Oi onnea, kun ilmat suosivat niin, että pystyin viettämään pääsiäiseni mökkimaisemissa, ensimmäistä kertaa ikinä tämän reilun kymmenvuotisen mökkiläisyyteni aikana. Pitkäperjantai sujui lähinnä siivotessa ja auringon lämmöstä nauttien.
Sekä iloiten viime kesän lopuksi valmistuneesta terassilaajennuksesta. Nyt on tilaa levitellä petivaatteita tuulettumaan!
Pitkäperjantaina kokkailin vain itselleni. Enkä nyt ihan mennyt millään perinteisellä mökkisapuskalla, ainakaan alkuruuan suhteen. Mökillä saa/joutuu aina vähän soveltamaan, sitä on myös nyt luvassa ja kuten moni tietääkin, kokkaan kaiken muurikalla, se on luottoystäväni jo ties monettako vuotta.
Grillatut katkaravut ja miso-inkiväärivoi
4 annosta
2 pkt (á 300 g) kuningaskatkarapuja
Miso-inkiväärivoi
50 g pehmeää voita
2 ps (noin 2 rkl) misokeittoaineksia
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa)
Tämä virallinen ohje siis pohjaksi. Minulla oli kotipakastimessa mitälie katkaravun tai jättiravun pyrstöjä, joten nappasin ne kylmälaukussa mukaan (onneksi mökkimatka vain 20 min!). Valmiina oli myös paketillinen
Yutaka -keittoaineksia, jonka kolmesta annospussista käytin yhden. Voita yhden ihmisen tarpeiksi ja inkivääriä sopivasti. Selkeää, eikö vaan :) Eli pehmeään voihin sekoitin kaikki muut ainekset.
Ravun pyrstöt annoin rauhassa sulaa, paistelin kypsäksi muurikalla ja asettelin kauniisti mummun perintölautaselle. Nokare voita vierelle. Itku, miten hyvää! Lämpimästi muuten suosittelen, että kun seuraavan kerran käyt K-ketjun ruokakaupassa, niin nappaa mukaasi ilmaisena tarjolla oleva K-Ruoka -lehti. Sisällöltään varteenotettava kilpailija hinnakkaille, kiiltäväkantisille ruokalehdille.
Varsinainen pääruokani koostui raakamakkaroista, Padrón -paprikoista ja broccolinista. Nämä kasvikset eivät tarvitse kuin hivenen oliiviöljyä, sormisuolaa ja mustapippurirouhetta. Sitten paistellaan niin, että ehkä ihan vähän kärtsähtävät, niin herkku on valmista.
Lankalauantaita olimme ystäväni kanssa sopineet viettävämme yhdessä. Alunperin ajatuksena oli osallistua kotikaupungin pääsiäistapahtumiin (asummehan Suomen pääsiäiskaupungissa), mutta tarkemmin ohjelmaa tutkailtuani totesin, että ei vaan nyt nappaa Sulo-sonnit tai puujalkakävelyt, joten helppoa oli houkutella ystäväkin mökkimaisemiin. Harmiksemme lauantain ilma ei vetänyt vertaa perjantaille ja niin oli kylmä, että osa ruuista piti syödä sisätiloissa. Toki kokkailu jatkui terassilla.
Ystäväni yllätti minut sekä leivoksilla, että juomatuliaisillaan. Kerrostalon kokoinen ennakkoluulo tömähti terassilleni ottaessani tämän tuliaisen vastaan. Omalla tavallaan juoma sopi pääsiäisteemaan. Tai niin me ainakin halusimme itsemme uskovan.
Niin tai näin, kakkua ja kuohuvaa iltapäivän kahvin sijaan. Yhteisymmärryksessä totesimme, että meistä kumpikaan
tuskin tulee ei tule ostamaan tätä Valamon luostarin munkkien hengentuotetta. Puolimakeana ja viileän ilman viilentämänä tämä
Valamon Kerubi (mikä nimi!) nielaistiin makean leivoksen kera.
Sitten kokkaus jatkukoon.
Halloumi-parsavartaat
vihreää parsaa
halloumijuustoa
Ellet ole pitkäpinnainen, unohda varrastikut. Oikeasti hermo oli mennä, kun parsat napsahtelivat poikki ja juusto hajoili, miten sattui. Mutta siis, poista parsoista kuivat kantaosat, pätki sopivaan mittaan, viipaloi halloumi ja tikuta. Grillaa, kunnes pinta näyttää hyvältä. Jos parsat ovat kovin paksuja, voit halkaista ne tai esikeittää 1-2 minuuttia. Pieni purutuntuma parsoissa ei haittaa lainkaan. Mausta valmiit annokset balsamikastikkeella.
Kukaan ei ikinä olisi osannut arvata, en edes minä, mistä nappasin pääruuan reseptin. Olin kahlannut läpi monet pääsiäisteemaiset ruokalehdet ja sitten lopulta istuin töissä aamiaisella selaillen viimeisintä 7 Päivää -lehteä. Ja kyllä! Sieltä tämä löytyi kaikkien Kääk! -juorujen seasta :) Hämmentävää, mutta totta. Vähän enenmmän asiaa tutkittuani (=googlattuani) selvisikin, että ohje löytyy myös Koti&Keittiö -lehden arkistoista. Lehdet taisivatkin jossain vaiheessa kuulua samalle kustantajalle, mutta väliäkö sillä, tämä resepti on Seiskasta löydetty!
Dukkah-maustettu karitsankare
4-6 annosta
2 karitsan karetta
öljyä
Dukkah-mausteseos
2 rkl manteleita
2 rkl pistaasipähkinöitä
2 rkl seesaminsiemeniä
½ rkl juustokuminansiemeniä
½ rkl korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
Valmista mausteseos paahtamalla mausteet (ei suolaa) kuivalla kuumalla pannulla. Jauha seos morttelissa hienoksi ja lisää suola.
Kahdelle ruokailijalle olin varannut yhden kareen, se oli riittävästi. Mausteseosta tein koko määrän, sillä käytin sitä pitkin pyhiä vähän yhteen, jos toiseenkin ruokaan. Se on niin hyvää! Alkuperäisessä ohjeessa lihan paistaminen oli tehty turhan monimutkaisesti, paistettu pintoja pannulla ja sitten jatkettu paistomittarin kanssa uunissa kypsentäen.
Äh, ollaan mökillä, joten muurikka hoitaa homman! Vähintään tunnin huoneenlämmössä olleet lihat leikataan kyljyksiksi, poistetaan kalvot ja muut mahdolliset epämääräisyydet. Sitten vaan nakataan muurikalle, dukkah -seosta yltympäriinsä ja paistellaan, kunnes on hyvä.
Minttu-jogurttikastike
paksua jogurttia
tuoretta minttua
suolaa
pippuria
Silputaan minttu ja sekoitetaan ainekset. Maustetaan ja maistellaan. Laitetaan jääkaappiin vetäytymään.
Karitsan kare nautittiin luottogrillivihannesteni (padrón-paprika ja broccolini) sekä minttu-jogurttikastikkeen kera. Kaiken päälle ripottelin vielä dukkahia.
Ja koska oli pääsiäinen, niin tietenkin jälkiruokana oli mämmiä. Ja tietenkin vaniljakastikkeen kera. Sekä tilkkanen
Amarula -likööriä. Tietenkin.
Lauantain viinikattauksesta löytyi toinenkin vähän tuntemattomampi tuote. Rypäle vanha kunnon Cabernet Sauvignon, mutta tuottaja onkin kiinalainen.
Greatwall Cabernet Sauvignon 2016 (14,99 €) on keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karhunvatukkainen, kirsikkainen, herukkainen, kevyen luumuinen ja mausteinen. Sanoisin, että makumaailmaltaan hieman kevyemmän puolelle kallistuva. Kannattaa kuitenkin maistaa, harvinaisuutensa vuoksi ainakin, eikä tämä ole hinnallakaan pilattu.
Pääsiäispäivänä sain houkuteltua mökkikylään sisareni, jolta sain tuliaisiksi ihan perinteisiä pääsiäismunia. Tosin ilman sormuksia. Tunsimme itsemme hyyyyviiiiiin vanhoiksi todettuamme, että kyllä vaan ennen oli asiat niin paljon paremmin, kun sai niitä sormuksia, eikä turhanpäiväistä muovirihkamaa.
Lohi-avokadoleivät
6 kpl
6 viipaletta maalaisleipää
6 rkl tuorejuustoa
150 g kylmäsavulohta viipaleina
2-3 avokadoa
korianterin lehtiä
Siskolle tein aamiaiseksi näitä leipiä. Olipas tarkkaa, ruokalusikkamitta tuorejuustossa! No minä voitelin leivät juustolla (basilikalla maustetulla) ihan ilman mitään mittailuja.
Leivät paahdoin, koska vaan niin paljon pidän paahdetusta leivästä. Toinen syy oli se, että mielestäni maalaisleivän tai ihan minkä vaan leivän voi syödä paahtamatta, mikäli sen pääsee nauttimaan ihan todella tuoreena. Tämmöinen pari päivää syömistä odotellut leipä sen sijaan on parhaimmillaan paahdettuna. Makukysymyksiä! Eli ensin tuorejuustoa, sitten lohiviipaleita ja lopuksi avokadon viipaleita. Yksi avokado oli melko raaka ja kokeilin sitten ensimmäistä kertaa ikinä kypsentää sitä hieman muurikalla. Toimii!
Ja loistoleipähän tästä tuli! Erittäin herkullinen, erittäin helppo valmistaa. Reseptissä oli mukana viinivinkkikin, mutta kun tätä nautittiin aamiaiseksi, niin ihan kahvilla mentiin. MUTTA mikäli tarjoat leipiä tilanteessa, johon viinikin sopii, niin suositus on uusiseelantilainen
Waka Sauvignon Blank 2018 (10,98 €).
Toisena pääsiäispäivänä oli vähän rääppiäismeininki, kun äidin kanssa kokosimme grillin kautta lautaselle vähän kaikkea, mitä oli jäänyt jäljelle. Hyvää tuli!
Pari yötä olin mökillä ypöyksin. Tuntuu hassulta nyt, että ensimmäisinä vuosina en siellä yksin uskaltanut olla. Vilkas mielikuvitukseni kehitteli yhtä sun toista jännittävää. Nykyisin asian kanssa ei ole enää mitään ongelmaa. Nyt oli pimeää ja hiljaista, mökkinaapureista ei ollut häiriöksi. Itse asiassa näkö/kuuloetäisyydellä vain yhdellä mökillä oli pääsiäisenviettäjiä. Vastapäinen saari oli vielä hiljainen, koska jäät lähtivät vasta lopullisesti sunnuntain aikana. Tästä se kesä voi alkaa! ->
linkki täydelliseen kesäbiisiin!
