Turkulainen Göran ja lettipossu

Turkuun minua vetää nykyisin lähes tulkoon tytärtäni enemmän pieni tyttärenpoikani. Vaikka välimatkaa ei meillä ole kuin reilut 150 kilometriä, niin on se kuitenkin sen verran, että ei ihan päiväseltään siellä ajella käymään. Vauvan synnyttyä sovimme tyttäreni kanssa, että yritämme kuitenkin nähdä kerran kuukaudessa ja tälle kuukausimatkalle suuntasin isomummin eli äitini kanssa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, parahiksi pojan 4 kuukauden ikää juhlistamaan.

Tapasimme lauantaina lounaan merkeissä ravintola Göranissa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Forum Marinumin yhteydessä. Forum Marinum taas on merenkulun valtakunnallinen erikoismuseo, johon emme valitettavasti tällä kertaa ehtineet tutustumaan, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla.

Merellistä tunnelmaa tuo ravintolasaliin sijoitettu purjevene Daphne, jonka omistaneen matkakirjailija Görän Schildtin mukaan ravintolakin on saanut nimensä. Toisen maailmansodan jälkeen Schildt purjehti pitkin poikin Välimerta aina neljän vuosikymmenen ajan ja kirjoitti 8 maailmanmaineeseen nousutta matkakertomusta. Lisää Schildtin ja Daphnen kiehtovasta tarinasta löydät Ylen artikkelista, klik ja sieltä on myös linkin Areenasta löytyviin dokumentteihin. Ihailen ihmisiä, jotka näin suurella intohimolla toteuttavat unelmiaan.

Göranissa on tarjolla viikonloppuisin runsas ja herkullinen saaristolaispöytä (35 €). Yllä kuvakavalkadi alkuruuista.

Ruusukaalia, kukkakaalia, Peltola Blue -juustoa ja siemeniä. Parsakaalia, poltettua kaalia ja seesaminsiemeniä. Ankanmaksa-omenatuulihatut. Siinä minun top 3 -listani tästä pöydästä. Ja toki paljon muutakin! Aivan loistava makujen kirjo, namskis.

Palvelusta on sanottava se, että olipa huikean hyvää! Pienen pojan maitoallergiasta johtuen myös tyttäreni noudattaa maidotonta ruokavaliota, mutta täällä se ei ollut mikään ongelma. Sukkelaan keittiö taikoi hänelle tämän herkullisen salaattipohjan, johon oli sitten helppo itse lisätä noutopöydästä sopivat kalat ja lihat.

Viikottain vaihtuvat liha- tai kalapääruuat tarjoillaan pöytään. Valitsin kalan ja olin tyytyväinen, sillä tämä kissakala-annos lisukkeineen oli oikein herkullinen!

Tyttärelle muokattu maidoton pääruoka sisälsi possua, omenaa ja paistinperunoita. Hyvin näytti maistuvan!

Jälkiruokapöydän antimista on tässä parhaat palat. Tai siis minun makuuni parhaiten sopivat. Juustoja ja makeaa, kuten nyt vaikkapa mutakakkua kinuskilla.

Maidoton herkku näytti näin maukkaalta! VoiVeljien leipomon raakakakkua ja talon vadelmasorbettia. Kuten näette, yllättäen asiakkaaksi saapunut erikoisruokavaliolainen pääsi myös nauttimaan huolella valmistetuista annoksista.

Lämpimästi suosittelemme tätä ravintolaa ja saaristolaispöytää! Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan. Kiitos siitä.

Vaikka lounas oli näin runsas, niin kokkailimme vielä illalla tyttäreni kodissa. Luomupossun sisäfilee oli matkannut mukanani Riihimäen Rekosta ja sitä sitten valmistamaan.

Lettipossu

possun sisäfilee

kevätsipulia

mieleisen maustevoin tai -kastikkeen ainekset

suolaa

mustapippuria

Lettipossuun löytyy monenlaista ohjetta. Tämä on meidän versiomme. Fileestä putsataan pois kalvot sun muut roippeet ja tehdään pitkittäisviilto, ei ihan läpi, mutta niin, että fileen voi ikäänkuin avata. Avattua fileetä nuijitaan litteämmäksi ja enemmän auki. Leikataan sitten filee kolmeen osaan, mutta jätetään yläpäästä letin osat yhteen.

Hierotaan mausteet lihan pintaan. Tyttäreni teki maustevoin (maidottomasta margariinista), jossa voihin sekoitettiin mm. murskattua pistaasipähkinää, valkosipulia ja muita mieleisiä mausteita.

Filee letitetään yhdessä kevätsipulin varsien kanssa. Paistetaan voissa pannulla pintaan kiva väri, siirretään uunivuokaan mahdollisten lisukkeiden kera (meillä parsaa) ja kypsennetään 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Pannulla paistamisen ajaksi lettiä on hyvä vähän kiinnitellä tikuilla, niin se pysyy koossa.

Lisukkeeksi paistettiin vielä vähän sieniä ja kevätsipulia, niillä ja pistaasipähkinämuruilla viimeisteltiin valmis letti.

Hyvää tuli. Ja hauskan näyttävä ruoka suht simppelisti. Tosin näyttävyys vähän katosi annostelun myötä, mutta maku oli mainio.

Ähky viimeisteltiin leipomo Mannan suussasulavilla herkuilla. Olemme tulleet niistä lähes riippuvaisiksi!

Myös perheemme nuorimmainen pääsi kiinteän ruuan makuun. Tässä pakastamista vailla olevia maisteluannoksia bataattisoseesta. Bataatti oli ensimmäinen kokeilu äidinmaidon lisäksi ja muutamia muitakin makuja pienokainen ehti maistella ennen kuin allergiatutkimusten vuoksi palattiin lähtöruutuun. Ensi viikolla, tasan kuukausi tämän jutun tapahtumien jälkeen on edessä testit, jonka jälkeen tiedetään, miten tästä eteenpäin jatketaan pienen miehen makumatkaa.

Mökkipääsiäinen

Oi onnea, kun ilmat suosivat niin, että pystyin viettämään pääsiäiseni mökkimaisemissa, ensimmäistä kertaa ikinä tämän reilun kymmenvuotisen mökkiläisyyteni aikana. Pitkäperjantai sujui lähinnä siivotessa ja auringon lämmöstä nauttien.

Sekä iloiten viime kesän lopuksi valmistuneesta terassilaajennuksesta. Nyt on tilaa levitellä petivaatteita tuulettumaan!

Pitkäperjantaina kokkailin vain itselleni. Enkä nyt ihan mennyt millään perinteisellä mökkisapuskalla, ainakaan alkuruuan suhteen. Mökillä saa/joutuu aina vähän soveltamaan, sitä on myös nyt luvassa ja kuten moni tietääkin, kokkaan kaiken muurikalla, se on luottoystäväni jo ties monettako vuotta.

Grillatut katkaravut ja miso-inkiväärivoi

K-ruoka

4 annosta

2 pkt (á 300 g) kuningaskatkarapuja

Miso-inkiväärivoi

50 g pehmeää voita

2 ps (noin 2 rkl) misokeittoaineksia

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa)

Tämä virallinen ohje siis pohjaksi. Minulla oli kotipakastimessa mitälie katkaravun tai jättiravun pyrstöjä, joten nappasin ne kylmälaukussa mukaan (onneksi mökkimatka vain 20 min!). Valmiina oli myös paketillinen Yutaka -keittoaineksia, jonka kolmesta annospussista käytin yhden. Voita yhden ihmisen tarpeiksi ja inkivääriä sopivasti. Selkeää, eikö vaan :) Eli pehmeään voihin sekoitin kaikki muut ainekset.

Ravun pyrstöt annoin rauhassa sulaa, paistelin kypsäksi muurikalla ja asettelin kauniisti mummun perintölautaselle. Nokare voita vierelle. Itku, miten hyvää! Lämpimästi muuten suosittelen, että kun seuraavan kerran käyt K-ketjun ruokakaupassa, niin nappaa mukaasi ilmaisena tarjolla oleva K-Ruoka -lehti. Sisällöltään varteenotettava kilpailija hinnakkaille, kiiltäväkantisille ruokalehdille.

Varsinainen pääruokani koostui raakamakkaroista, Padrón -paprikoista ja broccolinista. Nämä kasvikset eivät tarvitse kuin hivenen oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippurirouhetta. Sitten paistellaan niin, että ehkä ihan vähän kärtsähtävät, niin herkku on valmista.

Lankalauantaita olimme ystäväni kanssa sopineet viettävämme yhdessä. Alunperin ajatuksena oli osallistua kotikaupungin pääsiäistapahtumiin (asummehan Suomen pääsiäiskaupungissa), mutta tarkemmin ohjelmaa tutkailtuani totesin, että ei vaan nyt nappaa Sulo-sonnit tai puujalkakävelyt, joten helppoa oli houkutella ystäväkin mökkimaisemiin. Harmiksemme lauantain ilma ei vetänyt vertaa perjantaille ja niin oli kylmä, että osa ruuista piti syödä sisätiloissa. Toki kokkailu jatkui terassilla.

Ystäväni yllätti minut sekä leivoksilla, että juomatuliaisillaan. Kerrostalon kokoinen ennakkoluulo tömähti terassilleni ottaessani tämän tuliaisen vastaan. Omalla tavallaan juoma sopi pääsiäisteemaan. Tai niin me ainakin halusimme itsemme uskovan.

Niin tai näin, kakkua ja kuohuvaa iltapäivän kahvin sijaan. Yhteisymmärryksessä totesimme, että meistä kumpikaan tuskin tulee ei tule ostamaan tätä Valamon luostarin munkkien hengentuotetta. Puolimakeana ja viileän ilman viilentämänä tämä Valamon Kerubi (mikä nimi!) nielaistiin makean leivoksen kera.

Sitten kokkaus jatkukoon.

Halloumi-parsavartaat

vihreää parsaa

halloumijuustoa

sitruuna-balsamikastiketta

Ellet ole pitkäpinnainen, unohda varrastikut. Oikeasti hermo oli mennä, kun parsat napsahtelivat poikki ja juusto hajoili, miten sattui. Mutta siis, poista parsoista kuivat kantaosat, pätki sopivaan mittaan, viipaloi halloumi ja tikuta. Grillaa, kunnes pinta näyttää hyvältä. Jos parsat ovat kovin paksuja, voit halkaista ne tai esikeittää 1-2 minuuttia. Pieni purutuntuma parsoissa ei haittaa lainkaan. Mausta valmiit annokset balsamikastikkeella.

Kukaan ei ikinä olisi osannut arvata, en edes minä, mistä nappasin pääruuan reseptin. Olin kahlannut läpi monet pääsiäisteemaiset ruokalehdet ja sitten lopulta istuin töissä aamiaisella selaillen viimeisintä 7 Päivää -lehteä. Ja kyllä! Sieltä tämä löytyi kaikkien Kääk! -juorujen seasta :) Hämmentävää, mutta totta. Vähän enenmmän asiaa tutkittuani (=googlattuani) selvisikin, että ohje löytyy myös Koti&Keittiö -lehden arkistoista. Lehdet taisivatkin jossain vaiheessa kuulua samalle kustantajalle, mutta väliäkö sillä, tämä resepti on Seiskasta löydetty!

Dukkah-maustettu karitsankare

7 Päivää -lehti 2019 / Koti&Keittiö -lehti 2016

4-6 annosta

2 karitsan karetta

öljyä

Dukkah-mausteseos

2 rkl manteleita

2 rkl pistaasipähkinöitä

2 rkl seesaminsiemeniä

½ rkl juustokuminansiemeniä

½ rkl korianterinsiemeniä

1 tl suolaa

Valmista mausteseos paahtamalla mausteet (ei suolaa) kuivalla kuumalla pannulla. Jauha seos morttelissa hienoksi ja lisää suola.

Kahdelle ruokailijalle olin varannut yhden kareen, se oli riittävästi. Mausteseosta tein koko määrän, sillä käytin sitä pitkin pyhiä vähän yhteen, jos toiseenkin ruokaan. Se on niin hyvää! Alkuperäisessä ohjeessa lihan paistaminen oli tehty turhan monimutkaisesti, paistettu pintoja pannulla ja sitten jatkettu paistomittarin kanssa uunissa kypsentäen.

Äh, ollaan mökillä, joten muurikka hoitaa homman! Vähintään tunnin huoneenlämmössä olleet lihat leikataan kyljyksiksi, poistetaan kalvot ja muut mahdolliset epämääräisyydet. Sitten vaan nakataan muurikalle, dukkah -seosta yltympäriinsä ja paistellaan, kunnes on hyvä.

Minttu-jogurttikastike

paksua jogurttia

tuoretta minttua

suolaa

pippuria

Silputaan minttu ja sekoitetaan ainekset. Maustetaan ja maistellaan. Laitetaan jääkaappiin vetäytymään.

Karitsan kare nautittiin luottogrillivihannesteni (padrón-paprika ja broccolini) sekä minttu-jogurttikastikkeen kera. Kaiken päälle ripottelin vielä dukkahia.

Ja koska oli pääsiäinen, niin tietenkin jälkiruokana oli mämmiä. Ja tietenkin vaniljakastikkeen kera. Sekä tilkkanen Amarula -likööriä. Tietenkin.

Lauantain viinikattauksesta löytyi toinenkin vähän tuntemattomampi tuote. Rypäle vanha kunnon Cabernet Sauvignon, mutta tuottaja onkin kiinalainen. Greatwall Cabernet Sauvignon 2016 (14,99  €) on keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karhunvatukkainen, kirsikkainen, herukkainen, kevyen luumuinen ja mausteinen. Sanoisin, että makumaailmaltaan hieman kevyemmän puolelle kallistuva. Kannattaa kuitenkin maistaa, harvinaisuutensa vuoksi ainakin, eikä tämä ole hinnallakaan pilattu.

Pääsiäispäivänä sain houkuteltua mökkikylään sisareni, jolta sain tuliaisiksi ihan perinteisiä pääsiäismunia. Tosin ilman sormuksia. Tunsimme itsemme hyyyyviiiiiin vanhoiksi todettuamme, että kyllä vaan ennen oli asiat niin paljon paremmin, kun sai niitä sormuksia, eikä turhanpäiväistä muovirihkamaa.

Lohi-avokadoleivät

Viini -lehti

6 kpl

6 viipaletta maalaisleipää

6 rkl tuorejuustoa

150 g kylmäsavulohta viipaleina

2-3 avokadoa

korianterin lehtiä

Siskolle tein aamiaiseksi näitä leipiä. Olipas tarkkaa, ruokalusikkamitta tuorejuustossa! No minä voitelin leivät juustolla (basilikalla maustetulla) ihan ilman mitään mittailuja.

Leivät paahdoin, koska vaan niin paljon pidän paahdetusta leivästä. Toinen syy oli se, että mielestäni maalaisleivän tai ihan minkä vaan leivän voi syödä paahtamatta, mikäli sen pääsee nauttimaan ihan todella tuoreena. Tämmöinen pari päivää syömistä odotellut leipä sen sijaan on parhaimmillaan paahdettuna. Makukysymyksiä! Eli ensin tuorejuustoa, sitten lohiviipaleita ja lopuksi avokadon viipaleita. Yksi avokado oli melko raaka ja kokeilin sitten ensimmäistä kertaa ikinä kypsentää sitä hieman muurikalla. Toimii!

Ja loistoleipähän tästä tuli! Erittäin herkullinen, erittäin helppo valmistaa. Reseptissä oli mukana viinivinkkikin, mutta kun tätä nautittiin aamiaiseksi, niin ihan kahvilla mentiin. MUTTA mikäli tarjoat leipiä tilanteessa, johon viinikin sopii, niin suositus on  uusiseelantilainen Waka Sauvignon Blank 2018 (10,98 €).

Toisena pääsiäispäivänä oli vähän rääppiäismeininki, kun äidin kanssa kokosimme grillin kautta lautaselle vähän kaikkea, mitä oli jäänyt jäljelle. Hyvää tuli!

Pari yötä olin mökillä ypöyksin. Tuntuu hassulta nyt, että ensimmäisinä vuosina en siellä yksin uskaltanut olla. Vilkas mielikuvitukseni kehitteli yhtä sun toista jännittävää. Nykyisin asian kanssa ei ole enää mitään ongelmaa. Nyt oli pimeää ja hiljaista, mökkinaapureista ei ollut häiriöksi. Itse asiassa näkö/kuuloetäisyydellä vain yhdellä mökillä oli pääsiäisenviettäjiä. Vastapäinen saari oli vielä hiljainen, koska jäät lähtivät vasta lopullisesti sunnuntain aikana. Tästä se kesä voi alkaa! -> linkki täydelliseen kesäbiisiin!

Parsaa ja pekonia

Pikaisen lounaan paikka. Jääkaapissa parsaa sekä pekonipaketti ylimennein päiväyksin. Helppo homma. Vähän sellainen nyhjää tyhjästä -meininki....

Parsaa ja pekonia uunissa

vihreää parsaa

pekonia

mustapippurirouhetta

Taita parsoista puumainen osa pois. Pyöritä pekonisiivu parsan/parsojen ympärille. Ripottele mustapippurirouhetta päälle. Paista 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia.

Pikalounaan lisäksi soveltuu myös mökkimuurikalla paistaen muiden grilliruokien lisukkeeksi.

Pikalounaan kylkeen paistelin vielä jämät mökiltä kotiin kulkeutuneesta halloumijuustosta. Ihan älyttömän hyvää! Ja tähän kykenee kuka vaan, ei tarvita mitään sen erityisempiä kokkaustaitoja.