sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pruuvi: Juhlakauden viinit


Alkon Etiketti -lehden tämänkertaisessa pruuvissa keskityttiin lähestyvän juhlakauden, joulu + uusi vuosi, viineihin. Noh, joulu meni jo ja uusi vuosikin koittaa ihan justiinsa, mutta toisaalta onhan tässä muitakin juhlia tulossa! Ja elämähän on yhtä juhlaa! Ainakin välillä....... Joten ajattelisin, että ei tämä raportti hukkaan mene. Viinien tuotekuvat ovat Alkon sivuilta.

Alkumaljan lisäksi kolme pruuvia, Ensimmäisessä pari valkoista ja pari punaista, toisessa makeita ja kolmannessa kuohuvia.




Kuohuvalla aloitettiin. Ridgeview Bloomsbury Brut (34,85 €) edustaa nyt kovassa nousussa olevia englantilaisia kuohuviinejä. Viinejä, jotka ovat erittäin samppanjamaisia, johtuen sekä valmistusmenetelmästä, että sopivasta ilmastosta ja kalkkiperäisestä maaperästä. Ja tietenkin rypäleistä, jotka ovat tyypilliset samppanjarypäleet Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier. Chardonnayn osuus kaksi kolmannesta. Erittäin kuiva, erittäin hapokas, keltaluumuinen, kypsän limettinen, kevyen mantelinen. Terästankkituote, josta kuitenkin 2-3%:a on kypsytetty burgundilaisessa tammessa. Liekö siinä syynsä, että tässä kuitenkin erittäin kuivassa juomassa oli pieni jännittävä makeuden vivahde? Jos haluat yhdistää tämän sitruksisen raikkaan juoman ruokaan, niin kalapöydän antimille sopii täydellisesti. Viini -lehdeltä tulee neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä suositukset paistetuille tai grillatuille kaloille ja äyriäisille hapokkaiden kastikkeiden kera.



Maddy Txakoli 2017 (18,31 €), Espanjan Baskimaalta,  rypäleenä minulle entuudestaan tuntematon Hondarrabi Zuri. Txakolit (lausutaan tsakoli) ovat gastronomisia viinejä, jotka sopivat tarjottavaksi erityisen hyvin eri tyyppisten pinchojen kanssa. Espanjan ruokakulttuuriin kuuluvia pieniä suupaloja, tapaksia, kutsutaan pohjois-Espanjassa nimillä pincho tai pintxo. Viini on kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, viheromenainen, greippinen, yrttinen, mineraalinen, kevyen suolaheinäinen. Viini muistuttaa hapokkuudellaan ja sitruksisuudellaan rieslingiä. Runsas viini, jonka on aromimaailmaltaan kuitenkin hento. Ruokapöydän ystävä, joka sopii erityisesti graavikaloille, mereneläville ja jopa vaaleille lihoille. Erityismaininta kauniisti kimaltelevasta etiketistä, mikäli ulkoiset seikat ovat tärkeitä. Välillä ne vaan ovat. Pidin viinistä, piirsin muistiinpanoihin hymynaaman. Viini -lehti antaa kolme tähteä (=laadukas ja hyvin tehty), mutta moittii kalliiksi.


Saint Clair Pioneer Block Sawcut Chardonnay 2015 (18,99 €) olikin sitten varsinainen jytky! 100% Chardonnay Uuden Seelannin Malborough'n alueelta. Viini on käynyt tammessa, mutta ei kypsytetty. Kouluttajan sanojen mukaan tammisuus tuo runkoa ja rakennetta, mutta jää muuten taustalle. Ai jaa. Minun nenääni tammi tuli kyllä ryminällä, enkä innostunut viinistä lainkaan, vaan se jäi juomatta. Aivan oikein luit. Viini JäI JUOMATTA! Mutta nämähän ovat makuasioita. Minä pidän Chardonnay-rypäleestä noin pääsääntöisesti, mutta nyt tämä uudenmaailman jytky ei vaan sopinut makumaailmaani. Kuiva, hapokas, keltaluumuinen, kypsän sitruksinen, mausteinen, kermainen, tamminen, paahteinen, runsas. Kinkkuviini, joka siis toimii liharuokien kanssa, mutta sopii mainiosti myös vaikkapa savukalalle tai savustetulle rasvaiselle lohelle. Ja jos haluaa dekantoida, niin tässä on valkoviini, jolle sen todellakin voi tehdä. Viini -lehdeltä neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) sekä ruokavinkkinä broilerinrintaa voi-purjokastikkeessa. Vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä ja ruokaviinistähän tässä on selkeästi kyse.


Philipp Kuhn Pinot Noir Laumersheimer Réserve 2014 (24,95 €), viini, jossa yhdistyivät kaikki suurimmat ennakkoluuloni, eivätkä ne tällä kertaa olleet väärässä. Rakastan saksalaisia valkoviinejä, mutta sikäläiset punaviinit ovat kauhistus. Ja Pinot Noir on sitten luku sinänsä...... En pitänyt viinistä lainkaan, enkä voi väittää, että ennakkoluuloni olisivat mielipidettäni ohjailleet, sillä pystyn myös ne ohittamaan, mikäli aihetta on. Nyt ei ollut. Mutta siis Pinot Noir, Saksasta, Pfalzin alueelta. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kypsän karpaloinen, mustaherukkainen, vadelmainen, kukkainen, timjaminen, kevyen paahteinen. Rypäleet tulevat alueen parhailta kalkkikivirinteiltä, viinissä on vähän tanniineja ja raakaa marjaa, väri hivenen rusehtava. Viini on ehdottomasti tarjottava viilennettynä 15-16 asteeseen ja tämä on (kuulemma) parhaimmillaan ruokapöydässä. Kouluttajamme oli tosin tästä tuotteesta varsin liekeissä ja suositteli tätä ihan nautiskeluun. Makuasioita taas. Viini löytyy Alkon erikoiseristä ja on siis saatavilla rajoitetun ajan. Illan toinen juomatta jäänyt viini, jota en jää kaipaamaan.


Petra Hebo (21,50 €) Italian Toscanasta. Rypäleinä Cabernet Sauvignon, Merlot ja 10% tujaus Sangiovesea. Täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, mustikkainen, karhunvatukkainen. Kaunis, musteinen väri. Ranskalaistyyppinen makumaailma. Niin mun viini. Tykkään! Hyvä heebo, helppo muistaa. Taleggiojuusto mainittu. Tuote on saatavilla Alkon tilausvalikoiman kautta. Tuottaja Terra Moretti on perheyritys, jonka kolme pääliiketoimialuetta ovat rakennusala, viinit ja luksushotellit.




Red Leaf Vidal Icewine 2015 (26,99 € / 0,375 l), jääviini Kanadasta, joka vei sydämeni. Ja kieleni. Vidal -rypäleestä valmistettu jumalten juoma on makea, hapokas, hedelmäinen, hunajameloninen, meloninen. Jääviinin valmistuksessa käytettävien rypäleiden korjuun aikana pitää lämpötilan olla vähintään -8 astetta pakkasella. Upea kullankeltainen väri tässä hedelmäpommissa. Täydellinen pari sinihomejuuston kanssa. En kestä tätä täydellisyyttä! Alkon tilausvalikoiman tuote. Suosittelen jälkiruokaviinien ystäville.


Dow's Nirvana Reserve Port (14,98 €) Portugalista. Rypäleinä Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Roriz, Tinta Barroca, Tinto Cão. Runsaan punainen, makea, tumman kirsikkainen, viikunainen, boysenmarjahilloinen, mausteinen, lämmin. Suomessa portviinejä myydään oikeastaan vain jouluna, kun Portugalissa taas portviiniä tarjotaan jopa pippuripihvin kanssa. Se oli yllättävä tieto. Kyseinen juoma on kehitelty toimimaan nimenomaan tumman suklaan kanssa, jossa kaakaopitoisuus on 60-75%.


Maistoimmekin tätä suklaan kanssa, joka selkeästi pehmensi ja leikkasi alkoholisuutta (20%). Ilman suklaata alkoholi tuli lähes liian voimakkaasti esiin.




San Simone Asolo Prosecco Extra Dry (16,89 €) ei ollut sitten mistään kotoisin. Tai olihan se Italiasta, mutta kovin oli pliisua ja makuvissymäistä meininkiä. Rypäleinä Glera ja Chardonnay. Kuiva, hapokas, valkopersikkainen, keltaluumuinen, kevyen päärynähilloinen, hennon paahteinen. Suositeltiin rasvaisille ruuille. Minä en suosittele millekään, hinta on kova laatuun nähden. Minun mielestäni. Alkon erikoiserissä tarjolla rajoitetusti.


Ranskalainen André Delorme Crémant de Bourgogne Blanc de Blancs Brut (19,98 €) veti sitten jo taas suupieliä hymyyn. Valkoisista rypäleistä, Chardonnay ja Aligoté, valmistettu. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, kevyen mineraalinen, tamminen, tasapainoinen, tyylikäs. Tammikypsytys tuo viiniin mukavasti makua ja sen pieni paahteisuus sopii täydellisesti blinien voin ja paahteisuuden makupariksi. Tässä siis täsmäviini alkutalven blinipöytään. Pidin oikein paljon. Eikä tullut yllätyksenä, että niin pitivät myös Viini -lehden arvioitsijat antaessaan neljä tähteä (=harmoninen, laadultaan erinomainen) ja kehuessaan vielä edulliseksi ostokseksi. Antti Vahteran täsmäruokaohjeena tälle viinille kampasimpukkacarpaccio ja muikunmätiä. Pelkkä ajatuskin herauttaa vedet kielelle.




Charles Ellner Grande Reserve Champagne Brut oli minulle aivan uusi tuttavuus, en ollut nimeäkään aiemmin kuullut. Ensimmäiseksi kiinnitin huomioni pullon hintaan 59,97 €, joka vaikutti kohtuulliselta. Noh, se olikin enemmän kuin kohtuullinen, sillä kyseessä oli puolitoistalitrainen magnumpullo! Kohtuullinen muuttui silmänräpäyksessä edulliseksi. Rypäleinä Chardonnay ja Pinot Noir. Erittäin kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaomenainen, kevyen hunajameloninen, mineraalinen, paahtoleipäinen. Pidin samppanjasta ja niin piti kouluttajammekin. Hän sanoi, että tuote on tällä hetkellä yksi parhaista hinta-laatusuhteen osalta ja siinä on kaikki samppanjan palikat ja elementit kohdillaan. Viini kestää hyvin myös ruuan ja niinpä tätäkin suositeltiin blinipöytään.Tähän olikin sitten hyvä päättää maistelut.

Loppuun vielä muistiinpanojen omaisesti muutama illan aikana noussut asia:

  • jos päädyt valitsemaan juhlapöytään vain yhden viinin, niin hae sille ruokapöydästä kiintopisteet valintaa helpottamaan. Esimerkiksi pääruoka-aine tai valmistustapa.
  • muista sama linja viinissä ja ruuassa. Kevyelle kevyttä, runsaalle runsasta, hapokkaalle hapokasta, makealle makeaa. 
  • joulupöytää (tai miksei muutakin juhlaruokapöytää) ajatellen alsacelainen puolikuiva riesling toimii kaiken kanssa
  • jouluruokien kanssa suositeltiin Tuplapukki -olutta


Kuuran jääsiideristä virisi mielenkiintoinen keskustelu kanadalaisen jääviinin siivittämänä. Olin kyllä lukenut Fiskarsin ruukkikylässä toimivasta Kuura Cider siiderimöstä, mutta olin täysin tietämätön heidän tuotteistaan. Sekä kouluttajamme, että moni paikalla ollut kurssilainen hehkuttivat Kuura Ice Ciderin (33,18 € / 0,375 l) aivan maasta taivaisiin. Kuulemma jos nauttii jääsiideriä Peltola Blue -juuston kanssa, niin ei kukaan enää kaipaa klassista ranskalaista sinihomejuusto-sauternes -yhdistelmää. Se on paljon sanottu se! Mutta loistava kotimainen lähituotevaihtoehto, kokeilemisen arvoinen kieltämättä.


lauantai 29. joulukuuta 2018

Viiniklubin ranskalainen illallinen



Hyvinkään Viiniklubi oli tällä kertaa kutsunut vieraakseen keittiömestari Jani Pesolan, joka on nuoreksi mieheksi ennättänyt luoda jo merkittävän uran niin huippuravintoloissa, kuin erilaisten ruokaprojektien parissa. Jani on työskennellyt Ranskassa myös Suomen Pariisin suurlähetystön keittiömestarina. Siksi teemana ranskalainen keittiö ja sen klassikot Janin omina versioina. Plus huippuviinit, tietenkin!



Viiniklubin illalliset ovat kaukana turhantärkeästä pönöttämisestä. Iloinen joukkio yhteisen harrastuksen äärellä, välissä tarinoidaan laveasti viineistä ja niiden taustoista, kokki käy kertomassa valmistamistaan ruuista, sana on vapaa, kysymyksiä heitellään, yhdessä ihmetellään ja pohdiskellaan. Seuraan on helppo liittyä myös yksin, sillä et ole yksin! Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, maistanut huippuviinejä ja syönyt herkullisia ruokia. Edellisestä illallisesta voit lukea täältä, klik.


Alkuun lasilliset samppanjaa. Tietenkin. Champagne Clément Perseval Blanc de Noirs Brut. Upea kuulaan raikas juoma, väri hivenen punertava, kuin ruusukultaa. Väri selittyy sillä, minkä jo nimikin kertoo, että valmistuksessa on käytetty vain punaisia rypäleitä. Pinot Noir ja Pinot Meunier. Clément Persevalin samppanjatalolla on bionynaamisesti viljeltyjä tarhoja vain noin 3 hehtaarin verran. Viljelyssä ei myöskään käytetä lainkaan koneita, vaan vuodesta 2014 alkaen tarhat on kynnetty Hermann-hevosen voimin. Tärkeä detalji!


Ensimmäisenä ruokana meille tarjoiltiin klassinen ranskalainen kala/äyriäiskeitto Bouillabasse rouille. Sahramia, tähtianista, valkosipuli-sahramimajoneesia. Keitto oli aivan huippu! Tähän hetkeen saakka omalla Bouillabasse -listallani on ykköspaikkaa pitänyt Tampereen kauppahallissa toimiva ravintola 4 Vuodenaikaa, mutta nyt se saattoi kohdata voittajansa.

Keiton viininä Jeff Carrel'n Morillon Blanc 2016, Ranskan Languedoc-Roussillon -alueelta. 100% Chardonnay. Viinin valmistuksessa on käytetty paljon jalohomeisia rypäleitä ja se sekä 8 kuukauden tammikypsytys tuovat viiniin runsasta, kypsää hedelmäisyyttä, hunajaa, briossia ja mausteisuutta. Unohtamatta jännällä tavalla jälkiruokaviinimäistä vivahdetta. Maku on moniulotteinen, tuhti, pyöreä, tamminen ja pitkä. Erinomainen makupari keiton sahramin kanssa.

Jeff Carrel kuuluu viinintekijöiden uuteen sukupolveen, joka kiertää ympäri maailmaa valmistamassa viinejä, mutta joka ei omista omia viinitarhoja, eikä omaa viinitaloa. Carrel on ostanut pieniä palstoja viininviljelijöiltä ja vuokraa viininvalmistukseen tarvitsemansa tilat. Hän tuottaa tällä hetkellä noin 40 viiniä, pääosin Etelä-Ranskassa, alueella, josta illan viinimmekin oli peräisin.


Pääruuan viini herätti pienoista ihmetystä. Tiesimme, että tulossa on lihaa ja hämmästyimme, kun lasiin kaadettiin erittäin viileää Pinot Noiria. Mitä ihmettä! Beaune 1er Cru Les Avaux 2012 Ranskan Bourgognesta, Ranskan suurimmalta viinialueelta. Rypäleinä Cabernet Sauvignon ja Merlot. Ranskalaiseen tapaan rypäleiden tarkka suhde jää salaisuudeksi.  Omasta mielestäni viini oli liian viileää, mutta se kyllä parani lämmetessään ja toimi ruuan kanssa. Viinivalinta perusteltiin sillä, että mikäli lautasella on jo mausteisuutta, nyt mustapippurikastikkeen muodossa, niin silloin viinin ei ole tarpeen olla tanniininen. Osa tosin piti viiniä kuitenkin ruualle liian kevyenä ja vaikka tästä tavallaan (kuten nyt pinot noirista ylipäätänsä kykenen) pidinkin, niin olisin myös valinnut tuhdimman vaihtoehdon.



Tournedos, perunaconfit, juureksia ja Janin pippurikastike. Ehkä parasta lihaa, mitä lautasellani on aikoihin, vuosiin, näkynyt. Kotimaisen naudan sisäfilee oli kypsennetty kokonaisena ja esikypsytys tehty höyryssä. Sous vide -menetelmää soveltaen. Meistä useampikin oli mielessään harmitellut, että kun ei ole lihaveitsiä, mutta huolemme oli tyystin aiheeton. Pekoniin kiedottu liha oli niin mureaa ja suussasulavaa, että hyvä kun veitsellä tai ylipäätänsä hampailla oli mitään käyttöä. Aivan täydellistä. Huokailimme vaan ihastuksesta. Lisukkeena paahdettuja juureksia ja öljyssä confattua eli kypsennettyä perunaa. Ja se pippurikastike! Pöydässämme esitettiin jos jonkinlaisia arvailuja, mitä kaikkia eri pippureita kastike mahdollisesti sisältää. Löysimme valkopippuria ja viherpippuria, ainakin. Jep jep, pieleen meni, sillä ainoa pippuri, mitä kastikkeessa oli käytetty, oli mustapippuri. En tiedä, paljastiko Jani meille koko salaisuutta, mutta vinkkasi kuitenkin paahtavansa kokonaisia mustapippureita 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia ja sitten hienontavansa ne aivan hienoksi, ei siis rouheeksi, vaan aivan hienon hienoksi. Tätähän on kokeiltava!


Kolmanteen lasiin kaadettu Chateau Marojallia 2012, on Bordeaux -viiniksi melko nuori, juotavissa, mutta kehittyy edelleen. Vuosi 2012 oli alueella kohtalainen vuosi, ei hyvä, mutta ei huonokaan. Hivenen sulkeutunut viini olisi vaatinut dekantoinnin. Alueen klassiset elementit kyllä löytyivät. Nahkaa, tallia, lyijykynää. Viini -lehden arvostelun harmonisesta ja laadultaan erinomaisesta viinistä voit lukea täältä, klik.


Viinin seurana saimme (liian pienet) palat Comté -juustoa. Juuston oli annettu temperoitua 8 tuntia. Tämä on hyvä muistaa, mikäli temperoit viinin, voit yhtälailla temperoida myös juuston! Comté on Juran vuoristoalueelta peräisin oleva pastöroimattomasta lehmänmaidosta valmistettu puolikova juusto. Ja mitä vanhempi, sitä parempi. Tämä 36 kuukautta kypsytetty on taivaallista. Myös vanha, ikääntynyt, suolakiteinen Gouda olisi toiminut viinin parina loistavasti, mutta eihän nyt hollantilainen juusto sovi ranskalaiselle illalliselle! Yksi pöytäseuralaisistamme tiivisti asian loistavasti, että mikäli hän joutuisi autiolle saarelle, hänelle riittäisi tämä juusto ja tämä viini. Muuta ei tarvita. Autiolla saarella olisi aikaa myös dekantointiin.....


Tummasuklaa Ganache, kauracrumble ja karamellisoitu luumu päättivät illallisen. Jälkiruokaviininä minulle entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu Mas Amiel Maury Vintage 2014. Grenache Noir -rypäleestä tawny portviinimäisesti valmistettu makea viini sopii mainiosti niin suklaisille jälkiruuille kuin sinihomejuustollekin. Sekä minulle! Maku on täyteläinen, makea, kypsän marjainen ja pitkä.

Mas Amielin tilan historiaan liittyy hauska yksityiskohta. Raymond Amiel voitti sen korttipelissä vuonna 1816 Perpignanin piispalta! Myöhemmistä omistajanvaihdoksista huolimatta tila on säilyttänyt alkuperäisen nimensä ja on tällä hetkellä alueen johtava yksityinen viinitalo.



Siinäpä se herkullinen iltamme sitten oli. Kuin yksissä tuumin totesimme, että kokki saa jatkaa! Itse asiassa ideoimme jo tulevalle vuodelle useammankin illallistapahtuman, joissa Jani voisi meille kokata. Ihan vakuuttunut en kuitenkaan ole siitä, kuinka tosissaan ehdotuksemme otettiin vastaan. Pitänee ottaa puheeksi seuraavassa tapaamisessa!


Hyvä illallinen ja hyvä tunnelma vaativat jatkonsa. Niillä piipahdettiin erittäin viihtyisässä Crafters Barissa. Crafters on erikoistunut pienpanimo-oluisiin ja juomasekoituksiin, mutta viininystäväkin löysi mieluista juotavaa. Erityiskiitos mahtavalle palvelulle ja upealle lasistolle. Kippis! Tänne tulen toisenkin kerran.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Lakuhulluus

Se on sitten jouluaatto! Manteleiden myötä toivotan oikein rauhallisia ja rentouttavia joulun pyhiä kaikille Happylobsterin ystäville!


Lakritsi, pehmeä tuore laku, lakritsijäätelö, paksu lakukastike..... Jos vähänkin vivahtaa lakritsiaromi, niin en vaan pääse ohi. En yli, enkä ympäri. Onpa sitten kyse makeasta tai suolaisesta herkusta. Siispä lakritsimantelit.


Lakritsimantelit

150 g kuorettomia manteleita
2 + 2 tl lakritsijauhetta
½ tl suolaa
1½ tl kookossokeria
2 tl vettä


Sekoita puolet lakritsijauheesta, suola, sokeri ja vesi keskenään. 



Pyörittele mantelit seoksessa ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista manteleita 200 asteessa noin 7 minuuttia, varo polttamasta niitä.


Ripottele loput lakritsijauheesta manteleille, tarjoile jäähtyneinä.


Ja kyllähän nämä maistuivat. Maistuivat oikein hyvin aatonaattoiltana, Old Invalid Port lasissa. Vanha kunnon Old Invalid, sisko sitä minulle toi. Olihan tässä joku piilovihje?


Rauhallinen ilta yksin, kynttilöitä poltellen. En suudellut sammakkoprinssiä, vaikka kieltämättä olisihan prinssistä ollut juttuseuraa......

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulunaluskemut 2018


Vuosi sitten, uuvuttavan remonttivuoden päätteeksi, päätin joulun alla järjestää remonttikaronkan, pistää pöydän koreaksi ja kutsua mukaan perhettä ja ystäviä. Ja niin meillä oli mukavaa, että tänä vuonna hivenen eri kokoonpanolla vietettiin iltaa uudemman kerran. Vuoden takaisesta illasta voit lukea täältä, klik.

Aina on aihetta juhlaan. Kuluneen vuoden suurin ponnistus on tehty mökillä, mutta sitä on aika juhlistaa vasta ensi kesänä, kun kaikki on lopulta paikoillaan. Kotona elän remonttien suhteen  tilanteessa, jossa periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta muutama pienempi kohde odottaa vuoroaan (eli rahoitustaan). Mitään massiivista ei suinkaan enää toivon mukaan koskaan mun elämän aikana ole edessä! Pientä pintaremonttia vaan......

Näiden kemujen järjestelyjen suhteen olin sen tosiasian edessä, että minun oli suoriuduttava niistä yksin! Äidin pikku apulainen, kuopukseni ja lyömätön ruuanlaittaja, on nyt itsekin äiti ja hoivailee muutaman viikon ikäistä pientä poikaansa. Ajattelin, että selviydyn, kunhan järkevästi aikataulutan tehtävät ja ennen kaikkea ALOITAN AJOISSA! Melkein siinä onnistuinkin, mutta petrattavaa vielä jäi.

Balilaisvaikutteiset lihapullat ja hausjärveläisiä sieniä sisältävät sienipiirakat tein jo reilua viikkoa aikaisemmin ja pakastin. Muutoinkin hyödynsin pakastimen sisältöä mahdollisuuksien mukaan ja siinä onnistuinkin niin, että laatikoissa on jopa vähän väljyyttä. Hyvä minä!

