Loma-aamun viherpommi

Perinteisen marrasloman ensimmäinen lomapäivä alkoi värikkäästi. Viikonloppuna paikallisessa Prismassa oli Kinnarin tilan tuote-esittely ja tarjolla ollut smoothie oli erinomaista. Sitäpä sitten itse kokeilemaan.

Vihersmoothie

1 annos

Kinnarin Tila

½ dl kaurahiutaleita

½ l tuoretta pinaattia

1 banaani

1 dl sitruunamelissan lehtiä

appelsiinimehua

agavesiirappia (tai vaikkapa hunajaa)

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja lisää appelsiinimehua sen mukaan miten paksun smoothien haluat. 

Pinnalle ripottelin koristeeksi kaurahiutaleita ja sitruunamelissan lehtiä. Ja olihan hyvää! Mehua olisi voinut enemmänkin, mutta olin puristanut mehut vain kahdesta appelsiinista, enkä sitten muka jaksanut puristella enempää. Tein tupla-annoksen, niin on jo jääkaapissa viherpommi valmiina tulevallekin aamulle.

Sitruunamelissan lehdet voi hyvin pakastaa jo valmiiksi desin annoksiksi, niin on sitten mistä ottaa. Jos muistaa..... Pakastimessa kun piilee suuri unohtamisen vaara.

Smoothiehommia

Pyörähdin Helsinki Outletissä loman aikana ja ainoana ns. järkevänä ostoksena hankin Home&Cook -myymälästä blenderin, jolla voi valmistaa smoothien suoraan juomapulloon. Tai no, olihan tietysti Lumenen kosmetiikka ja Lindtin suklaatkin omalla tavallaan järkeviä hankintoja. Suklaat tosin säilyivät perin huonosti, söin ne jo kotimatkalla. Listauksen kaikista myymälöistä löydät täältä, klik.

Tähän smoothieen päädyin, koska mökiltä kotiin siirtyi jämät pinaattipussista sekä mustunut banaani. Nämä kaksi ainesosaa Googleen ja siinähän se sitten oli!

Banaani-pinaattismoothie

Shotti.fi

2,5 dl pinaatinlehtiä

1 banaani

1 dl vadelmia

2½ dl maitoa

Ainekset blenderiin, sekoitus ja siinähän se sitten oli. Juoman olisi voinut vaikka napata mukaan ja nauttia suoraan juomapullosta, mutta sanoisin, että maistui vielä paremmalta kunnon lasista. Riedelin lasista, olenhan Riedel -naisia 😎

Mumun kokkikerhossa banaanikakkua

Olen 4,5 vuotiaan tyttärentyttäreni kanssa syksyllä aloittanut kokkikerhot. Neiti pitää kovasti makeasta, joten olemme jo valmistaneet sekä suklaakakkua että korvapuusteja. Lasten kahvila Skidilässä saimme idean banaanikakusta ja se olikin vuorossa, kun pikkuneiti matkusti ensimmäistä kertaa aivan yksin viikonlopun viettoon Riihimäelle, mumulaan. Tosin mumun noutamana, että ei ihan yksin kuitenkaan. Banaanikakun ohjeita on netti pullollaan, mutta me emme tyytyneet sen vähempään, kuin maailman parhaaseen.

Maailman paras banaanikakku

Cebicin keittiö -blogi

2 kananmunaa

2½ dl sokeria

2 banaania muussattuna

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vanilliinisokeria

8 rkl kuohukermaa

150 g voita sulatettuna

2½ dl vehnäjauhoja

kanelia maun mukaan

Ohje on helppo ja sopii oikein hyvin pienen kokkaajan tehtäväksi. Mumun avustuksella tietenkin.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa kuohkeaksi ja löysähköksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 200 asteisessa uunissa noin tunnin verran. 

Kakku tummuu päältä kauniisti, älä huolestu siitä. Koita kypsyys tikulla tai jollain puikolla, sukkapuikkokin käy paremman puutteessa. Kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kumoamista. 

Ellei kakku tule syödyksi kerralla, säilytä sitä jääkaapissa, niin maku vain paranee. Tämä kakku matkusti Helsinkiin vanhempien maisteltavaksi, mutta pari siivua jäi toki tänne mumulaankin. Ja jos nyt oli kyseessä naperon ensimmäinen banaanikakku, niin ensimmäinen se oli myös minulle. Miten ihmeessä en tämmöistä helppoa herkkua ole aikaisemmin tehnyt? 

Ja kyllähän pikkuleipuri tarvitsi myös ihan oikeaa ruokaakin. Ruokaa varten ostin Riihimäen Rekon kautta suoraan kalastaja Ronny Holmströmiltä leppäsavustetun kirjolohifileen. 

Helppo savulohikiusaus

Peggyn pieni punainen keittiö -blogi

noin 6 annosta

1 kg peruna-sipuliseosta (pakaste)

250 g savulohifileepala

100 g fetaa

1 tl (luomu)sitruunan raastetta

suolaa ja pippuria oman maun mukaan

4 dl kermaa

nippu tuoretta ruohosipulia

nokare voita vuoan voiteluun

Murustele savulohi ja feta käsin. Raasta pesty sitruuna ja hienonna ruohosipuli. Jätin tässä kohdin sitruunan raastamatta, mutta raasteen sijaan lorautin kiusaukseen hivenen sitruunamehua. Sekoita kermaa lukuunottamatta kaikki muut raaka-aineet voidellussa vuoassa. Kaada kerma vuokaan ja paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 60 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. 

Harvinaista kyllä, mutta tästä ruuasta ei ole yhtäkään valokuvaa. Ei valmistuksesta, eikä valmiista ruuasta. Ihme. Mutta hyvää oli! Maittoi hyvin naperolle ja minäkin sain kiusauksesta lounasta pariksi päiväksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Varrashommia

Jo riitti mökillä yksin nysväily! Toukokuun lähestyessä loppuaan ja kaikenmoisten koronan aiheuttamien rajoitusten hivenen hellittäessä, minäkin raotin mökkini ovea. Päätin, että nyt mökille on tervetullut aina yksi ystävä tai pariskunta kerrallaan. Ja jos vieras/vieraita on tulossa, niin sehän tarkoittaa kokkailua. Mökillä grillailua. Muurikalla alusta loppuun.

Koska mökillä on käytössä juomakelvoton kantovesi, niin tapanani on pestä kasvikset valmiiksi jo kotona. Ei tarvitse sitten ostojuomavettä mökillä tähän puuhaan tärvätä. 

Sään suosiessa kokkailu sujui totuttuun tapaan ulkosalla, kauniin järvimaiseman äärellä, korona-aikaan sopivien lisävarusteiden kera.

Jogurttimarinoidut broilerivartaat

Glorian Ruoka&Viini 5/2020

4 annosta

450 g broilerin rintafileitä

3-4 pientä punasipulia

2 paprikaa

1 ruukku korianteria koristeluun

Jogurttimarinadi

200 g turkkilaista jogurttia

1 iso sitruuna

½ tl fenkolisiemeniä murskattuna

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl juustokuminaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria myllystä

Leikkaa broilerinfileet varraspaloiksi. Tee marinadi. Kaada jogurtti kulhoon ja purista sitruunasta mehu joukkoon. Murskaa fenkolisiemenet morttelissa ja lisää ne sekä muut mausteet jogurttiin. Sekoita hyvin. Lisää broilerit marinadiin, sekoita, peitä ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 8 tuntia. 

Kuori ja lohko sipulit ja paloittele paprikat. Valitettavasti pieniä punasipuleita ei löytynyt mistään, mutta leikkasin isosta lohkoja. Käyhän se niinkin. Pujota broilerit, sipulit ja paprikat vartaisiin. 

Grillaa vartaita käännellen, kunnes broileri on kypsää ja kasvikset saaneet väriä. Tähän menee palojen koosta ja grillistä riippuen 10-15 minuuttia. Lisäksi grillailin ikisuosikkejani, broccolinia (varsiparsakaali) ja vihreää parsaa. Hivenen öljyä, sormisuolaa ja mustapippuria mausteeksi.

Vesimeloni-halloumivartaat

Kodin Kuvalehti 11/20.5.2020

4 annosta

1 kg vesimelonia

2 pkt (á 150 g) halloumia

Lipstikkaöljy

1 valkosipulinkynsi

1 dl (10 g) lipstikkaa

½ dl öljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Lisäksi

2 tl sumakkia 

Minä oikaisin öljyn kanssa ja käytin valmista basilikaöljyä. Kuutioi vesimeloni ja halloumi suht isoiksi paloiksi ja laita palat varrastikkuihin. Halloumin kanssa malttia, sillä se halkeilee ja murtuu välillä vähän hallitsemattomasti. Grillaa vartaita kaikilta sivuilta muutama minuutti ja sivele pintaa reilusti mausteöljyä. Ripottele vartaille sumakkia ennen tarjoilua.

Jälkiruoka valmistui myös muurikalla. Ja on ehkä yksinkertaisin jälkiruoka, mitä tiedän! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, maistuu varmasti ihan kaikille.

Suklaa-banaanit grillissä

1 annos

1 banaani

4 palaa suklaalevystä

Tee banaaniin viilto päästä päähän. Tunge suklaat viiltoon. Laita grilliin ja grillaa, kunnes suklaa on sulaa. Sitten vaan lusikoit ja nautit tämän herkun.

Seuraavaan päiväänkin riitti vielä grillattavaksi sekä edellisen illan jämiä että ikiklassikkoa, pekoniin kiedottuja ja juustolla täytettyjä herkkusieniä. Hävikkiä ei päässyt syntymään, vaan kaikki tuli syödyksi!

Olen viettänyt mökillä tänä keväänä todella poikkeuksellisen paljon aikaa. Poikkeusaika siis siinäkin mielessä. Ensimmäinen suurempi urakka on ollut parin vuoden aikana kertyneiden oksien hakettaminen. Haketus on jollain tavoin hiukan meditatiivista puuhaa ja samalla myös palkitsevaa. Heti näkee kättensä jäljen ja risukasojen katoaminen saa aikaan hyvän mielen. Usein olen hakkeen säkittänyt ja lahjoittanut puutarhan hoitoon vihkiytyneille ystävilleni, mutta nyt käytinkin hakkeet itse polkujen tekoon. Tästäkin tuli hyvä mieli.

Törmäsin myös uuteen mökkinaapuriin, vaskitsaan. Olihan isä joskus maininnut, että tällä rannalla vaskitsoja on, mutta tämä oli ensimmäinen tapaamani yksilö nyt jo yli 10 vuoden mökkeilyn aikana. Upea kuparinhohtoinen väri oli tällä kaverilla, joka siis ei ole käärme, vaan jalaton lisko. Tämänkin uuden asian opin! Vaskitsa on hämäräeläin, joka päivisin piilottele kivien tai kuivien lehtien lomassa, ilmeisesti haketusrumballani häiritsin hänen rauhaansa. Hidasliikkeistä liskoa seurailin hyvän tovin ja jollain tavoin iloitsin myös siitä, että tämä uhanalainen ja vaaraton yksilö oli valinnut kodikseen mökkitonttini. 

Sellainen viikonloppu. Kaikin puolin hyvä ja rauhallinen. Hyvää ruokaa, saunaa, keskusteluja ystävän kanssa, hyödyllisiä puuhia ja ennen kaikkea, TäMä MAISEMA!

Makeaa viikonloppua!

Banoffee on yksi suosikkini jälkiruokien joukossa. Helppoa valmistaa ja aivan äärettömän herkullista. Aikaisempi kokeiluni löytyy täältä, klik. Perinteisesti annosmaljassa tarjottavaa, kermavaahdolla kuorrutettua herkkua lähestytään nyt vähän eri kulmasta.

Banoffeepalat

Kodin Kuvalehti

100 g voita

2 banaania

2 dl sokeria 

½ dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)

1 rkl sitruunamehua

4 kananmunaa

7 (100 g) Digestive-keksiä

3 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

Päälle

1 prk (397 g) karamellisoitua maitotiivistettä eli dulce de lechea

1-2 dl kuivattuja banaanilastuja

2-3 Digestive-keksiä

Karamellisoidun maitotiivisteen käyttö oli minulle uutta. Mistä se edes paikallisen Prisman hyllyiltä löytyisi? Pienen tutkimusmatkailun jälkeen purkki osui silmiin kookosmaitojen ja -kermojen viereltä. Nyt sinäkin tiedät, mille hyllylle suunnistat!

Sulata voi kattilassa ja nosta pois liedeltä. Murskaa banaanit ja lisää ne voisulaan. Lisää sokeri, öljy ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Lisää seuraavaksi kananmunat ja vatkaa vispilällä taikina tasaiseksi.

Murenna keksit, sekoita ne yhteen muiden kuivien aineiden kanssa ja lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina neliskulmaiseen (20x30 cm) vuokaan.

Lusikoi päälle dulce de leche nokareina ja vetäise päältä veitsellä niin, että ne osittain sekoittuvat taikinaan.

Ripottele banaanilastuja ja murennettuja keksejä taikinan päälle. Paista 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tai vähän pidempään, uunit ovat yksilöllisiä, minä paistoin vielä 5 minuuttia ekstraa.

Ja onhan tämä hyvää. Ja MAKEAA! Pieni pala riittää mainiosti, joten sanoisin, että tästä tulee ainakin 10 palaa. Helposti ja nopeasti makeaa herkkua suuremmallekin porukalle.

Ja selkeä syksyn merkki. Ensimmäiset loppuun poltetut kruunukynttilän jämät. Vaikka periaatteessa poltan kynttilöitä läpi vuoden, varsinkin mökillä, niin nyt alkamassa varsinainen sesonki, jolloin kynttilät palavat lähes päivittäin.

Terapeuttinen kesäilta

Meitä on kolme naista. Toisen kanssa olen ollut ystävä alle kouluikäisestä saakka ja toiseen tutustunut paremmin lukiovuosina. Ja niistäkin on jo tovi vierähtänyt! Tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yritämme pitää kiinni jokakesäisistä mökki-illoista. Vaihtoehtona oli tehdä viikonloppuretki kaupunkiympäristöön, mutta valitsimme mökin, koska taas vuoden mittaan oli sen verran puhuttavaa/analysoitavaa/terapoitavaa kertynyt. Ihan jokaiselle.

Tämän olen ennenkin todennut, mutta miten ihana on viettää aikaa ystävien kanssa, jotka on tuntenut käytännöllisesti katsoen aina! Voi olla juuri se oma itsensä, ei tarvitse jännitää, ei pingottaa, ainoastaan nauttia. Malja ystävyydelle! Ja kuten tästä ystäväni ottamasta kuvasta näkee, pääsimme nauttimaan yhdestä kesän harvoista lähes helteisistä päivistä.

Laiturikilistelyjen jälkeen tarjosin vierailleni kesän hittidrinkin (siis hitti varmaan vain minun drinkkilistallani) eli Salty Caramel Mulen, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä siis mökkiversiona Ikean juomalaseista tarjottuna.

Terassilla tarjottaviksi alkupaloiksi olin valmistanut helppoja ja herkullisia kesäkurpitsaleipäsiä, joiden ohjeen löydät täältä, klik.

Uusi tuotekin tuli tutuksi, kun yhdelle meistä eivät maitotuotteet sovi, niin korvasin reseptin juustoraasteen tällä vegaanin pizzamurulla. Toimi oikein hyvin eli kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Ja kun mökillä ollaan, niin silloin grillataan! Huomaan, että tämän kesän trendi minulla on ollut lisukkeiden suhteen kovinkin vihreä. Broccolinia, pieniä vihreitä paprikoita, kesäkurpitsaa, sipuleita. Öljyä, sormisuolaa ja mustapippuria, oikeastaan muuta ei tarvita. Ehkä vähän balsamicoa valmiin annoksen kruunuksi.

Pääruokana jo aikaisemmin testattua ja hyväksi todettua mantelikananpoikaa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tässä reseptissä maito vaihtui kaikkien kohdalla soijamaitoon, juustoraaste yhden osalta edellä mainittuun vegaanin pizzamuruun ja vielä mantelijauhokin tavalliseen korppujauhoon. Haluan nämä vaihdokset kertoa vinkiksi ihan siitä syystä, että tänä päivänä kauppojen valikoimat ovat todella kattavat, eikä allergioiden vuoksi kannata lannistua, vaan kokeilla rohkeasti.

Illan hämärtyessä siirryimme jälkiruuan pariin. Tosin jo jälkkärin valmistusvaiheessa oli niin hämärää, että kuvista ei ole mihinkään, eikä kärsivällisyyttä lisävalaisuun riittänyt. Eli nyt vain resepti ja lupaus, että tästä herkusta joskus vielä asialliset kuvat tänne lisätään!

Banaanitartar

Iltalehti 6.7.2017

4 annosta

4 banaania

3 dl kookosmaitoa

2 rkl tummaa rommia

1-2 rkl kookossiirappia

1 tl aitoa vaniljaa jauheena

päälle 2-3 rkl ruokosokeria

Kuori ja kuutioi banaanit. Mausta kookosmaito rommilla, kookossiirapilla ja vaniljalla. Tee banaanikuutioista muotin avulla tartarpihvimäiset keot syville lautasille. Painele banaanit tiiviisti muotin sisään ja tasoita pinta.

Poista muotti ja ripota päälle ruokosokeria. Polta polttimella (tai ole polttamatta, jos laillani olet unohtanut polttimen matkasta) sokeri ruskeaksi. Jaa kookosmaito kulhoihin banaanitartarin ympärille ja tarjoa herkku heti.

Rakastan kookosta ja tummaa rommia, joten rakastin tietenkin varauksetta tätä jälkiruokaa, jota aivan varmasti tulen tekemään uudelleen. Ja se kastike! Sitä olisin voinut lusikoida aivan pelkältään. Kastike sopisi mielestäni hyvin myös korvaamaan vaniljakastikkeen vaikkapa raparperipiirakan kaverina.

Loppuun vielä fiilistelykuvia mökiltä. Muurikalla paistettujen aurinkoisten aamiaismunien lisäksi saimme nauttia vielä taivaalta paistavasta auringosta seuraavanakin päivänä. Me onnekkaat!

Grillimakkaralounas

Tähän maisemaan en kyllästy koskaan. Oli vuorokauden aika sitten ihan mikä tahansa!