maanantai 29. tammikuuta 2018

Sunnuntaipullat

Kokkailu on ollut viime viikkoina vähän jumissa.  Viikonloppuna onnistuin kuitenkin saamaan jonkinmoisen tarmonpuuskan ja sain aikaan lihapullia. Tein kyllä myös broilerivuokaa, mutta siitä tuli oikeasti niin pahanmakuista, että siitä ette tämän enempää kuule! Nyt lihapullien pariin!


Aloitetaan kuitenkin inkiväärin raastamisella. Jokainen inkivääriä raastanut tietää puuhan haastellisuuden, enkä oikein tiedä, mikä olisi se paras tapa. Raastaminen vai pilkkominen? Nyt päädyin raastamaan inkivääriä tarvetta enemmän ja tein sen monitoimikoneen pienimmällä raastinosalla. Noh, oliko se nyt kätevää vaiko ei, kun pitkät huitulat piti pihdeillä irrotella terän rei'istä.......


Mutta nyt on raastetta, eikä inkivääri kuivu jääkaapissa, vaan raaste on pakastimessa, josta sitä on näppärä ottaa tarvittava määrä käyttöön. Tämä vinkki, jonka sain sisareltani, pätee myös muihin aineksiin.



Inkiväärilihapullat
Leonardo da Vinkki -blogi

1 dl korppujauhoja
2 dl inkivääri-lime -ruokakermaa
1½ tl suolaa
1½ tl garam masala -maustetta
ripaus mustapippuria
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
chiliä maun mukaan
rasvaa paistamiseen
800 g naudan jauhelihaa

Naudan vaihdon karitsaan, Herrakunnan Lammastilan karitsan jauhelihaan. Paikallisesta kaupasta ei löytynyt inkivääri-lime -ruokakermaa, joten lisäsin aineksiin tuoretta inkivääriraastetta ja puolikkaan limen mehun. Chili tuli mukaan kuivattuna rouheena.


Sekoita kerma korppujauhoihin, lisää päälle suola, garam masala, mustapippuri ja kananmuna (ja nyt kun maustettua kermaa ei löytynyt, niin myös inkivääriraaste ja limemehu). Jätä seos hetkeksi turpoamaan. Kuullota silputtu sipuli, valkosipuli ja chili. Jäähdytä hetki ja sekoita sitten kaikki ainekset taikinaksi.


Pyörittele pulliksi ja paista 225 asteisessa uunissa 20 minuuttia. Itse halusin pullien pintaan vähän enemmän väriä, joten lisäsin paistoaikaa hivenen.


Todella maukkaita! Tästä on hyvä taas ottaa töihin mukaan omatekemää evästä, ellei nyt sitten tule napsittua näitä kaikkia ihan vaan tästä suoraan.......

Nämähän eivät suinkaan olleet ensimmäiset inkiväärilihapullat, hivenen erilaisen reseptin löydät täältä, klik. Blogini Ruokaa -välilehdeltä kohdasta Liha, löydät vielä lisää herkullisia lihapullaohjeita.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Palanen Italiaa


Palanen Italiaa Annankadulla. Näin todetaan Italian Wine Bar Briccon nettisivuilla (FB-sivut löytyvät täältä, klik). Pitihän se lähteä siskojen kanssa ihan paikan päälle toteamaan.


Sijainti Helsingissä Annankadulla, Lönnrotinkadun ja Kalevankadun välissä, on mitä mainioin, kotimatkan varrella meidän kaikkien kolmen työpaikoilta. Tai no ehkä pienen mutkan joutuu tekemään, mutta se kannattaa.


Viinibaari on pieni, eikä pöytävarauksia oteta kuin ryhmille. Olimme paikalla kohta avaamisen jälkeen klo 16, eikä ollut ongelmaa pöydän saamisen kanssa. Kun muutaman tunnin kuluttua teimme lähtöä, oli baarin kaikki pöydät täynnä asiakkaita.


Kuvassa viinit, joita me maistelimme. Kaikki tarjolla olevat viinit ovat orgaanisia, osa biodynaamisia, italialaisilta pientiloilta tarkkaan valittuja. Viisitähteä -sivustolla kerrotaan, että baarin hyllyillä lepää maan paras valikoima Toscanan chianti classicoita. Tiedä häntä, mutta luotan Arto Koskelon, yhden Suomen tunnetuimman viinikirjoittajan sanaan. Viisitähteä on muuten sivusto, jota ruoka- ja viinikulttuurin sekä ravintolamaailman tuulista kiinnostuneen kannattaa seurata. Löytyy myös FB:stä, klik.

Testasimme myös antipastotarjonnan. Periaatteessa olen vähän jaettavia annoksia vastaan, mutta nyt voin sanoa, että nämä olivat sitä kokoluokkaa, että jakaminen onnistuisi hyvin. Hinta-laatusuhde oli myös enemmän kuin kohdillaan.


Näistä kulhoista löytyi paahdettua portobelloa, kesäkurpitsaa ja paprikaa (8 €) sekä paahdettua ruusukaalia, pinjansiemeniä ja viinirypäleitä (8 €).


Gorgonzolaa, pecorinoa ja parmesania (9,90 €).


Vitello tonnatto eli vasikanpaistia ja tonnikalamajoneesia (9,90 €).


Crostini misti, joissa makuina tomaatti-sipuli, oliivi, maksa ja sieni. Koko setti 9,90 €.


Hyvin maistui leivät ja kaikki muukin. Aivan ehdoton paikka poiketa töiden jälkeen lasilliselle. Viihtyisä paikka, palvelu erinomaista, maut kohdillaan, hinnat kohtuulliset. Mitä muuta voi toivoa?

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Siskosten uusi vuosi

Vietin joulua kahdestaan nuorimman siskoni kanssa. Ja kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin otettiin yhdessä vastaan myös uusi vuosi 2108. Joulu Riihimäellä, uusi vuosi Helsingissä. Vuoroin vieraissa..... vai vieraisilla? Miten se nyt oikein sanotaankaan...


Illallispöytä aattoillaksi oli varattu Shelteristä. Olin sinne jo pitkään mielinyt, koska olin kuullut vain ja ainoastaan hyvää palautetta. Eipä siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun sisko tätä ehdotti.




Shelter löytyy Katajanokan Kanavarannassa sijaitsevasta makasiinirakennuksesta. Kuten myös moni muukin ravintola! Kuvassa sama ikkuna sekä sisä-, että ulkopuolelta. Enpä olisi arvannut ulkopuolelta tunnelmallista ikkunaa kuvatessani, että pöytämme olisi juuri sen äärellä!


Ravintolan tilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa, eikä aattoiltana klo 18 paikka ollut vielä läheskään täynnä, mutta illan kattaukset oli kuitenkin myyty loppuun. Alakerran salissa huomio kiinnittyy väistämättä suureen Shelter -valokylttiin. Ja vaikuttaa, että kaikki, jotka ovat ravintolasta kirjoittaneet, ovat tämän saman kyltin kuvanneet. Niin myös minä! Ravintolan hämyisästä valaistuksesta johtuen myös kuvat ovat hämyisiä. En pidä salaman käytöstä, mutta toivottavasti tunnelma silti välittyy.


Illallisfiilistely, uudenvuodenjuhlinta ja menun tutkiminen aloitettiin kuplajuomalla. Yllättäen bulgarialaisella, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistetulla kuohuvalla.  Edoardo Miroglio Blanc de Blancs Brut. 100% Chardonnay. Mitään illan aikana tarjotuista viineistä ei voi ostaa Alkosta, ei siis tätäkään.


Tässä kohdin on sitten kerrottava illan ainoasta pettymyksestä. Pöytää varatessamme olimme tarkistaneet, että tarjolla ei ole mitään poikkeusta valikoimissa ja olimme suunnitelleet nauttivamme viiden ruokalajien menun viinipaketilla. Ehkä noin kahta päivää aikaisemmin huomasimme ravintolan nettisivuilla maininnan, että tänä kyseisenä iltana on tarjolla vain 4 tai 6 ruokalajia sisältävät menut. FB-sivuilla ei sanottu sitäkään vähää. Harmillista tässä oli se, että normimenulla viisi ruokalajia maksaa 55 euroa, kun nyt pulitimme neljästä 56 euroa. Ohuelti ärsytti moinen juhlapäivärahastus. Nyt, kun asia on marmatettu ulos, voidaan jatkaa.......


Leivät ansaitsevat myös oman huomionsa, niin juureen leivottu vehnäleipä, kuin varsinkin makea mallasleipä. Mallasleipä ruskistetulla voilla voideltuna hupeni sellaista vauhtia, että tarjoilija toi sitä meille uuden annoksen..... Soppa 365:n sivuilta osui muutama päivä sitten silmiini myös tämän nimenomaisen leivän ohje. Pitäisikö testata? Ja ruskistettu voi, se oli taivaasta!


Ensimmäisen alkuruuan viini oli kalifornialainen Chardonnay, Wente Morning Fog 2016. Viini siis tuli kuvattua, mutta innoissani se unohtui ensimmäisen alkuruuan osalta.....Maa-artisokkaa kolmella tavalla, kauniissa keraamisessa kulhossa tarjottuna. Pyrettä pohjalla, sitten suloisia pienen pieniä, pehmeitä, kuorimattomia "mukuloita" ja päällä rapeita lastuja, siinä ne kolme tapaa. Annoksessa oli vielä ohuen ohuita, läpikuultavia siivuja mustaretikasta. Vaikka nimestä voisi muuta päätellä, retikka ei ole musta kuin pinnaltaan. Annos oli aivan mahtava! Ja mietiskelen, että tämä olisi kyllä helposti toteuttavissa myös kotona. Vaikka kuvaa ei olekaan, on annoksesta selkeä muistijälki tuolla aivojeni perukoilla.


Toista alkuruokaa varten saimme laseihimme ranskalaista Bistrologie Blancia. Rypäleinä Sauvignon Blanc, Chenin Blanc ja Colombar. Viinituottaja Jeff Carrell'n mukaan "Valkoviini, joka herättää aamulla". Hmmm, ehkä sopii myös aamuun, mutta kyllä tämä pirteä, hedelmäisen raikas viini sopii moneen muuhunkin!


Kuten vaikkapa kalalle. Toisena alkuruokana sokerisuolattua siikaa, jonka pintaa oli keyvesti paahdettu. Lisukkeina varsiselleriä, pikkelöityä kyssäkaalia ja piparjuurimajoneesia. Oiva setti!


Pääruuan viini jo kertoi, että lihaa tulisi olemaan vuorossa. Morel Luberon Rouge 2016, Ranskan Rhônesta. Rypäleinä Grenache ja Syrah. Keskitäyteläinen, tumman marjaisa ja mausteinen. Lisää tuottajasta voit lukea maahantuojan sivuilta, klik.


Karitsan lapaa, punakaalia ja ryvässipulia. Sekä aivan taivaallista lämmintä perunasalaattia. Pitkään kypsytetty lapa suli suuhun, eikä veitsellä juurikaan ollut virkaa. Punakaalista en erityisemmin piittaa, mutta en antanut sen häiritä. Nam!


Jälkiruoka ja jälkiruokaviini päättivät maukkaan illallisen. JR Rotgipfler Auslese Itävallasta. Herkkujen herkku, 30 vuotisista köynnöksistä valikoiden kerätyistä Rotgipfler -rypäleistä valmistettu mieto (7%) makea valkoviini. Sokeria 150 g. Eksoottista hedelmää, ryhdikkään raikas pitkä ja tasapainoinen maku.



Tummaa suklaata, maitosuklaata, maitojäätelöä, karpaloita. Mukava, maukas, vaikkakaan ei mikään erityinen jälkiruoka. Oikeastaan jopa melko tavanomainen, mutta toisaalta yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Ei aina tarvitse kikkailla erikoisuuksilla!


Ja naistenhuoneen kautta seuraavaan kohteeseen. Illan lasku oli melko suuri (113,80 €), vaikkakaan ei mikään mahdoton laatuun verrattuna. Uudenvuodenlisäähän siinä kuitenkin vielä vähän oli. Ruoka oli kuitenkin maukasta, valitut viinit oivia. Palvelu oli ensiluokkaista ja paikka viihtyisä. Kiitos, tulen toisenkin kerran!


Vielä hetken pysyimme Katajanokalla ja suunnistimme toiveestani samppanja-ajelulle SkyWheel Helsinkiin.



Mitkä mahtavat näkymät! Olen täällä käynyt pyörimässä aikaisemmin (ilman samppanjaa), se oli kesää ja siitä voit lukea täältä, klik. Maisemat ovat näkemisen arvoiset, on sitten vuodenaika mikä tahansa.


Vuosi vaihtui tuhansien helsinkiläisten parissa Töölönlahden rannalla. Kansalaistorin ilotulitusta oli moni rannalla ikuistamassa kameroin.


Kohti Vallilaa kävellessämme pysähdyimme hetkeksi Alppiharjussa sijaitsevan patsaan äärelle. Kuvanveistäjä Panu Patomäen Työläisäiti -teoksen hahmot on kaupunkilaisten toimesta nimetty Lyyliksi (äiti) ja Liisaksi. Kauniisti valaistu teos kukkineen ja kynttilöineen lumettomassa talviyössä oli ajatuksia herättävä.




Vielä hetki tunnelmointia ja yöpalaa siskon keittiön pöydän äärellä ja sitten nukkumaan. Kevyt lumipeitekin ehti yön aikana maahan laskeutua.


En pitänyt uudenvuodenpäivänä mitään kiirettä kotiinlähdön kanssa, joten kävimme vielä yhdessä lounaallakin Säästöpankinrannan Juttutuvassa. Juttis on yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1884 saakka.



Ravintolan mutkattomuus ja konstailemattomuus näkyvät myös ruokalistalla. Rehtiä ja perinteikästä ruokaa.


Oma valintani on usein tämäntyyppisissä, pitkän perinteen omaavissa ravintoloissa maksa. Näin myös tälläkin kerralla. Paistettua naudanmaksaa, punaviinikastiketta, pekonia, puolukkaa, perunamuhennosta ja vuolukermaa (18,90 €).


Siskon lautaselta löytyi lihapullia. Mummon lihapullat jaloviina-kermakastikkeessa, punajuurta, suolakurkkua ja perunamuhennosta (17,50 €).

Tervetuloa uusi vuosi 2018, ole meille armollinen ja jatkukoon seikkailuni hyvien ruokien, juomien, ravintoloiden ja ystävien kanssa edelleen. Ja ehkä ystäväni Happyhamsterkin voisi pari kertaa olla hereillä alkaneena vuonna......

tiistai 16. tammikuuta 2018

Mikä ihmeen sushirulla?

Syön mielelläni sushia, mutta en ihan missä vaan, olen sen suhteen hivenen tarkka. Tällä hetkellä ehdoton suosikkiravintola työpaikkani läheisyydessä, Punavuoren sydämessä on Sakura Sushi. Kannattaa käydä tutustumassa.


Sushin ystävänä päivittäisellä työmatkallani, aamuin illoin, ihmettelin asematunneliin ilmestynyttä Sushirullenia. Pienen pientä take away -ravintolaa, joka aamuisin oli kiinni ja jonne en koskaan iltaisin ehtinyt pysähtymään. Paitsi tänään. Mitä siis ovat sushirullat?

Sushirullat (hand rolls) on australialaisten kehittämä pikaruoka, joka kursailematta yhdistelee japanilaista keittiötä sekä makuja muista kulttuureista. Rulla on kuin makipötkö, jota ei ole leikattu paloiksi, vaan se on tarkoitus syödä käsin suoraan kääreestä. Soijaa ja wasabia unohtamatta.


Päätin kokeilla. Rullat näyttävät sushilta, mutta täytteet voivat olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Pötkylä tai siis rulla, maksaa 3,50 euroa, joten otin kolme. Sopivasti lounassetelin hintainen setti. Ensimmäisenä paikan suosituin eli Lohi Philadelphia, jossa nimensä mukaisesti lohta, kurkkua ja Philadelphia -juustoa. Juustoa sushissa? Kyllä vain! Toisen täytteenä kanaa teriyakikastikkeessa ja kurkkua sekä kolmantena Yakiniku, josta löytyy ohueksi siivutettua naudanlihaa, yakiniku-kastiketta, kurkkua ja seesaminsiemeniä. Rasia take awayna käsilaukkuun ja kohti kotia!



Rullat olivat tuoreita, näin, kun ne valmistettiin. Tekikö sitten tunnin junamatka tepposensa, mutta norileväkääre oli jotenkin sitkeää tai nahkeaa. Täytteistä sanoisin, että sitä kanaa en ota enää toista kertaa. Lohi, vaikkakin juusto sen kanssa kuulosti oudolta, oli oikein hyvää. Naudanlihaa mietiskelen. Jotenkin lihatäyte tuntui vieraalta. Listalta tofu+avokado tai omeletti+avokado kuulostavat lohivaihtoehtojen lisäksi kokeilun arvoisilta. Nälkä lähti jo kahdella rullalla, kolmas oli vähän liikaa eli ruokaisa ja terveellinen välipala tai vaikkapa lounas tämä on.

Eli toisenlaisilla valinnoilla tulen näitä rullia toisenkin kerran nappaamaan mukaani silloin, kun aika tai voimat eivät riitä kaupassakäyntiin ja/tai kokkailuun. Mutta ei tämä OIKEAA  sushia voita!

Asematunnelin lisäksi Sushirullen löytyy myös sekä Runeberginkadulta Helsingistä, että Lahden Trio -kauppakeskuksesta.