Muistutuksena itselle, että kilosta jauhelihaa tuli vähän toistasataa lihapullaa (tarkalleen 106 ja maistiaiset päälle) ja pellillisestä sienipiirakkaa saa 30 palaa. Lihapullien pähkinäkastiketta tein tuplasatsin. Vieraita 17, lihapullia ja kastiketta oli sopivasti, piirakan suhteen liioittelin, kun tein niitä kaksi. Mutta nythän pakastimessa on tilaa....... Tai siis oli......

Vanhoista tutuista pöydästä löytyi äidin tekemää hämäläistä näkkileipää ja omaa suosikkiani, valkosipulin kukkavarsista tehtyä pestoa. Kukkavarsia on pakastimessa vielä riittävästi seuraavaan satokauteen!


Mutta nyt uusien reseptien pariin! Niitähän tästä jutusta löytyy peräti 9 kappaleen verran. Juhlia edeltää huolellinen valmistautuminen lukemalla lehtiä, keskustelemalla pitkään ja hartaasti ruokaa rakastavan työkaverin kanssa, laatiessa listoja, erilaisia listoja, loputtomia listoja.... Kanssakulkijani junassa ovat tätä päässeet/joutuneet parin viikon aikana seuraamaan! Nyt joulunajan lehdistä pisimmän korren veti ruotsalainen Elle Mat&Vin, lähes kaikki suolaisten tarjottavien uudet ideat ovat tästä yhdestä ja samasta lehdestä. Paitsi yksi. Eli seuraava.


Linnunmaksamousse
4-6 annosta
Glorian Ruoka&Viini 10/2018

5 kuivattua aprikoosia
½ dl punaista portviiniä
2 rkl vettä
1 pkt (300 g) broilerinmaksaa
1 pieni sipuli
1 rkl + 50 g voita
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuohukermaa

Sain ravintola Lilla Fabrikissa Helsingin Punavuoressa Suomen Champagne -seuran tastingin yhteydessä niin tajunnan räjäyttävää linnunmaksamoussea, että reseptin löytymisestä tuli suoranainen pakkomielle. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni, pääsin tosi lähelle tavoitettani! Moussea tein innoissani tupla-annoksen, se oli ehkä vähän liioiteltua. Yksinkertainen tai puolitoistakertainen olisi hyvin riittänyt tämän kokoiselle seurueelle.


Mutta aloitetaan. Leikkaa aprikoosit hyvin pieniksi kuutioiksi, laita kulhoon ja lisää portviini sekä vesi. Anna tekeytyä noin tunnin verran.


Poista maksoista kalvot. Näin sanoo ohje, mutta mielestäni hankkimissani pakastetuissa broilerinmaksoissa ei mitään kalvoja edes ollut. Eli poista, jos on jotain poistettavaa. Kuori ja hienonna sipuli. Paista maksoja ja sipulia voissa 3-5 minuuttia tai kunnes maksa on juuri ja juuri kypsää. Meni kyllä tuo 5 minuuttia. Tarkista kypsyyttä halkaisemalla yksi maksa, se saa olla mukavan rosee, ei siis läpikypsä. Mausta maksat suolalla ja pippurilla, viilennä jääkaapissa.

Maksojen viilentyessä sulata 50 g voita. Vaahdota kerma. Valuta aprikoosit ja säästä liotusliemi.

Soseuta maksa-sipuliseos ja 2 rkl aprikoosin liotuslientä tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tehosekoittimella saa varmastikin nopeammin tasaisen koostumuksen. Ja jos mietit, että mitä teet lopulle aprikoosin liotuslientä, niin kaada se lasiin ja nauti. Jatka moussen tekoa lisäämällä tehosekoittimeen aprikoosit. Aprikoosit voi jättää osittain kokonaisiksikin, mutta minä halusin mahdollisimman sileän koostumuksen, joten annoin seoksen pyöriä koneessa tovin. Sekoita vielä voisula seokseen huolellisesti, senkin tein koneella.


Sitten siirsin seoksen toiseen kulhoon, jotta sain nosteltua kermavaahdon varovasti sen joukkoon. Tarkista suola ja anna moussen tekeytyä jääkaapissa noin tunnin verran. Tämä oli NIIIIIIN hyvää!!

Juustotahna
Elle Mat&Vin December 8/2018

75 g Västerbottensost -juustoraastetta
1 dl ranskankermaa
1 mm mustapippurirouhetta
1 mm suolaa

Ihan vain sekoitat kaikki ainekset ja on siinä. Västerbottensost-juustoa ei raasteena, eikä missään muussakaan muodossa löytynyt kotikaupungista, joten vaihdoin sen kotimaiseen vaihtoehtoon, Juustoportin Vuohen GR Gran Reserve -juustoraasteeseen. Tästä tahnasta tuli hitti! Olisin vallan hyvin voinut tehdä tupla-annoksen, semmoiseen tahtiin kulho tyhjeni.


Endiivit sinihomejuustolla ja pähkinöillä
6 annosta
Elle Mat&Vin December 8/2018

3 endiiviä
150 g sinihomejuustoa
100 g saksanpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
2 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippurirouhetta
vesikrassia

Näin meni alkuperäinen ohje, sitten alkoi soveltaminen. Koska tein vain pari täytettyä salaatinlehteä ruokailijaa kohden, ei endiivejäkään mennyt kuin kaksi kappaletta. Sinihomejuuston vaihdoin valkohomejuustoon ja saksanpähkinät unohdin ostaa, joten murskasin tätä varten kaapista löytynyttä pähkinäsekoitusta. Endiiviä en ensin mukamas meinannut löytää Stockmannin Herkusta (tai anteeksi siis Stockmann Food Market Herkusta, meneeköhän pitkään, että uuteen nimeen tottuu? Herkku on aina Herkku. Piste.). Endiiviä olen käyttänyt tosi vähän ja minulla oli kyllä ajatus siitä, miltä sen kuuluu näyttää, mutta jos tuotelapussa lukee sikurisalaatti, niin oli pakko henkilökunnalta tarkistaa, että onko nyt kyseessä se, mitä etsin. Ja juu oli, ystävällinen myyjä kertoi, että salaatilla on vielä kolmaskin nimi, jota hänkään ei kyllä juuri siinä hetkessä muistanut.

Tämä oli helppoa! Irroitat endiivistä tai sikurisalaatista sopivan määrän lehtiä. Asettelet päälle juustopaloja, pähkinärouhetta, pirskotat sitruunamehua ja valelet hunajaa. Sitten vielä huiskaiset vadille vähän sormisuolaa ja mustapippuria plus koristelet koko komeuden jollakin yrtillä. Minä käytin baby lehtikaalia. Endiivit olivat menestys! Onneksi tein niitä, sillä kiireen vallatessa ja ajan loppuessa olin aikeissa luopua juurikin tästä..... Onneksi en luopunut! Tarjolle jääkaappikylmänä.

Tryffelipaahdetut ruusukaalit
10 buffeeannosta
Elle Mat&Vin December 8/2018

500 g ruusukaalia
1 rkl oliiviöljyä
1 tl tryffeliöljyä
½ tl sormisuolaa
1 mm rouhittua mustapippuria
1 appelsiinin kuori raastettuna
50 g mantelilastuja (mandelsplitt)
sormisuolaa
rouhittua mustapippuria

Annoksen tein tuplana ja se oli sopiva. Koska en ollut aivan varma, onko mandelsplitt mantelirouhetta vaiko -lastuja, niin vaihdoinkin sen paahdettuihin pinjansiemeniin. Vaikka eipä tuolla mantelin olomuodolla sen suurempaa merkitystä maulle varmaan olisi ollutkaan.


Siisti ruusukaalit poistamalla kannat ja vaurioituneet lehdet. Puolita ne ja pyöritä öljyissä ja mausteissa. Paahda 225 asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes ne vähän ruskistuvat.


Tarjoilua varten raasta ruusukaalien päälle appelsiinin kuorta ja lisää mantelit/pinjansiemenet. Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Helppoa ja herkullista! Tarjosin nämä huoneenlämpöisenä.

Uunissa paahdetut punajuuret vuohenjuustolla
8 hengelle

1 kg punajuuria
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
valkosipulin kynsiä murskattuna
tuoretta timjamia
vuohenjuustoa

Pese, kuori ja lohko punajuuret. Pyörittele öljyssä ja mausteissa. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes punajuuret ovat pehmentyneet. Lisää loppuvaiheessa paloiteltu vuohenjuusto mukaan ja tarjoiluvaiheessa voit vielä silputa tuoretta timjamia päälle. Minä oikaisin käyttämällä esikeitettyjä punajuuria. Tunnustan! Nehän sitten olivat vain hetken uunissa. Ah, miten punajuuri onkaan hyvää! Tämänkin laitoin tarjolle huoneenlämpöisenä.


Lämpimät päärynät homejuustolla ja kinkulla
14 kpl
Elle Mat&Vin December 8/2018

2-3 päärynää
140 g sinihomejuustoa
150 g joulukinkkua ohuina siivuina
1 dl saksanpähkinöitä
tuoretta timjamia

Tässä ohjeessa lähdin omille teilleni. Ei ollut joulukinkkua, ei saksanpähkinöitä, eikä timjamia. Enkä edes paahtanut näitä uunissa 5-8 minuuttia, kuten reseptissä sanottiin. Mutta tämä on oiva ohje, jos joulun jälkeen mietit kinkun jämien jatkokäyttöä.

Mitä sitten tein? Vaihdoin kotoisan joulukinkun ilmakuivattuun italialaiseen. Viipaloin päärynät, laitoin päälle nokareen sinihomejuustoa ja kiepautin ympärille ilmakuivattua kinkkua. Tässä ei äly nyrjähdä ja saat näyttävää ja herkullista tarjottavaa käden käänteessä. Tarjolle jääkaappikylmänä.


