Italian värit

Mitä ihmettä ruuaksi sunnuntaina? Tätä mietin parisen viikkoa sitten. Ja vielä sellaista ruokaa, että siitä olisi etätyöpäiviinkin lounasta muutamaksi päiväksi. Tämä on viikottainen pohdinta. Minulla on keittiössä puinen laatikko, johon kerään mielenkiintoisia reseptejä, joko lehdistä irrotettuja tai netistä tulostettuja. Jostain syystä päätin tänään sitä laatikkoa siivota ja heittää pois reseptit, joihin tuskin koskaan palaisin. Koska minulla oli kaapissa perunagnocchejakin, joita en ole aikaisemmin kokkailussa käyttänyt ja laatikosta löytyi tämä resepti, niin siinähän se vastaus sitten tuli. Seuraavat päivät söin gnocchi-vuokaa.

Gnocchit ovat italialaiseen keittiöön kuuluvia, jauhoista tai perunasta tehdystä taikinasta valmistettuja mykyjä. Tiettyä kuorimaista pastamuotoa myös kutsutaan gnocchi-nimellä. Gnocchit ovat pyörineet jo mielessäni pitkään ja olen suunnitellut tekeväni niitä itse, mutta nyt olin päätynyt Rummon perunagnoccheihin. Tuoretuote, jonka pakkauksessa luvataan säilyvyyttä tämän vuoden joulukuulle eli lähes vuoden päähän! Ehkä en halua tarkemmin tutkia nyt tuoteselostetta..... 

Gnocchi-vuoka

Me Naiset -lehti

4 annosta

 

1 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

100 g parmesaania

1 mozzarellapallo

200 g kirsikkatomaatteja

½ ruukku basilikaa

2 tlk tomaattimurskaa

1 dl viiniä

1 rkl juoksevaa hunajaa

1½ tl suolaa

1 tl mustapipuuria

500 g tuoregnoccheja

Jauheliha oli karitsaa Pihlajasaaren Lammastilalta ja viini oli lauantai-illalta jäänyttä punaista. Ehkä värillä ei niin ollut väliä, mutta toisaalta punainen ajatuksellisesti sopii karitsan kanssa.

Ruskista jauheliha pannulla öljyssä. Pilko aurinkokuivatut tomaatit pieniksi (saksilla käy kätevästi). Raasta parmesaani, siivuta mozzarella, huuhdo kirsikkatomaatit, irrottele basilikanlehdet varsista.

Kumoa uunivuokaan tomaattimurskat. Sekoita joukkoon viini, hunaja, suola ja pippuri. Lisää gnocchit, jauheliha, aurinkokuivatut tomaatit, kirsikkatomaatit ja suurin osa basilikanlehdistä. Sekoita ja ripottele päälle parmesaaniraaste.

Siihen nähden, että kun en lähtökohtaisesti ihan valtavasti pidä tomaatista, niin vähän hymyilytti tämä tomaattia täyteen tungettu vuoka.

Paista 200 asteisen uunin alatasolla 25 minuuttia. Levittele mozzarellasiivut vuoan päälle ja paista vielä 5 minuuttia. Koristele basilikanlehdillä.

Italian värit lautasella! Ja vieläpä erinomaisen hyvää vähällä vaivalla. Vähän gnocchit jäivät mietityttämään, ehkä niitä todella pitäisi koittaa valmistaa itse. Otanpa siitä seuraavan ruokahaasteen!

Mumun kokkikerhossa pinaattilettuja

Tammikuussa oli kolme hyvään ruokaan ja seuraan keskittynyttä lauantaita, tämä oli niistä kolmas ja kahdesta ensimmäisestä voit lukea täältä, klik. Se kertomus onkin ollut varsin suosittu ja nosti minut pitkästä aikaa Parhaat ruokablogit -listalla peräti ykkössijalle! 

Tammikuun viimeisenä lauantaina olikin sitten jälleen aika suunnata Helsinkiin pienen tyttärentyttären (4v 10 kk) luo kokkikerhon merkeissä. Edellisestä kokkikerhosta voit lukea täältä, klik. Naperon mieltymys herkkuihin on pitkälti määritellyt aikaisempien kerhojen sisältöä, mutta nyt tyttäreni ohjasi meidät hellän napakasti toisille raiteille ja niinpä ohjelmassa oli pinaattiletut. 

En ole koskaan tehnyt pinaattilettuja! Siis ihan oikeasti, en koskaan. Johtunee varmastikin siitä, että pinaatti ei ole mikään suosikkiraaka-aineeni ja sitten toisaalta olen pitänyt niitä jotenkin työläinä valmistettavina. Mitä ne siis suinkaan eivät ole. Kun omat tyttäret olivat pieniä, niin varsinkin tämä nykyinen naperon äiti piti pinaattiletuista kovasti. No, miten minä äitinä tähän sitten vastasin? Ostamalla eineslettuja. Kyllä hävettää! Vaan niin hävettää moni muukin asia sieltä 80- ja 90 -luvuilta. Ei niistä nyt tällä kertaa sitten enempää..... 

Pinaattiletut

n. 40 kpl

150 g sulatettua pakastepinaattia

½ l maitoa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 munaa

1 rkl öljyä

Voita paistamiseen

Ota pinaatti sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana tai huoneenlämpöön saman päivän aamuna. Naperon mielestä muuten oli älyttömän hauskaa tökkiä sormella noita pinaattipallukoita.

Riko kulhoon kananmunat. Sekoita joukkoon loput ainekset. Ei kannata kerralla humauttaa kaikkea, muuten jauhot jäävät helposti kokkareisiksi. Hiljalleen lisäilet vuorotellen jauhoja ja maitoa, hyvä tulee. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolisen tuntia. Paista kuumalla pannulla rasvassa. 

Vanha valurautainen lettupannu oli tässä puuhassa ihan paras. Olemme koko perhe vannoutuneita valurautapannujen ja -patojen käyttäjiä. Itse en ole ostanut niitä blinipannuja lukuunottamatta uutena, vaan tehnyt löytöni edullisesti kirpputoreilta. Ostaessa kannattaa suosia niitä, joissa lukee Rosenlew, Upo tai muuta tuttua, silloin voit olla varma valuraudan laadusta. Ja mikäli löydät valurautaisen aarteen ruosteisena tai muuten epämääräisessä kunnossa, niin ei hätää. Olen kirjoittanut ohjeet, miten voit antaa niille uuden elämän, klik. Itseasiassa sieltä näet, miten juuri tämä pinaattilettujen paistossa käytetty pannu on kokenut muutoksen ruosteisesta kirpparilöydöstä ikuiseksi ystäväksi. 

Pinaattilettujen kanssa tarjosimme savulohitahnaa ja perunamuusia. Perunamuusiin silputtiin sekaan ruohosipulia.

Savulohitahna

Kotiliesi

200 g lämminsavulohta

1 prk ranskankermaa (iso purkki lähes kokonaan)

1 rkl sitruunamehua

3 rkl hienonnettua tilliä

suolaa ja pippuria maun mukaan

Hienonna lohi kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon ranskankerma, sitruunamehu, tilli sekä suola ja pippuri. Lisää ranskankermaa vähitellen, niin näet minkäverran sitä menee, jotta tahnan koostumus on mieleisesi. Meillä sitä jäi vähän purkin pohjalle, mutta loput nakattiin perunamuusin sekaan, mitään ei mennyt hukkaan. Ole suolan kanssa varovainen, sillä lämminsavulohi on jo valmiiksi suolaista. Maistele matkan varrella.

Tämän linkin, klik, takaa löytyy muitakin herkullisia lisukkeita tarjottavaksi pinaattilettujen kanssa. Kannattaa kurkata!

Naperon sanoja siteeratakseni: Ruoka maistuu parhaiten sille, joka sen on tehnyt! Tyttö pistelikin lettuja melkoisen annoksen ja näkyivät ne maistuvan myös meille muille. Yllättäen pinaattiletut tulivat kerrasta jäädäkseen repertuaariini.

Voi kun aina vois olla lauantai!

Korona-aika ja eristäytyminen sosiaalisista tilanteista on kova paikka monelle. Ainakin minulle. Kaipaan niin kovasti läheisteni ja ystävieni seuraa. Ja nimenomaan isosti. Isosti, että on paljon porukkaa koolla, tungosta, hyvää ruokaa ja puheensorinaa. Kaipaan myös ulkona syömistä ja kiireetöntä lipumista virran viemänä, paikasta toiseen. Olen onnekas, sillä tammikuussa reilun viikon sisällä nämä molemmat toiveet tavallaan täyttyivät! Toinen suunnitellusti, toinen vähän vahingossa. Molemmat kuitenkin erittäin turvallisesti, ensin ystävien kanssa pienellä porukalla (ei siis tungosta, mutta muut kriteerit täyttyivät) ja sitten yhden ystävän kanssa kuppilahyppely käytännöllisesti katsoen tyhjissä kuppiloissa. Mutta silti, mikä vapauden ja vaaran tuntu!

Ensimmäinen lauantai

Ensimmäisenä lauantaina juhlistimme pienellä porukalla ystävämme syntymäpäivää. Viinitasting, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea seuraa. Minulla oli ilo päästä myös mukaan juhlan järjestelyyn ja ruokien valmisteluun. Mikäpä sen mieluisampaa kaltaiselleni ruokaintoilijalle. Tarkkoja reseptejä ei ole, oikeastaan vaan ainesosaluetteloita, mutta yritin silmät tarkkana ja korvat höröllään seurata menun suunnittelijan toimia. Ja vielä siinä samalla auttaa kokkailussa ja siemailla viiniä. Varsinaista multitaskaamista! 

Vieraat toivotettiin tervetulleiksi samppanjalasillisella. Tietenkin! Mutta siitä siirryimme kotoisasti keittiön pöydän äärelle maistelemaan pieniä herkullisia makupaloja. Luonnollisestikin niille sovitettujen viinien kera. Ensimmäisenä ruokahalun herättäjänä nautimme porotäytteiset krustadit. Näin ne valmistettiin:

Porokrustadit

kylmäsavuporoa

sipulia

ranskankermaa

juustoraastetta

kananmuna

ketsuppia ja sinappia

krustadikuoria

Eli ei mitään tarkkoja määriä, mene fiiliksen mukaan. Sipulit kuullotettiin, poro pilkottiin ja sitten kaikki ainekset sekoitettiin tasaiseksi massaksi. Yksi kananmuna riitti, mutta juustoraastetta laitettiin todella rutkasti. Mikäli seos tuntuu liian kostealta, niin lisäämällä juustoraastetta tilanteen saa korjattua. Laita krustadikuoriin täytettä reilusti. Ja sitten uuniin! 

Oppi numero 1: krustadeja todellakin voi paistaa, en ollut ikinä sitä tehnyt. Lämpöä voi olla ihan reippaasti 225-250 ja paistoaika sellainen, että kuorien väri on selkeästi muuttunut. 

Porokrustadeille viininä suomalaisomisteisen Château Carsinin L'Etiquette Grise 2018. Muutamia Carsinin viinejä löytyy myös Alkon valikoimista, vaan ei tätä. Kaikkia Carsinin viinejä voit kuitenkin tilata tilan verkkokaupasta.

Skagenkrustadit

katkarapuskagenia

tilliä

sitruunamehua

Dijon Maille -sinappia

krustadikuoria

Voit valmistaa skagenin itse tai käyttää valmista. Mausta skagen makusi mukaan tillisilpulla, sitruunamehulla ja sinapilla. Täytä krustadit seoksella ja voit vielä vaikka laittaa tilliä koristeeksi. Meillä koristelu sitten näemmä jäi tekemättä.....

Oppi numero 2: krustadeja voi ostaa Ikeasta. Oikeasti! Todellakin nämä lisätään seuraavalle Ikea -ostoslistalle.

Skagenin kaveriksi laseihimme kaadettiin Saksan Rheingaun alueelta Weingut Prinz von Hessenin Winkeler Hasensprung Riesling. Parhaat rieslingit mielestäni tulevat Saksasta ja juurikin täältä Rheingausta, eikä tämä viini sitä muuksi muuttanut. Ja ei, etiketissä ei ole Suomen lippua, vaikka me niin kovasti olisimme halunneet niin ymmärtää. Olihan kuitenkin viinitaloa johtavan Donatus Landgraf von Hessenin isoisänisästä vähällä tulla Suomen kuningas reilut sata vuotta sitten. Kannattaa muuten vilkaista viinitilan sivuilta, miten komea kuningas meillä nyt olisi, mikäli tapahtumat olisivat menneet toisin! Tätä kyseistä viiniä ei löydy Alkon valikoimista, mutta Hessenin prinssin tuotannosta Prinz von Hessen Riesling Feinherb (15,90 €) on sangen suositeltava sekin. Viinilehti antaa tälle juuri nyt myynnissä olevalle 2018 vuosikerralle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii liian kalliiksi laatuun nähden. 

Ankanmaksaleivät

paahtoleipää (ei tarvitse olla sitä vaaleimmasta vaaleinta)

päärynähilloa

ankanmaksaa

Paahtoleivästä leikataan reunat pois ja leivät paahdetaan uunissa rapeiksi. Yksi leipä leikataan kolmeen osaan ja näin saaduille leipäsille sipaistaan päärynähilloa ja laitetaan ronski nokare ankanmaksaa. Ja myös sitä herkullista ankanrasvaa. Nam!

Oppi numero 3: Ranskassa makea viini tarjotaan usein alkupalojen yhteydessä, ei siis jälkiruuan kanssa, kuten yleensä meillä. Maistui!

Kuten maistui myös Carsinin makea Cadillac -viini, joka löytyy Alkon valikoimistakin (20,13 € 0,5 litran pullo). Makea, hapokas, aprikoosinen, hunajainen, mausteinen. Rypäleenä Sémillon. Täydellinen yhdistelmä ankanmaksan parina.

Kolme ruokahalua herättävää alkupalaa ja viiniä ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä ja kolme perille mennyttä oppia. Ei huono!

Vuohenjuustoa kahdella tavalla -salaatti

paahtoleipää

vuohenjuustokiekkoja

pehmeää vuodenjuustoa

vuonankaalia

kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja

balsamicoa

suolaa

sokeria

paahdettuja pinjansiemeniä

suolakeksejä

Aloita paahtamalla puolitetut tomaatit. Ripottele päälle suolaa, sokeria ja balsamicokastiketta. Paahda uunissa ainakin tunti. Ja mitäköhän asteita olisi ollut? Ehkä parisataa. Jätä kuitenkin muutamia tomaatteja paahtamatta, ne tulevat salaattilautaselle koristeeksi.

Leikkaa vuohenjuustopötköstä kiekkoja ja tee paahtoleivästä samankokoisia pyörylöitä. Paahda leipäpyörylöitä hetki uunissa, jotta rapeutuvat ja sitten hetki ennen tarjoilua, lisää vuohenjuustokiekot leipien päälle ja paahda vielä vähän lisää uunissa. 

Pilko paahdetut tomaatit pieneksi ja sekoita pehmeän vuohenjuuston joukkoon. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

Kokoa annokset lautasille. Alle vuonankaalia, päälle pari vuohenjuustoleipästä sekä suolakeksi, jonka päällä on pehmeää, tomaatilla maustettua vuohenjuustoa. Koristele koko komeus tomaatinpuolikkailla, balsamicolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä.

Ja kuten kuva paljastaa, oli meillä alkupalojen ja illallisen välissä myös vielä huikea punaviinitasting. Sen osalta keskityin vain tastingiin sekä tarinoihin viinien taustoista ja tietoisesti jätin kynän ja muistivihon pois. Joskus on vaan ihanaa pelkästään keskittyä olennaiseen ja nyt oli se hetki.

Pääruuaksi saimme muhkeita lindströmin pihvejä. Salaisella ohjeella valmistetun kastikkeen kera. Lisukkeena perunamuusia ja herneitä. Ah, miten hyvää! Ja ei, ei mitään ohjeita. Näiden valmistusta en oikein ehtinyt edes seuraamaan. Kastikkeessa oli kuitenkin valkoviiniä, kermaa, sinappia ja ketsuppia. Siitä sitten vaan keittelemään näillä eväin! Mutta sen kyllä päätin, että otan lähes elämäntehtäväksi löytää täydellisen lindströmin pihvin ohjeen. Vinkkejä vastaanotetaan!

Pääruuan jälkeen maistuikin sitten roquefortjuusto viikunahillolla sekä pyörryttävän upea Château Doisy-Daene vuodelta 1996. Luoja, mitä hemmottelua! 

Upea illallisemme päättyi makeasti edellisenä iltana leipomaamme suklaakakkuun, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Viininä ainakin itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu ranskalainen  Mas Amiel Vintage 2013. Lisää Mas Amielin tilasta voit lukea täältä, klik, mutta tuotteet ovat saatavilla vain ravintoloista. 

Mikä mahtava ilta! Ilta täynnä makuja ja tarinoita. Naurua ja ystäviä. Miten olinkaan tätä kaikkea kaivannut ja sen sain. Kiitos universumille ja syntymäpäiväsankarille ❤

Toinen lauantai

Sitten tuli seuraava lauantai. Lauantai, jolloin ihan vaan sen suuremmin suunnittelematta lähdin ystäväni kanssa kahdestaan myöhäiselle lounaalle. Eipä arvattu lähtiessämme, että iltapäivästä kehkeytyi 7 tunnin mittainen lounashäppening. Kyllä, seitsemän tunnin!

Riihimäellä Obelix on ehdottomasti tasoltaan paras ravintola. Hyvää ruokaa saa toki muutamasta muustakin ravintolasta, mutta mikäli mielit syödä pitkän kaavan mukaan, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyllä näin on. Piste. 

Ruokavalintoja siivittämään gin&tonic -listalta Metsä gin. Kotimainen Gustav Metsä Gin löytyy  myös Alkon hyllystä. Väritön, kuiva, terävä, katajanmarjainen, sitruksinen, korianterinen, kevyen havuinen, mausteinen, runsas. Ja palkittu! Hopeaa kesällä 2020 arvostetussa Global Spirits Masters -kilpailussa. Varsin kelpo GT siis!

Ruokavalinnoissa päätimme pysyä alkupaloissa. Aloitimme Obelixin blinillä (13,90 €). Talon muhkea tattariblini, kirjolohta confit, kirjolohen mätiä, punasipulia, pikkelöityä retiisiä, graavattua keltuaista, hapankermaa ja sitruunasiirappia. Olimme myös liikuttavan yksimielisiä valinnoissamme, näin säästyimme alati vaanivalta annoskateudelta!

Annos hiveli silmiä ja maistui taivaalliselta. Täytteitä oli runsaasti, olisi jopa riittänyt kahdelle blinille. Pikkelöidyt retiisit olivat mielestäni vähän turhat, mutta ihan vaan siitä syystä, että en itse pidä pikkelöidyistä aineksista. Epämieluisat komponentit voi jättää syömättä tai tehdä kuten minä, syödä pois heti alta kuleksimasta ja hörpätä viiniä päälle 😉

Ruokajuoma läpi koko setin  kuiva, mineraalinen ja hedelmäinen valkoviini Saksasta, Donatushof Saar Riesling Trocken (41 € pullo). 

Toiseksi annokseksi alkuruokalistalta valitsimme raputacot (9,90 €). Kaksi pikkurieskaa, chiliöljyssä tiristettyjä jättiravunpyrstöjä, guacamolea, paahdettua maissia, punasipulia ja mikrovihreitä. Siis mikrovihreitä? Ensimmäistä kertaa näin versoja kutsuttavan tällä nimellä. 

Vaikka vähän jännitin, onko chili minulle liian tulista, niin ei ollut. Maissit taisivat olla suoraan purkista, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin maut olivat tässäkin kohdillaan. Rieskojen syöminen hieman askarrutti, veitselle ne olivat liian kovia leikattavaksi, kuten myös käsin taitettavaksi. Päädyimme kuitenkin syömään ne sormin. Vähän sottaista puuhaa, ei mikään ensitreffiruoka, jolloin pitäisi pystyä sievästi aterioimaan. 

Alkuruokafiestamme huipentui juustolankkuun (14,90 €). Cheddaria, vuohenjuustoa, uunifetaa, siemennäkkäriä, punajuuripestoa, balsamicosiirappia ja parmankinkkua. Annos oli VALTAVA! Jos olisimme tienneet, miten valtava, olisimme jakaneet annoksen. Vaan kun ei ollut mihinkään kiire, niin oli aivan täydellistä vaan istua ja olla, siemailla viiniä ja napsia herkkuja. 

Varsinaista jälkiruokaa emme tilanneet, vaan viimeistelimme reilun kolmen tunnin session Salted Caramel -kahvilla (9 €). Yleensä näissä hetkissä päädyn Irlannin kahviin, mutta voin kertoa, että tämä suolakaramellikahvi on ihan vaan järkyttävän hyvää! 

Koska olo oli kuin olisimme saaneet Vapaudu vankilasta -kortin, emme malttaneet lähteä vieläkään kotiin, vaan päätimme mennä lasilliselle Teatterihotellille. Varovaisesti kuitenkin kurkistelimme matkan varrella yhteen pubiin ja todettuamme reitin selväksi eli ravintolan lähes tyhjäksi (2 asiakasta), poikkesimme sisälle. Teatterihotellin aulabaarissa, jota mielestäni vähän virheellisesti mainostetaan Wine Barina, oli myös varsin turvallista. Siellä kun oli lisäksemme vain yksi asiakas. Ainakin 10 metrin päässä meistä. 

Tosiaan ikkunassa on Wine Bar -teippaukset, mutta viinilistaa ei talosta löydy (on aivan kohta tulossa), eikä tarjolla ollut kuin yhtä punaviiniä piccolopullossa (koska edellisenä iltana oli ollut tilaisuus yläkerrassa, hmmm). Otettiin sitten varman päälle Hartwallin harmaat. Viinibaarissa. Noh, ravintolan puolustukseksi on sanottava, että vuorossa ollut varsin mukava henkilö sitten yllättäen löysikin jostain muutaman viinipullon ja maistoimmekin yhtä. Jäämme mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan, milloin lupaukset lunastetaan ja viinibaarista tulee viinibaari. 

Että sellainen lounas. Alusta loppuun seitsemän tuntia. Olipa ihanaa, pitkästä aikaa ulkona sillä erotuksella, että ilta päättyi yhdeksän jälkeen kotiin, eikä puolilta öin paikalliseen karaokeravintolaan. Sehän se illan kulku terveessä maailmassa on tavannut olla!

Kolmas lauantai

Tammikuu sisälsi vielä kolmannenkin loistolauantain, silloin ollaan mumun kokkikerhossa ja siitä voit lukea täältä, klik.