Korona-aika ja eristäytyminen sosiaalisista tilanteista on kova paikka monelle. Ainakin minulle. Kaipaan niin kovasti läheisteni ja ystävieni seuraa. Ja nimenomaan isosti. Isosti, että on paljon porukkaa koolla, tungosta, hyvää ruokaa ja puheensorinaa. Kaipaan myös ulkona syömistä ja kiireetöntä lipumista virran viemänä, paikasta toiseen. Olen onnekas, sillä tammikuussa reilun viikon sisällä nämä molemmat toiveet tavallaan täyttyivät! Toinen suunnitellusti, toinen vähän vahingossa. Molemmat kuitenkin erittäin turvallisesti, ensin ystävien kanssa pienellä porukalla (ei siis tungosta, mutta muut kriteerit täyttyivät) ja sitten yhden ystävän kanssa kuppilahyppely käytännöllisesti katsoen tyhjissä kuppiloissa. Mutta silti, mikä vapauden ja vaaran tuntu!
Ensimmäinen lauantai
Ensimmäisenä lauantaina juhlistimme pienellä porukalla ystävämme syntymäpäivää. Viinitasting, hyvää ruokaa ja ennenkaikkea seuraa. Minulla oli ilo päästä myös mukaan juhlan järjestelyyn ja ruokien valmisteluun. Mikäpä sen mieluisampaa kaltaiselleni ruokaintoilijalle. Tarkkoja reseptejä ei ole, oikeastaan vaan ainesosaluetteloita, mutta yritin silmät tarkkana ja korvat höröllään seurata menun suunnittelijan toimia. Ja vielä siinä samalla auttaa kokkailussa ja siemailla viiniä. Varsinaista multitaskaamista!
Vieraat toivotettiin tervetulleiksi samppanjalasillisella. Tietenkin! Mutta siitä siirryimme kotoisasti keittiön pöydän äärelle maistelemaan pieniä herkullisia makupaloja. Luonnollisestikin niille sovitettujen viinien kera. Ensimmäisenä ruokahalun herättäjänä nautimme porotäytteiset krustadit. Näin ne valmistettiin:
Porokrustadit
kylmäsavuporoa
sipulia
ranskankermaa
juustoraastetta
kananmuna
ketsuppia ja sinappia
krustadikuoria
Eli ei mitään tarkkoja määriä, mene fiiliksen mukaan. Sipulit kuullotettiin, poro pilkottiin ja sitten kaikki ainekset sekoitettiin tasaiseksi massaksi. Yksi kananmuna riitti, mutta juustoraastetta laitettiin todella rutkasti. Mikäli seos tuntuu liian kostealta, niin lisäämällä juustoraastetta tilanteen saa korjattua. Laita krustadikuoriin täytettä reilusti. Ja sitten uuniin!
Oppi numero 1: krustadeja todellakin voi paistaa, en ollut ikinä sitä tehnyt. Lämpöä voi olla ihan reippaasti 225-250 ja paistoaika sellainen, että kuorien väri on selkeästi muuttunut.
Porokrustadeille viininä suomalaisomisteisen Château Carsinin L'Etiquette Grise 2018. Muutamia Carsinin viinejä löytyy myös Alkon valikoimista, vaan ei tätä. Kaikkia Carsinin viinejä voit kuitenkin tilata tilan verkkokaupasta.
Skagenkrustadit
katkarapuskagenia
tilliä
sitruunamehua
Dijon Maille -sinappia
krustadikuoria
Voit valmistaa skagenin itse tai käyttää valmista. Mausta skagen makusi mukaan tillisilpulla, sitruunamehulla ja sinapilla. Täytä krustadit seoksella ja voit vielä vaikka laittaa tilliä koristeeksi. Meillä koristelu sitten näemmä jäi tekemättä.....
Oppi numero 2: krustadeja voi ostaa Ikeasta. Oikeasti! Todellakin nämä lisätään seuraavalle Ikea -ostoslistalle.
Skagenin kaveriksi laseihimme kaadettiin Saksan Rheingaun alueelta Weingut Prinz von Hessenin Winkeler Hasensprung Riesling. Parhaat rieslingit mielestäni tulevat Saksasta ja juurikin täältä Rheingausta, eikä tämä viini sitä muuksi muuttanut. Ja ei, etiketissä ei ole Suomen lippua, vaikka me niin kovasti olisimme halunneet niin ymmärtää. Olihan kuitenkin viinitaloa johtavan Donatus Landgraf von Hessenin isoisänisästä vähällä tulla Suomen kuningas reilut sata vuotta sitten. Kannattaa muuten vilkaista viinitilan sivuilta, miten komea kuningas meillä nyt olisi, mikäli tapahtumat olisivat menneet toisin! Tätä kyseistä viiniä ei löydy Alkon valikoimista, mutta Hessenin prinssin tuotannosta Prinz von Hessen Riesling Feinherb (15,90 €) on sangen suositeltava sekin. Viinilehti antaa tälle juuri nyt myynnissä olevalle 2018 vuosikerralle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii liian kalliiksi laatuun nähden.
Ankanmaksaleivät
paahtoleipää (ei tarvitse olla sitä vaaleimmasta vaaleinta)
päärynähilloa
ankanmaksaa
Paahtoleivästä leikataan reunat pois ja leivät paahdetaan uunissa rapeiksi. Yksi leipä leikataan kolmeen osaan ja näin saaduille leipäsille sipaistaan päärynähilloa ja laitetaan ronski nokare ankanmaksaa. Ja myös sitä herkullista ankanrasvaa. Nam!
Oppi numero 3: Ranskassa makea viini tarjotaan usein alkupalojen yhteydessä, ei siis jälkiruuan kanssa, kuten yleensä meillä. Maistui!
Kolme ruokahalua herättävää alkupalaa ja viiniä ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä ja kolme perille mennyttä oppia. Ei huono!
Vuohenjuustoa kahdella tavalla -salaatti
paahtoleipää
vuohenjuustokiekkoja
pehmeää vuodenjuustoa
vuonankaalia
kirsikka- tai muita pieniä tomaatteja
balsamicoa
suolaa
sokeria
paahdettuja pinjansiemeniä
suolakeksejä
Aloita paahtamalla puolitetut tomaatit. Ripottele päälle suolaa, sokeria ja balsamicokastiketta. Paahda uunissa ainakin tunti. Ja mitäköhän asteita olisi ollut? Ehkä parisataa. Jätä kuitenkin muutamia tomaatteja paahtamatta, ne tulevat salaattilautaselle koristeeksi.
Leikkaa vuohenjuustopötköstä kiekkoja ja tee paahtoleivästä samankokoisia pyörylöitä. Paahda leipäpyörylöitä hetki uunissa, jotta rapeutuvat ja sitten hetki ennen tarjoilua, lisää vuohenjuustokiekot leipien päälle ja paahda vielä vähän lisää uunissa.
Pilko paahdetut tomaatit pieneksi ja sekoita pehmeän vuohenjuuston joukkoon. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.
Kokoa annokset lautasille. Alle vuonankaalia, päälle pari vuohenjuustoleipästä sekä suolakeksi, jonka päällä on pehmeää, tomaatilla maustettua vuohenjuustoa. Koristele koko komeus tomaatinpuolikkailla, balsamicolla ja paahdetuilla pinjansiemenillä.
Ja kuten kuva paljastaa, oli meillä alkupalojen ja illallisen välissä myös vielä huikea punaviinitasting. Sen osalta keskityin vain tastingiin sekä tarinoihin viinien taustoista ja tietoisesti jätin kynän ja muistivihon pois. Joskus on vaan ihanaa pelkästään keskittyä olennaiseen ja nyt oli se hetki.
Pääruuaksi saimme muhkeita lindströmin pihvejä. Salaisella ohjeella valmistetun kastikkeen kera. Lisukkeena perunamuusia ja herneitä. Ah, miten hyvää! Ja ei, ei mitään ohjeita. Näiden valmistusta en oikein ehtinyt edes seuraamaan. Kastikkeessa oli kuitenkin valkoviiniä, kermaa, sinappia ja ketsuppia. Siitä sitten vaan keittelemään näillä eväin! Mutta sen kyllä päätin, että otan lähes elämäntehtäväksi löytää täydellisen lindströmin pihvin ohjeen. Vinkkejä vastaanotetaan!
Pääruuan jälkeen maistuikin sitten roquefortjuusto viikunahillolla sekä pyörryttävän upea Château Doisy-Daene vuodelta 1996. Luoja, mitä hemmottelua!
Upea illallisemme päättyi makeasti edellisenä iltana leipomaamme suklaakakkuun, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Viininä ainakin itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu ranskalainen Mas Amiel Vintage 2013. Lisää Mas Amielin tilasta voit lukea täältä, klik, mutta tuotteet ovat saatavilla vain ravintoloista.
Mikä mahtava ilta! Ilta täynnä makuja ja tarinoita. Naurua ja ystäviä. Miten olinkaan tätä kaikkea kaivannut ja sen sain. Kiitos universumille ja syntymäpäiväsankarille ❤
Toinen lauantai
Sitten tuli seuraava lauantai. Lauantai, jolloin ihan vaan sen suuremmin suunnittelematta lähdin ystäväni kanssa kahdestaan myöhäiselle lounaalle. Eipä arvattu lähtiessämme, että iltapäivästä kehkeytyi 7 tunnin mittainen lounashäppening. Kyllä, seitsemän tunnin!
Riihimäellä Obelix on ehdottomasti tasoltaan paras ravintola. Hyvää ruokaa saa toki muutamasta muustakin ravintolasta, mutta mikäli mielit syödä pitkän kaavan mukaan, niin muita vaihtoehtoja ei ole. Kyllä näin on. Piste.