Sitten makealle osastolle. Suklaakonvehteja, vihreitä kuulia sekä äidin tekemää Brita-kakkua. Lisäksi viikon mittaan testailin muutamia pikkuleipäohjeita. Tässä testitulokset.


Inkivääripiparisalami
n. 64 kpl
Kodin Kuvalehti 22/15.11.2018

100 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
½ dl ruokosokerisiirappia
3 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
1½ tl maustepippuria
1 tl kanelia
½ dl mantelirouhetta
½ dl sokeroituja inkivääripaloja (esim. Dr. Oetker)



Vatkaa pehmeän voin joukkoon sokeri ja siirappi. Sekoita jauhojen joukkoon sooda ja mausteet. Lisää jauhoseos, mantelirouhe ja inkivääripalat taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi.


Kumoa taikina pöydälle, jaa se kahteen osaan ja pyörittele palat kahdenkymmenen sentin pötköiksi.


Näiden epämääräisten pökäleiden kuvalla ilahdutin sosiaalisen median puolella ystäviäni. Ei suoranaiselta herkulta vaikuttaneet tässä vaiheessa! Pötköjen pyörittely oli hivenen haastavaa, käytin apuna sekä foliota, että tuorekelmua, jotta sain pysymään ne kasassa.


Kääri pötköt tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli vetäytymään.


Leikkaa pötköistä terävällä veitsellä ohuita kiekkoja leivinpaperoidulle pellille ja paista 175 asteisessa uunissa 7 minuuttia. Minä paistoin kymmenisen minuuttia.


Ja herkkua tuli! Älä siis anna valmistusvaiheen rumuuden hämätä :)


Sinihomejuusto-piparicookiet mantelilla tai turkinpippurilla
Me Naiset -lehti nr 48 29.11.1018

500 g pakastepiparitaikinaa
½ dl kuorittuja manteleita rouhittuna
100 g Roquefort -sinihomejuustoa (esim. Aura-juusto)


Sulata taikina, rouhi mantelit, ellet käytä valmista rouhetta. Murustele juusto, ellet käytä valmista murua. Helppo ohje, mutta siinäkin voit vähän tuotevalinnoilla oikoa.



Leikkaa taikina pieniksi kuutioiksi, sekoita nopeasti yhteen kaikki ainekset. Muotoile taikina paksuksi pötköksi ja leikkaa tanko 10-12 keksiksi. Paista 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Minulla keksejä tuli enemmän, ehkä 16 kpl ja toisaalta olisi voinut tehdä vähän pienempiäkin. Makuasioita! Totesin myös, että kun leikkaa pötköstä viipaleen ja pyörittääkin sen palloksi, jonka sitten painaa kämmenten välissä littanaksi, tulee kekseistä kauniimman muotoisia.



Jos rakastat salmiakkia, niin mantelin voi korvata turkinpippurirouheella. Tein toisen satsin tällä vinkillä ja tykkäsin enemmän. Kuvissa salmiakkiset erottuvat salmiakkipilkkuisina. Nam.


Sitten siirrytään kattauksiin ja varsinaisiin kemuihin. Kuten aloituskuvasta jo voinee arvata, innostuin tänä vuonna Granitin kirjainleimasimista. Astiat entiseen malliin vanhaa Arabiaa, aterimet sekaisin hopeaa ja uushopeaa. Vanhoja kaikki, sillä johan 30-vuotislahjaksikin saadut hopeat voi luokitella vanhoiksi! Ei sentään vielä antiikiksi, sillä eikös siihen vaadita 50 vuotta? Vähän vielä odotellaan.....

Kuplivan alkujuoman tarjosin hiotuista juomalaseista "hopeatarjoittimelta". Granaattiomenan siemenet toivat mukavasti väriä.


Kupliva proseccoglögi
10 annosta
Elle Mat&Vin December 8/2018

5 dl valkoista glögiä
1 plo (75 cl) proseccoa
1 dl granaattiomenan siemeniä

Viilennä juomat hyvin. Viilennyksen maksimoimiseksi voit viilentää myös lasit, sitä en kuitenkaan tehnyt. Tietysti olisin voinut viedä tarjottimen hetkeksi pihalle, kun jääkaappi oli viimeistä sijaa myöten täyteen buukattu. Mutta en siis vienyt. Annostele juomat suoraan laseihin tai sekoita kannussa. Koristele granaattiomenan siemenillä. Tämä toimi hyvin jouluisena alkudrinkkinä glögin sijaan. Suosittelen.





Oi mikä ihana ilta olikaan. Tämä oli joululahjani niin perheelle, kuin ystävillekin. Suurinta rakkautta on laittaa ruokaa. Näin minä asian ajattelen. Nyt kohti joulua, mikä on minulle aina vähän haasteellinen juhla, mutta tällä kertaa sitä vietetään taas vähän erilaisella tavalla, mitä aikaisemmin. Aattoa äidin luona ja Tapaninpäivää Korkeasaaressa! Vuoden takaisesta Tapaninpäivästä voit lukea täältä, klik.

Loppuun vielä pari kuvaa kemuilijoiden tuomista kukista: