Kotikokkikoulussa pastailta

Minulla on ystävä, joka ei oikeastaan koskaan ole tuon taivaallista piitannut ruuanlaitosta. Enkä tiedä, mitä nyt on oikein tapahtunut, mutta viime keväänä hän sai idean, että minä opettaisin hänelle ruuanlaittoa. Heh, en tiennyt ensin, että mitä ajatella! Tulisiko hommasta painajainen, katastrofi vaiko mitä? Mutta nyt kun alkuun on päästy, niin homma tosiaan menee niin, että minä valitsen hänelle sopivan yksinkertaisen, mutta herkullisen ja jopa vähän erikoisenkin reseptin ja lähetän kauppalistan. Hän hoitaa ostokset ja hankkii ruualle sopivan viinin, senkin minun suosituksestani tai itse reippaasti Alkosta kysyen. Sitten kutsutaan mukaan pari muutakin ystävää ja tavataan kokkikoululaisen keittiössä. Hän tekee, minä neuvon ja muut hoitavat seurustelupuolen. Lopuksi yhdessä syömme illan aikana valmistetun aterian. Kurssin kevätkaudella hän oppi tekemään salviakanaa sekä valkoista pizzaa. Molempia on menestyksekkkäästi tarjottu sekä hämmästyneelle perheelle että ystäville. Tänään oli vuorossa pasta. Avokadopasta. Tervetuloa mukaan!

Kaikkihan tietävät SEN avokadopastan. Pastan, jolla ravintoloitsija Alexander Gullichsen hurmasi tulevan ex-vaimonsa Hannan. Avokadopastapariskunnaksi nimetty pari on siis sittemmin eronnut, mutta pasta on hyvä, se on myönnettävä. Ja koska en ollut sitä (ihme kyllä) itsekään aikaisemmin valmistanut, niin sainpa jutun aihetta kerrakseen tänne blogiinkin.

Avokadopasta

Neljälle

1 valkosipulinkynsi (tai kaksi tai kaksi ja puoli)

½ punainen chili (poista siemenet)

1 limetti

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

n ½ dl oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa

30 g (1 dl) raastettua pecorinoa

30 g (1 dl) raastettua parmesaania

400-500 g spagettia

Unohdin lisätä kauppalistalle tuon lehtipersiljan, joten käytimme tähän kaksi ruukullista basilikaa. Marraskuussa on se(kin) surullinen puoli, että kaupassa tarjolla olevat yrtit ovat melko surkeita. Nämäkin basilikat olivat ihan jo osittain tummuneita ja nuutuneita. Basilikahan on myös tosi arka kylmälle, joten talvisaikaan kuljetus kaupasta kotiin vaatii vähän vaivannäköä. Itse käärin yrtit vielä paperiin ja ajan suorinta tietä kotiin. Usein sekään ei riitä. Eli reseptiin palatakseni, kylmänä vuodenaikana tarvitaan kaksi ruukkua, lämpimänä yksi. Mielestäni basilikaa ei voi olla liikaa....

Pecorinokaan ei ole ihan välttämätöntä, voit aivan hyvin korvata sen parmesaanilla. Mutta se, mikä on tärkeää, niin jos vain mahdollista, raasta juusto itse. Se on aivan eri juttu, mitä valmiit kaupan juustoraasteet. Hätätilassa voi tietenkin oikoa, mitä me emme nyt suinkaan tehneet.

Pastan kanssa vähän hifisteltiin, sillä työpaikkani lähellä Pursimiehenkadulla Helsingissä on italialaisen ravintola Vaelsan oma puoti. Vitriineistä löytyy tuorepastaa jos jonkinmoista, valikoima vaihtelee päivittäin. Sieltä hain pussillisen spagettia, josta osa oli saanut värinsä basilikasta. Kaupassa sanottiin, että sopiva annos tuorepastaa on 150 g ruokailijaa kohden. Otin vähän extraa.....

Ja sitten hommiin. Tee kastike suoraan tarjoilukulhoon, sillä sitä ei mitenkään keitellä tai lämmitellä. Pilko valkosipuli(t) ja chili pieneksi. Purista limen mehu sekaan. Hienonna yrtit. Raasta juustot. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Lisää öljy, pippuri ja suola.

Sekoita lusikalla ja maista. Suolaa on syytä olla tarpeeksi, sillä muuten lopputulos on mauton.

Tuorepastaa ei montaa minuuttia tarvitse keitellä. Loistavasti voit käyttää myös perinteistä kuivaa spagettia tai ihan tavallisissakin kaupoissa myytävää tuorepastaa. Muista kuitenkin keittäessäsi taas suola. Veden pitää maistua suolaiselta.

Pyörittele kypsä pasta kastikkeen sekaan ja jos pasta vaikuttaa tässä kohdin jotenkin kuivakkaalta, niin voit lisätä joukkoon keitinvettä. Edellyttäen, että muistat ottaa sitä tilkan talteen, ennen pastan valuttamista. Me emme muistaneet. Asia tajuttiin välittömästi, kun pasta keitinvesineen oli kaadettu lävikköön, sinne meni vedet viemäriin. Yritimme korjata tilanteen niin, että emme valutelleet pastaa kovinkaan pitkään, vaan sekoitimme sen kastikkeen joukkoon melko kosteana. Toimi.

Annoksen päälle vielä reilu keko juustoraastetta ja se on siinä. Helppoa ja herkullista.

Safkaa -keittokirjojen kaveriksi on Hanna Gullichsen tehnyt yhdessä viinikirjailija Arto Koskelon kanssa Safkaa ja vinkkua -kirjasen, josta löytyy ruokaresepteille mietitty viinipari.

Italialainen Villa Bianchi Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico (9,98 €) on kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, kevyen greippinen ja hennon olkinen (häh? en ole ikinä ennen kuullut viinin olevan olkinen, mutta niin tuo Alko vaan väittää!). Viinikirjoittaja Koskelon mukaan kyseessä on match made in heaven -tyyppinen makupari pastan kanssa, mutta en nyt ihan noihin ylisanoihin yhdy. Viini tuli juoduksi, joten kaipa se sitten oli toimiva. Viini -lehden mielestä kyseessä on kallis kahden tähden (sopusuhtainen kokonaisuus) juoma, jota suositellaan yleisviiniksi paistettujen ja grillattujen kalaruokien kanssa.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, mutta innokas kokkioppilas valmisti myös peston itse. Sitä oli alkuun tarjolla patongin kera. Nam.

Seuraavaksi aiomme yhdessä tutustua viineihin. Aikaisemmin ystäväni mielestä tarjolla on ollut vain kahta viiniä, toinen on punainen ja toinen valkoinen. Joulukuussa on edessä hänen ensimmäinen viinitastinginsä....... Jännityksellä odotan sitä tapahtumaa :) Ja kokkailu jatkuu talvella, on päästy hyvään vauhtiin ja tämä on äärimmäisen hauska tapa viettää iltaa kamujen kera. Suosittelen!