keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Suklaata ja ruusuvettä


Olen vähän laiska leipomaan, mutta se jokin tässä ohjeessa pysäytti. Ruusuvesi! En ole koskaan käyttänyt ruusuvettä, en edes tiennyt, mistä hankin sitä. Vaan nyt tiedän, että Stockmannin Herkun leivontatarvikehyllystä sitä löytyy. Luomulaatuista damaskoksen ruusun terälehdistä valmistettua ruusuvettä. Vau! 


Ruusu-valkosuklaacookiet
Glorian Ruoka&Viini 3/2018
15 isoa keksiä, minä tein pienempiä ja sain 28 kpl

100 g pehmeää voita
2 dl fariinisokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
100 g valkosuklaata
2 tl ruusuvettä

Lisäksi
100 g valkosuklaata
kuivattuja ruusunterälehtiä tai muita koristeita

Ota voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ja laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota voi ja fariinisokeri. Vatkaa kananmuna vaahtoon. Sekoita jauhot ja sooda keskenään. Rouhi 100 g suklaata veitsellä. Lisää jauhoseos, ruusuvesi ja suklaa kananmuna-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi.


Ota taikinasta nokareita leivinpaperoidulle uunipellille, jätä leviämisvaraa. Paista 7-8 minuuttia. Keksit ovat kuumina reilusti pehmeitä ja kovettuvat sitten hieman jäähtyessään.


Sulata 100 g suklaata vesihauteessa (tai mikrossa) ja koristele sillä jäähtyneet keksit. Lisäkoristeet oman mielen mukaan. Kuivattuja ruusun terälehtiä nyt ei sattunut olemaan. Ei damaskoksesta, eikä muualtakaan.....


Tulipa hyvää! Testasin näitä vielä töissä työkavereille, eikä moitteita tullut. Eivät ehkä kehdanneet.... Ruusuvesi tuo jännän aromin. Kesäisen ja kukkaisen. Tämä resepti menee jatkoon ihan heittämällä!

Terveiset tyttärentyttären 2-vuotissyntymäpäiväjuhlasta!


Tämä mumu osallistui naperon syntymäpäivätarjoiluihin pyöräyttämällä annoksen näitä samaisia keksejä. Nyt tein niistä vieläkin vähän pienempiä ja sain keksejä aikaan 48 kappaletta. Hyvin tekivät kauppansa, niin vieraille, kuin suloiselle päivänsankarillekin.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Paahdettua parsaa


Parsaa on pakko saada. Onhan kevät! Ja kesäaikakin, vaikka sitä ei ihan ulos vilkaistessa uskoisi. Aurinko paistaa, mutta lämpötilat ovat vielä tulevallekin viikolle varsin talviset. Eli jos ei kevät tule ulos, niin tulee se sentään lautaselle.


Paahdettu parsacaesar
Glorian Ruoka&Viini 3/2018
4 annosta

400 g valkoista parsaa
2 romaine- tai sydänsalaattia
4 viipaletta maalaisleipää

Kevyempi caesarkastike
2 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl kalakastiketta
2 tl dijoninsinappia
1 tl valkoviinietikkaa
½ tl mustapippuria
1/4 tl sokeria
1 rkl raastettua parmesaania

Valkosipuliöljy
3/4 dl öljyä
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi

Lisäksi
parmesaaniraastetta



Tee ensin kastike. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi ja laita kylmään maustumaan. Seuraavaksi valkosipuliöljy. Mittaa öljy ja suola pieneen kulhoon, lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli. Sekoita.


Katkaise parsoista pois puumainen tyvi ja kuori ne. Mikäli parsat ovat kovin paksuja, voit halkaista ne. Halkaise myös salaatit (minulla sydänsalaattia).


Sivele parsat, salaatit ja leipäviipaleet valkosipuliöljyllä.Kuumenna grilliparila tai valurautainen parilapannu.


Happyhamster on hankkinut minulle useita valurautapannuja. Myös parilapannun. Kirpparilta. Kypsennä parsoja pannulla 8-10 minuuttia välillä niitä käännellen. Paahda myös leipiin ja salaattiin grilliraidat, siihen riittää ihan pari minuuttia.


Asettele salaatit ja parsat lautasille. Viimeistele annokset kastikkeella ja raastetulla parmesaanilla.


Tykkäsin! Viininä Stockmannin Alkon myyjän erityisesti parsalle suosittelema Petit Bourgeois Sauvignon Blanc 2016 (14,48 €). Vanha tuttu, pikku porvari :) Kuiva, hapokas, sitruksinen, kevyen päärynäinen, hennon persikkainen, herukanlehtinen, mineraalinen. Viini -lehti arvioi tämän kolmen tähden arvoiseksi (=laadukas ja hyvin tehty), kehuu myös luonteikkaaksi. Ja tykkäsin myös, että tässäpä ois oiva ruoka valmistettavaksi muurikalla mökkiolosuhteissa. Oi kesä, tule pian!

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Nomasta Hyvinkään kautta Punavuoreen


Hyvinkään Viiniklubi kutsui vieraakseen kööpenhaminalaisessa Noma -ravintolassa vuosina 2012-2016 työskennelleen Kim Mikkosen. Noma on kahdella Michelin tähdellä tähditetty ravintola, joka on viimeksi vuonna 2014 valittu  brittiläisen Restaurant -lehden äänestyksellä maailman parhaaksi ravintolaksi. Noman lisäksi Kim on työskennellyt Suomessa mm. Carmassa (vuonna 2010 toimintansa lopettanut helsinkiläinen Michelin-ravintola) ja viimeisimpänä Noma -vuosiensa jälkeen vuosi sitten lopettaneessa helsinkiläisessä Chef&Sommelierissa keittiömestarina. Michelin -tähti löytyi myös tältä ravintolalta. Nyt Kim rakentelee lähiaikoina avautuvaa omaa ravintolaansa Punavuoreen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Vaikuttava meriittilista kolmekymppisellä kaverilla, ei voi muuta sanoa. Siispä odotukset olivat melkoisen korkealla illallisen suhteen!

EDIT: Kim Mikkosen ravintola Inari on noussut kesän jälkeen ravintolamaailmassa heittämällä kehutuimpien joukkoon, ellei jopa kehutuimmaksi! Helsingin Sanomien mairittelevan arvostelun voit lukea täältä, klik (mikäli sinulla on Hesarin tunnukset) ja aivan mahtava ja kattava arvostelu löytyy myös Ravintolatarinoita-sivustolta, klik. Tänne on päästävä!


Hyvinkään Viiniklubin tapahtumat on viime aikoina järjestetty kahvila Donnerin tiloissa. Kahvilan, joka sijaitsee periaatteessa Hyvinkään kaupungintalon aulassa. Tai ei siis mitenkään periaatteessa, vaan ihan käytännössä. Toisin, mitä voisi kuvitella, paikka ei kuitenkaan ole millään tavoin kolkko tai ankea. Tätä iltaa varten Bistro Donneriksi muuttunut kahvila oli saatu kattauksin ja sisustuksella hyvinkin ravintolamaiseksi. Pisteet siitä! Aivan uudelle tasolle tunnelman nosti myös muusikko Linda Aaltosen soitanta. Viimeisen päälle mietittyä siis.


Taustalla näkyy osa aikoinaan (2011) kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen hyvinkin kiistellystä, pääosin lasten vaatteista kootusta tilataideteoksesta. Mielestäni teos sopii kaupungintalon aulaan täydellisesti, mutta ymmärrän kyllä, että 40.000 euron hintalappu on kaupunkilaisia pöyristyttänyt. Hieno teos kuitenkin!


Ilta aloitettiin kuohuvien maljojen kilistelyllä. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin italialainen Franciacorta Le Marchesine. Perinteisin menetelmin eli samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini. Rypäleinä Chardonnay, Pinot Bianco ja Pinot Nero. Maahantuojan luonnehdinnan mukaan tuoksusta löytyy sitruksia, omenaa, valkeita kukkia sekä ripaus paahtoleipää. Mausta puolestaan vihreitä hedelmiä, ripaus marenkia ja timoteitä. Jaahas, ensimmäinen kerta kun kuulen viinin aromimaailmaa arvioitaessa marengin ja timotein.... Itselläni on kompleksinen suhde franciacortaan ylipäätänsä, joten en erityisemmin tästäkään pitänyt. Hauskaa ja mielenkiintoista oli huomata, miten nelihenkisessä pöytäseurueessamme oikeastaan jokainen maistoi viinistä erilaisia asioita. Viini on poistunut Alkon valikoimista, mutta Viini -lehden arvostelu löytyy silti vielä. Neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä huikealta vaikuttava täsmäresepti kampasimpukoista!


Alkujuomalla jatkettiin myös ensimmäisen ruoka-annoksen kanssa. Ruusukaalta ja mätiä. Päältä löytyi rapeaa lehtikaalta ja alta parsakaalipyree sekä mausteina mm. inkivääriä. Pöydässämme meistä jokainen maistoi jossain vaiheessa piparjuuren tai wasabin, mutta ehkä se oli sitten se inkivääri. Annos oli oikein hyvä.


Uusiseelantilaisen Sora Rieslingin takaa löytyy suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta. Outista ja Three Barrel Projectista voit lukea lisää täältä, klik. Viinistä en toistaiseksi ole onnistunut löytämään enempää tietoa.


Punajuurta, bottargaa ja suolattua silavaa. Kaukaa annokset näyttivät marjakiisseliltä. Annoksen esillepano juuri tässä jälkiruokamaljassa ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta meidän on pidettävä mielessämme, että emme kuitenkaan olleet niin sanotusti "oikeassa" fine dining -ravintolassa, joten annoimme anteeksi tälle kipolle. Lasisto kuitenkin oli kohdillaan (Riedel) ja se oli viiniklubilaisille tietenkin se tärkein pointti! Bottarga piti oikein googlata ja selvittää, että sillä tarkoitetaan kuivattua mätiä. Tässä tapauksessa graavattu punamullon mäti. Se on tuo rusehtava muru annoksen pinnalla. Läskisiivut. Sitähän silava on, läskiä. Maistoin, koska äiti on opettanut, että kaikkea pitää maistaa, mutta syömättä jäi. Ohuen ohut niljakas levy, jota ei edes veitsellä pystynyt pilkkomaan, siirtyi syrjään myös pöytäseurueen muillakin lautasilla. Punajuuri on hyvää, siitä pidän kovasti, mutta maininta seesamiöljystä jätti mietteliääksi. En maistanut sitä lainkaan, mikä on ihmeellistä, koska seesamiöljyä ei tarvitse paljonkaan olla, kun maku tulee kaiken yli. Annoksen paras osuus oli riesling.


Kolmas viinimme oli Morgon Côte du Py, Beaujolais'n alueelta Ranskasta. 100 % Gamay -rypäleestä. Aromaattinen, kiwihedelmäinen, kirsikkainen, yrttinen, marjainen, mausteinen. Ruokasuosituksina leikkeleet, mausteiset liharuuat, riistalinnut, grillattu liha ja juustot. Ruokavalinta tälle viinille olikin sitten tähän nähden suoranainen yllätys!


Suolakuoressa kypsennettyä selleriä ja merilevä-voita. Lisukkeena pyrettä sekä erilaisia leviä. Ja myös sellaista vähän puumaista tikkua, josta ei ihan selvinnyt, mitä oli. Kaiken kuitenkin söimme. Aivan loistava annos! Herkkua ja me kaikki varmaan päätimme, että selleriä on kokeiltava omassakin keittiössä. Illan ehdoton ykkösannos.


Chassagne-Montrachet 1 er Cru Morgeot blanc oli viini minun makuuni. 100% Chardonnay Ranskan Bourgognesta. Hedelmää, voita, pihkaa, tammea, vaniljaa. Melkoinen paukku! Suosituksena rasvaiset kalaruuat, kermaiset kastikkeet.


Meillä löytyi lautaselta kalaa, kastiketta ja perunaa. Kuhaa, puikulaperunoista tehty muusi ja beurre blanc -kastike, johon oli käytetty tätä samaista viiniä Lisukkeina broccolinia sekä herkullinen pallukka kukkakaalimurusta, rucolasta ja sinapinsiemenistä. Kaunis, keväinen, mutta ehkä kuitenkin vähän liian tavanomainen annos. Hippunen sormisuolahiutaleita olisi tehnyt terää!


Kaikki loppuu aikanaan ja oli jälkiruuan sekä erityisesti jälkiruokaviinin aika. Asti Spumante La Selvatica Italian Piemontesta on käsittämättömän hyvää, jälkiruoka jo ihan itsessään. Aromaattinen, voimakkaan hedelmäinen, täyteläinen, pyöreä, samettinen. Sanalla sanoen täydellinen.


Jälkiruokana sitruuna-marenkitorttu, vadelmamoussella ja vadelmilla. Hennon vihreä "pöly" annoksen päällä oli vihreää teetä. Makeaa, todella makeaa. Niin makeaa, että viini jäi tyystin tortun jalkoihin. Päätinkin nauttia viinin jälkiruuan jälkiruuaksi.

Ilta oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Viihdyimme hyvin, seura oli mitä mainiointa ja läskiä lukuunottamatta söimme ja joimme kaiken tarjotun. Valitettavasti vaan ruuan suhteen se viimeinen WOW-efekti jäi puuttumaan. Annokset oli koottu Kimin uran varrelta, mutta minulle jäi epäselväksi, että missä vaikkapa se Noma oli? Mielestäni heikoin lenkki oli annoksista toinen eli juuri se punajuuri-silava-annos. Ja ehdoton huippu ja elämys löytyi selleristä. Mietin, että oliko 90 € tästä koko setistä liikaa, mutta päätin, että se oli juuri sopivasti. Arvostan sitä, miten Hyvinkään Viiniklubi näitä tilaisuuksiaan järjestää ja haluan todellakin olla myös jatkossa niissä mukana. Intohimosta, yrittelijäisyydestä ja innosta täysi kymppi!

JUHLAJULKAISU

Tämä olikin Happylobsterin bloggaajauran 500. julkaisu. Oikein juhlajulkaisu! Kiitos, kun olet mukana.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kampai 3 ″, Kolmas linja, Kallio

Illalla syömään kavereiden kanssa, eikä mitään ideaa, että minne! Onneksi heistä toisella oli valmiit ehdotukset, joista pääsin valitsemaan ja kun päätösvalta näin minulle annettiin, niin toki valitsin paikan, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Itseasiassa valitsin ravintolan, josta en ollut edes kuullut milloinkaan! Ja se on jo ihme se, koska seuraan lähes herkeämättä ravintolamaailman uutisia niin Helsingistä, kuin koko Suomenkin alueelta.

Siispä ratikkaan ja vielä toiseenkin, Pitkänsillan yli kohti Kalliota ja Kolmatta linjaa. Kohti Kampai 3:a. Tai Kampai Kolmosta. Miten nyt ikinä sen haluaakaan sanoa. Tuon liikemerkissä olevan  ″-merkin jätän nyt tyystin huomioimatta :) ″-merkkiä käytetään sijaintikoordinaattien ilmaisemisessa tai tuuman merkkinä. Kumpaa se sitten tässä tarkoittaa? Vai tarkoittaako mitään?



Pieni, viehättävä ravintola on lähellä asuvan ystäväni mukaan lounasaikaan erittäin suosittu. Iltaisin ravintola on auki vain torstaista lauantaihin. Pöytä oli varattuna ja illan mittaan ravintolan jokaisessa pöydässä oli asiakkaita.



Valitsimme alkuun kolme erilaista alkuruokaa jaettavaksi. Vasemmalta oikealle, ylimmäisessä kuvassa, ensimmäisenä Gyoza -nyyttejä etikkaisella soijakastikkeella (5 €), keskellä lohitataki shiso-kastikkeella (7 €) ja viimeisenä oikealla popkana shichimillä maustettuna (5 €). Shichimi on yleinen japanilainen mausteseos. Hyvin chilinen. Liian chilinen. Siis liian chilinen minun makuuni. Muut maistetut alkupalat olivat herkullisia. Erityisesti lohitataki oli minun mieleeni.


Oma pääruokavalintani oli friteerattua maissikanaa katsu-kastikkeella ja riisillä (17 €). Oih, miten hyvää! Kuorrute täydellisen rapeaa ja maut kohdillaan.  Ja tuo kastike! Herkkua, ei voi muuta sanoa. Tässä kohdin on pakko mainita, että yksi työkeskiviikkojen suosikkilounasannos, Chicken Katsu, löytyy Pursimiehenkadulla, lähellä Viiskulmaa, sijaitsevasta japanilaisesta Len's -ravintolasta. Hyvän katsu-kastikkeen ohjeen löydät täältä, klik. Aionpa sitä itsekin testata.


Sitten kaverien valinnat. Tässä Bi Bim Bap paistetulla kananmunalla ja naudanlihalla (18 €). Kovin oli erilainen annos, mitä olen Bulevardilla sijaitsevassa korealaisessa Giwa -ravintolassa (entiseltä nimeltään Makki Makki) syönyt. Siitä käynnistäni voitkin lukaista täältä, klik. Se ei ollut paistettua kananmunaa nähnytkään, mutta kaipa näistäkin on sitten erilaisia variaatioita. Mikä sitten lienee se oikea, sitä en tiedä.


Meistä kolmannen valinta oli lohi teriyaki-kastikkeella, riisillä ja vihersalaatilla (19 €). Maukas annos myös tämä! Kaikki olimme tyytyväisiä valintoihimme.

Tässä vaiheessa voisin mainita sen, että viininystävän paikka tämä ei ole. Tarjolla laseittain talon viini sekä punaisena, että valkoisena (4 € / 16 cl) tai jos haluaa laillani revitellä, niin löytyy myös toinen laseittain myytävä vaihtoehto, euron kalliimmalla hinnalla tosin. Hinnoista voi jo päätellä tason. Toki tarjolla oli kattavalta näyttävä lista aasialaisperäisiä juomia, olisi ehkä pitänyt rohkeasti kysyä suositusta niistä.


Halusin nauttia illalliseni pitkän kaavan mukaan eli maistaa myös jälkiruuan. Valitsin friteeratut seesamipallot kinuskikastikkeella (5 €). Ja pidin!


Seuralaisistani toinen päätyi myös makean herkun äärelle. Kookospannacotta mangopyreellä (5€) kuulosti kyllä herkulliselta, mutta ystäväni oli hivenen pettynyt mitättömään makuun ja perusvanukasmaiseen vaikutelmaan.


Lämpimästi suosittelen tätä ravintolaa. Ruokien maut miellyttivät minua, eikä ilta ollut hinnalla pilattu. Kolme annosta ruokaa ja kaksi lasillista viiniä maksoivat yhteensä 35 €.


Viiden jälkeen iltapäivällä, kävellessäni ratikkapysäkilta kohti ravintolaa, tuntui kovin keväiseltä, vaikkakin kylmältä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja Kallion kirkko piirtyi komeana taivasta vasten. Ja kuten kevääseen kuuluu, noin puolen tunnin kuluttua tästä hetkessä pyrytti lunta/räntää vaakasuoraan napakan tuulen kera.


Ilta päättyi R-junaan. Karsittujen junavuorojen vuoksi IC-junat pysähtyvät kotikaupungissani harvakseltaan. En ehtinyt klo 19 junaan, niin seuraava olisi lähtenyt vasta noin klo 22. Ihan käsittämätöntä. Tai kyllähän siitä junia lähti, mutta ne vain kiihdyttävät kotikylämme kohdalla. Asia, joka oikeasti rajoittaa omaa elämääni, niin työn, kuin vapaa-ajankin osalta. Siispä R-junaan. Tämä oli kyllä yllättävän siisti, mutta epämukava ja hidas silti pitkämatkalaiselle. Huoh.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Mämminäkkärillä kohti pääsiäisviikkoa

Pääsiäinen on täällä aivan kohta! Pidätkö mämmistä? Mämmi jakaa ihmisten mielipiteet, sitä joko inhotaan tai rakastetaan. Itse syön mämmini vain pääsiäisenä ja mieluiten joko kuohukermalla ja sokerilla tai vain vaniljakastikkeella. Olisikohan joskus lurautettu vähän jotain kermalikööriäkin....

Valio "Otetaan kevät vastaan " -reseptilehtisestä löytyi tämä heti kiinnostuksen herättänyt näkkäri. Pääsiäisen kunniaksi mämminäkkäri.




Mämminäkkäri
Valio
1 uunipellillinen

3 dl erilaisia siemeniä 
(esim. auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä)
300 g mämmiä
100 g juustoraastetta (Valio Kappelia raastettuna)



Hienonna siemenet monitoimikoneessa ja sekoita siemenet mämmin ja juustoraasteen kanssa.



Voitele kevyesti kaksi leivinpaperia ja levitä massa niistä toiselle. Paina toisen leivinpaperin voideltu puoli massan päälle ja kauli levyksi. Irrota päällimmäinen paperi.


Paista uunin keskiosassa 150 asteessa 30 minuuttia. Laita uuni pois päältä, leikkaa näkkäri haluamasi kokoisiksi paloiksi ja laita takaisin uunin jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä. Se on siinä. Helppoa! Ehkä kuitenkin vähän ripottelisin sormisuolarakeita pinnalle.


"Näkkäri" maistui oikein hyvältä Kolatun Juustolan Valman kera. Kirjoitin "näkkäri", koska jäähdyttyäänkään tämä ei ollut rapean näkkärimäinen, vaan hivenen sitkas ja pehmeä. Selvähän se on, että ei mämmi ja juustoraaste kuivu ja kovetu.


Jätin pellin yön yli keittiön pöydälle ja aamuun mennessä oli tapahtunut kyllä pientä kuivumista ja rapeutumista.


Mutta hyvää tämä on! Kunhan et odota rapeaa suutuntumaa. Juustojen kanssa loistava, kannattaa kokeilla.


Neilikoiden varret nuupahtivat yllättäin, vaikka kukat olivat vielä täydessä terässä. Laitoin kukat kellumaan veteen, vanhaan kristallikulhoon. Jatkoaika!