Retkipäivä äidin kanssa / Hämeenlinna - Tervakoski

Tiirinkosken Tehtaan seinää

Vietin marraskuista lomaviikkoa. Päätavoitteena oli keskittyä kotiin ja kodinhoitoon. Loppumattomaan raivaukseen ja kaikkeen siihen, mihin aika ei vaan yksinkertaisesti työviikkojen aikana riitä. Pyrin myös aina mahdollisuuksien mukaan sisällyttämään lomaviikkoihini retkipäivän äitini kanssa. Äiti on siinä mielessä kiitollinen retkikaveri, että tykkäämme melko samanlaisista asioista. Tai sitten äiti on vaan niin kohtelias, että ei kehtaa sanoa, ettei kaikenmaailman vanhan roinan tonginta jaksa kiinnostaa pätkän vertaa. Noh, saattaa olla niinkin. Nyt tongittiin sekä vanhaa että uutta. Ja ostoksissa olimme erittäin, ehkä jopa hämmentävän maltillisia. Kai meikäläistä jarrutti myös se, että kun on päivätolkulla pistänyt kotia järjestykseen ja tavaraa kiertoon, niin ostoskynnys on melko harkitseva ja korkea. Hyvä niin. Lähdimme sitten kohti Hämeenlinnaa.

Hämeenlinnassa, Kantolan alueella on parikin isoa ja kiinnostavaa kirpputoria. Sinne siis ensimmäiseksi.

Hämeenlinnan Suurkirpputori Keksikadulla on tajuttoman kokoinen kirppis. Tavaraa on laidasta laitaan, tavallisesta koti-irtaimistosta ja vaatteista antiikkiin. Ammattimyyjien pöydissä melko korkeakin hintataso, mutta aina voi tehdä löytöjä. Minä tein pari! Nuo kynttilälampetit maksoivat 9 euroa kappaleelta. Samanlaiset lampetit on äidilläni, ne ovat hänen vanhempiensa 30-luvun lopulla hankkimat. Löytämäni lampetit ovat koristekaiverruksia myöten aivan identtiset, mitä äidilläni ja täysin ehjät. Mielestäni tein onnistuneen ostoksen. Ja sitten tuo pieni raidallinen lasilautanen. Bongasin sen lautaspinon keskeltä ja maksoin kokonaisen euron. Samantyyppisesti koristeltuja lautasia minulla tai siis sivupersoonallani, Happyhamsterilla, on vinot pinot, eri kokoja ja muotoja. Yhdet näet kattauksessa tässä jutussani, klik, kampasimpukoiden tarjoilussa.

Toinen kirpputorikohde oli samalla alueella, Timon Tori, Kantolankadulla. Tämä kirppis saa erityismaininnan siisteydestään! Ja sieltä mukaani tarttui ylläoleva kannu, vaivaisella 7,80 €:n hinnalla. Nyt vielä etsintään saman sarjan vati, niin käsienpesupaikka mökille on ensi kesää varten valmis.

Vaikka äitini ei näillä kirppareilla ollut aikaisemmin käynyt, niin minulle ne olivat tuttuja paikkoja. Seuraavaksi lähdimmekin sitten tuntemattomille vesille ja ensimmäinen ennenkokemattomista kohteista oli Tiirinkosken Tehdas. Tehtaasta ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole kyse, vaan lammastilan yhteydessä toimivasta sisustuspuodista. Ja kun lammastilalla ollaan, niin valikoimista löytyy merkkivaatteiden ja -sisustustavaroiden lisäksi ihanan pehmoisia lampaantaljoja ja villalankoja. Myös lihatuotteet kuuluvat valikoimiin aina aika ajoittain, tällä kertaa niitä ei kuitenkaan ollut tarjolla.

Kaunista, kaunista ja vielä kerran kaunista. Mikään räikeä väri ei pompannut silmille, kaikki tuotteet olivat mustaa, valkoista, harmaan eri sävyjä, ruskeaa, beigeä.

Tehtaalla on myös kahvila. Söimme siellä herkulliset vohvelit, minulla oli chorizovohveli ja äidillä suklaajäätelövohveli. Meillä on vähän eri käsitykset lounasruokailusta.....

Paikka on todellakin vierailun arvoinen. Kiersin myymälän ehkä noin neljään kertaan ja joka kerta silmiin osui jotain uutta. Naureskelin jo myyjälle, että en osaa lähteä täältä pois. Hän lohdutti minua kertoen rouvasta, joka oli viettänyt myymälässä neljä, siis NELJä tuntia. Ihan tähän emme mekään pystyneet! Ostoksina mukaan lähti kuvassa näkyvät lasipallot, á 6,20 €. Tolkku pysyi siis täälläkin!

Seuraavaksi matkamme suuntautui Tervakoskelle. Sieltä Kartanontieltä löytyy Lumottu Navetta.

Olin ällistynyt, eihän Tervakoski läheisyydestään huolimatta ole minulle mitenkään tuttu paikka, mutta en todellakaan ollut edes aavistanutkaan, että sieltä löytyy näin viehättävä pihapiiri. Voiko navetta olla näin kaunis? Ilmeisesti voi! Kyseessä on Tervakosken paperitehtaan entisen maatalousyksikön rakennukset Kartanonmäellä. Miljöö on yli 220 vuotta vanha.

Kynttiläpajan yrittäjäperhe asuu ja työskentelee tässä vanhassa navetassa, jonka tienpuoleisessa päädyssä on pikkuruinen puoti. Kesäaikaan pihapiirissä toimii myös TalliCafé. Sinne on todellakin tehtävä retki ensi kesänä. Puodin kynttilätarjonta oli hyvin ajankohtainen, joten mukaan ostimme keramiikkalipulla koristeltuja itsenäisyyspäivän kynttilöitä. Puoti onkin auki vain marras-joulukuussa, tarkemmat aukioloajat löytyvät facebookista.

Ja minä, huonona tulien sytyttäjänä, ostin myös pari pussillista sytykkeitä. Pussissa 20 kpl ja hinta 2 €. Näille on kyllä käyttöä tulevan talven aikana, kun kakluunissa polttelen tulia.

Että semmoinen retkipäivä tällä kertaa. Jälleen kerran tuli todistettua se, että merta edemmäs kalaan ei tarvitse lähteä. Lähiseuduilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kunhan vaan pitää silmät ja korvat auki.