Laiturinnostotalkooillalliset

Joka syksy se on tehtävä, käytävä mökillä nostamassa laituri rannalle. Tarvitsen siihen tietenkin hieman apuvoimia ja yleensä porukassa on ystäväpariskunnan lisäksi siskon perhe, niin myös tänäkin syksynä. Ja kun on talkoot, niin on myös talkooruokaa. Yleensähän tehdään niin, että ensi hoidetaan työt ja sitten syödään, mutta me teimme tämän(kin) toisinpäin. Ensin syötiin ja ilakoitiin, seuraavana päivänä vesisateessa suunnattiin mökille.

Minulle on niin mieluisaa puuhaa viettää päivä ruokia suunnitellen, pöytää kattaen ja kokkaillen. Jälleen kerran kaivelin Happyhamsterin kirja- ja lehtivarastoja reseptejä etsien. Kaksi asiaa oli selvillä, pääruuan pääraaka-aine on hirven jauheliha ja sitten tarjolla on oltava sieniä. Jauhelihasta olin kovin onnellinen, jos nyt joku voi onnelliseksi siitä tulla, niin minä voin. Isäni kuului metsästysseuraan ja kulki metsällä viimeisiin vuosiinsa saakka. Riista ja niistä erityisesti hirvi ja peura kuuluivat lapsuuteeni ja nuoruuteeni vahvasti. Sanonkin aina, että olen hirvenlihalla kasvanut, enkä kai koskaan ole ravintolassa valinnut hirviannosta. Eihän sitä kukaan voi paremmin valmistaa, mitä omat vanhemmat! Ja nyt, kun isää ei ole enää meille hirviä kaatamassa, ilahduin kovin, kun sisareni miehen veli minulle sen jauhelihapaketin antoi. Kiitos!

Viini -lehden Parhaat reseptit -erikoislehdestä olin löytänyt kaksikin tähän sopivaa reseptiä. Toinen oli kahden viinin humalluttamat riistapullat ja toinen hirviwallenbergit. Alunperin vasikanlihasta valmistettu Wallenbergin pihvi on yksi ruotsalaisen keittiön tunnetuimpia ruokia, jonka lisukkeena on perinteisesti tarjottu muusia ja herneitä. Wallenbergien viitoittamalle tielle minäkin sitten lopulta lähdin. Mutta ensin alkukeitto......

Keittiön kaappeja siivotessa (siitä tulee muuten juttukin jossain vaiheessa) kaappien syövereistä tupsahti eteen pullon jämä sherryä sekä purkillinen korvasieniä. Ne päätin käyttää illan ateriaan tavalla tai toisella. Viehättävä Kantarelli ja kumppanit -kirja houkutti selaamaan ja etsimään uutta sienikeittoreseptiä. Ja sieltähän se löytyi!

Sherryllä maustettu kantarellikeitto

4 annosta

1 l kantarelleja

50 g juuriselleriä kuutioituna

2 salottisipulia silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

1 maustemitta timjamia

3 rkl kuivaa sherryä

7 dl kana- tai kasvislientä

3 dl maitoa

2 dl kermaa

suolaa

pippuria

voita paistamiseen

Tarjoiluun

3-4 rkl ranskankermaa

pieniä, voissa paistettuja kantarelleja

tuoretta timjamia

Maustemitallisen timjamia vaihdoin reiluun satsiin tuoretta, muuta muutosta en sitten ohjeeseen tehnytkään. Juuriselleri oli minulle uusi tuttavuus, niin uusi, että piti ihan googlesta katsoa, miltä moinen juures näyttää. No, se näyttää aivoilta. Selleri aiheuttaa monissa ihmisissä jonkinmoisia puistatuksia, joten vähän jännitti, kuinka voimakkaasti sen maku tulisi keitosta läpi. Huoleni oli aiheeton.

Juuriselleri siis kuutioiksi, sitten paistelin sienistä (pakaste)kosteuden pois, lisäsin kattilaan juureskuutiot, sipulit ja timjamin. Voissa paistelin.

Sen jälkeen lisäsin kaikki ohjeessa mainitut nesteet (=virhe) ja hauduttelin soppaa alhaisella lämmöllä 20 minuuttia. Ja hurautin sauvasekoittimella tasaiseksi sekä maustoin suolalla ja pippurilla. Ja miksikö tapahtui virhe? Enkö nyt ole jo oppinut siihen, että soppaan ei kaikkea ohjeessa mainittua nestemäärää hulauteta kerralla? En ole oppinut, en. Ja sehän johti siihen, että maizenaa tuli käytettyä oikein urakalla keiton suurustamiseen. Huoh.

Keiton kanssa tarjosin valkosipulipatonkia Valion loistavan uutuustuotteen, valmiin valkosipulivoin kanssa. Voi namskis sentään!

Tarjoiluvaiheessa nokare ranskankermaa, vähän tuoretta timjamia ja loraus basilikaöljyä

Ja sitten lihan kimppuun! Ohje on siis Viini -lehdestä, mutta kaikenmoista vinkkiä tekemiseen ja lisukkeisiin etsin netistäkin. Parhaaksi tietolähteeksi osoittautui metsästysblogi Terveiset ravintoketjun huipulta. Sieltä nappasin hernepyreen ohjeen sekä idean viskikastikkeeseen.

Hirviwallenbergit

6 annosta

800 g hirvenlihaa jauhettuna

4 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

½ tl valkopippuria

½ tl jauhettua neilikkaa

½ tl jauhettua muskottia

½ tl jauhettua maustepippuria

4 keltuaista

2-3 dl panko-korppujauhoja tai tavallisia korppujauhoja

Netistä löysin vinkin, että sekä liha, kananmunat että kerma pitää kaikki olla jääkaappikylmiä. Jokin niksi siinä piilee ja uskoin sen. Erilaista ohjetta tuli kuitenkin siitä, että missä järjestyksessä ainekset sekoitetaan. Yksi sanoi, että ensin liha ja keltuaiset, sitten kerma ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Toinen taas väitti, että ensi kerma ja mausteet lihan sekaan, sitten vasta keltuaiset.

Noh, minä sekoitin lihan, keltuaiset ja mausteet ensin, sitten vasta kerman. Valmis taikina sai odotella jääkaapissa muutaman tunnin. Jossain monista ohjeista jopa sanottiin, että niin pitääkin tehdä, eikä suoriltaan alkaa työstämään pihveiksi.

Taikina on yllättävän löysää ja mikäli et saa pihvejä pysymään kasassa, ne voi koota myös muotin avulla. Minä sain pyöriteltyä ne käsissä ja pankojauhotettua myös, mutta siirtelyssä oli leveä lasta tarpeen. Pankojauho on japanilaistyyppistä vaaleaa, karkearakeista ja rapeaa leivitykseen tarkoitettua korppujauhoa.

Pihveihin paistoin ruskeat pinnat paistinpannulla voi-öljyseoksessa ja kypsyttelin loppuun 170 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Pihvien kuuluu jäädä sisältä hivenen roseeksi.

Hernepyree

1 pss pakasteherneitä

1 dl kermaa

suolaa

valkopippuria

voisulaa

Ryöppää herneet, kiehauta kerma ja kaada molemmat ainekset monitoimikoneeseen. Aja sileäksi. Tämän tein jo hyvissä ajoin etukäteen. Hieman ennen tarjoilua kaadoin pyreen kattilaan, lämmitin, maustoin ja lisäsin nokareen voita. Tämä on todella hyvää ja aivan upean väristä!

Muusin tein puikulaperunasta. Pussillinen puikulaa, maitoa ja voita. Vähän myös valkosipulivoita.

Ja kastike, jonka nimeän tässä Viski-korvasienikastikkeeksi syntyi erilaisia kaapeista löytyneitä aineksia sekoitellen. Pakastimesta löytyi pieni pussillinen punasipulisilppua. Nakkasin sen pannulle ja kuullottelin. Sitten lisäsin loput kermat, mitä muista ruuista oli jäänyt yli. Maun mukaan riistafondia ja sitten Jamesonin viskiä tujaus. Fondin ja viskin kanssa saa olla tarkkana, että niitä ei mene liikaa, sillä ne maistuvat herkästi yli kaiken.

Korvasienet huuhdoin (ne olivat esikäsiteltyjä), pilkoin ja paistoin nesteet pois. Vasta juuri ennen tarjoilua lisäsin ne kastikkeen joukkoon. Ei itku, miten hyvä setti tästä tuli! Muskotti ja neilikka tuovat varsin mielenkiintoisen ja herkullisen säväyksen tähän ruokaan.

Jälkiruokatarjoilu oli sekin peräisin keittiön kaapeista. Kuinka olikin päässyt jäämään syömätöntä suklaata? Macaronsit olivat ruokamessutuliaisia.

Ja koska olin ihan kotifiiliksissä, niin tuli otettua kuvia enemmänkin. Tässä niistä muutamia:

Yksi kokki ja monta kattilaa

Ja tulihan se laiturikin sitten seuraavana päivänä nostettua! Lämpimässä tihkusateessa, isänpäivänä. Kiitos talkooväelle, keväällä sitten heivataan laituri taas toiseen suuntaan!

Sunnuntain iltaruuaksi tein jäljelle jääneestä puikulamuusista perunalettuja lisäämällä muusiin pari kananmunaa ja paistelin lopun jauhelihataikinan pihveiksi. Edelleen maistuivat hyviltä.