Hyvinkään Sveitsin uusi elämä

Historian lehdet havisivat äänekkäästi, kun Foodloversit suuntasivat kohti Hyvinkäätä ja Hotel Sveitsiä. 1980 -luvulla silloinen Rantasipi Sveitsi Sibizoineen oli suosittu biletyspaikka, jossa naapurikaupunginkin nuoret aikuiset kävivät ahkerasti juhlimassa. Paitsi minä. En muista, että olisin ollut siellä yökerhoilemassa milloinkaan ystävieni lailla. Toisaalta muutin Riihimäelle vasta 80-luvun alkupuolella ja eipä aikaakaan, kun jo elin pikkurouvaelämää, johon ei yökerhot juurikaan kuuluneet. Mutta tarinoita olen kuullut, jo aiemmin ja varsinkin tällä visiitillämme! Hotelli on rakennettu 1976 ja kultakausi osui juurikin tuolle 80-luvulle. Presidentti Kekkonen on kuuleman mukaan ollut vakioasiakkaita, ei ehkä siellä Sibizassa kuitenkaan tai mistäs sen tietää! Hotelli on toiminut myös Miss Suomi -kilpailujen kuvauspaikkana. Sittemmin hotelli rapistui ja viime vuodet on käyty julkisuudessa kovaakin polemiikkia kiinteistön kohtalosta. Vuosi sitten kiinteistö viimeinkin myytiin ja tämän vuoden lokakuussa se avautui Primehotelsin operoimana Hotel Sveitsinä. Eikä kyseessä ole vain pelkkä hotelli, vaan elämyskeskus monine palveluineen. Ravintoloiden lisäksi tarjolla on elokuvia, kauneushoitoja, kuntosalia, uimalaa, monipuolisia liikuntamahdollisuuksia ja vaikka sun mitä!

Meille oli järjestetty hotellin esittelykierros ja niinpä pääsimme näkemään niin BioRexin upeat aulatilat kuin erilaiset tarjolla olevat huonevaihtoehdot ja kabinetit yksityistilaisuuksiin. Yllä oleva kuva on BioRexin aulasta. Hyvinkäällä on erikoisuutena REX-sali, jossa on anniskeluoikeudet. On siis mahdollista ostaa sekä pieniä ruoka-annoksia, että alkoholipitoisia juomia mukaan saliin. Kiva idea, vaikka ajatus listalla mainitusta kinkkupastasta leffassa kuulostaakin hivenen oudolta.....

Hotellin upea sisustus on Vallilan suunnittelemaa ja täytyy sanoa, että näissä huoneissa jokainen yksityiskohta oli tarkoin harkittu. Puolivakavissamme suunnittelimmekin jo saunallisen neljän hengen (2 makuuhuonetta + olohuone) sviitin varaamista hemmotteluviikonloppua varten. Pitääkö hemmottelua varten aina matkustaa kauas? Eikö 13 km ole ihan riittävä matka irtiottoon?

Hotellista löytyy erilaisia ravintotolatiloja eri käyttötarkoituksiin. Yllä oleva kuva on TILA-ravintolasta. Rento, helppo, mukava ja välitön tapaamispaikka koko perheelle (nettisivujen mukaan). Rentous näkyy myös listalla: salaatteja, burgereita, pizzoja.

Me olimme varanneet pöydän ALKU-ravintolasta. Kaunis ja viimeistelty sisustus, jonka kruunaa koko seinän leveydeltä olevat suuret ikkunat, jotka varmasti kesäaikaan tuovat luonnon upeasti osaksi sisustusta. Nyt näimme vain siellä täällä valaistuja mäntyjen runkoja. Kauniita nekin!

Kauniisti katetun pöydän ääressä oli hyvä samppanjalasillisen siivittämänä tutkia ruokalistoja ja miettiä valintoja. Champagne Cuvee Dangin Fays (9,36 € / 12 cl), klassiset samppanjarypäleet: Chardonnay, Pinot Meunier ja Pinot Noir. Kuiva, raikas, mineraalinen, hieman yrttinen.

Keittiön tervehdyksenä ruokahalua herättämään saimme lusikka-annoksen hirvitartaria, punajuurta, suppilovahveroita ja kananmunaraastetta. Olisiko kuitenkin ollut mukavampaa, että lusikalla olisi ollut oma pieni katelautanen tai se olisi laitettu vaikkapa leipälautaselle, eikä tuosta noin vain paljaalle pöytäpinnalle? Emme ole mitään erityisen bakteerikammoista porukkaa, mutta lusikka kuitenkin laitettiin suuhun suoraan tuolta pöydältä.....

Leipävalikoima oli herkullinen, en edes muista, että tarjoiltiinko meille peräti kolmea erilaista, mutta tässä kuitenkin niistä kaksi. Toinen appelsiinilla ja fenkolilla maustettua maalaisleipää ja toinen pellavansiemenistä ruisleipää. Sekä savustettua voita ja päällä juurespölyä.

Meillä ei ollut yhteistä menua, vaan jokainen valitsi listalta mieleisensä annokset. Minä aloitin Lintu -annoksella (12 €). Linnunmaksapateeta, päärynää, paahdettua briossia ja pistaasimurua. Lintu oli broileria. Kaunis ja herkullinen annos. Ajattelin, että en voi mitenkään rikkoa näin kaunista kokonaisuutta ja pistellä sitä poskeeni! Myös astioille jo tässä vaiheessa erityiskiitos, olivat upeita.

Linnun kanssa viininä Thörle Riesling Feinherb Saksan Rheinhessenistä (7,68 € / 12 cl). Puolikuiva, täyteläisen hedelmäinen, ryhdikäs. Viini löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (15,90 €, ravintolassa pullohinta 47,70 €).

Pääruuaksi valitsin Härkää ja selleriä (31 €). Hiilillä grillattua härän sisäfileetä, savuista selleripyreetä, lähimetsän sieniä ja vanhanajan pippurikastiketta. Loistoannos! Liha juuri toivotussa kypsyysasteessa (medium), maut kohdillaan. Selleripyreetä olisi kyllä voinut olla reilummin, sillä ensimmäinen ajatukseni, kun annos tuli pöytään, oli, että tuleekohan lisukkeet erikseen.....

Viinin valinta pääruualle ei ollut helppoa. Valintaa tuli hierottua ehkä turhankin pitkään ja lopulta kuitenkin päädyin melko helppoon......Chileäinen Montes Alpha Cabernet Sauvignon kun löytyy myös  ihan Alkon perusvalikoimasta (9,98 €). Tässä kohdin on sanottava, että nyt kirvelsi hinnoittelu! Maksoin 24 cl:n lasillisestani 16,32 €. Täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, suklainen ja tamminen juoma sopi kuitenkin pihvilleni suht mukavasti.

Viinivalintoihin emme valitettavasti valtavasti saaneet apuja melko kokemattomalta vaikuttaneelta tarjoilijaltamme. Suositusta kysyessämme hänen perusvastauksensa oli vastakysymys, mistä pidät? Meidän oli kuitenkin tarkoitus nauttia viinejä, jotka on ajateltu sopivan juuri kullekin annokselle, eikä mennä ainoastaan omien suosikkiviiniemme mukaan. Ehdottaisinkin, että menulle laitettaisiin valmiiksi jo 1-2 suositusviiniä, niin silloin helpottuisi sekä valitsijan, että suosittelijan elämä.

Jälkiruokana mantelia, kirnuvoita ja vadelmaa eli paahdettua mantelikakkua, mantelimurua ja vadelmajäätelöä (11 €). Viininä Farina Piero Bianco Passito del Veneto Italiasta (9,73 € ). Makea, intensiivinen, karismaattinen (?), vaniljaa, sokeroitua mantelia, täyteläinen. Rakastan jälkiruokaviinejä, joten tietenkin rakastin myös tätä. Mantelia mantelille, täydellinen liitto. Mutta millainen viini on karismaattinen? Hmmm......

Ihana ilta, täydellistä ruokaa, parhaat ystävät. Kokematon, mutta erittäin ystävällinen palvelu. Laskuni loppusumma sisältäen kaiken edellä mainitun oli 97,09 €. Se on paljon, Helsingin tasoa, mutta maksoin sen mielelläni. Tosin maksamisessa oli pientä säätöä, mutta lopulta pääsin rahoistani eroon :) Tänne tulemme varmasti uudelleen!

Kaiken kauneuden keskellä yksi asia kuitenkin pisti silmään. Miten tänne olikin valittu ehkä rumimmat ja halvimmat vesikannut ikinä! Pistäkää ne vaihtoon ja vähän äkkiä, pliis!

FoodLoversien bliniretki Tampereelle. Nääs.

FoodLovers reissasi edellisen kerran Tallinnassa, klik ja nyt päädyimme Tampereelle blinien houkuttelemana. Alunperin ajatuksena oli mennä Näsinneulaan, mutta kysyessäni blineistä, kertoivat niitä olevan tarjolla vain yhtenä alkuruokaversiona. Ei siis mitään blinien ympärille rakennettua menua. Ehkä pääsen Näsinneulaan jollain muulla retkellä, sillä hyvä ruoka yhdistettynä huikeisiin näkymiin kyllä houkuttaisi.  Sen sijaan suuntasimme Tillikkaan, jossa pari vuotta sitten nautin varsin maukkaan blinilounaan ja jossa paraikaa oli käynnissä oikein bliniviikot. Siispä sinne.

Tillikka on yksi Tampereen perinteisimmistä ravintoloista ja sijaintinsa puolesta tuttu varmasti lähes kaikille kaupungissa vierailleille. Tillikan tiloissa on ollut ravintolatoimintaa jo vuodesta 1912 alkaen ja nimikin on pysynyt samana yli 50-vuotta.

Pitkät perinteet huokuvat myös ravintolan sisustuksesta, siellä on miellyttävä vanhanajan tunnelma.

À la carte menu oli esillä vähän arkisesti, mielestäni tänne kuuluisi myös nahkakantiset menut, mutta näin nyt olivat päättäneet asian paperilla esittää. Menun reunoja koristi kokoelma vanhoja hauskoja mainoksia. Kiva idea!

Bliniviikkojen listalta valitsimme liikuttavan yksimielisesti annoksen, jossa blinin lisukkeina oli punasipulin ja smetanan lisäksi presidentinkaviaaria, lohitartaria ja katkarapuskagenia (24 €). Otimme ekstrana myös ylihintaisen nokareen mateenmätiä (10 €). Annoksessa mainittiin myös olevan suolakurkkua, mutta nyt vasta tajusin, että eipä ollutkaan. Presidentinkaviaari oli herkullista kylmäsavustettua kirjolohenmätiä. Blini oli pinnaltaan ihanan rapea ja maukas, mutta nyt kun tätä kuvaa katselen, niin kyllähän nuo lisukkeet melko vaatimattoman näköisiä ovat. Lohitartaria varsinkin olisi voitu annostella hivenen runsaammalla kädellä. Hinnoissa oli kyllä tapahtunut melkoinen pompsahdus, sillä kun kaksi vuotta sitten blini kahdella mädillä maksoi 12 €, niin nyt blini yhdellä mädillä, mädistä vähän riippuen maksoi 15-18 euroa.

Alkuun otimme lasilliset samppanjaa. Ihmettelimme myöhemmin, että minkä ihmeen takia emme saaneet suutamme auki ja palauttaneet juomiamme. Juomassa ei ollut kuplan kuplaa ja maku oli kaikenkaikkiaan väljähtänyttä ja tarjoilulämpötila liian lämmin. Hintaa kyllä oli läiskäisty lasilliselle huimat 14,90 € / 12 cl. Besserat de Bellofon Grande Tradition Brut, kuiva, raikas, aavistuksen hedelmäinen ja hunajainen. Hunajan maistoimme, mutta muuten vain heitimme juoman mahdollisimman pian menemään. Siis kurkusta alas, emmekä valittaneet. Voi meitä!

Blinien kanssa suositeltu valkoviini sen sijaan oli erinomaista. Se oli itseasiassa ateriamme paras osuus. Wiltinger Scharzberg Riesling Trocken Saksan Moselista (40 € / plo) oli kuiva, erittäin hapokas, viheromenainen, greippinen, limettinen ja mausteinen. Kerrassaan oiva makupari blinien kanssa. Viini ei ole Alkon valikoimissa.

Sen verran toivoisin, että ne halvimmat ravintolalasit jo viimein vaihdettaisiin, jos ei ihan Riedeleihin, niin edes hivenen laadukkaampiin. Esimerkiksi samppanjaa ei olisi juurikaan arkisimmista laseista voinut tarjota. Kuohuviinien tarkoitus on kuplillaan ylevöittää juhlavaa hetkeä ja siinä lasilla on suuri merkitys. Ai niin, mutta kun ei ollut niitä kupliakaan......

Kokonaisuutena tämä blinihetki oli kallis. Alkusamppanja, bliniannos ja neljännes viinipullosta maksoi peräti lähemmäs 60 euroa.

En oikein osaa yksilöidä, miksi tunnelma ei tällä kerralla napannut, emmekä  oikein viihtyneet Tillikassa. Olo oli kaikkinensa väljähtäneen samppanjan oloinen, joten jälkiruuat päätimmekin nauttia Champagne Bar Santéssa.....

Santéssa ei mikään ole väljähtynyttä! Palvelu ja tuotteet ovat ensiluokkaisia, on todella aistittavissa miten viehättävä omistajatar intohimolla ja suurella sydämellä liiketoimintaansa harjoittaa. Jokainen asiakas otetaan lämpimästi vastaan ja viinikaapin kätköistä suositellaan herkkua herkun jälkeen. Valitan kuvien hämäryyttä, sillä pöytämme oli ravintolan takaosassa ja siellä valaistus oli hyvin tunnelmallista.

Ja siis se palvelu! En voi olla mainitsematta sitä uudelleen ja uudelleen. Missään muualla emme ole saaneet  "keittiöntervehdyksenä" ylimääräisiä viinitilkkoja :) Viinilasisto on tyylikäs ja laadukas (Riedel), pienet makeat viinien seurana vievät kielen. Ja senkin kuulimme, että JOS haluaisimme siirtyä taksilla rautatieasemalle, niin ainoastaan mustat mersut kyyditsevät heidän asiakkaitaan. Viimeisen päälle hiottu meininki. Jälleen kerran omat yrittäjähaaveet pienestä viinibaarista heräsivät henkiin. Sen perustamista kun on useammankin kerran yhdessä suunniteltu. Asustamme vain väkiluvultaan niin pienessä kaupungissa, että asiakkaita tuskin riittäisi ja loppupeleissä joutuisimme juomaan itse omat varastomme. Että se siitä.......

Samppanjabaarissa nautitaan samppanjaa. Ensin. Tampereen Viinitukun maahantuoma Paul Dangin'in Champagne Dangin Carte Blanche (13,80 € lasillinen) on 100% Chardonnay ja yllättävästi tutun tumman pullon sijaan se onkin kirkkaassa pullossa. Dosage 7 g eli lisättyä sokeria tuon verran litrassa, joten kyseessä ei ole aivan rutikuiva juoma. Maahantuojan sivuilla kerrotaan tuotteen tuoksun olevan hieman kehittynyt, mineraalisen raikas ja hedelmäinen, mausteena ruohoisia yrttejä ja greippiä. Maku puolestaan on hedelmäinen, mineraalinen ja hieman sitruunainen, mukana yrttejä ja trooppista hedelmää, miellyttävän raikas mousse, maukas ja pitkä jälkimaku. Pidimme tästä uudesta tuttavuudesta erittäin paljon! Ainutlaatuisen ja pitkän historian omaavasta samppanjatalosta voit lukea lisää maahantuojan sivuilta, klik.

Santén kaapeista löytyy myös loistavia punaviinejä. Maistoimme niistä kahta. Ensimmäisenä samettisen pehmeä argentiinalainen Vistalba Corte C (9,50 € lasillinen).  Päärypäleenä Malbec, lisättynä pienellä osuudella Cabernet Sauvignon'ia. Mikä silkkinen pehmeys täyttikään suun! Aivan täydellinen viini sekä punaisille liharuuille, että fiilistelyyn ystävien kanssa tai meditaatiohetkiin takkatulen äärellä. Iso peukku! Alkosta tätä herkkua et löydä, mutta nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen. Maahantuojan sivuilta voit lukea tuottajasta lisää, klik.

Toinen punainen, jota maistoimme, tuli Italiasta. Räväkän etiketin takaa löytyy tuottaja Winepunk eli Marco G. Zanetti, viinimaailman punkkari, joka ideologiansa mukaisella asenteella tuottaa viinejä Euroopan huippualueilla. Saksan Moselissa, Ranskan Languedocissa sekä Italian Venetossa ja Toscanassa. Tämä Mouth Bomb (9,50 € lasillinen) tulee Toscanasta ja kyseessä on neljän rypäleen (Sangiovese, Syrah, Cabernet Franc ja Merlot) sekoite. Itse en kuulu Sangiovesen ystäviin, mutta rypäle toimi sekoitteen osana kyllä hyvin. Mutta kyllähän Argentiina tämän maaottelun vei ihan 1-0. Tosin on myönnettävä, että tässä kohdin kotiinpaluujunan lähtö jo läheni uhkaavasti, eikä viini ehkä saanut meiltä tarvitsemaansa aikaa. Ehdottomasti tämä(kin) on maistettava tilaisuuden tullen uudelleen. Ajan kanssa.

Bliniretken yhteenvetona sanoisin, että ei ole Helsingin Lasipalatsin blinien voittanutta. Lasipalatsi on ollut nyt remontissa kaksi blinikautta, mutta täältä voit lukea käynnistäni kahden vuoden takaa, klik. Tilinpäätösillallista on Helsingissä vietetty blinien parissa myös Salutorgetissa, klik, sekä Saslikissa, klik.

Junalla, perhevaunussa matkustaen, kotiin ihmisten aikoihin ja vielä pikapiipahdus kotikaupungin RaideYx -pubissa. Kuppilan viimeinen Ayala ja maljat onnistuneelle kerhoretkelle. Samppanja antaa mielikuvitukselle siivet, joten FoodLoversien kesäretkisuunnitelmat ovat niin lennokkaat, että enpä arvaa niitä vielä paljastaa.......

Jos tunnet minut ja haluat FoodLovers -kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä :) Loppuun vielä vähän valokuvia aurinkoiselta lauantaipäivältä.

FoodLovers ulkomailla

Uusi kerhoni, FoodLovers, vieraili edellisen kerran Lahdessa tai siis Lahes, kuten me Lahden vaikutuspiirissä kasvaneet tapaamme sanoa. Siitä retkestä voit lukea täältä, klik. Nyt kerho päätti lähteä merta edemmäs kalaan eli Tallinnaan. Tervetuloa mukaan!

Merimatka

Kahden tunnin merimatkasta ensimmäisen tunnin vietimme Tallink Superstarin Fellini á la carte ravintolassa. Se olikin erittäin viisas ratkaisu! Koska oli lauantainen aamupäivälähtö, oli laiva aivan täynnä. Alkuperäinen suunnitelma oli varata tavaroille hytti ja mennä nauttimaan aamiaista, mutta molemmat olivat loppuunmyytyjä. Fellini oli puolityhjä ja päätimmekin nauttia aamiaisen sijaan kevyen lounaan. Tai no, kevyen ja kevyen....... Hintaa tälle lystille tuli noin 40 kymppiä (Caesar-salaatti, creme brulee, vesi, cappuccino sekä neljännes samppanjapullosta), mikä oli mielestäni edullista, kun kaikki oli niin hyvää. Palvelu oli vähäeleisen ystävällistä, ympäristö rauhallinen, aurinko paistoi ja seura mitä parhainta. Mikäpä meidän oli siinä matkaa tehdessä!

