Kun matkalle lähtee yksi mummi, kolme äitiä ja neljä tytärtä, niin hieman pilke silmäkulmassa se tarkoittaa, että siinähän on meidän perheen naisia matkalla neljän hengen (ja matkalaukun) voimin. Jo vuosi sitten lupasin äidilleni, että vien hänet Tallinnaan. Että mennään oikein hotelliin ja ollaan pari yötä. Sitten se vaan jäi. Ei nyt suorastaan unohtunut, mutta vaan jäi. Mutta äidithän eivät unohda tämmöisiä lupauksia! Eikä tietysti näin ollut tarkoituskaan, mutta pienestä se vaan taas oli kiinni, ettei tämäkin kesä mennyt ohi. Tai menihän se, kun vasta näin syyskuun puolella lähdettiin matkaan. Matkaan lähti mukaan vielä sisareni tyttärensä kanssa, joten kolme sukupolvea naisia oli sitten koossa.
Hotelli
Hotellin varaaminen jäi ehkä vähän viime hetkiin, sekin, mutta lopulta saimme huoneet Radisson Blu Hotel Olümpiasta. Huoneemme olivat 12. kerroksessa, näköala merelle saakka. Huoneet olivat tilavat, siistit ja viihtyisät. Ja me olimme oikein tyytyväisiä. Ainoa, mikä vähän oli hankalaa, oli ehkä sijainti. Tai olihan hotelli keskustassa, kaupungin uudessa keskustassa, aivan Stockmannin vieressä, mutta me olimme varsinkin iltasella liikkeellä enemmän Vanhassa kaupungissa.
Kyllähän sieltä päiväsaikaan käveli, mutta pakko myöntää, että perjantai-iltana kaupungilta tullessa, hämärän puiston vierusta kulkiessa, ei ihan leppoisin fiilis ollut. Lauantai-iltana ajeltiinkin sitten taksilla, se kun ei paljon maksa, vitosen pintaan oli jokainen kyyti.
Sellainen yksityiskohta on mainittava, että kun meillä oli kaksi vierekkäistä huonetta, niin pystyimme puhumaan toistemme kanssa kylpyhuoneen kautta :)
Senso
Hotellin Senso-ravintolasta olin kuullut kehuja, emmekä varmaan muuten olisi edes jääneet hotellille syömään perjantain lounasta. Ravintola oli valoisa, viihtyisä ja ruoka hyvää. Myös samassa tilassa tarjoiltu huonehintaan sisältynyt aamiainen oli monipuolinen ja hyvä.
Pöydässämme nautittiin seuraavat annokset. Kaikki olivat tyytyväisiä ja sehän on pääasia. Näillä jaksoimme illalliseen!
 |
| Caesar-salaatti marinoiduilla tiikeriravuilla (12€) |
 |
| Caesar-salaatti teriyakilohella, vaikka sisareni puhuikin Terijoen lohesta :) Hih.... (12€) |
 |
| Senso Club Sandwich (8,50 €), kanaa, pekonia, paistettua kananmunaa, cheddarjuustoa, remoulade-kastiketta ja ranskalaisia. |
Trattoria la Bottega
Perjantaina illallista varten olin jo kertaalleen varannut pöydän Sfääristä. Mutta tulin sitten katumapäälle. Ja miksikö? No siksi, että ystäväni kävi Tallinnassa samalla viikolla aikaisemmin ja hehkutti La Bottegaa. Sitten vielä ihan sekopäisesti selasin listaa Viron 50 parasta ravintolaa 2015 ja kun Sfäär oli sieltä kadonnut ja La Bottega tullut tilalle, niin eihän siinä enempää tarvittu. La Bottegaan oli päästävä. Piste. Aikaisemminkin olen kertonut, että käytän usein pöytävarauksiin Tableonline -palvelua, se on aivan ehdoton, suosittelen. Suosittelen myös aina varmuuden vuoksi printtaamaan pöytävarauksen paperille mukaan, sillä ensimmäistä kertaa minulle kävi niin, että ravintola ei löytänytkään varaustani. Vaikka he olivat vahvistuksen kuitenkin lähettäneet. Olin lähellä ärsyyntymistä, koska mielestäni miestarjoilija hoiti hämmingin kehnosti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme pöytään.
Ravintolan sisustuksesta pidin kovasti. Silmää miellyttäviä yksityiskohtia löytyi, mutta ei mitenkään liian kanssa. Ja naistenhuoneessa oli pienet froteepyyhkeet. Siitä tulee aina pisteitä!
Ja sitten ruokaan. Ruokaan, jonka valinta kesti äärettömän pitkään! Ihan jo huvitti, kun tarjoilija toisensa jälkeen kävi kyselemässä tilannetta ja me vaan pyysimme vielä ihan vähän lisää aikaa!
Kattauskin oli kaunis ja simppeli. Raikasta sini-valkoista. Suomalaisen mieleen :) Ja sitten ruokiin, näitä me söimme. Ensin alkuruokia.
 |
| Oma valintani oli carpaccio parmesaanilla ja rucolalla (12 €) |
 |
| Parmankinkkua ja vesimelonia, siellä jossain kinkun alla piilossa (11 €) |
 |
| Juustolajitelma (8€) |
 |
| Oma pääruokavalintani oli vasikan maksaa, Marsala-kastiketta ja sipulia (10 €) sekä pestolla maustettua perunamuusia (3 €). Tämä vinkiksi myös kotikokkailuun! |
 |
| Jälkkärilistan Crema Bruciata (5 €) kruunasi illalliseni. |
C'est La Vie
Lauantaina iltapäivällä ostoksien lomassa alkoi kahvihammasta kolottamaan ja jotain pientä syötävääkin teki mieli. Vanhan kaupungin kaduilla kulkiessamme oli mielessäni aivan toinen paikka, mutta kun sitä ei löytynyt, niin löytyi C'est La Vie. Tyylikäs art deco -henkinen kahvila-ravintola.
 |
| Suolaiseksi vetäisin juustolajitelman porkkanahillolla sekä lasillisen taivaallista punaviiniä. |
 |
| Siskon tyttö söi gnoccheja. Ensimmäistä kertaa. |
 |
| Minulla jälkiruokana cappuccino sekä pala amaretolla kostutettua ja kookoshiutaleilla kuorrutettua kakkua. Nam. |
Ribe
Ribessä olen illastanut parikin kertaa ja niistä toisen kerran äidin kanssa kolme vuotta sitten. Vierailut ovat olleet niin onnistuneita, että halusin ehdottomasti, että myös sisareni tyttärensä kanssa pääsee sen kokemaan. Siispä Ribe suunnaksi lauantai-iltana. Vene-kadulla sekin, vinottain vastapäätä edellisen illan La Bottegaa.
Ja miten meidät otettiinkaan vastaan! Niin iloisesti ja lämpimästi, aivan kuin olisivat koko viikon odottaneet vain ja ainoastaan meitä. Aivan mahtavalta tuntui. Takit autettiin päältä ja käsilaukuille kiikutettiin pöytäkoukut, niin niitä ei tarvinnut sylissä pitää. Pieniä, huomaavaisia eleitä.
Ruokavalintoja olimme pohtineet jo vähän etukäteen ja koska menu löytyi myös suomenkielisenä, niin olihan sitä vaivattomampi meidän kaikki tutkailla.
Leipävalikoima sekä keittiön tervehdyksenä herkullinen pienen pieni suussasulava lohiannos.
Me kaikki valitsimme alkuruuaksi ankanmuna-annoksen, josta löytyi myös ankanmaksaa sekä kurkkua ja tillikastiketta (14 €). Perheestämme hekin, jotka eivät koskaan jätä paistettua tai keitettyä kananmunaansa valuvan löysäksi, ihastuivat tähän. Kuvasta voi vain aavistella, mutta sisus oli todella löysää ja valuvaa. Herkkua!
Oman pääruokani valitsin erikoislistalta, joka tuli voimaan samana iltana ja niinpä olin ensimmäinen asiakas, joka teki tilauksen siltä listalta. Beef flat iron steak, mitä osaa nyt mahtoi ollakaan, oli täydellisesti valmistettu liha-annos. Lisänä paahdettua kaalta sekä kantarelleja. Hinta vain 16 €! Suomessa joutuu maksamaan kunnollisesta liha-annoksesta helposti lähemmäs kolmekymppiä ja ylikin, vaikka ei olisi edes mistään fine dining -paikasta kyse. Pääruokani kanssa nautin lasillisen täydellisen ihanaa espanjalaista Crianzaa Dueron alueelta (9 € per lasi).
Perheen muut jäsenet söivät possua tai siis sikaa, kuten menulla riemastuttavasti luki. Ja sikaahan se possu on, mutta harvemmin se näin on ruokalistalla ilmaistu. Lisukkeena siitakesieniä, pekonia ja tryffeliä. Hinta 18 €.
Ankanmunan sekä possuannoksien kanssa laseihin kaadettiin Weingut Leitz Rieslingiä, vuodelta 2014, Rheingaun alueelta Saksasta (29 €/pullo).
Jälkiruuaksi otin juustovalikoiman (9 €), vähän miettien, että kuinka monta juustolautasta oikein voi nauttia yhden viikonlopun aikana...... Juomaksi tilasin toisen lasillisen pääruuan punaviiniä. Aivan täydellinen setti.
Äiti vieressäni ei taasen pystynyt vastustamaan suklaaleivoksen (7 €) kutsua. Jäätelön ja paahdetun ohraryynin kera.
Ravintolan taso oli huikea. Taso näkyi myös hinnoissa, mutta hinnat eivät silti olleet Suomen tasolla. Laskeskelin, että kolme ruokalajia viineineen maksoi noin 70 euroa. Toki se on paljon, mutta laatuun ja palveluun ja elämyksellisyyteen verrattuna varsin kohtuullinen.
Shoppailua
Tallinnaanhan suomalainen menee ostamaan alkoholia. Lavoittain ja kärryittäin. Minä ostin kaksi pulloa samppanjaa. Varsinkin Livikon myymälä aivan sataman D-terminaalin vieressä (Lootsi 8) yllätti laajalla valikoimallaan ja kauniilla myymälällään. Suosittelen poikkeamaan siellä ja välttämään Superalkot sun muut, jos on kiinnostunut kuplajuomista ja viineistä.
Vene-kadulla sijaitseva Zizi kuuluu myös vakiokohteisiini. Olen hankkinut sieltä pari settiä ihania pellavalakanoita, joita ilman en enää voi elää! Nyt matkaan tarttui pari keittiöpyyhettä (á 5,50 €) sekä puoli tusinaa kangasservettejä (á 5 €). Väri- ja tuotevalikoima on laaja ja laadukas. Zizillä on myös verkkokauppa, ellet pääse paikan päälle käymään.
Monta paikkaa jäi taas kuitenkin katsastamatta. Telliskiven alue kiinnostaa ja kiinnostavien ravintoloiden lista on loputon. Esimerkiksi Kaks Kokka -ravintola vaikuttaa kokeilun arvoiselta. Eikun vaan taas uutta matkaa suunnittelemaan!
Lopuksi kuvia pitkin ja poikin
 |
| Kirkko hotellia vastapäätä |
 |
| Ukkosmyräkkä saapumassa, näkymä hotellihuoneen ikkunasta |
 |
| Riben hauska "valuva" valaisin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti