Festariviikonloppu Tampereella nääs

Syksyn kolkutellessa jo ovea on mukavaa palata kesän tunnelmiin blogikirjoitusten kautta. Melko monta reissua ja retkeä onkin jonossa odottamassa raportointia, joten tekemisen puutetta ei pimenevien iltojen osalta ole odotettavissa.

En ole oikein koskaan ollut mikään varsinainen festari-ihminen. En ole nuorenakaan kiertänyt rokkifestareita tai myöhemmin Pori Jazzeja sun muita. Ja voiko Iskelmä-tapahtumia oikein edes kutsua festareiksi? IskelmäKesä Lahti tuli kuitenkin tsekattua tänä kesänä, siitä voit lukea täältä, klik.

Vähän itsenikin yllättäen kiinnostuin, kun jo talvella ystäväni pyysi minua seurakseen Tammerfestiin. Innostuimme järjestämään oikein koko viikonlopun tapahtuman, hankimme liput, varasimme hotellin ja vielä kesäteatteriinkin liput ja pöydän illalliselle. Kun kerran mennään, niin mennään kunnolla.

Hotelli

Varasin meille majoituksen Lapland Hotels Tampereelta (vai Tampereesta? Miten tämä taivutetaan oikein?) ja ihastuimme ikihyviksi.

Hotellin sijainti on loistava, aivan Tampere-talon vieressä ja rautatieasemaltakin lyhyt matka. Sekä huoneiden, että yleisten tilojen sisustus hiveli silmääni. Lappi oli läsnä, mutta hillityn tyylikkäästi.

Aamiainen hipoi täydellisyyttä ja myös aamiaishuone oli huikea! Monipuolisesta tarjonnasta ei puuttunut mitään. Löytyi mustat makkarat ja smoothiet, toiveiden mukaisesti täytettyä munakasta unohtamatta. Tarkkasilmäinen henkilökunta opasti vieraat vapaisiin pöytiin ja kahvikannut tuotiin viipymättä. Ilo ja tekemisen meininki huokuivat, tarjoilupöytiä täydentävä työntekijä jopa hyräili työtä tehdessään! Mahtava paikka, haluan ehdottomasti yöpyä täällä myös seuraavilla Tampereen reissuillani.

Viikinsaari

Kesäteatteri ja päivällinen Viikinsaaressa, leppoisa laivamatka, Miljoonasateen musiikkia, hyvää ruokaa. Mikään ei voisi mennä pieleen. Eihän?

Parinkymmenen minuutin laivamatka täydellisen sinisen taivaan alla oli juuri niin leppoisa ja helteisen aurinkoinen, mitä olin odottanutkin.

Viikinsaari oli minulle entuudestaan tuntematon paikka ja yllätyinkin, kun kuulin ravintolan olevan perustettu vuonna 1866! Tampereen vanhimmalla kesäravintolalla on huikeat perinteet ja historian havinan lähes kuulee. Lisää ravintolan historiasta voit lukea täältä, klik.

Sisustus kolahti minuun ihan täysillä. Vanhaa tyyliä, hivenen rosoa ja menneen maailman romantiikkaa. Aivan täydellistä!

Ravintola panostaa kotimaisiin raaka-aineisiin ja paikallisten tuottajien tuotteisiin. Alkuruokana nautinkin Ahlmanin fetaisaa tomaatin ja lipstikkajogurtin kera tai vetaa, kuten kuitissa luki. Tamperelaisen Ahlmanin tilameijerin tuotteita voit käydä hankkimassa suoraan tilan omasta puodista, josta löytyy myös oman leipomon lämpimäisiä sekä muiden paikallisten pientuottajien tuotteita.

Pääruokana päivän kala, joka tällä kertaa oli paistettua kuhaa. Jälkiruokaan saakka emme ennen kesäteatterinäytöstä ehtineet, mutta epäilemättä myös se olisi ollut herkullista. Lasillinen Delot samppanjaa, 2 ruokalajia sekä puolikas La Chablisienne -pullosta maksoivat yhteensä tasan 75 euroa.

Kesäteatteri oli meille valtaisa pettymys. Lähdimme väliajalla pois, koska emme vaan kertakaikkiaan jaksaneet ymmärtää sitä kaahotusta. Kuulin kyllä jälkeenpäin, että meno olisi väliajan jälkeen parantunut, mutta me olimme siinä vaiheessa jo matkalla takaisin keskustaan lähes tyhjällä laivalla.

Paluumatkalla näimme vilahduksen Juha Tapion esiintymisestä jo käynnissä olevan Tammerfestin lavalta. Rannat ja sillat olivat täynnä ihmisiä, jotka nauttivat niin auringosta, kuin musiikistakin.

Jälkiruoka kun jäi väliin, nautimme sen nestemäisenä Champagne Bar Santén terassilla. Tämä on Tampereella ehdoton paikka samppanjan ja laatuviinien ystäville. Ja sitten ajoissa nukkumaan, keräämään voimia seuraavan päivän festarointiin! Tunsimme itsemme hivenen mummoiksi ja sitähän minä tietysti olenkin.....

Tammerfestin lauantai

Aamupäiväisen Tammelan torin kirppiskierroksen jälkeen siirryimmekin hiljaksiin varsinaiselle festarialueelle tuhansien muiden kera. Ihan VIP-liput olimme ystäväni ohjeistuksen mukaan hankkineet ja vaikka hinta hivenen kirvelikin, niin totesin sen olleen hyvä päätös.

VIP -alueella oli suht väljää ja onnistuimme saamaan oman pöydän, jota pidimmekin tukikohtana koko illan ajan. Pienen kävelykierroksen tein festarialueella ja totesin, että tungos oli kyllä valtaisa, kuten kuvasta näkyy. Minä en ainakaan olisi jaksanut paahtavassa helteessä seistä kentällä kovin pitkään. Nyt me ikäihmiset saimme istua, kun siltä tuntui ja näimme koko ajan, mitä lavalla tapahtui.

Suurin yllätys ja vieläpä positiivinen sellainen oli minulle VIP-alueen ruokatarjonta. Sehän oli aivan huikea! Ennakkokäsitykseni romuttui välittömästi herkkuja notkuvien noutopöytien äärellä. Enää lipun hintakaan ei tuntunut niin pahalta. Ruualla saa kyllä meikäläisen tyytyväiseksi!

Illan kaikki esiintyjät olivat mieleisiäni. Anna Puu, Tuure Kilpeläinen, Lauri Tähkä, Vesta, Vesala, J Karjalainen, mutta kuvan tähän ansaitsee the one and only, Popeda ja Pate Mustajärvi. Pitkä kuuma kesä kaikui korvissa vielä pitkään!

Loppuun vielä pari mieluista kuvaa rautatieaseman tunnelista, jossa oli esillä Tampereen seudun työväenopiston valokuvauksen syventävän jatkokurssin kurssilaisten otoksia.

Iskelmää Lahes

Lähdin Lahteen. Yökylään ystävän luo. Ensimmäisen ystäväni luo, jonka kanssa olemme pitäneet yhtä lapsuudesta saakka. Suuntana IskelmäKesä Lahti -tapahtuma. Kolmantena mukanamme oli yksi teinivuosieni parhaimmista ystävistä. Ystävä, jonka "kadotin" neljäksikymmeneksi vuodeksi. Kyllä, neljäksikymmeneksi! Lähes ihmisiäksi. Vaan ystävyyshän voi jatkua ihan siitä, mihin se päättyikin. Tai eihän se tavallaan edes päättynyt, mutta kun esihistoriallisena aikana viestintävälineet olivat kirje ja lankapuhelin, savumerkkien ja kirjekyyhkyjen ohella, niin yhteydenpito vaan jäi. Kiitos Mark Zuckerberg, kiitos Amerikka ja kiitos Facebook, tiemme kohtasivat uudelleen muutama vuosi sitten!

Pienet etkoilut, kuulumisten vaihdot ja meikkailut ystävän luona sujuivat rosékuohuvan siivittämänä. Cuvée Antoinette Crémant de Luxembourg Rosé Extra Dry (14,49 €) on kuiva, keskihapokas, aprikoosinen, metsämansikkainen, kevyen sitruunankuorinen, hennon karviaismainen ja yrttinen. Viini -lehdeltä juoma on saanut kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty). Itse pidin tästä kolmea tähteä enemmän, mutta myös hyvällä seuralla ja festarifiiliksellä saattoi olla vaikutuksensa! Crémantit ovat kyllä yleisesti ottaen aina (mielestäni) hyviä valintoja.

Sitten kaupungille. Ja syömään ensin, tottahan toki, jotta jaksaa festaroida. Coppa Eatery on uudehko, syksyllä 2018 Rosson paikalle avautunut ravintola Aleksanterinkadulla. Päätimme suunnata sinne.

Ja olipas kivanoloinen kuppila! Sisustuksesta pidin kovasti, samoin plussaa tuli asiallisista viinilaseista, sekä ystävällisestä palvelusta.

Alkuruuaksi valitsin Coppan veneet (9,50 €), sydänsalaattia, rapeaa pekonia ja sinihomejuustokastiketta. Nam, olipa hyvää ja hyvä idea myös kotona toteutettaksi.

Pääruuaksi valkosipulibroileria (18,90 €), hiiligrillattua maalaiskananpoikaa, tummaa valkosipulikastiketta ja valkosipuli-parilaperunaa. Annokset olivat reilun kokoisia ja hyvänmakuisia.

Tässä ystäväni kylmäsavulohipizza (16,90 €). Kylmäsavulohta, punasipulia, kapriksia, tillicremeä, pisaratomaatteja. Ruokalista on monipuolinen, varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Hiiligrillattujen ruokien ja pizzojen lisäksi löytyy myös salaatteja ja pastoja.

Jälkiruoka nautittiin juomana. Teki kovasti mieli kahvia ja niin on voimakkaasti  aina se ajatus päällä, että kahvidrinkit ovat Irish Coffee -tyyppisesti lämpimiä juomia. Tämä Afternoon Coffee (9,50 €) ei kuitenkaan ollut, mutta oikein hyvältä maistui silti! 4 cl Galliano-likööriä, espressoa, maitoa, jäitä. Onnistunee kotioloissakin.

Kokonaislaskuni 58,26 €, sisältäen kaksi ruokaa, alkulonkeron, jälkiruokajuoman sekä kolmanneksen viinipullosta, oli mielestäni sangen kohtuullinen.

Varsinainen Iskelmä -tapahtuma oli pienoinen pettymys. Esiintyjinä Jonne Aaron, Jannika B, Antti Ketonen sekä Raskasta Iskelmää -kokoonpano. Esiintyjissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, varsinkin kahdesta ensin mainitusta pidän kovasti. Yleisöä kuitenkin oli erittäin vähän, liekö syynä kesätapahtumien suuri määrä? Samoin oheispalveluita oli niukanlaisesti. Tai siis niitä ei ollut. Kuva on otettu Jonne Aaronin osuuden loppupuolella, hieman ennen Jannika B:tä.

Festariruokaan tänä päivänä jo monessa tapahtumassa panostetaan. Ei täällä. Makkaraperunat löytyivät toki ja sitten nämä lötköt kevätkääryleet. Kympillä.

Aurinkoa odottelimme oikeastaan koko päivän. Turhaan. Säätiedotus lupasi auringon tulevan esiin ensin klo 15, sitten klo 19 ja lopulta ehkä noin iltakympiltä ihme tapahtui.

Auringottomuudesta johtuen ilta oli melko viileä ja niinpä viimeisen esiintyjän lopetettua päätimme mennä vielä yhdelle johonkin lämpimään, mutta mahdollisimman lähelle. Näin päädyimme Hygge-Bariin aivan Aleksanterikadun alkupäähän. Marraskuussa 2018 avatussa olut- ja viinibaarissa pääpaino on Hartwallin tuotteilla. Sehän minulle, Hartwallin Original lonkeron ehkä suurimmalle kannattajalle ikinä, sopi erittäin hyvin! Täältä muuten bongasin Lonkero-viltin, joka on ehkä PAKKO saada ja ilokseni huomasinkin, että sen hankkiminen todellakin on mahdollista, klik. Oi oi, mikäs siihen olisi kietoutuessa viilenevässä kesäillassa.

Viihtyisässä baarissa olikin hyvä lepuutella aikaisemmin viikolla nivelsidevamman saanutta nilkkaa, joka ei suoranaisesti tykännyt festaroinnista. Ja kuten hyvä ystäväni oli minua ohjeistanut nilkkavamman hoidon kanssa, että muista kolme koota, KKK = kylmä, koho ja kompressio, niin tämä oli nyt festari-illan sovellus siitä. Lonkero oli kylmää :)

Loppuun vielä kuvakavalkadi illan esiintyjistä. Esiintymisjärjestyksessä. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, Jonne Aaron ja Jannika B ovat omia suosikkejani. Vähäisestä yleisöstä johtuen tai ansiosta alkuillasta olikin helppo päästä lähietäisyydelle eli toiseen riviin. Antti Ketonen on makuuni aivan liian siirappinen. Hän on myös kovasti tietoinen "söpöydestään", mikä ehkä paikkapaikoin oli hivenen koomistakin. Nimmarijono keikan jälkeen näytti loppumattomalta. Raskasta Iskelmää oli vähän hämmentävä kokemus. Ainakin aluksi. Olin toki kuullut Raskasta Joulua -kokoonpanosta, mutta nyt samat metallimiehet ovat tarttuneet Finnhits -klassikoihin....... Keikoittain vaihtelevan kokoonpanon solisteina Lahdessa olivat JP Leppäluoto (Charon), Tony Kakko (Sonata Arctica) ja Ville Tuomi (Kyyria/Suburban Tribe).