Hotelli

Majoituksen varasin meille Hotels.com:n kautta. Oikeastaan ainoa valintakriteeri oli, että halusimme neljän hengen huoneiston Vanhasta kaupungista. Enpä olisi uskonut millainen kämppä meille napsahti!

Old House Apartmentsin  valikoimassa on 29 huoneistoa, kaikki Vanhan kaupungin alueella. Meille osui sitten Raatihuoneentorin laidalta kiva keittiö+olohuone+2 makuuhuonetta huoneisto. Ja mikä huikeinta, meillä oli 2 parveketta suoraan torille. Myöhemmin huomasimme, että missään Raatihuoneentoria ympäröivissä taloissa ei ollut parvekkeita ja tässäkin talossa vain kaksi. Ne meidän!

Ja miten paljon mukavampaa meidän oli porukalla majailla huoneistossa, eikä kahdessa kahden hengen huoneessa jossakin Viru-hotellissa. Hintaa tälle luxukselle tuli vajaat 40 euroa per daami. Ihan älytöntä..... Haluan tänne uudelleen useammaksi päiväksi!

Viinibaarit

Etukäteen olin jo tutkinut ja päättänyt, että jo iltapäivästä suunnistamme Kalamajan alueelle tutustumaan kahteen mielenkiintoiselta vaikuttavaan viinibaariin/-kauppaan.

Ensimmäinen kohde oli vanhassa, hivenen ulospäin rähjäisenoloisessa puutalossa sijaitseva Tiks, osoitteessa Kopli 14.

"Cosy wine bar and shop in the popular, bohemian Kalamaja area. This place is all about good quality and variety of wines, but also has something for the craft beer lovers. Located in a wooden house so typical to this area the bar with „Alice in the wonderland“ wall paintings is a great place to pass time."

Miellyttävä paikka, hyvät viinit, edulliset hinnat. Mitäpä sitä ihminen muutakaan voi toivoa? Tai voi toivoa, että myös meillä Suomessa olisi tämmöisiä samanlaisia viihtyisiä pieniä kuppiloita. Taitaa olla turha toivo...... Siispä kohti seuraavaa!

Vabrik oli Tiksistä vain kivenheiton päässä, osoitteessa Vabriku 6 . Pimeällä kujalla kävellessä mietimme, että yksin, eikä ehkä kaksinkaan olisi siellä arvannut kulkea, mutta neljän keski-ikäisen naisen joukkona tunsimme olevamme turvassa :)

Vabrikissa oli erityisen hyvä palvelu, tarjoilija todella tiesi viineistä ja osasi suositella meille makumme mukaisia viinejä. Minä niin haluaisin omistaa tämmöisen pienen baarin! Molemmista baareista tein myös ostoksia, pullon verran kummastakin. Oli olo, kuin olisin ollut karkkikaupassa ja tavallaan tietysti olinkin. Minun on päästävä näissä käymään uudelleen ja todella perehdyttävä valikoimiin. Hintataso oli hyvin kohtuullinen, myös laadukkaammiltakin vaikuttavien viinien kohdalla.

Seuraavana päivänä, matkalla hotellilta satamaan, emme menneet suinkaan tuhannen kapakan kautta, ainoastaan kahden. Näitä vierailuja ei oltu etukäteen suunniteltu, annoimme vaan virran viedä. Ensimmäisenä Popular (Vana-Viru 6), jossa ei ilmeisesti oltu totuttu kaltaisiimme asiakkaisiin. Emme tarttuneet tarjolla oleviin vesipiippuihin, vaan tilasimme kuohuviiniä. Baaripojat kaivoivat meille lämpimät piccolopullot ja tiskasivat lasit. Sisustus oli mukava ja kodikas, mutta tyhjentyneiden lasien jälkeen jatkoimme matkaa.

Ja seuraava paikka se vasta villi oli! Manna La Roosa (Vana-Viru 15), miksi kukaan ei ole kertonut minulle tästä paikasta aikaisemmin? Miksi? Tajuntani ei pystynyt rekisteröimään, eikä kamerani kuvaamaan sitä yksityiskohtien hyökyaaltoa, mikä syöksyi päälleni. Sitä ei sanoin, eikä oikein kuvinkaan pysty kuvailemaan. Mutta se on varmaa, että jatkossa en tule Tallinnassa vierailemaan käymättä täällä. Viinin lisäksi tarjolla on myös ruokaa, ehkäpä sitä sitten seuraavalla kerralla!

Illallinen

Tallinna suorastaan pursuaa toinen toistaan parempia ruokapaikkoja, joista Ravintola Ö oli illalliskohteemme. Ö tuli tutuksi kesän Taste of Helsinki -tapahtumasta, klik ja nimenomaan juuri siitä tapahtumasta oli minulle päätynyt pari lipuketta, joilla saimme lasilliset samppanjaa. Olen siis ollut kaukaa viisas, kerrankin!

Valitsimme seitsemän ruokalajin Taste Journey'n viiden juoman paketilla. Koko lystin hinnaksi tuli 110,75 €. Olimme oikein tyytyväisiä kaikkeen maistamaamme ja kokemaamme. Ravintolan valaistus oli sangen haasteellinen valokuvaamiselle, heti kättelyssä jouduin vaihtamaan kameran puhelimeen, jotta sain edes jotakuinkin kelvollisia kuvia. Pahoitteluni tästä!

Nibbles

Viini alkuruualle, valitettavasti hivenen tärähtänyt kuva

Selleriä kahdella tavalla, juuriselleriä paahdettuna, varsiselleriä suikaleina, karamellisoitu voikastike. Todella hyvä annos! Celery, caramelized butter, whey.

Seuraava juoma olikin yllätten kotikaljaa, kodu kali :) Vähän sahtimainen fiilis.

Leipää, herasta tehtyä vähän vaahtomaista levitettä, kotitekoista voita, mausteita.

Alsacelainen ihanuus kalalle.

Sipulilla täytetty kuharulla, kukkakaalia kahdella tavalla, pyreenä ja paahdettuna siivuna sekä tilillä maustettu bechamelkastike. Pike perch, cauliflower, whey sauce. Loistava annos, ehkä koko setin paras minun mielestäni.

Libanonilainen viini lampaalle. Erittäin hyvä, kuten libanonilaiset punaviinit tuppaavat olemaan,

Lammasta, savuinen palsternakka, omenasiiderikastike, ohuita omenasiivuja. Lamb, parsley root, wild apple.

Jälkiruokaviininä Viron omaa tuotantoa. Suosittelen maistamaan.

Tarjoilija toi tämän asetelman pöytään ja sanoi, että älkää syökö! Varoitus saattoi olla ihan paikallaan......

Idea oli kuitenkin se, että kulhoon kaadettu neste vyöryi koko jälkiruuan nauttimisen ajan savuna ympäri pöytäämme. Se oli se paljon ruokaohjelmissakin mainittu wow-efekti :)

Piparjuurta jäädykkeenä oli ehkä minulle liikaa, vaikka piparjuuresta pidänkin. Horseradish, caramel, buckwheat.

Illallisen lopuksi vielä lajitelma makeisia, eikä kommelluksilta tyystin vältyttty :)

Aamiainen

Hotellihuoneen hintaan (ilmankos olikin niin edullinen....) ei sisältynyt aamiaista ja vaikka meillä siellä oma keittiö olikin, emme olleet kuitenkaan lähteneet matkalle kokkailemaan. Niinpä suunnistimme Vana Viru hotellin kupeessa sijaitsevaan Rukis -kahvilaan. Samalla paikalla sijaitsi aikaisemmin Vana Virun baari, jossa olen vuosien varrella monellakin reissulla käynyt syömässä perunankuoria. Oikeasti, ne ovat herkkua! Tämän kahvilasuosituksenkin olin kaivanut internetin syövereistä etukäteen. Loistopaikka, suosittelemme!

Tuoremehua, kahvia ja superherkulliset kanaleivät maistuivat juuri niin hyviltä, miltä näyttivätkin.

Kakkuvitriinien äärellä sekoaminen oli lähellä ja tulimmekin vetäneeksi todelliset sokeriöverit! 

Lounas

Ennen kotimatkaa päätimme vielä syödä lounaan kaupungilla. Manna La Roosan vierestä löytyi italialainen Amalfi (Vana-Viru 13), siispä sinne.

Alkuun carpaccio, joka oli sinänsä maukasta, mutta omituisen vetistä. Ilmeisesti liha on ollut pakastettua ja sitten sulaessaan muuttunut vetiseksi. Ei hyvä. Pääruuaksi söin pastaa merenelävillä, se oli onnistunut annos. Viineineen tämä lounas maksoi hivenen alle 40 euroa.

Ostokset

Tunika.fi on liike, jossa nainen kuin nainen sekoaa. Ja jos on matkassa mukana neljä samanmoista, niin hulluus tavallaan kertaantuu. Ei siitä sitten sen enempää. Jos olet nainen, mene sinne, jos olet mies, anna naisesi mennä ja mene itse yhdelle oluelle. Tai ehkä kahdelle.

Muut ostokset olivatkin sitten nestemäisiä, aivan kuten suomalaisilla Tallinnan matkaajilla yleensäkin. Sillä erotuksella, että nyt taisi laatu korvata määrän! Ostokset tehtiin osittain laivalla ja osittain viinibaarien yhteydessä olevista puodeista. Vasemmalla on Vabrik -baarin nimikkoproseccoa, jota maistoimme paikanpäällä ja ihastuimme.

Kotimatka

Tallinnan reissuissa kotimatka on yleensä se ankein osuus. Väsyttää, pitää raahata tavaroita. Laivalla on ahdasta, joudut jonottamaan laivaan ja laivasta ulos. Paluu arkeen tuntui romahdusmaiselta!

Onneksemme saimme varattua hytin paluumatkaa varten, tosin melko ankean ja ikkunattoman, mutta oma rauha kuitenkin. Laiva oli tupaten täynnä, ihmiset istuivat ja makailivat pitkin käytäviä, oli turha edes haaveilla minkään kuppilan pöytäpaikasta. Siispä haimme hyttiin juomat ja ostimme kaupasta vähän juustoja, siinä se parituntinen sujui ihan mallikkaasti.

Oma elämyksensä IC-junilla kulkevalle oli myös erittäin ruuhkainen paikallisjuna (matkalaukkujen määrä tuossa invapaikoilla triplaantui ennen junan lähtöä), siinä vaiheessa huumorintaju oli todella koetuksella, mutta kotiin pääsimme, väsyneinä, mutta matkaamme erittäin tyytyväisinä. Sehän se oli parasta. Yhdessä totesimme, että ihan paras kerho!

FoodLovers suuntaa helmikuussa Tampereen Näsinneulaan blineille. Jos tunnet minut ja haluat kerhoon mukaan, niin laitahan viestiä, joko FB:n kautta tai meilillä/puhelimella.

Loppuun vielä pläjäys kuvia, jotka eivät aivan tekstien lomaan tuntuneet mahtuvan.

Hotelli

Kuvia huoneistosta, sekä myös näkymistä, joista emme tuntuneet saavamme tarpeeksemme. Edellisenä päivänä avattu joulutori näytti ihastuttavalta!

Ö ja Tallinnan yö

Meidän parvekkeet!

Rukis

Manna La Roosa