Hurmaavan hiljainen ja harmaa Fiskars

Fiskars on kesäinen vakioretkikohteeni. Kun tytöt olivat pieniä, kävimme siellä paljon yhdessä ja sitten myöhemmin olen ystävieni kanssa lähinnä kolunnut antiikkimarkkinoita. Tämän vuoden osalta antiikkimarkkinat jäivät väliin, mutta poikkesimme siellä pyhäinpäivää edeltävänä marraskuisena perjantaina, matkallamme viettämään kolmen sukupolven naisten viikonloppua Turkuun. Turusta myöhemmin lisää, käsitellään ensin Fiskars.

Matkassa olivat siis mukana sekä äitini, että vanhin tyttäreni ja matkaa teimme nuorimman tyttäreni luo. Riihimäeltä Helsingin kautta reittiä Inkoo-Kirkkonummi-Karjaa-Fiskars, leppoisasti pitkin vähän pienempiä teitä. Marraskuinen päivä ei juurikaan harmaampi olisi enää voinut olla, tihkusade viimeisteli värimaailman. Ilma oli kuitenkin hämmentävän lämmin, kuten koko syksy on ollut.

On jo lähes vitsi, että joka kerta, kun äitini vierailee Fiskarsissa, niin sataa. Niin myös tälläkin kertaa. Ei ole väliä, onko kesä vaiko mikä vuodenaika, silloin sataa. Emme siitä kuitenkaan piitanneet, sateenvarjot ja hyvät takit pitivät meidän sekä kuivina, että lämpiminä.

Hiljainen oli kylätie! Ihmisiä oli todella vähän, mikä oli vähän sääli. Fiskars hurmasi meidät hiljaisella ja harmaalla kauneudellaan.

Aivan kaikki tutut ravintolat eivät olleet auki, mutta suuntasimme kulkumme Wärdshus -ravintolaan eli Wärssyyn. Oli myöhäinen lounasaika ja vain muutamassa pöydässä oli asiakkaita. Palvelu oli täydellistä. Ruoka oli täydellistä. Kaikki oli täydellistä. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa tyttäreni huokasi, että onpa ihanaa! Ilmeisesti hänet on syytä vähän useammin napata mukaan väitöskirjanteosta ja naperoperheen arjesta aikuisten retkelle. Äidin ja mummin matkaan!

Koska olimme menossa illalla Turussa illalliselle, nautimme lounaamme lyhyellä kaavalla ja vesilinjalla. Äidin kanssa päädyimme valitsemaan lounaslistalta päivän kotiruuan eli lihamurekkeen. Olipa hyvää! Hintaan 12 € sisältyy myös salaattipöytä, talon törkeän hyvä leipä sekä kahvi tai tee.

Tyttäreni teki oman valintansa á la carte -listalta päätyen paistettuun kuhaan kurpitsalla ja sitruunalla (28 €). Ruoka oli aivan ihanaa, kuten kaikki muukin päivän mittaan .....

Käyttökelpoinen idea tarjota hunaja teen kera Iittalan pienistä kannellisista lasipurkeista. Kaunis osa kattausta!

Loppuun kuvatykitys harmaudesta ja tihkusateesta, sekä lopuksi turhan värikäs yllätys!

Olenkin aina ihmetellyt, kuka näitä värjättyjä callunoita ostaa ja nyt huomasin suureksi kauhukseni miettineeni, että onpas aika kivan näköiset....... Onneksi sisareni palautti myöhemmin minut asian suhteen takaisin perinteisemmän värimaailman pariin. Oishan tämä ollut omalla pihalla liian rajua!

Sitten matka jatkui kohti Turkua, josta lupauksen mukaisesti tarinaa vähän myöhemmin.