Ruokavalintoja siivittämään gin&tonic -listalta Metsä gin. Kotimainen Gustav Metsä Gin löytyy myös Alkon hyllystä. Väritön, kuiva, terävä, katajanmarjainen, sitruksinen, korianterinen, kevyen havuinen, mausteinen, runsas. Ja palkittu! Hopeaa kesällä 2020 arvostetussa Global Spirits Masters -kilpailussa. Varsin kelpo GT siis!
Ruokavalinnoissa päätimme pysyä alkupaloissa. Aloitimme Obelixin blinillä (13,90 €). Talon muhkea tattariblini, kirjolohta confit, kirjolohen mätiä, punasipulia, pikkelöityä retiisiä, graavattua keltuaista, hapankermaa ja sitruunasiirappia. Olimme myös liikuttavan yksimielisiä valinnoissamme, näin säästyimme alati vaanivalta annoskateudelta!
Annos hiveli silmiä ja maistui taivaalliselta. Täytteitä oli runsaasti, olisi jopa riittänyt kahdelle blinille. Pikkelöidyt retiisit olivat mielestäni vähän turhat, mutta ihan vaan siitä syystä, että en itse pidä pikkelöidyistä aineksista. Epämieluisat komponentit voi jättää syömättä tai tehdä kuten minä, syödä pois heti alta kuleksimasta ja hörpätä viiniä päälle 😉
Ruokajuoma läpi koko setin kuiva, mineraalinen ja hedelmäinen valkoviini Saksasta, Donatushof Saar Riesling Trocken (41 € pullo).
Toiseksi annokseksi alkuruokalistalta valitsimme raputacot (9,90 €). Kaksi pikkurieskaa, chiliöljyssä tiristettyjä jättiravunpyrstöjä, guacamolea, paahdettua maissia, punasipulia ja mikrovihreitä. Siis mikrovihreitä? Ensimmäistä kertaa näin versoja kutsuttavan tällä nimellä.
Vaikka vähän jännitin, onko chili minulle liian tulista, niin ei ollut. Maissit taisivat olla suoraan purkista, mutta jos sen ei antanut häiritä, niin maut olivat tässäkin kohdillaan. Rieskojen syöminen hieman askarrutti, veitselle ne olivat liian kovia leikattavaksi, kuten myös käsin taitettavaksi. Päädyimme kuitenkin syömään ne sormin. Vähän sottaista puuhaa, ei mikään ensitreffiruoka, jolloin pitäisi pystyä sievästi aterioimaan.
Alkuruokafiestamme huipentui juustolankkuun (14,90 €). Cheddaria, vuohenjuustoa, uunifetaa, siemennäkkäriä, punajuuripestoa, balsamicosiirappia ja parmankinkkua. Annos oli VALTAVA! Jos olisimme tienneet, miten valtava, olisimme jakaneet annoksen. Vaan kun ei ollut mihinkään kiire, niin oli aivan täydellistä vaan istua ja olla, siemailla viiniä ja napsia herkkuja.
Varsinaista jälkiruokaa emme tilanneet, vaan viimeistelimme reilun kolmen tunnin session Salted Caramel -kahvilla (9 €). Yleensä näissä hetkissä päädyn Irlannin kahviin, mutta voin kertoa, että tämä suolakaramellikahvi on ihan vaan järkyttävän hyvää!
Koska olo oli kuin olisimme saaneet Vapaudu vankilasta -kortin, emme malttaneet lähteä vieläkään kotiin, vaan päätimme mennä lasilliselle Teatterihotellille. Varovaisesti kuitenkin kurkistelimme matkan varrella yhteen pubiin ja todettuamme reitin selväksi eli ravintolan lähes tyhjäksi (2 asiakasta), poikkesimme sisälle. Teatterihotellin aulabaarissa, jota mielestäni vähän virheellisesti mainostetaan Wine Barina, oli myös varsin turvallista. Siellä kun oli lisäksemme vain yksi asiakas. Ainakin 10 metrin päässä meistä.
Tosiaan ikkunassa on Wine Bar -teippaukset, mutta viinilistaa ei talosta löydy (on aivan kohta tulossa), eikä tarjolla ollut kuin yhtä punaviiniä piccolopullossa (koska edellisenä iltana oli ollut tilaisuus yläkerrassa, hmmm). Otettiin sitten varman päälle Hartwallin harmaat. Viinibaarissa. Noh, ravintolan puolustukseksi on sanottava, että vuorossa ollut varsin mukava henkilö sitten yllättäen löysikin jostain muutaman viinipullon ja maistoimmekin yhtä. Jäämme mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan, milloin lupaukset lunastetaan ja viinibaarista tulee viinibaari.
Että sellainen lounas. Alusta loppuun seitsemän tuntia. Olipa ihanaa, pitkästä aikaa ulkona sillä erotuksella, että ilta päättyi yhdeksän jälkeen kotiin, eikä puolilta öin paikalliseen karaokeravintolaan. Sehän se illan kulku terveessä maailmassa on tavannut olla!
Kolmas lauantai
Tammikuu sisälsi vielä kolmannenkin loistolauantain, silloin ollaan mumun kokkikerhossa ja siitä voit lukea täältä, klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti