Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mumun kokkikerho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mumun kokkikerho. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. joulukuuta 2021

Mumun kokkikoulu: Englantilaiset hedelmäpiiraat

Napero tuli luokseni pariksi päiväksi joululomailemaan. Petteri Kaniinin Joulu on tulossa -kirjasta inspiroituneena hän ehdottomasti toivoi, että mumun kokkikoulussa tehdään englantilaisia hedelmäpiiraita. Mitä 5-vuotias toivoo, sen mumu toteuttaa, eikös vaan.

Petteri Kaniinin resepti oli hyvin ylimalkainen, omat taidot eivät riitä soveltamaan, kun vain listataan aineksia, eikä sanota määristä mitään. Pelastus löytyi äitini, naperon isomummin, avulla.

Englantilaiset hedelmäpiiraat
12 kpl

400 g (1 pkt) murotaikinaa (pakaste)

Täyte
250 g (2 keskikokoista) omenaa
2-3 mandariinia (luomu, koska myös kuorta on tarkoitettu käytettäväksi)
1 dl rusinoita
1 dl kuivattuja karpaloita
80 g (1 ps) hasselpähkinärouhetta
50 g (½ rs) sokeroituja appelsiinikuoripaloja
½ dl fariinisokeria
2 tl piparkakkumaustetta

Lisäksi
voita tai margariinia vuokien voiteluun
tomusokeria, mikäli haluat koristella piiraat


Sulata murotaikina hieman kohmeiseksi. Voitele muffinivuoan kolot voilla tai margariinilla. Totesimme, että 5-vuotiaan pienet sormet ovat täydelliset voiteluun! Ps. pipo oli uusi, siitä oli vaikea luopua, varsinkin kun on kyse vaaleanpunaisesta piposta!

Pese ja kuori omenat, leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Pese mandariinit, raasta 1 rkl mandariininkuorta ja purista ½ dl mehua. En käytä kuoriraastetta kuin luomuhedelmistä, joten nyt jätin raasteet raastamatta. Kaapistani löytyi pieni rippunen kuivattua, aikaisemmin raastamaani appelsiininkuorta, joten käytin sen. 


Laita kaikki täytteen ainekset kattilaan ja keitä seosta kannen alla noin 5 minuuttia. Jäähdytä täyte.


Kauli murotaikina noin 4 mm:n paksuiseksi levyksi. Ota taikinasta pyöreällä muotilla (esim. lasi) 12 kiekkoa piirakoiden pohjiksi. Laita ne muffinivuoan koloihin. Jaa täyte pohjien päälle ja painele tiiviiksi (emme painelleet). Ota lopusta taikinasta tähtimuotilla (tai jollain muulla) 12 kuviota ja laita ne täytteen päälle.

Vinkki: Täytettä tuli melko runsaasti, emmekä käyttäneet sitä kaikkia piiraisiin, mutta se on erinomaista vaikkapa aamiaisrahkan kanssa.

Paista piiraita 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Käytännössä paistelin niitä lähes tupla-ajan, sillä halusin taikinaan vähän rusehtavaa paistopintaa. Koristele jäähtyneet piiraat halutessasi tomusokerilla.


Piiraista tuli mainiot! Kaikki aikuiset pitivät niistä kovasti, mutta vaikka napero oli syönyt täytettä suoraan kulhosta, niin jostain syystä valmiit piiraat eivät hänelle sitten maistuneetkaan. Naperoiden makumieltymyksistä on välillä vaikeaa ottaa selkoa, mutta ainakin vanhemmat saivat herkullisia tuliaisia.


torstai 18. helmikuuta 2021

Mumun kokkikerhossa pinaattilettuja

Tammikuussa oli kolme hyvään ruokaan ja seuraan keskittynyttä lauantaita, tämä oli niistä kolmas ja kahdesta ensimmäisestä voit lukea täältä, klik. Se kertomus onkin ollut varsin suosittu ja nosti minut pitkästä aikaa Parhaat ruokablogit -listalla peräti ykkössijalle! 

Tammikuun viimeisenä lauantaina olikin sitten jälleen aika suunnata Helsinkiin pienen tyttärentyttären (4v 10 kk) luo kokkikerhon merkeissä. Edellisestä kokkikerhosta voit lukea täältä, klik. Naperon mieltymys herkkuihin on pitkälti määritellyt aikaisempien kerhojen sisältöä, mutta nyt tyttäreni ohjasi meidät hellän napakasti toisille raiteille ja niinpä ohjelmassa oli pinaattiletut. 

En ole koskaan tehnyt pinaattilettuja! Siis ihan oikeasti, en koskaan. Johtunee varmastikin siitä, että pinaatti ei ole mikään suosikkiraaka-aineeni ja sitten toisaalta olen pitänyt niitä jotenkin työläinä valmistettavina. Mitä ne siis suinkaan eivät ole. Kun omat tyttäret olivat pieniä, niin varsinkin tämä nykyinen naperon äiti piti pinaattiletuista kovasti. No, miten minä äitinä tähän sitten vastasin? Ostamalla eineslettuja. Kyllä hävettää! Vaan niin hävettää moni muukin asia sieltä 80- ja 90 -luvuilta. Ei niistä nyt tällä kertaa sitten enempää..... 

Pinaattiletut
n. 40 kpl

150 g sulatettua pakastepinaattia
½ l maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 munaa
1 rkl öljyä

Voita paistamiseen


Ota pinaatti sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana tai huoneenlämpöön saman päivän aamuna. Naperon mielestä muuten oli älyttömän hauskaa tökkiä sormella noita pinaattipallukoita.



Riko kulhoon kananmunat. Sekoita joukkoon loput ainekset. Ei kannata kerralla humauttaa kaikkea, muuten jauhot jäävät helposti kokkareisiksi. Hiljalleen lisäilet vuorotellen jauhoja ja maitoa, hyvä tulee. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolisen tuntia. Paista kuumalla pannulla rasvassa. 



Vanha valurautainen lettupannu oli tässä puuhassa ihan paras. Olemme koko perhe vannoutuneita valurautapannujen ja -patojen käyttäjiä. Itse en ole ostanut niitä blinipannuja lukuunottamatta uutena, vaan tehnyt löytöni edullisesti kirpputoreilta. Ostaessa kannattaa suosia niitä, joissa lukee Rosenlew, Upo tai muuta tuttua, silloin voit olla varma valuraudan laadusta. Ja mikäli löydät valurautaisen aarteen ruosteisena tai muuten epämääräisessä kunnossa, niin ei hätää. Olen kirjoittanut ohjeet, miten voit antaa niille uuden elämän, klik. Itseasiassa sieltä näet, miten juuri tämä pinaattilettujen paistossa käytetty pannu on kokenut muutoksen ruosteisesta kirpparilöydöstä ikuiseksi ystäväksi. 

Pinaattilettujen kanssa tarjosimme savulohitahnaa ja perunamuusia. Perunamuusiin silputtiin sekaan ruohosipulia.

Savulohitahna

200 g lämminsavulohta
1 prk ranskankermaa (iso purkki lähes kokonaan)
1 rkl sitruunamehua
3 rkl hienonnettua tilliä
suolaa ja pippuria maun mukaan


Hienonna lohi kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon ranskankerma, sitruunamehu, tilli sekä suola ja pippuri. Lisää ranskankermaa vähitellen, niin näet minkäverran sitä menee, jotta tahnan koostumus on mieleisesi. Meillä sitä jäi vähän purkin pohjalle, mutta loput nakattiin perunamuusin sekaan, mitään ei mennyt hukkaan. Ole suolan kanssa varovainen, sillä lämminsavulohi on jo valmiiksi suolaista. Maistele matkan varrella.

Tämän linkin, klik, takaa löytyy muitakin herkullisia lisukkeita tarjottavaksi pinaattilettujen kanssa. Kannattaa kurkata!

Naperon sanoja siteeratakseni: Ruoka maistuu parhaiten sille, joka sen on tehnyt! Tyttö pistelikin lettuja melkoisen annoksen ja näkyivät ne maistuvan myös meille muille. Yllättäen pinaattiletut tulivat kerrasta jäädäkseen repertuaariini.




maanantai 21. joulukuuta 2020

Mumun kokkikerhossa joulutunnelmia

Mumun kokkikerhossa oli tällä kertaa jo vähän joulufiiliksiä. Ja mikäpä ettei, sillä naperon vuodessakin on viisi vuodenaikaa ja niistä joulu on se viides. Säätilasta tosin joulufiilis oli varsin kaukana, mutta kaikessa harmaudessaankin näkymä tyttären perheen kodin keittiön ikkunasta, yli Helsingin keskustan kattojen, on sangen viehättävä.

Ikkunassa Kaj Franckin Ateenan aamu (Iittala)

Mumun kokkikerhossa on ainakin toistaiseksi keskitytty enemmän herkkujen puolelle, viimeksi leivoimme banaanikakkua, klik. Nyt meillä oli peräti kahta sorttia, suolaista ja makeaa.

Suolaiset joulutortut

valmiita voitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun
maustamatonta tuorejuustoa
kirjolohen mätiä
tillitupsuja


Taikina sulatetaan pakkauksen ohjeen mukaan ja taitellaan tortut perinteiseen malliin. Voidellaan kananmunalla ja paistetaan kunnes ovat kauniin värisiä. 



Annetaan hetki jäähtyä, laitetaan keskelle nokare tuorejuustoa sekä mätiä. Koristellaan tillillä. Helppoa, näyttävää ja herkullista! 

Joulumausteiset kauralastut
Kodin Kuvalehti 23/26.11.2020
16 kpl

50 g voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl fariinisokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl kardemummaa
1 muna

Päälle
valko- ja/tai tummaa suklaata

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet kulhossa, lisää joukkoon voisula ja muna. Lusikoi pieniä taikinanokareita leivinpaperoidulle uunipellille. Paista kauralastuja 200 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia tai kunnes ne saavat hieman väriä. Sulata suklaa ja kasta jäähtyneet keksit suklaaseen. Jos haluat, voit vielä koristella keksit. 


Me halusimme laittaa vähän sydämiä. Malta antaa suklaan kovettua ennen tarjoilua. Me emme malttaneet!



Naperon itsensä koristelemaan, oman huoneen jouluikkunaan, olivat päässeet mukaan myös parhaat ystävät!

torstai 3. joulukuuta 2020

Mumun kokkikerhossa banaanikakkua

Olen 4,5 vuotiaan tyttärentyttäreni kanssa syksyllä aloittanut kokkikerhot. Neiti pitää kovasti makeasta, joten olemme jo valmistaneet sekä suklaakakkua että korvapuusteja. Lasten kahvila Skidilässä saimme idean banaanikakusta ja se olikin vuorossa, kun pikkuneiti matkusti ensimmäistä kertaa aivan yksin viikonlopun viettoon Riihimäelle, mumulaan. Tosin mumun noutamana, että ei ihan yksin kuitenkaan. Banaanikakun ohjeita on netti pullollaan, mutta me emme tyytyneet sen vähempään, kuin maailman parhaaseen.


Maailman paras banaanikakku

2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 banaania muussattuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
8 rkl kuohukermaa
150 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja
kanelia maun mukaan




Ohje on helppo ja sopii oikein hyvin pienen kokkaajan tehtäväksi. Mumun avustuksella tietenkin.



Sekoita kaikki ainekset kulhossa kuohkeaksi ja löysähköksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 200 asteisessa uunissa noin tunnin verran. 


Kakku tummuu päältä kauniisti, älä huolestu siitä. Koita kypsyys tikulla tai jollain puikolla, sukkapuikkokin käy paremman puutteessa. Kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kumoamista. 


Ellei kakku tule syödyksi kerralla, säilytä sitä jääkaapissa, niin maku vain paranee. Tämä kakku matkusti Helsinkiin vanhempien maisteltavaksi, mutta pari siivua jäi toki tänne mumulaankin. Ja jos nyt oli kyseessä naperon ensimmäinen banaanikakku, niin ensimmäinen se oli myös minulle. Miten ihmeessä en tämmöistä helppoa herkkua ole aikaisemmin tehnyt? 

Ja kyllähän pikkuleipuri tarvitsi myös ihan oikeaa ruokaakin. Ruokaa varten ostin Riihimäen Rekon kautta suoraan kalastaja Ronny Holmströmiltä leppäsavustetun kirjolohifileen. 

Helppo savulohikiusaus
noin 6 annosta

1 kg peruna-sipuliseosta (pakaste)
250 g savulohifileepala
100 g fetaa
1 tl (luomu)sitruunan raastetta
suolaa ja pippuria oman maun mukaan
4 dl kermaa
nippu tuoretta ruohosipulia
nokare voita vuoan voiteluun

Murustele savulohi ja feta käsin. Raasta pesty sitruuna ja hienonna ruohosipuli. Jätin tässä kohdin sitruunan raastamatta, mutta raasteen sijaan lorautin kiusaukseen hivenen sitruunamehua. Sekoita kermaa lukuunottamatta kaikki muut raaka-aineet voidellussa vuoassa. Kaada kerma vuokaan ja paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 60 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. 

Harvinaista kyllä, mutta tästä ruuasta ei ole yhtäkään valokuvaa. Ei valmistuksesta, eikä valmiista ruuasta. Ihme. Mutta hyvää oli! Maittoi hyvin naperolle ja minäkin sain kiusauksesta lounasta pariksi päiväksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!