Viinin ja ruuan liitto

Kaikki sai alkunsa siitä, että sisarellani oli kaksi viini-ihanuutta, jotka hän halusi jakaa kanssani, mutta sillä ehdolla, että minä hoidan kokkauspuolen. No sehän kyllä onnistuu! Huolella vaan asiaa miettimään ja suunnittelemaan.

Ayalan samppanjan hän oli saanut kesällä syntymäpäivälahjaksi. Häveliäisyyssyistä jätän mainitsematta, että minkänumeroinen syntymäpäivä oli kyseessä.....

Ja Trapichen Malbecin hän oli hankkinut jo viime joulun alla. Itse pistin pöytään ensimmäisessä kuvassa näkyvän Coma Vellan. Viinien osalta meillä oli siis niin sanotusti kovat piipussa! Viineistä kerron myöhemmin enemmän. Ensin ruokien pariin.

Homma oli jälleen kerran lähteä tyystin käsistä. Eteeni osui niin paljon niin ihania ruokia, joita olisin halunnut kokeilla. Selvää oli se, että samppanjan kanssa oli oltava jotain, joka on yhtä hienostunutta, mitä tarjolla oleva juoma. Siis kampasimpukoita. Ja punaviinit olivat molemmat todellisia lihaviinejä, joten niille päädyin valmistamaan karitsaa. Mutta ensin vähän pientä alkupalanaposteltavaa, ennen varsinaiseen illallispöytään siirtymistä.

Kotijuustotikut ja harissa-dippi

Valio.fi

4-6 annosta

1 pkt (250 g) kotijuustoa

½ dl vehnäjauhoja

1 muna

½ dl korppujauhoja

Harissa-dippi

2 dl kreikkalaista jogurttia

½ tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 tl harissa-tahnaa

1/4 tl Dijon-sinappia

Tehdään ensin dippi. Sekoitetaan ainekset keskenään ja siirretään jääkaappiin maustumaan. Kreikkalainen jogurtti vaihtui turkkilaiseen, sillä ei liene suurta merkitystä. Harissaa laitoin vähemmän ja sinappia enemmän.

Juusto leikataan tangoiksi ja leivitetään. Vehnäjauhot, kananmuna, korppujauhot. Siinä järjestyksessä.

Sitten paistetaan reilussa rypsiöljyssä keskilämmöllä, kunnes ovat kauniin värisiä. Valutellaan talouspaperilla ja tarjoillaan dipin kera.

Juustotikut näyttivät kalapuikoilta, eivätkä maistuneet miltään. Tyly tuomio! Mahdollista seuraavaa kertaa varten pitää muistaa pari juttua. Korppujauhoseos kannattaa myös maustaa, nythän siinä ei ollut mitään. Ja kalajuustopuikot/tikut kannattaa tehdä ohuemmiksi sekä paistaa vielä pidempään, vielä ruskeimmiksi ja vielä rapeimmiksi. Mustapippurirouhetta nyt ripoteltiin valmiiden päälle, niin johan alkoivat maistumaan!

Kampasimpukoita (chablis´lle)

Alko / Etiketti

4 annosta

1,5 dl pankojauhoja

2 rkl voisulaa

2 tl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 rkl hienoksi raastettua parmesaania

n. 1 tl sormisuolaa

mustapippuria myllystä

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

12 isoa kampasimpukkaa

sitruuna- ja limelohkoja

Pakastetut kampasimpukat otin jo hyvissä ajoin aamupäivästä pyyheliinan päälle rauhassa sulamaan. Nestettä tulee todella paljon, joten pyyheliina on talouspaperia parempi vaihtoehto.

Yhdistä pankojauhot, voisula, öljy ja valkosipuli. Lisää juustoraaste. Mausta oman maun mukaan suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla.

Painele kampasimpukat kuiviksi vielä talouspaperilla. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Pyörittele simpukat pankojauhoseoksessa.

Laita simpukat uunivuokaan ja loppu jauhoseos päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa sitruslohkojen kanssa.

Tämä kuva korjannee myös sitä käsitystä, että ei me suinkaan siskon kanssa kahdestaan tätä settiä vedelty :)

Juomaksi nautittu Ayalan samppanja sopi simpukoille täydellisesti. Ja siis muutenkin tämä ruoka oli taivaallista ja täydellistä ja vaikka mitä. Pankojauhokuorrutteen rapeus yhdistettynä kampasimpukoiden hienostuneeseen pehmeyteen nyt vaan oli jotain aivan uskomatonta. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, ruoka on näyttävä ja vähän jopa erikoinen, mutta äärimmäisen helppo valmistaa. Et pysty sitä mokaamaan, et mitenkään.

Toisena alkuruokana tarjosin keittoa. Sienicappuccinoa, jonka ohjeen löydät täältä, klik. Tällä kertaa mustatorvisienistä. Ruotsalaisista sellaisista, kiitos surkean sienisyksyn, ainekset haettiin Stockmannin Herkusta, eikä tutuista sienimetsistä. Alkuperäisohjeesta poikkesin sen verran, että salottisipuli vaihtui tavalliseen, tuore rakuuna kuivattuun ja koristelun ruohosipuli timjamiin. Myöskään sherryä minulla ei ollut, joten kun kaapista löytyi marsalaviinin jämät, niin lurautin siitä osan keittoon ja loput tarjosin vieraille keiton kera.

Nämä viinikaverukset avasin jo aamupäivällä hengittelemään ja avautumaan. Malbec päätyi karahviin, Coma Vella hengitteli ihan vaan pullossa. Coma Vellan korkki meni avatessa ihan muhjuksi ja jo pelkäsin, että miten on viinin laita. Ei huolta, se(kin) olin täydellisessä kunnossa.

Tarjolla oli siis karitsankyljyksiä tai karetta, tunnetaan molemmilla nimillä. Valmiiksi yrttimarinoituja. Niiden lisukkeet olivat hyvin kaalipainotteisia. Kukkakaalimuusia ja hunajavoissa paistettuja ruusukaaleja. Kukkakaalimuusin ohjeen löydät täältä, klik. Muusi muuten aavistuksen verran kärähti kattilassa, mutta itseasiassa se ei haitannut lainkaan, vaan ruokaa tuli mukavan paahteinen väri ja maku. Onni onnettomuudessa.

Stockmannin Herkussa oli ruusukaalia kahdessa eri värissä. Vihreinä ja hauskan violetteina. Hunajavoissa paistettujen ruusukaalien ohjeen löydät täältä, klik.

Uutena juttuna kokeilin pekoniin kiedottuja papuja. Ei vaan nyt ole taas aavistustakaan, että mitä papuja nämä oikein olivat nimeltään....

Papu-pekoninyytit

ohuita papuja

suolaa

paketti pekonia

valkosipulia

valkoviinietikkaa

pippuria

Keitä papuja suolalla maustetussa vedessä viitisen minuuttia. Valuta ja jäähdytä. Sekoita papujen joukkoon luraus valkoviinietikkaa, murskattua valkosipulia, pippuria. Ja ihan nyt mitä vaan mausteita haluat. Sekoita ja laita kylmään tekeytymään. Ota 8-10 papua ja kieritä pekonisiivu ympärille. Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Paista karitsan kyljyksiä pannulla noin kolmisen minuuttia molemmin puolin. Parhaimman pinnan saat valurautapannulla.

Tässä annos koottuna. Tein myös punaviinikastikkeen, mutta siitä tuli niin liru litku, että en viitsi edes ohjetta kirjoittaa. Annos olisi pärjännyt hyvin myös ilman sitä.

Jälkiruoka oli myös ennenkokematon uusi tuttavuus. Äärimmäisen helppo ja herkullinen. Lisähaasteen otin siitä, että en ostanut valmista kinuskikastiketta, vaan tein sen itse. Se oli lähes yhtä helppoa, mitä on valmispurkin kaupasta haku.

Banoffee-jälkkäri

Soppa365

4 annosta

2 dl vispikermaa

1 rkl tomusokeria

2 banaania

8 digestivekeksiä

2 dl kinuskikastiketta

1 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita tomusokeri vaahdon joukkoon. Murustele annoslasien pohjalle keksiä, laita päälle banaaniviipaleita ja kinuskikastiketta. Sitten nokare kermavaahtoa ja uudelleen keksi-banaani-kinuskikastike -kerros. Ja vielä vähän kermavaahtoa. Koristele annokset siivilöimällä pinnalle hieman kaakaojauhetta. Sanottiin, että pitää antaa maustua jääkaapissa 10 minuuttia. Emme malttaneet. Järisyttävän hyvää!

Vinkki: vaihda digestivekeksit piparkakkuihin, niin saat täydellisen jälkiruuan jouluaterialle!

Kinuskikastike

www.maku.fi

2 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

1 rkl voita

Sulata ja ruskista sokeri kattilassa. Lisää kerma. Anna kiehua hiljalleen (ja sekoita kokoajan aivan herpaantumatta) noin 8 minuuttia. Sekoita lopuksi voi kastikkeen joukkoon. Ja siinähän se oli. Helppoa kuin mikä.

Viinit

Sitten käydään läpi illan aikana nautitut viinit. Sisareni kanssa maksimoitiin viininautinnot käyttämällä sekä Riedelin rypälekohtaisia laseja että Lehman Glassin samppanjalaseja. Ikävä kyllä näitä erikoislaseja riitti vain meille kahdelle, mutta eivät nyt muutkaan mistään maitolaseista joutuneet juomiaan siemailemaan :)

Ayala Cuvée Perle d'Ayala Millésimé Brut 2006, sisareni syntymäpäivälahja, löytyy Alkon valikoimista. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen aprikoosinen, mineraalinen, briossinen, hennon mausteinen ja moniulotteinen huipputuote Grand Cru -luokitelluilta tarhoilta Aÿn kunnasta Champagnesta. Sukujuuriltaan espanjalainen Edmond de Ayala perusti samppanjatalonsa vuonna 1860 ja vuodesta 2005 talo on kuulunut Bollingerin samppanjaperheen omistukseen. (Miksi muuten minä en kuulu mihinkään samppanjaperheeseen? Miksi?)

Paahteisuus, briossimaisuus, oli niin selkeä, että kaikki erottivat sen helposti. Hienostunut ja moniulotteinen, aivan kuten odottaa saattoikin. Mineraalisuutensa vuoksi nappivalinta kampasimpukoille. Viini -lehti on antanut täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini). Nyt on helppo olla samaa mieltä!

Korrell Riesling vom Tonmergel 2014 (13,93 €) tulee Saksasta, Nahen alueelta. Korrellin perheyritys on perustettu 1832 ja kuudes sukupolvi on nyt sitä vetämässä. Nahe on muutenkin alue, joka kannattaa pitää mielessä, olen törmännyt muihinkin mainioihin tuotteisiin juuri sieltä. Tämä viini on kuiva, erittäin hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, mineraalinen, kevyen kukkainen, hennon petrolinen ja tyylikäs. Viini -lehti antaa hienot neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuu edulliseksi ostokseksi. Viini -lehti antaa tähän mielenkiintoisen täsmäreseptin, paistettua kampasimpukkaa vuohenjuusto-kukkakaalipyreellä. Eli meilläkin tämä viini olisi sopinut myös kampasimpukoille, mutta koska Riesling on todellinen moniottelija, joka sopii lähes ruualle kuin ruualle, niin mainiosti se kävi myös sienicappuccinon kera.

Sitten siirrytään karitsan kavereihin, joista toinen oli sisareni tuoma argentiinalainen herkku. Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec 2010 (29,90 €) on erittäin täyteläinen, tanniininen, mustikkainen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, mausteinen, hennon kukkainen, tamminen, roteva ja pitkä. Käsin poimituista rypäleistä valmistettua viiniä on kypsytetty 18 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä ja sen jälkeen vielä 12 kuukautta pullossa. Tuottajan mukaan viini säilyy oikein säilytettynä 15-20 vuotta vuosikerrasta. Kokemusta varmastikin on, sillä Trapiche on perustettu jo 1883 Mendozaan, Andien juureen. Viini -lehti on antanut tälle täydet viisi tähteä (=tyylikäs huippuviini) ja täsmäreseptinä sieltä annetaan kokeilemisen arvoinen naudan sisäfilee korvasienimuhennoksella. Nam.

Oma panokseni karitsalle oli viini, jonka olin saanut joululahjaksi sisareltani jo 2-3 vuotta sitten. Coma Vella (31,90 €) on täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kevyen viikunainen, mausteinen, tamminen ja lämmin. Linkin takaa löytyy tällä hetkellä myynnissä oleva vuosikerta 2007, meidän laseissamme oli vuosikerta 2006. Coma Vella tulee Espanjan Kataloniasta, Prioratin alueelta. Rypäleet poimitaan käsin ja viini kypsyy ensin 12 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vielä vähintään 2 vuotta pulloissa. Viini on peräti kuuden rypäleen sekoite: Garnacha Peluda, Garnacha País, Cabernet Sauvignon, Cariñena, Syrah ja Merlot. Viini -lehti antaa juomalle täytet viisi tähteä (=tyylikäs ja luonteikas huippuviini). Hauska yhteensattuma oli se, että muutama viikko sitten olin Etiketti-klubin pruuvissa maistelemassa Pohjois-Espanjan viinejä ja tämä oli tarjolla myös siellä. Lisää Espanja-pruuvista voit lukea täältä, klik.

Molemmat viinit avasin siis jo tunteja ennen illallaista. Malbec avautui karahvissa ja Coma Vella pullossa. Molemmat viinit olivat aivan huippuja ja sopivat yrttiselle karitsalle erinomaisesti. Emme pystyneet sanomaan, kumpi olisi ollut parempi valinta. Ja koska emme ole mitään loppasuita, niin sain vielä maistella molempia sunnuntai-illan rauhassakin. Ilman ruokaa tosin, ihan vaan meditaatiomielessä. Toimii myös siinä!

Jälkiruokaviinin kaivelin kaappini kätköistä. Australialaisen Yalumban upea makea viini 10 vuoden takaa. Kaikki olennainen informaatio näkyy etiketistä, Suomesta tätä ei ole saatavilla, ei löytynyt edes maahantuojatietoja. Kansainvälisiltä viiniarvostelusivuilta löysin tiedon, että suositellaan nautittavaksi 2007-2017. Eli olimme juuri sopivaan aikaan liikkeellä :) Hyvin viilennettynä tämä persikkainen ja appelsiininkuorinen juoma olisi käynyt jälkiruuasta ihan yksinkin. Nyt makeaa makealle.

Ja jotta elämän realiteetit eivät unohtuisi tämän yltäkylläisen nautiskelun jälkeen, niin laitanpa pari dagen efter -tunnelmakuvaa kodista, jossa tiskikone ei välitä aina toimia kuin satunnaisesti...... Nyt tänään, kun tätä juttua kirjoitan, on uusi kone juuri toimitettu ja paikoilleen asennettu. Oi onnea!