sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Eka me mentiin Tocaan ja toka me mentiin......


Tocaa suositeltiin minulle jo yli vuosi sitten, ennen kuin koko ravintolaa oli edes avattu! Ja nyt vasta sain aikaiseksi varata pöydän minulle ja kahdelle ystävälleni. Sehän ei ollut ihan mikään läpihuutojuttu, koska ravintolassa on vain kolmisenkymmentä paikkaa ja suosio huipussaan. Lopulta onnistuin saamaan klo 17 kattaukseen torstai-illalle pöydän. Sehän tuntui lottovoitolta! Ravintola on niittänyt kiittäviä arvosteluja heti avaamisestaan alkaen, jopa Helsingin Sanomien Nyt-liite mennä tärskäytti antamaan ravintolalle täydet 5 pistettä.


Pikkuruinen ravintola sijaitsee Unioninkadulla hyvinkin huomaamattomasti. Noilla seuduin Unioninkadun pätkällä, joka jää Kasarmitorin ja Etelärannan väliin, on lähinnä toimistoja, eikä siitä tule ohi kuljettua kuin sattumalta. Paikka pitää tietää.


Pidin kovasti paikan rennosta sisustuksesta ja erityisesti aivan loistavasta palvelusta! Kymmenen pistettä siitä. Vieraanvaraista, ystävällistä, huumorintajuista.

Ja kun kolme ystävätärtä aloittavat illallista, niin sehän alkoi kuplilla. Sehän on jo niin selvä asia, että lieneekö ihan turhaa mainitakaan!


Cantina Novelli Millesime Brut Blanc de Blanc, Italian Umbriasta perinteisellä menetelmällä valmistettu kuohuviini oli täydellinen aloitus. Pullon hinta 49 €, eikä tätä ihanuutta ole saatavilla kuin ravintolamyynnissä.

Ehkä omistajien italialais-suomalaisuudesta johtuen myös viinilista painottui Italian suuntaan, mutta silti siellä oli monta mielenkiintoista uutta tuttavuutta muualtakin. Kannattaa käydä maistelemassa!

Sitten ruokaan. Voit valita joko 3 (45 €) tai 5 (65 €) ruokalajin maistelumenun, menu on sama koko pöytäseurueelle, huomioiden kuitenkin sekä allergiat että muut mieltymykset. Päädyimme kolmeen ruokalajiin ja sille valittuun viinipakettiin (27 €).



Keittiön tervehdyksenä saimme lihakroketit sitruunamajoneesilla. Nam, se oli lupaus tulevasta!

Alkuruuan suhteen tuli pientä hajontaa, joten pöytäämme tuotiin sekä liha- että kala-annokset.


Sokerisuolattu lohi, chilimajoneesia, couscousia, seesaminsiemenkuorrutus, kurkkua, minibasilikaa. Voin jo nyt paljastaa, että mielestäni tämä oli illan paras annos! Kaikki kohdallaan.


Lohelle saimme australialaista Angove´s Chalk Hill Blue Riesling Gewürstraminer -valkoviiniä. Ihan huippua! Tämä sitruksinen, viheromenainen, kuiva, tasapainoisen hapokas, hedelmäinen, kypsän trooppinen ja aromikas viini sisältää jäännössokeria 5g/l, joten viini sopii mainiosti mausteisten kalaruokien, itämaisten ruokien sekä sushin kumppaniksi. Tämä viini löytyy Suomessa vain ravintolavalikoimista.

Angoven viinitilan syntyhistoria on hauska. Lääkäri William Thomas Angove tuli Australiaan 1886 perustaakseen sinne oman praktiikan ja toi mukanaan viiniköynnöksiä. Näistä istutuksista sitten sain alkunsa viinitila, jota pyörittää tällä hetkellä neljäs ja viides sukupolvi. Ja kyseessä on nykyisin Australian suurin yksityinen viiniyritys. Lisää tuottajasta voit lukea täältä, klik.


Lihanystävän alkuruokana puolestaan oli härkäcarpaccio, rucolaa, rucolapyre, parmesania, merileväkaviaaria, balsamicosiirappia. Tämä oli alkuruoka, jonka olin ajatellut syöväni, mutta sitten päädyinkin loheen. Hauska yksityiskohta oli, että carpaccio oli aseteltu täysin säntilliseen suorakaiteen muotoon. Kaunis annos, jonka vielä jonain päivänä aion minäkin nauttia!


Carpaccion viini oli mielenkiintoinen, kupliva punainen, Cleto Chiarli Vigneto Cialdini, Emilia-Romagnasta, Italiasta. Rypäleenä Lambrusco Grasparossa di Castelvetro. Kuivahkon, raikkaan ja mehevän viinin tuoksumaailma oli hyvin tumman marjaisa. Mustikkaa, vadelmaa ja kirsikkaa. Ja varmaan arvaatkin, että Alkosta tätä ei saa.......



Pääruoka oli meillä kaikilla sama. Possun fileetä, maissipyrettä ja punaviinikastiketta. Muut lisukkeet näkyvätkin kuvassa hyvin. Pyrettä voi näemmä tehdä melkein mistä vaan ja täytyykin sanoa, että tämä illallinen innostaa itseäkin niitä kokeilemaan. Erityisesti tämän annoksen maissipyre sopi lihalle erinomaisesti. Pidän myös annosten selkeydestä. Jokainen raaka-aine on selkeästi esillä. Ja kauniisti!


Viineistä oma henkilökohtainen suosikkini taisi olla possulle valittu etelä-afrikkalainen The Grinder Pinotage. Upea viini, jonka runsaasta ja paahteisesta tuoksusta selkeästi erottui mokka-aromit. Maku myötäili tuoksua erinomaisesti ollen täyteläinen, pehmeän suklainen ja mokkainen. Tätä on pakko saada jostain! Ainakin etiketti on mieleenpainuva, joten tämä on helppo muistaa.



Ja kuten jokainen täydellinen illallinen, niin myös tämä, päättyy jälkiruokaan, joka kruunaa kaiken! Vanilla pannacotta, metsämansikka-minttusorbet, karhunvatukkapyre, mansikkaa, raparperia. Oih!



Ja yllätys, yllätys, jälkiruokaviinin löydät myös Alkosta! Araldica Brachetto d'Acqui Italiasta, makea, keskihapokas, vadelmainen, kirsikkainen, hennon mansikkainen ja ruusuinen kuohuviini on kuin luotu kesään! Alkosta pullo lähtee 11,98 eurolla, joten kannattaa testata. Jälkiruuan kanssa toimi oivallisesti, mutta uskon tämän toimivan hyvin jäähdytettynä myös laiturin nokassa hyvässä seurassa nautittuna.


Kahvin sijaan nautin pitkästä pitkästä aikaa vanhan kunnon Sambucan muutamalla kahvipavulla höystettynä. Onhan sekin tavallaan kahvi...... Miten olikaan hyvää!

Loppulaskuni oli 94,25 euroa sisältäen 3 ruokalajin maistelumenun, viinipaketin, kolmanneksen kuohuviinipullosta sekä sambuca-lasillisen (4,90 €). Haluan tänne ehdottomasti uudelleen heti kesän jälkeen. Seuralaiset voivat jo ilmoittautua!

Tokaksi me sitten menimme niin ikään Unioninkadun varrella sijaitsevan hotelli Havenin baariin lasilliselle. Ja miten olikaan kaunis paikka! En ollut koskaan aikaisemmin käynyt, mutta tämä ohitti viihtyisyydellään Kämpin baarin ihan mennen tullen.


Tosin kauneudella on hintansa, lasillinen tätä punaviiniä maksoi 14,88 € lasilta......Italialainen, täyteläinen, tanniininen, marjainen, mausteinen ja aromikas  Le Volte 2012 irtoaa Alkon tilausvalikoimasta kuitenkin 23,50 eurolla. Per pullo...... Mutta olihan tämä kertakaikkisen tyylikäs päätös ihanalle illalle ystävien kera! Vinkkinä myös se, että jos sinä tai läheisesi on kiinnostunut viskeistä, niin Havenin baarissa on kattava valikoima.



Tämä on hyvä lopettaa sanoihin, jotka bongasin Tocan liitutaudulta:

Maistuu ruoka - maistuu viini - hyvä seura - elämä ja rakkaus!




lauantai 28. kesäkuuta 2014

Perhejuhlan aikaan


Toukokuun viimeisenä lauantaina juhlittiin sisareni perheessä sekä esikoisen ylioppilasjuhlaa että kuopuksen oppivelvollisuuden päättymistä. Juhlinnassa mukana perhettä, sukua ja ystäviä. Hyvää ruokaa ja viiniä. Iloa ja naurua. Ihan parasta!


Ruokaan ovat suvussa hurahtaneet muutkin kuin minä. Meillä on perhejuhlien pitopöydässä lähes tulkoon aina ne tietyt jutut, jotka ovat siellä olleet jo vuosikymmeniä. Ja sitten rinnalle kehittelemme uusia perinteitä. äiti teki jo 70-luvulla makaronisalaattia, jota syötiin aina vain kesällä. Siitä tiesi kesän alkaneen. Sittemmin nuorin sisareni muutti ulkomaille ja äiti otti tavakseen tehdä tätä meidän kaikkien herkkuruokaa aina, kun sisareni tuli kotona käymään. Siis jopa jouluna! Toinen perinneherkku perheessämme on hämäläinen näkkileipä. Näkkileipä, jolla ei ole mitään tekemistä näkkileivän kanssa! Näiden molempien ohjeet tulen jakamaan tässä jutussa teidän kanssanne.

Siskon mies taas puolestaan on kehittänyt omat perinneruokansa, joilla pääsemme herkuttelemaan usein heillä vieraillessamme. Yksi niistä on täytetty possurulla. Tällä kerralla minulla oli tilaisuus jopa vaihe vaiheelta seurata, miten se valmistuu. Sekin ohje paljastetaan myöhemmin.

Uutta perinnettä edustaa tyttäreni ja hänen miehensä viime vuonna joulupöytäämme tuoma couscoussalaatti. Perinnehän se on, jos sitä tarjottiin perheessä jo toista kertaa, nyt lakkiaisissa. Ohje siitä tulee myös.


Muut herkut nautitaankin sitten valokuvien muodossa. Nautitaan herkuista ja kauniista astioista. Ihanasta fiiliksestä. Mikä onkaan mahtavampi tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä kuin itse valmistettu ruoka?

Aloitetaan siis ja mennään asiaan. Eli ruokaan tarkemmalla tasolla.

Täytetty possurulla






Tarvitset:
possun sisäfileen
erilaisia juustoja
sinappia
juustoraastetta
pekonia













Poista fileestä ylimääräiset kalvot ja muut roippeet.


















Tee fileeseen pitkittäisiä viiltoja, jotta saa avattu fileen litteäksi levyksi.....















........... Jatka nuijimalla.















Levitä fileelle mieleistäsi juustoa, tällä kertaa laitettiin näitä molempia......













.......sekä mausteita (tässä Kotigastronomien monikäyttöistä Rub Allround -kuivamarinadia) ja sinappia.









Lopuksi vielä juustoraastetta ja sitten voitkin rullata lihalevyn kääretortun tapaan rullalle.















Ja muotoillaan tasaiseksi.







Valmis rulla päällystetään pekonisiivuilla.......














........... ja kiinnitetään tikuilla.












Paista n 160-170 asteisessa uunissa, kunnes rullan sisälämpötila on noin 71 astetta ja pekonit ovat paistuneet rapsakoiksi. Aikaa tähän menee vähän uunista riippuen 35-40 min. Uunipannulle valunut juusto ja paistonesteet käytetään kermapippurikastikkeen pohjaksi, jonka kanssa filee tarjoillaan.





The Makaronisalaatti 70-luvulta

Tarvitset:
350-400 g makaronia (sitä tavallistakin tavallisempaa sarvimakaronia)
300 g kotimaista metvurstia pilkottuna
2 prk tonnikalaa öljyssä (öljyt mukaan)
1 pss herne-maissi-paprikasekoitusta (jäisenä mukaan)
2 pientä prk tai yksi iso prk hedelmäsalaattia (älä käytä sokeriliemeen säilöttyjä, vaan mehuun säilöttyjä ja kaada mehut mukaan)
mustaleimajuustoa tai vastaavaa kuutioina
maustekurkkua kuutioina
1 prk majoneesia (viime vuosina majoneesi on vaihdettu pullolliseen Felix Perinteinen Salaatinkastiketta).

Makaronit keitetään, huuhdotaan kylmällä vedellä ja valutellaan. Sitten vaan kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa sekaisin. Salaattia on helppo varioida, jos perheessä on lihasta kieltäytyjiä, metvurstin voi lisätä vasta viimeisenä ja ennen sitä ottaa toiseen kulhoon lihattoman annoksen. Tai jos haluat, voit käyttää katkarapuja, silloin vaan et voi säilyttää salaattia kovin pitkään. Tätä herkkua on meidän perheessä siis todellakin syöty jo viidellä vuosikymmenellä! OIKEESTI :)


Couscous-salaatti

Tämän salaatin debyytti oli joulupöydässämme jouluna 2013. Saa nähdä säilyykö suosio makaronisalaatin veroisena. Salaatin alkuperäinen ohje löytyy Janoinen persilja -blogista.

Tarvitset kahdelle hengelle:

1,5 dl keittämätöntä couscousia
oliiviöljyä
suolaa
3 kevätsipulia, vain vaalea osa
2 punasipulia
2 valkosipulinkynttä
viinirypäleitä
6 taatelia
tuoretta minttua
tuoretta lehtipersiljaa

Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan, lisää suola, lorauta öljyä ja sekoita. Silppua sipulit ja kuullota öljyssä (tämä kuullottaminen sitten unohtui meiltä tyystin, mutta se ei haitannut lainkaan). Pilko taatelit, halkaise viinirypäleet ja sekoita ne yhdessä sipulisilpun kanssa couscousiin. Lisää lopuksi silpututtuja yrttejä reilusti.

