maanantai 28. syyskuuta 2015

Rapuliemi pitkän kaavan mukaan

Keväällä, kun vein sisareni Turkuun ja siellä  Mamiin juhlimaan syntymäpäiväänsä, saimme syödäksemme bouillabaissea, josta jo silloin sanoin, että en ehkä koskaan tule sitä unohtamaan. Enkä ole. Paahteinen äyriäisliemi tähtianiksella ja pastiksella maustettuna jätti makumuistiini pysyvän jäljen. Kunpa joskus osaisin tehdä jotain edes vähän sinne päin! Voit lukea koko tarinan Mamin illalliselta täältä, klik.


Viinisiskojen rapuillallisella (josta tarina on tulossa myöhemmin) ymmärsin hetkeni koittaneen. Keräsin ystävieni lautasilta kaikki rapuroippeet, varmuuden vuoksi mitään ei päätynyt roskiin. Säilöin ämpärin yöksi juhlamökin jääkaappiin ja kiikutin kotiin. Kai sitä hullumpiakin asioita on tehty?

Kotisohvasurffailun tuloksena löytyi Kotikokki -sivustolta ohje, jota käytin pohjana. Tässä oma sovellukseni siitä.

Rapuliemi

n. 20 ravun kuoret (saksia, kilpiä, pyrstöjä)
3 jääkaapissa pyörinyttä kesäsipulia
2 valkosipulinkynttä
fenkolia
palsternakkaa
tilliä ja kevätsipulin varsia pakastimesta
yrttikimppu (rosmariinia, salviaa, timjamia)
2 dl valkoviiniä
Pernod -tujaus
1½ l kalalientä
voita
2 laakerinlehteä
15 kokonaista valkopippuria


Kaivelin ämpäristä pyrstöt ja sakset.


Levitin ne uunipelleille ja paahdoin 175 asteissa uunissa 1,5 tuntia. Mieletön tuoksu täytti talon!


Sipulit, fenkolit ja palsternakan lohkoin, valkosipulinkynnet murskasin veitsen lappeella.


Jäiset yrtit olikin jo valmiiksi pilkottu.


Paahtuneet kuoret murskasin vähän pienemmiksi ja heitin kattilaan. 


Sipulit, fenkolit ja palsternakat sekä yrtit lisäsin sekaan. Samoin melkoisen palan voita. Näitä sitten kuullottelin hetken.


Koska rakastan aniksen makua ja Mamin liemen pastis yhdistettynä tähtianikseen oli minut hurmannut, niin oli aivan itsestään selvää, että minä en alkuperäisohjeen mukaan mitään konjakkia keitokseeni lisäillyt!


Pieni pullo rieslingiä, 2 desiä ravuille, loput kokille. Ja vielä 1,5 litraa kalalientä. Se kokonaan ravuille.....



Ystäviltä pari päivää aikaisemmin saatu pieni yrttikimppu kruunasi keitokseni. Sitten vaan hiljaista kiehuttelua.


Ohje sanoi, että 1,5 tuntia, mutta noin tunnin kohdalla neste oli jo niin vähissä, että lisäsin sekaan pippurit ja laakerinlehdet. En osaa sanoa, miksi ne lisätään vasta lopussa, mutta toimin ohjeen mukaan.


Mausteiden lisäämisen jälkeen olisi vielä pitänyt keitellä puoli tuntia, mutta varmaankin vain vartin verran annoin olla. Pelkäsin, että neste haihtuu kokonaan. Eli ohjeen mukainen 1,5 tuntia plus puoli tuntia kutistui minulla tuntiin ja varttiin.


Siivilöinninkin jälkeen olisi pitänyt vielä keitellä lientä kokoon ja lisätä tomaattipyrettä, mutta olin sitä mieltä, että liemi oli täydellistä. Joten älä sokeasti luota ohjeisiin, vaan tarkkaile keitoksiasi.


Lopputuloksena oli kolmen tunnin jälkeen 3 desiä taivaallisen tiivisaromista rapulientä. Maistoin teelusikallisen ja pakasterasiaan lientä säilöessäni mietin, että kuka on se, jolle valmistamaani keittoon raaskin tämän jumalaisuuden käyttää.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sienetön sieniretki


Jo vuosikausia olemme yhdellä kaveriporukalla tehneet syksyisen sieniretken. Monen monta kertaa retki on suuntautunut Hirvensalmelle ja vuoden takaisesta viikonlopusta voitkin lukea täältä, klik. Tänä vuonna meininki muuttui ja suunnaksi otettiin Kuhmoinen ja Pukarajärvi.

Sienestys on näillä retkillä vaihtunut tyystin hyvän ruuan kokkailuun. Itse olin ainoa, jolla edes oli metsäkamppeet mukana, mutta ihan turhaan. Kaksi pientä känsätuhkeloa näin, mutta en edes viitsinyt kumartua niitä poimimaan. Seuraavalla kerralla jätän minäkin koppani kotiin, jolloin retken nimen muuttaminen tulee viimein ajankohtaiseksi.


Mökkiemäntämme oli suunnitellut tarjottavat ja minun tehtäväkseni jäi vain tuorepastan hankinta perjantain iltaruualle. Toki  tuorepastaa on lähestulkoon kaupan kuin kaupan valikoimissa, mutta olin niin ajatellut vähän hifistellä ja hakea sen Vaelsan puodista, joka aikaisemmin sijaitsi työpaikkani lähellä Punavuoressa, mutta ilmoitti sitten muuttavansa Torikortteleihin Vaelsa Ristorante e Tavernan yhteyteen. Kesällä sulkivat puodin, elokuun alussa ilmoittivat, että syksyllä avataan ja sen koommin ei facebook-sivut sitten olekaan päivittyneet. Nettisivutkaan eivät ole ajantasalla, miten ärsyttävää. Lähetin heille myös viestin kysyäkseni, mistä heidän tuotteitaan saa ostaa, niin ilmeisesti niin hyvin käy kauppa (jossain), että kukaan ei edes vastannut. Pelastus löytyi Bulevardilta, Casa Italiasta, joka on ihastuttava pieni herkkukaupan ja ravintolan yhdistelmä. Tosin Italian pojille oli suoranainen järkytys, kun kuulivat, että aiomme tehdä sitruunapastaa broilerilla. He eivät voi käsittää, miten suomalaiset haluavat laittaa pastaan broileria! Sain pitkän esitelmän siitä, miten ei tarvita kuin laadukasta parmesaania, hyvää oliiviöljyä, yrttejä ja muita tarkoin valikoituja lisukkeita, mutta ei ikinä ikinä milloinkaan broileria. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin häpeissäni nyökytellä ja sanoa toimivani annettujen neuvojen mukaan. Eli siis valehtelin, mutta basilikatuorepastat sain. Huh.


Sitruunapasta (Pollo Limonello)
neljälle

3 broilerin rintafileetä
50 g voita
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl kanafondia
½ rkl kurkumaa
3-4 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl maustamatonta jogurttia, mieluiten turkkilaista
suolaa

pastaa
parmesania tai pecorinoa
tuoreita yrttejä


Suikaloi broilerinfileet ja ruskista. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota. Sekoita joukkoon kerma ja kanafondi. Kypsyttele kastiketta hetki. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunamehu ja hunaja. Jatka kypsennystä matalalla lämmöllä. Aivan lopuksi lisätään jogurtti ja suolaa maun mukaan.


Tuorepastaa keittäessä on tärkeää, että vesi on tarpeeksi suolaista. Sen pitää siis maistua suolaiselta. Pastamme oli niin tuoretta, että kahden minuutin keittoaika oli riittävä. Yhdistä pasta ja kastike keskenään, annostele lautasille ja ripottele päälle raastettua juustoa sekä yrttejä.



Lisukkeena Italia-teeman mukaisesti tomaatti-mozzarellasalaattia, mihin ei sen kummempaa ohjetta tarvinne. Simppeliä ja herkullista, kuten italialainen ruoka yleensäkin on. Broilerilla tai ilman.

Aamuyön usvat



Olin ystäväni mökillä vierailulla nyt ensimmäistä kertaa ja kovasti viehätyin siitä, että heillä oli puuhella aktiivikäytössä. Aamuissa oli erityinen tunnelma, kun hellaa ensin lämmitettiin ja sitten paisteltiin pekonit ja aamiaismunakkaat.


Lauantai-illan ruoka valmistui ulkona grillaten. Vaikka syyskuu oli jo puolessa, ilmat hellivät meitä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö oli kuin kesällä konsanaan.


Ulkokokkailua ja vihannesten pilkontaa siivitti Monistrol Winemakers Select Cava Brut 2010 (9,99 €).  Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen hedelmäinen, hennon paahteinen ja mineraalinen. Tälle edulliselle ja varsin kelvolliseksi todetulle cavalle Viini -lehtikin antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty).

Peurapaistia vartaassa
Neljälle

800 g peuranpaistia

Marinadi
2 dl cocacolaa
½ dl teriyaki-kastiketta
½ chili hienonnettuna
mustapippuria
½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna

Alkuperäisohjeen ulkopuolelta lisäsimme marinadiin sekä inkivääriä että kasvimaalta löytyneitä yrttejä.




Sekoita marinadi, pilko liha ja yhdistä ainekset. Anna maustua kylmässä vähintään 4 tuntia.


Pujota marinoidut lihat vartaisiin, valuta ylimääräinen marinadi pois. 


Kypsennä grillissä tai uunissa, valele paiston aikana ylimääräisellä marinadilla.



Lisukkeeksi valmistettiin brie-kasvisnyyttejä, jotka myös kypsennettiin grillissä. Nyyteissä vain mielikuvitus on rajana. Omistamme löytyi porkkanaa, fenkolia, paprikaa, tuorejuustoa, tuhdit briesiivut, hunajaa, mausteita. Nyytit kannattaa pyöräyttää kaksinkertaiseen folioon, niin ei satu mitään ikäviä ratkeamisyllätyksiä.

Chilimajoneesi

1 dl majoneesia
½ dl ruuanvalmistusjogurttia
2 tl sitruunamehua
2 tl hienoksi hakattua chiliä
1 murskattu valkosipulinkynsi
2 rkl ketsuppia



Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua viileässä.




Grillilautaselta löytyi myös ribsejä. Herkut huuhdottiin alas ehkä ensimmäisellä kelvollisella hanapunkulla, mihin olen koskaan törmännyt. Tätä saattaisin jopa hankkia itsekin. Ja se on jo paljon sanottu se. Australialainen Grand Barossa Shiraz 2013 (25,90 € / 2 l). Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, mausteinen, hennon suklainen, tamminen. Ja vaikka viinin nimessä mainitaan ainoastaan Shiraz, niin mukana on myös Cabernet Sauvignon - ja Cabernet Franc -rypäleitä. Viiniä on kypsytetty 18 kuukautta amerikkalaisissa ja ranskalaisissa tammitynnyreissä. Hyvää oli. Viini -lehti antaa arvioita myös hanapakkauksista ja tämä on saanut kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty). Edulliseksikin kehutaan.

Ilta-/yöpalaa
Matkalla


Menomatkalla perjantaina töiden jälkeen osalla meistä oli jo niin kiljuva nälkä, että kahden tunnin ajomatkasta ei olisi selvitty ilman välitankkausta. Päätimme vältellä suuria, ABC-tyyppisiä taukopaikkoja ja niinpä kurvasimme Hauholla (Tuulos-Hämeenlinna välisellä tiellä nr 10) sijaitsevan lounaskahvila Mandarinin pihaan.


Aivan äärettömän siisti ja tyhjä paikka. Palvelu hyvää, siiderivalikoima samaten. Ja hyvin myös makkaraperunat tekivät kauppansa. Varsinaiset kulinaristit tien päällä :)



Paluumatkalla sunnuntaina poikkesimme sitten ostokset mielessä Suvimarja Lifestyle -puotiin Keinuhongan tilalle. Hyvin hoidetun tilan navetan alakerrasta löytyy muotiin ja sisustukseen panostava silmiähivelevän kaunis lifestyle -puoti ja yläkerrasta Navettamarket, joka myy tilan omien lihatuotteiden lisäksi lähialueen tuottajien lähiruoka- ja luomutuotteita. Minä ostin sieltä mukaani vitosella jauhopussin.








Tarina päättyy tähän, mutta loppuun vielä kuvia rakkaudella hoivatusta mökkitontista vanhoine rakennuksineen ja aarteineen sekä ihanista maisemista.















Suuren vaikutuksen minuun teki vanha "museoriihi", jonne on kerätty vanhoja työkaluja. Aivan mieletön kokoelma. Arvostan!