perjantai 29. huhtikuuta 2016

Perheilta Perhossa


Varmasti lähes kaikki tietävät ainakin nimeltä helsinkiläisen ravintolakoulu Perhon, mutta kuinka moni tietää ravintola Perhon, joka ei todellakaan ole mikään pelkkä lounasravintola, vaan missä voit nauttia laadukkaan illallisen perinteikkäässä ympäristössä. No, minä en tiennyt, mutta koska perheemme lähipiiriin kuuluu kyseisessä koulussa opiskeleva nuori mies, niin nyt tiedän. Kokiksi opiskevan opintoihin kuuluu myös saliharjoittelu tarjoilijan tehtävissä, joten mehän lähdimme perheen naisporukalla katsomaan, miten kaveri pärjää. Ja siinä sivussa söimme itsemme lähes tajuttomiksi......


Kyseessä on Suomen vanhin ravintolakoulu, joka on valtiolta saanut perustamisluvan 11.1.1935. Omaa koulutaloa ei tosin vielä silloin ollut, se eli tämä nykyisinkin käytössä oleva talo valmistui vuonna 1957 ja sen on suunnitellut professori Aarne Ervi. Lisää tietoa sekä koulun että ravintolan historiasta löydät täältä, klik.


Mutta sitten asiaan eli syömään! En paljon kirjoittele, kuvat puhukoot puolestaan. Ruoka oli hyvää, lähes erinomaista. Ihan yksi pienen pieni notkahdus osui kohdalleni, mutta niin pieni, että kannattaako siitä edes mainita, pitää muistaa, että kyse on vasta ammattiin opiskelevien valmistamista annoksista, jotka kuitenkin ammattitaitoinen keittiömestari hyväksyy ennen tarjolle tuomista. Mutta koska jokainen nyt miettii, että mikä se notkahdus oli, niin sinisimpukoista osa oli vähän viileitä. Ei pitäisi olla. Siitä viis, viihdyimme kaikinpuolin erittäin hyvin ja vaikka olimme pelänneet, että maanantai-iltana olemme suurinpiirtein ainoat asiakkaat, niin niin ei suinkaan ollut. Palvelu pelasi ja hinnat olivat kohtuulliset.


Alkuun otimme luonnollisestikin lasilliset samppanjaa. Champagne De Montpervier Brut  (6,30 €/ 12 cl) oli entuudestaan tuntematon, melko vaatimattomat kuplat omaava juoma, joka löytyy Alkon tilausvalikoimasta (22,90 €). Erittäin kuiva, erittäin hapokas, hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen. Ruokajuomana nautimme saksalaista Schloss Marienlay Kabinett Feinherb 2014 rieslingiä (38 €/pullo), josta en onnistunut löytämään mitään tarkempia tietoja.

Alkuruokia

Sokerisuolattua lohta ja savukalamoussea, 8 €
Omenaista maa-artisokkakeittoa ja tryffeli-mallaskrutonkeja, 6 €
Paistettuja kampasimpukoita persiljavoissa, 7 €
Pääruokia

Härän sisäfileepihvi, valkosipuli-perunakakkua ja viherpippurikastiketta, 20 €
Paahdettua siikaa, bataattipyreetä, friteerattua kukkakaalia ja sitruuna-voikastiketta, 19 €
Simpukoita kermaisessa currykastikkeessa eli sinisimpukoita, ranskalaisia perunoita ja sitruunamajoneesia, 16 €
Jälkiruokia

Lämmintä mutakakkua ja Perhon vaniljajäätelöä, 6 €.
Créme Brûlèe sitruunaruohosta ja jugurttisorbettia, 6 €.
Jälkiruokien kanssa (me täysi-ikäiset) nautimme vielä lasilliset Morande Late Harvest -jälkiruokaviiniä (6,20 € / 8 cl). Jälkiruokaviinit tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta mieleeni, niin myös tämä.

Simpukka-annokset olivat vaihtuvalta teemalistalta, muut normaalilta á la carte -listalta. Juuri tällä hetkellä teemana näyttää olevan herkullisilta vaikuttavat parsa-annokset. Menkää hyvät ihmiset tänne syömään, sen lisäksi, että saatte nauttia hyvästä ruuasta, saavat opiskelijat kullanarvoista oppia asiakaspalvelusta ja keittiötyöstä.

Oiva Toikan lasityö koristaa viereisen lisärakennuksen julkisivua


torstai 28. huhtikuuta 2016

Parsaa uunissa


Rakastan parsaa. Se niin kuuluu kevääseen ja tuntuu, että en saa siitä kyllikseni. Ja nyt ei sen valmistaminen enää helpompaa voi olla! Sain vinkin työkaveriltani, testasin ja nyt jaan tämän yksinkertaisen oivalluksen kanssanne. Unohda hankalat parsakattilat ja keittäminen. Pistä parsat uuniin!


Tämä pienen pieni kuuden parsan annos oli iltapalani. Yhden jätin testimielessä kuorimatta, mutta sanoisin, että kannattaa kuoria. Ja huomaatteko mikä ihana valo näkyy valokuvissa? Se on AURINKO, jota ei totta vie ole juurikaan viime aikoina näkynyt.


Eli laita kuoritut parsat leivinpaperin päälle uunipellille ja sitten pelti 175 asteiseen uuniin 10 minuutiksi ja se on siinä.


Päälle puristin hieman sitruunamehua, lorautin oliiviöljyä, ripottelin sormisuolaa ja raastoin parmesaania. Yksinkertainen on kaunista. Ja hyvää!

Parsat voit paistaa myös paistinpannulla, ohjeen siihen löydät täältä, klik. Helppoa sekin, mutta uunissa vieläkin helpompaa!


Ja seuraavana iltana nautin uunissa paistetut parsat uppomunan kanssa. Herkkua!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kurpitsanäkkäri


Tähän näkkäriin saat kätevästi upotettua erilaisia siemenpussin jämiä, ei tarvitse olla juuri tarkalleen ohjeen mukaista.


Sattumalta nyt kaikkia näitä aineksia löytyikin kaapista, ainoastaan uuden tuttavuuden eli maissijauhot kävin kaupasta hakemasta. Miksi tämä sitten on saanut nimekseen juuri kurpitsanäkkäri? Voisi hyvin olla myös auringonkukkanäkkäri, koska näitä molempia siemeniä on ohjeessa yhtä paljon.....

Kurpitsanäkkäri
Glorian Ruoka&Viini 3/2016

2 dl maissijauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
2 dl vettä
½ dl oliiviöljyä
3/4 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää kiehuva vesi, öljy ja suola. Sekoita ja anna taikinan seistä 10 minuuttia. Levitä leivinpaperilla peitetyn pellin päälle mahdollisimman ohuelti. Seos peittää lähes koko pellin.




Voit laittaa taikinan päälle toisen leivinpaperin ja sen avulla painella näkkileivän pinnan tasaiseksi. Paista 150 asteisessa uunissa 50 minuuttia tai kunnes näkkileipä on saanut pintaan hieman väriä. Värin arvioiminen oli vähän hankalaa, koska olin käyttänyt mustia seesaminsiemeniä ja niistä on vaikea sanoa, milloin ovat saaneet väriä.... Ehkä vähän pidempään olisi ollut hyvä paistella. Kokeilemalla sen vaan oppii, jokainen uunikin kun on omanlaisensa.


Näkkärinlevyn ollessa vielä lämmin ja pehmeä voit vaikka pizzaleikkurilla tehdä siitä sopivan kokoisia paloja.



Ja millaista oli? Vähän ehkä mautonta. Mausteita kannattaa lisätä, nythän tässä ei ollut kuin suolaa ja sitäkin minun makuuni hivenen liian vähän. Valkosipuli- tai paprikarouhetta sekä lisää suolaa ajattelin seuraavalla kerralla laittaa. Ja kannattaa yrittää saada taikinalevy mahdollisimman ohueksi. Ohuet palat kovettuivat päivässä näkkärimäisiksi, paksumpien jäädessä hivenen pehmeiksi. Muutenkin tämä oli seuraavana päivänä huomattavasti parempaa, mitä suoraan uunista tullessaan. Pelkältään en tätä rouskuttelisi, kuten usein rouskuttelen toista tekemääni siemennäkkäriä, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Parasta tämä oli sinihomejuuston kanssa, mutta toisaalta sen kanssa on hyvää pahvinpalanenkin......


