lauantai 29. marraskuuta 2014

Inkiväärilihapullat - hurahdus jatkuu.....

Joulumyyjäisistä hankitut söpöt tuikkukipot virkattuine suojuksineen.
Ihmiset hurahtavat kuka mihinkin. Minä olen hurahtanut lihapulliin. Loppupeleissä varmaankin melko vaaraton hurahdus.Viikko sitten pyörittelin punajuuri-vuohenjuustolihapullia ja nyt uudet herkkupullat kehiin!


Inkiväärilihapullat
Glorian Ruoka&Viini 6/2014

1½ rkl raastettua inkivääriä
400 g naudan paistijauhelihaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl paprikajauhetta
½ tl chililastuja
3/4 tl suolaa

Lisäksi:
voita
rypsiöljyä
1½ dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
(½ tl chililastuja)

Kokkailun vaativin osa tällä kertaa oli pistaasipähkinöiden kuoriminen. Roskaa tulee reippaasti ja pähkinänsärkijääkin tarvittiin muutaman kerran. Kuoritut pähkinät rouhin morttelissa.





Sitten varsinaisen lihapullamassan kimppuun. Ja olihan tässäkin yksi vähän työläämpi vaihe ja se oli inkiväärin raastaminen. Toisaalta olen sitä mieltä, että myös aivan pienen pieneksi silpuksi pilkkominen toimii. Mutta minä raastoin......


Raastettu inkivääri lisätään mausteiden kanssa jauhelihan joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Pyöritellään pulliksi ja........

22 kpl 
.....sitten tuntuukin olevan kahta koulukuntaa, ellei jopa kolmea, että mitä lihapullille tässä vaiheessa tapahtuu. Toiset kypsentävät uunissa, toiset paistinpannulla. Yhdet pitävät pullia hetken uunissa ja sitten paistavat pintavärin pannulla. No, minä käytin tätä yhdistelmämenetelmää. Viisi minuuttia 200 asteisessa uunissa ja sitten paistelin voin ja rypsiöljyn seoksessa mukavan värin pintaan.


Kypsät pullat pyörittelin sekä pistaasirouheessa että chilihiutaleissa. En sekoittanut näitä, kun en ollut ihan varma, että pidänkö chilistä tässä lainkaan. Pidin, joten seuraavalla kerralla ne voi sekoittaa jo valmiiksi.



Lisukkeeksi höyrytin parsakaalia, jonka sitten vielä pyöräytin pannulla valkosipulivoissa. Ja kastikkeena oli edellisille lihapullille valmistettu vuohenjuusto-jogurttikastike. Slurps.


perjantai 28. marraskuuta 2014

Hiillos Hyvinkäällä - toinen mahdollisuus

(Lisätty myöhemmin: Ravintolan toiminta on päättynyt kesällä 2015)

Olin menossa ystävieni kanssa Hyvinkäälle Eriniä kuuntelemaan ja päätimme, että käymme samalla myös syömässä. Jos nyt ei ole kotikaupunkiani siunattu kovinkaan kummoisella ruokaravintolatarjonnalla, niin eipä ole naapurikaupunki Hyvinkäänkään (näyttääpä hassulta kirjoitettuna.....) tilanne juurikaan onnekkaampi..... Hiilloksessa olen käynyt kerran aikaisemmin, lähes kaksi vuotta sitten, kun se oli vasta-avattu. Silloin en liiemmin lämmennyt paikalle ja voitkin lukea kokemuksista täältä, klik. Nyt oli revanssin aika!



Tänne typötyhjään ravintolaan, jossa olimme keskiviikkoiltana klo 17-18.30 ainoat asiakkaat, olimme tehneet oikein pöytävarauksen. Minulle pöytävarauksen tekeminen on ihan normaali toimenpide, mutta kavereitani se välillä huvittaa...... Juuri nyt en sitä ihmettele lainkaan.


Alku ei ollut muutenkaan kovin lupaava. Ennen ystävieni saapumista kävin tarjoilijan kanssa seuraavanlaisen keskustelun:

Tarjoilija: Saako olla jotain juotavaa odotellessa?
Minä: Kiitos kyllä, mitähän skumppia teillä on tarjolla?
T: ?
M: Siis kuohuviinejä? Onko teillä kuohuviinejä laseittain?
T: Juu, kyllä on. Kahta.
M: Ahaa, no millaisia ne ovat?
T: Kuivia
M: Selvä juttu, mutta mistähän päin ne ovat? Onko cavaa? Proseccoa?
T: Ei, proseccoa ei ole....... Taidan hakea listan....
M: Se taitaa olla hyvä idea.

Ja tämä tarina on tosi........


Eli vaivalloisen alun jälkeen sain kuin sainkin lasillisen cavaa.


Nälkäaste oli sen sorttinen, että päätimme jättää alkuruuat väliin ja jättää sen sijaan tilaa jälkiruualle. Me kaikki otimme hampurilaiset, tosin eri täytteillä. Tribute to Markburger (17 €) jauhelihapihvillä ja bataattiranskalaisilla (4 €) ei ollut hyvä, eikä huono. Tai siis oli hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Bataattiranskalaiset on kyllä loistava vaihtoehto perinteisille ranskalaisille perunoille, harmi vaan, että niitä on melko harvassa paikassa tarjolla. Jauhelihapihvi oli melko kuiva, vaikkakin maukas. Kun kyseessä oli laadukas jauheliha, niin pihviä ei olisi ollut tarpeen paistaa ihan umpikypsäksi (=kuivaksi). Muutenkin olisin kaivannut annokseen enemmän jotain kastiketta tai dippiä ranskalaisia varten, mutta ehkä se olisi pitänyt ymmärtää erikseen tilata lisukelistalta. Ja olihan tämä nyt kuitenkin kokonaisuutena melko hinnakas......

Viinilista oli yhtä masentava, mitä kaksi vuotta sitten. Kolme punaista ja kolme valkoista. Ja ne jo alussa mainitut kaksi kuohuvaa. Että ei siitä sitten sen enempää.....Tosin yllätyksekseni listan ulkopuolelta löytyi kaksi jälkiruokaviiniä :)

Mutta siis jos hampurilaiset olivat ihan ookoo, niin jälkiruuat räjäyttivät potin! Siis ihan järkyttävän hyviä ja kauniita!
Oma valintani oli Hiilloksen suklaa-pähkinäbrownie (9 €)
Siis niin kaunis annos! Ja herkullinen, nam.
Sitruunainen creme brulee (9 €)
Juustokakku, vadelma- ja mustaherukkakastiketta (9 €)
Vaikka jälkiruokien jälkeen mieli oli positiivinen ja tyytyväinen, niin silti lasku 63,40 € (sis. lasillisen kuohuviiniä, 24 cl punaviiniä ja jälkiruokaviinin ruokien lisäksi) tuntui hivenen liian kovalta...... Noh, punaviinilasilliseni maksoi enemmän kuin pääruoka! Se tuntuu vähän kummalliselta......

Ehkä jopa vähän huvittavaa on se, että kahden viikon kuluttua olen menossa Hiillokseen jo seuraavan kerran. Tapaan entisen työkaverini, joka asuu Hyvinkäällä, emmekä keksineet muutakaan paikkaa. Että näin.

Täydellä vatsalla oli mukava asettua kuuntelemaan hyvää musiikkia. Kiva ilta siis kaiken kaikkiaan!



maanantai 24. marraskuuta 2014

Punajuuri-vuohenjuustolihapullat

Peggyn pieni punainen keittiö on nyt blogi, josta tuntuu löytyvän herkullisia reseptejä kokeiltavaksi. Nyt olin jo pitkään haaveillut lihapullista, mutta odotin vaan ohjetta, jossa olisi sitä jotain. Tässä oli!


