Pekoniin kiedottu raparperi

Hitti vai huti? Sokerissa pyöritelty ja sitten pekoniin kiedottu raparperi. Kokeiltavahan se on, jotta tietää.

Pekoniin kääritty raparperi grillissä

Soppa365 -sivusto

4 annosta

4-5 raparperin vartta

1 pkt (8-10 siivua) pekonia

2 rkl sokeria

Pilko raparperi noin 15 cm mittaisiksi pätkiksi. Mikäli varret ovat paksuja, halkaise ne. Kuori varovasti raparperin ohut kuori. Pyöräytä varret sokerissa niin, että pinta sokeroituu tasaisesti. Pyöritä jokaisen varren ympärille pekonisiivu niin, että se peittää koko raparperin. Grillaa viitisen minuuttia, kunnes pekoni on paistunut ruskean rapeaksi.

Tällä kerralla muurikalle päätyi myös parsaa, paprikoita, kevätsipulia, tomaattia ja raakamakkaraa. Mökillä ulkona kokkailu on ihan parasta, vaikka nyt viileähkö tuuli puhalsikin täysillä järven selältä suoraan terassille.

Muurikka, luottoystäväni, palvelee minua jo seitsemättä kesää. On ollut kyllä hyvä ostos! Ei oikeastaan ole ruokaa, mitä ei sillä pystyisi mökillä valmistamaan.

No, hitti vaiko huti? Oikeastaan ei erityisesti kumpikaan. Hyvä valinta, jos haluat hieman yllättää grillilisukkeilla. Raparperin kirpeys katosi sokerin ja grillauksen myötä, pekoni toi mukaan mukavaa suolaisuutta ja rapsakkuutta. Toisaalta pekoniin voi kietoa suurinpiirtein ihan mitä vaan ja se maistuu hyvältä! Miksei siis raparperikin.

Juhannusruokaa pääsiäislehdestä

Onhan siitä jo aikaisemminkin ollut puhetta, että lehdet ja nimenomaan ruokalehdet ovat heikkouteni. Blogin alkuaikoina on tästä "ongelmasta" kirjoitettu oikein oma juttukin, voit lukea sen täältä, klik. Koko kevään kestäneen keittiöremontin ja sitä kautta kokkaamattomuuden vuoksi jäi myös lehdet lukematta. En vaan pystynyt lukemaan, kun tiesin, että käytössä oli ainoastaan leivänpaahdin ja vedenkeitin. Niillä ei kummoisiin suorituksiin yllä. Lehdet tietenkin kolahtivat postilaatikkoon säännöllisin väliajoin ja nyt kirin kiinni niiden lukemisen kanssa. Tästä johtuu se, että tänä viileänä juhannuksena valmistan ruokaa Kodin Kuvalehden pääsiäisnumerosta.

Keli on siis viileä ja kaikinpuolin epävakainen. Olen kauniin ilman mökkeilijä, joten en todellakaan lähtenyt mökkimaisemiin, vaikka ne kovin rakkaat ovatkin, palelemaan. Kotonakin piti napsauttaa ilmalämpöpumppu hurisemaan ja laittaa villasukat jalkaan. Joten ei kalaa, eikä viileää valkoviiniä, vaan sään mukaisesti karitsaa ja täyteläistä punaviiniä.

Revitty rosmariinilammas

Kodin Kuvalehti 30.3.2107

6-8 annosta

4 karitsanpotkaa

2 sipulia

2 kokonaista valkosipulia

½ ruukkua rosmariinia

1 dl oliiviöljyä

2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

½ dl vettä

½ dl mantelilastuja

Kuori ja lohko sipulit, levitä ne uunivuokaan. Puolita valkosipulit vaakasuunnassa ja laita kolme puolikasta vuokaan. Hienonna neljännen puolikkaan kynnet. Hienonna kolmen rosmariininoksan lehdet ja sekoita ne valkosipulin joukkoon. Lisää oliivöljy.

Laita potkat vuokaan ja leikkaa lihaan muutamia reilun sentin syviä viiltoja. Hiero mausteöljy käsin lihan pintaan ja viiltoihin. Kaada loppu öljy vuokaan. Lisää joukkoon vielä muutama rosmariininoksa ja mausta potkat suolalla ja pippurilla kauttaaltaan. Kaada vesi vuokaan.

Peitä vuoka foliolla ja kypsennä uunissa noin kuusi tuntia, kunnes liha on niin mureaa, että se irtoaa luista vetämällä. Itselläni oli kaksi suht pientä potkaa ja ne olivat valmiit reilun neljän tunnin jälkeen. Ota vuoka uunista ja anna lihan vetäytyä hetki. Revi liha tarjolle. Paahda mantelilastut kuivalla pannulla ja ripota ne lihan päälle (minä unohdin tai siis paahdoin, mutta unohdin ripotella!). Pirskota vielä yrttiöljyä.

Kun lihalinjalle lähdin, niin päätin, että lisukkeet saavat olla vähän kevyemmät, joten hylkäsin perunat. Vaikka kuinka olisi uusien perunoiden aika. Ruokaa rakastavalta työkaverilta on nämä seuraavat vinkit.

Paahdetut paprikat

pieniä vihreitä paprikoita (löytyy ainakin Prismoista)

oliiviöljyä

sormisuolaa

Tämä on helppoa. Pirskota paprikoille öljyä ja ripottele suolaa. Laita uuniin (tai grilliin), pidä siellä, kunnes pinta mukavasti tummuu.

Ota pois uunista, lisää öljyä ja ehkä vähän suolaakin ja siinä se sitten onkin. Nam. Sopivat hyvin vaikkapa tapastarjoiluun.

Vuohenjuusto-raparperisalaatti

Viini -lehti

3-4 annosta

2 vartta (250 g) raparperia

1 rkl sokeria

1 rkl voita

½ dl hasselpähkinärouhetta

150 g pehmeää vuohenjuustoa

1 pkt (70 g) salaattiversoseosta

1 pkt (70-80 g) babypinaattia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl hunajaa

Lisäksi

balsamicosiirappia tai sitruunavinaigrettea

raparperin kuorisuikaleita

Kuori raparperit ja leikkaa sormen mittaisiksi (hassu mitta, minkä sormen?). Kuumenna sokeria pannulla, kunnes väri on kultainen. Lisää voi ja raparperi. Paistele pari minuuttia, kunnes raparperit ihan vain hieman pehmenevät. Ota ne pois pannulta ja anna jäähtyä.

Paahda rouhittuja pähkinöitä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes ne saavat väriä. Kaada rouhe lautaselle ja anna jäähtyä. Ota juustosta kahdella lusikalla (kokeilin myös käsin pyörittelyä, en suosittele!) nokareita (10-12 kpl) ja kierittele pähkinärouheessa.

Sekoita kulhossa salaattiversot ja pinaatti. Mausta öljystä, viinietikasta ja hunajasta sekoitetulla kastikkeella. Jaa salaattiseos lautasille, nosta päälle raparperia ja juustopalleroita. Valuta pinnalle balsamicosiirappia tai sitruunavinaigrettea. Koristele raparperin kuorisuikerolla.

Itse vähän oikaisin salaatin kohdalla. En tehnyt kastiketta. Kokosin annokset suoraan lautasille ja valutin päälle sekä oliiviöljyä että balsamicosiirappia.

Hyvä ruoka tästä tuli! Lihaan olisin kaikesta maustamisesta huolimatta kaivannut vieläkin enemmän makua eli valkosipulin ja yrttien kanssa ei tosiaankaan kannata himmailla. Mietin myös sitä, että ehkä revittyyn lihaan saisi kivan tekstuurin, jos sitä vielä vähän pyöräyttäisi pannulla ennen tarjoilua. Ehkä huomenna koitan sitä tuon toisen potkan kanssa.

Viininä herkkujen herkku. Päätin avata täydellisen punaviinin juhannusta juhlistamaan, vaikka sitä yksin siemailinkin. Miksi muuten parhaita herkkuja yleensä säästellään vieraille? Minä ainakin olin tämän juuri tässä hetkessä ansainnut!

Lan Gran Reserva 2008 (22,90 €) Espanjan Riojasta. Täyteläinen, tanniininen, viikunainen, kypsän kirsikkainen, hennon nahkainen, tamminen, rodukas. Rypäleinä Tempranillo, Mazuelo, Garnacha. Minun lisäkseni myös Viini-lehden arvioitsijat pitävät tästä ja antavat neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen, luonteikas), joten kyllä tällä kelpaa herkutella!

Hyvää juhannusta kaikille!

Raparperi-posset

Sunnuntaipäivällisellä pitää olla jälkiruoka. Varsinkin, jos molemmat pöydän äärellä olevat ovat tunnustautuneet jälkiruokaihmisiksi. Tietänet ihmistyypin, joka saattaisi kevyesti vetäistä vaikka kaksikin jälkkäriä ja ainakin minä valitsen mielelläni jälkiruuan kaveriksi vielä jälkiruokaviininkin. Tällä kertaa pärjättiin ilman viiniä.....

Viimeisen viikon, parin aikana on mukaani tarttunut ihan liikaa useampikin ruokalehti. Se tunne, kun tuntuu suorastaan sekoavansa siitä, että maailma on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä, eikä aika vaan riitä niihin kaikkiin......

Tonttini perukoilla, heinikkoon hautautuneena kasvaa raparperi. Nyt se päätyi jälkiruokaan.

Raparperi-posset

Glorian Ruoka&Viini 4/2016

6 pientä tai 4 vähän suurempaa annosta

4 dl kuohukermaa

1½ dl sokeria

1 dl raparperimehua 

Raparperimehu

4 dl mehua (paitsi, että tuli vain 1½ dl)

3 raparperinvartta

2 dl vettä

2 tl sitruunahappoa

Aloitetaan mehusta. Pilko raparperit pieniksi paloiksi kattilaan, lisää vesi ja hauduttele vartti. Siivilöi mehu ja lisää sitruunahappo.

Mehua todellakin tuli luvatun 4 desin sijaan vain 1½. Se johtui varmaankin siitä, että raparperini varret olivat kovin ohuita, eikä niistä sitten enempää irronnut. Ei, vaikka siivilöintivaiheessa painelin sosetta huolellisesti irrottaakseni kaiken mahdollisen mehun.

Sitten kermavanukkaan keittelyyn. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan, keittele viitisen minuuttia. Vedä kattila sivuun ja lisää sekaan raparperimehu. Se olikin sitten oikeastaan siinä!

Kokosin annokset niin, että laitoin lasien pohjalle ensin mehun teosta jäänyttä raparperisurvosta sekä ripaukset sokeria ja vasta sen päälle kaadoin kermaseoksen. Annokset peitetään tuorekelmulla ja nostetaan jääkaappiin hyytymään yön yli.

Valmiit annokset koristelin pakastimen syövereistä löytyneillä pensasmustikoilla. Nam, hyvin maistui meille molemmille. Nämä kermavanukkaat ovat helppoja ja herkullisia jälkiruokia, pitää vain huomioida tuo yön yli hyydyttäminen, Blogistani löydät ohjeen limepossetille, klik.