Hurmaavan hiljainen ja harmaa Fiskars

Fiskars on kesäinen vakioretkikohteeni. Kun tytöt olivat pieniä, kävimme siellä paljon yhdessä ja sitten myöhemmin olen ystävieni kanssa lähinnä kolunnut antiikkimarkkinoita. Tämän vuoden osalta antiikkimarkkinat jäivät väliin, mutta poikkesimme siellä pyhäinpäivää edeltävänä marraskuisena perjantaina, matkallamme viettämään kolmen sukupolven naisten viikonloppua Turkuun. Turusta myöhemmin lisää, käsitellään ensin Fiskars.

Matkassa olivat siis mukana sekä äitini, että vanhin tyttäreni ja matkaa teimme nuorimman tyttäreni luo. Riihimäeltä Helsingin kautta reittiä Inkoo-Kirkkonummi-Karjaa-Fiskars, leppoisasti pitkin vähän pienempiä teitä. Marraskuinen päivä ei juurikaan harmaampi olisi enää voinut olla, tihkusade viimeisteli värimaailman. Ilma oli kuitenkin hämmentävän lämmin, kuten koko syksy on ollut.

On jo lähes vitsi, että joka kerta, kun äitini vierailee Fiskarsissa, niin sataa. Niin myös tälläkin kertaa. Ei ole väliä, onko kesä vaiko mikä vuodenaika, silloin sataa. Emme siitä kuitenkaan piitanneet, sateenvarjot ja hyvät takit pitivät meidän sekä kuivina, että lämpiminä.

Hiljainen oli kylätie! Ihmisiä oli todella vähän, mikä oli vähän sääli. Fiskars hurmasi meidät hiljaisella ja harmaalla kauneudellaan.

Aivan kaikki tutut ravintolat eivät olleet auki, mutta suuntasimme kulkumme Wärdshus -ravintolaan eli Wärssyyn. Oli myöhäinen lounasaika ja vain muutamassa pöydässä oli asiakkaita. Palvelu oli täydellistä. Ruoka oli täydellistä. Kaikki oli täydellistä. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa tyttäreni huokasi, että onpa ihanaa! Ilmeisesti hänet on syytä vähän useammin napata mukaan väitöskirjanteosta ja naperoperheen arjesta aikuisten retkelle. Äidin ja mummin matkaan!

Koska olimme menossa illalla Turussa illalliselle, nautimme lounaamme lyhyellä kaavalla ja vesilinjalla. Äidin kanssa päädyimme valitsemaan lounaslistalta päivän kotiruuan eli lihamurekkeen. Olipa hyvää! Hintaan 12 € sisältyy myös salaattipöytä, talon törkeän hyvä leipä sekä kahvi tai tee.

Tyttäreni teki oman valintansa á la carte -listalta päätyen paistettuun kuhaan kurpitsalla ja sitruunalla (28 €). Ruoka oli aivan ihanaa, kuten kaikki muukin päivän mittaan .....

Käyttökelpoinen idea tarjota hunaja teen kera Iittalan pienistä kannellisista lasipurkeista. Kaunis osa kattausta!

Loppuun kuvatykitys harmaudesta ja tihkusateesta, sekä lopuksi turhan värikäs yllätys!

Olenkin aina ihmetellyt, kuka näitä värjättyjä callunoita ostaa ja nyt huomasin suureksi kauhukseni miettineeni, että onpas aika kivan näköiset....... Onneksi sisareni palautti myöhemmin minut asian suhteen takaisin perinteisemmän värimaailman pariin. Oishan tämä ollut omalla pihalla liian rajua!

Sitten matka jatkui kohti Turkua, josta lupauksen mukaisesti tarinaa vähän myöhemmin.

Kesäretki vol. 2 Fiskars - Lohja

Monen monituista kertaa on heinäkuu ja siinä samalla myös loma aloitettu kaveriporukan retkellä Fiskarsin Antiikkipäiville. Niin myös tänäkin kesänä ja edellisestä, kahden vuoden takaisesta reissusta, voit lukea täältä, klik.

Näille retkille lähdetään aikaisin aamusta ja ne noudattavat hyvinkin vakiintunutta muotoa. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen ensimmäisenä rynnistämme (vessaan ja) aamukahville, sitten kiertelyä torilla ja messualueella, myöhään iltapäivällä pitkä lounas ja sitten kotiin. Usein ilta on päättynyt Bar Kulauksen eli kotini patiolle..... Kuinkahan kävikään tällä kerralla?

Fiskarsin hyvin tunteva ystävä vinkkasi meille Café Antique'sta, joka sijaitsee pääväylällä löytyvästä Kellotalosta.

Kahvilassa oli tarjolla blinejä eri täytteillä ja siinä niitä ihan ulkosalla paisteltiin. Aivan täydellistä ja juuri niin herkullista, miltä kuvassa näyttää! Myös kahvi oli niin erinomaista, että minun piti vielä erikseen käydä siitä kiittämässä. Joten ystävälle kiitos vinkistä! Kahvila on muuten myös kuuluisa korvapuusteistaan, joten nekin kannattaa pitää mielessä.

Ilma suosi tapahtumaa ja niinpä kiertelimme myös torialueen kaikki myyntipisteet rauhassa läpi. Mitään sieltä ei kuitenkaan tarttunut mukaan.

Vanhalla Veitsitehtaalla oli jälleen kerran paljon kaunista katseltavaa, mutta jotenkin väljän oloista. Mielestämme myyjiä oli edellisvuosia vähemmän ja kulkuväylät näin avarampia. Liekö sillä osansa, että samaan aikaan myös Billnäsissä oli Perinne- ja antiikkipäivät. Onko siinäkään mitään järkeä, että muutaman kilometrin välein on tapahtumat, jotka kiinnostavat samoja myyjiä ja asiakkaita. Mitenkään niissä molemmissa ei ehdi saman päivän aikana vierailemaan. Tai sitten pitäisi jättää kaikki syömiset ja fiilistelyt väliin ja siihen ei meistä taida olla. Kuulimme myös vähän sellaista huhupuhetta, että Fiskars on profiloitunut hieman arvokkaammaksi tapahtumaksi, kun taas Billnäsistä voi helpommin tehdä edullisia löytöjä. No tiedä nyt sitten, mikä on totuus! Ehkä me tsekkaammekin vuoden kuluttua Billnäsin.

Toki Happyhamster teki muutamia onnistuneita ostoksia. Olin jo autossa kertonut, että etsinnässä on Finelin sininen emalilautanen sekä uusi servettirengas kokoelmiin. Pop up -puusepiltä, matkalla parkkipaikalta torille, ostin saarnesta tehdyn paistinlastan 4 eurolla. Siis NELJäLLä eurolla, nyt jo harmittaa, että en ostannut useampia, vaikka lahjaksi. Hienoa työtä ja hinta murto-osan siitä, mitä alueen liikkeissä vastaavanlaisista pyydettiin. Ja sitten tuo valtikka. Meillä on ollut pakkomielle tapana ostaa jokaisella reissulla Garden Shop Tahvoselta puutarhavaltikka. Äläkä ihmeessä kysy, että miksi......  Olemme ostaneet sieltä myös erilaisia ruostuneita lintuja puutarhoja koristamaan, mutta emme ikinä yhtäkään kasvia. Tyrmistys oli melkoinen, kun ennen retkeä kuulimme, että liike on lopettanut. Onko enää lainkaan syytä edes mennä Fiskarsiin? Mutta lopulta saimme kuin saimmekin viimeiset valtikkamme. Puutarhaliike pitää oviaan auki vielä tänä kesänä tapahtumien aikana, jos vaan myytävää riittää. No, kyllä myytävä oli perin vähissä, mutta kuitenkin kolme onnellista naista lähti sieltä uusien valtikoiden kanssa. Että näin. Kyllä sitä ihmiset oudompiakin juttuja tekevät. Tekeväthän?

Tässä sitten vielä kuvat kokoelmistani. Servettirenkaista, emalilautasista ja niistä kuuluisista valtikoista.

Tässä kohdin yleensä syödään, nyt se oli hivenen haasteellista. Kävelimme Wärdshusin terassille, totesimme, että vapaita pöytiä on, mutta niitä ei ole siivottu. Odottelimme hetken ja jatkoimme matkaa Lukaalin terassille. Sielläkin oli sopivasti vapaa pöytä, mutta kun tilasimme ruokia, meille kerrottiin, että ainakin tunti menee. Kiitos siitä, että kerrottiin, päätimme palata Wärdshusiin. Siellä ne samat vapaat pöydät olivat edelleen siivoamatta. Oikeasti! Siispä seuraavaksi Kuparipajaan, jossa oli jono ulos saakka. Emme jääneet sinnekään. Vähän ihmettelimme tilannetta, edellisillä kerroilla yhtälailla näin iltapäivällä, lähes lounasajan jälkeen, meillä ei ole ollut ongelmaa saada pöytää, eikä ruokaa. Nyt ei näemmä olisi ollut pöydän kanssa edelleenkään ongelmaa, mutta ruuan kanssa kyllä. Päätimme nostaa kytkintä.

Päädyimme Lohjalle. Pari kertaa olen syönyt erittäin hyvin tex-mex -henkisessä pikkuruisessa Caballo Bayossa. Siispä sinne. Ravintola on erittäin suosittu. Ennen klo 17 tilaa olisi ollut vain terassilla ja ruokaa olisi joutunut odottamaan yli tunnin. Että näin. Korkeammat voimat olivat sitä mieltä, että emme tarvitsisi ruokaa. Sattuman varaisesti lähdimme harhailemaan kaupungille.......

Ja osuimme tänne! Cafe Carnevale oli vastaus, jos ei nyt aivan rukouksiin, niin toiveisiin. Eikun sisään!

Miten viehättävä paikka! Aukioloaikaa enää tunti jäljellä, asiakkaita ei lisäksemme ollut kuin parissa pöydässä.

Vitriini houkutti makeine viettelyksineen, mutta ensin oli saatava ruokaa. Pöydässämme syötiin sekä salaattia, että päivän pastaa. Herkullisia, kunnon kokoisia ja järkevän hintaisia annoksia. Sekä tilkka viiniä!

Ja onneksi aika riitti vielä jälkiruokaherkuillekin. Vaikka on myönnettävä, että tuhti suklaakakku tuhdin pastan päälle teki syöjästäänkin tuhdinoloisen......

Kotiin viemisiksi ostin lajitelman jättikokoisia macaronleivoksia sekä pullollisen oliiviöljyä. Jatkoimme matkaa kotiin täysinäisin vatsoin ja tyytyväisin mielin.

Ja kuten arvata saattaa, Bar Kulauksen terassilta löysimme itsemme sampanjaa siemailemassa. Ja macaronsitkin jaettiin kristillisesti kolmeen osaan. Täydellisen päivän täydellinen päätös.

Sampanja oli uusi tuttavuus, muuta juuri tätä tuotetta ei valitettavasti Suomesta ole saatavilla. Alkosta löytyy kuitenkin saman tuottajan Guy Charlemagne Mesnillèsime Champagne Brut 2005 (64,93 €).

Ja ikää taisi olla kyllä nauttimallammekin juomalla, sillä korkki (oikealla) oli kutistunut jo melkoisesti.

Mummut reissaa: Turku - Fiskars

Mummut reissaa eli minä äitini kanssa parin päivän retkellä ensimmäisellä lomaviikollani, Helsinki-Turku-Fiskars -linjalla. Retki alkoi Helsingistä, jossa vietimme muutaman tunnin kärrytellen pientä tyttärentytärtäni pitkin rantoja. Näin vanhempansa pääsivät aivan kahdestaan ensimmäiselle parisuhdelounaalleen. Mummujen ja vauvelin Helsinki -päivän lounaasta merimaisemissa voit lukea täältä, klik.

Sitten Turkuun! Nuorin tyttäreni on loistava ruuanlaittaja, joten ensimmäinen ilta vietettiinkin kotosalla, viehättävällä puutaloalueella. Ja kun ilmakin vielä meitä suosi ja pystyimme syömään terassilla, niin aivan lomaltahan tämä tuntui!

Sinappinen graavilohitartar

Tyttären ohje

200 g graavilohta

majoneesia

sinappia

ruohosipulia

mustapippuria

hienoa sokeria

sitruunamehua

suolaa, jos on tarvis

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

voita

Ja kuten aina ennenkin, tyttäreni resepteissä ei ole tarkkoja ainesosamääriä, vaan mennään enemmän fiiliksen mukaan.

Pilko lohi pieniksi paloiksi, lisää majoneesia, kunnes tartar-massa on sopivan oloinen rakenteeltaan ja mausta sinapilla, sitruunalla, ruohosipulilla ja pippurilla. Lisää ripaus sokeria ja suolaa, jos on tarvis.

Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja paista viipaleet voissa pannulla mukavan rapsakoiksi.

Kokoa annokset laittamalla tartaria leipien päälle ja koristele ruohosipulisilpulla ja rucolanversoilla tai muilla yrteillä. Sekä syötävillä kukilla!

Yksi tyttäreni pääruokabravuureista on paneroidut ahvenfileet hollandaise-kastikkeella, mutta koska ahventä ei löytynyt, niin käytettiin kuhaa. Loistavasti toimi sekin. Alkuperäisen ohjeen löydät vuoden takaisesta juhannusjutusta, klik. Ruokaviinin tiedot löydät täältä, klik.

Toinen Turku-illallinen nautittiin ravintolassa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Restaurant & Bar Foijassa voit ruokailla joko tunnelmallisessa kellarimiljöössä, holvikattojen alla tai sitten katutason baarissa.

EDIT: Ravintolan toiminta päättyi 2/2019 massiiviseen vesivahinkoon, klik.

Valitsimme hämyisen kellarin, joka ikävä kyllä näkyy myös valokuvissa, varsinkin epämääräisen tuhruisissa annoskuvissa. Ehkä se syksyn valokuvauskurssi tulee ihan tarpeeseen! Näitä ruokia pöydässämme kuitenkin hyvällä ruokahalulla popsittiin.

Grillatut jättiravunpyrstöt (10,50 €), valkosipuli-chiliöljyä, talon leipää

Karitsaa kahdella tavalla (27,50 €), karitsan sisäfileetä ja ylikypsää entrecôtea, omena-selleripyreetä, punaviinikastiketta ja kauden kasviksia

Foijan kuhaa (25,90 €), timjamivoissa paistettua kuhaa, omena-selleripyreetä, punajuurikastiketta ja kauden vihanneksia

Créme Brûlée Trio (9 €), makuina tumma suklaa, kardemumma ja vadelma

Jättiravunpyrstöt olivat maukkaat, mutta annos kovin tylsän näköinen. Kuvan tuhruisuus lisää ankeutta, mutta olisihan tuohon nyt voinut vaikka jotain yrttisilppua laittaa koristeeksi. Oma karitsa-annokseni oli herkullinen, varsinkin sisäfilee. Hauska sattuma on, että vasta nyt huomasin, että karitsa- ja kuha-annoksissa oli sama lisuke, omena-selleripyree. Noh, kyllähän se sopi molemmille, mutta kun maailma on täynnä erilaisia lisukkeita...... Aterian ehdoton huipennus oli jälkiruoka! Aivan loistava idea tarjoata pienet annokset kolmea eri makua yhden sijaan. Jälkkärille täydet pisteet. Sanoinkin, että seuraavalla kerralla tulen Foijaan nauttimaan vain tämän trion ja lasillisen samppanjaa.

Palvelu oli erittäin ystävällistä. Tarjoilijamme oli päättelemässä pitkää uraansa ja meneillään oli viimeinen työvuoronsa ennen eläkepäiviä! Kovasti toivottelimme hänelle onnea uuteen elämänvaiheeseen.

Seuraavana päivänä, järkyttävässä kaatosateessa, mummujen matka kääntyi kotia kohti, Fiskarsin kautta. Fiskars kuuluu kesäohjelmaani, käyn siellä lähes vuosittain, yleensä Antiikkimarkkinoiden aikaan. Kuten vaikkapa vuosi sitten, siitä retkestä voit lukea täältä, klik.

Koska säästä johtuen ulkoilu ei oikein innostanut, niin suuntasimme syömään! Vuonna 1896 valmistuneen seuraintalon toiseen päätyyn on hiljattain avattu viihtyisä bistro Lukaali. Siispä sinne!

Erittäin kivasti sisustettu, erittäin suosittu ravintola. Ja varmasti oiva lisä Fiskarsin jo useasti läpikoluttuun ravintolatarjontaan.

Päätimme selviytyä yhdellä ruokalajilla ja oma valintani oli Lukaalin burgeri (19,20 €) grillatulla 200 grammaisella naudanlihapihvillä, pekonilla, juustolla ja kurkkumajoneesilla. Lisukkeena toki vielä ranskalaiset, niin ähky saatiin viimeisteltyä...... Onneksi emme ottaneet mitään alkuruokaa! Hyvää oli ja tänne varmasti tulen uudelleen ensi vuonna!

Ja niin täynnähän ei ihminen ole, ettei sijaa löytyisi jälkiruualle. Kahville ja kakulle poikkesimme Petris Chocolate Room -kahvilaan.

Ja mikä petollisinta, kahvilan yhteydessä on myös puoti, josta voit ostaa makeat tuliaiset. Noh, en minä näitä ostoksia kenellekään vienyt.

Ostin ne vierasvaraksi, jotka pistelin parin päivän sisällä poskeeni ihan itsekseni......En edes selittele.....

Fiskarsin vakiokohteisiin kuuluu myös Garden Shop Tahvoset. Ei, en ole ikinä ostanut sieltä yhtäkään kasvia, mutta jokaisella kerralla a) jotakin ruostunutta ja b) puutarhavaltikan. Niin myös tänäkin vuonna.

Tässä valtikkakokoelmani, josta valitettavasti yksi ei kuvassa näy. Ja tarpeellisia ovat, tottakai! En kai niitä muuten hankkisi.......

Siinä oli sitten se mummuretki :) Seuraavassa jutussa lähdetäänkin Tampereelle. Nääs.