Tämän vuoden Taste of Helsinki -tapahtuma aloiteltiin perin sateisissa tunnelmissa. Lippu oli varattu avauspäivän lounaskattaukseen, joten sinnehän sitä sitten mentiin, sateesta huolimatta. Sään sanotaan olevan asenne- ja pukeutumiskysymys, joten vedin aamulla jalkaan goretex-lenkkarit ja päälle Didriksonsin tuulta ja sadetta pitävän, jättisuurella hupulla varustetun takin. Niillä pärjättiin, jopa ilman sateenvarjoa, että sai varmasti molemmat kädet käyttöön!
Edellisen vuoden tapahtumasta voit lukea täältä, klik. Perusasiathan eivät olleet muuttuneet mihinkään, joten niitä en nyt tässä kertaa. Euroilla sai markkoja ja niillä sitten mentiin teltasta toiseen.
Perinteiden mukaisesti ruokien ja juomien tuumailu aloitettiin samppanjan siivin Taittingerin teltalta. Siinä suloisten kuplien hyväillessä kitalakea oli hyvä selailla tapahtuman ohjelmavihkosta ja miettiä ensimmäistä siirtoa.
Ensimmäistä ruoka-annosta kohti jatkoimme lasissamme olleella samppanjalla. Ahvenanmaalainen Smakbyn oli Taste of Helsingin ensikertalainen ja samaten tyystin uusi tuttavuus myös minulle. Itämeren kalatartar sekä rapuja ja siianmätiä, creme fraiche, tilliä ja anopin limppua houkutti kuvauksellaan ja viehätti ulkonäöllään, mutta ei ollut maultaan kummoinenkaan. Siis ihan ok, ihan hyvä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Hinta 5 mk eli 5 €.
Joten seuraavaksi kohti uutta viiniä ja uutta ruoka-annosta. Viiniksi valikoitui chileläisen Leydan Sauvignon Gris Kadun Vineyard 2013 (10,99 €). Kuiva, erittäin hapokas, kypsän karviaismainen, valkoherukkainen, yrttinen ja mineraalinen. Sekä minun makuuni aivan liian pistävä ja herukkainen ilman ruokaa. Siispä ruokaa tälle viinille piti saada kaveriksi ja vähän äkkiä! Viinistä viiniin antaa tälle juomalle kolme tähteä (laadukas ja hyvin tehty), sekä kuvailee tuoksuja ja makuja paljon paljon hienostuneemmiksi, mitä minä koin.....
Kirkkonummelaisen Bistro O Matin listalta löytyi toiseksi annokseksi aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa 5 markalla. Rakastuin tähän annokseen! Mahtavaa! Viiniklubilaisten kanssa teimme viime kesänä tänne retken, siitä voit lukea täältä, klik. Annos oli kaunis ja maukas. Aniksen maku tuntui hienostuneena häivähdyksenä. Oi, onnea!
Seuraavaksi tekikin sitten jo mieli lihaa. Ja sen mukaista viiniä eli punaista ja tuhtia. Ensin löytyi viini, sillä ruokahan oli meille jo päivänselvä valinta......
Argentiinalainen BenMarco Expresivo on erittäin täyteläinen, tanniininen, mustikkahilloinen, mustaherukkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, tamminen, roteva ja pitkä viini. Kuuden punaisen rypäleen liitto: Malbec, Cabernet Sauvignon, Tannat, Syrah, Petit Verdot ja Bonarda. Tuhti setti, tuhti maku ja vähän tuhdimpi hintakin (25,70 €). Nyt on tarjolla vuosikerta 2012, mutta vuoden 2011 versiosta Viinistä viiniin on heltynyt antamaan neljä tähteä (harmoninen ja laadultaan erinomainen), mutta toteaa, kuten minäkin, että aivan liian kallis.
Viini oli kovastikin mieleeni ja sopi aivan erinomaisesti Farangin annokselle Coconut Caramel Pork eli karamellipossua, paahdettua kookosdressingiä, chiliä ja korianteria 6 markalla. Annos oli pökerryttävän hyvä. Vaikkakin muistutti melkoisesti viime vuotista Gaijinin Pork Belly Yakinikua, makeassa soijassa marinoitua ja sitten grillattua possunkylkeä. Annokset ovat varmastikin hyvin erilaiset, mutta näin, kun välissä on kulunut vuosi, niin tuntuivat hyvin samanoloisilta. Loistavia, joten samankaltaisuus annetaan anteeksi. Vain hyvä kotikasvatus esti lautasen nuolemisen......
Ennen jälkiruokaa teki vielä mieli maistaa jotain..... Ohjelmavihkosta selattiin hartaudella, ihmeteltiin possuruokien jo toista vuotta jatkuvaa suosiota (yhdestätoista ravintolasta kolme tarjosi pitkäänhaudutettuna jotakin possun osaa) sekä ylipäätään sitä, miten lihapainotteinen lista oli, ainakin pääruokien osalta.Possujen lisäksi kahdella karitsaa/lammasta, niin ikään kahdella vasikkaa, yhdellä kyyttöä ja yhdellä kananpoikaa. Eikä kenelläkään kalaa ellei nyt sitten Postresin savulohisäilyke saaristolaisleivällä ollut pääruoka...... Mietin, että tyttäreni, joka ei syö lihaa, ei olisi saanut täällä yhtäkään lämmintä pääruokatyyppistä annosta. Paitsi sen Postresin lohen ja sitten Sami Tallbergin omeletin.....
Sami Tallberg on erikoistunut tällä hetkellä hyvinkin trendikkäisiin villiyrtteihin ja villiruokaan (käyntikortin mukaan tittelikin on Wild Herb Specialist) ja hän tarjosi omassa pisteessään omeletteja. Siispä sinne. Sieni-lakritsa-omeletti oli kaunis ja maukas. Hintaa 5 markkaa. Ainoa pettymys oli siinä, että olin asennoitunut omelettia tilatessani saamaan lämpimän annoksen, mutta sainkin kylmän. Mutta sehän on vain asennekysymys.......
Sitten siirryimme kohti finaalia eli jälkiruokaa ja viimeistä viiniä. Suomen Gastronomien seuran valitsema vuoden 2014 ravintola on helsinkiläinen Ask. Ja heti tämän valinnan perään ravintola nappasi yhden Michelin tähden. Eipä siis ihme, että mielenkiintoni oli virinnyt. Jälkiruokana heidän listallaan oli Suolaheinää&Valkosuklaata. Hintaa jälleen 5 mk. Yhdistelmä kuulosti sen verran omituiselta, että siihen oli tartuttava. Ja hyvä, että tartuimme. Moni muukin oli tarttunut ja tykännyt. Tämä annos oli tapahtuman suosituin!
Viimeinen viinimme oli jälleen kupliva. Kuplilla aloitettiin ja kupliin päätettiin. Näinhän se menee.
Lyötiin viimeiset markat tiskiin ja lasiin kaadettiin Engel Crémant d'Alsace Chardonnay Brut (17,29 €). Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, paahteinen, runsas ja aromaattinen luomuviini. Samppanjamainen. Viini-lehti ei ole tämän juoman suhteen vaipunut mihinkään hurmioon, vaan on antanut kaksi tähteä (sopusuhtainen kokonaisuus) ja moittii vielä liian kalliiksikin.
Sateinen sää aiheutti sen, että emme hengailleet alueella yhtään ylimääräistä. Toki saimme silti kaksi ja puoli tuntia kulumaan! Mikäli aurinko olisi paistanut, olisin ehkä syönyt yhden annoksen lisää ja näin jälkikäteen mietittynä se olisi varmastikin ollut Kaartin Hodari & Hummerin Oskarin hodari vasikasta, parsasta ja jättikatkaravuista. Olisin myös maistanut pari viiniä......... Mutta ensi vuonna uudelleen, se on varmaa se!
Siirryimme lämmittelemään rautatieaseman Oosteriin punaviinilasilliselle (Plan B Shiraz 13,60€/24cl) ja sieltä sitten syömään (juu, todentotta, syömään vielä kaiken tämän jälkeen) ravintola Taivaanrantaan. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu ja sen voit lukea täältä, klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti