Merimatkalla Tukholmaan

Kulinaristikerholaiset eivät sitten  lähteneetkään lauantain viettoon Forssan Köökkiin, vaan ykskaks yllättäen ihan merimatkalle! Päätös suunnan muutoksesta syntyi todella nopeasti, se vei ehkä noin 30 sekuntia. Keskiviikko-iltana matkakohteen vaihto päätettiin, torstaina peruttiin kuukausia aiemmin tehty pöytävaraus ja perjantaina lähdettiin reissuun. Että näin.

Laivana oli vanha tuttu Silja Symphony  ja kohteena siis Tukholma. Ja ilman muuta oli selvää, että ensimmäisen illan dinneri syödään Happy Lobsterissa ja siellä nimenomaan äyriäisvati. Muita vaihtoehtoja emme edes miettineet.

HAPPY LOBSTER

Perheessäni äyriäisvadilla on jo pitkät perinteet. En pysty edes sanomaan, milloin olen sen ensimmäistä kertaa nauttinut. Se on oiva keino tutustua äyriäisten maailmaan, sillä edes Helsingissä ei aikoinaan ollut vastaavaa tarjolla. Hinta vaan on noussut kohisten. Muistan hyvin, miten olen tyttärieni kanssa illallistanut Happy Lobsterissa ja vati on maksanut alle 30 euroa. Nyt sen hinta on 45 euroa. Toisaalta et sitten muuta tarvitsekaan, alkuruokaan on turha panostaa ja jälkiruokaa tuskin jaksaa.

Happy Lobster on yksi laivan suosituimmista ruokapaikoista ja valtaosa asiakkaista näyttää päätyvän samaan ruokalajivalintaan. Laiva lähti ja ravintola avautui klo 17 ja oli välittömästi täynnä. Loistavaa palvelua on se, että jonottaa ei tarvitse, vaan saat mukaasi piipparin, jolla vapautuneesta pöydästä ilmoitetaan. Ja meillä kävi loistava tuuri, sillä ennustetun tunnin, puolentoista odottelun sijaan saimme pöytämme jo noin klo 18 eli noin 20 minuuttia piipparin saamisen jälkeen.

Loistava palvelu loppuikin sitten tähän piippariin...... Tarjoilijamme Margit oli ehkä tympein ikinä nähty ko. ammattikunnan edustaja, mutta emme antaneet sen iltaamme pilata. Äyriäisvati sisältää menun mukaan puolikkaan hummerin lisäksi osterin, ravun, jättiravun, katkarapuja, savustettuja katkarapuja, viher- ja sinisimpukoita, katkarapusalaattia, Rhode Island -kastiketta sekä aiolia. Eli syötävää kyllä riittää ja aikaa kuluu. Palan painikkeeksi tilasimme pullollisen ranskalaista Sancerre -valkoviiniä (33 €).

Osteri

Alkuaikoina aina pyysin, että osteri vaihdetaan johonkin muuhun. Ennakkoluuloisuuttani. Mutta koska minulla on tapana tehdä jotain ennakkoluuloilleni, niin tähänkin löytyi sitten oikein kurssi! Yhdessä silloisen työkaverini ja armoitetun kulinaristin kanssa osallistuimme Glorian järjestämälle osterikurssille ravintola Fish Marketissa. Siellä ostereita avattiin ja nautittiin eri tavoin maustettuina jne. Sinne jäi ennakkoluulot! Enkä enää poistata osteria vadiltani, mutta se on myönnettävä, että en niitä kyllä yhtään enempää söisi. Mielestäni se kuitenkin on vaan mereltä maistuvassa vedessä killuva limake. Se kulinarismista tässä kohdin.......

Vihersimpukka

Merirapu

Säälittävän pienet, suorastaan alamittaisilta vaikuttavat jokirapuraukat, joiden syöminen tuntui lähestulkoon pahalta.

Rapuja oli enemmänkin, mitä menussa mainittiin, enkä kaikkien nimiä edes tiedä! Tarjoilijalta kun kysyimme meriravun kohdalla, että mikä tämän nimi on, niin vastaus oli, että rapu. Juu jee, kiitos, tiesimme, että se on rapu, mutta mikä rapu! Tulihan se vastaus sieltä sitten..... Hyvä asiakaspalvelija olisi vatia pöytään tuodessaan käynyt läpi kaikken nimet, että mitä mikäkin on ja vaikkapa vielä kertonut ruokailuvälineistä, sillä kaikille ne eivät missään nimessä ole tuttuja. Näin mielestäni kuuluisi tälläisessä erikoisravintolassa toimia. Mutta tarjoilija Margit oli vaan duunissa. Ei paljon asiakas kiinnostanut. Eikä asiakastakaan kiinnostanut jättää tippiä......

Hummerin jätimme viimeiseksi herkuksi. Ja se kieltämättä kruunasikin illallisen.

Kokonaisuus oli hintansa arvoinen. Pari pientä miinusta palvelun lisäksi tuli siitä, että ne katkaravut nyt vaan on jo niin nähty! Niitä oli ihan liikaa, tavallisia, savustettuja ja vielä salaattina. Ja vähän ne olivat sellaisia vetisiä lötköjä.

ERIKOISAAMIAINEN

Koska me molemmat, sekä minä että ystäväni, välttelemme buffee-ruokailuja, niin aamuisin päädyimme Bistro Maximen skumppa-aamiaiselle. Tunnelma siellä on hivenen rauhallisempi ja seesteisempi. Se, että onko tarjonta muuten tavispuolta parempi, onkin sitten eri juttu. Erikoisaamiaisen taso on laskenut kaiken muun tarjonnan ja palvelun tavoin. Vadit olivat sotkuisia ja puolityhjiä, kahvitarjoilu (tarjoillaan pöytiin) tökki jne. Liekö sitten syynä, että kannattavuuden nimissä kaikessa säästetään, niin ruuassa kuin henkilökunnassakin. Toisaalta sitä haluaisi kuitenkin 17 euron hintaan, että homma toimii.

Tässä kuitenkin aamupalaa kuvina:

Hedelmäsalaatti TUOREISTA hedelmistä! Aivan mahtavan ihanaa.

TUKHOLMA

Tukhomassa tutustuimme Östermalmin kauppahalliin. Mieletön paikka. Kiertelimme käytävillä lumoutuneina ja mykistyneinä. Sen verran kommunikointi kuitenkin toimi, että nautimme hallissa lasilliset Pol Rogerin samppanjaa :) SEK 120.

Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Niin tässäkin tapauksessa......

Melko tuoreita kukonpoikia

Broilerin koivet, reidet, fileet säntillisessä järjestyksessä

Juustokauppa

Juustokaupassakin olisi voinut nauttia lasin viiniä herkkujen kera.

Kalakauppa

Tästäkin löytyisi lisävinkkiä laivan ravintolaan....

Kavereita ei hymyilytä :)

Ainoa ostokseni kaupunkikierroksella oli viini- ja ruokakirja! (SEK 275) Niitähän ei ole kuin parisen sataa entuudestaan...... Mutta ei juuri tämmöistä! Ja sitäpaitsi vieraskielisen kirjan hankinta on hyödyllistä. Englanninopettajani sanoi minulle tässä taannoin, että osta lehtiä ja kirjoja, joista muutenkin olet kiinnostunut. Kielitaito karttuu siinä samalla. Nyt siis ruotsinkieli.....

Nimensä mukaisesti kirjassa käsitellään viinin ja ruuan yhdistämistä, joka on jo pitkään erityisesti kiinnostanut. Yleisten höpinöiden jälkeen eri viineillä on omat lukunsa, jossa ensin kerrotaan rypäleestä ja sitten on ihan mielettömiä ruokaohjeita! Kirja on niin kaunis upeine kuvineen.

CAFÉ ORIENT

Hetkellinen ruokailutakaisku koettiin laivalle palatessa, sillä iltapäivän ruokatarjonta on sangen suppea. Oikeastaan olematon. Pahimpaan nälkääni vedin lötkön broileripaninin. Tarkemmin sanottuna puolikkaan. Hartwallin lonkeron kera tämä "ateria" maksoi 11 €.

EL CAPITÁN

Ongelmalliseksi osoittautui sitten paluumatkan illallispaikan valinta. Hartaudella kiersimme ravintoloiden ruokalistoja lukemassa, mutta oikein mikään ei sykähdyttänyt. Sitten kun muut matkakumppanimme ehdottivat El Capitania, oli siihen valintaan helppo lähteä mukaan.

Alkuun otimme tapaslajitelman (10,50 €). Koska pääruoka tulisi olemaan melko tuhti, niin päätimme jakaa tapakset. Annoksesta riitti loistavasti pientä naposteltavaa kahdelle. Herkkusienet ja hunajalla silattu vuohenjuusto olivat erityisen hyviä. Ja oliivit. Ja basilikaöljy. Miksi en itse tee sitä koskaan? Noh, kaikki tuli siis syötyä!

Pääruoka olikin sitten aika perinteinen ja klassinen valinta eli 200 grammainen pippuripihvi. 28 € oli kylläkin aivan liikaa , eikä siinä sinällään ollut mitään wow-elementtiä (sana-kaappaus tv:n kokkikilpailuista!). Viski-pippurikastike, paistettuja herkkusieniä ja sipulia, perunagratiini. Perussettiä, mutta maukasta.

Dinnerin ehdoton huippu oli 11 €:n juustolautanen kotitekoisen (lue:laivatekoisen) tomaatti-vaniljakompottin kera. Juustojen perään oli kuolattu jo kauppahallissa ja niitä kaipasimme Bon Vivantin viinibaariinkin, joten ehkä senkin takia olimme tästä niin onnessamme.

Vasemmalta lukien manchego, joku muu kova juusto, ehkä gouda, sitten Mouhijärven punapintainen Metsuri ja neljäntenä sinihomejuusto.

Juustolautasen kanssa nautimme lasillisen portviiniä, jonka tarkempi nimi jäi jonnekin unholaan, eikä viinilistaa löytynyt netistä. Muuten luotimme aterian aikana kapteeniin eli Captain's Choice punkkuun, joka olikin aivan loistavaa. Alla pullosta kuva:

BON VIVANT WINE BAR & SHOP

Laivan huippujuttuihin kuuluu ehdottomasti Bon Vivant -viinibaari, josta voit ostaa myös tuliaiset kotiin. Ensimmäisenä iltana maistoimme jumalaista Deutz Brut Classic -samppanjaa, jonka pullohinta mukaan ostettuna olisi ollut vaivaiset (emme hullut siis ostaneet!) 29,90 € ja lasihinta ravintolassa jotain siinä 11-12 euroa (pullo ravintolassa 49,40 €). Punaviinikokeiluksi päätyi italialainen Rocca Guicciarda, jota olisin ehdottomasti ostanut kotiin, mutta se oli loppu :( Lasin hinta ravintolassa oli 11-12 euroa ja toivoin, että viini ei olisi loppunut koskaan....

Toisen illan punkkulasikokeilu oli EVS Shiraz 2009, Peter Lehmanilta, Australian Eden Valleystä. Lasillisen hinta ravintolassa alle kympin, pullo 36 €, mutta mukaan ostettuna 24,90 €. Hyvää oli tämäkin, mutta sydämeni sykki edelleen italiaanolle......

Hauskaa viinibaarissa oli myös se, että ennen valintaa sait maistaa eri vaihtoehtoja ja palvelu oli ystävällisen asiantuntevaa. Ja olihan siellä kiva tutkia pullohyllyjä ja laatikoita siemailun lomassa.

Samppanjatynnyri olisi kiva kotonakin

Yhteenvetona laivasta voisi sanoa sen, että alkaa olla nurkat jo melko kulahtaneita ja aikansa eläneitä. Kuten ikävä kyllä vähän henkilökuntakin...... Kovasti ihmeteltiin myös esim. sitä, että pubi suljettiin klo 23.30 (ilman varoitusta eli ei valomerkkiä) eikä ylimmällä kannella oleva baari (iltaisin disco) ollutkaan auki laivan lähtiessä. Siellä sitä tuli kuitenkin muinoin 20 vuotta sitten siemailtua Cafe Neroa maisemia ihastellessa samalla kun ipanat juoksivat ympyrää tanssilattialla ja kiipeilivät pitkin poikin. Suosittelemme siis Tallink Siljalle telakkakeikkaa. Noh, toisaalta laiva oli aivan täynnä (kuulemma, vaikka ei siellä mitään tungosta ollut), joten turha kai kunnostusta on odottaa niin pitkään kuin porukkaa riittää. Ehkä seuraava laivareissu kuitenkin tehdään upouudella Viking Gracella......

Kulinaristikaksikko oli kuitenkin sangen tyytyväinen reissuunsa, Forssaa ei ole unohdettu, sinne mennään vielä kevään/alkukesän aikana.