torstai 31. heinäkuuta 2014

Pestoa, pestoa, enemmän pestoa

En ollut uskoa silmiäni, en ole tallentanut tänne pesto-ohjetta! Pesto on kotoisin Pohjois-Italiasta, Ligurian alueelta ja se on yksi monikäyttöisimmistä kastikkeista/tahnoista tai miksi sitä ikinä nyt kutsutaankaan, mitä tiedän. Sillä voit kuorruttaa, sen voit laittaa pastakastikkeeksi, sitä voit öljyllä jatkaa salaatinkastikkeeksi, sitä voit laittaa leivän päälle, sitä voit syödä suoraan kulhosta...... Siispä tässä tulee peruspeston ohje! Ohje on otettu hyvään talteen ja käyttöön jo tammikuussa 2006 Anna-lehdestä.


VIHREä PESTO

2 isoa tai 3 pientä ruukkua basilikaa
50 g pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaania
1½ dl oliiviöljyä
vastajauhettua mustapippuria
(hiutale)suolaa

Tämä on siis perusohje, jota voi varioida mielin määrin! Nytkin minulla on yrtin jämiä, joista haluan päästä eroon, siispä pestoon! Persilja ei mielestäni maistu miltään, mutta on terveellistä, joten siellä se menee mukana. Samoin ruohosipuli ja vähän timjamia..... Tosin ligurialaiset ei tästä tykkään, heidän peruspestonsa nojaa noihin yllämainittuihin ainesosiin. Ja piste.

Osan kaupan yrteistä olen istuttanut terassille vanhaan kattilaan.
Ja ellei sinulla ole pinjansiemeniä, niin mantelit, pähkinät, ne käy myös. Itse en noita mittoja (enää) kovin tarkasti noudata, heitän monitoimikoneeseen mitä löytyy, pinjansiemeniä ja juustoa meni pussilliset tänään kumpaakin. Sitten öljyllä pystyy hyvin säätelemään rakennetta, joten sitä ei kannata kerralla hulauttaa koko määrää mukaan.


Aloita paahtamalla pinjansiemenet kuivalla ja kuumalla pannulla. Mikäli käytät jotain muita pähkinöitä tms, paahda ne myös, sillä paahtaminen tuo niiden maut paremmin esille.


Sitten vaan kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja kone käyntiin. Lisäile öljyä vähitellen, kunnes kastikkeen koostumus on mieleisesi. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.


Ja kuten sanoin, pesto menee ihan minkä kanssa vaan!


Ja jos nyt et millään muka viitsi tätä itse tehdä, niin tässä valmispestoista oma suosikkini:


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lomakokkailua mökkirannassa

Neljäs ja viimeinen lomaviikko on käynnistynyt. Parin kotimaaretken lisäksi olen viettänyt paljon aikaa mökillä ja mikäs täällä on ollut ollessa, kun ilmat ovat olleet varsin upeat. Hellepäivä toisensa perään! Mitään hyödyllistä en ole kylläkään saanut aikaan, koska jo pelkkä puuhastelun ajattelu saa hikinorot juoksemaan selkäpiitä pitkin.

Kokkailun hoidan täällä lähestulkoon täysin ulkosalla ja Muurikka-kesäkeittiöllä. Perinteistä grillimakkaraa tulee paistettua melko harvoin, mutta sekä lohta että broileria sitäkin useammin. Ja onpa jo päästy nauttimaan kantarelleistakin! Se on ihan parasta.

Mikään ei ole helpompaa, kuin sienikastikkeen (tai paremminkin muhennoksen) teko. Et tarvitse sienien lisäksi muuta kuin sipulia, kermaa ja mausteita. Mausteiksi riittää ripaukset suolaa ja mustapippuria. Se on siinä. Sama on broilerin kanssa. Samat mausteet riittävät. Lisukkeeksi varhaisperunoita ja VOITA.






Viinistä on sanottava, että se ei tällä kertaa ollut mikään ihan perinteinen mökkiviini, vaan vierailulle saapunut ystäväni hemmotteli minua varsinaisella herkulla!

Mutta enhän minä olisi minä, ellen myös kokeilisi jotain uutta!

Wasabi-broilervartaiden resepti löytyi jo ennen lomaa Anna-lehdestä ja näkyy se olevan myös Ruoka.fi -sivustollakin.


Tarvitset:
600 g broilerin rintafileitä

Marinadiin:
1 dl vähäsuolaista soijaa (käytin sitä soijaa, mikä kaapista löytyi)
1 rkl wasabitahnaa
1 tl hienonnettua inkivääriä
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl maizenaa

Minä en tehnyt vartaita, vaan marinoin ja paistelin rintafileet kokonaisina. Jos haluat tehdä vartaita, käy linkin kautta kurkkaamassa alkuperäinen ohje.


Mittaa soija, wasabi, inkivääri, etikka, sokeri ja maizena kattilaan. Kiehauta ja anna jäähtyä.


Kaada jäähtynyt marinadi fileille ja anna maustua kylmässä vähintään tunti.




Sitten vaan paistelemaan! Minulla oli lisukkeena kantarelleja ja sipulia (taas) sekä halloumijuustoa grillattuna. Halloumia saa nykyään myös erilaisina mausteversioina, mutta on kyllä sanottava, että itse liputan sen alkuperäisen maustamattoman puolesta.


Hieman pelkäsin, että ovatko wasabi ja inkivääri vähän liian mausteisia sienten kanssa, mutta huoleni oli aiheeton. Tämä oli niin hyvää!


Niin hyvää oli, että seuraavana aamupäivänä vai lieneekö jo ollut iltapäivän puolta, rakentelin ruokajämistä pyttipannutyyppisen herkkulautasen. Toimi sekin!





Ja jälkkäriksi muurinpohjalettuja sekä omatekemää omenahilloa. Voi tätä ihanaa eloa!

Loppuun vähän kuvia mökkifiiliksistä ja näkymistä. Aurinkoa kaikille!!!!!!!

Happyhamster kerää vanhoja emaliastioita, mikä sopiikin hyvin tänne 60-luvun lopun retromökille.




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Iloista lomaa Itä-Suomessa


Muistatteko ajan, kun ei ollut matkapuhelimia, eikä sen puoleen nettiäkään, niin radiosta välillä tuli tiedotteita tyyliin, että huomio, huomio perhe Virtanen, lomamatkalla jossain päin Itä-Suomea, ottakaa välittömästi yhteys kotiin. Noh, ehkä kovin nuoret eivät tätä muista..... Silloin sitä aina kuitenkin jäi miettimään, että mitä on tapahtunut, toivottavasti ei mitään vakavaa ja saako perhe Virtanen viestiä lainkaan? Tuli nyt vaan mieleen, kun ajelin heinäkuisen viikonlopun jossain päin Itä-Suomea...... Ahkerana "somettajana" päivitin kuitenkin  facebook-sivuilleni kuvia tai paikkatietoja 9 kertaa tänä aikana, joten tyttäret (ja äiti ja siskot ja kaikki kaverit) tasan tarkkaan tiesivät, missä milloinkin viiletin :) Että tuli vaan mieleen, miten maailma muuttuu.......


Tämän viikonlopun kohde oli Savonlinna. Kaupunki, joka on minulle tuttu jo nuoruudesta. Itse asiassa Kylpylähotelli Casinon terassilla on minusta ja mummustani jopa otettu kuva, vuonna 1974, tasan 40 vuotta sitten,  kun olen pukeutunut keltaiseen The Osmonds-toppiin ja olen hyvinkin cool..... Olenhan toki hyvin coolissa 13-vuoden iässä! Heh, Osmonds on jo toinen asia tässä jutussa vuosikymmenten takaa, josta ei lasteni ikäluokalla ole mitään hajua. Donny Osmond vaan oli niin ihana....... Mutta tässä tyylinäyte suoraan 70-luvulta!


Vaan nyt takaisin tähän päivään ja viikonloppuretkeen ystävien kanssa. Ystävien, jotka laillani rakastavat hyvää ruokaa ja kuplivia juomia, sekä arvostavat kiireetöntä yhdessäoloa. Varsinkin näin lomalla kun olimme, niin annoimme flown meitä viedä...... Mitään ohjelmaa ei oltu lyöty lukkoon, hotellihuone varattu Seurahuoneelta ja dinneripaikat buukattu molemmille illoille. Kaiken muun suhteen olimme virran vietävissä......

Linnakrouvi

Perjantai-illan illallinen oli varattu kesäravintola Linnakrouvista. Ravintola sijaitsee Linnakadulla, näköetäisyydellä Olavinlinnasta. Ja koska meidän iltaohjelmaamme ei kuulunut ooppera, niin saavuimme täysin tyhjään ravintolaan klo 19. Tilaa oli ja saimme henkilökunnan jakamattoman huomion!


Alkuun nautimme lasilliset Sumarroca Brut Reserva cavaa Espanjan Penedesistä (42 € pullo, otimme lasilliset, mutta kun jälkeenpäin huomattiin, että niitä ei keneltäkään laskutettu, niin lasihinnasta ei ole tietoa.....). Viini löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta 11,99 euron hintaan. Ravintola kertoi listallaan viinin olevan kuiva, raikas ja kevyen yrttinen. Alko puolestaan sanoo viiniä erittäin kuivaksi, keskihapokkaaksi ja sitruksiseksi. Että näin.



Alkuruuaksi valitsin anisgraavattua nieriää, perinteistä mummonkurkkua ja tuorepinaatticremeä (12 €). Anishan sen valinnan ratkaisi, mitä sitä kieltämään. Oli sitten kysymyksessä ruoka (esim. fenkoli) tai juoma (pernod, sambucca, ouzo), joissa vähänkään aniksen aromi vilahtaa, niin se on sitä myöten selvä valinta meikäläisellä. Tässä annoksessa vaan olisi saanut vilahtaa enemmänkin, anista sai kyllä maistamalla hakea. On myönnettävä pettymys omaan valintaan ja kateus naapurin vaniljalla maustettuun kukkakaalikeittoon, jossa oli lisukkeena butternutkurpitsan lastuja ja fenkolivaahtoa (11 €). Oli kuulemma ERITTäIN herkullista......


Alkuruuan kanssa otin lasillisen ranskalaista, kuivaa, kevyen hapokasta ja herukkaista Cros Manseng Sauvingonia vuodelta 2011 (8,80 €/16 cl) ja sitten pääruualle kuvan mukaista punaviiniä, jonka nimi on ainakin helppo muistaa! Maila Crianza 2010 Bodegas Sumarroca Espanjan Riojasta (40 €/plo tai 8,80 €/lasi). Täyteläinen, kirsikkainen ja hieman vaniljainen viini oli täydellinen valinta, jos ei burgerille, niin minulle! Ja mikä onni, tämä juoma löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta kohtuulliseen 12,49 euron hintaan, joten ensimmäinen laatikko on jo tilattu.....


Pääruuan kohdalla päädyin siis burgeriin! Valinta, jolla yllätin jopa itseni...... Burgeri krouvisti (17 €) oli annoksen nimi ja siinä oli täytteenä kunnon häränpihvin (black agnus) lisäksi savujuustoa, bbq-kastiketta, coleslaw-salaattia, yrttisalaattia ja törkeän hyvät tikkuperunat. Miksi burgeri? Teki mieli lihaa (tai siis ehkä paremminkin punaviiniä) ja liha-annokset olivat mielestäni aivan liian kalliita. Yli 3kymppiä. Siksi jauhelihaa...... Eikä tämä nyt oikeastaan hassumpi ollut....... Tosin olin mielessäni kuvitellut, että perjantain ateria olisi ollut viikonlopun illallisista jotenkin juhlavampi, mutta menikin vähän toisin.....


Ystävistäni toisen pääruoka oli kalaa eli pannulla paistettua Ahvenanmaan taimenta, hummeri-veloutekastiketta, polentaa ja kesävihanneksia (29 €). Hän sortui vielä kaiken päätteeksi juustolajitelmaan, joka näyttikin (ja myös maistui) herkulliselta (11 €).



Loppulaskuni oli kohtuulliset 45,80 €. Kohtuullisuutta sitten enemmänkin ihmeteltiin hotellilla ja huomattiin, että sen lisäksi, ettei meiltä keneltäkään oltu laskutettu alkucavaa, ei minulta myöskään alkuruokaa. No sehän oli hyvä, koska en siitä tykännytkään! Oikeus ja kohtuus siis.

Muikkuterassi

Minä en muikuista niin kauhean innoissani ole ollut. Se johtunee siitä, että en ole niitä oikeastaan koskaan syönyt, vain vähän maistanut. Ymmärsin kuitenkin, että jos ollaan Savonlinnassa, niin Seurahuoneen Muikkuterassi on koettava ja niinhän me sen koimme ja minäkin tykästyin näihin Pielaveden herkkuihin. Huikomuikut (10 €) lounaaksi, Rapion myllyn ruisjauhoissa jauhotettuja, paistettuja lähivesien muikkuja, sitruunaa ja ruohosipulimajoneesi (1,50 €). Mahtavat maisemat, lupsakka palvelu.






Panimoravintola Huvila



Ennakkoon kun kyselin suosituksia Savonlinnan ravintolamaailmasta, niin parikin kaveria mainitsi panimoravintola Huvilan. Tämä olikin sitten lauantai-illan valinta. Ja pakko myöntää, että yksi syy oli se, että Huvilan ulkolavalla esiintyivät Kaija Kärkinen ja Ile Kallio. Eihän siitä Kaijasta niin väliä, mutta Ile on kuitenkin entinen HURRIGANES -kitaristi.



Jatkoimme samalla taktiikalla eli oopperan alkaessa me suunnistimme syömään. Rauha oli taattu :) Tosin täällä sentään oli muitakin asiakkaita, joten emme olleet aivan ainoita.


Illallisen alkuun valitsin keiton, ehkä siksi, että olin edellisenä iltana ollut niin kateellinen ystäväni kukkakaalikeitosta........ Siispa jokirapukeittoa haukipullalla (12 €). Keitto oli sinänsä maukas, mutta hyvin ohut (litkumainen) rakenteeltaan. Olisin kaivannut siltä enemmän keittomaista koostumusta.



Pääruuaksi otin karitsaa kahdella tavalla, lisukkeena porterkastiketta ja kantarelli-emmeriä (emmervehnä) . Aivan täydellinen annos! Varsinkin ylikypsä osuus oli kertakaikkisen loistava. Oi onnea......


Viininä alkuruualle oli Anton Bauer Rosenberg Gruner Veltliner ja pääruualle jumalten juoma, Dido Montsant. Kumpaakaa viiniä ei (tietenkään) saa Suomesta, enkä edes onnistunut löytämään maahantuojaa, joten ehkäpä ravintoloitsija itse hoitaa maahantuonnin. No, tämä Dido on helppo muistaa, jos jossain maailmalla tähän törmää.




Tilanne vaati ehdottomasti jälkiruuan! Ensin mietin juustoja, mutta lopulta en pystynyt vastustamaan salmiakkivanukasta ja kirsikkasorbettia (13 €), enkä todellakaan katunut valintaani. Ihan huippua!



Onneksi ystävä vieressä valitsi juustot suppilovahverohillokkeella (13 €), niin pääsin ihailemaan kaunista annosta. Ja hyvältähän se näyttää.

Loppulaskuni oli 87,60 €, joka oli paljon, mutta jota silti pidin sangen kohtuullisena huomioiden tarjottavien tason. Lasku sisälsi kolme ruokalajia sekä kolmanneksen sekä valko- että punaviinipulloista. Lisäksi on mainittava, että palvelu oli mitä parhainta.

Loppuun vielä tunnelmakuvia illan varrelta, ravintolasta sekä illan esiintyjistä.






Lisää Savonlinnan tunnelmia kuvina

Perhehotelli Hospitzin terassin yllätyspaukku.

Ravintola Kaivon terassi











Matkan varrelta

Menomatkalla poikkesimme Verlan ruukin maisemissa.





Ja paluumatkalla Imatran kosken partaalla.

Imatran Valtionhotelli



Laivaravintola Teerenranta

Kotimatkalla etsimme lounaspaikkaa suurinpiirtein Imatralta lähtien. Suunnitelmissa oli poiketa johonkin viehättävään kahvilaan tms. kuutostien varrella. No, sellaista ei tietenkään löytynyt, joten päädyimme Lahteen, siellä Satamaan ja Laivaravintola Teerenrantaan. Vuohenjuustosalaatti (9 €) ja pieni lasillinen Yalumban Rieslingiä (6,20 €) täydellisessä auringonpaisteessa viimeisteli retkemme.