Ohjeen mukaan voit tarjota salaatin kylmänä tai lämpimänä lisukkeena kanan tai kalan kanssa. Tai jos haluat ruokaisamman salaatin, voi sekaan lisätä kanaa, fetaa tai grillattua halloumijuustoa. Meistä tämä on hyvää ihan tämmöisenään.


Hämäläinen näkkileipä

Olen Päijät-Hämeestä kotoisin ja ainakin siellä tämä leipä oli hämäläisen pitopöydän vakiovaruste.


Pyysin äidiltä reseptin ja sain ilokseni oikein hämäläisversion. Kas näin, hämeeksi.

4 dl maitoa
50 g hiivaa
1tl suolaa
100 g rasvaa
4 dl kauraryynejä
6-7 dl vehnäjauhoja

Hiivat ja ryynyt tellätiän kälellämpösien maituon, lisätien suola ja sulatettu rasva, tehlien vehnäjauhoil pehmeäks taikinaks. Kaaviloilaan kaks pellilliist, annetaan nousta ja pistelliän kahvelil. Jaetaan taikinapyöräl neliöiks ja paistetaan kuumas uunis, 275-300 astet, vaalean ruskeaks.

Ja suomeksi: Hiiva ja kauraryynit sekoitetaan kädenlämpöiseen maitoon, lisätään suola ja sulatettu voi. Lisätään vehnäjauhoja niin, että saadaan pehmeä taikina. Jaetaan taikina kahteen ja kaulitaan kummastakin uunipellin kokoinen leipä, jonka annetaan nousta, pistellään haarukalla, jaetaan neliöiksi taikinapyörällä ja paistetaan kuumassa uunissa vaalearuskeaksi. Että täl viisiin :) Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä valmiit näkkäripalat voit mainiosti myös pakastaa eli ei tarvitse kahta pellillistä heti syödä. Tai tietysti voi.....

Tässä olivat luvatut reseptit. Muista ruuista voimme nauttia kuvien välityksellä.

Kotijuusto
Pestobroileri
Itsetehtyä pestoa, nam!





Tuoreen ylioppilaan toiveen mukaisesti täytekakut haettiin Kakkukeisarilta.
Siskon miehen äidin itse tekemät pikkuleivät. Erityisesti nuo lusikkaleivät vievät kielen mennessään!


Viinit


Onnittelumaljana Wolfberger Crémant d'Alsace Brut, erittäin kuiva, hapokas, kypsän hedelmäinen, kevyen mineraalinen ja tasapainoinen viini Pinot Blanc -rypäleestä. Laadukas ja hyvin tehty, kolmen tähden viini, sanoo myös Viinistä viiniin -palvelu.

Ruuan kanssa tarjotut viinit sisälsivät niin minun kuin sisarenikin suosikkeja. Toivottavasti maistuivat myös muille!


Black Tower Dry Riesling, kuiva, hapokas sitruksinen, omenainen ja kevyen päärynäinen viini Saksan Rheinhessenistä.


50° Riesling 2012, kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, yrttinen ja mineraalinen viini niin ikään Saksasta, nyt Rheingaun alueelta. Viinin nimi muuten tulee 50. leveyspiiristä, joka kulkee Rheingaun viinialueen halki. Kiva knoppitieto! Nice to know- tyyppinen tieto on myös se, että tuottaja on G.H. von Mumm, talo, joka tunnetaan paremmin samppanjatuottajana, mutta heillä on myös Rheingaussa 65 hehtaaria viinitarhoja, joissa viljellään pääasiassa riesling-rypälettä. Viinilehti pitää tätä laadukkaana ja hyvin tehtynä sekä suosittelee viiniä meren antimille ja runsaille salaateille sekä ihan vaan seurusteluun. Minä kiinnittäisin huomiota myös erittäin tyylikkääseen pakkaukseen, tätä viiniä ei sen vuoksi tarvitse karahviin kaataa!

Duc de Larsan Madiran 2009, keskitäyteläinen, erittäin tanniininen, hapokas, kirsikkainen ja hennon nahkainen punaviini Tannat ja Cabernet Sauvignon -rypäleistä, Ranskasta. Tämä viini on ollut oma suosikkini jo muutaman vuoden ajan. Viini -lehden mukaan tätä voisi jopa säilöä ja odottaa sen kehittyvän vieläkin paremmaksi. Harvoin tämän hintaluokan (9,98 € päivän hinta) viiniä kehotetaan kellaroimaan!

Postales Del Fin Del Mundo Cabernet Sauvignon/Malbec löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Tämä argentiinalainen punaviini on keskitäyteläinen, vähätanniininen, hedelmäinen ja marjainen.

Tämmöiset oli juhlat meillä! Toivottavasti sait kivan lukuhetken ja ehkä myös jotain vinkkiä omiin juhliin vaikkapa ruokien tai viinien osalta.