torstai 10. heinäkuuta 2014

Ruoka edellä Turkuun ja takas


Se on kesäloma nyt! Ja Turun tytär vastavihityn aviomiehensä kanssa toisella puolella maapalloa. Ja minulla avaimet heidän kotiinsa. Yksi plus yksi, suuntana Turku ja ohjelmassa koko viikonlopun kestävä uusien ruokapaikkojen testaus. Seurana pikkusisko ja ystävätär. Voiko parempaa loman aloitusta edes ollakaan? Kysyn vaan...... ?

Turku on loistava ruokakaupunki. Jo aikaisemmin testattujenkin joukossa on monta paikkaa, jonne haluaisin mennä uudelleen, mutta kun koko ajan avautuu uutta ja mielenkiintoista, niin valinnan vaikeutta kyllä riittää! Täältä, ravintolalistaltani, löydät jo aikaisemmin testatut.

Tårget


Tårget, mat&vinbar, on tai ainakin haluaa nimensä mukaisesti olla sekä ruokaravintola, että viinibaari. Ehkä tietty epävarmuus ja kokemattomuus johtui siitä, että ravintola on ollut auki vasta muutaman kuukauden. Ja kun ravintola kertoo olevansa viinibaari, niin sitähän kuvittelee, että henkilökunnan viinitietämys on ihan tapissa. No, se ei ollut. Henkilökunta oli aivan ihanaa, huomaavaista ja ystävällistä, mutta ainakin meille osui kohdalle todella nuori, uransa alkutaipaleella oleva naistarjoilija. Herttainen ja ystävällinen, mutta ei hän viineistä tiennyt. Mikä oli sääli. Ymmärrän sen, että kukaan ei ole niin sanotusti seppä syntyessään ja jostain on aloitettava, mutta kyllä ravintoloitsijalla on kuitenkin perehdyttämisen vastuu. Ugh, olen puhunut.


Ravintolan sijainti on ihanteellinen, kirjaston aukiolla, Aura-joen rannalla. Kesäaikaan suuri terassi tuo roimasti lisää asiakaspaikkoja. Sisustus oli erittäin hyvä, hieman sellainen industrial-tyylinen, joka on melko suosittua nykyään. Mutta voi voi, vessat oli ihan sikakunnossa. Ja kun siitä siinä iltakymmenen aikaan henkilökunnalle huomautimme, niin selitys oli, että erittäin kiireisen lounaan jälkeen niitä ei ole ehditty siistimään. Jep jep, vähän oli selittelyn makua.




Alkunarinan jälkeen siirtykäämme juoman ja ruuan pariin. Alkajaisiksi valitsimme pullollisen proseccoa, joka aperitiivin ohella toimi myös juomana alkuruuille. Prosecco Arcobello (32 €/plo tai 6,50 €/lasi) tulee Italian Venetosta ja on raikas, pehmeän päärynäinen ja pirteähappoinen. Maahantuoja suosittelee viiniä sekä aperitiiviksi että merenelävien kanssa nautittavaksi. Alkosta tätä tuotetta ei valitettavasti saa.





Alkuun kaksi meistä valitsi lohichevicen (10 €), lohta ja papaijaa sitrusmarinadissa, guacamolea ja talon leipää. Annos oli kaunis ja herkullinen, vaikkakin "simpukankuori" oli melko haasteellinen ja keikkuva alusta syödessä. Talon leivästä tuli miinusta, vähän kärtsähtänyt ja kuiva. Pakko sanoa, että Lohjan ABC:ltä, Deli Baker´sin myymälästä aamiaistarkoitukseen hankittu kurpitsansiemenleipä hakkasi tämän talon leivän ihan mennen tullen. Anteeksi vaan......

Seurueesta yksi päätyi alkuruuan osalta Vitello Tonnatoon (11 €), jota minäkin olin ensin vakaasti harkinnut. Maitovasikan paahtopaistia, tonnikalamoussea, rucolaa ja parmesaania. Valitettavasti siitä nyt vaan jäi kuva ottamatta.


Pääruuaksi valitsin vasikkaa, siitä syystä siis ohitin Vitello Tonnaton. Vasikkaa saltimbocca (26 €) lisukkeenaan parmankinkkua, valkoviini-salviakastiketta, aiolia ja parmesanranskalaiset. Perusmaukas annos, jossa en kuitenkaan havainnut aiolia lainkaan (huomasin vasta nyt kirjoittaessani, että sitä kai oli tai ainakin olisi pitänyt annoksessa olla, kuvassa ei ainakaan näy.....). Lisäksi ihmettelin, miten paljon nestettä (=kastiketta) lautasella oli ja kuinka ranskalaiset lilluivat siellä muuttuen rapeista vähemmän rapeiksi.


Seuralaiseni valitsivat molemmat pääruuaksi Tiikerirapu Linguinin porcinikastikkeella ja kuivatulla chilillä maustettuna. Tämäkään annos ei kauniista ulkonäöstään huolimatta herättänyt suuria tunteita..... (Porcini=herkkutatti, toim.huom.)

Vasikalle sopivan viinisuosituksen kanssa kokematon tarjoilijamme oli ehkä eniten pulassa, lopulta kuitenkin yhteistuumin päädyimme valitsemaan Valpolicella Classico Ripasso DOCG -lasillisen (49 €/plo tai 9,80 €/16 cl) niin ikään Veneton alueelta Italiasta. Viini on täyteläinen, kypsän hedelmäinen, mausteinen ja hilloinen. Siitä, että oliko tämä viini täydellinen pari kyseiselle ruualle, en ole aivan varma. Ainakin se pääsääntö, että sekä ruoka että juoma tulivat samasta maasta tuki yhteensopivuutta. Pidin tästä viinistä kuitenkin erittäin paljon, mutta kuten usein viiniravintoloissa käydessä käy, niin tätäkään viiniä ei Suomesta saa kuin ravintolavalikoimasta. Toki Alkosta löytyy muutama Valpolicella Ripasso, jotka ovat ihan kohtuuhyviä, joten niiden parissa voi hyvin lohduttautua....


Tiikerirapujen kaveriksi seuralaiseni valitsivat Alsacesta Willm Rieslingiä (37 €/plo tai 7,50 €/16 cl). Kuiva, mineraalinen, hedelmäinen ja raikkaan hapokas viini sopi ruualle loistavasti.

Antamamme palaute otettiin hyvin vastaan ja rakentavaksi se oli tarkoitettukin. Mietimme myös, että kun sekä henkilökunta että asiakaskunta olivat hyvin nuorta, niin oliko ravintola kenties suunnattu nuoremmalle väelle ja me keski-ikäiset nirppikset olimmekin aivan väärässä paikassa! Tosin tarjoilijamme väitti, että JOPA VANHEMPIAKIN asiakkaita on heillä käynyt :)

Loppulaskuni oli 63,67 euroa sisältäen kolmanneksen skumppapullosta, 24 cl punaviiniä sekä alku- ja pääruuan. Mielestäni se oli liikaa laatuun nähden. Seuralaiseni selvisivät noin 15 euroa halvemmalla, koska jo yksinomaan pääruokani maksoi 11 euroa enemmän..... Jäimme miettimään, että tulisimmeko uudelleen, mutta......

Päätimme kuitenkin, että tämä oli nyt tässä ja kuinka ollakaan, löysimme itsemme seuraavana päivänä samaisen ravintolan terassilta Moët-samppanjaa siemaillen, Moët-tyynyihin nojaillen ja auringosta nauttien....

Voi mistä tämmöisen tyynyn saisi.........
Ludu

Vuoden alussa Linnakadulla avattu Ludu oli myös ahkeran nettisurffailuni tuloksena löytynyt. Jo nettisivujen perusteella olin rankannut tämän Tårgetia enemmän fine diningin suuntaan, tosin järkevästi hinnoitelluksi, joten odotukset olivat enemmän kuin korkealla.


Kuplajuomiin jo hivenen kyllästyneinä (kyllä, luit aivan oikein!) otin ystävättäreni kanssa alkuun oikein kunnon cocktailit!


Oma valintani oli kympin maksanut Gin Gin Mule, jonka ainekset näetkin tuosta kuvasta. Tosin Ginger beer kun oli loppunut, niin se vaihdettiin Ginger Aleen. Toimi! Aivan ihanan raikas ja minttuinen. Tämä menee varmaan kokeiluun myös kotioloissakin, sillä en usko juoman kärsivän siitä, että kyseinen gini vaihtuu rakastamaani Bombay Sapphireen....... Ystäväni valitsi Pisco Sourin, mutta hetken maisteltuamme juomia myös toisiltamme, valitsimme Gin Gin Mulen voittajaksi. Ja kuinka ollakaan, kuvan listalla näkyy myös Hugo, joka on kuulemma tämän kesän hittijuoma! Reseptit talteen.



Ruokia valitessa olimme ystäväni kanssa liikuttavan yksimielisiä. Joten läpi koko dinnerin menimme yhtenäisellä setillä. Eipä ollut alkudrinkin jälkeen annoskateudesta tietoakaan!



Aloitimme nautiskelun friteeratulla possunkyljellä (10 €), joka tarjottiin aprikoosihillokkeen ja juurisellerin kanssa. Juuriselleriä oli kahdessa muodossa, paahdettuna ja pyreenä. Paahdettu pallero oli yllätykseksemme kylmä, jotenkin sitä odotti, että se olisi lämmin. Paahdettu=lämmin -logiikalla.....


Annoksen äärellä vaivuimme hurmioituneeseen hiljaisuuteen, jonka viimeisteli S.A. Prüm Essence riesling Saksan Moselista (10 €/lasi, 42 €/plo). Valkoviini oli periaatteessa yllättävä valinta possulle, mutta kun viinistäkin löytyi hieman sitä samaa makeutta, mitä ruoka-annoksesta, niin liitto oli täydellinen. Olimme myös etukäteen päättäneet, että emme anna omien ennakkoluulojen ja -käsitysten ohjailla valintojamme, vaan luotamme henkilökunnan ammattitaitoon ja suosituksiin. Ja tästä paikasta sitä tietämystä toden totta löytyi!



Pääruuaksi otimme päivän kalan (25 €), joka oli paahdettua siikaa kukkakaalin, kukkakaalipyreen, mädin sekä paahdetun voikastikkeen kera. Ja löytyihän lautaselta myös varhaisperunaa, herneitä ja kesäkurpitsaa. Annos sekä näytti että maistui täydelliseltä. Ja jos nyt jotain väenvängällä haluaa kritisoida, niin sitä, että siika-annoksessa oli lohen mätiä.....


Tarjoilijamme suositusviini tälle annokselle oli Espanjan Terra Altasta yllä näkyvä Celler Piñol Raig de Raim Blanco (9,50 €/lasi, 39€/plo).


Ja kuten aikaisemminkin olen todennut, ei täydellinen illallinen ole lainkaan täydellinen, ellei jälkiruoka sitä kruunaa. Kruununa tällä kertaa oli kielen lähestulkoon mukanaan vienyt valkosuklaapannacotta karviaissorbetilla. Ja lasillisella Braida di Giacomo Bologna Vigna Senza Nome Moscato d'Asti - jälkiruokaviiniä (7€/lasi) Italian Piemontesta. Tämän monimutkaisen nimen omaavan herkun maahantuojaa en onnistunut edes googlaten löytämään, mutta Alkosta löydät kyllä vastineeksi vallan kelvollisen Moscato d'Astin eli La Caliera Moscato d'Asti (7,66€/0,375 l plo). Moscato d'Asti on Astin kaupungin ympäristössä valmistettava makea ja pirskahteleva viinityyppi. Aivan loistava valinta makeille jälkiruuille sekä myös juustoille. Kannattaa kokeilla!




Illan laskuni oli 80,50 euroa sisältäen alkudrinkin, kolme ruokalajia ja jokaiselle ruualle lasillisen viiniä. Sain vastinetta jokaiselle sentille ja tyytyväisyyttä hyristen muistelen tätä yhä. Heh, viiden päivän jälkeenkin...... Tänne haluan ehdottomasti uudelleen!

Ja lähestulkoon unohdin mainita, mutta illallisen taustalla nautimme myös elävästä musiikista. Naispianisti soitti ja lauloi meille, tunnelma oli täydellinen!

Jälkeenpäin lisättyä: Löysin itseni Ludusta uudelleen jo kahden viikon kuluttua, siitä voit lukea täältä, klik.



Ravintola Viinille

Viinille on Turun vierailujeni vakiokohde. Lähestulkoon joka visiitillä siellä tulee poikettua. Tällä kertaa nautimme opettavaisen kolmen rieslingin tastingin (14,50 €). Saimme eteemme kolmea eri viiniä, joita saimme makustella rauhassa, valita suosikkimme, miettiä alkuperää, makeutta jne. Sen jälkeen tarjoilija (tai siis ymmärtääkseni toinen paikan omistajista) arvuutteli meiltä näitä asioita ja lopuksi paljasti viinit. Niin sitä kaiken juomansa perusteella kuvittelee olevansa jonkin sortin, ei nyt asiantuntija, mutta asiaan vihkiytynyt kuitenkin ja niin vaan meni meikäläisen kohdalla kaikki arvaukset ihan metsään. Mutta en anna sen lannistaa, vaan jatkan opiskelua........


Ja tässä maistetut viinit luonnehdintoineen.




Pinella

Sunnuntaina etsimme lounaspaikkaa jo lähes kiihtyvällä epätoivolla. Kaikki suosikkipaikat, kuten esim. Tintå, olivat ääriään myöten täynnä. Tai suljettuna, kuten Mami, joka muuten on testilistallani (ja ihan vaan tiedoksi, että jos testaisin sen juuri NYT, niin valinta olisi etanat, siika ja creme brulee). Turussa oli meneillään samaan aikaan myös Ruisrock, joten meitä ruuan etsijöitä oli liikkeellä tavallista sunnuntaita enemmän. Lopulta päädyimme Pinellaan, joka pylväikköineen ja kiviseinineen henkii tietynlaista menneen maailman fiilistä.



Päädyin valitsemaan kalaa, enkä katunut valintaani, en todellakaan. Paistettua lohta, varhaisperuna-kantarellipaistos ja rapukastike (24 €). Ei voi mennä pieleen! Aurinkoinen terassi vielä viimeisteli hetken. Eikä ranskalainen La Chablisienne Saint Bris Sauvignon Blanc (42 €/plo tai 9 €/16 cl) lainkaan latistanut tunnelmaa.......



Ei sisätilatkaan hullummilta näytä, auringosta nauttiva asiakaskunta vaan oli terassin puolella.
Ja mitä muuta?

Irish Coffee Jamesonilla, Old Bank
Päiväkahvilla, kahvila Qwensel
Iltapäiväsamppanja, Di Trevi
Puistopiknikillä
Ja ihmetteleekö jo joku, että kun olimme Turussa kolme iltaa, niin minkälainen oli kolmannen illan illallinen? Ruokahifistelylläkin on rajansa ja viimeistä iltaa juhlistimme "kotosalla" näin:



Fiskars

Kotimatkalla poikkesimme vielä Fiskarsin Kuparipajassa lounaalla. Fiskars on yksi vakiokesäretkikohteistani, joten voit vilkaista täältä, millaista oli viime kesänä.


Aurinkoisella terassilla, kosken kohinaa kuunnellen, lasissa täydellistä Faubelin rieslingiä (5 €/12 cl) ja lautasella caesarsalaatti kananpojalla (17 €), sanoisin, että loistava päätös tälle ruokaretkelle! Tästä on hyvä jatkaa lomaa kohti uusia ruokaelämyksiä....... Seuraavat Savonlinnasta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti