torstai 21. huhtikuuta 2016

Pruuvi: Tour du Rhône


Edellisessä Etiketti-klubin pruuvissa maisteltiin vain ja ainoastaan Chardonnay-rypäleestä valmistettuja valkoviinejä, nyt illan teema oli lähestulkoon punainen. Tai mitä nyt yksi turhanpäiväinen rosé ja pari valkoista oli joukossa mukana. Hoidetaan ainakin se rosé nyt pois heti kättelyssä.....


Château d'Aqueria Tavel Rosé 2014 (14,58 €) on kuiva, hapokas, mansikkainen, kypsän karpaloinen, hennon yrttinen, rodukas. Valmistettu vain punaisista lajikkeista: Grenache, Cinsault, Syrah.  Tavel on AC-luokiteltu alue, jota asiantuntijat pitävät nimenomaan parhaana rosé-alueena. Pitäköön vain, minä en pitänyt viinistä. En pätkän vertaa. Ja tämä on ennenkin nähty, olen yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka eivät rosén päälle ymmärrä, sillä Viini -lehtikin antoi tälle peräti neljä tähteä (=laadukas ja hyvin tehty)!

Eli makumatka Ranskan Rhôneen alkakoon. Rhône ei ole tunnetuin Ranskan viinialueista, mutta kuitenkin erityisen monipuolisesti ruokaviinejä tuottava ja siitä syystä tutustumisen arvoinen.

Valkoiset

Valkoiset rypäleet alueella ovat Grenache Blanc, Viognier, Marsanne, Roussanne ja Muscat. Näistä valmistetaan yrttisiä, runsaita, täyteläisiä ja vivahtekkaita ruokapöydän viinejä. Viognier, Marsanne ja Roussanne kypsytetään usein tammitynnereissä ja tuloksena on raskaita ja tammisia, jopa lihalle sopivia viinejä. Muscat taas puolestaan tunnetaan rusinaisista, makeista ja lämpimistä aromeistaan.


Aloitimme maistelun parilla valkoisella, joista ensimmäinen löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Chapoutier Les Tanneurs 2014 (19,98 €), kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, yrttinen, paahteinen. Tuottaja ei tarkkaan kerro, mitä rypäleitä on käytetty, mutta pääasiassa kuitenkin Marsannea sekä lisäksi Viognieria ja Roussannea. Tuoksun kuvaukset eivät kovin houkuttelevilta kuulosta, sillä sieltä löytyi mineraalisuutta, härskiä voita, ummehtunutta tammea, hiivaa, mutta vastapainoksi myös Marsannen kukkaketoa. Maku oli sitten tuoksua raikkaampi, sitruunankuorta ja yrttejä. Viini tarvitsee kaverikseen ehdotttomasti ruuan. Ja jos tarvitset valkoviinin lihalle, jopa punaiselle, ylikypsälle, yrttiselle, niin tässä se on! Myös kuha ja raskaat, kermaiset kastikkeet mainittiin. Näin pelkältään maisteltuna en itse pitänyt tästä lainkaan, joten mahdollisuus ruuan kanssa on ehkä annettava.


Toisena valkoisena lasiin kaadettiin Perrin Châteauneuf-du-Pape Les Sinards 2014 (29,90 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mausteinen, tamminen, vivahteikas ja pitkä. Rypäleinä Clairette, Grenache Blanc ja Roussanne. Tämä täyteläinen, raskas, voinen, suorastaan rasvainen tai öljyinen, voimakkaan makuinen viini vaatii kumppanikseen myös vahva-aromisen ruuan. Toisaalta Alkon symboleiden mukaan viiniä voi käyttää myös meditointitarkoituksessa. Minä pidin tästä kovasti ja on pitänyt Viini -lehtikin antaessaan täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini, jonka laatu vastaa hintaa).



Etelä-Rhônen punaiset

Rhônen punaisista rypäleistä mainittakoon Grenache, Syrah, Carignan, Cinsault ja Mourvèdre. Erityisesti Etelä-Rhônen välimerellisessä ja kuuman kosteassa ilmastossa viljellään valtava määrä eri lajikkeita. Châteauneuf-du-Pape on etelän viinien keulakuva ja muita tähtiä ovat Gigondas, Lirac, Muscat de Beaumes-de-Venise, Tavel, Rasteau ja Vacqueyras. Alueella tuotetaan täyteläisiä blendejä, joita maisteltiin ensimmäisessä kolmen punaisen pruuvissa.


Guigal Côtes du Rhône 2012 (13,50 €) on täyteläinen, tanniininen, luumuinen, kypsän karpaloinen, mausteinen, hennon tallinen ja kevyen tamminen. Rypäleinä GSM-blendinä tunnettu Grenache, Syrah ja Mourvèdre. Gigal on yksi alueen arvostetuimmista tuottajista. Viini on marjaisan hapokas ja marjaisan mausteinen. Lämmetessään minun makuuni vähän liiankin marjaisa, vaikka sinänsä tästä pidinkin. Kestää myös muutaman vuoden kellaroinnin. Viini -lehdeltä tulee kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).


Gigondas L'Hallali Grande Reserve 2013 (16,34 €) oli vuorossa seuraavana. Linkki johtaa vuosikertaan 2014, joten ilmeisesti maistamamme vuosikerta on Alkon valikoimista loppunut. Ei anneta sen häiritä sen suuremmin. Keskitäyteläinen, tanniininen, hapankirsikkainen, punaherukkainen, hennon nahkainen ja mausteinen modernin tyylin GSM-blendi eli Grenachea, Syrahia ja Mourvèdrea. Tämä täysin terästankkivalmisteinen tuote kuulemma joutaa kellariin pariksi vuodeksi, ellei juo. Minä ainakin pidin kovasti, vaikka en aromeista onnistunutkaan löytämään Syrah'ille tyypillistä häivähdystä palaneesta kumista.....Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen) ja kehuu vielä luonteikkaaksi.


Tämän kierroksen viimeisenä kiertämään laitettiin todella näyttävä 1,5 litran pullo Ogier Clos de l'Oratoire des Papes 2010:tä (80,90 €). Jättipullo löytyy Alkon tilausvalikoimasta, kuten myös normaalikokoinen pullo (43,90 €). Asiantuntijat sanovat, että viinillä on paremmat edellytykset kehittyä suuressa pullossa, mutta saa kyllä aikamoinen spesiaalitilanne olla, että tuon hankkisin. Viini on täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, nahkainen ja aromikas. Tuottaja ei suuressa salaperäisyydessään kerro rypäleistä, mutta veikkaus oli, että ainakin Syrahia ja Grenachea siitä löytyisi. Itse en tuoksusta kovinkaan innostunut, mutta maku kyllä veti suupielet hymyyn, joten muistiinpanoihin piirrettiin leveä hymynaama. Ja koska on kyse Alkon tilausvalikoimaan kuuluvasta viinistä, niin Viini -lehden asiantuntijoiden lausuntoa ei siitä löydy.

Pohjois-Rhônen punaiset

Sitten etelästä pohjoiseen kohti kolmen viimeisen viinin pruuvia. Kaikki nämä seuraavat viinit oli avattu jo aamulla yhdeksän aikaan ja niitä maisteltiin illalla kuuden jälkeen. Miten sitä kotonakin muistaisi vaikkapa sen perjantain herkkuviinin avata jo töihin lähtiessä?

Pohjois-Rhône on huippusyrah'n aluetta (Côte Rôtie, Hermitage). Muita alueen helmiä ovat Condrieu, Château Grillet, Cornas, Saint Joseph, Crozes-Hermitage ja Saint Péray. Muutama entuudestaan tuttu, mutta kouluttaja nosti esille erityisesti Cornas'n alueen, siellä kuulemma laatutekijät ovat kohdallaan. Pitääkin pitää mielessä! Pohjoisessa viljellään myös valkoista Viognier -rypälettä ja onkin aivan sallittua, että täällä punaviineihin lisätään pieni määrä Viognieria, eikä siitä sen kummemmin missään mainita.

Ensimmäisenä Alain Graillot Crozes-Hermitage 2013 (29,90 €). Täyteläinen, keskitanniininen, marjainen, mausteinen, aromikas Syrah Alkon tilausvalikoimasta. Linkin takaa löytyy vuosikerta 2014. Tiukka viini, joka kaipaa ehkäpä vähän kellarointia, mutta ainakin ruokaa. Modernin tyylin viini, jonka tuoksusta pidin, mutta mausta en. Hymynaamat jäi piirtämättä. Ruokasuosituksina vanha gouda, vahva parmesan.


Delas Hermitage Domaine des Tourettes 2012 (47,80 €) sen sijaan veti suupieliä hymyyn, vaikka onkin sellaista hintaluokkaa, että ei ostoslistalle päädy. Keskitäyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen, luumuinen, hennon kukkainen, kevyen tamminen, tyylikäs, pitkä Syrah. Huipputuottaja, huippuvuosi, Hermitagesta ei parempaa voi tulla, totesi kouluttajamme. Viinille tuottaja lupaa kellarointikestävyyttä 10 vuotta vuosikerrasta. Viinitarhat sijaitsevat aurinkoisilla ja pohjoistuulilta suojassa olevilla, mutta niin jyrkillä rinteillä, että kaikki työ viljelystä sadonkorjuuseen pitää tehdä käsin. Viini -lehti antaa tälle tuotteelle neljä tähteä (=harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta moittii liian kalliiksi. Samaa mieltä.


Illan viimeinen viini on edelleen Syrah-rypäleestä valmistettu Gabriel Meffre Côte Rôtie Laurus 2012 (49,90 €). Täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, karhunvatukkainen, kevyen oliivinen, mokkainen, mausteinen, rodukas. Tälle huumaavan tuoksuiselle ja väriltään lähes mustalle viinille tuottaja lupaa säilyvyyttä 20, jopa 30 vuotta. Côte Rôtien alue on Rhônen laakson pohjoisin ja yksi Ranskan vanhimmista viinialueista. Ja aivan kuten edelliselle, niin myös tälle Viini -lehti antaa neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen sekä vielä luonteikas), mutta moittii kalliiksi. Minä pidin oikeinkin paljon, mutta valitettavasti lompakkoni ei. Ehkä johonkin aivan erityislaatuiseen tilaisuuteen tämän saattaisi voida hankkia, mutta se hetki on tarkoin harkittava.

Tämä pruuvi oli kokonaisuutena erinomainen. Yhdeksästä viinistä vain kaksi oli sellaista, että en juurikaan pitänyt. Tutustuminen Rhônen tuotteisiin siis jatkukoon!


Yläpuolella kuva koulutustilan seinällä olevasta maalauksesta ja alapuolella taas näkymä sekä Salmisaaren rannasta, Alkon pääkonttorin edustalta että pääkaupungin metrosta välillä Ruoholahti-Rautatieasema. Suoranaista ruuhkaa ei ollut :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti