Kartanokierroksella

Koska olen vähän aina ollut sitä mieltä, että minut on tarkoitettu kartanon rouvaksi kuljeskelemaan suuriin saleihin, niin oli aivan selvää, että kun sain kutsun Kartanokierrokselle, niin en kieltäytynyt.

Suuntana siis Porvoon seutu ja kolme eri kartanoa. Noh ensimmäinen, Kiialan kartano oli pettymys. Miksi ihmeessä edes ajoimme sinne, kun bussi vain pysäytettiin hetkeksi pihalle, emmekä päässeet lainkaan ulos? Olisin mielelläni hieman kierrellyt pihapiirissä ihastelemassa, vaikka sisätiloihin ei pääsyä ollutkaan.

Kulttuurihistoriallisesti kartano on tullut tutuksi Albert Edelfeltin syntymäkotina ja ollut monien nimekkäiden sukujen omistuksessa. Nykyisin kartanon omistaa Göran J. Ehrnrothin perhe, eikä päärakennus ole avoinna yleisölle. Juhlakäyttöön tiloja voi kuitenkin vuokrata. Että eikun juhlimaan!

Toinen kohteemme oli ehdottomasti reissun monipuolisin ja kiinnostavin, Malmgårdin kartano, jota siellä rouvansa kanssa kahdestaan asusteleva kreivi  Johan Creutz meille esitteli. Linna on todellakin yksityiskoti, minne ei tuosta noin vaan saapastellakaan sisään, sillä vain huhtikuusta syyskuuhun he ottavat vastaan ryhmiä. Kesän aikana kolmena päivänä on yksittäisillä vierailijoilla mahdollisuus varata paikkansa osaksi ns. keräilyryhmää.

Mahtava oli pytinki! Creutzit ovat olleet omistajina aina vuodesta 1614 ja tapaamamme kreivi edusti 12. sukupolvea. Myös 13. ja 14. sukupolvi ovat jo odottamassa omaa vuoroaan. Nykyinen rakennus on valmistunut vuonna 1885, koska silloinen omistaja, kreivi Carl Magnus Creutz piti edellistä kaksikerroksista empire-tyylistä herrraskartanoa liian vaatimattomana! Nyt sitten on 52 huonetta, 365 ikkunaa ja 3000 neliötä, joista 2000 neliötä asumiskäytössä ja loput tuhat sitten ns. huoltotiloina eli pesutupaa, leipomoa jne. Jep, minulle riittäisi emännöitäväksi kyllä pienempikin.....

Koko paikka huokui mennyttä maailmaa. Harmi, vaan että tätä yksityiskotia ei saanut kuvata, kuin ainoastaan suuressa salissa. En pysty sanoin kuvailemaan vaikkapa biljardihuonetta täytettyine eläimineen tai kirjastoa 1600 -luvulta saakka olevine kirjoineen ja seeprantaljoineen. Suut ammollaan siellä kuljettiin.......

Sukulaisia seinillä

Alkuperäiset kattomaalaukset

Kattokruunut Muranon lasia

Patsaita joka ikkunalla

Mutta vaikka linnaan ei onnistuisi pääsemäänkään, on kartanon alueella Malmgårdin panimon yhteydessä myös Kartanon puoti, jossa on myynnissä panimotuotteiden lisäksi runsaasti luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita. Erilaisia jauhoja, leseitä, hiutaleita sun muuta pilvin pimein.

Siiderimaistiaiset

Kreivi itse

Viimeinen kohteemme, jossa nautittiin myös lounas, oli Rutumin kartano, joka niin ikään on vain tilauskäytössä. Kartano on rakennettu 1700-luvun lopulla ja on  vuonna 2000 avattu kunnostettuna nykyiseen käyttöön.

Tämä kartano oli jo hivenen edellistä helpommin lähestyttävä, oikeasti kodikas. Nautimme lounaan, joka oli hyvää, mutta ei herättänyt suuria tunteita. Eikä kai ollut tarkoituskaan. Puhelias emäntä ja hiljainen isäntä kertoivat kartanon historiasta ja täällä sai vapaasti myös kuvata. Vaikka onkin heidän kotinsa! Huomioni kiinnittyi kuitenkin epäolennaiseen eli isännän pikkutakkiin, joka oli käsittämättömän likainen.....

Vihreässä salissa

Lounaan alkupaloja

Näkymä keltaisesta salista, punaisen salin kautta vihreään saliin.

Sininen sali

Morsiussviitti

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen kierrokseen, vaikka alku olikin vähän pettymys. Malmgårdin puotiin voi hyvin tehdä kesäretken vaikkapa Porvoon käynnin yhteydessä. Kiinnostus myös muihin kartanoihin kasvoi ja ajattelinkin hankkia (tai Happyhamster ajatteli) asiaa valaisevan matkailukirjan :) Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.....