tiistai 29. huhtikuuta 2014

Panimoravintola Bryggeri


Panimoravintola Bryggeri sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingissä, Senaatintorin kupeessa, Sofiankadulla. Sofiankadulta löytyy myös ravintola Nuevo, joka on pistäytymisen arvoinen. (EDIT: Nuevon toiminta on päättynyt 12/2016) Mutta nyt siis kohteena Bryggeri.



Olin kehittänyt mielikuvan tunnelmallisesta kellariravintolasta, hivenen hämyisestä oluttuvasta. Noh, ei ollut sellaista lainkaan ja siitä minun oli hieman vaikea päästä yli...... Sisustus oli hyvinkin skandinaavishenkistä, melko pelkistettyä ja selkeää. Sehän ei ole huono asia, mutta jos on rakentanut jotain mielikuvaa viikkotolkulla.......

Tapasin ystävät jo klo 17, eikä muita asiakkaita juurikaan ollut vielä silloin, mutta melko nopeasti ravintola täyttyi lähinnä miesseurueista. Vaikutti, että suurin osa oli illalliselle tuotuja ulkomaisia liikekumppaneita. Vaan eipä meillä sinkkunaisilla ollut aikaa vilkuilla naapuripöytiin, kun keskityttiin ruokalistaan :)

En juo olutta, en missään tilanteissa. Olen maistanut olutta vain muutaman kerran elämässäni ja todennut niiden kaikkien maistuvan pahalta. Ja sitten sovin kaveri-illan olutravintolaan......hmmmm...... Bryggerissä on mahdollista maistella erilaisia oluita pieninä, jopa vain desin annoksina. Huomasin tilaavani alkuun 2 desiä (kuulen, miten kaikki oluenjuojat nauravat nyt ääneen....) vaaleaa vehnäolutta, koska väittivät sen olevan jopa hivenen sitruunaista. Ja höpönhöpö, yhtä pahaa se oli kuin kaikki muutkin oluet :) Mutta tulipa kokeiltua! Ja tämän olueni hinta oli 1,50 € per desi.

Mun olut ja kaverin olut .....heh.....
Alkuruuan jätin väliin ja siirryin suoraan pääruokiin, joista valitsin paistettua maksaa salviavoissa haudutetun sipulin ja kermaperunoiden kanssa (19,50 €). Aivan taivaallinen annos! Maksa joko osataan valmistaa tai sitten ei, täällä se taito oli hyppysissä toden totta.



Suositusviiniksi maksalle oli annettu Willm Gewurztraminer Ranskan Alsacesta. Olin siitä jotenkin niin tohkeissani, että en sitten tarkistanut viinin hintaa. Sitä kun ei ollut mainittu erikseen menussa ruokalajien kohdalla, vaan se OLISI pitänyt katsoa erikseen viinilistan puolelta....... Noh, oppia ikä kaikki, lasillinen (24 cl) maksoi sitten lähes pääruuan verran eli 17,80 €. Herran tähden sentään, harvoin raaskin Alkosta ostaa edes näin kallista PULLOA. Mutta tyhmä, mikä tyhmä. Viini oli hyvä, en sitä kiellä, mutta........

Jälkiruuaksi valitsin lajiltelman suomalaisia pientilajuustoja, karpalohunajaa ja talon speltti-pähkinäleipää (12,50 €) ja sen kyytipojaksi niin ikään suositusviiniksi annetun Taylor´s 10 yrs Tawny portin (8 cl = 8,80 €). Rakastan juustoja ja rakastan portviiniä, niin eipä tästä sitten olekaan enempää sanottavaa.




Kaverin jälkkäri
Kokonaislaskuni tältä pikaiselta keskiviikkokeikalta oli 60,20 €, tuplaten enemmän mitä kavereillani, enkä voi siitä syyttää kuin itseäni...... Tällä tavalla meni sitten meikäläisenkin tajuntaan, että olutravintolassa on syytä juoda vain olutta :)


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Karitsaa pääsiäisenä ja miksei vähän myös muulloinkin

Kovin oli erilainen pääsiäinen, mitä vaikkapa vuosi sitten. Rakastan pääsiäistä, se on minulle kevään ja valon juhla,  jolloin olen usein järjestänyt kotonani pitkänperjantain perhebileet. Nyt ei ollut salin ruokapöydälle käyttöä, koska olin aivan itsekseni ja kokkailin vain itselleni. Vuoden takaisen pääsiäisen herkkuineen löydät täältä, klik. Nyt uusien herkkujen pariin!

Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi on moniselitteisestä nimestään huolimatta yksi Suomen seuratuimpia ruokablogeja ja usein olen itsekin ohjeita sieltä löytänyt. Karitsankareelle oli siellä tehty niin ruokahalua herättävä kuorrute, että päätin kokeilla sitä karitsan paahtopaastien pintaan. Kannattaa muutenkin kurkata tuo alkuperäinen ohjeistus, sillä siinä oli lisukkeeksi tehty maa-artisokkarisottoa, joka niin ikään kuulostaa aivan älyttömän hyvältä! Itse en tehnyt sitä, vaan päädyin helppoon ja nopeaan bataattipyreeseen.


Mutta ensin käsittelyyn nuo suloiset karitsan paahtopaistipallerot.

Yrtti-sinappikuorrute
(neljälle paahtopaistille)

suolaa
mustapippuria
2 tl dijon-sinappia
1 dl tuoreita yrttejä silputtuna 
(timjamia, rosmariinia, lehtipersiljaa)
½ dl korppujauhoja
30 g Västerbottensost-raastetta

Ota paahtopaistit hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja kuivaa ne talouspaperilla. Jos näyttää, että lihan pinnassa on ylimääräisiä kalvoja tai rasvaa, niin poista ne. Laita uuni kuumenemaan 250 asteiseksi.

Sekoita yrtit, korppujauho ja juustoraaste
Suolaa ja pippuroi lihan pinta kevyesti.
Sivele sinappi lihan pintaan.
Pyörittele paahtopaistit yrtti-korppujauho-juustoseoksessa.

Siirrä paahtopaistit uuniin, joko uunivuoassa tai pellillä leivinpaperin päällä. Pudota lämpötila 200 asteeseen. Jos käytät paistomittaria, niin 55 asteinen liha on medium ja 60 asteinen kypsä. Medium-lämpötilaan menee jotakuinkin 20 minuuttia, mutta suosittelen mittarin käytttöä, koska uunit ovat hyvinkin yksilöllisiä paistopuuhissa. Anna pallukoiden vetäytyä kypsänä hetki ennen tarjoilua.

Bataattipyre -ohjeen löysin Soppasirkus -blogista. Pyre on niin helppo ja nopea tehdä, että kokonaisuudessaan tämän yhden hengen aterian valmistukseen ja syömiseen ensimmäisestä valokuvasta tyhjään lautaseen kului ehkä noin kolme varttia.

Bataattipyre

1 bataatti (n. 800 g)
vettä keittämiseen
½-1 rkl rakuunaa
suolaa
25 g voita

Kuori ja pilko bataatti
Keitä rakuunalla maustetussa vedessä kypsäksi, aikaa menee noin vartti.
Ota keitinvesi talteen ja soseuta bataatit survimella.

Lisää voi ja tarpeen mukaan keitinlientä, jos pyreen rakenne sitä vaatii. Tarkista suola. Ja valmista on. Itse en käyttänyt tässä rakuunaa, vaan kuivattua karhunlaukkaa. Toimi todella hyvin. Karhunlaukasta olen kertonut laajemmin täällä.



Tältä näyttää 55 asteinen medium-karitsa. Täytyy sanoa, että seuraavalla kerralla, joka ilman muuta tulee, paistan lihan kypsemmäksi. Mutta varsin oiva pääsiäisateria tämä oli näinkin. Eikun kokeilemaan! Paahtopaistit ovat vielä melko edullisia, sillä nuo kaksi maksoivat yhteensä vähän päälle vitosen.

Ja kun yrtti-korppujauho-juustoseosta jäi, niin ripottelin sitä seuraavana aamuna paistettujen kananmunien päälle. Nam!

Että sellainen oli pääsiäinen tällä kertaa täällä pääsiäiskaupungissa......

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ruokaa Rukalla - ja vähän juomaakin


Alkaa tuo Rukan(kin) talvikausi jo vedellä viimeisiään, mutta eivätköhän nämä kuppilat siellä pääosin toimi tulevanakin kautena, joten jos olet hiihtoreissua näihin maisemiin suunnittelemassa, niin minä kävin puolestasi testaamassa ravintolatarjontaa...... Ja vaikka tästä nyt voisi äkkinäinen vetää sellaisen johtopäätöksen, että vietimme kaiken aikamme ulkona syöden, niin väärin! Sääntönä oli, että joka toinen ilta tehtiin ruokaa "kotona" ja siitä löydätkin Tunturikokkailua -juttusarjan osat yksi, kaksi ja kolme ......

Rukan "alppikylässä" oli näin ensikertalaisen näkökulmasta valtava määrä erilaisia ravintoloita. Tässä kommentteja, kuvia ja kokemuksia niistä muutamista.

Colorado

803 km ajettuamme ensimmäinen ajatus oli vain syödä jotain, ilman mitään sen suurempia toiveita tai odotuksia. Suuntasimme askeleemme kohti Coloradoa, joka osoittautuikin yllättävän viihtyisäksi paikaksi. Erityisplussa hyvästä asiakaspalvelusta!



Alkuun söin sinihomejuustolla kuorrutetut etanat valkosipuliyrttivoissa  (10,90 €) ja pääruuaksi chicken burriton, talon cheddarjuustokastikkeella kuorrutettu, paprika-sipulipaistoksella ja kanan rintafileellä täytetty vehnätortilla, salaattia, tomaatti-sipulihaketta, ranskankermaa, jalopenoja, tomaattisalsaa ja nachoja (19 €). Ihan törkeän hyvää! Tähän yksi lonkero ja lasillinen valkoviiniä, niin kokonaislasku oli 46,90 €. Tässä vaiheessahan voitiin jo todeta, että lonkerolla on oma tunturihintansa......





Piste

Tässä paikka, joka keskeisestä sijainnistaan johtuen on erittäin suosittu niin lounas- kuin after ski -aikaankin. Illallisaika ainakin maanantaina näytti hyvin hiljaiselta...... After ski -juomana nautin Karkkikaakaon, joka oli terästetty Butterschot -liköörillä. Nätti, mutta ällömakea!



Riipisen Riistaravintola


Tämä ravintola sijaitsi lähimpänä majapaikkaamme ja oli etukäteen mietityllä juhlaillallisrankinglistalla erittäin korkealla. Onneksi teimme testikäyntejä! Ensimmäisellä käynnillä 15 km kävelylenkin jälkeen kitalakemme vaativat kuohuviiniä. Kassalla oleva mieshenkilö ei jaksanut edes tervehtiä meitä. Okei, oli joku homma kesken, mutta ei vie paljon aikaa sanoa, että hetki pieni. Hetken päästä tuli tarjoilija, joka puhui meille. Kysyimme, että mitä kuohuvia heillä on valikoimissaan. Hän sanoi, että "fraiksenettii" ja sitten samppanjaa, jonka pieni puteli maksaa 39 €. Kysyessämme eli tarkemmin sanoen lypsäessämme tietoa, että mitähän samppanjaa ja millainen on putelin koko, niin hän lupasi tarkistaa asian. Mainiota! Tässä vaiheessa meitä nirppanokkia ärsytti jo niin paljon, että otimme ne väärinlausutut cavat. Ja jumalan rangaistus negatiivisesta asenteestamme oli se, että juomat olivat täysin kuplattomat. Päätimme, että tämä on nyt tässä.


Jossain hentomielisyyden tilassa, ilmeisesti auringosta johtuvasta, annoimme paikalle vielä toisen mahdollisuuden Irish Coffeen muodossa. Voi luojan tähden, en ole ikinä nähnyt niin hidasta toimintaa, enkä maistanut niin pahaa Irlannin kahvia. Jamesoniakaan ei ollut valikoimissa........ Nyt tuomio oli lopullinen. Emme koskaan ikinä, ainakaan tällä reissulla tule ko. ravintolaan jalallamme astumaan. Tuohduksissamme boikotoimme myös Riipisen Riistamyymälää :)

Jamesonista. Sisareni asui vuosia Dublinissa ja osan niistä vuosista Jamesonin tehtaan vieressä. Tehtaalla oli tietenkin "tehtaanmyymälä" ja siellä baari, jossa kävimme milloin aamu- milloin iltapäiväkahvilla. Sen jälkeen olen aina vaatinut Irlannin kahvini Jamesonilla!

Ruka Peak

Samppanjaa houkutuksena käyttäen saivat ystäväni minut kiipeämään tunturin laelle, Ruka Peak -ravintolaan. Jo kauas näin keltaiset Veuve Clicquot -liput liehumassa ja askeleitani siivittämässä, joten voit vain uskoa, että pettymys oli karvas ja käsin kosketeltava, kun ravintola oli poikkeuksellisesti juuri sinä päivänä suljettu.





Kuksa

Juhlaillallispaikaksemme valikoitui Kuksa. Myös siellä kävimme tutustumiskäynnillä kuplajuoman merkeissä. Totesimme kuplat pirteiksi ja menun mielenkiintoiseksi, joten pöytävaraus lyötiin lukkoon.



Juhlaillallinen, joten pitkän kaavan mukaan mentiin ja kuplilla aloitettiin.




Alkuruuakseni valikoitui Eränkävijän Eväs, riimihärkää, metsäsieniä ja Kuusamon emmentaljuustoa (11,50 €).


Ystävien alkuruoka, Korvasienipannu (9 €) sisälsi aurajuustoa, Kuusamon emmentaljuustoa sekä valkosipulia ja houkutti myös kovasti, mutta päätin sitten säästää korvasienet pääruualle. Korvasienet tarjottiin etanapannussa ja aion tämän tarjoiluvaihtoehdon pitääkin mielessäni!



Pääruuaksi otin erämaateemalla jatkaen Erämaajärven rautua, lisukkeena korvasienimuhennosta, Lapin puikulaa sekä paahdettua punajuurta (27,50 €).




Ja koska jälkiruoka kruunaa aterian, niin kauniiksi lopuksi Kuksan mustikka-valkosuklaakakkua talon vaniljajäätelöllä ja mustikoilla (11,50 €).  Arvaa vaan, että olinko tämän kaiken jälkeen TäYNNä!

Illan lasku juomineen kaikkineen oli 85,94 €, jota kuitenkin pidän ruuan tasoon nähden, jos en nyt kohtuullisena, niin kestettävänä. Ja juhlalla on aina hintansa......


Alphut

Keskeltä Rukan kylää löytyy raclette- ja fondyedinnereihin erikoistunut tunnelmallinen alppiravintola Alphut. Me suunnistimme sinne lounaalle. Lounasaikaan Piste -ravintolan pullistellessa ruokailevista lapsiperheistä ja "virvokkeille" pistäytyneistä laskettelijoista, oli Alphut lähes tyhjä. Sääli, sillä miljöö, ruoka ja palvelu olivat ensiluokkaisia! Vähän ehkä harmitti, kun illat loppuivat kesken, emmekä päässeet testaamaan ravintolan erikoisuuksia. Mutta maalaissalaatti broilerilla (14 €) ja lasillinen Hillingerin kylmää valkoviiniä (25 cl  = 10,32 €) maistuivat myös.





Porotarha ja kahvila Lammintupa


Viimeisen päivän retki tehtiin Lammintuvan kahvilaan. Aurinkoisella terassilla nautittu muurinpohjalettu (4 €) oli aivan huippua!



Classic Pizza



Viimeisenä iltana mentiin ihan reilusti pizzalle! Classic Pizza osaa hommansa ja vatsat tulivat täyteen. Hamanos (12,80 €) sisälsi tomaattikastikkeen ja mozzarellajuuston lisäksi sinihomejuustoa, palvikinkkua ja ananasta. Lisämaksusta vielä sitten valkosipulia ja tuoretta rucolaa, niin se oli siinä. Hyvää. (Vaikka en ymmärräkään, miksi valkosipulista pitää maksaa erikseen.......)



Zone

Zone kokoaa illan ja yön aikana karaokelaulajat ja pöydillä tanssijat yhteen. Siksi onkin helpottavaa huomata, mitä kaikkea eteispalvelumaksu kattaa :) Että tervemenoa vaan Rukalle, siellä sinusta pidetään huolta!


Loppuun vielä vähän maisemakuvia sumuisen päivän kävelyretkeltä, niin nyt on tämä reissu paketissa!