Punajuuri-vuohenjuustolihapullat

700 g naudan jauhelihaa
3 kypsäksi keitettyä, karkeaksi raastettua punajuurta 
(voi käyttää myös etikkapunajuuria)
1 maustekurkku kuutioina
2 rkl kapriksia silputtuna
2 sipulia pilkottuna
2 kananmunan keltuaista
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1½ tl suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Tämä on niin helppoa. Kaikki aineet kulhoon. Sitten hanskat käteen ja veivaamaan! Ohjeen mukaan piti tehdä pieniä lihapullia, mutta minulla niistä tuli aika isoja. Tällä ohjeella 42 kpl. Pieniä paistetaan 200 asteisessa uunissa 5 minuuttia, mutta minä paistelin näitä isoja 10 minuuttia. Sitten vielä pannulla voissa paistellen mukava väri pintaan. Nam. Hyviä olivat ja söinkin niitä ihan vain jogurttikastikkeen kanssa, enkä jaksanut mitään sen kummempia annoksia väännellä. Tästä saa taas pariksi päiväksi töihin hyvät eväsainekset. Ja koska jääkaapissa on tarvikkeet toiseenkin settiin, niin taidan pyöräyttää uuden satsin lähipäivinä :)

Punajuuresta. Punajuuren käsittely on melko sotkuista puuhaa, mutta löysin kaupasta esikypsennetyt punajuuret, joita oli paketissa juuri sopivasti kolme kappaletta. Harmi vaan, että ne eivät olleet kotimaisia! Pitää vielä etsiä, jos löytyisi vastaava suomalainen tuote. Raastamisen hoidin monitoimikoneella. Ja ohuet kertakäyttökäsineet ovat vallan oiva apu taikinan teossa, eivätkä kädet värjäytyneet. Lihapullista irtosi pellille melkoisesti nestettä paistaessa, joten älä ihmettele sitä. Älä myöskään ihmettele sitä, että pullien väri ei uunissa juurikaan muutu......


Vuohenjuusto-jogurttikastike
2 dl kreikkalaista jogurttia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna
ruohosipulia silputtuna maun mukaan

Kastikkeen teko on helppoa, siitä vaan kaikki ainekset kulhoon ja sekoitetaan.

Ensin kuvat lihapullien valmistuksesta:







Ja sitten vielä kastikkeesta ja valmiista annoksesta:



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Talvinen Porvoo


Porvoo on yksi perheeni kaikkien aikojen suosituimmista retkikohteista. Yleensä siellä käydään kesällä, mutta päätimme ystäväni kanssa piristää retkellä marraskuista lauantaita. Tietämättä, että kaupungissa oli samaan aikaan Tule Joulu Porvooseen -kampanjan avajaiset. Mitään tungosta ei kuitenkaan vanhan kaupungin kujilla ollut, näin kun ollaan turistisesongin ulkopuolella, niin mukavasti kaikki mahtuivat.

Sopivasti olin juuri retkeä edeltävänä päivänä törmännyt toimistolla käyneeseen työkaveriini, joka asuu Porvoossa ja jolta olen aikaisemminkin saanut hyviä vinkkejä. Niin myös nyt, hänen vinkkiensä mukaan valitsimme ruoka- ja juomapaikat.

Café Cabriole




Torin laidalla, jyhkeässä kivitalossa (ilmeisesti entinen pankki, koska toilettitilojen vieressä alakerrassa oli kassaholvi) sijaitseva Café Cabriole on erityisen kuuluisa kakkuvalikoimastaan. Me päädyimme kuitenkin suolaisen piirakan puoleen, sillä kevyen aamiaisen jälkeen nälkä ilmoitteli olemassaolostaan. Aurajuustopiiras oli erittäin herkullinen. Jälkiruuaksi kupillinen capuccinoa.





Eloisa Wine/Deli


Ja kun siellä torin kulmilla pyörimme, niin samalla kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää syksyllä avattu Eloisa Wine/Deli. Ei itku sentään, miksi tämmöistä ei löydy kotikaupungistamme tai edes naapurikaupungeista? Elämä on niin epäreilua! Viiniä, tastingejä, tapaksia, brunsseja, iltapäiväteet englantilaiseen tyyliin. En siis kestä! Onneksi sain sentään nyt glögin (6 €) nauttia tässä ihanassa ympäristössä, paikassa, jonne tulen taatusti käymään jokaisella Porvoon vierailullani tästä eteenpäin ja jonne tulen raahaamaan mukanani niin perheen kuin kaveritkin. Ettäs tiedätte!






Lattiakin oli näin ihana!

Ja jälleen, ties monennenko kerran tein sen vakaan päätöksen, että Porvoon on kokonaisen viikonlopun kestävän vierailun arvoinen. Ja vaikka kesä on aina kesä, niin tekemistä ja näkemistä riittää ympäri vuoden. Helpostihan sinne autolla pääsee näin päiväretkenkin merkeissä, mutta niin kovasti olisin halunnut nauttia myös hyvästä ruuasta hyvien viinien kera. Ja niin hyvin tunnen ystäväpiirini, että kuskista on turha haaveilla! Kaikki me rakastamme hyvää ruokaa ja juomaa. Näin ollen ainoa mahdollisuus on yöpyä. Niitä vaihtoehtoja aion nyt ihan tosissani tutkia.

Ostosmielessä minulla oli kaksi paikkaa, minne halusin. Toinen oli Kierti ja toinen Porvoon Wanha Rautakauppa. Kierti oli kiinni ja teen sitten tiskirättiostokseni netissä, joten suurta murhetta ei lukituista ovista tullut.

Porvoon Wanha Rautakauppa

Jos haluat nähdä käsittämättömät määrät erilaisia ruosteisia esineitä, niin tämä on oikea osoite. Toisaalta isäni varastot synnyinkotini piharakennuksissa olivat aikoinaan hyvinkin samansisältöiset, vähän huonommassa järjestyksessä vaan :) En oikein tiedä, että mitä odotin, mutta jollain tasolla olin hivenen pettynyt. Uuniluukkuja, -peltejä, vesisäiliöitä, kettinkejä, puuhelloja, vaikka mitä. Ostokset jäivät kuitenkin tekemättä.




Wanhan Aseman Makasiinipuoti

Aivan Rautakaupan välittömässä läheisyydessä sijatsee Wanhan Aseman Makasiinipuoti. Olen siellä kerran aikaisemminkin käynyt, mutta enää ei ole mitään syytä mennä. Lahjatavara on sekava sekoitus krääsää ja osittain ihan laadukastakin tavaraa, joka on melko hinnakasta. Seassa myös vähän vanhoja tavaroita. Makasiinin takaosasta löytyy nurkkaus vanhoja kirjoja, kahvila sekä pienoisrautatie. Ja parvelta ulkoiluvaatteiden outlet. Jonkinverran on tarjolla myös elintarvikkeita ja kuulemma Porvoon parhaita munia. Otin niistä kuvan :) Mutta täältäkään ei mitään tarttunut mukaan.





Porvoon vanha kaupunki on pullollaan sisustusliikkeitä. Ja antiikkia. Mutta koska meillä oli rajallisesti aikaa ja siitäkin merkittävä osa käytettiin syömiseen ja juomiseen, niin piipahdimme vain muutamasssa sisustus-/lahjatavaraliikkeessä.


Tässä kuva niistä yhdestä, Sisustus Ometasta, joka oli todella viehättävä pieni liike. Muuten on vähän sellainen olo, että kun on nähnyt yhden putiikin, niin on nähnyt ne kaikki. Valikoimat ovat yllättävän samanlaisia, tavallaan sellainen todella persoonallinen ote puuttuu. No, enemmänhän minä olen vanhojen tavaroiden kannalla ja todella harvoin hankin mitään uutta sisustustavaraa, joten en ehkä vaan ymmärrä......

Porvoo on kuitenkin ihana paikka, kesät ja talvet. Ja en voi lakata ihmettelemästä sitä ravintolatarjontaa...... Listallani on ainakin Sinne, El Alba, Sicapelle......

Loppuun fiiliskuvia kaupungilta: