padassa ja kuullota siinä hienonnettuja sipuleita ja puristettuja valkosipulinkynsiä muutama minuutti.

Lisää joukkoon huoneenlämpöiset lihat, makkara paloiteltuna. Kypsennä sekoitellen 20 minuuttia.

Ripottele vehnäjauhot lihaseokseen, lisää kanaliemi, oliivit, laakerinlehdet, sitruunankuori, timjami ja chilijauhe. Anna täytteen poreilla padassa vielä 30 minuuttia.

Täyte tiivistyy ja nesteet haihtuvat lähes kokonaan

Tähän vaiheeseen asti voit tehdä täytteen etukäteen valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Jaa täyte 4 annosvuokaan (vetoisuus noin 1½ dl). Voit myös kypsentää ruuan yhdessä isossa astiassa.

Kauli lehtitaikinasta vuokiin kannet, jotka ulottuvat reunojen yli. 

Lisäsin mukaan kannen alle muhimaan vielä tuorettakin timjamia

Voitele vuokien reunat kananmunalla, nosta kannet vuokien päälle, leikkaa ylimääräinen taikina pois ja painele taikina kiinni vuoan reunoihin.

Voitele kannet kananmunalla ja pistele haarukalla muutama ilmareikä. Paista uunissa 15-20 minuuttia tai kunnes taikinakansi on kauniin värinen.

Maukasta oli, kertakaikkiaan. Valkosipulimääränhän olin tuplannut, tuttuun tyyliin. Punasipulia pidimme tässä kohdin tyystin tarpeettomana, aivan hyvin voi käyttää vain keltasipulia. Lehtitaikina oli vähän ärsyttävän murenevainen. Seuraavalla kerralla tekisin tähän kuoren itsetehtystä taikinasta. Kokonaisarvosanana kuitenkin kiitettävä!