Street Food Carnival, osa I /2015

Viime kesän jälkeen päätin, että kun Street Food Carnival jälleen starttaa Kasarmitorin kesäkeskiviikkoina, niin olen siellä joka kerta paikalla. Noh, ihan suunnitelmien mukaan homma ei mennyt, mutta ehdin kuitenkin pari visiittiä tekemään ennen kesälomakauden alkua. Tässä niistä raportti. Kaikista kolmesta kerrasta. Tai ehkä paremminkin kahdesta ja puolesta..... Viime kesän tarjonnasta voit lukaista täältä, klik.

Ensimmäinen

Viime vuodesta olin viisastunut sen verran, että ymmärsin yhden annoksen riittävän. Olin myös tehnyt sen "henkisen" päätöksen, että yritän joka kerta, jos vaan mahdollista, tutustua uuden kojun tarjontaan. Näin kesän ensimmäisellä kerralla valinta olikin helppo.

Levant on alkuvuodesta Bulevardille avattu pienen pieni lähi-idän ruokaa tarjoava ravintola. Kävelen paikan ohi kaksi kertaa päivässä töihin mennessä ja tullessa, mutta koskaan ei ole ollut muka aikaa poiketa. Nyt se mahdollisuus tuli tämän tapahtuman myötä.

Tarjolla olleista kahdesta vaihtoehdosta päädyin Falafel Roll -annokseen. Voin kertoa, että söin elämäni parhaan falafel-annoksen. Yleensä olen onnistunut tämän ruokalajin kohdalla törmäämään kuiviin, kitalakeen tarttuviin mauttomiin möykkyihin, mutta tämä oli jotain aivan muuta! Ja aivan varmasti poikkean heidän kojulleen uudelleen loppukesästä. Ja ehkä jopa sinne Bulevardillekin!

Toinen 

Toinen kerta oli säätilaltaan hyvin tyypillinen tämän kesän kesäkuulle. Jos ei juuri silloin satanut kaatamalla, niin ainakin puuskittainen kova tuuli teki ulkoilmaelämästä haasteellista.

Street Gastron rekasta nappasin vitosella hodarin ja lisäksi vielä kolmella eurolla friteetattua kukkakaalia ja piparjuurimajoneesia. Ja jos hodarista tulee mieleen kalvakka nakki kumimaisen pullasämpylän välissä, niin tämä oli sitä toista äärilaitaa! Upeita makuja, kuten kuvastakin arvata saattaa!

Ja tuo kukkakaali! Se oli jotain aivan käsittämättömän hyvää piparjuuren kanssa. Ja taas päätin itsekin panostaa majoneesin tekemiseen ja maustamiseen itse....

Kolmas

Kolmas pyörähdykseni Kasarmitorilla on ankeuden huipentuma. Tuulta, sadetta, kylmyyttä. Keli, joka oli karkoittanut niin asiakkaat kuin myyjätkin. Minäkin kiiruhdin lähes tulkoon vauhtia hiljentämättä lämpöiseen junaan. Lomien jälkeen taas uudelleen.

Keskiviikkotapahtumat jatkuvat aina(kin) elokuun loppuun saakka klo 12-20. Ajantasaisen tiedon löydät Street Food Carnivalin facebook-sivuilta, klik.

Street Food Carnival

Heinäkuussa käynnistyi Helsingissä Kasarmitorilla joka keskiviikkoinen ruokatapahtuma, Street Food Carnival. Tapahtuma sai heti alkuunsa valtavasti näkyvyyttä ja suosituimmille kojuille on joutunut jonottamaan jopa lähes tunnin. Oheisesta HS:n linkistä voit katsoa videon, josta tapahtuman idea käy hyvin selville. Joten olihan tänne suunnistettava heti lomilta palattuani......

Ensimmäinen käynti

Jätin oikein lounaan väliin jaksaakseni maistella mahdollisimman monta eri annosta. Noh, suunnitelmani ei toiminut käytännössä, koska ei kukaan (tai ainakaan minä) pysty syömään kuin yhden burgerin tai vastaavan kerrallaan. Annokset olivat valtavan kokoisia.

Pääkohteeni oli Fisu & Ranet, ruokarekka, joka oli paikalla käsittääkseni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa. Liekö siinä syynsä, että luukkuja ei saatu auki ihan ajallaan, mutta sitten kun saatiin, niin jonoa riitti ja varsin maistuvaa settiä olikin tarjolla 10 euron hintaan.

Annoksen syötyäni ymmärsin, että varsinkaan vallinneessa 30 asteen helteessä en enää pysty syömään mitään lämmintä ruokaa, joten hikipäissäni päädyin peräti kahteen jäiseen jälkiruokaan.

Näistä ensimmäisenä lapsuuden mieliin tuonut mustikkamaito! Mustikat pakastettua viime syksyn satoa Itä-Suomesta, luomumaitoa, sokeria ja kanelia. Hintaa maltilliset 3 euroa. Mustikkamaitopyörä on yrityksen nimi ja fb-sivujen kautta voit katsoa, missä päin Helsinkiä pyörä milloinkin pyörii. Mainio idea!

Toisena kiinnosti Yobot Frozen Yogurt, joka maksoi kaikkine mahdollisine lisukkeineen 6 euroa. Pelkän jäätyneen jogurtin olisi saanut 4 eurolla. Yobot löytyy pyörällä liikkuvan kärryn lisäksi myös kiinteästi osoitteesta Runeberginkatu 54 A, Helsinki.

Vielä olisivat Villipuutarhan krepestämön tuotteetkin himottaneet,  mutta päätin jättää ne toiseen kertaan......

Toinen käynti

Olin jälleen paikalla hyvissä ajoin ja nyt olin päättänyt maistaa sitä, mistä tämä koko touhu on saanut alkunsa eli BBQonWheelsin hampurilaista. Ensimmäisellä kerralla käydessäni juuri tälle munanmuotoiselle mustalle kärrylle oli koko torin pituinen jono, mutta nyt pääsin hyviin asemiin ja vajaan vartin odotuksen jälkeen käsissäni oli maistuva Say Cheese! -purilainen, kympillä.

Tällä käynnillä minua vetivät puoleensa myös belgialaiset vohvelit, joita oli tarjolla ensimmäistä kertaa. Kahdeksalla eurolla sain todella makeaa mahan täydeltä, sillä täytteenä oli kinuskikastikkeen lisäksi Himalajan vuoristosuolarakeita sekä vielä pilkottuja kinuskikarkkeja. Niin äklömakeaa, että ei tullut mieleenkään syödä enää toista jälkiruokaa!

Kolmas käynti

Kun SFC starttasi kuudetta kertaa, olin minä paikalla kolmatta kertaa. Ensimmäiseen visiittiini verrattuna lämpötila oli laskenut varmaan parikymmentä astetta ja sade piiskasi Helsinkiä pitkin päivää. Tästä johtuen paikalla oli edelliskertoja vähemmän sekä myyntipisteitä että varsinkin asiakkaita. Onnistuin kuitenkin tyttäreni kanssa löytämään sateettoman hetken pieneen herkutteluun.

Tortilla House myi normaalikokoisten annosten lisäksi myös pikkunälkään tarkoitettuja tacoja ja niinpä otimme maisteluun sieltä sekä kana- että vegeversiot. Kaikilla mahdollisilla täytteillä ja kastikkeilla, koko rahan edestä, joka oli varsin kohtuullinen eli 6,80 euroa yhteensä. Tortilla Housen meksikolaistyylistä ruokaa tuoreista raaka-aineista valmistettuna myyvän kiinteän toimipaikan löydät Kampista.

Ja koska Belgian poikien vohvelit oli jo edellisellä kerralla maistettu, eikä mitään muuta varsinaista jälkkäripistettä ollut, niin huitaisimme 4 euron pullollisen POWAUN vihermehua kahteen naiseen. Tämä  lehtikaalista, kurkusta, inkivääristä, chiasta ja mandariinista rakennettu juoma oli kertakaikkisen hyvää! Ja koska juomaa on saatavilla vain polkupyörällä Helsingin tapahtumissa liikkuvasta kärrystä, niin tätähän on pakko yrittää tehdä itse! Lehtikaali tuntuu nyt kaikin puolin olevan kovinkin trendikäs raaka-aine ja yhä paremmin saatavilla ihan tavallisistakin ruokakaupoista. Jotkut innokkaat kuulemma kasvattavat sitä jopa itse.......

Saas nähdä pääsenkö paikalle vielä neljännenkin kerran tänä kesänä. Tapahtuma jatkuu ymmärtääkseni niin pitkään, mitä ilmat vain sallivat. SFC:n fb-sivuja seuraamalla pysyt tilanteen tasalla. Suosittelen!