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Afrikkalainen Bobotie

Mielessä oli jo jonkin aikaa pyörinyt vuosia sitten kokeiltu afrikkalainen jauhelihavuoka. Halusin ehdottomasti tehdä sitä juuri nyt, mutta ohje ei meinannut löytyä ei sitten mistään. Kahlasin läpi keittiön laatikon, minne olen kerännyt mielenkiintoisia reseptejä, selasin tietokoneelle tallennettuja ohjeita ja googlasin erinäisillä hakusanoilla. Turhaan. Muistin vain, että ruuan nimessä on B-kirjaimia. Se ei paljon googlessa(kaan) auta. Mutta lopulta tärppäsi, kun ymmärsin lisätä hakusanoihin aprikoosin. Jee, Bobotie löytyi!

Kokkailua nopeuttaa paljon, kun mittaa kaikki ainekset ensin valmiiksi. Minulla on näitä kirpparilta löydettyjä mittalaseja puolisen tusinaa. Aivan korvaamaton apu!

Bobotie-lihavuoka
6 annosta

500 g lampaan jauhelihaa
1 kuivahtanut vaalea leipäviipale
1 dl maitoa
1 iso keltasipuli
2 rkl öljyä
1 dl kuivattua aprikoosia
1 dl rusinoita
2 rkl mangochutneyta
2 rkl viinietikkaa
1 rkl currya
1½ tl suolaa
1 tl kurkumaa

Munamaito
2 kananmunaa
2 dl (täys)maitoa

Pinnalle
laakerinlehtiä

Lammas tai karitsa sopii tähän parhaiten, mutta minulla oli tällä kerralla Jusala Ranch'n ylämaakarjan naudan jauhelihaa. Täysmaitoa ei myöskään ollut, vaan kahvimaidoksi varattua kevytmaitoa. Näillä mentiin.


Pilko leipä ja laita palat maitoon turpoamaan noin viideksi minuutiksi. Pilko sipuli melko pieneksi silpuksi ja kuullota pannulla hetki öljyssä.


Pilko aprikoosi. 


Vaivaa käsin kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi. 


Painele taikina pienehköön (15x25 cm tms) voideltuun vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa 30 minuuttia.



Tee munamaito vatkaamalla munat ja maito sekaisin. Kaada seos jauhelihapaistoksen päälle. lisää laakerinlehdet ja paista vielä toiset 30 minuuttia. Minä paistelin pidempään, kunnes pinta oli saanut hivenen väriä.


Tarjoa lämpimänä riisin kanssa tai kylmänä voileivän päällä. Nam. Hyvää ja erilaista, kuivatut hedelmät sekä vähän eksoottisemmat mausteet tuovat paistokseen kivan säväyksen. Tätä syödään tällä viikolla töissä lounaseväänä!


torstai 21. huhtikuuta 2016

Pruuvi: Tour du Rhône


Edellisessä Etiketti-klubin pruuvissa maisteltiin vain ja ainoastaan Chardonnay-rypäleestä valmistettuja valkoviinejä, nyt illan teema oli lähestulkoon punainen. Tai mitä nyt yksi turhanpäiväinen rosé ja pari valkoista oli joukossa mukana. Hoidetaan ainakin se rosé nyt pois heti kättelyssä.....


Château d'Aqueria Tavel Rosé 2014 (14,58 €) on kuiva, hapokas, mansikkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen, rodukas. Valmistettu vain punaisista lajikkeista: Grenache, Cinsault, Syrah.  Tavel on AC-luokiteltu alue, jota asiantuntijat pitävät nimenomaan parhaana rosé-alueena. Pitäköön vain, minä en pitänyt viinistä. En pätkän vertaa. Ja tämä on ennenkin nähty, olen yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka eivät rosén päälle ymmärrä, sillä Viini -lehtikin antoi tälle peräti neljä tähteä (=laadukas ja hyvin tehty)!

Eli makumatka Ranskan Rhôneen alkakoon. Rhône ei ole tunnetuin Ranskan viinialueista, mutta kuitenkin erityisen monipuolisesti ruokaviinejä tuottava ja siitä syystä tutustumisen arvoinen.

Valkoiset

Valkoiset rypäleet alueella ovat Grenache Blanc, Viognier, Marsanne, Roussanne ja Muscat. Näistä valmistetaan yrttisiä, runsaita, täyteläisiä ja vivahtekkaita ruokapöydän viinejä. Viognier, Marsanne ja Roussanne kypsytetään usein tammitynnereissä ja tuloksena on raskaita ja tammisia, jopa lihalle sopivia viinejä. Muscat taas puolestaan tunnetaan rusinaisista, makeista ja lämpimistä aromeistaan.


Aloitimme maistelun parilla valkoisella, joista ensimmäinen löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Chapoutier Les Tanneurs 2014 (19,98 €), kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, yrttinen, paahteinen. Tuottaja ei tarkkaan kerro, mitä rypäleitä on käytetty, mutta pääasiassa kuitenkin Marsannea sekä lisäksi Viognieria ja Roussannea. Tuoksun kuvaukset eivät kovin houkuttelevilta kuulosta, sillä sieltä löytyi mineraalisuutta, härskiä voita, ummehtunutta tammea, hiivaa, mutta vastapainoksi myös Marsannen kukkaketoa. Maku oli sitten tuoksua raikkaampi, sitruunankuorta ja yrttejä. Viini tarvitsee kaverikseen ehdotttomasti ruuan. Ja jos tarvitset valkoviinin lihalle, jopa punaiselle, ylikypsälle, yrttiselle, niin tässä se on! Myös kuha ja raskaat, kermaiset kastikkeet mainittiin. Näin pelkältään maisteltuna en itse pitänyt tästä lainkaan, joten mahdollisuus ruuan kanssa on ehkä annettava.


Toisena valkoisena lasiin kaadettiin Perrin Châteauneuf-du-Pape Les Sinards 2014 (29,90 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mausteinen, tamminen, vivahteikas ja pitkä. Rypäleinä Clairette, Grenache Blanc ja Roussanne. Tämä täyteläinen, raskas, voinen, suorastaan rasvainen tai öljyinen, voimakkaan makuinen viini vaatii kumppanikseen myös vahva-aromisen ruuan. Toisaalta Alkon symboleiden mukaan viiniä voi käyttää myös meditointitarkoituksessa. Minä pidin tästä kovasti ja on pitänyt Viini -lehtikin antaessaan täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini, jonka laatu vastaa hintaa).



Etelä-Rhônen punaiset

Rhônen punaisista rypäleistä mainittakoon Grenache, Syrah, Carignan, Cinsault ja Mourvèdre. Erityisesti Etelä-Rhônen välimerellisessä ja kuuman kosteassa ilmastossa viljellään valtava määrä eri lajikkeita. Châteauneuf-du-Pape on etelän viinien keulakuva ja muita tähtiä ovat Gigondas, Lirac, Muscat de Beaumes-de-Venise, Tavel, Rasteau ja Vacqueyras. Alueella tuotetaan täyteläisiä blendejä, joita maisteltiin ensimmäisessä kolmen punaisen pruuvissa.


Guigal Côtes du Rhône 2012 (13,50 €) on täyteläinen, tanniininen, luumuinen, kypsän karpaloinen, mausteinen, hennon tallinen ja kevyen tamminen. Rypäleinä GSM-blendinä tunnettu Grenache, Syrah ja Mourvèdre. Gigal on yksi alueen arvostetuimmista tuottajista. Viini on marjaisan hapokas ja marjaisan mausteinen. Lämmetessään minun makuuni vähän liiankin marjaisa, vaikka sinänsä tästä pidinkin. Kestää myös muutaman vuoden kellaroinnin. Viini -lehdeltä tulee kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Gigondas L'Hallali Grande Reserve 2013 (16,34 €) oli vuorossa seuraavana. Linkki johtaa vuosikertaan 2014, joten ilmeisesti maistamamme vuosikerta on Alkon valikoimista loppunut. Ei anneta sen häiritä sen suuremmin. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, punaherukkainen, hennon nahkainen ja mausteinen modernin tyylin GSM-blendi eli Grenachea, Syrahia ja Mourvèdrea. Tämä täysin terästankkivalmisteinen tuote kuulemma joutaa kellariin pariksi vuodeksi, ellei juo. Minä ainakin pidin kovasti, vaikka en aromeista onnistunutkaan löytämään Syrah'ille tyypillistä häivähdystä palaneesta kumista.....Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuu vielä luonteikkaaksi.


Tämän kierroksen viimeisenä kiertämään laitettiin todella näyttävä 1,5 litran pullo Ogier Clos de l'Oratoire des Papes 2010:tä (80,90 €). Jättipullo löytyy Alkon tilausvalikoimasta, kuten myös normaalikokoinen pullo (43,90 €). Asiantuntijat sanovat, että viinillä on paremmat edellytykset kehittyä suuressa pullossa, mutta saa kyllä aikamoinen spesiaalitilanne olla, että tuon hankkisin. Viini on täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, nahkainen ja aromikas. Tuottaja ei suuressa salaperäisyydessään kerro rypäleistä, mutta veikkaus oli, että ainakin Syrahia ja Grenachea siitä löytyisi. Itse en tuoksusta kovinkaan innostunut, mutta maku kyllä veti suupielet hymyyn, joten muistiinpanoihin piirrettiin leveä hymynaama. Ja koska on kyse Alkon tilausvalikoimaan kuuluvasta viinistä, niin Viini -lehden asiantuntijoiden lausuntoa ei siitä löydy.

Pohjois-Rhônen punaiset

Sitten etelästä pohjoiseen kohti kolmen viimeisen viinin pruuvia. Kaikki nämä seuraavat viinit oli avattu jo aamulla yhdeksän aikaan ja niitä maisteltiin illalla kuuden jälkeen. Miten sitä kotonakin muistaisi vaikkapa sen perjantain herkkuviinin avata jo töihin lähtiessä?

Pohjois-Rhône on huippusyrah'n aluetta (Côte Rôtie, Hermitage). Muita alueen helmiä ovat Condrieu, Château Grillet, Cornas, Saint Joseph, Crozes-Hermitage ja Saint Péray. Muutama entuudestaan tuttu, mutta kouluttaja nosti esille erityisesti Cornas'n alueen, siellä kuulemma laatutekijät ovat kohdallaan. Pitääkin pitää mielessä! Pohjoisessa viljellään myös valkoista Viognier -rypälettä ja onkin aivan sallittua, että täällä punaviineihin lisätään pieni määrä Viognieria, eikä siitä sen kummemmin missään mainita.

Ensimmäisenä Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013 (29,90 €). Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, aromikas Syrah Alkon tilausvalikoimasta. Linkin takaa löytyy vuosikerta 2014. Tiukka viini, joka kaipaa ehkäpä vähän kellarointia, mutta ainakin ruokaa. Modernin tyylin viini, jonka tuoksusta pidin, mutta mausta en. Hymynaamat jäi piirtämättä. Ruokasuosituksina vanha gouda, vahva parmesan.


Delas Hermitage Domaine des Tourettes 2012 (47,80 €) sen sijaan veti suupieliä hymyyn, vaikka onkin sellaista hintaluokkaa, että ei ostoslistalle päädy. Keskitäyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen, luumuinen, hennon kukkainen, kevyen tamminen, tyylikäs, pitkä Syrah. Huipputuottaja, huippuvuosi, Hermitagesta ei parempaa voi tulla, totesi kouluttajamme. Viinille tuottaja lupaa kellarointikestävyyttä 10 vuotta vuosikerrasta. Viinitarhat sijaitsevat aurinkoisilla ja pohjoistuulilta suojassa olevilla, mutta niin jyrkillä rinteillä, että kaikki työ viljelystä sadonkorjuuseen pitää tehdä käsin. Viini -lehti antaa tälle tuotteelle neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii liian kalliiksi. Samaa mieltä.


Illan viimeinen viini on edelleen Syrah-rypäleestä valmistettu Gabriel Meffre Côte Rôtie Laurus 2012 (49,90 €). Täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen, kevyen oliivinen, mokkainen, mausteinen, rodukas. Tälle huumaavan tuoksuiselle ja väriltään lähes mustalle viinille tuottaja lupaa säilyvyyttä 20, jopa 30 vuotta. Côte Rôtien alue on Rhônen laakson pohjoisin ja yksi Ranskan vanhimmista viinialueista. Ja aivan kuten edelliselle, niin myös tälle Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen sekä vielä luonteikas), mutta moittii kalliiksi. Minä pidin oikeinkin paljon, mutta valitettavasti lompakkoni ei. Ehkä johonkin aivan erityislaatuiseen tilaisuuteen tämän saattaisi voida hankkia, mutta se hetki on tarkoin harkittava.

Tämä pruuvi oli kokonaisuutena erinomainen. Yhdeksästä viinistä vain kaksi oli sellaista, että en juurikaan pitänyt. Tutustuminen Rhônen tuotteisiin siis jatkukoon!


Yläpuolella kuva koulutustilan seinällä olevasta maalauksesta ja alapuolella taas näkymä sekä Salmisaaren rannasta, Alkon pääkonttorin edustalta että pääkaupungin metrosta välillä Ruoholahti-Rautatieasema. Suoranaista ruuhkaa ei ollut :)