Myös sienipiirakka voi olla vintagea

Olen yrittänyt systemaattisesti hankkiutua eroon ruokavarannoista, jotka täyttävät mm. pakastimen ääriään myöten. Siellä on esim. sieniä melkoinen määrä. Olen myöhäisherännäinen sieni-intoilija eli ehkäpä vasta noin 10 vuoden ajan (korkeaan ikääni nähden se on siis vähän) olen rämpinyt metsissä ja opetellut tunnistamaan sieniä. Aloitin helpoista eli kantarelleista ja suppilovahveroista, etenin varoen rouskuihin ja orakkaisiin, nyt jo hifistelen kehnäsienien ja mustavahakkaiden tuntemuksella.

Kantarelleja ja mustia torvisieniä

Suppilovahveroita

Syksy 2012, kolmen sienestäjän tunnin rämminnän tulos. Ei paha!

Viime syksy oli aivan tajuton herkkutattivuosi, eikä todellakaan tarvinnut mennä lähimetsiä pidemmälle, kun saalista kertyi koppatolkulla. Olin pyörtyä, kun ymmärsin, että kotini lähimaastossa oleva ulkoilualue suorastaan pursusi tatteja. Jengi hölkkäsi ja fillaroi pitkin ulkoilureittejä ja jopa aivan näköetäisyyden päässä oli tatti poikineen. Esim. tässä:

Suloinen herkkutattiperhe. Namskis.

Joskus keväisin on korvasienihimo saanut jopa hivenen huvittavia piirteitä, kun on ajeltu autolla vaikkapa Räyskälään (sopivan hiekkaiset maastot) ja saatu aarteita kourallinen. Legenda kun vuosia sitten väitti, että juuri sieltä oli hakkuualueilta kerätty korvasieniä äMPäREITTÄIN. No, eipä ole osunut kohdalle kuin ehkä lasten leikkiämpärin verran. Mutta voihan senkin vuoksi ajella autolla lähes 100 km. Heh.

No sitten kun näitä saaliita on kerätty, niin niitähän ei luonnollisestikaan raaski käyttää. Sillä koskaanhan ei tiedä, millainen seuraava sienisyksy on. Sehän voi olla katovuosi ja sitten kyllä kaduttaisi, kun on hallitsemattomasti käyttänyt varastonsa......

Päätin kuitenkin, että nyt lähtee pakkasesta rouskupussit vuodelta 2006. Juu, aivan oikein, vuodelta 2006. Rouskut kun eivät kuitenkaan ole mitenkään harvinaisia, vaan niitä on metsät pullollaan huonompinakin vuosina.

Yleensähän rouskuista ja muista perinteisistä suolasienistä tehdään sienisalaattia, mutta minä ajattelin tehdä piirakan. Ohjeeksi löytyi Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -blogista paras sienipiirakka ikinä. Sitä sitten kokeilemaan.

Pohja

200 g voita

n 5 dl vehnäjauhoja (sekaan voi laittaa myös ruis- tai grahamjauhoja)

1 pussillinen perunasosejauhetta

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1-2 dl vettä

Täyte

2 litraa tuoreita, puhdistettuja sieniä tai litra pakastettuja

paketti pekonia

iso sipuli

mustapippuria, basilikaa, yrttisuolaa

2 kananmunaa

1 prk Valion Kipparijuusto -ruokakermaa

kuivattua ruohosipulia

150 g juustoraastetta

Voi ja taikinan kuivat aineet nypitään (tai pyöräytetään laillani monitoimikoneessa) murumaiseksi seokseksi. Lisätään vesi, sekoitetaan ja pistetään jääkaappiin huilaamaan.

Sienistä otetaan pannulla kosteus pois. Ruskistetaan silputtu pekoni ja sipulisilppu. Sekoitetaan sienet, pekoni ja sipuli, maustetaan. Mustapippuria löytyy aina, mutta muuten nuo mausteet voi soveltaa sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Kuivattuna tai tuoreena. Suolaa en paljon laittanut, koska pekoni tuo suolaisuutta tullessaan. Ja vaikka suolasienistä puhuinkin, niin rouskuja en ollut suolannut, ainoastaan ryöpännyt ja pakastanut.

Taikina taputellaan pellille/pannulle (leivinpaperille) ja levitetään täyte tasaisesti päälle. Sitten rikotaan munat kulhoon, lisätään kerma, ruohosipuli ja lisätään mausteita, jos haluaa. Sekoitetaan ja kaadetaan täytteen päälle. Sitten vielä kerros juustoraastetta pinnalle. 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja valmista on.

Ja pakko sanoa, että hyväähän siitä tuli, kun itse tein :) Hetken mietin, että jokohan vuonna 2006 varmuudella tunnistin rouskut......, mutta jäin henkiin!

Tarinan opetus lienee se, että myös pakastimeen unohtuneista aarteista saat ihan kelpo syötävää!