sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Punajuuri-fetapiirakka


Punajuuria olin hankkinut Lopen Pappilanpuiston luomutilalta, Hyvinkään Farmarin Markkinoilta (REKO). Ja sitten kun mökiltä näin kauden päätteeksi siirtyi muutamakin fetapaketti kotiin, niin ne yhdessä päätyivät piirakaksi.

Punajuuri-fetapiirakka
8 palaa

Pohja
100 g voita
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte
500 g punajuuria
2 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
2 munaa
½ tl suolaa
ripaus mustapippuria
200 g fetajuustoa



Kuori ja viipaloi punajuuret. Mausta viipaleet hunajalla, etikalla, timjamilla ja suolalla. Kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Tee seuraavaksi taikina. Nypi voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Tai käytä monitoimikonetta, kuten minä. Lisää viimeisenä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (halk. 24 cm) pohjalle ja reunoille.

Pistele haarukalla ja nosta jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin kaulimaan ohueksi levyksi, mutta minulla se johti taikinan repeilyyn, joten totesin käsin painelun toimivammaksi keinoksi. Jokainen tehköön tyylillään.

Esikypsennä piirakkapohjaa uunin alatasolla 12 minuuttia. Levitä paistetut punajuuret esipaistetulle pohjalle. Ripottele fetajuusto päälle. Sekoita kerma, munat, suola ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan päälle ja kypsennä uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Ja pinta saanut sopivasti väriä.



Piirakka näytti paremmalta annospaloina, mitä kokonaisena uunista tullessaan. Tosin työkaverini luuli, että nautin lounaaksi marjapiirakkaa, enkä voi häntä väärinkäsityksestä moittiakaan :)


Maukasta oli ja koska sekä punajuuria, että fetaa edelleenkin jääkaapista löytyy, niin uusi piirakka on tulossa.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Palsternakkaa keitoksi


Hvyinkään Farmarin Markkinat / REKOn syksyn sato on juuri nyt runsaimmillaan. Viimeksi tilauslistaltani löytyi juureksia: raitajuurta, punajuurta ja palsternakkaa. Näistä ensimmäisenä ruuaksi päätyi palsternakka. Keitoksi.

Kuohkea palsternakkakeitto
4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 palsternakkaa
2 rkl öljyä
2 jauhoista perunaa
8 dl vettä
2 dl kuohukermaa
suolaa
rouhittua valkopippuria

Pinnalle
vaahdotettua rasvatonta maitoa

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja palsternakat. Kuullota vihanneksia öljyssä kattilassa muutama minuutti. Lisää kuoritut ja pilkotut perunat yhdessä veden ja kerman kanssa. Keittele hiljalleen, kunnes juurekset ovat kypsiä. Soseuta ja mausta. Siinä se oli, helppoa kuin mikä ja tuloksena maukas ja kuohkea keitto. Nesteen kanssa osasin kerrankin olla varovainen, laitoin vettä alunperinkin vain 7 desiä. Nestettä kun on helppo lisätä, mutta vaikea poistaa.


Nyt tuli nappisuoritus. Maitoa en lähtenyt vaahdottamaan, vaan koristelin annoksen silputulla ruohosipulilla.


Viininä Viini -lehden viikon viinivinkin mukaisesti itävaltalainen Kracher Pinot Blanc (13,98 €). Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kevyen aprikoosinen, kypsän sitruksinen, hennon mausteinen. Viini -lehden mukaan, kun kerran suositteleekin, neljän tähden (=harmoninen, laadultaan erinomainen, edullinen ostos) arvoinen tuote. Ruokasuosituksena vaalea liha ja runsaat, punalihaiset kalat. Ihan meni mukavasti keitonkin kaverina, mutta sopi erittäin hyvin myös ihan vain syksyiseen sunnuntain viettoon. Viinipullosta mainittava vielä, että etiketti oli kauttaaltaan koristeltu kohollaan olevilla pisteillä. Pullon löytää siis hyvin pimeässäkin, käsikopelolla :)


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sunnuntaismoothie


Smoothiet ovat tässä kodissa jääneet viime aikoina vähemmälle. Huomaan selkeästi innostuvani niistä vähän  kausittain. Onkohan tämä uuden kauden alku? Se jää nähtäväksi.


Banaani-mustikkasmoothie
2 lasillista

1 dl kaurahiutaleita
1 banaani
1 dl mustikoita
4 dl vaniljajogurttia

Valmistus on helppoa. Kaikki ainekset kerralla monitoimikoneeseen tai muuhun vastaavan sekoittimeen. Pyöräytetään sekaisin ja siinä se on, nauti heti. Nam :) Kelpo aamiainen laiskaan sunnuntaiaamuun.



Minä sain koko annoksen mahtumaan tähän jättimäiseen alunperin oluelle tarkoitettuun lasiin.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Lasagna bianca eli valkoinen lasagne

Nyt jo varmaan kuukauden ajan olen kirjoittanut kesälomareissuistani ja enää yksi niistä on dokumentoimatta, mutta...... Tehdäänpä välillä ruokaakin! Mutta mikäli et rakasta juustoja, älä lue pidemmälle. Tämä lasagne suorastaa tulvii juustoa!


Valkoinen lasagne
6 annosta

3 rkl voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
½ valkosipulinkynsi
100 g parmesaanijuustoa raasteena
1 kananmuna
½ tl mustapippuria
3 rkl persiljaa
100 g vahvaa juustoa viipaleina
8-10 lasagnelevyä
100 g mozzarellajuustoa revittynä

Pinnalle
200 g herkkusieniä viipaloituna
½ rkl voita
1 tl timjamia
½ sitruuna

Ohjeesta sen verran, että mitä tarkoittaa PUOLIKAS valkosipulinkynsi? Laitoin kokonaisen, mietin jopa kahta, mutta pysyttelin maltillisesti yhdessä. Muuten kunnioitin ohjetta, enkä säätänyt ja soveltanut yhtään enempää. Seuraavalla kerralla sitten! Tai no olihan noita juustoja kaikkia vähän enemmän, sillä jos nyt vaikkapa  mozzarellapallo painaa 125 g ja ohje sanoo 100 g, niin kyllä minä sen kokonaan mukaan nakkasin.


Tehdään ensin maito-parmesaanikastike. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot vähitellen, koko ajan sekoitellen noin minuutin ajan. Sitten lisäät maidon, maltillisesti, hitaasti, edelleen koko ajan sekoittaen. Lisää mukaan hienonnettu tai raastettu valkosipulinkynsi. Keitä seosta viitisen minuuttia miedolla lämmöllä. Siirrä kattila liedeltä, anna jäähtyä hetki ja lisää raastettu parmesaani, kananmuna ja mausta mustapippurilla sekä hienonnetulla persiljalla.


Kokoa lasagne voideltuun vuokaan. Ensin ohut kerros kastiketta, sitten lasagnelevyjä, kastiketta ja juustoviipaleita kerroksittain.


Jätä päällimmäiseksi kerros kastiketta ja revi pinnalle mozzarella pieniksi paloiksi. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteissa uunissa 20 minuuttia. Ota folio pois ja tarpeen mukaan painele lasagnelevyjä kastikkeeseen sekä paista vielä toiset 20 minuuttia.


Lasagnen kypsyessä valmista sienilisuke. Paista viipaloituja herkkusieniä kuivalla pannulla, kunnes ne ruskistuvat hieman. Lisää voi ja timjami ja jatka paistamista pari minuuttia.


Purista sitruunasta mehut sienille ja kaada seos lasagnen päälle. Nam, herkkua! Ruoka, minne saa näppärästi upotettua juuston jämiä ja ehkä jotain muutakin, koska ehkä tuo pelkkä juustotäyte tuntui jollain tavoin vaillinaiselta. Hyvältä se maistui, mutta jotain kaipasin. Ehkä väliin voisi laittaa sieniä, kesäkurpitsaa, tomaattia tai oikeastaan ihan mitä nyt vaan jääkaapista löytyy. Juusto aateloi minkä tahansa aineksen. Mielikuvitus vain rajana, siitä sitten kokeilemaan!

Ps. Tuo kaunis vuoka on hankittu töölöläisestä Hella&Herkku -liikkeestä, Museokadulta. Kauppa, joka on vierailun arvoinen!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Hidasta elämää Porvoossa

Syyskuu jo aluillaan, mutta kesälomareissuista riittää yhä vaan kerrottavaa. Tämä seuraava reissu suuntautui ystävien kesken autoillen Porvooseen. Porvoo on yksi suosikkiretkikohteeni, sillä kyllä siellä kerran, jopa pari vuodessa tulee yleensä vierailtua. Toisin kuin ystävistäni sen, joka retkeä toivoi, koska ei ollut kaupungissa käynyt sitten lapsuusvuosiensa. Ja niin kovasti toivoi, että tarjoutui olemaan meille konkarikävijöille jopa kuskina. Vaan kuinkas sitten kävikään.....


Auto (ei kuvassa oleva kuitenkaan) parkkeerattiin jokirantaan ja muutaman antiikki- ja sisustuskaupan - niitähän Porvoossa riittää - kautta päämäärä oli selkeä. Kuplajuomaa oli saatava!




Jokirannassa Johans'in terassilla nautimme sitten lasilliset samppanjaa, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Oikein mukavasti kuplat hyväilivät kitalakea siinä samalla, kun aurinko hoiti muun hellimisen. Tarlant Zero Champagne Brut Nature löytyy Alkon tilausvalikoimasta varsin kohtuulliseen 37,60 euron hintaan. Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen ja paahteinen juoma oli kyllä makuumme. Toisaalta en ole moneenkaan samppanjaan törmännyt, joka ei olisi maistunut...... Johans on kesäravintola, joka tänä vuonna on avannut ovensa vappuna ja sulkee ne syyskuussa.

Yleensähän näille retkille lähdetään ruoka edellä, mutta emme olleet varanneet pöytää mistään. Emme oikein edes miettineet asiaa, vaan annoimme virran viedä ja olimme avoinna kaikille vaihtoehdoille. Hieman vielä lisää antiikkia ja sisustamista, tarkoin harkittuja ostoksia, kunnes osuimme paikalle, jossa ennen sijaitsi ravintola Timbaali.


Kuinka monet etanat perheeni onkaan Timbaalissa nauttinut! Edellisestä ja samalla myös viimeisestä kerrasta voit lukea täältä, klik. Mutta se on siis ollutta ja mennyttä, nyt samalta paikalta löytyy Meat District. Tämän huhtikuussa 2016 avatun ravintolan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee myös jo maaliskuun puolella avattu Café Postres. Ja kyllä, tämä on Helsingissä vuosina 2006-2014 toimineen, Michelin-tähditetyn ravintola Postresin paluu. Nyt kahvilana!


Päätimme jäädä terassille, kaunis ilma kun meitä edelleen helli, vaikka sisätilatkin näyttivät erittäin viihtyisiltä. Siellä voi piipahtaa sitten vaikka syksymmällä tai vaikkapa talvella.




Sitten asiaa eli ruokaan, mutta eipä taida olla yllätys, että valintoja vauhditettiin lasillisella kuohuvaa. Anna Spinato Biologico Prosecco Brut löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta (6 pullon laatikko 90,18 € eli 15,03 € per pullo ja ravintolassa 12 cl 8,20 €)). Erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen ja mausteinen.


Menu olikin sitten tämmöisessä vähän kookkaammassa muodossa. Päätöksetkin yritettiin tehdä suht rivakasti, ettei tarjoilijan tarvinnut kovin pitkään plakaattia kannatella. Tarjolla on All in -menu (79 €) suureen nälkään ja Half in -menu (59 €) vähän pienempään ja menut on tarkoitettu pöytäseurueen kesken jaettaviksi. Me lähdimme annoslinjalle.


Oma alkuruokani oli etanoita Iberico-porsaan rasvassa eli Snails, lardo and sour dough bread (11 €). Etanoita laardissa ei ihan suoranaiselta herkulta kuullosta, mutta maistui kyllä. Yritin olla ajattelematta asiaa tarkemmin.....


Ystäväni valinta Tartar Bosgård (7,20 €) näytti ja kuulemma myös maistui niin hyvältä, että olin annoksesta ehkä hivenen kateellinen. Lihansyöjälle tartar on loistovalinta, kunhan vaan liha on laadukasta. Ja mikä että ei olisi ollut, sillä kuten annoksen nimikin jo kertoo, se oli peräisin porvoolaiselta Bosgårdin luomutilalta. Todellista lähiruokaa siis! Borgårdin tilalta löytyy perjantaisin ja lauantaisin avoinna oleva tilakauppa, mutta ilokseni myös Hyvinkään Farmarin markkinat / Reko -torilta heidän tuotteitaan on aina välillä saatavilla.



Pääruuaksi valitsin etanoiden jälkeen nautaa. Naudan poskia savustettuna eli Smoked beef cheek (27 €). Ihan törkeän hyvää, en muuta pysty sanomaan. Simppeliä ja niin maukasta. Ja nuo maalaisranskalaiset! Täydellisiä olivat myös ne. Ja huomatkaa astiat, Raka Rå -astiasto on keramiikkataiteilija Leena Kouhian valmistama.


Vieressä nautittiin Iberico possua vähintäänkin yhtä hyvällä ruokahalulla. Pluma d Iberico (28 €) ei sekään jättänyt moitteen sijaa.


Viininä meillä lihansyöjillä oli Pinot Noir (60 € pullo), joka yllätyksellisesti oli peräisin Unkarista. Se kuulosti niin oudolta erikoiselta, että pakko oli maistaa. Ja miltäkö se maistui? No, jos minulta kysytään, niin se maistui Pinot Noirilta, ei hyvältä, eikä pahalta. Koska kyse on rypäleestä, joka on minulle ollut ja ilmeisesti aina tulee olemaan vaikea, ei tämän kummoisempaan arviota vaan irtoa. Ei sitten millään.


Jälkiruuaksi vetäisimme jäätelöt (4,50 €). Tosin en muista, mikä maku itselläni oli, koska himoitsin niin kovasti vieruskaverini annosta, joka oli maustettu karamellisoidulla voilla. Omani oli ehkä pistaasia, ehkä. Kyllä se vaan olisi hyvä, että kaikki valitsisivat samoja ruokia, niin ei tulisi tämmöistä annoskateutta! Jo toisen kerran saman aterian aikana...... Kokonaislaskuni oli 81,70 euroa, sisältäen kolme ruokalajia, prosecco-lasillisen sekä puolikkaan viinipullosta. Kaikki oli sen arvoista. Tänne haluan myös uudelleen, ruokalista uusiutuukin nyt syyskuussa, joten suosittelen lämpimästi.

Siinäpä oli meidän Porvoo-retkemme. Täynnä hyvää mieltä, ruokaa, juomaa, aurinkoa. Tosin ystäväni, jolle lähdimme Porvoota esittelemään, ei kaupunkia nähnyt siellä viettämämme kuuden (6) tunnin aikana kuin 650 metrin verran. Se oli etäisyys parkkipaikalta Meat District -ravintolaan. No, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän :)